Marraskuun 2012 masuasukit <3 *syyskuussa*

Pikaseen puumerkkiä.

Kiva Acacia, että muuttotouhut ohi. Ihmettelinkin missä olit, oon varmistanut viikot sun kirjotuksista ja sit piti alkaa ite muistaa hetkeksi

Neuvolaa oli viime viikolla. Painoa n.+9kg, sf 31 (hyppäsi keskikäyrältä yläkäyrän yläpuolelle), RR ok, pissa puhdas, RT. Sydänäänet aiheuttivat pientä huolta, kun tipahtivat turhan alas useaan otteeseen. Siinä mä sitten tutkimuspöydällä käännyin kyljeltä toiselle ja sitten onneksi pysyi hyvin 130 tienoilla, mutta ei noussut korkeemmaksi. Hiljanen kaverikin ollut ajoittain, joten liikelaskentaa suositteli herkästi tekemään. Mutta kaikki onneksi vaikuttaisi olevan hyvin :heart:

Eipä kait muuta. Maha kasvaa 1cm/viikko tahtia. Tosissani mietin kotiin jäämistä, mutta saa nyt nähdä saanko aikaiseksi soittaa neuvolaan/työterveyteen, vai sitkuttelenko tän pari viikkoa vielä töissä..

Jaksuja kaikille :heart:

Hevosenkenkä 31+6

 

Heippa kaikille ja mukavaa maanantaita!

Ihana mahakuva lumineiti!

Täällä vointi on edelleen oikein hyvä, mitä nyt väsymystä ilmassa, kun hemoglobiini oli taas laskenut, vaikka päivittäin syön obsidania. Ja nyt on viime päivinä ollut ihan järkyttävää mielialanvaihtelua ilmassa! :| Eilenkin sain ihan ihme kilarit. Miehelle kyllä suutahdin, mut onnistuin siinä sitten anoppiakin samalla loukkaamaan, vaikka ei ollut tarkoitus.. Mies ei ollut millään, sanokin myöhemmin, ettei ole moneen kuukauteen ottanut mun kiukutteluja kovin vakavasti, hormonit hyrrää ja niiden piikkiin menee kaikki! Ihana :heart:! No mulla kiuhuu todella helposti yli ihan pienetkin ja turhat asiat ja sitten seuraavassa hetkessä olen taas oma, iloinen, itseni! Ja ei todellakaan ole mitään vaivoja tai huolia, mikä kiristäisi pinnaa.. Noh, täytyy yrittää hillitä itseään, vaikka johtuisikin vain hormoneista, ettei nyt kaikkien mieltä pahoita

Me ollaan käyty nyt kaksi kertaa perhevalmennuksessa, ekalla kerralla oli yleistä asiaa vauvan tuloon valmistautumisesta ja viime kerralla käytiin läpi synnytystä. Vielä olisi yksi kerta ennen synnytystä, ja silloin on asiaa lapsivuodeajasta ja vauvanhoidosta. Ja sitten olen varannut ajan synnytysosastolle tutustumiseen, se on lokakuun puolivälissä, eli silloin jo rv 36 menossa.

Äitiysloma on jo kovasti mielessä. Mulla olisi enää kolme viikkoa töitä, mutta ei kyllä oikein enää huvittaisi, plaah, haluaisin jo päästä rauhoittumaan ja miettimään/ valmistautumaan vauvan tuloon. Eilen ostettiin vihdoinkin hoitopöytä ja lipasto, niin pääsen nyt sentään pesemään vaatteita ja järjestämään muutekin paikat kuntoon.

Hikkaa on täälläkin ihmetelty jo jonkin aikaa, ja mojovia potkuja saan suoraan kylkiluihin, kun on pikkunen raivotarjonnassa. Tekee kyllä välillä aika kipeää! Toivottavasti kuitenkin viihtyy siinä asennossa loppuun asti, eikä ala enää kääntyilemään

Mukavaa viikkoa kaikille!

Suzyy ja pikkunen 31+5

 

hevosenkenkä tallessa olen siis edelleen. Mä muistan noi viikot ihan siitä syystä, että merkkasin jo alkuvaiheessa omaan taskukalenteriini joka tiistain kohdalle ne täydet viikot. Sieltä on hyvä luntata.

Potkut tuntuu välillä todella kipeästi tuolla oikean kyljen puolella ja kylkiluissakin. Perjantaina oli neuvola ja siellä todettiin vauvan olevan raivotarjonnassa ja melko alhaalla. Ihan tiesin kyllä kertomattakin, kun pari viikkoa on jo rytissyt tuonne ylävatsaan ja tosiaan kylkiluihin ja peilistä katottuna maha on pudonnut jonnekin polvien tasolle. Kuitenkaan ei neukkutäsin mielestä ollut niin alhaalla, että olisi kiinnittynyt vielä, eli ei syytä pelätä että ulostuloa jo suunnittelisi.

fourth gift eräs sairaanhoitajatuttavani joskus kyseli, että onko migreeniä tullut raskauden aikana. Hän sanoi, että migreeni voi tulla hormonaalisista muutoksista johtuen raskauden aikana sellaisille joilla sitä ei muuten ole. Nuo sun oireet kuulostaa kyllä hyvin migreenimäisiltä. Puutumisen tunnekaan ei ole mitenkään epänormaalia migreenin kanssa. Itse en kuitenkaan ole mikään terveydenhuollon ammattilainen, niin en voi varmaksi sanoa, mutta näin luulisin. Mulla on tollasta puutumista ollut yöaikaan myös. Uskon, että matkustaja siellä jo painaa johonkin hermoon, mikä saa käden puutumaan. Etenkin jos nukkuessasi olet selällään.

Eilen sitten PITI olla sellanen päivä, että otan ihan iisisti ja rentoudun kivasti sohvan nurkassa, kun mieskin lähti sinne reissullensa. No enpä sitten rentoutunut. Kauhee siivousvimma iski ja ruokaakin tuli tehtyä parin päivän tarpeiksi. Sitten vielä kaupassa käynti ja siihen perään kasasin vielä mönniäiselle oman pinnasängyn odottelemaan. :heart: Nyt pitäs sitten alottaa sitkeät neuvottelut meidän kissojen kanssa siitä, että onko se pinnis heidän nukkumispaikka vai ei. No ei se ole. Vaan kun toinen hännäkäs on kovasti omivaa sorttia ja pirun itsepäinen.

Tuolla toisella kissalla kun on tapana tunkea itsensä ihmisten päälle nukkumaan, niin alkaa jo valmiiksi huolestuttaa, että entä jos tunkee itsensä pinnikseen vauvan päälle ja tukehduttaa pian pienen. Täytyy kokeilla alkuun tiukkaa valvontaa ja kissojen uudelleenohjelmointia sekä makuuhuoneen oven sulkemista. Jos ei auta, niin sitten menee hankintalistalle sellainen pinnasänkyyn tarkoitettu eläinverkko. Saa nähdä.

Mammalomaan on aikaa kolme viikkoa. Töitä pitäisi sinne saakka jaksaa. Tänään alkaakin sitten mun sijaisen perehdyttäminen töissä. Tosin en kyllä edelleenkään pelkää ottaa sairaslomaa jos alkaa yhtään tuntua sille, etten siellä jaksa enää olla. Seisomatyö kun on aika verottavaa. Onneksi pomo on todella mahtavasti suhtautunut koko raskauteen, eikä ala laittaa kapuloita rattaisiin jos joudun saikkua hakemaan.

Mahan ympärys piti mitata ihan uteliaisuudesta, kun en ole mitannut varmaan parin kuukauteen. Tuloksena 108cm. Vähemmän kun odotin.

Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Acacia ja matkustaja 31+6

 

Fourth gift migreeniltä kuullostaa. Mulla on normaalitilassakin noin kolme x vuodessa aurallinen migreeni missä näkyy sahalaitoja. Molempien raskauksien aikana on ollut pelottavat kohtaukset (loppuraskaudesta) missä käsi ja osa naamasta puutuu ja puhe ei tule normaalisti. Nyt ei vielä ole ollut ja koputan puuta ettei tulis. On nimittäin niin pelottavaa kun puhe on jotain möngerrystä, että menen ihan paniikkiin. Pitäisi vaan muistaa että on ollut aiemminkin ja menee ohi. Hormonit ton varmaan tekee.

Nelli 30+2

 

MOikka!

Kiva kun on tullut paljon tekstiä

ON: sairaslomalla pari päivää syynä huonosti núkutut yöt ja lonkka-sekä issias-särky. Miten te muut löydätte hyvän nukkumisasennon? Mulla on ihan hirmuisia vaikeuksia saada unta öisin ja heräilen vähän väliä. Nukkuminen selällä ja oikealla kyljellä ei onnistu kun tulee huono olo, kait tuo masu painaa laskimoita tai jotain. Ainut nukkumisasento on vasemmalla kyljellä ja paikathan siinä puutuu, kun koko ajan pitää olla samassa asennossa:/ Tyynyjä olen yrittänyt asetella milloin mihinkin, mutta hankalaa on...Kiva sitten mennä muutaman tunnin yöunilla töihin. Toivottavasti nämä yöt eivät nyt ole loppuun asti näin hankalia!

Mahan muoto: aikamoinen pallohan tuo on tuossa edessä. Ja varovainen tyttölupaus saatu. Pojistakin oli aikalailla edessä maha, mutta mun mielestä on jotenkin erilainen nyt. En tiedä. Jotenkin uskoisi, että mahan muoto riippuu enemmän yksilöllisistä kropan ominaisuuksista kuin sukupuolesta.

Liikkeet on voimistuneet paljon. Yksi yö oli kyllä sellainen muljahdus, että uskon vauvan vaihtaneen kunnolla asentoa. Välillä on hiljaisempia päiviä ja välillä jytyytetään oikein kunnolla. Öisin vauva herää usein potkimaan kun vaihdan asentoa ja senkin takia unen päästä kiinni saaminen ei ole niin helppoa.

Ensi viikolla vasta neuvola, sitä odotellessa

Hyvää viikonalkua kaikille!

-Melanie 28+5

 

Mammalomaa odotan kuin kuuta nousevaa! Työmotivaatio on niin nollilla kuin vaan voi olla! Teen kyl töitä, mut en mitenkään kovin aktiivisesti..enemmänkin noita paria uutta tyttöä auttelen jos tarttee apua ja tarkistelen niiden tekemiä hommia, et on tehny oikein.. Mitään uutta hommaa ei oo mulle ees annettu, kun ei enää kannata.. Kaksi viikkoa olis enää töitä ja sit talviloman kautta suoraan äitiyslomalle!

Mä taas eilen kyl huomasin, et jopas hormonit on ihan sekaisin.. Mies käveli keittiöstä olkkariin ja meidän hölmö kissa juoksi kauheeta vauhtia sen perässä ja suoraan alle niin, että mies astui vahingossa sen tassun päälle.. mies pelästyi ja huusi kissalle, että mitä prkl sä ny tuut alle siinä..kissa vinkas ja mä aloin poraan..ihan hysteerisen itkukohtauksen sain..huusin miehelle, että älä huuda sille kissalle, ettei se tahalteen sitä tehny ja reppana vaan pelästy.. sit mä menin kissan perään ja nostin sen syliin ja silittelin..toinen oli ihan pelästyny..ja edelleen itkin hysteerisenä..mies sano, ettet sä mua paijaile vaikka mäkin pelästyin.. kyl mä siitä sit rauhoituin..eihän sille kissalle mitään käyny ja mieskin vaan pelästy, et murjo kissaa pahemminkin..ja se oli kyl ihan kissan oma vika, kun se on sellanen vouhkaaja..et miks on pakko juosta suoraan jalkojen alle.. en tajua vaan miten ite sillee pelästyin..on sitä ennenkin vahingossa kissa jääny alle, kun se viuhtoo meneen..mut herkkä mikä herkkä..

Nellielli ja pötkö 32+1

 

Huomenia! Hehe kiitokset mahakommenteista. Musta toi on jo aika kunnioitettavissa mitoissa.. Ainaki sitä hyvätahtosesti tutu on kauhistelleetki jo.

Hikka meilläki on mahalla ollu hikka jo parisen viikkoa, ja nyt ne on lisääntyny viikon sisää ihan jokapäiväisiksi, useita kertoja jo päivässä. Muutenki kaikenlainen monotus on lisääntyny ja ihan selkeesti enemmän aktiivisena vauva on ku mitä levossa, ku ennen tuntu että enemmä hiljasta ku meno päällä -meininkiä..

Raskausarpia Mahan kannalta toisaalta vähä pelottaa ku tässä on vielä 10vko jäljellä että kuinka iso siitä tulee :| en haluais että hirveesti tulis arpia tai mittää ku on tuo atooppinen iho nii pelkään ettei se sitte suostu olleskaa palautuun jos menee arville.. Oonkin jo puoliväliraskaudesta asti suihkussa kuorinu mahan/kylkien/reisien ihoa ja sitten rasvannu vähä tuhdimmalla rasvalla kun yleensä välttääkseni arpia. Toistaseksi mahassa ei vielä ole arpia - mutta tissit onki sitte auringot senkin edestä

Mieliteot musta tuntuu että mulla on ollu mielitekoja enemmä sillon alkuraskaudes, varmaan ku sillon oli niitä pahoinvointeja nii ei pysyny ku just se mihin oli himot nii sisällä.. Nyt oon huomannu että tulee hirveen huono olo jos syö jotain tosi äkkimakeaa, en tiedä heittääkö ne sokerit sitten ja siitä johtuis - mutta ihan hyvä siis eipä tuu nii syötyä ku kehoki vähä heittää vastaan. Kovasti odotan että syömiset normalisoituis ees vähän ku tässä jakautuu ja menee tää RD poies..

Kela En muista hehkuttelinko sitä jo täällä, mutta Kelasta tuli siis päätökset ja huh heijaa, kylläpä huolet helpotti kerrasta. Meinaan ei meillä ole hätäpäivääkään niin kauan kun ollaan näillä vanhempainrahakausilla. Äitiysloman alkuun oliskin enää 10 pvä ja rahaa tulis seuraavan kerran 24.10! sinne asti kun sinnitellään nii ollaa voitettu kaikki tuon paskatyöpaikan aiheuttamat hankaluudet.

Aika loppuu? mulla on ny alkanu iha viikon sisää vetää kauheeta paniikkia että ei hemeletti tässä on nii paljo vielä mitä pitäis hankkia/tehdä että miten kummassa voidaan keretä tehdä kaikki? Että ehtiiköhän vauva syntyä ennenku saan edes rahaa seuraavan kerran? Että entä jos tää tyyliin päättää syntyä jo joskus lokakuussa nii mitä sitte tehdään - ollaan iha hukassa :kieh: meil ei oo vielä sairaalakassitkaa kondikses ja kaikki hoitoalustat ja muut puuttuu vielä :ashamed:

Toisaalta taas nyt on pahin odottelu menossa, tunnen oloni ihan turhaksi ja tekemättömäksi kun neuvolaan/ä-polikäyntiin on vielä ikuisuus.. Eikä ne valmennuksetkaa ala vastaku lokakuulla. Sitten sen seuraavan neuvolan jälkeen ne alkaaki jo olee parin viikon välein, nii sit alkaa varmaan aika juokseen

Mieleialat on heitelly kovasti nytten. Ei jaksais keskittyä mihinkää muuhun ku askarteluun/ompeluun että sais kaiken valmiiksi tulokkaalle... Sillä en oo jaksanu kirjotellakkaan ku kesken kirjottelun tulee tyhmä olo ja sitten meen nukkumaan ja kilarteita - niitä tulee ihan ihmejutuista. Mies jätti pakkasen oven raollee yks ilta nii sai kuulla kunnians, istu oikeen alas nauramaan ku alotin sen huudon että no jumankauta koita ny rauhottua. Sitteku pahimmat höyryt lähti nii itekki purskahin nauraan sitte... Onneksi tuo mies jaksaa nauraa vaan eikä ota tosissaan, oltais ihan hukassa jos se suhtautuis noihin vakavasti

Unet on ny heittäytyny ihan hirveen todentuntusiksi :ashamed: monena aamuna on huokassu helpotuksesta kun huomaaki että huh mä oon täällä ja tää on totta, ku on näkyny nii hirveitä painajaisia viime aikoina..

Tämmösin terveisin

Lumineiti ja Villimies-Uubo 30+1

 

Noniin se olis viikonloppu ohitettu ja uusi viikko alkanut.

ON Mä sain viikonloppuna sitten flunssan riesoikseni ja nyt oon sitten koko aamun ollut peitoissa ison teemukin kanssa. Yöllä jouduin käydä ottamassa panadolia kun kurkku kipeytyi niin että se herätti, samalla oli kai vähän lämpöä sillä sen lääkkeen jälkeen alkoi semoinen hikoilu että oksat pois. Olo ei ole hyvä ja Anselmikin on kovin vaisu. Mun piti mennä heti aamusta laittamaan kirppispöytää ja hakemaan itselleni jotain troppia lähinnä mehua ja greippejä, mutta miespä oli vienyt molempien autojen avaimet mukanaan töihin :kieh: on se kumma kun avaimille on ihan oma paikka avainkaapissa eteisessä niin miksi niitä avaimia ei voi laittaa sinne? Sitte se ite kitisee kun tavarat on hukassa mutta ei osaa ite laittaa niitä niille omille paikoille.
No saa luvan lähteä mukaan sinne kirpparille laittamaan sitä pöytää mun olo kun on mennyt vaan päivän mittaan pahemmaksi.

Liitoskivut helpotti tuossa lauantaina, sunnuntaina oli jo ihan kohtuullisen hyvä olla ja liikkua. Viikonloppu kun oli kiireinen koiranäyttely viikonloppu.

Nyt ei kyllä oikein jaksa saas nähdä onko sitä tarpeeksi kuntoutunut keskiviikoksi kun pitäis jaksaa taas mennä töihin vai hakisko suosiolla saikkua.

Nukkuminen on vaikeaa. Oikeaa asentoa ei tahdo löytyä ja sitte kun löytyis itelle hyvä asento niin Anselmi alkaa potkimaan että siirryppäs vähän mä liiskaannun tai sitte tarttee lähteä vessaan. Yöt on yhtä pyörimistä ja vessassa ravaamista ei ollenkaan levollisia. Vielä menee kuulemma pahemmaksi maltan tuskin odottaa Yleensä nukun vasemmalla kyljellä tai selällä kaipailen jo kovasti mahalla nukkumista sillä niin sitä on ennen parhaiten saanut unen.

Hikka on bongattu perjantaina. Hauskan näköistä kun maha nytkyy.

Mielihalut Nyt mun mieli tekee enemmän ihan kunnon ruokaa toki suolakurkut on vieläkin aivan liian hyviä ja karkit menee kyllä aivan liian nopeasti alas jos vain tarjolla jossain on. Kotonakin on tullut leivottua ahkerammin lähinnä omenapiirakkaa kun noita omenoita nyt sattuu olemaan. Aamupalalla on nyt saatava puuroa ja sen syön raejuustolla ja omenahillolla. Jännä että nyt tuo taas maistuu tuo raejuusto puuron kera siitä kun olen nuorempana itseni irti syönyt enkä moneen vuoteen ole kyseistä komboa edes voinut harkita suuhuni laittavan ja nyt se on ihan must juttu. Samoin keitetyt munat niitä on oltava jääkaapissa. Aikalailla mulla se on proteiini jota kroppa tuntuu kausittain huutavan ja nyt on tosiaan se kausi menossa eli just raejuusto, maitorahka, munat ja kala jotka on yleisimmin mielessä ja sitte se makea jota välttelen parhaani mukaan useasti epäonnistuen

No joo nyt meen tekeen taas teetä ei tämä olo tästä paremmaksi näytä menevän

iia ja Anselmi 30+4

 

Nukkis, joo viimisten joukossa vihkiäiset ja muutto, mutta ekojen joukossa nyytti ulkona

fourth gift meni ihan jotenki sun teksti ohi aiemmin! Kaiken päälle vielä tuommosia ihme oireita! Pistetääs nyt vastoinkäymisten hana kiinni ja keskitytään hyviin oloihin ja asioihin (helpommin sanottu kuin tehty, mutta...yrittänyttä ei laiteta!)

Menipä jännästi, kun odotin kahta puhelua tälle päivää, papilta ja pomolta, niin ensin soitti pappi ja sitte heti kohta perään pomo. Huomenna aamulla tapaan pomon ja seuraajan. Selviää miten nää loppuviikot tässä mennään... Mutta tällä viikolla pitää vielä ite purkaa kuormat, mutta vointi tuntuu nyt ainaki sen verran hyvältä, että enköhän mä selviä.

Äitiyslomaa se minäki ootan vaan ihan hulluna! Mutta jännittää, kun on se muutto siinä samoihin aikoihin. Jään sit heti "yksin" talon kanssa, kun mies on sen 10 tuntia poissa töissä päivisin. Pitää vaan ladata ihan hirveesti positiivista energiaa siihen, kun mulla on niin herkkä mielikuvitus, etten todellakaan halua ekaks ruveta rakenteleen jokasesta rasahduksesta ja natinasta mitään kauhukertomuksia mieleen muistan kun äidin kotona vintti ja kellari oli tosi pelottavia paikkoja ja meilläki kotona mummu mahtavasti osas pelotella mua vintillä, että siellä on mörköjä, kun pelkäs että mä tipun rappusista, jos meen sinne. Että tiedän kyllä tasan tarkkaan, etten lapsiani pelottele koskaan möröillä tms, koska se pelko jää tuonne alitajuntaan ja sitä on vaikea selittää pois, vaikka kuinka tietää syyt.

Nukkuminen. Mää nukun kans enimmäkseen vasemmalla kyljellä ja tyyny polvien välissä. Yritän myös maata ns. puolella selällä eli vasemmalla kyljellä käännyn vähän selän puolelle, mistä tietysti nukahtaessa kääntyy selälleen... Sitte herään ja vaihdan vähäks aikaa oikealle kyljelle ja taas jonku ajan päästä vasemmalle...jne. Ja jos vessassa pitää käydä, niin yritän olla vähän aikaa jalkeilla ennen ku meen takasin pitkäkseen.

Möntillä taas hikka päällä... En tiiä onko se tuo yks asento, missä se hikkaa herkemmin, kun aiemmin toisessa asennossa ollessaan tais jäädä hikat kokonaan, kun ei oikein muutenkaan liikkeitä tuntunu. Nyt ollaan taas tutussa ja turvallisessa (lue: äidille huolettomassa) asennossa.

 

kiitos migreeni-kommenteista ja muutenkin.. voimia tarvitaan, vastoinkäymiset ei TODELLAKAAN ole ohi, kyllä tässä vaaditaan nyt naarastiikerin voimia ja sinnikkyyttä.... omassa parisuhteessa onneksi ei niin minkäännäköistä ongelmaa, päinvastoin... oon huomannut että vastoinkäymisten vuoksi ollaan entistä läheisempiä koko perhe :heart:

mutta sen sanon, että olkaa kiitollisia jokaisesta päivästä, jonka saatte, tietämättä lainkaan seuraavan päivän tuomista jutuista...

neuvola meni hyvin, painoa on tullut jotain joo, mut kuuluukin.. ylimääräiseen ultraan pääsen parin viikon päästä, huh... samalla tarkistetaan kohdunsuu.
Vauva on lähtökuopissa, erittäin alhaalla. mutta koskapa mulla sitä laskeumaakin on, saatannee johtua siitäkin. mutta tuntoni on olleet oikeassa.

mä voisin vain itkeä. ja nukkua. ja herätä kaiken tämän taistelutantereen rauhoituttua..... kunnes kaikki oisi hyvin, eikä mun tarttis huolehtia muusta kuin ihan perus-arjesta...et joka päivä sais herätä ilman et on pala kurkussa....

mutta nämä kortit on mulle jaossa sattuneet, näillä pelataan. kenties mulle sattuis jokeri, joka pelastais....

FG ja vauva....

 

Viikonalkuja kaikille!

Kiitos Nukkis vinkeistä. Tuntuu jotenkin niin tyhmältä, kun tuollaisia nyt ajattelen, kyllähän se vauva on sata kertaa tärkeämpi kuin seksi, mutta ei niitä ajatuksia saa oiottua haluamaansa suuntaan...

FG:lle kovasti jaksamista!!!

Olen ihan väsynyt. Yöt menee mullakin pyöriessä, viime yö oli ihan levoton, heräilin vähän väliä vaihtamaan asentoa ja vessassa ramppasin viis kertaa. Johtunee siitä, että flunssaa pukkaa tännekin, kurkku on kipeä ja on niin vetämätön olo, että oksat pois. Yritän sitkuttaa töissä vuoron loppuun. Tänään olis vaan perhevalmennuksessa vauvanhoitoa ja olis tosi kiva mennä sinne, mutta en tiedä uskallanko mennä, kun vähän niinkun on kipeä olo mutta en kuitenkaan ole kipeä...

Äitiyslomaan lasken minäkin viikkoja, tämän jälkeen enää 4viikkoa... Lipasto hoitopöytää varten + pientä ja tarpeellista käytiin perjantaina hankkimassa Ikeasta ja jotenkin kokoajan konkretisoituu se enemmän, että meitä on kohta kolme Ihanaa ja jännää! Mäkin olen sitten äippälomalla ajatellut peseväni kaikki hankitut vaatteet ym. Vielä olen niitä vaan tyytynyt hypistelemään.

Mieliteot Mannapuuro on nyt kova sana! Ja vielä tummista suurimoista tehty pienen voinokareen kera, nam! Kokiksen himo mulla on ollu koko raskauden ajan, yritin aluksi vältellä sitä, mutta totesin ettei siitä mitään tule ja omalta osaltaan se helpotti välillä myös sitä yletöntä pahoinvointia, niin olen sitä nyt sillointällöin vähän juonut. Mutta mieli tekis ryystää sitä hela tiden.
Ja samperi, jos joku erehtyy tuomaan munkkeja töihin, olen heti ensimmäisenä pussilla. Ja sitten närästää koko illan... neuvolan täti muuten sanoi, että jos närästää, niin Rennietä voipi huoletta käyttää. Ja joskus myös närästys aiheuttaa sitä pahaaoloa ja vellovaa tunnetta mahassa, että tässä kun viimeks oli taas paha olo, niin kehotti kokeilemaan, että jospa Rennie auttaiskin. En kyllä kokeillu.

Nyt taidan laittaa silmät kiinni tässä työtuolilla ja yrittää levätä, jotta jaksan ajaa kolmen jälkeen kotiin.

Voikaahan hyvin kaikki!!!

Sandells & Keijo 29+4

 

Hei kaikille.

Nyt jos kunnolla aktivoituisi kirjoittelemaan loppua kohden. Aikaa kun nyt olisi päivittäin. Luovutin tänään töiden suhteen ja sain lääkäriltä saikkua loppuajaksi. Kolme viikkoa olisi ollut töitä jäljellä, mutta selkä ei vaan enää kestänyt, samoin liitoskivut viime viikolla oli jotain ihanan tuskallisia. Onneksi meidän esimieskin oli kannustava kun hänelle aamulla soitin niin sanoi ihan suoraan että jos lääkäri vaan antaa lopun saikkua niin otat vastaan, helpompaa sitten kaikille ja mun sijainen vaan aloittaa vähän aikaisemmin. Harmittaa vaan kun en kunnolla ehtinyt lapsia "hyvästellä" ja nyt saavat tottua uuteen hoitajaan nopeasti (olen siis ryhmiksessä ollut töissä). Mutta itsellä helpottunut olo kun tietää että saa ottaa rauhallisesti ja levätä. Jos nimittäin tää tulokas tulisi yhtä ajoissa kuin esikoinen niin tässä olisi enää 5vkoa jäljellä!! Siis apua!!

Oma kirjoittelu on ollut vähäistä tähän asti mutta päivittäin olen käynyt kaikkien kuulumisia lukemassa kyllä. Mietinkin tässä yksi päivä että kukahan sen nyytin ekana syliinsä saa <3 toki ei vielä tarvi kenelläkään tulla, mutta ei tässä niin paljon tätä aikaa enää ole jäljellä.

Lumineidillä ihana masukuva ja täällä myös samanlaisia ajatuksia ajan vähyydestä. Hoitopöytä ja pinnis odottaa varastossa että niille tekisin tilaa. Vaunut edelleen kaupassa kun en pääse itseni kanssa sopimukseen että mitkä haluaisin, mieskin jo luovutti niiden suhteen ja antoi täyden päätäntävallan ens alkuun yritti kovasti olla mukana mutta kun ei kelvannut niin totesi että saan valita ja päättää itse.

FG:lle paljon voimia, ei ole kiva elää päivästä toiseen huolessa ja murheessa.

Vauvan liikkeet tuntuu melkein ainoastaan ihan alavatsassa ja nivusissa asti. Joten päättelen kaverin olevan istumassa ei kyllä mikään kiva tunne kun vähänkin kovempaan potkii niin meinaa jalat lähteä iteltä alta ja pissa tulla housuun Kuinkahan kauan mahtuu vielä kääntymään? Tosin olen jo valmiiksi miettinyt sitäkin että jos vain estettä ei ole niin pusaan hänet ulos vaikka perätilassa olisin. Pelkään leikkuria yli kaiken.

Syksyistä viikon alkua

Firesun ja pulla 30+4

 

Mä tulen kans tänne poksumaan! :heart::heart::heart: 30 + 0 :heart::heart::heart: En muuten ole ottanut yhtään masukuvaa joten siinä varmaan tarttis aktivoitua. On kyllä ainakin yhtä komea pötsi kuin Lumineidillä. Ainakin iltaisin! Sillon ahistaa koko mahaa ja hengitystäkin kun pötsi on niin pinkeänä ja ylhäällä. Sintti tykkää majailla selkeästi yläkerrassa ja potkut tuntuu alavatsan sivuilla vasta yöllä sängyssä. Mä viikonloppuna mittasin pötsin ympärystän ja vedän kyllä tämän porukan enkat! 137cm!!! :O :ashamed: opcorn: Pistäkääs paremmaksi jos pystytte No oikeesti en suosittele kenellekään!

Voimia FG :hug:

Täällä olis enää 4 työaamua jäljellä ennen lomien alkua! JESJESJES!!

Tuna ja Sintti 30 + 0

 

Tunafish, otin haasteen vastaan ja mittasin just äsken pötsini Mä luulin johtavani tätä kisaa, mutta kyllä sinä veit nyt voiton! Mutta mä veikkaan saavani hopeaa tällä 118cm mitallani Näköjään mittaa tulee sentti viikossa lisää.

Flunssa on täälläkin :snotty: Ihan ällöttävä räkäinen olotila ja kaktus kurkussa... jotenkin sumea olo ollut koko päivän päässä. Töihin menin silti kun ei kuumetta ole.. mut jos tämä tästä vähänkin pahenee, en ole työkykyinen... Ihme kyllä tämä on ihan eka kerta kun olen kipeä tämän raskauden aikana. Kaikenlaista kremppaa sitä on kyl olla, jotain vatsavaivoja ja sellaista, mutta mitään pöpön aiheuttamaa juttua ei ole ollut. Nyt sitten oon huolissani että miten tämä vaikuttaa vauvaan! :O

Hikka oli täälläkin eka kertaa lauantaina. Siis vauvalla Voi olla että on ollut aiemminkin kun tuntui niin hennolta ja pieneltä. Tänään oli vaavalla hikka myös töissä. Oli vähän vaikea keskittyä opettamiseen, kun toinen nykii siinä keskellä mahaa Ja kyllä se vähän kutittaakin.

Täälläkin kyllä ootetaan äitiyslomaa kuin kuuta nousevaa. Tänään tais olla mun tj-kalenterissa 26 työaamua jäljellä. Toisaalta mua on alkanu myös hirvittää tuleva synnytys!!! Meen välillä ihan paniikkiin, miten osaan, mitä jos jotain menee pieleen jnejne.. Sitten vaan koitan olla ajattelematta asiaa. Kertokaa kokeneemmat, onko nää ajatukset ihan normaaleja? Vai missä menee se raja, jossa pelko alkaa olla liioitellun suuri ja kannattais mennä pelkopolille juttelemaan? En mä siis mitään yöunia tän takia menetä, mutta välillä tulee epäusko.

Ihmettelen kyllä muutenkin välillä sitä asiaa, että todellakin MINÄ menen kohta synnyttämään. En tajua sitä. En välillä tajua edes sitä että olen raskaana. Kuulostaako tää ihan pimeeltä? (mua naurattaa )
Välillä murehdin kanssa, että mitä jos vauva onkin tyhmä enkä tykkää siitä. Jos siitä tuleekin tosi ärsyttävä tapaus! (oikeesti pohtiiko tällaisia kukaan muu?)



ATSIU! Anukkio ja Paavo 29+3

 

Tunafish mä taidan kiilata ihan sun kantaan kiinni, voidaan käydä taistelua ykköspaikasta 135cm nyt ensi kertaa mittasin. Saas nähä uskallanko toista kertaa kun noin hurjissa lukemissa mennään :heart:

 

Heippa!

Ja kiitos Nukkis lohdutuksesta, onneksi (henkinen) olo ei ole enää yhtä kurja.
Ihana, että sunkin mieli on pierteä ja onnellinen.

Mää kävin tänään taas tuolla synnärin päivystyksessä. Viime yö meni kipuillessa ja samoin aamupäivä. Ei mitään hälyyttävää, ensi synnyttäjä ei selvästikään vaan tiedä mikä kuuluu asiaan ja mikä ei. Mutta täytyy sanoa, että kyllä nämä liitoskivut on kamalia. Ihan niinkuin mut oltas hakattu tuolta alapäästä. Kamalat lihaskivut ja lisäksi suonenvedonkaltasta, raastavaa ja pistävää tunnetta. Vaappuessa siis menee ja syvään saa puhallella kävellessä. Mutta tietääpähän, että tään tason supistukset, mitä noi kivut tuo mukanaan, ei paikkoja availe.

Määkin innostuin Tunafishin ja Anukkion yllyttämänä mittaamaan ekaa kertaa mahanympärykseni. 110cm, ei taida sekään olla pienimmästä päästä.

Hikka täälläkin ollut jo muutaman viikon tunnistettavissa, aika liikuttavaa!

Mieliteoista:Makea. Makea makea makea!!!!! Nyt kun sen syönti on kortilla niin tekisi niiiin mieli! Keskiraskaudessa pystyin hyvin hillitsemään itseni, mutta nyt tuntuu olevan kamalaa tahtojen taistelua. Edes tuo verensokerimittari ei näköjään ole mua estäny repsahduksilta. Kaappiin ei siis voi ostaa mitään hyvää pahanpäivän varalle. Ne katoaa heti. Varmasti.

Huh, nyt taidan mennä huokasemaan, otti sen verran voimille tuo sairaalassa jonottelu.

toiveajatus ja poju 30+0 (poks!!!!:heart

 

Jaksuja FG ja te jotka flunssan kourissa pyöritte.

Mulla takana perseestä oleva lääkärireissu. Ensinnäkin oli pakko käydä tk:ssa normi lääkärillä (joka oli kuitenkin ylilääkäri) koska neuvolalääkärin kaikki ajat oli varattuja. Jouduin maksamaan vuosimaksun käynnistä, vaikka normaalisti jos käyn neukkalääkärillä hakemassa saikkua niin on ilmasta. Ja sitten se saakelin nelikymppinen herra ylilääkääri tivaa ja tivaa multa mun vaivoja! Miksi haen sairaslomaa, koska raskaus ei ole este työnteolle ja syy sairaslomaan. Miksi olen ollut viimeiset kaksi viikkoa saikulla, mistä syystä olen saikkua saanut??? No en vaan yksinkertaisesti jaksa kyyristellä ja nostella vanhojen ihmisten jalkoja ylös ja vedellä niille sukkia ja housuja jalkaan. Paskaselle lattiallekaan en viitsi mennä istuksimaan, jotta saisin niitä helpommin vedettyä. "no mikäs on nyt suurin este sun työnteolle, koska raskauden takia ei sairaslomaa kuuluisi antaa?" No koska mulle ei voida työpaikalla tarjota korvaavaa työtä, joudun tekemään normi työtä. Auttamaan vanhuksia pukeutumisessa ja peseytymisessä. Mun pitäisi saada hoidettua n. 10 vanhusta, avustaa heille vaatteet päälle ja pois. Tarvittaessa avustaa kahden autettavia asukkaita. Vatsani ja raskauden takia en pysty kunnolla näitä tekemään, joten mielestäni on kohtuutonta että työkaverini joutuvat tekemään sekä omat työnsä että minun työni. No tästä työkaverien kuormittamisesta lääkäri oli sitten samaa mieltä...
Loppuviikko nyt saikkua ja sitten alkais puolentoista viikon talviloma. Seuraavan saikun haen sitten aivan jostain muualta tai sitten painelen töihin istuksimaan ja teen vain ne hommat mitkä pystyn.

Selkäsärky alkoi sitten eilen aamulla, kauan ei pysty seisomaan kun alkaa selkää särkeä niin kovasti. No tämä särky oli helpottanut lääkärille mennessä, joten en osannut siitä mitään sanoa. Pojan kanssa kun kauppaan päästiin niin särky alkoi taas ja meinas kyllä ostoskärryjä työnnellessä itku tulla. No nyt taas helpottanut kun saanut lepuuttaa. Mietinkin et voiskohan olla mahollista et vauva olis vaihtanut paikkaansa tai jotain muuta vastaavaa.

 

Tuo on Niipa perseestä ku tivataan ja tivataan, ja sitteku mä oon kanssa sellanen että ku menee lääkäriin nii oireet mystisesti katoaa eikä osaa valehellakkaa tai keksiä siinä paikan päällä mitää nii voi hemuletti ku menee nii vaikeeksi nii vaikeeksi joskus se homma jos sattuu vielä tollanen periaate-lääkäri :kieh: onneksi kuitenki sait saikkua, ettei se sua takasin töihi määränny!

Mäki mittasin ny mahan sitte 110cm se näyttääpi vain, mutta onhan tuo ny ihan jäätävä maha kun oon muuten niin pienikokonen

Anukkio mä oon kanssa miettiny että jumakaut, sehän on itse meikäläinen siellä sairaalan puvussa käytävällä kärttysenä pyörimässä mies avuttomana perässä kävellen, niinkö oli yks pariskunta äippäpolilla ku käytiin nii siellä just h-hetkenä pyörimässä.. Miehellä järjetön sairaalakassi mukana ja sillä naisella nii tuskanen ilme en osaa yhtää kuvitella mitä se on, en tiedä yhtää minkälaisee vastaanottoon pitäis varautua ku menee sinne synnärille, joskus mietin että ku meen sinne nii sieltä vaa sanotaan että joo ei sun tänne pidä tulla, että niillä hoitajilla on iha tuskastunu ilme siinä vastaanotossa että voi hemletti pitikö tonki ny tulla jakautuu just hänen työvuorolla tai että oon väärässä paikassa tms.

Ja lapsesta mietin kans että minkähälainen tapaus hänestäki tulee, että mitä jos siitä tuleeki sellanen ihan kauhea kuriton kakara tai jotenki tyhmä tai jotenki muute sellanen, että joudun häpee sitte silmät päästäni kaupassa tai kaikkialla ihmisten ilmoilla..........

Siis ihan psykoja ajatuksia, ku katon mahaa ja siellä möyritää nii on lämmin että tottakai tätä omaa lastansa sitten osaa tietenki rakastaa (kai? ainaki pian jos ei ihan heti sillä sekunnilla ku toine on syntyny) mutta kai tollasetki ajatukset on ainaki johonki asti iha normaaleja? tai no ei-haitallisia kuitenki, vaikka normaaleja ajatuksia ny varmaa muutenkaa ole, joskus tuntuu että tässä on nii pehmeepäinen että ei ihme mitä kaikkee sitä miettiikää

- Lumineiti

 

Hellöy.
nukkuminen On se kyllä hirveää hakemista ja ähkimistä sen asennon kans, varsinkin kun pitää öisin vähintään sen 2 kertaa herätä vessaan ja aina se sama rumba uudestaan asennon löytämiseksi. mulla on kaks pehmeää muhku-tyynyä molemmin puolin kehoa tukemassa, nukuin sitten kummalla kyljellä tahansa, ja saan sitten tarvittaessa ujutettua toisen mahan alle jos tuntuu että keho pyörähtää liiaksi mahan päälle, selällään ei voi edes kuvitella olevansa, mukavin asento on yleensä ollu vasemmalla kyljellä tyyny pitkittäin mahan alla, tai siitä asennosta ainakin yleensä herään

Omaa napaa: Neuvolassa käyty.. hemoglobiinia ei mitannut. kaipa se ihan hyvissa mitoissa on kun eipä tuo ole väsyttänytkään, verenpaineet ok, kaikki ok.. ja sitte, poika kuulemma kääntynyt raivotarjontaan! Mutta ei taida vielä ihan pysyvästi olla jämähtänyt sinne, kun sf mitaksi hoitaja sai lopulta päätettyä luvun 32,5 kun joutui monta kertaa mittaamaan kun pikkumies liikkui niin kovasti että mitta muuttui jatkuvasti Paino noussut 2 viikossa 600g ja nyt on siis tullut yhteensä 8,5kg ekasta neuvolakäynnistä, ok kuulemma. huhhuh, huomenna vielä ultraan painoarvioon niin saa vihdoin sen selviön millanen pötkö sieltä on oikeasti, eikä tarvi vaan mittanauha-tilastoista arvioida kokoa. Jänskättää

Tulihan se äitiyspakkaus viimein, viime vuoden mallia oli, mutta ei haittaa yhtään, samantien piti innoissaan laittaa pesukone laulamaan että pääsee viikkaamaan vaatteet kaappiin odottamaan (hätähousu) Kaikki alkaa suunnilleen olla valmiina, pieniä ostoja vielä toki, puhdistuslappuja sun muuta semmoista ja sairaalakassin pakkaaminen tekemättä, mutta pitäähän sitä jotain malttaa vielä jättää ettei ihan mene kynsien pureskeluksi tämä loppu odotus

Ja kas, jospa sitä poksuisi etukäteen ylihuomista, jolloin 33+0=)

 

meillä edessä voimia raastava päivä... toivotan kaikille äideille ja siksi tuleville mukavaa päivää! Ite aamukahvilla, vauva potkii vinhaa vauhtia... etsin pienimmistäkin asioista voimaa antavia ilon aiheita... niitä tarvitaan.
Omaan psykologiin otettava yhteyttä myös. On se kuulkaa kumma, että kun lasta on kovasti toivonut, eteen saattaa tulla itsestä riippumattomia asioita, joihin ei juurikaan voi vaikuttaa... niitä vastaan on sitten joko taisteltava, tai sitten on annettava periksi.. Jälkimmäinen vaihtoehto ei oo mulle luonteenomainen piirre enää nykyisin, taistelen kyllä, mutta oma jaksaminen on rajoilla jo...

Ei tämä hymy silti kokonaan ole hyytynyt, vaikka alakulo meinaa pään vallatakin kokonaan... on niitä asioita hyvinkin... Kaikenlaisia asioita miettii, mutta vielä en arvaa pinnasänkyä alkaa kasaamaan... Jotenkin on semmoinen tunne, että ensin on selvittävä kuiville vesille akuuteimman asian kanssa. Haluan voida keskittyä vauvan tuloon rauhassa. -no , ainakin rauhallisimmissa tunnelmissa jos mahdollista vain...

tukiverkosto-josta pääsemmekin hyvin aasinsilloin tähän aiheeseen... meillähän on kyllä ystäviä ja toiset isovanhemmat lähellä.. MUTTA... mä tarttisin nyt oikeasti breikin kaikesta.... on appivanhemmiltakin useaan otteeseen pyydetty, että ottaisivat lapset yöksi, että saatais hetki levätä...
siihen tuli viikko sitten kommentti, "niin..".. Okei mä ymmärrän että molemmat työelämässä, mutta muutenkin kyllä tykkäävät touhuta tenavien kanssa, ja meillä ovat usein käymässä että vain pienintäkin pääseevät näkemään...
Itelle olis järjettömän tärkeää saada taaperosta pieni paussi, oon sinnitellyt viime kuukaudet kuitenkin järjettömien huolien alla, huonoilla unilla, ja ei päivälläkään välttämättä ehdi saamaan lepoa tarpeeksi...
Enkä mä mihinkään vois kumminkaan kotoa pois lähteä, eikä siis olis tarvistakaan, mutta et ei tarttis pariin päivään elää pienimmän uni-, ruoka-, vaippa-, ja ulkoilu-rytmin tahtiin...
Mutta semmoista en sitten tuon kysymisen jälkeen enää edes toivo. Tiedän kyllä sit kun vauva syntyy, että SITTEN ollaan vaatimassa taaperoa heille pois jaloista et saadaan vauvaa hoitaa. Mutta sit jos niin menee, mä kyllä pistän vastaan. Ei todellakaan laitetaa taaperoa pois vauvan alta!!! kyllä sitä hoitoapua ois voinut tähänkin mennessä antaa... enhän mä sitten enää niin vaikeasti pääse liikkumaan saati tekemään kotihommiakaan.
Omat vanhempani taas on niin kaukana, että en voi heitäkään luottaa saavani. Oon kyllä jo liki kuukausi sitten pyytänyt tulevaan viikonloppuun, mutta sainpa just isältä kuulla et tuskin tuleevat kun on muita menoja tullut niin paljon ... aha...
et kyllä se on sit niin, et kerättävä se on se apu mitä saan miehen ja ystäväni kautta... ja unohdetaan että mä edes kaipaisin hengähdystaukoa tän kaiken keskelle..

onneks meillä on miehen kanssa mukavaa ihan kotosallakin, mutta ymmärtää varmaan jokainen mitä ajan takaa

mieliteot no makea... ihan tuskaa pyyhkiä kuolaa suupielistä, kun kesken päivän iskee vimmattu halu saada jotain karkkia tai herkkua! viikonloppuna ajoin suoraan irtsari-hyllylle ja kauhoin pari kourallista lempi-karkkejani, ja kiiruusti autoon, radio päälle ja kaksin käsin karkkia suuhun. Kummasti rauhoitti mutta nyt sit taas eileisen neuvolan jälkeen kun juteltiin jo edes paastoarvossa kiinni jäämisestä, on pakko olla PALJON tarkempi... ei lipsumisia viikolla!!!!! pakko kai käydä ostaas iso porkkanapussi, kuoria ne ja laittaa veteen jääkaappiin. sit on aina makeaa valmiina... ja terveellistä... -ei kyllä vastaa ranskanpastilleja ja pätkis-mini bites-karkkeja, mut tän kanssa on vaan elettävä.... yhyy..

petipuuhat synnytyksen jälkeen mahdollisimman pian takaisin remmiin vain, eka kerta jännittää tuhannesti, mutta ite ainakin voin sanoa et PALJON paremmaksi muuttunut lasten myötä. -ja miehen
ei syytä pelkoon leidit.. tai on, mutta kukin omaan tahtiinsa

jaahas, nyt se totuuden hetki koittaa... pakko lähteä liikenteeseen ja päivän koitokseen... kun mä jonain päivänä havahdun ja huomaan että ei enää ole ongelmia mihinkään suuntaan, ja mä selvisin tästäkin ehjin nahoin, voin olla tyytyväinen

 

Anukkio kyllä mullekin tulee noita samoja juttuja usein mieleen.. ja jotenki en ees tajua, et se oon tosiaan mä, joka sinne synnyttään oon menossa! Kai mä kuvittelen, et joku muu tekee sen mun puolesta! ja joskus on olo, ettei ees muista olevansa raskaana..on ollu sillee aika vähän vaivoja ja sit mahakaan ei oo kauheen iso, niin sitä voi välillä melkein unohtaa asian.. ainoo vaan, et vauva potkii kyl meneen aika paljon, et sillon ei kyl unohda! ja siis miettiny kans, et tuleekohan sieltä joku kauhee kauhukakara jota ei millään saa kuriin.. vai millanen se lapsi on.. jotenki sitä voi jo kuvitella, et se on aikamoinen elohiiri, kun se nytkin tosi paljon liikkuu mahassa, mut sit taas ei sitä ny viä tiedä..toivon parasta ja pelkään pahinta!

fourth gift Voimia! :hug:

Mieliteot Ei mulla ny mitään ihan ihmeellisiä mielitekoja oo ollu..jos ei lasketa sitä, et mun tekee mieli koko ajan leipoo jotain! oon nytkin töissä (tosi kova työmotivaatio mulla.. ) tulostellu kaikenmaailman leivontaohjeita ja miettiny, et olis ihana leipoo sitä ja sitä.. en tiedä vaan, et miten koskaan ehdin kaikkee kokeileen mitä oon tänään ja eilen tulostellu täällä.. mä vaan rakastan leipomista yli kaiken! hyvä syy päästä leipoon viikonloppuna on miehen synttärit..ja sit voisin leipoo huvin vuoks veljen tyttöystävälle tossa joku päivä kakun kiitokseks, kun se järkkäilee mulle vauvakutsuja..ja sit mun yhdellä kaverilla on vauvakutsut, niin sinne saan taas leipoo.. ihanaa!

Nellielli ja pötkö 32+2

 

FG Meinasin siis että koska kolmas lapsi painoi lähes 4,2kg ja oli raju imukuppisynnytys (lääkäri totesi synnytyssalissa heti että taisi olla sulle vähän liian iso vauva synnytettäväksi, tytöt olleet 1kg pienempiä) ja tämä tulokas poika ja luultavasti yhtä iso niin ei usko että mun annettaisiin sen takia synnyttää perätilassa olevaa kun en saanut pää edelläkään yksin synnytettytä. Pt synnytyksessä kun ei kauheasti apuja sitten saa. Sitä tarkoitin

MIELITEKOJA ei ole, en ole makeeta syönyt 2kk (siis ei mitään suklaata karkkia jätskiä sipsejä tsm) vaan ihan terveellisellä perusruoalla meinasin loppuun saakka pärjätä.

VATSAN MUODOSTA niin itse en usko ollenkaan tohon tyttö/poika vatsaan (muotoon) vaan eiköhän se odottajan kehonrakenteesta nyt ole kiinni. Mulla ainakin neljä samanlaista vatsaa eli pallo edessä, mitään ei näy takaa ja eri sukupuolta olevia lapsosia meidän talossa

VATSAN YMPÄRYSMITTA ei ole täällä vähän aikaan kasvanut vaan edelleen semmonen 101-102cm.

ÄITIYSVAATTEISTA niin mulla ihan toisenlainen ongelma eli niitä on ihan liikaa Aina tulee hamstrattua eikä sitten ehdi kaikkia käyttämään. Nytkin vaikka kuinka paljon vielä käyttämättä ja raskautta vaan pari kk jäljellä. Kotona käytän lähinnä verkkareita ja normi t-paitoja, ihmisten ilmoilla sitten ä-farkkuja ja ä-t-paitoja.

MAMMAJUMPPA alkoi eilen ja ihan kivaa oli. Jumppaan nyt selkäkivun sallimissa rajoissa... Lähinnä siellä tehdään erilaisia venyttäviä liikkeitä, harjoitetaan lantiopohjalihaksia ja ensi kerralla oli vissiin jotain hengitykseenkin liittyvää. Mutta tosiaanm ihan mukavaa omaa-aikaa Ja vauvoja ilmeisesti meidän kaupunkiin tulossa, tuolla jumpassa jo 36 odottavaa ja pieni sali täpötäynnä!

Korvapuusti 30+5

 

Heips!

flunssa se vaan jatkuu ja tuntuu kun koko pää olis ihan turta kun on täys räkää, korvat soi ja olo on vetämätön. Yöllä en saanut kunnolla nukuttua ja sekin vaikuttaa. En mene huomenna aamuvuoroon enkä kyllä ylihuomennakaan katotaan sitte niitä yövuoroja jos sillon olis parempi olo.

pelot eipä niitä ole mä en vaan oikein osaa pelätä etukäteen mitään. Tiedän että synnytysvalmennuksen jälkeen kun katsotaan se synnytysvideo ja käydään siellä synnärillä tutustumassa niin alkaahan se tuleva jännittämään, mutta ei pelottamaan kai.

ennemmin se tuleva jännittää osaako sitä lähteä oikeaan aikaan sinne sairaalalle, tai meneekö yli aikaiseksi ja onhan noita. Miehelle eilen sanoin et mitäs jos tää nyt päättääki tulla pihalle heti kun jään äitiyslomalle niin tuumas vaan että sitten se tulee sillon, et kyllä hän osaa ihan samalla lailla pyykkiä pestä ja laittaa pinnasängyn kasaan ja kaupastakin osaa hakea tarvikkeita mitä ei äitiyspakkauksessa ole mut ei kannata stressata tuommosta.
Ennemmin minä kyllä epäilen että tää menee yliaikaiseksi ja käynnistetään.

PItäis jaksaa laittaa lisää kirppari tavaraa myyntiin nyt vaan on aika vetämätön olo eikä oikeastaan jaksa hirveästi edes kiinnostaa. Huonoon väliin tuli tämä syysflunssa.

Anselmi on onneksi tänään jo vilkkaampi joten yksi huoli vähemmän. Viime yönä pyörimistä rauhoitti kun laittoi tyynyn mahan alle tueksi. Se auttoi ihmeen paljon ja sain nukuttua tukkoisuudesta huolimatta jopa 4h kerrallaan sitten se alkoi vessassa juokseminen ja nenän niistäminen ja nukkuminen meni 30min pätkiin paitsi aamulla sitten sain nukuttua toisen melkein 4h pätkän.

iia ja Anselmi 30+5

 

Heipsan!

Täällä jännittää hiukan huominen neuvola... kun viime kerta oli mitä oli niitten näytteitten antamisen kanssa. Nyt onneks aika on keskipäivällä, joten ehdin hiukan juomaan vettä ennen näytteen antamista... Se on tuskasta hommaa!!!

Uskoisin, että obsidan-kuuri on tehnyt tehtävänsä. Tuntuu, että ekaa kertaa viikkoon jaksais ihan oikeesti tehdäkin jotain muuta, kun vaan vaellella huoneesta toiseen. Jokasen asian tekeminen on ollut pakottamista...vaikka sitte oonkin saanut leivottua ja miehellekin on ollu ruoka valmiina joka päivä, kun se on töistä kotiin tullut Mutta, sellasta laahustamista sohvan ja hellan välillä tää "lomailu" on ollut :kieh:

Mahan muodosta... mulla on kuulemma poikamaha, mutta helppo kai sitä on arvioida, kun kaikki tietää, että sieltä poika on tulossa Oon hykerrellyt tyytyväisenä, kun ihmiset arvuuttelee, että olisko toi nyt tyttö- vai poikamaha, ni on mukava paukauttaa, että empä tiijä, mutta poika on tulossa Loppuu se spekulointi *kele*

Muutenkin... mulla on ollu alusta lähtien TODELLA iso maha... viikosta 10, en oo pystynyt sitä peittelemään...ja miks olisin halunnutkaan, kun oon siitä ylpeä Onhan se hiukan hankala ollut jo pitkään, ei saa sukkaa jalkaan, huono nukkua yms yms... mutta mies ja perhe auttaa niin paljon kaikessa, että voin ihan oikeesti ottaa rennosti ja nauttia olostani, vaikka maha iso onkin. Joskus ärsyttää, kun ei vaan itse pysty tekeen asioita niin kun haluis, mutta enimmäkseen tulee sellanen kiitollinen fiilis, kun ei tarviikkaan pystyä, kun apuja kerran saa. 9kuukautta on pitkä aika odottaa esikoistansa, mutta kyllä tää aika musta on mennyt raskauden puolesta melko nopeesti, sillain pyrähdyksittäin... Se, mikä mulla tekee ajan pitkäks, on tää sirkuseläimenä oleminen.... :ashamed: ei vaan jaksais enää kuunnella niitä kauhisteluja omasta koostansa...tai pahotteluja ja osanottoja, kun tarvii tällästä isoo mahaa kanniskella vielä niin hurjan kauan... sit käsketään kääntymään oikein sivuttain, että näkyis paremmin, että millanen valtava pallo mulla onkaan.... ja kun jonnekin menee, niin kaikki lapsen saaneet naiset on kimpussa kertomassa kilpaa millanen heijän synnytys oli... Kiitos, kyllähän ne jutut sillain kiinnostaakin, mutta edelleen tahtoisin peräänkuuluttaa, että olen myös paljon muutakin kuin vaan raskaana! Mulle voi puhua muistakin asioista! :'( Onneks toi mies sentään puhuu enimmäkseen muista asioista, muuten en jaksais enää yhtään!

Tulipas kauheen oma-napanen vuodatus :ashamed:

Aloin oikeen miettimään, että millon mun mielitekoni loppu... Oon myös huomannut, että ne kohteet tai paremminkin ruuan laatu vaihtelee.. Alkuun teki mieli kaikkea rasvasta, suolasta, makeeta ja epäterveellistä. Puolivälissä teki mieli viileitä hedelmiä, ananasta, mansikoita, viinirypäleitä, vesimelonia yms... Tällä hetkellä tuntuu, että ihan normiruoka uppoaa, mikään ei oikein ällötä ja toisaalta, mikään ei saa sukkia erityisemmin pyöriin jaloissa. Yhtenä iltana vois vetää pussillisen suolapähkinöitä ja toisena sitten salmiakkia... Oikeestaan ainoa himo, joka on pysynyt vahvana koko odotuksen ajan, on cokis. Kylmänä ja hiilihappoisena, kiitos

Pojan asennosta ei oo mitään käryä täällä, mutta toivon, että olis jo raivotarjonnassa... Odotan myös viikkoa 36, jollon hengittämisen pitäis helpottua, kun kohdunpohja ei enää paina kylkiluihin. Tällä hetkellä autossa istuessa pitäis saada suoristettua selkäänsä 10 senttiä pidemmäksi, että olis helppo hengittää

Tein "pikku" listan kaikesta tilpehöristä mitä pitäis vielä hankkia ennen synnytystä... Menee ehkä useempi satanen vielä kauppaan. Mies katto listaa myös ja totes, että pitää lähipäivinä mennä loput kamat hakemaan... Jos tää päättääki tulla etuajassa, niin me ollaan kohta pulassa

Onko teil muuten mitään käsitystä, että miten nää loput neuvolat/lääkärit nyt normaalisti oikein menee... Kuka sen synnytystapa-arvion tekee ja millä viikoilla yleensä? Varmaan vaihtelee neuvoloittain hurjasti... Mulla pitäis olla seuraava lääkäri viikolla 36 vasta, joten mietin, että jos tarvii esim koittaa kääntää jossain kohtaa, niin millonkahan sellasta tehtäis...tai millon ees koko hommaa tutkitaan...

Ja muutamia ulkopuolisten kommentteja lainaten tosi paljon osanottoja meille kaikille, kun joudutaan omaa lastamme vatsassa kantamaan ja kärsimään..... C'mon, onko maailmassa lopulta mitään ihanampaa :heart:

sisunen ja seve 32+5

 

sisunen meillä täällä itä-uudellamaalla viimeinen ojelmaan kuuluva lääkärineuvola on viikolla 36. Silloin tehdään myös synnytystapa arvio. Olen ymmärtänyt, että jos tuolloin todetaan perätila tai muuten sektion tarve niin saa lähetteen äitipolille jossa sitten tekevät mahdollisen kääntö yrityksen tuskin sitä kuitenkaan aletaan tk:ssa tekemään.

neuvoloissa juostaan rv30 eteenpäin 2vko välein ja oliko se nyt sitte tuon rv36 jälkeen viikon välein.