Mikä on mielestänne ihanneikä äidiksi tulemiselle?

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24605243]Hyvin nuorena lapsen tehneet vanhenevat ennen aikojaan. Kun taas ne jotka ovat pikkulasten vanhempia nelikymppisinä, ovat viriilejä ja kauniita. Siinä vaiheessa ne kaksikymppisenä ja teininä jakaantuneet , on jo mummoja ja näyttävätkin todella siltä.[/QUOTE]

Sanoo katkera vanha piika joka elättelee vielä toivoa jakautua vaikka biologinen kello käy täkäperin...

 

["joopajoo"]

Kylläpäs nämä kypsemmät äidit vaikuttavatkin asiallisilta ja fiksuilta tästäkin ketjusta päätellen.. Hohhoijaa .

 

[B]

Oman kokemuksen perusteella ja oman, lähipiirin ja kavereiden elämää katselleena "paras" ikä vanhemmuudelle on kolmenkympin paikkeilla. On ne railakkaimmat juoksut juostu, ja ollaan jo rauhoituttu siihen aikuiseen elämään. Talous on kunnossa, löytyy oma koti, vakituinen työpaikka ja vakaa parisuhde. Joku täällä heitti lällällää, mä oon sua vanhempi-leikistä, mutta eihän siitä ole kysymys. Ikä tuo vakautta ja kypsyyttä, sitä tuskin kukaan voi kieltää.

Totta on se, että kaikista eniten lapsi tarvitsee rakastavat vanhemmat, enkä missään nimessä sano, etteikö parikymppinen rakastaisi lastaan yhtä paljon kuin kolmekymppinen kanssasisarensa, mutta ne perusteet millä hyvä lapsuus ja terve nuori syntyy, ovat muutakin kuin vanhempien rakkaus.

 

[tämä]

38-40v.

 

[nininii]

[QUOTE="vieras";24605083]Heh, "Mulle yli 30v ois liian vanha, mutta monet ei sitä ennen ole henkisesti valmiita" MUTTA siis minähän olin niin fiksu ja kehittynyt jo parikymppisenä, että olin jo täysin valmis äidiksi....

Salli mun nauraa ja tule sanomaan tuo sama olet oikeasti elänyt tätä elämää ja saavuttanut rutkasti elämänkokemusta. Joka ikinen kolmekymppinen TIETÄÄ, mitä eroa on parikymppisellä ja kolmekymppisellä [/QUOTE]

Parikymppinen, joka todella haluaa äidiksi ja on toivonut pitkään äidiksi tuloa, on ihan yhtä hyvä siinä missä muutkin ja kasvaa äidiksi siinä missä muutkin, lapsen myötä. Äidiksi tuleminen on jokaisella kasvamisen paikka.

 

[B]

[QUOTE="vieras";24605243]Hyvin nuorena lapsen tehneet vanhenevat ennen aikojaan. Kun taas ne jotka ovat pikkulasten vanhempia nelikymppisinä, ovat viriilejä ja kauniita. Siinä vaiheessa ne kaksikymppisenä ja teininä jakaantuneet , on jo mummoja ja näyttävätkin todella siltä.[/QUOTE]

Täsmää muuten mun tuttavapiiriin. Jotenkin tuntuu, että useampi nuorena lapsensa tehneistä olivat vain äitejä, ja unohtivat olevansa myös naisia.

 

[B]

Parikymppinen, joka todella haluaa äidiksi ja on toivonut pitkään äidiksi tuloa, on ihan yhtä hyvä siinä missä muutkin ja kasvaa äidiksi siinä missä muutkin, lapsen myötä. Äidiksi tuleminen on jokaisella kasvamisen paikka.

Tottakai se parikymppinen kasvaa äidiksi siinä missä muutkin, mutta onhan elämässä PALJON muutakin kuin äitiys. Kun ajattelet asiaa lapsen kannalta, eikö olisi parempi, että lähtökohdat olisivat muutakin kuin "mut kun mä haluuuuuun lapsen"?

 

[hhhh]

Mielestäni 25-35 välillä. Itse sain lapsen 29-vuotiaana ja nyt kun toista yritetään hoidoilla (oon 32) tunnen, että vuodet juoksee alta. Jos olis 25 v aloittanut, olis enemmän pelivaraa. Mutta mulla ei ollut aikaisemmin miestä, jonka kanssa lasten "tekemisen" olisi voinut aloittaa, eli 29 oli mun kohdalla sopiva ikä.

 

["vieras"]

Tottakai se parikymppinen kasvaa äidiksi siinä missä muutkin, mutta onhan elämässä PALJON muutakin kuin äitiys. Kun ajattelet asiaa lapsen kannalta, eikö olisi parempi, että lähtökohdat olisivat muutakin kuin "mut kun mä haluuuuuun lapsen"?

Itse varmaan sitten olet niitä naisia jotka istuvat nokka pystyssä puistossa, elävät omaa elämäänsä lapsen sopeutuessa siihen, eikä missään nimessä toisin päin. Pää hajoaa ennen kun lapsi on edes 9kk, musku ÄKKIÄ päiväkotiin 9h ja ihan taatusti jokapäivä. Miehen kanssa omaa aikaa, kavereiden kanssa omaa aikaa, omaa aikaa ihan muuten vaan ja lapsen tehtävä on sopeutua ja näyttää kivalta.

 

[------------]

Tottakai se parikymppinen kasvaa äidiksi siinä missä muutkin, mutta onhan elämässä PALJON muutakin kuin äitiys. Kun ajattelet asiaa lapsen kannalta, eikö olisi parempi, että lähtökohdat olisivat muutakin kuin "mut kun mä haluuuuuun lapsen"?

No mitkä ne lähtökohdat sitten muilla on, kuin että me halutaaaan lapsi? Haloo, kyllä se lähtökohta siinä on sama kaikilla.

 

[Echelon]

[QUOTE="minä";24603636]Biologian kannalta katsottuna 16 - 20 vuotta, psykologian kannalta katsottuna 30 - 40 vuotta. [/QUOTE]

Tuo on varmaan totta. Itse laittaisin noiden keskiarvon eli 25-26.
Tää on varmaan kulttuurinen kysymys, länsimaissa naiset muuttavat aikuisuuden kynnyksellä pois kotoa, ehkä toiselle paikkakunnalle, opiskelevat, itsenäistyvät.

Mutta jossain toisessa kulttuurissa jossa pysytellään lähempänä omaa sukua ja syntymäkaupungissa, ammattiin ei opiskella niin intensiivisesti ja meininki on yhteisöllisempää, voisi hyvä ikä olla vaikka 18-19.

 

[fortunate]

[QUOTE="vieras";24605243]Hyvin nuorena lapsen tehneet vanhenevat ennen aikojaan. Kun taas ne jotka ovat pikkulasten vanhempia nelikymppisinä, ovat viriilejä ja kauniita. Siinä vaiheessa ne kaksikymppisenä ja teininä jakaantuneet , on jo mummoja ja näyttävätkin todella siltä.[/QUOTE]

Jaa, mun äitiäpä luullaan mun siskoksi ja onpa mua luultu isäni pikkusiskoksi myös.. :vampire:

 

[niinno.]

[QUOTE="vieras";24605056]Mut tottahan se on, että 30v. on henkisesti niin paljon kypsempi äidiksi, kuin alle parikymppinen. Rellestykset tulevat ennemmin tai myöhemmin, ja aina parempi, kun lapset eivät ole siinä kärsimässä.[/QUOTE]

Onko se hankala ymmärtää ettei kaikille tule tätä rellestysvaihetta _lainkaan_ ?

 

[fortunate]

[QUOTE="joopajoo";24605303]Kylläpäs nämä kypsemmät äidit vaikuttavatkin asiallisilta ja fiksuilta tästäkin ketjusta päätellen.. Hohhoijaa .[/QUOTE]

Juu, hehän eivät itse tätä ikinä myönnä, mutta katkeruus paistaa kilometrien päähän. Ei voi mitään.

 

["hih"]

23-33v

 

["vieras"]

16-48v. Jotkut eivät ole koskaan valmiita äidiksi ja toiset vain eivät halua. Miksihän joillakin tuntuu olevan vaikea ymmärtää sitä, kuinka erilaisia me ihmiset olemmekaan?

Minä olin täysin valmis äidiksi 18-vuotiaana, joku toinen ehkä vasta myöhemmällä iällä kypsyy samalla tavoin ajatukseen äitiydestä, eikä siinä ole mitään vikaa.

 

["Tuikku"]

[QUOTE="vieras";24605467]16-48v. Jotkut eivät ole koskaan valmiita äidiksi ja toiset vain eivät halua. Miksihän joillakin tuntuu olevan vaikea ymmärtää sitä, kuinka erilaisia me ihmiset olemmekaan?

Minä olin täysin valmis äidiksi 18-vuotiaana, joku toinen ehkä vasta myöhemmällä iällä kypsyy samalla tavoin ajatukseen äitiydestä, eikä siinä ole mitään vikaa.[/QUOTE]

Peesi

 

["vieras"]

Minusta on tyhmää tavallaan edes miettiä mitään oikeaa ikää, kun totuus on, ettei sellaista ole. Usein ihmisillä on vaikeuksia TODELLA laittaa itsensä toisen saappaisiin, ja TODELLA ymmärtää toisenlaisia ihmisiä. Monet joiden mielestä 30+ on oikea ikä, eivät vain osaa ajatella millaista se olisi ollut saada se lapsi kymmenen vuotta aiemmin. Ja taas parikymppisenä lapsensa tehneet eivät osaa kunnolla ajatella, että millaista se olisi jos olisi odottanut sen kymmenen vuotta. Elämä kun tuppaa viemään mukanaan ja kaikkea ei voi ennalta suunnitella. Joku saa vanhingossa lapsen, ja joku taas ei millään tule raskaaksi. Ihmisiä on myös niin hirveän erilaisia. Joku ei koskaan ole ollut "bilettäjä" eikä koskaan tule olemaankaan, kun joku toinen taas bilettää vielä viiskymppisenäkin. Itse sain lapsen kun olin juuri täyttämässä 22 vuotta ja se tuntui vain oikealta. Olin koko teini-ikäni ravannut jos minkäkinlaisissa bileissä ja tuntui ettei ulkonakäynti enää kiinnostanut oikeastaan ollenkaan. Olin valmis jäämään kotiin. Olin myös 12-vuotiaasta asti sanonut äidilleni, että minä haluan lapset nuorena. Haluan olla nuori vielä edelleen silloin kun lapset ovat muuttamassa kotoa. Silloin ehdin vielä tehdä niitä asioita jotka jäivät tekemättä jos huomaisin että sellaisia olisi. Ymmärrän kyllä silti täysin, että joku muu ei niitä lapsia taas alle kolmekymppisenä halua. Ihmiset kun haluavat eri asioita ja kasvavat eri tahdissa. Jos joku minulle tulisi sanomaan, että minun olisi kannattanut odottaa vielä, minä vain hymyilisin ja toteaisin että "niin, sinulle se ehkä oli oikea ratkaisu odottaa, mutta se ei tarkoita, että kaikkien pitäisi odottaa."

 

[..]

Mun mielestä 20-25v. Siis ensimmäinen lapsi. Itse olin 22v. Mulla on ammatti, vuosien suhde, taloudellinen tilannekin ihan ok. Mielestäni olen ihan riittävän kypsä äidiksii, mutta tiedän, että monet mun ikäset ei ole. Ja ei monilla ole sellasta parisuhdettakaan, että lapsia kannattaa vielä miettiäkään. Tuskin oon yhtään sen viisaampi kun muutkaan mun ikäset, mutta joitakin vaan tämä vaihe ei vielä kiinnosta, eikä sillon kannata lasta tehdäkään. Mut sit jos haluaa mennä vielä reilusti yli kolmikymppisenä vaikka tietää haluavansa "joskus" lapsia niin kannattaa ehkä alkaa miettimään tärkeysjärjestystä uusiksi..

ITSE en haluaisi lapsia yli kolmevitosena, mutta ei se multa poiskaan ole jos joku lapset vasta sitten tekee. Minusta sillon on liian riskialtista ja hedelmällisyyskin voi tehdä tepposet ja siinä vaiheessa on eletty omaa elämää niin kauan, nukuttu ja menty sillon kun huvittaa niin voi käydä tosi raskaaksi laittaa koko elämä yhtäkkiä uusiksi. Varsinkin tietäen, et sit kun lapset lentää pesästä, alkaa itse olla jo pian eläkeiässä.. Uskon, että vanhemmat äidit väsyy helpommin unenpuutteen jne. takia. Mutta toisaalta, jos lasta on yritetty vuosikaudet niin varmasti lapsi on todella toivottu. Mutta se on sitten oikeastaan ihan eri asia siihen verrattuna, että tahallaan lykkää lapsen tekoa. Karmeaa lukea joidenkin julkkisten vuodatusta joskus 39-vuotiaina, että "lasten aika ei ole vielä" jne. Voi olla, ettei sitä aikaa enää tuon iän jälkeen sitten tulekaan..

 

["vieras"]

No mitkä ne lähtökohdat sitten muilla on, kuin että me halutaaaan lapsi? Haloo, kyllä se lähtökohta siinä on sama kaikilla.

Kyllä mulla ainakin lähtökohdissa oli se, että tahdon lisäksi löytyi myöskin taloudelliset perusteet, sekä se, että me molemmat olimme sitoutuneita toisiimme. Puhumattakaan siitä, että lapselle oli paikka perheessä, omassa kodissamme. Kuka parikymppinen pystyy tarjoamaan lapselle oman kodin ja rakastavan perheen? Siis muunkin perheen kuin äidin oman...

 

["pompula"]

Juu, hehän eivät itse tätä ikinä myönnä, mutta katkeruus paistaa kilometrien päähän. Ei voi mitään.

Juu, katkeruudestahan se kypsyys ja elämänkokemus johtuu.

Voisitko argumentoida vielä vähän lapsellisemmin? Tosin, mihin muuhun pystyt..

 

["harmaana"]

No mitkä ne lähtökohdat sitten muilla on, kuin että me halutaaaan lapsi? Haloo, kyllä se lähtökohta siinä on sama kaikilla.

Rakkaus lapseen on vain yksi, kaikilla sama oleva lähtökohta, mutta toivottavasti ei todellakaan kaikilla ainoa!!!!! Koitapa järkevästi ajatella asiaa.

 

[huhhhuh]

[QUOTE="vieras";24605729]Kyllä mulla ainakin lähtökohdissa oli se, että tahdon lisäksi löytyi myöskin taloudelliset perusteet, sekä se, että me molemmat olimme sitoutuneita toisiimme. Puhumattakaan siitä, että lapselle oli paikka perheessä, omassa kodissamme. Kuka parikymppinen pystyy tarjoamaan lapselle oman kodin ja rakastavan perheen? Siis muunkin perheen kuin äidin oman...[/QUOTE]

oletko tosissasi. parikymppinen ei voi olla naimisissa/suunnitella häitä, eikä etenkään töissä? Miltä planeetalta olet? Itse valmistuin sairaanhoitajaksi 23-vuotiaana, ja miehelläni oli vakituinen työpaikka tuotantoinsinöörinä 24-vuotiaana. Ihmeellisiä käsityksiä, että parikymppisellä ei voisi olla taloudellisia edellytyksiä kustantamaan lapsesta koituvia kuluja.

 

[B harmaana]

[QUOTE="vieras";24605409]Itse varmaan sitten olet niitä naisia jotka istuvat nokka pystyssä puistossa, elävät omaa elämäänsä lapsen sopeutuessa siihen, eikä missään nimessä toisin päin. Pää hajoaa ennen kun lapsi on edes 9kk, musku ÄKKIÄ päiväkotiin 9h ja ihan taatusti jokapäivä. Miehen kanssa omaa aikaa, kavereiden kanssa omaa aikaa, omaa aikaa ihan muuten vaan ja lapsen tehtävä on sopeutua ja näyttää kivalta.[/QUOTE]

Aika kapeakatseista sulta, etten sanois. Kun nyt vähän kasvat, huomaat, että on muutakin elämää kuin äitiys ja nokka pystyssä puistossa hengaaminen.

 

[yeooo]

[QUOTE="pompula";24605735]Juu, katkeruudestahan se kypsyys ja elämänkokemus johtuu.

Voisitko argumentoida vielä vähän lapsellisemmin? Tosin, mihin muuhun pystyt..[/QUOTE]

Niin, no tuolla joku kypsempi ja vanhempi äiti aloitti ensin lapsellisen ja typerän argumentoinnin . Niputtamalla kaikki nuoret ihmiset samaan kastiin.