Heipatihei =)
Nyt vihdoin jaksan/ehdin vihdoin ajan kanssa seikkailemaan netissä..
Onnittelut taas uusille vauvautuneille :wave:
Meillä on ollu syntymästä asti rytmi ( niin mikä rytmi ) hieman päälaellaan..Poika nukkuu päivät ja kukkuu yöt..Tai no meni viime yönä JO klo 02 unille. Tähän asti valvonut pikku päikkäreitten jälkeen klo 23-04, seurustelee ja killittelee, ei toivoakaan unille pääsystä. Onneks ei itke vaan katselee maailmaa. Edellisyön valvoi mies, mä onneks pääsin hieman helpommalla viime yönä. Silti en osaa aamulla nukkua pitkään, tänäänkin nousin sitten jo ennen puolta kuutta.
Synnytyksestä en oo tainnu mainita oikein mitään..Se meni yllättävän nopeesti vaikka käynnistettiin.
Eli torstaina 29.11 mentiin aamulla 8.40 TYKS:iin yliaikaiskotrolliin, viikkoja tuolloin 42+0. Hoitaja pisti käyrille ja siitä sitten lääkärin tutkittavaksi.
Painoarvion teki, sai n. 3,5kg( joka siis heitti hieman ). Paikat oli pehmenneet ja parille sormelle auki, kohdunkaulaa jäljellä 1,5cm. Ensin meinas että tultais lauantaina uudelleen, johon hoitaja meinas etteivät salin puolella tykkää hirveesti että viikonloppuna käynnistetään. Soitti sitten saliin ja oli kuin olikin huone vapaana.
Sinne sitten suoraan käymättä kotona, jonne siis olin vielä menossa
Aloin vaihtamaan vaatetta ja mies lähti kotiin käymään. Kätilö tuli laittamaan tipan ja toi ruokaa. Käyrille taas laittoivat, ei niin helppo homma ollutkaan..sydänääniä etsivät tunnin, lopulta löytyi..
Tipasta huolimatta supistukset eivät oikein lähteneet käyntiin, ja kätilö sanoikin että tiputtavat pussin loppuun ja jos ei edelleenkään tapahdu mitään pääsen yöksi kotiin.
Puoli kahdelta tuli lääkäri tutkimaan ja puhkaisi kalvot, samalla laitettiin pinni vauvalle päähän ettei tarvi maata käyrillä koko ajan vaan pääsee liikkumaan. Ja se muuten sattui, kun ei alakerrassa ollut tapahtunut mitään aamun tutkimisen jälkeen.
Kalvojen puhkaisun jälkeen sitten alkoikin kunnon supistukset. Alkuun ajattelinkin että jos tämä tällaisena menee niin voin jopa harkita vielä yhtä lasta lisää
Otettiin rennosti; käytiin kävelyllä ja täytettiin ristikkoa. Jossain vaiheessa alkoi tehdä aika kipeää ja kätilö antoi ilokaasumaskin josta vetelin onnellisena ristikontäytön ohella. Suihkuun olisin halunnut mutta enpä sitten ehtinyt..Kauhuissani kuuntelin kun muista huoneista kuului kamalaa ääntä ( jota loppujenlopuksi kuului myös meidän huoneesta )
Hieman ennen klo 19 sanoin että nyt tuntuu pahalta, saiskos sen kohdunkaulanpuudutteen pikkuhiljaa. Lääkäri tuli ja tutki taas, sanoi ettei juurikaan ole jäljellä mihin laittaa mutta laitetaan silti..Olin tässä vaiheessa 7cm auennut jo, josta olin aika yllättynyt..Ilmeisesti seisominen ja liikkuminen sitten olivat myös tehneet oman osansa.
Puudutteen laiton jälkeen olin hetken huilaamassa, makuuasennossa tosin en kauan voinut olla, sen verran sattui että oli pakko päästä ylös. Kätilö tuli kysymään vointia ja ponnistuttaako jo. Sanoin etten tiedä ja samassa oli pakko ponnistaa. Pääsin kampeamaan itseni sängylle jotenkuten ja yllätys, paikat oli auenneet reilussa 30 minuutissa täysin.
Sain luvan ponnistaa ja vaikka ensin yritin laittaa hanttiin, ei auttanut vaan oli pakko antaa tulla.
Puudutteita en saanut muuta kuin ton kohdunkaulanpuudutteen, josta en huomannut olevan mitään hyötyä. Ilokaasua vedin naama sinisenä ja senkin laittoivat pois ponnistusvaiheessa.
Lopulta toukan pää tuli näkyviin, jota en uskonut vaan luulin että kätilö huijaa. Loputkin pikkumiehestä solahti maailmaan, enkä taaskaan uskonut että on poika..tyttöolo kun oli loppuun asti.
Oli pakko pyytää vielä uudelleen nähtäväksi että munat todellakin ovat :ashamed:
Tämä oli aivan täysin erilainen kokemus kun esikoisen synnytys, joka lähti itsekseen käyntiin. Paljon miellyttävämpi vaikka käynnistettiin. Ja vaikka en saanutkaan juuri mitään kivunlievitystä, jäi tästä hyvä mieli :heart: