Seksi mieheni kanssa

Ja mistähän muka tiedät että sellainen oli? Taisi antautua pelosta?

Ehkä se seksi ei ollut miehelle sen huononpaa silloinkaan. Sai tyhjentää munansa 3 minuutin rytkytyksellä vaimoon tai piikaan. Reikä kuin reikä.

Toki ymmärrän miesten pointin: teillä oli ennen vielä enmmän valtaa kuin nyt. Sai ihan lain nimissäkin antaa akalle selkään jos ei totellut. Mitään ei tarvinnut kysyä. Mies oli vaimon pää.


LUOJAN KIITOS emme elä enää tuollaisessa yhteiskunnassa SUOMESSA.

Mitä jos vaihtaisit vaikka islamilaisiin maihin? Siellä voisit toteuttaa itseäsi.

 

""..."" oli oikeassa: jotkut miehet eivät kerta kaikkiaan ole seksuaalisia! Meidänkin suhteessa alkuhuumassa seksiä oli paljon, mutta melko pian määrä alkoi vähetä ja vuosien myötä harveta yhä enemmän.

Olen tullut siihen tulokseen (meillä ei seksiä nyt ole ollut piiiitkiiin aikoihin), että mieheni ei kerta kaikkiaan ole seksuaalinen enää. Tai sitten hän on kanavoinut seksuaalisuutensa muuhun (työ, kuntosali jne.).

Toivottavasti ei vaan ole kanavoinut sitä johonkin salarakkaaseen.

 

Olen ollut 20-vuotta aviossa ja seksi tökkii ja pahasti tökkiikin. Olen sitä mieltä, että nainen tarvitsee useamman miehen, jotta vireys pysyy yllä.
Saman kanssa jyystäminen on todellakin pelkkää tuskaa.

Oma mieheni ei haise ja on vieläpä erittäin hyvän näköinen, mutta olen vaan niin loputtoman kyllästynyt seksiin hänen kanssaan.

 

Erotkaa nyt hyvän sään aikana. eihän tuollainen vie pitkälle jos seksielämää ei ole. Jatkakaa ystävinä.

 

Tässä sulle vinkki: erotkaa, ei tuossa tilanteessa mikään muukaan auta. Kyllä meressä kaloja riittää, usko pois.

Itsellä on tilanne, että oma avomies (5v suhde takana) ei kiinnosta yhtään, mutta tiedän kyllä syynkin. Ihastuin toiseen mieheen ja kotonakin kävin kuumana sen alkuajan, koska seksiä oli vain ihan pakko saada. Sitten kävi niin, että pääsin viettämään yön tämän uuden ihastuksen kanssa enkä sen jälkeen ole enää halunnut mieheni koskevan minua.

Olen todellakin rakastunut tähän uuteen, joten oman miehen kanssa oleminen tuntuisi hänen pettämiseltä. Ero entisistä on hyvin lähellä molemmilla.

 

seksi oman miehen kanssa ei enää kiinosta kun ei enää rakasta!
mutta taidat olla sellainen tapaus että jatkat vaan suhdetta kun et halua olla yksin ja joku mies sulla sitten pitää olla???
miten sä jaksat pitää itseäsi hulluna???

 

Kirjoitit: Koko 4 kk aikana en ole tavannut miestä joka edes haluaisi seurustelusuhdetta.

Joten vaakakupissa on 2 vaihtoehtoa: ollako yksi vai seksuaalisesti huonossa parisuhteessa... ""

Koko 4 kk aikana??? no voi kauheeta kuinka pitkä aika elää ja olla yksin ilman jotakin miestä..........................................
ja mielestäsi on vain 2 vaihtoehtoako?
unohdit kolmannen : oppia viihtyä ensin itsesi kanssa!
kun olla huonossa parisuhteessa jossa kaikki ei vaan toimi!

 

Hei,
Olen ajatellut pitkään jo samaa, mutta täällä meilläpäin ( Lahdessa) en ole tavannut ketään naista, joka ajattelisi samoin kuin minä. Paikkoja joissa naisiin voisi tutustua on Helsingin ulkopuolella varmastikin harvassa.
Voinko kysyä suoraan, miten tapasit naisystäväsi??? Siis vinkkiä kaipaisin mistä aloittaa...
Kiitos jos voisit jotenkin auttaa tilannetta...

 

Ihan turha sitoutua mieheen, jota ei halua seksuaalisesti. Ei se halu sieltä enää tule. Minä olen ollut 17v naimisissa ja ollaan vieläkin kuin kanit. Odotan tätä iltaa... sellainen tunne pitää olla, ainakin suhteen alkuvuosina!!!

 

en jaksanut lukea kaikkia: voi V teidän kanssa: ""mitä ne sukulaisetkin sanoo... hohhoijaa: suomalainen: ""mitähän toi elefantti musta ajattelee??"". Elä ja hanki tyydyttävä suhde ja päästä miehesi samaan mahdollisuuteen.

 

Mm. alkuperäinen ja Alina, olen suurin piirtein samanlaisessa tilanteessa. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia esim. mailaamalla. Vaikka anonyymisti ja sen aikaa kun tarvetta on. Ei vaan oikein tee mieli hirveästi analysoida omaa elämäänsä ja suhdettansa täällä...

 

Mua ei mies ällötä ja ihan mielelläni harrastan seksiäkin sen kanssa kun siihen ryhdytään, mutta mun ei koskaan tee mieli seksiä. Yleensä sitten kun mies tekee alotteen ja aikansa siinä lämmitellään, niin joko joudun oikeen tsemppaamaan itseäni että pääsisin mukaan, tai sitten ihan innostun ilman väkinäistä itseni kannustamista. Mieshän tietenkin valittaa että en tee koskaan alotetta. Mutta kun en ajattele seksiä, mitä mies ei tietenkään usko (tai siis ajattelen sillä tasolla että mikä on kun mättää, mutta en siis halua ja odota seksiä). Ja niin, olen siis nuori parikymppinen nainen, eli mitään vaihdevuosia tässä ei ole. Rakastan häntä kovin ja yleensä seksin päätyttyä olen iloinen että ryhdyimme toimeen. Mutta mikä saisi minut haluamaan seksiä? Mikä mulla on?

 

Mua ei mies ällötä ja ihan mielelläni harrastan seksiäkin sen kanssa kun siihen ryhdytään, mutta mun ei koskaan tee mieli seksiä. Yleensä sitten kun mies tekee alotteen ja aikansa siinä lämmitellään, niin joko joudun oikeen tsemppaamaan itseäni että pääsisin mukaan, tai sitten ihan innostun ilman väkinäistä itseni kannustamista. Mieshän tietenkin valittaa että en tee koskaan alotetta. Mutta kun en ajattele seksiä, mitä mies ei tietenkään usko (tai siis ajattelen sillä tasolla että mikä on kun mättää, mutta en siis halua ja odota seksiä). Ja niin, olen siis nuori parikymppinen nainen, eli mitään vaihdevuosia tässä ei ole. Rakastan häntä kovin ja yleensä seksin päätyttyä olen iloinen että ryhdyimme toimeen. Mutta mikä saisi minut haluamaan seksiä? Mikä mulla on?

Mulla on ihan just sama tilanne. Seksi nyt ei vaan pyöri mielessä, vaikka kylläkin se välillä on ihan ok jos sille päälle satun. Tosin nykyään on yhä vaikeampi kiihottua, kun ennen sporttinen 6päkki mies alkaa muistuttaa ihrakasaa.. ja itse olen paremmassa kunnossa kuin tavatessamme.. Ei vaan kiinnosta.

 

Miehen tehtävä se onkin saada teidät kiinnostumaan, ja näköjään hän niin tekee onnistuneesti.

 

Yrittäkää hyvät ihmiset muistaa, että seksi on kahdenkauppa. Yleensä ihmissuhteissa sitä tuppaa olemaan vikaa kummassakin osapuolessa. Seksi tuppaa kuulumaan monella aiheeseen "en halua puhua siitä kumppanini kanssa, mutta epätyydyttävää se on". Hyvät ihmiset opetelkaa puhumaan asiasta ja mieluiten silloin kun "tilanne ei ole päällä" eli tunteet pinnassa ja tulee sanotuksi mitä sylki suuhun tuo. Helpompihan sitä on täällä tulla haukkumaan ja valittamaan, että mies/vaimo ei ymmärrä minun tarpeita.

Monesti asiat ovat pienestä kiinni. Naista ärsyttää kun mies ei pidä huolta hygieenista -> ei tee mieli pahalta haisevan miehen kanssa. Kumpikin on poikki kun lapset valvottavat öisin -> voisiko olla mahdollista, että vanhemmat lähtevät vaikka viikonlopuksi hotelliin naapurikaupunkiin ja isovanhemmat tulevat hoitamaan lapsia, ehkä yhden kunnolla nukutun jälkeen seuraavana iltana sitten innostaisikin? Jos elämä on hektistä, niin sitä välttämättä innostu touhuamaan sängyssä. Jos vaikka rauhoittaisi viikonlopun rentoutumiselle?

Puhukaa keskenään hyvät ihmiset!

 

Ei se aina auta puhuminen jos mies ei kuuntele. Minä olen sanonut tuhannen kertaa miehelleni nimenomaan tietyistä asioista, esim. että koska minä pidän todella hyvää huolta hygieniasta tahdon että hän tekee saman ainakin silloin kun tahtoo harrastaa seksiä. Ja että naiset yleensä (minä ainakin) tarvitsee esileikkiä, jos istutaan sohvalla katsomassa telkkaria ja mies tokasee "naitasko?" niin ei paljon sytytä. Eikä siihen edes niin paljon tarvittaisi, siinä sohvalla ollessa olisi helppo halata, silitellä ja suukotella ja se olisi siinä. Mutta ei. Mieluummin sitten ilman.

 

Oletteko koittanut pyytämällä ja perustelemalla miksi tarvitsette esileikkiä mieltä. Tai sitten itse aloitatte ne hyväilyt siellä sohvalla. Jotenkin ihmetyttää miksi ne esileikit eivät miellytä miestä. Sehän se on paras hetki on kun halu vaimoon vahvistuu.

 

Naimisissa 28 v, ollaan molemmat hiukan yli 40v. Ei tämä niin kiihkeätä ole, mutta välilämme on syvä kiintymys ja kunnioitus. Näin hyvä.

En halua miestäni kovin usein, en edes halua hänen kanssaan suudella. Mutta mukava on vieressä köllötellä ja kainalossa telkkaria katsella. Tämmöistä elämää me vietämme; emme ole tästä ongelmaa tehneet.

Ehkä aika aikaansa kutakin; seksi=yhdyntä on väistynyt läheisyyden ja kiintymyksen tieltä. Kaksi edellämainittua asiaa tuovat sisältöä ja syvyyttä suhteeseemme.

Elämmekö liian seksikeskeistä elämää; ehkäpä se on luonnollista, että seksuaalisuus iän myötä muuttaa muotoaan. Tarvitseeko haluttomuudesta siis tehdä ongelmaa, olisko parempi vaan hyväksyä se osana luonnollista meininkiä?

 

Keski-ikäinen

Kyllä tuo on ihan luonnollista, että seksi muuttaa muotoaan iän mukana. Olen nimittäin huomannut saman. Kun molemmat muuttuvat samassa tahdissa, niin siitä ei tulekkaan ongelmaa. Silloin kun mennään eritahdissa, niin toinen jää puutteeseen. Osasyynä varmasti on monen ihmisen useat perättäiset parisuhteet. Sitä kun ei ole eletty samallalailla kumpikin, niin luulen sen vaikuttavan, että muututaan eri tahdissa.

 

Tuskin asia ""pakottamalla"" paranee.

Olet ns. kasvanut erilleen puolisostasi. Melko turha jatkaa, ei ole hyväksi kummallekaan!

Muttamutta.

Itse samassa tilanteessa kuin aloittaja.

KAIKKI parisuhteet väljähtyvät vuosien saatossa, omakin suhde on jo vuosia vanha, yhteinen omaisuus jne, eli ei tästä ihan noin vain lähdetä muualle.

Mietin myös että tätäkö tämä on loppuelämä?

Aidan toisella puolella oleva ruoho on vihreää mutta kotona aika lakastunutta.

 

Ja älä ihmeessä pidä tuota nykyistäsi vain hätävarana, kunnes löydät paremman. Se on väärin häntä kohtaan ja suhteenne ei voi toimia siltä pohjalta. Jos et pidä yksinäisyydestä, niin ota vaikka koira.

Se ei kannata. Koira sitoo tosi paljon! Sen kanssa olet sitten naimisissa niin kauan kuin koira elää. Rajoittaa todella mukavasti elämää jos satutkin tapaamaan jonkin miehen. Reissaa ja liiku siinä sitten sen kanssa kun on koira vaivoina. Hyvässä lykyssä se mies on vielä allerginen.

Kyllä eläimet kuuluu vakiintuneeseen elämään.

 

mulla on sama homma. ei vaan kiinnosta. Se alkoi suutelusta, sekin oli jo kuvottavaa. jotenkin miehen henki haisi ja muutenkin homma kuvotti. Sitten seksi ei sujunut kuin kännissä. nyt ei huvita oikein mitenkään. muutenkin miehen ulkonäkö ei ole mitenkään seksikäs. ennen se ei haitannut, mutta nyt vain jotenkin ei toimi. Se ärsyttää, kun mies on kuitenkin hyvä ja herttainen tyyppi. Ollaan tässä ehkä myös eroamassa...Mies ehdotti et jättäisin pillerit hetkeksi pois, jos ne vaik ois syynä haluttomuuteen, mut luulen että tämä on enemmän korvien välissä...

Hah, sama homma oli mullakin aikanaan viiden vuoden suhteen aikana. Mies kaikinpuolin kiltti ja täydellinen, mutta ei vaan kiinnostanut seksuaalisesti. Sitten tietty tapasin tosi hurmaavan miehen ja tajusin, mitä maailmalla on annettavanaan. Ei siitä suhdetta tullut, mutta hyvä herätys se oli. Erosimme mieheni kanssa ja nyt 2,5 vuoden erilläänolon jälkeen olemme hyviä kavereita. Kauan se vain vei, ennen kuin pystyi kuvittelemaan itsensä uuteen SEURUSTELUsuhteeseen. Surullistahan se on, mutt ulkonäkö, puhtaus, hyvä tuoksu jne. ovat todella tärkeitä että suhteessa pysyy fyysinen viehätys yllä. Vannoin erotessa itselleni, että en enää ikinä päädy suhteeseen miehen kanssa, joka on "ihan okei". Intohimoa pitää olla ja toisen pitää viehättää silmää (enkä tarkoita että pitää olla mikään malli, mutta huolehtia itsestään)

 

Mitä jos alkaa olla vähän kiire? Itse elän just parisuhteessa, jossa mies on kiltti ja hyvä ja kiinnostava, mutta en tunne häntä kohtaan HIMOA enkä HALUA. Harrastamme keskivertoseksiä, mut se siitä. Tässä kuitenkin biologinen kello tikuttaa ja lapsia pitäisi hankkia pian, että ovat terveitä ja itse toipuu raskaudesta ja synnytyksestä. Eli jos nyt hylkään tämän miehen koska seksi ei ole intohimoista ja täydellistä, niin on mahdollista, että uutta elämänkumppania ja isäehdokasta ei tule koskaan, tai ainakaan tarpeeksi ajoissa. Argh.

 

Usein haluttomuus omaa kumppania kohtaan johtuu jostakin muusta asiasta kuin pelkistä seksitaidoista. Jos parisuhteessa menee huonosti tai vaikkapa "vain" kokee, että joutuu tekemään vuodesta toiseen enemmän kotitöitä kuin toinen tai esimerkiksi kokee, ettei puoliso arvosta tai kunnioita, niin se voi huomaamatta heijastua seksiin. Moni nainen myöskään ei alkuvaiheessa pidä ongelmana sitä, että mies ei kykene antamaan naiselle orgasmia, mutta voin kokemuksesta sanoa, että kyllä se vuosien ja vuosien jälkeen alkaa pikkuhiljaa nakertaa, kun toinen saa vaikka kaksi orgasmia päivässä niin halutessaan ja itse on taas jälleen kerran ilman tyydytystä.

Puhuminen auttaa. On myös erilaisia harjoituksia, terapioita ja keskustelukeinoja, joilla parisuhdetta sekä seksielämää voi parantaa. Yleensä se vaatii kummaltakin motivaatiota. Tietysti voi yrittää yksinkin parantaa suhdetta esimerkiksi kokeilemalla jotain uutta, mutta kun lähtökohta on se, ettei itseä huvita, niin kynnys tehdä aloitetta on tosi suuri. Mielestäni myöskin parisuhteen parantaminen yksin on vähän vaikeaa, jollei toinen tiedä, että itse on kyllästyntyt mieheen, seksiin ja koko parisuhteeseen.

Minä tein tylsässä suhteessa juuri niin, että halusin lapsia enemmän kuin hyvää suhdetta, joten vaikka tiesin parisuhdeongelmista jo aiemmin, ryhdyimme silti vauvantekoon. Se oli siinä mielessä virhe, että ennen vauvantekoa meidän olisi pitänyt yrittää jo silloin heti parantaa parisuhdetta ja keskinäistä kommunikaatiotamme. Ensimmäinen erokriisi tuli jo heti silloin, kun esikoinen oli ihan pieni. Jotekin vain sinniteltiin. Lopulta kuitenkin ero tuli (minun aloitteesta), koska aikaa oli kulunut liian monia vuosia. Motivaatiota ei enää ollut eli en edes halunnut yrittää enää mitään. Loppujenlopuksi en ole sikäli erosta pahoillani minun ja mieheni vuoksi, mutta lapsiinhan ero aina koskee kovasti. Toisaalta olemme exän kanssa edelleen väleissä ja olemme kummatkin hyviä vanhempia, vaikka asummekin erillämme. Lapsia ei ole erossa käytetty kiistakapulana ollenkaan.

Uskon, että tämä haluttomuus omaa puolisoa kohtaan on tosi tavallista ja se on varmasti iso syy eroihin. Mietin itsekin aikoinaan, että miten kehtaan erota miehestä, jota kohtaan en tunne himoa, mutta kun asiaa mietin tarkemmin, niin kyllähän sieltä meiltäkin löytyi suhteesta kaikenlaista. Vaikkemme riidelleet kovaan ääneen, niin siltikin suhde voi olla ahdistava ja alistava.

 

Usein haluttomuus omaa kumppania kohtaan johtuu jostakin muusta asiasta kuin pelkistä seksitaidoista. Jos parisuhteessa menee huonosti tai vaikkapa "vain" kokee, että joutuu tekemään vuodesta toiseen enemmän kotitöitä kuin toinen tai esimerkiksi kokee, ettei puoliso arvosta tai kunnioita, niin se voi huomaamatta heijastua seksiin. Moni nainen myöskään ei alkuvaiheessa pidä ongelmana sitä, että mies ei kykene antamaan naiselle orgasmia, mutta voin kokemuksesta sanoa, että kyllä se vuosien ja vuosien jälkeen alkaa pikkuhiljaa nakertaa, kun toinen saa vaikka kaksi orgasmia päivässä niin halutessaan ja itse on taas jälleen kerran ilman tyydytystä.

Puhuminen auttaa. On myös erilaisia harjoituksia, terapioita ja keskustelukeinoja, joilla parisuhdetta sekä seksielämää voi parantaa. Yleensä se vaatii kummaltakin motivaatiota. Tietysti voi yrittää yksinkin parantaa suhdetta esimerkiksi kokeilemalla jotain uutta, mutta kun lähtökohta on se, ettei itseä huvita, niin kynnys tehdä aloitetta on tosi suuri. Mielestäni myöskin parisuhteen parantaminen yksin on vähän vaikeaa, jollei toinen tiedä, että itse on kyllästyntyt mieheen, seksiin ja koko parisuhteeseen.

Minä tein tylsässä suhteessa juuri niin, että halusin lapsia enemmän kuin hyvää suhdetta, joten vaikka tiesin parisuhdeongelmista jo aiemmin, ryhdyimme silti vauvantekoon. Se oli siinä mielessä virhe, että ennen vauvantekoa meidän olisi pitänyt yrittää jo silloin heti parantaa parisuhdetta ja keskinäistä kommunikaatiotamme. Ensimmäinen erokriisi tuli jo heti silloin, kun esikoinen oli ihan pieni. Jotekin vain sinniteltiin. Lopulta kuitenkin ero tuli (minun aloitteesta), koska aikaa oli kulunut liian monia vuosia. Motivaatiota ei enää ollut eli en edes halunnut yrittää enää mitään. Loppujenlopuksi en ole sikäli erosta pahoillani minun ja mieheni vuoksi, mutta lapsiinhan ero aina koskee kovasti. Toisaalta olemme exän kanssa edelleen väleissä ja olemme kummatkin hyviä vanhempia, vaikka asummekin erillämme. Lapsia ei ole erossa käytetty kiistakapulana ollenkaan.

Uskon, että tämä haluttomuus omaa puolisoa kohtaan on tosi tavallista ja se on varmasti iso syy eroihin. Mietin itsekin aikoinaan, että miten kehtaan erota miehestä, jota kohtaan en tunne himoa, mutta kun asiaa mietin tarkemmin, niin kyllähän sieltä meiltäkin löytyi suhteesta kaikenlaista. Vaikkemme riidelleet kovaan ääneen, niin siltikin suhde voi olla ahdistava ja alistava.

Voi miten ihanasti kirjoitettu. Olet todella sinut asian kanssa ja asetellut sanasi ajatuksella. Voi kun minullakin olisi tulevaisuudessa näin, nyt olen vasta tuon matkan alkutaipaleella, eikä näytä ollenkaan yksinkertaiselta tämä tie.