Seksi mieheni kanssa

Jos parisuhteessa on ongelmia, seksuaalisia, taloudellisia, kommunikaatio-onkelmia, ne vain pahenevat lapsen hankkimisen myötä. Lapsi vaatii vahvaa parisuhdetta kodikseen, sillä hyvä parisuhde on lapsen todellinen koti. On harhakuvitelma, että lapsi pelastaa rikkinäisen ihmissuhteen, aikuisten pitää ottaa vastuu itse itsestään. Sama juttu koiran kanssa, lemmikki sitoo 10-15 vuoden ajaksi jatkuvaan huolenpitoon, ruokkimiseen ja ulkoiluttamiseen. Lisäksi koira kiintyy omistajaansa, ei sitä voi noinvain pois antaa tai lopettaa. Todellista harkintaa siis kummankin kanssa rarvitaan

 

Joko jäät tai lähdet nyt heti (tai myöhemmin). Vaikka jäisit, niin sekin on valinta (tosin passiivinen valinta).

Se on totta, että toinen ei voi kertakaikkiaan tietää toisen osapuolen ajatuksia. On ihan turha antaa pieniä vihjeitä tai luulla, että osaa lukea toisen ajatukset. Monesti naiset kuvittelevat, että mies kykenee yhtä monimutkaiseen ajatteluun kuin nainen, mutta tosiasiassa miehet ajattelevat ihmissuhdeasioista todella yksinkertaisesti. Me naiset vain ajattelemme piilomerkityksiä, vihjauksia, elekieltä ja sotkemme siihen omia kokemuksiamme, ennakkoluuloja, aiempia tapahtumia jne, jolloin nainen on onnistunut kehittelemään mitä mutkikkaampia olettamia, jotka eivät millään tasolla pidä paikkaansa. Ei pidä luulla, olettaa ja lukea ajatuksia, vaan puhua ihan selkokielellä ja kysyä mieheltä lyhyitä kysymyksiä siihen tyyliin, että pidätkö musta, oletko tyytyväinen seksielämäämme, haluatko naimisiin joskus, haluatko lapsia joskus, mitä minä merkitsen sinulle etc.

Vaikka suhde ei olisikaan täydellinen, niin sitä voi yrittää yhdessä kehittää erityisesti kommunikaation, seksin ja arkielämän rutiinien osalta. Toista ihmistä sellaisenaan ei voi muuttaa. Tietenkin jos esimerkiksi miehen huono hygienia ärsyttää, niin sitten vain avoimmutta peliin siinäkin. Vaihtoehtoisesti voi vihjata riittävän suoraan, jotta mieskin tajuaa: "Musta olis ihanaa antaa suuseksiä sulle just nyt, joten käypäs suihkussa, pese itsesi kunnolla ja erityisesti se jalkoväli!".

 

Mies ja nainen.Kaksi eri ihmistä ja persoonaa.Nykyaika sotkenut naisen roolin aivan täysin.Naiset hyökkäämässä päälle kaikkinenhuulipunineen ja värjättyinenhiuskuontaloineen,korkokenkineen,korot kopsuen vihaiseen sävyyn.Nainen pitää palauttaa takaisin naiseksi eikä miksikään väkivalta,alkoholisti,sekopää nyky kusipää akka.Seksi naisen kanssa,siis NAISEN kanssa,ei mitään noita edellämainittuja hirmuja,ovatko he edes naisia,jotain kromosomi hirviöitä.Seksi NAISEN kanssa on huipentuma kahden ihmisen välillä.Hitaasti ja rauhallisesti nauttien.

 

Täällä kun kerran puhutaan seksistä miehen kanssa; siis naisen kannasta/tunnoista/todellisuudesta, ajattelin ottaa esille oman ongelmani sillä alueella. Haluaisin ymmärtää itseäni tässä asiassa.

Usein läheisyyteen, mikä on johtamassa seksiin mieheni kanssa liittyy minun puoleltani kokemusta, että 'ensin tulee olla rakastettu ja hyväksytty' ennenkuin voin (edes mieheni takia) harrastaa seksiä. Ja, jos en 'tunne' mieheni rakkautta ja pitäisi harrastaa seksiä, pyydän häntä sanomaan, että hän rakastaa minua.

Saatan itkeä 'jo hänen kovasti halutessaan' tai seksin aikanakin tai sitten kun 'touhu' loppuu. En haluaisi tai jaksaisi itkeä tuossa tilanteessa. Myös itseni kokeminen huonoksi, riittämättömäksi, ei-kelpaavaksi on täysin aiheetonta taholtani juuri seksitilanteessa. Paitsi siinä mielessä, että en tunne niitä 'ihmetunteita' nykyään oikein koskaan.

Tiedän mielialani vaikuttavan tuntemuksiini ja haluihini, mutta yritän keksiä, miten seksialueella voisin itse muuttua niin, että voisin nauttia seksistä enemmän eikä tarvitsisi kokea sellaista huonommuutta. En ollenkaan ymmärrä, mistä niin voimakkaat tunteet tulevat. Pohdin asiaa aika paljon, paitsi silloin kun emme ollenkaan sekstaile... Oman nautinnon saaminen on vielä enemmän hakusessa ja kytköksissä itsesyytöksiini ja onnettomaan mielialaani.

Pystyn kyllä puhumaan mieheni kanssa itkemisestäni ja tunnoistani, jos meillä vaan on aikaa siihen. Tarvitsisimme enemmän kahdenkeskistä aikaa...

 

Seksuaaliterapeutteja on olemassa sitä varten, että he auttavat ihmisiä ja pariskuntia selvittämään tunteitaan. Jos koko touhu itkettää, kaikki ei ole kohdallaan.

 

Mies ja nainen.Kaksi eri ihmistä ja persoonaa.Nykyaika sotkenut naisen roolin aivan täysin.Naiset hyökkäämässä päälle kaikkinenhuulipunineen ja värjättyinenhiuskuontaloineen,korkokenkineen,korot kopsuen vihaiseen sävyyn.Nainen pitää palauttaa takaisin naiseksi eikä miksikään väkivalta,alkoholisti,sekopää nyky kusipää akka.Seksi naisen kanssa,siis NAISEN kanssa,ei mitään noita edellämainittuja hirmuja,ovatko he edes naisia,jotain kromosomi hirviöitä.Seksi NAISEN kanssa on huipentuma kahden ihmisen välillä.Hitaasti ja rauhallisesti nauttien.

Jos vaikka pysyisit vaan siel sinkkujen puolella naisterroris kanssa.

 

Kiitos asiallisesta vastauksestasi, nimimerkki 'seksi ja elämänvoima'. 'Seksuaaliterapeutteja on olemassa sitä varten, että he auttavat ihmisiä ja pariskuntia selvittämään tunteitaan.' -En ilmeisesti näe ongelmaani niin suurena, että hakeutuisin seksuaaliterapeutille. En osaa oikein puhua seksiin liittyvistä asioista muiden kuin mieheni kanssa. Varsinaisesti itse seksi ei minua itketä, vaan kaikki omat tuntemukset itseeni liittyen, se 'sisäinen paha olo'. Jostain syystä seksi nostaa pintaan/esille/mieleeni/tunteisiini kertomaani pahaa oloa.

 

Et tosiaan taida tiedostaa ongelmasi syvyyttä, jos itku seksin aikana (johtuu mistä tahansa) ei mielestäsi ole 'niin suuri ongelma'.
Ulkopuolisena sanoisin, että kyllä se on.
Joku mieltäsi kovasti painaa, joku josta tulee niin lohduton mieli, että kyyneleet pyrkivät esiin.
Meillä mieheni kanssa oli tässä viitisen vuotta sitten sellainen suvantovaihe suhteessa, jota emme saaneet puretuksi auki muutoin kuin turvautumalla ammattiapuun.
Molemmat toimme kovastikin julki omia näkemyksiämme suhteemme tilasta, mutta vasta ulkopuolisen perspektiivi ja tarkat kysymykset, jotka pakottivat miettimään asioita täysin eri näkökulmista, avasivat silmämme.
Terapeutti oli henkilönä oiva; iäkäs nainen, joka osasi olla 'sukupuoleton' niin, ettei asettunut kummankaan puolelle.
Meitä muutama istunto auttoi kovasti ja avioliittomme on jatkunut aivan eri lähtökohdista siitä alkaen.
Yhteisenä kokemuksena se on ollut arvokas ihan itsessäänkin; molemmat vakuutuimme toistemme halusta rakentaa yhteistä tulevaisuutta.
Ohitimme ennakkoluulomme ja varasimme rohkeasti ajan, sillä ymmärsimme että ilman apua emme enää selviä.
Kannatti, tosiaankin.

 

"Joku mieltäsi painaa, joku josta tulee niin lohduton mieli, että kyyneleet pyrkivät esiin"
Tätä ap:n on hyvä miettiä ihan itsekseenkin. Onko sinua satutettu joskus pahasti, etkä ole voinut asiaa kenellekään kertoa. Onko joku kenties ahdistellut lapsena tai nuorena, esim. puheillaan tai muuten käyttäytymällä tunkeilevasti. Minkälaisia malleja olet saanut lapsuudessasi miehen ja naisen roolista? Monet pienetkin jutut tuntuvat lapsesta vaikeilta. Puhuminen ja asioiden sanominen auttavat sinällään jo tosi paljon.

 

Mitä tapahtui sitten sun suhteelle? Erositteko vai jatkuiko suhteenne? Musta tuntuu että mä olen vähän vastaavassa samanlaisessa tilanteessa. Mulla on tyydyttävä ja pitkä parisuhde menossa, mutta eräs toinen on piirittänyt mua jonkin aikaa ja päädyttiin sänkyyn vähän aikaa sitten. En tiennytkään että seksi voi olla niin tyydyttävää ja upeaa jonkun kanssa, ja jotain ihmistä voi haluta niin paljon. Mutta en oikein tiedä voiko tollaisesta hairahduksesta kehittyä oikeaa, kestävää suhdetta. Minä tietysti haluaisin pysyvän parisuhteen jos nyt jätän tutun ja turvallisen mieheni tämän uuden takia. Mutta en tiedä olenko valmis riskeeraamaan elämääni, ja toisaalta mietityttää että voinko oikeasti olla onnellinen nykyisessä suhteessa, jossa minä olen ollut pettävä osapuoli. Puolisoni ei tietenkään tiedä tätä, mutta se tietysti kalvaa minua.

No olisin vaan kaivannut sinun näkökulmaasi, kun sinulla tuntui olevan vähän vastaavanlainen kokemus.

 

Joo, onhan niitä pitkässä liitossa kaikenlaisia aikoja. Me ollaan