L
Liisi
Vieras
Hei marrasmasut!
Pitkästä aikaa pikaista viestiä täältä Saksasta päin. Kävin tänään taas lääkärillä (täällä kun neuvola korvataan kahden viikon välein lääkärikäynneillä) ja tulokkaalla kaikki hyvin. Kaksi viikkoa sitten nimittäin pisti jo ""pelottamaan"" kun asukki oli kääntynyt peppu alaspäin perätilaan, mutta nyt onneksi heilunut itsensä asemiin.
Tässä ollaan oltu kuusi viikkoa yli 900 km kotoa miehen työn takia. Asuttu hotellissa ihan kivassa kaksiossa ja tapettu aikaa. Onneksi löysin täältä kivan raskausjoogakurssin ja jopa aivan ihanan suomalaisen kätilön, jonka kanssa tavattiin. Nyt huomenna loppuu miehen työt ja ylihuomenna päästään kotimatkalle. Vähänhän se jännitti tulla näin loppuvaiheessa pitkäksi aikaa pois kotoa, mutta toisaalta mietin, että syntyyhän niitä lapsia täälläkin. Mutta nyt kotiin. Onneksi kohdun suu vielä kiinni, vaikka pehmeältä tänään lääkärin mukaan tuntuikin.
Nyt sitten olisi vielä ne vähän yli kaksi viikkoa ja toivon kyllä kaverin sen verran odottavankin... Mies nimittäin lentää heti tiistaina vielä viikoksi pois, ennenkuin voi ryhtyä kanssani odottamaan.
Luin uniongelmista.... Eipä ole koskaan ennen minullakaan moisia ongelmia ollut ja nyt vaan on niitä öitä ettei unta tule ja herää kääntämään tätä norsun ruhoa, vaikka parhaina öinä ei pissallakaan tarvitse kuin pari kertaa käydä.
Onneksi muuten kaikki on mennyt niin kovin vaivattomasti... Ihan viime aikoina on ruennut pistämään selkään lapaluun vierelle, mutta sen väliaikaisen kivun kanssa on kuitenkin helppo elellä.
Meillä on ohjelmassa lauantaina automatkalla miettiä kaverille nyt sitten lopullisesti nimi... täällähän se pitää ilmoittaa jo heti sairaalassa. Ihan hassua kun asia alkaa konkretisoitumaan tuolla tavalla. Ostin ihan höppänänä uuden toppapuvunkin! Ja kotona aloitan heti vaatteiden pesu-urakan ja kokoan sängyn ja hoitopöydän. Hihiii!!!!!
Mojovat odotusterveiset kaikille,
Liisi (jolla enää pari viikkoa)
Pitkästä aikaa pikaista viestiä täältä Saksasta päin. Kävin tänään taas lääkärillä (täällä kun neuvola korvataan kahden viikon välein lääkärikäynneillä) ja tulokkaalla kaikki hyvin. Kaksi viikkoa sitten nimittäin pisti jo ""pelottamaan"" kun asukki oli kääntynyt peppu alaspäin perätilaan, mutta nyt onneksi heilunut itsensä asemiin.
Tässä ollaan oltu kuusi viikkoa yli 900 km kotoa miehen työn takia. Asuttu hotellissa ihan kivassa kaksiossa ja tapettu aikaa. Onneksi löysin täältä kivan raskausjoogakurssin ja jopa aivan ihanan suomalaisen kätilön, jonka kanssa tavattiin. Nyt huomenna loppuu miehen työt ja ylihuomenna päästään kotimatkalle. Vähänhän se jännitti tulla näin loppuvaiheessa pitkäksi aikaa pois kotoa, mutta toisaalta mietin, että syntyyhän niitä lapsia täälläkin. Mutta nyt kotiin. Onneksi kohdun suu vielä kiinni, vaikka pehmeältä tänään lääkärin mukaan tuntuikin.
Nyt sitten olisi vielä ne vähän yli kaksi viikkoa ja toivon kyllä kaverin sen verran odottavankin... Mies nimittäin lentää heti tiistaina vielä viikoksi pois, ennenkuin voi ryhtyä kanssani odottamaan.
Luin uniongelmista.... Eipä ole koskaan ennen minullakaan moisia ongelmia ollut ja nyt vaan on niitä öitä ettei unta tule ja herää kääntämään tätä norsun ruhoa, vaikka parhaina öinä ei pissallakaan tarvitse kuin pari kertaa käydä.
Onneksi muuten kaikki on mennyt niin kovin vaivattomasti... Ihan viime aikoina on ruennut pistämään selkään lapaluun vierelle, mutta sen väliaikaisen kivun kanssa on kuitenkin helppo elellä.
Meillä on ohjelmassa lauantaina automatkalla miettiä kaverille nyt sitten lopullisesti nimi... täällähän se pitää ilmoittaa jo heti sairaalassa. Ihan hassua kun asia alkaa konkretisoitumaan tuolla tavalla. Ostin ihan höppänänä uuden toppapuvunkin! Ja kotona aloitan heti vaatteiden pesu-urakan ja kokoan sängyn ja hoitopöydän. Hihiii!!!!!
Mojovat odotusterveiset kaikille,
Liisi (jolla enää pari viikkoa)