Alkuperäinen kirjoittaja **:
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
Alkuperäinen kirjoittaja vouhkausta:
Suhtautuminen synnytykseen on jotenkin vinoutunutta. Harva kehuskelee miten kestää migreenikohtaukset ilman kipulääkettä (migreenikipu on tasan yhtä luonnollista kuin synnytyskipu), jättää syövän lääkitsemättä (syövät kuuluvat elämän kiertokulkuun yhtä lailla kuin syntyminen), tai jättävät menemättä hammaslääkäriin kun on hammassärkyä (reiät hampaissa eivät ole mitenkään luonnottomia, päinvastoin). Miksi olisi jotenkin hienompaa ja tavoiteltavaa synnyttää "luomuna"? Luonto on antanut meille mahdollisuuden lääkitä kipua (kipureseptorit) ja tarkkailla niin äidin kuin sikiön vointia (mitattavissa olevat elintoiminnot). Tämä luomuvouhkaus perustuu tiedon puutteeseen. Tokihan voi jättää lääkkeet ottamatta jos niitä ei tarvitse, en minäkään ota migreenilääkettä jos ei ole migreeniä, mutta eipä siinä olekaan mitään erityistä kehuskelemista. Ja olisiko kukaan rasittavampi kuin hammaslääkärillä käymättömyydellään kehuskelija? Hankkikaa joitain oikeita aiheita olla ylpeä!
Synnytys on ihan eri asia kuin migreeni, syöpä tai hammassärky. Nuo kolme ovat vikatiloja, synnytys ei. Synnytyksessä on mukana 2 ihmistä, noissa muissa yks. Kivulla on aina tarkoituksensa, synnytyksessä se ohjaa, noissa muissa se kertoo että jotain on vialla. Eikä niitä pitäiskään ainoastaan lääkitä kivuttomaksi, vaan hoitaa sen aiheuttaja.
Mä olen aina tykännyt susta, mutta on tää mun mielestä vähän kornia synnyttämättömän suusta.
Mä en tiedä kuka viisas on päättänyt, että kivun tarkoitus on ohjata synnytystä.
Mutta kun elämä ei aina mene kuin elokuvissa.
Se kipu voi myös olla täysin lamaannuttava, viedä kaikki voimat, kaiken ajattelukyvyn, ja siitä voi silloin olla "ohjaaminen" hyvin kaukana.
No kyllä synnytyksestä voi puhua myös ilman kokemusta, siitä voi hankkia tietoa jne. Mitä kornia siinä on?
Voi puhua, tottakai. Ja hankkia tietoa, tottakai.
Kuitenkin, kuten monessa muussakin asiassa, se tieto ja fakta ei välttämättä sellaisenaan kohtaa käytäntöä/todellista tilannetta.
Enkä mä silloin lähtisi puhumaan asiasta sillä asenteella, että tiedän mitä se todella on.
Mulle jäi tuosta kommentista kuva, että sen kirjoittajalla olisi omakohtaistakin kokemusta, miten se kipu "ohjaa synnytystä". Näin ei kuitenkaan käsittääkseni ole...