mieheni mielestä vaihtamalla paranee?

[summasummarum]

Keskusteluketju "paraneeko se vaihtamalla" sai aloittamaan uuden ketjun, sillä oma tilanteeni on käänteinen tuon ketjun ap:n tilanteeseen nähden, eli olen kuin ap:n avovaimo. (Ilmeisesti tuon ketjun ap ei ole kuitenkaan avomieheni, ellei sitten tekaissut ikäänsä ja suhteen kestoa parilla vuodella heittämään... muuten teksti voisi ehkä olla mieheltäni, luulisin?)

Olemme olleet avokkini kanssa yhdessä nyt 5 vuotta ja olemme molemmat 27. Ongelmani on, että vaikka suhteemme on toimiva, helppo, viihdymme yhdessä ja meillä on paljon läheisyyttä ja hellyyttä, kuvittelen, ettei mies ole kuitenkaan tyytyväinen. Hän on kerran paljastanut (!), etten ole hänen ihannenaisensa enkä ihanne-seksikumppaninsa. Mies ei myöskään osoita mitään innostusta kihlautumista/avioliittoa kohtaan, jota olen pari kertaa kokeilumielellä kysellyt/ehdotellut. Miehen paljastuksen aiheuttamaa katkeruutta lietsoo se, että olen kiva tyyppi ja vetävän näköinen, ehkä paras kuvaus olisi viehättävä tai söpö - tämä ei ole puolustelua tai itsekehua, vaan muiden miesten osoittaman mielenkiinnon ja kehujen osoittama "fakta". Seksipuolellakin olen ihan kokeileva ja avoin, mutta ilmeisesti en riittävästi mieheni makuun. Hän myös odottaa minulta paljon enemmän aloitteellisuutta ja ideoita sängyssä, kuin mitä itse tekee.

Olen miestäni koulutetumpi ja myös parempituloinen tällä hetkellä. Arkielämämme sujuu oikein mutkattomasti ja rakastan miestäni - oletan hänenkin rakastavan minua - mutta mieltäni kalvaa kuitenkin aina hiljaa se, että tiedän hänen haaveilevan jostain muunlaisesta naisesta. En tarkkaan ottaen tiedä mistä, ehkä jostain pornoleffatyylisestä valtiattaresta, joka näyttää Gwen Stefanilta...? Mielestäni mieheni haavekuvat ovat aivan epärealistisia ja myös lapsellisia, ja olen hiukkasen katkera siitä, ettei hän tunnu tajuavan sitä lottovoittoa, mikä meillä tässä suhteessa ja keskinäisessä rakkaudessamme on. Johtuneeko hänen fantasiointinsa sitten siitä, että olen mieheni ensimmäinen pitkäaikainen seurustelukumppani ja kolmas seksipartneri - eli onko kokemuksia liian vähän, jotta vertailupohjaa oikeasti olisi, ja sitä myötä myös ymmärrystä arvostaa minua? Mitä minä tuolle asialle voisin, vai voinko mitään?

En haluaisi jättää häntä yhden typerän paljastuksen takia, koska kuitenkin rakastan häntä ja suhteemme toimii. Toisaalta on hiljalleen syövyttävää aina ajatella, että hänen ihannenaisensa on aivan joku muu - ja jos joskus tuo Ms. Täydellinen kävelee vastaan, jään todennäköisesti kakkoseksi ainakin mieheni ajatusten ja toiveiden tasolla. Tukea, apua, vinkkejä, kommentteja teiltä muilta, kiitos!

 

[Inhorealisti1]

Pitäisiköhän minunkin vaihtaa vaimo johonkin filmitähteen? Olisihan varmaan vaimollakin oikeus löytää mies, joka pitää häntä maailman kauneimpana naisena. Varmaan helposti saisinkin vampattua jonkun 15 vuotta nuoremman jenkkiläisen tähdenlennon, joka ei varmaan vanhenisikaan laisinkaan. Luonnekin varmaan olisi kohdallaan ja tunteet minua kohtaan roihahtaisivat, jos vain pääsisin 100 metriä lähemmäs.

Vai olisiko sittenkin niin, että vaimoni on paras juuri minulle? Semminkin kun hänkin on kauniimpi ja empaattisempi kuin koskaan kuvittelin löytäväni? Kannattaisiko sittenkin pitää haaveet ja tosielämä erillään toisistaan?

 

[fdaasg]

Kannattaisiko sittenkin pitää haaveet ja tosielämä erillään toisistaan?

Varmaan kannattaisi, mutta minkäs ap miehelleen mahtaa. En ymmärrä nyt tätä edellistä kirjoittajaa. Onko tarkoitus sanoa, että ei se mies oikeasti mitään muuta naista ole etsimässä, kunhan vaan heitti läppää ihannenaisestaan?

Huonoa läppää joka tapauksessa. On eri asia mainita, että joku Gwen Stefani on tosi hyvän (ja pantavan) näköinen kuin lasauttaa puolisolle päin naamaa, että sinähän et siis ole ihannenaiseni.

Kyllä minustakin vaikuttaa, että hänellä on varsin epärealistinen, kenties pornoleffojen värittämä käsitys siitä mitä seksi/nainen/parisuhde on. Aika moni mies tuossa iässä vielä haikailee uusia kokemuksia, etenkin jos niitä ei vielä ole paljon ollut... Suhde voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta moni ennestään kokematon mies (en sano, että juuri sinun miehesi tulee tekemään niin) kuitenkin hakee jostain vielä uusia kokemuksia. Surullista kyllä.

Hän ei osaa vielä arvostaa sitä kaikkea hyvää, mitä suhteessanne on, koska hänellä ei ole käytännössä mitään vertailupohjaa. Parit paskasuhteet ja ikävät/mitäänsanomattomat yhden illanjutut kummasti auttavat arvostamaan toimivaa parisuhdetta, jossa rakkautta riittää. Voi myös auttaa, jos hän saa enemmän kuulla kavereidensa kokemuksia huonoista suhteista, pirttihirmutyttöystävistä ja seurusteluvankilasta.

Minun miestäni se ainakin on auttanut tajuamaan, mikä kultakimpale hänellä on käsissään . Hänellä ei siis ole ollut pitkää suhdetta aikaisemmin, järkyttävä määrä hoitoja kylläkin... eikä onneksi ole koskaan sanonut minulle mitään "et ole ihannenaiseni", koska meidän juttu olisi varmaan päättynyt siihen. Joissain asioissa olen vain aika herkkä.

Voimia sinulle. En nyt muuta neuvoa keksi, kuin että hänen pitäisi saada kuulla tosielämän suhteista, millaisia ne oikeasti ovat ja millaisia tiukkiksia monet tyttöystävät osaavat olla. Ehkä hän sitten tajuaisi, että haikailee johonkin fantasiamaailmaan, vaikka vierellä on tosimaailman parhaimmistoa. Jotta pääset yli noista hänen sanomisistaan, tarvitset varmaan sen, että hän peruu puheensa ja myöntää tyhmyytensä. Ehkä voit ottaa sen puheeksi jossain vaiheessa, kun tosisuhteiden raadollisuus on hänelle selvinnyt.

 

[Inhorealisti1]

"Onko tarkoitus sanoa, että ei se mies oikeasti mitään muuta naista ole etsimässä, kunhan vaan heitti läppää ihannenaisestaan?"

Juuri niin oli tarkoitukseni sanoa. Mies on voinut olla tahditon, ilmaista asiansa väärin tai sitten AP on ymmärtänyt väärin joko tarkoituksella tai tarkoituksetta.

 

[sasasa]

Minua kyllä vaivaisi todella paljon, jos noinkin monta vuotta kestäneessä parisuhteessa mies sanoisi, etten olisi hänen ihannenaisensa ja ettei mistään naimisiin menosta olisi edes keskusteltu. Aloittajan mies varmasti tosiaan on paria paskaa suhdekokemusta vailla, että osaisi naistansa arvostaa. Niitä nyt ei voi mistään ostaa, joten kyllä mä nyt tarttuisin härkää sarvista ja aloittaisin miehen kanssa keskustelun asiasta. Siis oletteko ollenkaan puhunut tuleveisuudesta? Näkeekö miehesi, että olette yhdessä vielä vaikkapa viiden vuoden päästä?

En tiedä haluaako aloittaja naimisiin miehensä kanssa, mutta mulla on ainakin sellainen mielipide, että jos ei sitä tiedä viidenkään seurusteluvuoden jälkeen, niin ei sitä sitten koskaan tiedä.

 

[Huh ja puh]

Ap, sinun ja miehesi suhteen erinomaisuus elää ainoastaan sinun päässäsi. Miehesi ei todella rakasta sinua, hän on vain tyytynyt sinuun. Toistaiseksi.

Miksikö? Siksi, ettei sinun persoonasi riitä miehelle. Kerrot vain ulkonäöstäsi ja seksitaidoistasi ja siitä, miten arki sujuu. Sellainen ei riitä pitämään puolisoa onnellisena. Sinä olet tällä hetkellä miehellesi mukavuustekijä. Elämä on kohtuullisen sujuvaa ja sinua voi pitää siinä vierellä niin kauan, kunnes löytyy se Persoona, jonka kanssa mies haluaa naimisiin.

Jos mies ei viidenkään vuoden jälkeen ole ajatellut naimisiin menoa, ei hän sitä ajattele tulevaisuudessakaan. Ei sinun kanssasi siis.

 

[ääliömäistä.]

Joo, jos mies sanoo, että "et ole minun ihannenaiseni", niin silloinhan se on ihan varma merkki siitä, että kun jossain tulee miehen mielestä vastaan tämä hänen unelmiensa ihannenainen, niin takuulla jättää ja ottaa tämän tilalle.

Ap on tälle miehelleen vain joku väliaikainen viihdyke, mies vaihtaa takuulla jossain vaiheessa toiseen.

Jos oma poikaystävä sanois, että en ole hänen ihannenaisensa, niin sanoisin kyllä että haist sitte vaan vittu, ja eti parempi tilalle. Kyllä löytäisin paremman miehen tilalle, sellaisen joka omistaa aivot.

 

[hnbv]

Minäkin luulen, että ap:n miehellä on jokin muu mielikuva tulevasta vaimostaan... :/ Ennen kuin tapasin oman mieheni, niin sellainen mies, jonka ulkopuolisin perustein olisin kuvaillut ihanteekseni olisi ollut aika erilainen. Hän tietää tämän, mutta hän myöskin tietää sen, että hän on oikeasti se ihanne mieheni nyt ja lopun elämää myös ulkopuolisesti. Toisin sanoen, rakastuttuani häneen, rakastuin kaikkeen hänessä, jokaista karvaa myöten. Oli se sitten blondi tai brunette, lihava tai laiha, pitkä tai lyhyt, mutta mieheni on minulle täydellinen ja tämän hän tietää.

Hän myös seurusteli edellisessä suhteessaan mooonta vuotta, kunnes erosivat. Hänellä ei ollut aikomuksia mennä naimisiin kuitenkaan exänsä kanssa. Kun me taas tapasimme, niin lempi leimahti nopeasti. Olemme jo naimisissa ja lapsiakin on. Olemme vajaa kolmekymppisiä.

Tarkoitus ei kyllä ollut huolestuttaa sinua, mutta ehkä sinun olisi syytä saada jotain vastauksia mieheltäsi... Kyllä se rehellisyys on tärkeää parisuhteessa ja kun hän on noinkin rehellinen ollut, niin toivottavasti osaa vielä rehellisemmin selittää itsensä ilman että sinulle jää epäilyksiä suuntaan tai toiseen. Ei kannata jäädä roikkumaan mihinkään keskinkertaiseen asiaa tiedostamatta, jos odottaa suurempia...

 

[sivhos]

Vaihtamallako paranee?Toivotaan onnea vaihtajalle.Mistä koskaan tietää etukäteen mitä saa vaihtaessan.Aikamoista arpapeliä.Voisiko tämä vaihtaja kenties olla vaihtamista vailla?Joutaa menemään ja parempi tilalle.

 

[mitä sanottiin vai sanottiinko]

"Hän on kerran paljastanut (!), etten ole hänen ihannenaisensa enkä ihanne-seksikumppaninsa. "

Koulutetumpana ihmisenä ymmärrät, ettei hän osaa käyttää oikeita termejä, eikä käsitteitä. Tuossahan on selvästi puhuttu fantasiastaan. Kai Sinä koulutettuna osaat ohjailla keskustelua, jatkokysymyksin..

 

[vaihdokki]

Kyllä se tilanne voi vaimoa vaihtamalla välillä parantuakin!

Vaimo kun ajautuu keski-iän kriisiinsä ja löytää autuaan totuutensa selibaatista ja muutenkin riippumattomasta elämäntyylistä,niin kyllä se on monelle miehelle kova paikka.

Kun vuodet kuluvat,niin alkaa väistämättä tulla vaihto mieleen...

 

[Joopa joo joo]

Vaimo kun ajautuu keski-iän kriisiinsä ja löytää autuaan totuutensa selibaatista ja muutenkin riippumattomasta elämäntyylistä,niin kyllä se on monelle miehelle kova paikka.

Kun vuodet kuluvat,niin alkaa väistämättä tulla vaihto mieleen...

Vaihto se on itselläkin edessä. Emäntä aloitti tuon riippumattomuusvirren vuosi sitten, ja kun pääsen kohta etelään töihin, vaihtuu parisuhdekin sinkkuuteen. Saas nähdä mitä sitten tapahtuu.

 

[...ap....]

Asia ratkesi. Ihannenainen-kommentin mies selitti niin, että oli ennen tapaamistani haaveillut tietynlaisesta/näköisistä naisista, mutta kun ihastui ja rakastui minuun, huomasi, ettei mielikuva ja itse luotu haave välttämättä olekaan se paras vaihtoehto. Mies totesi, että tottakai fantasioita ja haavekuvia on (vrt. kommentti näyttelijöistä haaveilemisesta), mutta kyllä hän ne erottaa todellisesta elämästä ja reaalimaailmasta. Eli siinä mielessä Inhorealisti1n (kieltämättä hieman outo kirjoitus osui just nappiin.

Kysyin, onko mies ajatellut naimisiinmenoasiaa ollenkaan ja mitä mieltä on. Mies kommentoi, että hänen mielestään avioon mennään, kun aiotaan alkaa lapsia hankkimaan (mikä ei siis meillä ole ajankohtaista). Mutta kyllä hän voi kuvitella avioliiton kanssani, ei kuitenkaan nyt tai ensi vuonnakaan häitä odota. Tämän toki voi ymmärtää niinkuin haluaa, eli joko uskoa, että yhteinen tulevaisuus on- tai sitten niin, että mies ostaa lisää aikaa tuolla "lupailulla". Kuitenkin, koska en itsekään vielä näe aviota tai perhettä ajankohtaisina en pidä miehen asennetta ongelmana.

Huh ja puhille: hehhee, sinähän sen tiedät mihin persoonani riittää ja mihin ei parin rivin nettikeskustelun perusteella kerroin ulkonäöstäni ja seksitaidoista siksi, että olin kuvitellut niiden olevan miehelleni riittämättömiä, vaikka ovatkin käsittääkseni ihan ok/hyvää tasoa noin niinkuin yleisesti. Ja nyt selvisi, että oma luulohan tuo oli, etten muka riittäisi miehelle (ja tämä luulo siis kumpusi siitä harkitsemattomasta ihannenainen-kommentista). Nimenomaan sen tiedän ja tiesin jo ennestään, että mies arvostaa luonnettani ja persoonaani, joten niitä en kokenut tarpeelliseksi tuossa yhteydessä ottaa keskusteluun.