Marraskuun Mussukat 2014 *Toukokuussa*

Hei.

Täällä on ollut astetta jännittävämpi viikonloppu. Ollaan oltu reissussa naapurimaassa.
Miehen heiluteltiin peittoja lauantaiaamuna ja iltapäivällä aloin vuotaa verta. Sitä tuli jo kerralla niin paljon, ettei pikkuhousunsuoja edes riittänyt ja housutkin sai osansa, vessaan kun pääsin niin tuli hetken ihan lorisemalla. Monta kertaa tuli mietittyä, että pitääkö lähteä johonkin päivystykseen, mutta sitten ajattelin, että ei kai ne siellä mitään pysty tekemään, joten "kotiin" jäin. Mut ei tosiaan mitään kuukautiskipuja suurempia ole ollut, maha tulee kipeäksi jos on pidempään pystyssä. Ei tullut hyytymiä, ihan kirkasta verta. Oon nyt sitten yrittänyt pysyä mahdollisimman paljon vaakatasossa.

Nyt kun muutaman tunnin päästä pääsen kotiin, niin on pakko päästä jonnekkin tarkastukseen, huolestuttaa aika paljon. Tiedän kyllä, että yhdynnän jälkeen voi tulla verta, mutta tuo määrä oli kyllä aika raju.

Tosi ihana äitienpäivä kyllä, toki kiitollisena katsonut tuota esikoista, että onneksi on edes hänet jos tämä ei pysy matkassa mukana.
Jotenkin en ole enää ensimmäisen ultran jälkeen osannut enää ajatella, etteikö tämä pysyisi mukana.


"MY" ja ViKa 11+1
 
Toivottavasti nyt ei mitään vakavaa,MY...

Meillä ei oikee mitään kovia reaktioita tullu korteista,vähän oikeestaan ittee vaa rupes harmittaa et kerrottiin.. Molemmat jo kertaallee isovanhempiaki...

Hui mua vähä ahistaa ku pitäis varmaa koulussa ilmottaa ryhmänohjaajalle tästä raskaudesta,et miten ne reagoi?!:S kun syksyl heti työharjottelu et josko sais alottaa jo kesälomal tai ssaada ehk jonku suht ‘’helpon" paikan et vois suorittaa sen vaik melkee viimesii kuukausii ennen äippälomaa..

Teps&vaavi 13+4
 
Tsempit "MY", toivottavasti ei mitään vakavaa!

Teps, mua harmittaa että on tullut muutamalle jo kerrottua, jälkikäteen miettinyt että olisi voinut ehkä odotella vielä hetken. Onneksi nyt on vielä monta tietämätöntä mutta silti.
Yritä tuo koulu ajatella vähän itsekkäästi, että ei ole sinun ongelmasi miten he siihen suhtautuvat. Aina joku ymmärtää ja toinen ei. Toivottavasti saat kesällä jo aloittaa tai helpomman paikan edes. Itse aikoinaan esikoisesta jäin todella varhain koulusta jo kokonaan pois, oli vähän turhan raskaat päivät raskaana olevalle. Eikä ne todellakaan kaikki siellä ilosta hyppinyt kun kesken hommien jäin pois, mutta pakko oli ajatella omaa jaksamista. Kuraattori ja koulutussihteeri oli ymmärtäväiset edes onneksi. :)
 
Täällä taas poksutaan.. ? nyt on meidän odotus virallista. Hienosti otettiin vastaan uusi tulokas <3 väkersin anopille pikapikaa pienen kortin uäkuvasta.

Lapset oli myös onnessaan. Sydänääniä kuunneltiin koko perheen voimin ja lapset jo keksi nimiäkin.

Äitienpäivä oli kaikinpuolin ihana!
Ilma oli aivan mahtava. Käytiin pienimmäin muksun ja miehen kanssa kävelemässä pitkä lenkki. Syötiinja herkuteltiin. Lapset oli tehnyt ihania lahjoja koulussa ja kerhossa. Pienin tais olla pikkusen kade kun äiti sai avata paketteja kun vierestä kuului kokoajan avaa avaa pienen kitinän säestämänä.

Meillä vauvan ja pienimmän ikäeroksi tulee 2v3,5kk. Saas nähdä onko mustis. On niin mammanpoika nyt. Miettinyt olen että ostanko tuplat vai seisomalaudan.
Meillä on ollut gracon tuplat ja tykkäsin niistä paljon. Niihi saa sen istuimen kiinni myös.

Miehellä autokuume ja mulla asuntokuume :D
Huhheijakkaa!

Mukavaa päiväjatkoa mammat sateisesta kelistä huolimatta!

Nasu ja pikku murunen 14+0
 
Tsemppiä MY:lle

Meillä näpsäkästi meni äitienpäivä pääosin vessan lattialla maaten (toki siis vain omalta osaltani), siis nelisen päivää kadoksissa ollut pahoinvointi on tullut jokin aika sitten takaisin. Aiemmista raskauksista pahoinvointi kesti kyllä rv20 asti, mutta ei se kyllä ihan näin karua ollut. Tätä kai se ikä tekee ;) Muksut kauniisti toi aamupalat aamusesta sänkyyn (heräsivät jo puoli kuudelta säätämään, mutta isä ohjeisti heitä vielä vähän nukkumaan), ihan mehua pystyin hieman juomaan, onneksi lapset eivät kuitenkaan asiaa hoksineet kun jännäsivät omien askartelujensa antoa niin kovasti.

Kerrankin olin ajatellut fiksusti ja tehtiin äitienpäivävierailut jo lauantaina (sunnuntaina mua ei kyllä olisi saanut mihinkään liikkumaan) ja omalle äidille ja anopille tuli nyt kerrottua vauvasta, vaikka musta vieläkin jotenkin tuntuu, että oli liian aikaista. Mies kertoi anopille kun oltiin muksujen kanssa jo lähdetty (lapsille on tarkoitus asiasta puhua vasta parin kuukauden kuluttua) ja anoppi kuulemma totesi siihen, että hän ei kyllä vauvaa sitten jaksa enää hoitaa. Tuli siihen kyllä itellä vähän fiilis, etä ollaanko me muka jotenkin ylirasitettu häntä lastenhoidolla... Viimesen reilun vuoden aikana on tainnut kertaalleen katsoa meidän muksujen perään, ja nehän siis on jo isoja tapauksia.

Meidän äiti sitä vastoin oli aivan huippuonnellinen, ihan yllätyin. Kuulema oli tätä salaa toivonut (olen enää meidän perheen ainoa "toivo"), mutta ei ollut uskaltanut asiasta koskaan mainita. Soitti vielä eilen perään ja selitti, kuinka oli ollut niin iloinen, ettei illalla tullut unikaan silmään ja kuinka voisi jopa harkita eläkkeellejäämistä tämän asian vuoksi (pari vuotta hän on jo vedellyt extraa ja on kyllä mietitty että tuskin jää töistä pois ennen seitsemääkymmentä). Olen aina koittanut vältellä tällästä anoppi vs. oma äiti paremmuusasetelma, mutta vaikelata se kyllä tuntuu.

Tuplavaunuihin sen verran, että silloin historiallisena aikana kun meillä oli kaksi "vauvaa" (ikäero 1,5v), meillä vaunut oli ihan ehdottomat (koira+ pitkät lenkit), meillä oli tuolloin Oran vaunut. Muksut oli niissä vierekkäin, hyvin mahtuivat, mutta setti oli sen verta kapea, että mahtui ovista sisälle. Toki shoppailuvaunuiksi niistä ei ihan ollut, naama punasena niitä sai kammeta peräkonttiin.

Nyt on tismalleen 2 viikkoa np-ultraan, kai sitä voi jo ruveta stressaamaan?

Hiirenhäntä + Elsa 11+2
 
Hieno kuulla, MY että kaikki on kunnossa :)

Jojoha: uskalsin sitten kertoa ryhmänohjaajalle tänään ja oli tosi mukava :) Työharjottelua ei voi siirtää aikasemmaksi ilmeisesti ku opet kesätauolla, mutta sano vaan että ihan oman kunnon mukaan sit ja oma terveys etusijalla et jos harjottelu jää kesken nii se sitten jää... En kyl iha ite noin lepposasti suhtaudu asiaan ku oon niin sellanen et vaikka pää kainalos mennää töihi mutta nyt vaan kuulemma kuraattorille spostia jne...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kuutyttö;29895622:
Moikka! Voisko joku auttaa, oon laittanut viestiä kahdelle nimimerkille täällä siitä facebook ryhmästä jo viime viikolla, eikö viestit mene perille? Miten voin liittyä ryhmään? =)
Mulle ei ainakaan Kuutyttö ole tullut yv:tä ja mää taidan olla ainut joka on jo hetken aikaa ainoana lisännyt faceryhmään :) Ryhmähän suljettiin jo Perjantaina..
 
Ihana kuulla MY et kaikki oli kunnossa!

Mää oon kans miettiny et missä kohtaa kertoo töissä.. yhelle työkaverille oon kertonut mut en oo viä loppu porukalle halunnu kertoo. Tosin toi maha kyllä kohta paljastaa mut =) joteski on kiva pitää tää pieni töissä viä ihan omana salaisuutena!
 
Ihana kuulla MY että kaikki hyvin ja pikkuinen siellä porskuttaa <3

Mä kävin 2.5 np-ultrassa ja siellä kaikki hyvin.. Kysta 2cm pienentynyt eli nyt 8cm..jee!
La siirty 4 päivää eteenpäin mut tulen jälkeenpäin ilmoittamaan viel tänne noista muutoksista kun en pysty "punaamaan" tekstiä puhelimella..

Kiinnostaisi tuo fb-ryhmä.. Jospa sitä jo uskaltaisi liittyä :)

Kultasiipi & sinttiäinen 14+2
 
Fb voihan sitä halukkaiden kesken perustaa uuden ryhmän. Ymmärrän kyllä olemassa olevan ryhmän jäsenten halun sulkea ryhmä, että pysyy porukka pienempänä tiiviimpänä, osa siellä on kuitenkin kirjoitellut jo pitkään ja omalla nimellä. Itsellä kuitenkin vähän tökkäsi se, että piti olla tämä kk aikaa liittyä, mutta yhtäkkiä vedettiinkin aikaraja pariin päivään. Jäi sitten liittymättä. Tännekin "uskalsin" liittyä vasta Ultran jälkeen. Mutta tosiaan, voihan sitä halukkaiden kesken perustaa uudenkin ryhmän.

(.) tää raskaus tuntuu taas niin epätodelliselta. Oireet on helpottanut ja liikkeitä ei vielä tunne. Häiritsee. Ens viikolla neuvola. Nyt kauppaan pienen miehen kanssa.

CL ja salamatkustaja 14+3
 
Terkkuja jo toisesta neuvolasta! Kaikki ok, pieni sydän siellä jumputti ja kohtukin jo hyvin kasvanut. Hiukkasen epäuskoahan tässä on itselläkin ajoittain vielä ollut kun ei kerran liikkeitä vielä tunnu ja kotidoppleriahan meillä ei ole, kyllä se sydänäänten kuuleminen kummasti omaa oloa helpottaa :heart:

Huomenna meillä on töissä yhteinen palaveripäivä ja sydänäänten rohkaisemana aion (ehkä) kertoa uutisen julkisesti. Kohta tätä pömppistä ei kuitenkaan enää peitellä joten eipähän tarvis kenenkään enää spekuloida tai arvuutella. Toistaiseksi ei ole kukaan vielä huomannut, tai ainakaan kehdannut sitä suoraan kysyä :)

Painonnoususta vielä.. Kyllähän se kirpaisee :| Viikottaiseksi painonnousuksi merkattiin nyt +370 grammaa. Onhan se kaiketi ihan normaalin rajoissa mutta ei se silti kivalta tunnu. Kokonaisuudessaan paino noussut jo 7 kiloa eikä todellakaan olla vielä edes puolivälissä. Terkkarikin suositteli olemaan tarkkana koska loppuvaiheessa painoa kuitenkin tulee sitten runsaammin.
Noin vuosi sitten raskaana oleva ystäväni harmitteli painonnousuaan ja lohdutin häntä silloin ettei sillä asialla ole mitään merkitystä. Miksiköhän nyt ei tunnu yhtään siltä ;) En kuitenkaan ole mihinkään masennuksen syövereihin tästä vaipumassa, tärkeintä on että voin hyvin ja tiedän että pikkarainen jatkaa kasvuaan! Liityn sitten marraskuussa vaikka laihduttavien mammojen palstalle :D

Bosch 15+6
 
fB Mielestäni lähetin yksityisviestiä oikealle henkilölle ennen määräajan päättymistä, mutta en ainakaan huomannut, että olisi tullut kutsua ryhmään tms., mutta se on nyt näin, miten on :) Täällä on ihan kiva kirjoitella :)

Ensi viikon neuvolalääkäriä odotellaan. Aika tuntuu liikkuvan jotenkin hitaasti :)

MY, onneksi kaikki oli hyvin! Kultasiipi, kiva et oli hyviä ultrakuulumisia!
 
MY onneksi kaikki on kumminkin hyvin.. :)

Onnea kaikille hyvistä ultra kuulumisista.

Itellä tänään kolmelt np-ultra ja vähän jo jännittää..
Täytyy tänään mennä isoäidin tykö kun äitienpäivänä en päässyt jos sais vaikka muuta ajateltavaa vähäksi aikaa.. ja siskokin tulossa sinne :)


Moon stars ja tirriäinen 11+5
 
FB Laitoin itsekin viestiä viime viikolla ensin.Ja luulin että tää kk aika liittyä.. Olisi mukava liittyä marraskuisiin ja sitten joskus tavatakin :) Täällä ei oikein uskalla sellaista sopia!
Tunsin perjantaina pientä potkua masussa, nyt joka päivä tuntuu hipaisuja, ensin luulin että kuvittelen,mutta en kai nyt sentään =) Vikkoja nyt 15+1 ja olo ok, pahaolo tulee enää vain väsymyksestä ja jotkut hajut laukaisee..
 
Täällä olis yks odottaja lisää :) laskettu aika on 15.11, ikää 27 ja toista lasta odotellaan (esikoinen on kohta 1v 5 kk). Laitoin äitiliiniX5 viestiä, josko tohon Facebookin ryhmään pääsisi vielä mukaan. Onnea kaikille odottajille :)
 
Hei, toivottavasti tuon viimeiset huonot uutiset tähän ketjuun (älkää lukeko, jos ette halua pahaa mieltä). Olen pysynyt tarkoituksella taustalla palstalle ilmoittumisen jälkeen, kun en jaksanut uskoa raskauteni kestävän ja näinhän siinä sitten kävikin, jo toisen kerran. Varhaisultrassa 11.4. nähtiin ovulaatiosta laskettuna viikkoa pienempi alkio (silloin 6+1, kun piti olla 7+1), jolla sydän sykki. Siinä vaiheessa jo epäilys siitä, että kaikki ei ole kohdallaan heräsi. Varattiin uusi ultra-aika 22.4. päivälle ja silloin se taas todettiin - keskeytynyt keskenmeno. Alkio ei ollut kasvanut juurikaan edellisestä ultrasta ja sydämen sykettä ei havaittu. Sain cytotekit mukaan ja asian piti hoitua, mutta ei, niin ei. Loppujen lopuksi keskenmenon käynnistystä yritettiin, tällä kertaa, kolmesti lääkkeellisesti ja kun vuoto ei alkanut, niin kaavittiin vajaan parin viikon kärvistelyn jälkeen. Ja kunpa kaikki olisikin ollut tällä ohi, mutta kaiken kukkuraksi sain kohtutulehduksen, jota nyt hoidetaan kovalla antibioottikuurilla. Onneksi fyysinen vointi on jo kohenemaan päin…
En uskalla edes haaveilla uudesta plussasta. Minä olen sen jo saanut, kaksikin kertaa. Kuinka niissä kävi, surua ja murhetta vain enemmän kuin ennen. Minä en todellakaan vastaisuudessa toivo plussaa, toivon onnistunutta raskausaikaa. Plussa on todellakin vasta ensimmäinen askel, ja sen jälkeen se helvetti kauhukuvineen ja pelkoineen vasta alkaakin. Tämä on väärin, että ensimmäinen ja toinen, kokemukseni raskaudesta oli jotain ihan muuta kuin sen pitäisi, tämän takia en enää koskaan voi nauttia raskaudesta, se on varmaa. Mikäli uudelleen jossain vaiheessa tulen raskaaksi, tulee se olemaan kaikkea muuta kuin onnellista odottamista.

Nyt poistun pelottelemasta teitä (saa poistaa siis listalta) ja yritän jaksaa katsoa tulevaisuutta positiivisesti kaiken tämän hetken katkeruuden keskeltä. Toivotan teille kaikille mitä onnellisinta odotusaikaa! Toivon todella, että olin se viimeinen huonojen uutisten tuoja. Voikaa hyvin!

Emppis
 

Yhteistyössä