mies kilahti

[4-kerroksen väkeä]

mieti syitä, miksi haluaisit jatkaa hänen kanssaan? Rakastatko? Rakkauskaan ei kuitenkaan riitä, jos mies kilahtelee miten sattuu, lasten aikana.

 

[Viipale]

Ei tilanne ilmeisti kovin kriittinen ole, kun pystyt koneella kirjoittamaan? Mietin sitä, koska itse olen lähtenyt ilman kenkiä vauvan kanssa jouluyönä kello kolme pakkaseen, vauvalla yövaippa ja minun naulakosta nappaamani toppatakki ympärillään, minulla vain pyjama ja villasukat jotka takertuivat pakkasmaahan kiinni. Ei olisi ollut mitenkään mahdollista istua tietokoneen ääressä.

Mutta niitäkin hetkiä oli, kun kävi "melkein pahasti", kuten sinulle nyt. Arvaathan mietinkö silloin tähtikirkkaana jouluyönä taivasalla vauvan kanssa, että olisi kannattanut lähteä jo hyvin kauan aikaisemmin.

Kaikkea hyvää. En voi suositella teille yhteistä joulua.

Voi että, mulla tuli oikeen kylmät väreet tosta sun kirjotuksesta......hienoa, että olet lähteny ja pystyt siitä kertomaan. Halaisin sua jos olisit tässä

Kiitos. Todellakin on sanottava, että hyvin paljon naiset kestävät. Monena iltana edelleen, vuosien jälkeen, istun ja mietin, että olisihan se mies sittenkin ihana tuossa olla.... kainalossa. Uskomatonta, miten se rakkaus ei kuolekaan. Vaikka kuinka toivoisi ja yrittäisi sen tukahduttaa.

 

[rukoilen puolestanne]

ainakin toivon että keksustelet perinpohjin lapsesi kanssa joka joutui todistamaan näin järkyttävää ja väkivaltaista kohtausta.
Lapsesi on varmaan hyvin järkyttynyt ja peloissaan!!

Kyllä yritin jutella 4v. lapseni kanssa tilanteesta miehen lähdettyä ulos. Poika sanoi sen jälkeen että minä en ikinä enää puhu isin kanssa.

Tosiaan, hetken päästä mies soitti tuhat kertaa ja kun lopulta vastasin, aneli taas anteeksi antoa ja selitti ettei ymmärrä miksi noin teki.
Eniten itseäni tässä ottaa päähän se, että tiedän että tämä tulee taas toistumaan, mutta jostain syystä taas tuntuu etten haluakaan lähteä...

entä jos kerrot miehellesi ettet sinäkään ymmärrä sen enempää miski hän noin teki.
Lapsi ei unohda tällaisia vaikka jonkun ajan kuluttua näyttäisikin että on unohtanut. EI UNOHA!
Jos haluat jäädä, ymmärrän.
Mutta en ymmärrä, jos jäät siksi että haluat jäädä.
Tällaisessa tilanteessa kuuluu käyttää nimenomaan järkeä.
Ja kuka muu ajattelee LAPSEN PARASTA jollet SINÄ??????

Lapsestasi voi tulla niin katkera sinulle myöhemmin ettei halua olla missään tekemisissä kanssasi, jos jäät ja sallit lapsellesi tuollaisen helvetin!!!
En ihmettel jos lapsesi tuntee ettet pidä ja pitänyt häntä minkään arvoisena, mieti vähän miten kauaskantoisia valintoja teet jäämällä tai lähtemällä!?!
Toivon syvästi että lapsen etu voittaa....nyyyyyyhhhkiss..

 

[harmailen]

Se tuo ihmismieli on niin vääristynyt toisinaan. Se johtuu siitä inhimillisyydestä. Viittaan siis tuohon kommenttiisi, että tiedät, että tämä tapahtuu uudestaan, mutta et kuitenkaan haluaisi lähteä. Kuten huomaat, jokaiseen vastaukseen sisältyy viesti, lähde lasten kanssa pois. Siitä huomaa, kuinka väärin sinua kohtaan on tehty. Itselläsi ehkä iskee päälle sääli? Sääli miestä kohtaan, joka teki erehdyksen. Ja ehkä pieni toivo, että tämä säikäytti miehen totaalisesti, ettei se enää tapahtuisi?

Se on vaikeaa kuunnella järjen ääntä, jos tunne puhuu päälle taustalta. Toivon sinulle voimia tehdä sellainen ratkaisu, jota et tulisi katumaan jälkeenpäin. :hug:

Kiitos! Tämä teksti kolahti jotenkin. Puhut niin asiaa, ja niin kuin jopa itse ajattelen, mutta silti. Onko oikeasti naisen päässä vikaa kun uskoo siihen mieheen. MIksi tosiaan annan sen mahdollisuuden vaikka tiedän etten usko hänen lupauksiinsa. Ajattelen lapsiani, en koskaan haluaisi heidän näkevän väkivaltaa kotona, silti ajattelen että he ovat pieniä ja unohtavat, ajattelen heidän lapsuuttaan jos eroan heidän isästään.
Kun ajattelen taas niitä uhkauksia joita joskus mieheltäni olen saanut, en uskalla lähteä. Pelkään jopa niinkinn tyhmää asiaa kuin taloudellinen tilanne, miten me enää pärjäisimme. Miten kauas me joutuisimme muuttamaan että pääsisin eroon uhkauksista????
NYt uhkauksia ei ole tullut, mutta silloin aiemmin kun oli se pahempi tilanne päällä. Pulpahti vain taas mieleen.

 

[joanna]

sun mies on sairas ja tarvii apua. sä et pysty sitä parantaan. jos rakastat lapsiasi lähde pois. nyt ei oo kyse enää vaan susta vaan myös lapsista. vaikka mies kuinka katuisi,tulee seuraavakerta ja taas seuraava.. lähde ajoissa,ennenkun suhun tai lapsiin sattuu. jos itse haluat jäädä,hommaa ainakin lapsille turvallinen koti!

 

[Terhi]

Lähde.
Vaikka et itsestäsi niin välittäisikään, lähde lastesi tähden. Älä enää mieti, älä anna enää miehesi tuhota lastesi viatonta mieltä.

Terv. Omakohtaiset kokemukset

 

[Sari]

Hei ap...

Perheväkivalta on hyvin yleistä eikä siitä kehdata puhua.
itse olen nyt jo aikuinen 25v ja koko lapsuuteni elin isäpuolta peläten...kun kännipäissään hakkasi äitiä ja minua...on minulla sisrastakin,jotka säästyivät ja eivät juurikaan enään edes muista tapahtumia...mutta MINA muistan ja hyvin muistankin ....painajaisiin ne tulevat ja muistoihin,jokin pieni tilanne normaalissa elämässä voi laukaista muistot.
Elän itse nykyään onnellisessa avioliitossa miehen ja lapsen kanssa ja olen niiiiiiiiiiiiin onnellinen ettei minun ole tarvinnut IKINÄ enään pelätä omassa kodissani.

Ole ap järkevä ja lähde nyt ei tuollaiset tavat muutu!!!!
Ajattele edes lapsia jos et itseäsi!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[dd]

kannattas lähtee tuollasesta suhteesta. ite oon valitettavasti oon nähnyt et ei se väkivalta lopu vaikka tekijä kuinka vannoo ja vakuuttaa ettei koskaan tee niin

 

[Pieksetty ex vaimo]

Turvakoti auttaa pääsemään elämässa eteenpäin!!!
Omakohtaista kokemusta on...

 

[Samaa kokenut]

Juu totta se klise on että kerran lyö lyö uudestaan...ei siihen sitten paljoa tarvi...kun tulee riitaa,mustasukkaisuutta,humalassa.Voi käydä pahastikkin ja sitten verta vuotaen tajuat että olisi pitänyt jo toimia aikaa sitten!

 

[KUULES]

Tiedä, että se lapsi ei unohda. vaikka kuinka lapsellesi sanoisit ettei hätää ja ettei tapahdu mitään, hän pelkää silti koko ajan koska isi taas satuttaa äitiä.
lapsi ottaa siitä itselleen vastuun, ajattelee että hänen pitää olla valppaana, hänen pitää pelätä äidin puolesta.
Lapsi ajattelee että hänen tehtävänsä on saada isi lopettamaan koska äiti ei siihen tilanteen ollessa päällä pysty. Kun isi ei lopeta, lapsi syyttää itseään.

Lapsii pelkää omassa kodissaan, ei edes osaa pelätä omasta puolestaan jos ei isi häntä uhkaa, vaan mikä pahempaa, pelkää sinun puolestasi.

Sitä ajatusat et voi muuttaa lapsesi päässä, et voi.

Ainut minkä voit tehdä lapsesi hyväksi ja säästää hänet pelolta, stressiltä, syyllisyydentunteelta ja tuskalta, on lähteä pois.

Päätä itse.

 

[lady of the lake]

Kiitos! Tämä teksti kolahti jotenkin. Puhut niin asiaa, ja niin kuin jopa itse ajattelen, mutta silti. Onko oikeasti naisen päässä vikaa kun uskoo siihen mieheen. MIksi tosiaan annan sen mahdollisuuden vaikka tiedän etten usko hänen lupauksiinsa. Ajattelen lapsiani, en koskaan haluaisi heidän näkevän väkivaltaa kotona, silti ajattelen että he ovat pieniä ja unohtavat, ajattelen heidän lapsuuttaan jos eroan heidän isästään.
Kun ajattelen taas niitä uhkauksia joita joskus mieheltäni olen saanut, en uskalla lähteä. Pelkään jopa niinkinn tyhmää asiaa kuin taloudellinen tilanne, miten me enää pärjäisimme. Miten kauas me joutuisimme muuttamaan että pääsisin eroon uhkauksista????
NYt uhkauksia ei ole tullut, mutta silloin aiemmin kun oli se pahempi tilanne päällä. Pulpahti vain taas mieleen.

Ikävä kyllä kuulostaa kovasti siltä, että koitat nyt selitellä itsellesi syitä miksi jäisit vielä suhteeseen ennemmin kuin lähtisit siitä.
Ihan ensimmäiseksi puutun kommenttiisi lastesi lapsuudesta, jos eroat heidän isästään.Mikä saa sinut kuvittelemaan, että sillä että pysyt miehesi ja lasten isän kanssa yhdessä takaisi lapsillesi jotenkin paremman lapsuuden kuin se, että eroaisit hänestä.Itse olen niin monelta aikuiselta kuullut, kuinka he lapsena aina toivoivat, että vanhemmat olisivat eronneet perheissä, joissa oli perheväkivaltaa.Lapsesi rikkoontuvat taatusti ennemmin pelon ja väkivallan ilmapiirissä kuin sinun kanssasi keskenään, jos nyt ei taloudellisesti niin hyvin menisikään.Suomessa kyllä pärjäät lastesi kanssa taloudellisesti ja apua saat.Oletko valmis kantamaan vastuun henkisesti rikkoontuneista lapsistasi, jotka voivat oikeasti kärsiä loppuelämänsä siitä, jos lapsuutensa elävät väkivaltaisessa perheessä?!

Suomessa myöskin toimii oikeuslaitos ja poliisi.Haet miehellesi lähestymiskiellon ja ensialkuun menette lasten kanssa turvakotiin.Todellako haluat elää suhteessa, johon sinut on pelolla ja uhkailulla teljetty?Sekö on sitä syvintä rakkautta? Tiedätkö, että on oikeasti olemassa miehiä, jotka eivät ole väkivaltaisia!Väkivaltaa ei tarvi kenenkään kestää eikä väkivallan pelossa elää!

Lapsilla on hyvä muisti, 4-vuotias jo kyllä muistaa tapahtuneen.Muistijälkiä tapahtumista jää jo ihan pienille lapsille.Eikä lapset ole tyhmiä, he kyllä aistivat uhan ja pelon ilmapiirin ympärillään vaikka ei välttämättä mitään näkyvää aina olisikaan.Toisekseen, miten selität ja perustelet lapsillesi päätöksesi jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, josta lapset kärsivät ja ovat jo joutuneet silminnäkijäksi?Kerrotko, että sellainen kuuluu normaaliin parisuhteeseen tai että äiti on ansainnut sen käyttäytymällä "huonosti" tms?!Jossain vaiheessa tämäkin tilanne on edessä, jos suhdetta jatkat.

Siinäpä vain muutama asia mietittäväksi.Toivon niiden herättelevän ajatuksia todellisesti lastesi ja itsesikin puolesta.

 

[Sari]

Tiedä, että se lapsi ei unohda. vaikka kuinka lapsellesi sanoisit ettei hätää ja ettei tapahdu mitään, hän pelkää silti koko ajan koska isi taas satuttaa äitiä.
lapsi ottaa siitä itselleen vastuun, ajattelee että hänen pitää olla valppaana, hänen pitää pelätä äidin puolesta.
Lapsi ajattelee että hänen tehtävänsä on saada isi lopettamaan koska äiti ei siihen tilanteen ollessa päällä pysty. Kun isi ei lopeta, lapsi syyttää itseään.

Lapsii pelkää omassa kodissaan, ei edes osaa pelätä omasta puolestaan jos ei isi häntä uhkaa, vaan mikä pahempaa, pelkää sinun puolestasi.

Sitä ajatusat et voi muuttaa lapsesi päässä, et voi.

Ainut minkä voit tehdä lapsesi hyväksi ja säästää hänet pelolta, stressiltä, syyllisyydentunteelta ja tuskalta, on lähteä pois.

Päätä itse.

Juuri näin meillä oli...pelkäsin aina äitini puolesta.Kerroin tuossa ylempänä tarinaani.

 

[Buono]

Eipä se siitä muuksi muutu.

 

[vieras]

Se tuo ihmismieli on niin vääristynyt toisinaan. Se johtuu siitä inhimillisyydestä. Viittaan siis tuohon kommenttiisi, että tiedät, että tämä tapahtuu uudestaan, mutta et kuitenkaan haluaisi lähteä. Kuten huomaat, jokaiseen vastaukseen sisältyy viesti, lähde lasten kanssa pois. Siitä huomaa, kuinka väärin sinua kohtaan on tehty. Itselläsi ehkä iskee päälle sääli? Sääli miestä kohtaan, joka teki erehdyksen. Ja ehkä pieni toivo, että tämä säikäytti miehen totaalisesti, ettei se enää tapahtuisi?

Se on vaikeaa kuunnella järjen ääntä, jos tunne puhuu päälle taustalta. Toivon sinulle voimia tehdä sellainen ratkaisu, jota et tulisi katumaan jälkeenpäin. :hug:

Kiitos! Tämä teksti kolahti jotenkin. Puhut niin asiaa, ja niin kuin jopa itse ajattelen, mutta silti. Onko oikeasti naisen päässä vikaa kun uskoo siihen mieheen. MIksi tosiaan annan sen mahdollisuuden vaikka tiedän etten usko hänen lupauksiinsa. Ajattelen lapsiani, en koskaan haluaisi heidän näkevän väkivaltaa kotona, silti ajattelen että he ovat pieniä ja unohtavat, ajattelen heidän lapsuuttaan jos eroan heidän isästään.
Kun ajattelen taas niitä uhkauksia joita joskus mieheltäni olen saanut, en uskalla lähteä. Pelkään jopa niinkinn tyhmää asiaa kuin taloudellinen tilanne, miten me enää pärjäisimme. Miten kauas me joutuisimme muuttamaan että pääsisin eroon uhkauksista????
NYt uhkauksia ei ole tullut, mutta silloin aiemmin kun oli se pahempi tilanne päällä. Pulpahti vain taas mieleen.

Minulla oli kyseessä oma isäni. Aina humalassa hän viljeli henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja aina seuraavana aamuna minä säälin häntä, vaikka edellisen yön pelkäsin ensin, että koska tulee kotiin ja itkin sitten aamuun kun tilanne oli ohi.

Se, että onko naisen päässä vikaa. En tiedä, ehkä. Sen vian voi tajuta vasta kun on päässyt siitä tilanteesta ulos. Minä voin kertoa siitä, kuin minä olin n. 5v. kun näin kun isä pieksi äidin, en minä sitä ole koskaan unohtanut, ehkä annoin anteeksi sen, että jouduin sen näkemään, mutta unohda en koskaan. Minun traumani ovat tänä päivänä sitä, että en pysty olemaan sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat humalassa. Pelkään sitä ennalta-arvaamattomuutta. Jälkensä se jättää. Minun traumani tulevat kuitenkin pitkältä ajalta, ei se yhden kerran tekosia ole.

Nuo uhkauksethan on myös sitä henkistä väkivaltaa. Sen voi toisinaan reippaasti rinnastaa siihen fyysiseen väkivaltaan. Millaisia uhkauksia olet saanut?

 

[Kokenut]

Tiedä, että se lapsi ei unohda. vaikka kuinka lapsellesi sanoisit ettei hätää ja ettei tapahdu mitään, hän pelkää silti koko ajan koska isi taas satuttaa äitiä.
lapsi ottaa siitä itselleen vastuun, ajattelee että hänen pitää olla valppaana, hänen pitää pelätä äidin puolesta.
Lapsi ajattelee että hänen tehtävänsä on saada isi lopettamaan koska äiti ei siihen tilanteen ollessa päällä pysty. Kun isi ei lopeta, lapsi syyttää itseään.

Lapsii pelkää omassa kodissaan, ei edes osaa pelätä omasta puolestaan jos ei isi häntä uhkaa, vaan mikä pahempaa, pelkää sinun puolestasi.

Sitä ajatusat et voi muuttaa lapsesi päässä, et voi.

Ainut minkä voit tehdä lapsesi hyväksi ja säästää hänet pelolta, stressiltä, syyllisyydentunteelta ja tuskalta, on lähteä pois.

Päätä itse.

Tuli ihan oma lapsuus mieleen ja ihan kuin minun päästäni ois kirjoituksesi ollut.Tämä on niin totta, pitkään tunsin vihaa ja katkeruutta äitiäni kohtaan kun ei suhteesta lähtenyt ja minä jouduin viettämään lapsuuteni äitiäni suojellen ja poliiseille soitellen.Nyt olen jo ymmärtänyt ettei äitini välttämättä uskaltanut lähteä aikoinaan ja anteeksi olen antanut.Eihän se äitini vika ollut.

Mutta ap tahdotko sinä tosiaan lapsellesi tälläisen elämän?Lapsuuden peläten?

 

[mies]

mieleen että ei ne miehet tyhjästä suutu, pitäisikö hän meidän kysyä mitä teeit että mies suutui

 

[lady of the lake]

mieleen että ei ne miehet tyhjästä suutu, pitäisikö hän meidän kysyä mitä teeit että mies suutui

Eipä todellakaan tullut.Mitkähän ne hyväksyttävät syyt olisi olleet miehen käyttäytyä noin?!

 

[Essi-]

mieleen että ei ne miehet tyhjästä suutu, pitäisikö hän meidän kysyä mitä teeit että mies suutui

Niinpä.. meillä aikoinaan saattoi "syyksi" heittää mut seinään se että sanoin että voiko sammuttaa valot kun oli lähdössä töihin.. tai huomautin että likaset vaatteet pyykkikoriin.. toki siis oma syynihän oli että turpaan tuli ..

 

[vieras]

mieleen että ei ne miehet tyhjästä suutu, pitäisikö hän meidän kysyä mitä teeit että mies suutui

joo aivan varmasti kaikki tietää kuka kirjoittaja on tämän takana..annabell..jonka mielestä miehet saa tehdä ihan mitä vaan. MITEN KEHTAAT?

 

[b]

mieleen että ei ne miehet tyhjästä suutu, pitäisikö hän meidän kysyä mitä teeit että mies suutui

Et ole tosissasi?

 

[tähdenlento09]

mieleen että ei ne miehet tyhjästä suutu, pitäisikö hän meidän kysyä mitä teeit että mies suutui

Ei toki, onhan se syy hakata jos avovaimo kehtaa soittaa ovikelloa niin äänekkäästi että ukko herää siihen kun on kännipäissään ensin jättänyt vaimokkeensa ravintolaan ilman takkia ja avaimia kun ulkona on pakkasta
-25 astetta...

Ja suuttui muuten viimeisen kerran niin että käsiks pääsi enää käymään.

 

[mm]

Koskaan, ei ikinä mies ( tai nainen ) ole oikeutettu lyömään puolisoaan. Ei kahden kesken, eikä todellakaan lapsen läsnäollessa.
Mikään "syy" ei ole sellainen, että siihen tarvitsee väkivaltaisesti vastata!!

Ap:lle, vaikka itse olisit valmis ottamaan turpaan kerran viikossa vaikka seuraavat 100 vuotta, sinulla on lapsia, jotka ovat paikalla ja näkevät kaiken.
Sinä olet vastuussa heidän fyysisestä ja henkisestä terveydestään. He eivät osaa lähteä ja hakea apua, sinun on se heidän kanssaa tehtävä.

Haluatko sinä aiheuttaa lapsillesi loppuelämän traumat sillä, ettet pelasta heitä, eli lähde ja vie heidät paikkaan jossa heidän ei tarvitse pelätä läheisiään, eikä läheistensä puolesta!