O
oon ihan neuvoton
Vieras
Hei!
Olen aina tuntenut olevani turha ja ylimääräinen. Kaikille vain haitta. Minulla ei oikein koskaan ole ollut kavereita, oikeista ystävistä nyt puhumattakaan. Äitini on koko ikäni vain löytänyt minusta vikoja ja kaiken olen hänen mielestään tehnyt aina väärin. Isä nyt jaksaa olla iloinen, jos minulle sattuu jotain hyvää joskus. Ns kaverit ottavat yhteyttä vain, jos tarvitsevat kehuja tai apuja eikä ketään muuta ole saatavilla. Kun itse otan heihin yhteyttä kysyäkseni kuulumisia, niin ei ole aikaa, on vähän kiire.
Lapsena jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi usemman vuoden ajan. Siitä en ole uskaltanut puhua kenellekään. Sanoisivat vain kuitenkin, että se oli omaa syytäni. Minulla on aina ollut kova tarve miellyttää muita saadakseni jonkinlaista hyväksyntää enkä ole sen takia uskaltanut sanoa kenellekään ikinä vastaan.
Olen ollut useamman kerran naimisissa, mutta avioliitot ovat päättyneet melko nopeasti. En vain sitten kestänytkään sitä, että mies löi tai kohteli kuin koiraa tai kävi jatkuvasti vieraissa. Olen helppo hyväksikäytönkohde kenelle tahansa ja olen varmaankin siksi retkahtanut ihan vääriin miehiin. Hyvätkin miehet tahtovat ennenmmin tai myöhemmin käyttää hyväntahtoisuuttani hyväksi.
Naisvaltaisilla työpaikoilla minua on kiusattu ja jätetty sisäpiirien ulkopuolelle armotta. Työpaikkojen miehet ovat kyllä aina olleet asiallisia ja ystävällisiä minua kohtaan.
Nykyään pelkään tutustua uusiin ihmisiin enkä uskalla olla vanhojenkaan tuttujen kanssa tekemisissä. Harmittaa ystävien puute ja se miten minua halutaan vain käyttää hyväksi. Sekin harmittaa, etten ole koskaan osannut pitää puoliani, vaan olen tehnyt kaiken muita ajatellen tai muiden mieliksi. Miellyttääkseni muita. Pelkään niin paljon hylkäämistä, vaikka minuthan on jo hylätty! Ja eniten pelkään katkeroitumista. Minulle on tullut kamala halu vaan kuolla. Miten tuosta kuolemanhalusta pääsee eroon ja miten voisin päästä noista peloistani?
Olen aina tuntenut olevani turha ja ylimääräinen. Kaikille vain haitta. Minulla ei oikein koskaan ole ollut kavereita, oikeista ystävistä nyt puhumattakaan. Äitini on koko ikäni vain löytänyt minusta vikoja ja kaiken olen hänen mielestään tehnyt aina väärin. Isä nyt jaksaa olla iloinen, jos minulle sattuu jotain hyvää joskus. Ns kaverit ottavat yhteyttä vain, jos tarvitsevat kehuja tai apuja eikä ketään muuta ole saatavilla. Kun itse otan heihin yhteyttä kysyäkseni kuulumisia, niin ei ole aikaa, on vähän kiire.
Lapsena jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi usemman vuoden ajan. Siitä en ole uskaltanut puhua kenellekään. Sanoisivat vain kuitenkin, että se oli omaa syytäni. Minulla on aina ollut kova tarve miellyttää muita saadakseni jonkinlaista hyväksyntää enkä ole sen takia uskaltanut sanoa kenellekään ikinä vastaan.
Olen ollut useamman kerran naimisissa, mutta avioliitot ovat päättyneet melko nopeasti. En vain sitten kestänytkään sitä, että mies löi tai kohteli kuin koiraa tai kävi jatkuvasti vieraissa. Olen helppo hyväksikäytönkohde kenelle tahansa ja olen varmaankin siksi retkahtanut ihan vääriin miehiin. Hyvätkin miehet tahtovat ennenmmin tai myöhemmin käyttää hyväntahtoisuuttani hyväksi.
Naisvaltaisilla työpaikoilla minua on kiusattu ja jätetty sisäpiirien ulkopuolelle armotta. Työpaikkojen miehet ovat kyllä aina olleet asiallisia ja ystävällisiä minua kohtaan.
Nykyään pelkään tutustua uusiin ihmisiin enkä uskalla olla vanhojenkaan tuttujen kanssa tekemisissä. Harmittaa ystävien puute ja se miten minua halutaan vain käyttää hyväksi. Sekin harmittaa, etten ole koskaan osannut pitää puoliani, vaan olen tehnyt kaiken muita ajatellen tai muiden mieliksi. Miellyttääkseni muita. Pelkään niin paljon hylkäämistä, vaikka minuthan on jo hylätty! Ja eniten pelkään katkeroitumista. Minulle on tullut kamala halu vaan kuolla. Miten tuosta kuolemanhalusta pääsee eroon ja miten voisin päästä noista peloistani?