Miks se on niin kamalaa haluta luonnonmukainen synnytys?

Mä arvostelen itseäni siitä etten yrittänyt kestää pitempään ilman epiduraalia. Kuulun niihin, joilla se pysäytti synnytyksen, enkä edelleenkään tiedä, miltä tuntuu kun ponnistuttaa.

Minullakin ilmeisesti epiduraali sai aikaan sen että ponnistusvaiheessa sai vähän "kuulostella" milloin tulee supistus, mutta en kyllä kadu epiduraalia, en minä olisi kestänyt sitä kipua ilman mitään apua.. :|

Mä oon varmaan ainut jolla epiduraali nopeutti synnytystä. Eikä vienyt ponnistus tarvetta tosin ne piuhat irroteltiin ennen sitä synnyttämistä.

 

Mulla on takana sekä käynnistetty perätilasynnytys(esikoinen), jossa olin piuhoissa kiinni ja sain epiduraalin ja leikattiin väliliha ym. sekä täysin luomu syöksysynnytys(kuopus).

Sanoisin että omaan synnytykseensä kannattaa suhtautua avoimin mielin, koskaan ei tiedä miten se etenee, miten voimat riittää ja jopa se vaikuttaa millaisia kätilöitä kohdallesi osuu. Jos toivoo lääkkeetöntä synnytystä, kannattaa tottakai asiaan perehtyä ja "psyykata" itteänsä etukäteen, mutta kannattaa tosiaan myös henkisesti varautua siihen, että asiat eivät mene niinkuin on suunnitellut. Aina ei ole mahdollista synnyttää luomusti vaikka kuinka sitä haluaisi ja se on siinä tilanteessa pystyttävä hyväksymään. On kamalan kurjaa, jos synnytyksestä jää epäonnistumisen kokemus, sillä se vaikuttaa itsetuntoon ja jopa vauvan kanssa muodostuvaan suhteeseen.

Omien kokemusten pohjalta pidän synnytystä sellaisena tilanteena, että sitä ei voi hallita eikä pakottaa, sen on vaan annettava tapahtua ja uskallettava luottaa siihen että kroppa hoitaa minkä pystyy ja kätilöt/lääkärit ja lääkkeet osaavat sitten tarvittaessa auttaa. Synnytystapa ei ole mitään "kilpailua" luomu vs. lääkkeet, tavoitteena on kuitenkin terve lapsi ja suhteellisen hyvinvoiva äiti. Ja siihen tavoitteeseen voidaan päästä monin konstein.

 

Etkös sinä ole ap lapseton ihminen? ymmärrät jos luoja suo niitä lapsi sulle

Niin mitä mä sit ymmärrän?
Tokihan uudet kokemukset antaa aina uutta näkökulmaa asioihi. Mut mitä sä nyt oikeen tarkoitit? Eikö lapseton saa suunnitella synnytystä? Pitäiskö ekassa synntyksessä olla täysin kätilöjen ja lääkärien armoilla ja vasta seuraavassa saa hieman suunnitella? :|

No mun näkökanta on se, ettei ehkä kannata sitä synnytystä liikaa suunnitella etukäteen ettei sitten pety jos/kun kaikki ei menekkään niinkuin on suunnitellut. Entä jos joudut vaikka sectioon tms. Tärkeintähän kuitenkin on saada se oma nyytti sieltä ehjänä maailmaan!

No mulla kävi just noin. Olin halunnut kauheesta synnytyspelosta huolimatta alakautta synnyttää, ja suunnittelin ja tutkin asioita ja kirjotin lapulle toiveitani ym, sitten jouduinkin sektioon (joka pelasti meidän hengen, eli oli hyvä juttu), mutta ensimmäinen ajatus lääkärin tuomion jälkeen, oli pettymys, ihan suunnaton sellainen. Ja nyt en sitten pääse ikinä synnyttämään alakautta, jos muutenkaan

 

Mä arvostelen itseäni siitä etten yrittänyt kestää pitempään ilman epiduraalia. Kuulun niihin, joilla se pysäytti synnytyksen, enkä edelleenkään tiedä, miltä tuntuu kun ponnistuttaa.

Minullakin ilmeisesti epiduraali sai aikaan sen että ponnistusvaiheessa sai vähän "kuulostella" milloin tulee supistus, mutta en kyllä kadu epiduraalia, en minä olisi kestänyt sitä kipua ilman mitään apua.. :|

Mä oon varmaan ainut jolla epiduraali nopeutti synnytystä. Eikä vienyt ponnistus tarvetta tosin ne piuhat irroteltiin ennen sitä synnyttämistä.

Mulle lääkäri sanoi kun huusin tuskasta ja olin vasta pari senttiä auki eikä auennut enempää, että epiduraali pysäyttää synnytyksen. No siinä vaiheessa kun mieskin rupesi rääkymään lääkärille, kun olin taju kankaalla, sain sen epiduraalin, jonka jälkeen rupeskin tapahtumaan oikein hyvää vauhtia. Tosin perseelleen meni silti, mutta kuitenkin aukesin ja pääsin ponnistamaan ihan hyvin.

 

Aina saa toivoa, jokainen varmaan tajuaa itsekin että toiveet eivät aina toteudu.

Mutta jos lapseton arvostelee synnyttäneitä naisia epiduraaleista yms niin se on suoraan sanottuna koomista

Epiduraalin ottaminen kun ei ole mikään toive. Eikä epiduraalin arvostelu liity mitenkään sen ottaneitten arvosteluun. Epiduraalin haittavaikutuksista vaan ei hirveästi edes synnyttäjille kerrota ja siksi jotkut ihmettelevät, ettei joku halua sitä käyttää. Sen voi päättää ihan lapsettomanakin, ettei sitä ota tai muitakaan kipupiikkejä (ellei sitten joutuisi sektioon ja olisi pakko ottaa puudutteita, tosin yllättävään sektioon joutuminen ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä jos raskaus on sujunut hyvin ja synnytyskin alkanut ja edennyt luonnolllisesti)

Itse sain hirveästi sontaa niskaa kun odotin ensimmäistä lastani, sanoessani etten halua ottaa mitään kipupiikkejä nikamiini ja että tahdon synnyttää luonnollisesti. Pään aukomiset loppuivat vasta sitten, kun toisenkin lapsen synnytin kuten halusin.

Synnytyksestä on valitettavasti tehty länsimaissa niin lääketieteellinen tapahtuma ja unohdettu lähes täysin, että se on ihan luonnollinen juttu.

Miksi annat ihmisille sellaisen kuvan, että olet synnyttänyt luomuna, kun et edes ole.

Tähän tahtoisin vastauksen Emilyniltä.

 

up

 

up

 

Up

 

No Emilyn, miksi et vastaa?

 

Itse olen synnyttänyt yhden lapsen kivunlievityksen kera ja toisen luomusti.
Minusta siinä ei ole mitään vikaa, että haluaa synnyttää luomusti ja todellakin mielestäni meillä länsimaissa synnytyksestä on tehty liikaa ikäänkuin "sairaus".

 

Emilyn??

 

Mhinkäs se Emilyn on mennyt, kun ei tule vastaamaan kysymykseen. Ei taida kehdata

 

Multa isot rispektit niille, jotka ovat mukulansa ilman lääkkeellistä kivunlievitystä maailmaan pukanneet. Itse olen synnyttänyt kaikki kolme sillä meiningillä, että kaikki douppi otetaan vastaan ja olen ottanutkin, mutta vasta aika myöhään synnytyksen kuluessa, 80 prossaa ajasta olin ilman mitään, loppumetrit kera kivunlievityksen. Mulle kävi juuri niin, että epiduraalien laiton jälkeen homma on edennyt kaikkein nopeimmin ja erittäin hyvät muistot jääneet kaikkien ponnistusvaiheista ja vauvan syntymähetkestä. Ei mitään pahaa sanottavaa siis douppaamisesta Ei se automaattisesti tarkoita, että sitten synnytys pysähtyy ja tulee lisää kaikenlaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä.

Mun synnytykseni eivät ole olleet sellaisia 2 tunnin pikataipaleita vaan pahimmillaan puolentoista vuorokauden maratoneja(joista siis vasta viimeiset 3 tuntia kera kivunlievityksen). Jos ne olisivat mallia "kahden tunnin kärvistely ja vauva maailmassa" niin mikäettei sen kestäisi luomuna. Mutta ei 36 tunnin settiä kestä, jos on mahdollisuus vaan jotain saada.

 

Ei se kamalaa ole.
Itse olen välillä pärjännyt luomuna, välillä taas en, mutta mulle kun esim. epiduraali on ilmeisesti mahdottomuus ja spinaalikin jotain sinnepäin, niin luomuna meni taas tuo viime viikonloppuinen... Ilokaasua kokeiltu 2 ekassa synnytyksessä ja siihen jäi, oksettaa niin hemmetisti.

 

Etkös sinä ole ap lapseton ihminen? ymmärrät jos luoja suo niitä lapsi sulle

Niin mitä mä sit ymmärrän?
Tokihan uudet kokemukset antaa aina uutta näkökulmaa asioihi. Mut mitä sä nyt oikeen tarkoitit? Eikö lapseton saa suunnitella synnytystä? Pitäiskö ekassa synntyksessä olla täysin kätilöjen ja lääkärien armoilla ja vasta seuraavassa saa hieman suunnitella? :|

No mutta oletko siis raskaana? Meinaan mä en uhrannut ajatustakaan millekään synnytyksille ennen kuin odotin ekaa lastani.
Turha kai sitä on mitään suunnitella ennenkuin edes tietää pystyykö saamaan lapsia. Vähän sama kuin pelaisi lottoa kiskalla ja suunnittelisi mihin käyttää jättipotin
Nooh, eihän lastenteko ole niin harvinaista mutta pointti on se ettei elämää voi suunnitella etukäteen jos se riippuu asioista joihin ei itse voi vaikuttaa.

 

Etkös sinä ole ap lapseton ihminen? ymmärrät jos luoja suo niitä lapsi sulle

Niin mitä mä sit ymmärrän?
Tokihan uudet kokemukset antaa aina uutta näkökulmaa asioihi. Mut mitä sä nyt oikeen tarkoitit? Eikö lapseton saa suunnitella synnytystä? Pitäiskö ekassa synntyksessä olla täysin kätilöjen ja lääkärien armoilla ja vasta seuraavassa saa hieman suunnitella? :|

No mutta oletko siis raskaana? Meinaan mä en uhrannut ajatustakaan millekään synnytyksille ennen kuin odotin ekaa lastani.
Turha kai sitä on mitään suunnitella ennenkuin edes tietää pystyykö saamaan lapsia. Vähän sama kuin pelaisi lottoa kiskalla ja suunnittelisi mihin käyttää jättipotin
Nooh, eihän lastenteko ole niin harvinaista mutta pointti on se ettei elämää voi suunnitella etukäteen jos se riippuu asioista joihin ei itse voi vaikuttaa.

En ole raskaana. Vaatii laihdutusta ja sopivaa ruokavaliota joten hetki menee kulkea vielä ilman lasta... (Olen 99,9% varma että lapsi vielä saadaan.) Onpa ainaki täs pitkän yrityksen aikana ollu aikaa tutustua hedelmällisyys-, raskaus-, vauvajuttuihi, ja nyt on ollu sit tän synnytysasian vuoro.

 

Kun itse tuo synnytys lähestyy, ja aion yrittää ilman puudutteita, mut jos en kestä kipua ni otan jotain. Meinaan mennä tilanteen mukaan, kun en tiedä millasia ne kivut on ja miten sen koen. Ja eihän sitä tiedä jos vaikka onkin sektio tms, kaikkea kun ei voi itse hallita tuossa asiassa. Mutta siis, mitä eroa on ollu sillä spinaalilla ja epiduraalilla ja kumpi olisi ns parempi vaihtoehto (täällä ei tietysti kumpikaan useimpien mielestä )

 

Kun itse tuo synnytys lähestyy, ja aion yrittää ilman puudutteita, mut jos en kestä kipua ni otan jotain. Meinaan mennä tilanteen mukaan, kun en tiedä millasia ne kivut on ja miten sen koen. Ja eihän sitä tiedä jos vaikka onkin sektio tms, kaikkea kun ei voi itse hallita tuossa asiassa. Mutta siis, mitä eroa on ollu sillä spinaalilla ja epiduraalilla ja kumpi olisi ns parempi vaihtoehto (täällä ei tietysti kumpikaan useimpien mielestä )

Spinaali on kai parempi uudelleensynnyttäjälle. Vaikuttaa oikeastaan samantien. Mulla oli oikein hyvä silloin kerran kun meni kunnolla..! Kerran meni puoliksi ja viikko sitten ei ollenkaan onnistunut.

Epiduraalin onnistumisesta ei ole kokemusta. Pieleen mennyt useamman kerran. Sopii ensisynnyttäjällekin. Vaikutusaika hieman pidempi ja sitä voi tietääkseni lisätäkin helposti.

 

Minä olisin halunnut synnyttää ilman kivunlievitystä mutta toiveeni "tyrmättiin" heti tulohaastattelussa synnärillä. Kätilö melkein nauroi päin naamaa kun sanoin, että haluaisin olla suht luomuna. Sanoi, että ensisynnyttäjillä on tuollaisia ihme haaveita kun ei ole mitään tietoa kivun määrästä mikä synnytyksessä tulee. Tuli jotenkin tosi nolo olo itselle ja aloinkin ajattelemaan, että olenko ihan hullu kun en lääkkeitä haluaisi.

12h sitten kärvistelin suppareiden kanssa kunnes vihdoin luovutin ja annoin laittaa epiduraalin. (kätilö tyrkytti sitä puolen tunnin välein) Avautuminen nopeutuikin 4cm --> 10cm parissa tunnissa ja ponnistamisen tarpeen kyllä todellakin tunsin. Kätilö ei vaan uskonut, että mua ponnistuttaa vaan mm.katetroi väkisin kun väitti että pissa se vaan painaa. Tajusi vihdoin kurkata alapäähän ja hups, olinkin täysi auki.

Ensi kerralla olen todellakin viisaampi ja jämäkämpi enkä ota epiduraalia kuin viimeisessä hädässä. Inhoan neuloja ja ajatus selkärankaan tökkimisestä on kuvottava. Toivon siis jälleen pääseväni luomusynnytyksen kokemaan.

 

Tää on mielenkiintoista ku moni kertoo, että kipu yltyi todella kovaksi -> epiduraali -> synnytys nopeutui.

Mulla oli aika samanlainen kokemus miinus tuo epiduraali. Neljässä tunnissa olin avautunu vaa kolme senttiä vaikka siitä varmaan 2-3 tuntia suppareita oli 3 minuutin välein. Sitten viimeisen kahden tunnin aikana avauduin loput 7 cm, tarkkaa tietoa ei ole millon rupes nopeutumaan ku sisätutkimuksia ei tehty ku kolme koko synnytyksen aikana. Synnytyksen rankin piste oli n 1,5h ennen ku tyttö synty. Jos olis laitettu epiduraali just silloin, niin olisin voinu varmaan kertoa aika samanlaisen tarinan siitä, miten epiduraali nopeutti avautumista...? Että onkohan se sittenkään se puudutus joka synnytystä on nopeuttanu..?

 

No voin omasta puolestani sanoa, että kyllä puudutus nopeutti avautumista. Rentouduin ja lihakset eivät olleet jatkuvassa jännityksessä --> paikat pääsi avautumaan kunnolla. Tässäkin asiassa olen viisaampi ens kerralla, olen enemmän liikkeessä ja vältän lihasten jännittämistä parhaani mukaan..

 

Mulla kesti sellaiset 22 tuntia, että oli avautunut sen verran jotta pysty laittamaan epiduraalin. Ja siitä sitten alle kaksi tuntia ja vauva syntyi. Ajattelin, että yritän olla ilman lääkkeitä. Olinkin alkuun ammeessa yms.. sitten kun supistukset löivät kovina, ei pystynyt muuhun kuin hakkaamaan seinää ja itkemään. Ei siinä pystynyt miettimään hengitystekniikoita yms. Ja avautuminen oli todella hidasta.

En pelännyt etukäteen kipua ja edelleen pyrin siihen, että lääkkeitä ei tarvitse ottaa. Mutta kun se SATTUI NIIN PERKELEESTI. Otin sitten tramalia, petidiinia, ilokaasua, aquarakkulat ja lopulta epiduraalin. Epparia ei onneksi tarvinnut tehdä.

Jos ikinä enää uskallan synnyttää alakautta, otan lääkkeet sitten kun niitä tarvitsen. Niiden, joilla on ollut helppo synnytys on myös niin helppo puhua. Synnytys on kuitenkin aika subjektiivinen asia.

 

Mun mielestäni on hyvä että joku uskaltaa yrittää ilman lääkkeitä eikä haittaa ollenkaan, enkä oikein ymmärrä minkä takia jollain olisi jotain sitä vastaan?

Itse kuitenkin seuraavalla kerralla otan edelleen vastaan tarjotut kivun lievitykset (paitsi ilokaasu) ja toivon että toimivat tällä kertaa edes jotenkin (en tosin tiedä johtuiko järkyttävä kipu mm. istukan repeämisestä vai itse koitoksesta ja miten siihen olisi epiduraali toiminutkaan), ellen jostain syystä päädy suunniteltuun sektioon joka kaikin puolin olisi henkisesti paras vaihtoehto mitä luultavammin edellisen kokemukseni jälkeen.

 

Mulla kesti sellaiset 22 tuntia, että oli avautunut sen verran jotta pysty laittamaan epiduraalin. Ja siitä sitten alle kaksi tuntia ja vauva syntyi. Ajattelin, että yritän olla ilman lääkkeitä. Olinkin alkuun ammeessa yms.. sitten kun supistukset löivät kovina, ei pystynyt muuhun kuin hakkaamaan seinää ja itkemään. Ei siinä pystynyt miettimään hengitystekniikoita yms. Ja avautuminen oli todella hidasta.

En pelännyt etukäteen kipua ja edelleen pyrin siihen, että lääkkeitä ei tarvitse ottaa. Mutta kun se SATTUI NIIN PERKELEESTI. Otin sitten tramalia, petidiinia, ilokaasua, aquarakkulat ja lopulta epiduraalin. Epparia ei onneksi tarvinnut tehdä.

Jos ikinä enää uskallan synnyttää alakautta, otan lääkkeet sitten kun niitä tarvitsen. Niiden, joilla on ollut helppo synnytys on myös niin helppo puhua. Synnytys on kuitenkin aika subjektiivinen asia.

Tässä on jotain samaa kuin minun synnytyskokemuksessa. Suunnittelin minäkin raskausaikana että kokeilen ilman lääkkeitä, mutta synnytyksen edetessä mieli muuttui, kipu alkoi vaan olla niin sietämättömän kova.

Kokeilin jossain välissä avautumisvaiheessa ammetta, mutta se ei auttanut mitään. Yöllä supistusten alettua minulle annettiin myös Oksinestia (voimakas lihakseen pistettävä kipulääke) että saisin nukkua, mutta ei sekään kauheasti auttanut. Torkahdin ja heräsin aina 10 min välein supistukseen.

Kun sain epiduraalin, niin aluksi se vei melkein kaiken kivun pois, mutta, ilmeisesti kun rupesi supistamaan kovempaa, niin synnytyksen loppuvaiheessa kivut oli melkein yhtä pahat kuin juuri ennen epiduraalin saamista. Mutta minua auttoi tosi paljon kun sain siihen edes sen hetken lepotauon kivuilta.

Minulla supistukset oli niin, että kun eikös sitä neuvota että supistuskipua voi helpottaa se jos liikkuu, niin minulla taas tuntui että en pystynyt liikkumaan yhtään, jos liikuin niin se teki olon ihan sietämättömäksi. Täällä luin että kun on lihakset rentona niin avautumisvaihe voi edistyä nopeammin, mietin että olikohan sillä minun "paikalleen jämähtämisellä" aina kun kipu yltyi juuri ihan päinvastainen vaikutus. Mutta minä en vaan pystynyt liikkumaan. Joten epiduraali ehkä auttoi minua niin että pystyin vähän rentoutumaan = synnytys rupesi etenemään paremmin.

Toinen oli se että kun supistuskipu oli pahimmillaan, epiduraalinkin kanssa kun tuli ne pahimmat supistukset ennen ponnistusvaihetta, niin minun oli silloin työlästä hengittää, tuntui että hengitys salpautuu. Joten luulen että tässäkin epiduraalista oli hyötyä, vähän parempi olo niin hengityskin sujui = vauva sai paremmin happea.

Oli minullakin epiduraalista jotain negatiivista, ponnistusvaiheessa piti vähän kuulostella supistuksia, mutta se oli todella pieni paha siihen verrattuna miten paljon koin että epiduraalista oli apua, ja ponnistusvaihe eteni kuitenkin aika vauhdikkaasti.

 

Tää on mielenkiintoista ku moni kertoo, että kipu yltyi todella kovaksi -> epiduraali -> synnytys nopeutui.

Mulla oli aika samanlainen kokemus miinus tuo epiduraali. Neljässä tunnissa olin avautunu vaa kolme senttiä vaikka siitä varmaan 2-3 tuntia suppareita oli 3 minuutin välein. Sitten viimeisen kahden tunnin aikana avauduin loput 7 cm, tarkkaa tietoa ei ole millon rupes nopeutumaan ku sisätutkimuksia ei tehty ku kolme koko synnytyksen aikana. Synnytyksen rankin piste oli n 1,5h ennen ku tyttö synty. Jos olis laitettu epiduraali just silloin, niin olisin voinu varmaan kertoa aika samanlaisen tarinan siitä, miten epiduraali nopeutti avautumista...? Että onkohan se sittenkään se puudutus joka synnytystä on nopeuttanu..?

Sulla ollut nuin lyhyt synnytys niin miten kehtaat ees puhuu tommosta jotkut synnyttää yli vuorokauden... Kyllähän nyt pari tuntia kipua kestää kuka vaan!!