Samaa olen miettinyt kuin Annekin. Omat mielikuvani kiinnostumisestani löytyvät jo tarhaiästä, kun muistan olleeni kovasti kiinnostunut, saivatko tytöt koskaan piiskaa. Sittemmin, noin 10-vuotiaana, muistan löytäneeni vanhempieni kirjahyllystä sanakirjan, josta kaivoin juuri tietyt hakusanat.
Itse sain piiskaa kai melko useasti. Ensimmäinen kerta jonka muistan, on silloisesta asuinpaikastani päätelleen alle kouluiältä. Muistan kantaneen lemmikkikaniamme korvista, lukuisten kieltojen jälkeen, kuin Sepe-Susi ikään. Sillä seurauksella, että minut vietiin askarteluhuoneeseen, jossa housut nilkoissa vatsallani maaten sain risua. En varmastikaan lujasti, mutta itkuhan siitä tuli. Viimeisin kertani oli juuri täytettyäni 15-vuotta, joskin sitä edeltäneestä selkäsaunasta oli kulunut jo aikaa. Syynä tuolloin talvinen ojaanajo mökillä, joka aiheutti melkein myöhästymisen viimeisestä lossista. Pahoinpitelyä kuritukset eivät koskaan olleet ja aina ne tulivat perustellusta syystä. Epäilemättä vaihtoehtoisia kuritusmetodeja olisi ollut, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen eikä traumoja ole jäänyt.
Vaikka kuritus pelotti aina vietävästi ja itku tuli aina jo siinä vaiheessa kun kuulin sen tietyn maagisen lauseen, muistan silti kuinka ajatus muulloin kai tavallaan myös kiihotti. Ajattelin usein "mitä jos joku olisi todistamassa" tai "millaista olisi saada joltakulta tutulta rouvalta piiskaa" jne. Nämä ajatukset tulivat silloin 10-ikävuoden tietämissä.
Aika yksinhän näiden ajatusten kanssa sai olla niin kauan, kunnes opiskeluiden alettua perehtyi internetin käyttöön. Pian tie vei aihetta käsitteleville sivustoille ja sain huomata, että maailmassa on muitakin samoin ajattelevia. Ja että sitä sittenkin on aivan fiksu, tasapainoinen ja menestyvä nuorimies fetissistään huolimatta.
Sittemmin syntyi huoli sopivan elämänkumppanin löytämisestä. Fetissin perusteella en tietenkään voisi kumppania valita, mutta olisinko koskaan onnellinen, jos kumppani ei koskaan hyväksyisi/tietäsi siitä. Uskon, että moni kamppailee saman asian kanssa, toinen paremmalla, toinen huonommalla menestyksellä. Itselläni kävi hyvin. Löysin naisen joka vastaa kaikkia odotuksiani muutenkin, mutta sen lisäksi vielä tietää ja hyväksyy minut ja tarpeeni. Eikä käytäntö rajoitu vain kuuntelemiseen..
Tänäkin päivänä ihmettelen, miksi olen selkäsauna-aiheesta kiinnostunut. Vuosien mittainen tiedustelumatkani internetissä ei paljastanut totuutta, sillä ruumiillisen kurituksen - tai sen puutteen sekä selkäsaunoista kiinnostumisen tai kiinnostamattomuuden välistä aukotonta yhteyttä en koskaan löytänyt.
Joten tässä sitä nyt ollaan, tasapainoisessa suhteessa, menestyvä ja vahva nuorimies joka tykkää selkäsaunoista. Eikä hävetä yhtään.
No ehkä sen verran, että asia pysyy kotioloissa ja nimimerkin suojissa.
Voimia ja nautintoja kaikille asian kanssa eläville.