Minä olen aina inhonnut häitä, sormuksia ja nimeä en vaihtaisi vaikka kirveellä uhattaisiin. Olen tähän asti ajatellut niin lapsellisesti, että on ihan sama olla avoliitossa. Jos kuitenkin on alaikäisiä lapsia ja osittain maksettu yhteinen asunto, niin kyllä todellakin on järkevää mennä naimisiin. Heti kun aloin ottamaan asioista selvää, ymmärsin tämän.
Salamana laitettiin avioliiton esteiden tarkastuksen hakulomake maistraattiin ja vihille menemme parin viikon kuluttua. Sukulaisille en ole asiasta ehtinyt mainitsemaan, enkä varmaan mainitsekaan. Käydään vaan hoitamassa tulevaisuuden turva kuntoon. Se ei maksa mitään, sormuksia ei hankita ja oman nimeni pidän.
Minä olin aiemmin niin tyhmä, että kuvittelin voivani vaan kuolemantapauksessa siirtää miehen osuuden asuntolainasta itselleni ja jääväni lasten kanssa tähän kotiin asumaan. Mutta ei se ihan niin menekään, jos avoliitossa vaan ollaan (kuolemantapauksessa meitä ei rinnasteta ollenkaan sukulaisiksi, pelkiksi kavereiksi vaan). Lisäksi tuo leskeneläke on iso etu siinä vaiheessa, kun toisesta yllättäen aika jättää. Lapsista pitää kuitenkin pystyä senkin jälkeen huolehtimaan ja kaikki raha on silloin tarpeen.
Tietysti jonkin verran turvaa saa tekemällä kalliin lakimiehen avulla testamentteja, mutta esim. leskeneläkettä silläkään ei saa, eikä taida saada mitään työpaikkonen ryhmähenkivakuutusten maksujakaan.. Avioliiton saa ilmaiseksi ja se turvaa paljon.