Marraskuun 2012 masuasukit <3 *elokuussa*

Heippa

Tämäkään mamma ei pidä sanasta vauvautunut . Itse asiassa nuo molemmat kuuluvat inhokki sanoihin

Yöheräilyt on vaivannut jo pidemmän aikaa. Töissä jaksoi tehdä jotain kunnes loppui puhti ja odotti vain että pääsisi kotiin huilaamaan. Lääkäri kirjoitti heti 3 viikkoa sairaslomaa. Omaa typeryyttäni en mennyt aikaisemmin, olisin varmaan selvinnyt muutaman päivän huililla.:headwall: Ja ne laatikotkin olisi pitänyt jättää miehen kannettavaksi....
Miten ihmeessä pystytte pitämään itsenne aisoissa??
Ja miten ihmeessä pystyn olemaan niin pitkään kotona tekemättä mitään?? No se on jo melko hyvä kimmoke tekemättömyydelle, että saa olla kotona. Eikä sairaalassa.

Siinä pahimman ketutuksen purkaus...

Kiitos ja anteeksi

Vesi 29+0 Poks!

 

Lääkärineuvolassa käyty ja kaikki hyvin! =)
Se vaan harmitti, ettei ollu oma neuvolantäti, vaan yks semmoi täti, jota en voi sietää. Verenpaineet oli ihan mitä sattuu (niin tosin aina tämän naisen mitatessa, ei tartte ku nähä se niin verenpaineet nousee!), enkä sitten saanu esim tuosta selästä sanottuu mitään.

Lääkäri vähän voivotteli sitä, että vauva oli väärässä asennossa, pää vasemman tissin alla... Oli vaikeuksia saaha mittoja, eikä alkuun meinannu saada sydänääniäkään kuulumaan kun väärästä päästä yritti Oisin saattanu säikähtää, mutta kun liikkeet kuitenkin tuntu niin aattelin että kyllä ne äänetkin sieltä löytyy.
Anto viisi viikkoa vauvalle aikaa kääntyä, sitten lähete ä-polille. Onkos kellään tietoa mitä ne siellä sit tekee?? Kattooko ne sopiiko se tulee väärin päin, yrittää jo kääntää vai mitä? Esikoinen oli alusta asti oikein päin, nii ei oo kokemusta.. tosin tämäkin ehtii vielä miljoona kertaa kääntyä vaikka miten päin, kun potkut tuntuu millon kylkiluissa, millon rakossa jne.. välillä taitaa poikittainkin makoilla.
Painoarvio oli nyt 1400g, on kuulema pieni, mutta ei liian (esikoinen samoilla viikoilla 1600g). Syntymäpainoksi arvioi 3300g. Mitenhän lie paikkansa pitävä, kun sama lääkäri arvioi esikoisen syntymäpainoksi 3,7-4kg jos syntyy laskettuna aikana ja esikoinenhan oli syntyessään (rv 41+4) 3400g.

Siinä kai ne tärkeimmät pitäs olla, nyt pojan kanssa pikkuhiljaa iltapuuhille.

kiukuttelija 30+1

 

viuviu,

Päivä mennyt hyvin ja liitoskipuja olen havainnut itsellänikin :ashamed:
Väsymystä on.. en jaksaisi tehdä MITÄÄÄN!

kohta lähden sitten ZZZzzzzzZZzzz..

eveliinu 28+6

 

Meilläkin ipana vielä pyörii mahassa miten sattuu, potkut tuntuu välillä ylhäällä, välillä sivulla. Perätilassa ei juurikaan ole ollut ja toivottavasti ei kääntyisikään niin, ainakaan loppuvaiheessa.

Maha on ahdistanut koko päivän, siis fyysisesti. Ei tiedä miten olisi, että olisi helppo hengittää. Onhan tuota tullut syötyä normaalia enemmän, eli johtunee siitä.
Apteekista hain lisää rautaa, tällä kertaa ostin obsidania, aiemmin oli retaferia. Ilmeisesti tuo obsidan on suunniteltu erityisesti raskaana oleville, joten kokeillaan nyt sitä. Tosin en tiedä miten tuo retafer on sitten toiminut, kun ei ole noita mittauksia tehty nyt.

Sormen päihin on alkanut ilmestymään ihme rakkuloita, aika pieniä ja ihan vesirakkuloita tuntuu olevan. Ainakin nestettä tulee kun puhkaisee. En tiedä mistä tuokin nyt sitten johtuu. Alkuun luulin, että olen vaan jotenkin vähän polttanut ne jossain, mutta niitä on nyt pari viikkoa ollut.

Öisin en ole syönyt, kerran yleensä joutuu vessassa käymään yöllä ja ei tuolloin nälkä ole vaivannut ja tuskin jaksaisin vääntäytyä alakertaan jääkaapille. Puoli unessa vessareissutkin menee.

Tänään kävi meillä joku tutun tuttu ikkunamyyjä mittailemassa meidän ikkunat ja teki sitten tarjouksen. Sen verran hyvä tarjous oli, että varmaan nyt sitten ikkunat vaihdetaan. Ja pari terassin/parvekkeen ovea tulee myös. Mikään kiire ei noilla ikkunan vaihdoilla ole ja osaa ei voi vielä edes tehdä, kun vaatii muuta remonttia ensin. Kun olohuoneeseen meinattiin isompi ikkuna tehdä, niin sehän vaatii sen aukon isontamista. Nykyisellään kun on varsin pieni tuo toinen ikkuna, aiemmin kun tää olkkari oli tupakeittiö ja sit keittiön tilalla oli olkkari. Alkuperäinen talo kun käsitti vaan tän olkkarin ja keittiön, on tehty vuonna 1929. Sit -83 laajennettu alakertaan vessa, eteinen ja saunaosasto ja tehty myös yläkerta. Ja nää nykyiset ikkunat on siltä ajalta. Meinattiin ens kesänä tehdä terassi ja tarvitaan siis ovikin siihen. Yläkerran parvekkeeseen vaatii myös uuden oven. Ja yläkerrassa myös pari ikkunaa siirtyy kun kahden makkarin välistä seinää siirretään. Onhan tuossa hommaa ens kesäksi ja saa nähdä miten sitten pienen lapsen kanssa sekaan mahdutaan. Tosin ehkä sitten mennään pahimmaksi ajaksi äitini luo tän tulokkaan kanssa. Tääkin remontti olisi ollut helpompi vielä tänä kesänä tehdä, mutta ei oikein sitten miehellä aikaa riittänyt.
Nyt jos menisi nukkumaan, ihme väsymys tänään ollut, vaikka sai nukkua ihan riittävästi viime yönä.

 

Vielä ehtii.. 30+0! POKS!

 

heipat...
en tiedä miten aloitan... enkä vallankaan tiedä miten jatkan. . .
Tartteisin kaikki mahdolliset vinkit, joilla pidän nyt näppini erossa puhelimesta ja sähköpostista, jotta lasteni isälle en enää laita ainuttakaan viestiä...... Nyt on viikko vierähtänyt, ja se kiristää mua nyt niin kierosti, saadakseen erään asian läpi.
Lapset tulevat kärsimään teen mitä tahansa. Päätin etten tee enää mitään. Isä saa toteuttaa uhkaamansa asian, katson vierestä jos se toteutuu ja toivon että mulla on voimia kestää sen tuomat seuraukset.
Saan päivittäin kiukkuisia viestejä joissa mä olen kaiken syypää... minä aiheutan traumat lapsille jnejne jne... syytöksiä satelee mutta en ole vastannut kiukulla takaisin. Voimia tämä vie, ja juuri kun tuntui taas siltä että odotuksestakin saisi kunnolla nauttia, tulee valtava takaisku.
Periaate- sekä ihan jo lain puitteissakin on tässä asiassa kyse.. nostan käteni pystyyn ja annan olla, kerään lapsista ne palaset mitä heistä on jäljellä tämän jälkeen, sikäli jos tyyppi totetuttaa uhkauksensa.
-ja kaikki vain sen tähden etten enää lompsi hänen tahtonsa mukaisesti. ja koska hän on niin kovin vihainen vieläkin kesän lastensuojeu-ilmoituksesta ym... kuinka minä olen aiheuttanut tämänkin sopan.

öitä on valvoskeltu, ja sain valtavia kipukohtauksia vatsaan. ei mitään liitoskipuja. vaan ihan jotain muuta. liika stressi tekee hallaa, onneks tilanne rauhottui vauvan suhteen. en anna tämän mustan pilven pilata mun tätä hyvää elämää mikä näiden seinien sisässä on...

-joten ymmärrän paremmin kuin hyvin näitä kellä on parisuhteessaan parhaillaan vääntöä. Itse koin aika kamalia aikoinaan eksän kanssa, olin sitten raskaana tai en... toivon että jokaisella teillä on kuitenkin vierellä terve mies, eikä persoonallisuushäiriöinen tai narsistinen... koska silloin on vielä toivoa asioiden paranemiseen, että yhdessä selvitään tästäkin. Mies voi ajoittain unohtaa että vaimolla on vaikeampaa rajoitteisuuden takia, miehen elämähän ei tosiaan muutu miksikään raskauden takia
Toivon että edes teillä on puolisot joiden kanssa asioista pystyy puhumaan, että osaatte kuunnella toisianne, ja että vaikka riitoja olisikin, mies suostuisi sovintoonkin, lastenkin nähden....
voimia kovasti ja toivon lämpimästi, että ihan jokaisen loppuraskaus saisi sujua rauhallisissa merkeissä loppuun saakka...

 

Meillä työnantaja (tai palkanlaskenta) ilmottaa tulot kelaan syyskuun loppupuolella eli juuri ennen ä-lomalle jäämistä. Eli tietoja saa täällä ainakin odotella lokakuulle. Mutta sen 72vrk palkallisena saan, niin tietää tulot suunnilleen sen aikaa.

Tsemppiä parisuhteessa kärvisteleville. Toivottavasti solmut lähtisivät aukeamaan!

Mulle ruoka maittaa niin kuin ennenkin, ei paljon ole tarvinnut annoksia pienentää. Vatsassa käy kamala kuhina, lähinnä nyt potkut tuntuu ylävatsalla, eli RT veikkaisin asennoksi ainakin tällä hetkellä. Mutta on tää ihme sälli, kävellessä/hippaillessa isompien kanssa masussa yllytään potkunyrkkeilemään. Yleensähän suurin liikkumisaika on kun pysähtyy tai lepäilee. Taitaa aika vilkkaana jatkua sisarussarja.

Synnytysvalmennuksessa kävin esikoisesta, seuraavista ei ole päässyt enkä ole kaivannutkaan. Oli sen verran..hmm.. päivänselvää tietoa. Saman tiedon saa opuksista ja netistä. Pari kertaa kokoonnuttiin vaan, eli ei siinä mitään tutustumista tapahtunut toisiin samaan aikaan synnyttäviin. En aio mennä tutustumaan kättärille, siinähän se tutuksi tulee kun sinne lähdön aika on ja tietää nyt missä se on, kun on ultrat olleet .

Mun on kyllä vieläkin kehuttava olotilaa. Ei mitään kummallista! Liikun, leikin, hypin, syön, nukun ja voin hyvin. Tietty väsymystä työpäivän päätteeksi on enemmän, ettei ihan jaksa samaan tahtiin. Mutta muuten vointi mainio! Toivottavasti jatkuu loppuun asti. Katselin että hankintalistalla ois enää tutteja, vaippoja ja vielä jotkut imetysliivit ja ja.. eipä kait muuta. En osta valmiiksi esim. korvikkeita ja pulloja, kun esikoinen ei suostunut pullolle ollenkaan ja kakkonen alkoi syödä pullosta siellä 5kk tienoilla. Ehtii niitä sitten ostella jos tarvetta tulee. Vatsanympärys nyt 95cm, viimeksi 90cm joskus..öö.. 2kk sitten?

Ä-pakkauksesta tuli vanhempi versio tosi nopeesti. Kirjeestä varmaan just se 2 viikkoa, vaikka ruuhkasta ilmoittelivat. Onneksi siinä on noita 50cm vaatteita, kun niitä en aio ostaa. Se on niin pieni se aika kun ne sopii, että 62cm onkin sitten siitäkin edestä. Hups! 68-74cm vaatetta olen jo ostanut myös, ei sitten tarvitse lähteä shoppailemaan heti. Kirpparilta lähinnä olen ostellut. Ihania jotkut käytetyt, sellasia söpöjä nukkaantuneita ja kuluneita. Olen vähän outo . Mutta onneksi ä-pakkauksesta tulee uuttakin toiselle. Mutta kiva kun alkaa kaikki olla patjan kosteussuojista rattaisiin hankittuna. Voi sitten lomalla fiilistellä ja säästellä rahat hoitovapaata varten.

Enää reilut 4 viikkoa töitä ja ä-loma alkaa .

hevosenkenkä 30+1

 

Yöheräilyt täällä tuntuu olevan nyt huonosti nukkuneita. Täällä sama homma. Maha alkaa painaa ja viime yön närästi ja oksetti. Söin liian monta karjalanpiirakka+munavoi-yhdistelmää iltapalaksi ja sitten kärsittiin melkein koko yö. Onneksi olen kotona ja saa päivällä nukkua, menkää kipin kapin hakemaan saikkua jos joudutte väsyneinä töissä raatamaan!

Tuo oksetus-olo on muutenkin seurannut mua, sitä ei aiemmissa raskauksissa ollut. Eilenkin piti juosta yökkimään jotain pahaa hajua ja näin aamuisinkin ällöttää...

Parisuhde mies ärsyttää kyllä ajoittain kun ei ymmärrä ihan niinkuin raskaana olevan mieltä tulisi ymmärtää Me ollaan oltu yhdessä yli kymmenen vuotta ja tiedän että huonot ja hyvät ajat kuuluu parisuhteeseen enkä hermostu vaikka välillä on sellaisia aikoja että ei rakkaus kukoista. Mutta on tosiaan ns. hyvä mies eli ei kyllä vaihtamalla parane. Ja meidän tapauksessa tiedän että huonoa kautta seuraa jossain vaiheessa hyvä kausi taas.

Mieliala täälläkin välillä alakuloa. Ajattelen että kuuluu ihan normaaliin raskauteen ja varsinkin tähän loppuvaiheeseen. En ainakaan jaksa siitä terkkarin kanssa puhua (meidän kemiat ei ihan kohtaa). Jos synnytyksen jälkeen jää päälle pidemmäksi aikaa niin sit aion jutella siitä jonkun kanssa.

Liikunta Lenkkeilyä, salia, vesijumppaa, uintia. Tuo lenkkeily, siis kävelyä sauvoilla tai ilman saa aikaa sellaista inhottavaa juilintaa alapäässä lenkin jälkeen. Olen sitä silti jatkanut kun on aika pian loppunut. Nuo muut lajit sopineet loistavasti tähän paisuneeseen olotilaan. Unelmoin jo siitä kun JUOKSEN pitkän lenkin joskus ensi keväänä, menen saunaan ja juo siiderin. Aah....huvinsa kullakin

Oon tehnyt hyviä kirpparilöytöjä mm. rintareppu, sellainen soiva mobile, kasoittain vaatteita ym.. On tullut ostettua sellaistakin mitä ei pitänyt kun niin halvalla on löytynyt äitiyspakkaushakemuskin lähti postiin. Otin myös lankat ja puikot esille ja rupesin kutomaan vauvanvaatteita. Ihanan terapeuttista mulle istua ja heilutella puikkoja!

Voikaahan hyvin!

Nelli 28+4

 

yöheräilyt mulla ny ei muuten oo yöllisiä heräilyjä paitsi aina se kerran tai kaks vessassa käynti..muuten aika hyvin saan nukuttua..paitsi viime yönä..heräsin ennen yhtä ihan kauheisiin alavatsapolttoihin ja siitä sit vaan vessaan..istuin pöntöllä polttoineni vaikka kuinka kauan eikä mitään meinannu tapahtua..no, kyl se sit siitä lähti..tuli meinaa sellanen tyhjennys yöllä, et oksat pois! no, ollukin tässä ummetusta, niin johan helpotti kerrasta..

Lumineiti En tajua keltä se on pois, jos sais sen normaalin neuvolalääkärinkin viä tähän päälle! Mä kun käsitin, et se munkin kontrollikäynti tayssissa on vaan sellanen ylimääräinen juttu, mut eih..ärsyttävää!

Hien hajusta ei mulla oo sitä vaivaa ollu kyl pahemmin..alussa tuntu, et oli kyl ongelma, mut nyt jotenki hävinny..tai sit mun hajuaisti on kadonnu! mulla enemmänkin ongelmana, et housut haisee jo parin päivän päästä pissalle..et lirauttelenko mä housuun ihan vahingossa päivän mittaan niin, etten tajua sitä..niin noloo! Onko kellään muulla tällaista ongelmaa? Vai onkohan mun hajuaisti sittenkin parantunu ja oon aina saanu housut kusen hajuisiks, mut en oo vaan sitä aiemmin tajunnu..

Töissä käyminen ei kiinnostais enää ollenkaan..varsinkin kun tää työpaikka on aikalailla kaikinpuolin perseestä..tai lähinnä just kaikki työnjohdon toiminta täällä.. no, enää kolme viikkoa ja kolme päivää töitä, ja sitten talviloman kautta äitiyslomalle.. mulla ei todellakaan kauheeta motivaatiota oo täällä töitä paiskia..ylimääräistä mua ei saa kukaan enää täällä tekeen!

Nellielli ja pötkö 30+3

 

Neuvolassa käyty. Kaikki ok. Hemppa 119, syke 142, sf 28 eli keskikäyrällä jatketaan. Ja raivotarjonnassa oli, vaikka oon kuvitellu, että se on poikittain, mutta kai se sitte jotain haarahyppelyitä tekee tai sitte se neukkatädin mieliks siirty. Ajattelee, että pitää noilla käynneillä olla valmiina ulostautumaan, heh. Lapsiveden määrä normaali, tuumasi, että hyvin on vekaralla tilaa vielä kääntyillä.

Synnytysvalmennukseen sain ensi viikolle ajan, mutta terkka varotteli, että siellä on suurin osa sitte isomahasia lokakuisia. Meidän muuton takia se laitto mut nyt jo nyt. Ja täällä pääsee synnärille tutustumaan joka torstai klo 14.
Ja kovin kehui terkka, kun kerroin mun tissivuodosta, että se on sen merkki, että imetys tulee onnistumaan. Ja neuvoi, että rintsikoihin on hyvä laittaa ihan tavallisia vanulappuja suojaksi, kun sitä tulee vain vähän.

Mulla meinaa olla flunssainen olo :snotty: Mies sanoi eilen illalla, että mä en saa tulla nyt kipeeksi ja HETI nyt aamulla rupes tuntumaan tuolla nenäontelon takana ja nyt on jo pää sellanen inhottava, vähän kipee! Terkkari sanoi vaan, että lepoa ja lämmintä juomaa, 3 panadolia saa ottaa päivässä, jos tarvii. Ja töihin ei saa tietenkään mennä. Huomenna ois ollu taas vakkarin auttamishommaa, mutta pitää varmaan perua se, kun mustahan lähtee varmaan kaikki mehut näin raskaana, jos vähänki oon kipee.

Suunnittelin, että oisin lähteny neuvolan jälkeen shoppaileen, mutta luovuin sitte ajatuksesta, kun tuntu, että siellä olo vaan paheni koko ajan.

Tää ny meni ihan omanapailuks, en oikein jaksa kommentoida nyt mitään. Pitää kait pistää pää tyynyyn hetkeks, vaikka olin aatellu leipoa vähän keksejä...

Yhteisesti tsemppiä kaikille, joilla nyt vaikeeta elämässä! :heart:

mnica ja möntti 30+6

 

Huh kun oli taas tullut tekstiä kun en ole ehtinyt käymään vähän aikaan

HIKI Juu täälläkin toinen hikoileva odottaja! En ymmärrä, normaalisti en hikoile ollenkaan ja nyt tuntuu että hiki koko ajan otsassa.. Niitä viileitä syysilmoja odotellessa...

ISCHIAS vaivaa täällä :/ Selkä vähän helpottanut mutta nyt parin viikon ajan ollut tosi paha ischias. Eikä näytä loppuvan. Nouseminen tuolista / sohvalta ylös tekee pahinta. Tietääkö joku onko vaan kestettävä vai voiko jotain tehdä asialle?

SUONENVETOA öisinkin on. On mulla aikaisemmissa raskauksissakin ollut mutta ei näin pahaa. En ole 3 päivään kunnolla pystynyt kävelemään edes kun oik pohje niin kipeä suonenvedosta (aina aamuyöllä). Huh :/

VÄSY Jatketaan vielä valivali linjalla eli kamala VÄSY!! Öisin saan jotenkuten nukuttua mutta kun tuntuu ettei päivisin tee muuta kun haukottele ja välillä vaikea saaa silmät pysymään auki. Päivisin en tietty saa levättyä kun 3 kakaraa hoidettavana kotona mutta yöt kuitenkin nukun (ja lapset menee aikaisin illalla nukkumaan) mutta kun mikään ei näytä riittävän..

VAUVANVAATTEET taitaa nyt kaikki 50-62cm olla pesty (myös ä-pakkauksen) ja odottaa vaan laittoa hoitopöydälle. Kunhan siihenkin riittäisi energiaa... Pinnis olisi myös koottava ja laitettava paikalle, aikaa ja energiaa sen laittoon?? Onneksi on aikaa, musta vaan alkaa tuntumaan että se mikä haluaa valmiiksi ennen vauvan tuloa on tehtävä nyt jos vaivat tästä vielä lisääntyy...

RISTIÄISIÄKIN mietin kovasti viime yönä kun en saanut nukuttua. Jos suunnittelisin ne ihan valmiiksi niin ehkä pystyttäisiin pitämään heti vauvan synnyttyä...

TV SYDÄNÄÄNIÄ Katsoiko joku muu eilisen jakson Kakkosen TV ohjelmasta Sydänääniä? Mulle tuli siitä (arkusta) niin paha olla että en sen takia sitten saanut yöllä nukuttua... Vielä aamullakin mietin sitä ja nytkin alkaa surettamaan jos mietin asiaa. Huoh, näin raskaana ei saisi tommosia katsoa... :/

Jaksamista kaikille!!

Korvapuusti 28+5

 

tiedä sitten mikä olisi kamalinta, synnyttää kuollut lapsi, menettää lapsi pienenä vauvana, saati menettää lapsi isompana... kaiketi kaikki yhtä järkyttäviä, mistä ei tiedä miten toipuisi.
Lapsen voi myös menettää muulla tavalla.... kun se nyt on itelle ajankohtaisena mielessä, ei voi enää ajatella että joku kuolee.
mieskin voi kuolla työmatkallaan, tai mulle voi sattua jotain täällä kotona kun kukaan ei ole lähellä auttamassa.
Itsensä suojaamiseksi vältän ite ainakin noita mahdollisuuksien arviointeja. Kun ei sitä seuraavaa hetkeä voi tietää, on vain elettävä....

pinnasänky sun muut laittamiset jää loppu-metreille. mä pesen ja laitan ne kamppeet valmiiksi vasta lähellä laskettua. silloin on (itsellä ainakin ollut ) jostain syystä kuitenkin sitä energiaa ihan eri tavalla kuin vielä näillä viikoilla. jännitystä ja malttamatonta odotusta on rutkasti ilmassa vauvan näkemiseen liittyen, että äkkiä sitä sitten nekin kuntoon laittaa.
onpahan jotain virikettä viimeisiin päiviin kun laskee supistusten välilä toisaalta kun itekään ei tiedä miten hankalaksi olo menee, niin ainakin kun vertailupohjaa on, ei vielä ole mitään hätää ja mies osaa kaiken laittaa vauvaa varten valmiiksi myös, jos mä vaikka joutuisinkin sairaalaan tms....

supisteleepa taasen.... en oo viimeiseen tuntiin arvannut tuolista liikahtaa... hmm... mitään raskasta en oo tehnyt, tällaisia päiviä vaan alkanut ilmaantumaan jo.

sydänääniä-ohjelma kelaillen kattelin, ja ihmettelen kyllä kuka suostuu kuvattavaksi synnytykseen. ....

inhokki-sanat masu, tisu, tisuttelu.... jaiiiih... ja tuo masu nimenomaan odottavan vatsaan liittyen. mua ärsyttää muutenkin jollei asioista voida puhua niiden omilla nimillä....
lapsellekin kyllä opetan sanat oikein, maito on maito, eikä mamma memmi tai muu vastaava lapsen käyttämä alkuun opittu sana.
kenkä on kenkä, auto on auto. taaperolla on masu, mutta mun on maha, tai vatsa turha lässytys on raivostuttavaa
-saati se et äänensävy muutetaan "vauva"-lässäriksi jos puhuu vaikka omalle miehelleen hei, näitäkin on
auh....

pinnistellään eteenpäin..... lopulta se joka leikin voittaa, on se joka antaa ekana periksi....
ja aikuisena on helpompaa olla kun ei alennu lapsellisuuksiin...

ainniiiin ja paukahtipa viikot uuteen uskoon tänään.... 27+0

 

Sydänääniä: Katoin vaihteeksi sitä miehen kanssa illalla ja ohjelman jälkeen mies sanoi ettei suostu enää yhtään synnytysohjelmaa kattomaan mun kanssa. Ne kun on hänen mielestään ihan kamalia: naiset huutaa ihan tuskissaan ja sitten vielä oli se vauvan kuolemajuttu viime jaksossa. Toki muakin noi kuolemajutut jotenkin järkyttää ja jätän kaikki sellaiset suosiolla väliin, tosin niin jätän nykyään kaikki muutkin ohjelmat, joissa lapsille tapahtuu jotain kauheaa.

Parisuhde/miehet raskausaikana: Meillä mies ei meinaa osata ollenkaan huomioida raskautta eikä se nyt ole enää mikään yllätys. Mutta huvittavaa tässä on se että meidän kohta 5 v. miehenalku kyllä osaa huomioida :heart: Esim. yksi päivä kun käveltiin pk:sta kotiin ja mulla meinasi olla vähän hankalaa kävely liitoskipujen vuoksi, poika ehdotti että "äiti kävellään takapihan kautta niin sun ei tartte tota etupihan ylämäkeä kivuta". Ja kaupasta kun tullaan kassien kanssa, poika aina huomaavaisesti kysyy, voiko hän kantaa jotain kun sulla on tuo mahakin kannettavana. Mies ei kyllä moisia huomioita tee.. onneksi kaikkitietävä 5 v. aina välillä vähän miestäkin valistaa ("iskä, sun pitää ottaa noi painavammat kassit kun ei äiti niitä nyt jaksa" ja "iskä, tule laittamaan mulle kengät, äiti ei taivu").

fourth gift: :hug:

HilmaVilma ja Väiski 30+0

 

Sydänääniä: Katsoin joo ja iski tajuntaan ihan yhtäkkiä, että eihän se lapsi tosiaan ole täysin turvassa vaikka kohdusta ulos selviääkin On kätkytkuolemat yms. Ihan kamalaa...

Parisuhteesta on näköjään ollut paljon puhetta ja niin monta on tietysti eri mielipiteitä kuin on ihmisiäkin. Ymmärrän kyllä niitä, jotka haluaa ensin naimisiin ja sitten vasta lapsia, mutta itse en koe avioliittoa mitenkään sitoutumisen mittana. Että pitäisi olla valmis avioon jos on valmis hankkimaan perheenlisäystä. Olen tosi paljon tätä asiaa miettinyt, kun katson kuitenkin aina ihan intona noita hääohjelmia, satuhäitä ja muita. Itseä en osaa tässä vaiheessa sellaiseen kuitenkaan kuvitella. (eikä meillä kyllä olisi nyt mitään häitä edes varaa järjestääkään )
Ikävää että monella on täällä ongelmia suhteessa. Meillä on nuo raha-asiat nyt niin pinnalla, että tuntuu, ettei niistä meinata päästä yli eikä ympäri. Vaikka aina sanotaankin, että raha ei tee onnelliseksi, vähälläkin pärjää, tärkeintä on perhe eikä raha, niin tässä tilanteessa nuo vaan alkaa kuulostaa tosi raivostuttavilta kliseiltä. Mä voin ihan reilusti ja rehellisesti sanoa, että tonni lisää kuussa tekisi tän perheen tosi onnelliseksi.

Perhevalmennuksessa kävin jo ekan raskauden aikana ja nyt sitten uudestaan kun se kerran on mahdollista. Varmasti nuo sisällöt ja toteutus vaihtelevat eri paikkakunnilla, mutta täällä meillä ainakin hyödyllinen ja asiapitoinen setti. Eilisessä valmennustilaisuudessa keskusteltiin imetyksestä, mikä on mulle ainakin ihan tosi tärkeä juttu, koska ekalla kerralla imetys meni niin huonosti. Nyt sai hyviä vinkkejä ja kannustusta.
Tajusin etten ekalla kerralla juurikaan tiennyt imettämisestä mitään, kukaan ei oikein kertonut siitä enkä osannut/tajunnut tietoa hakea, oletin vain että se sujuu, koska se on "maailman luonnollisin asia", ja kun se ei sitten mennytkään niin, luovutin suht helposti. Vaikken siitä huonoa omaatuntoa tunnekaan, niin haluan silti tällä kertaa yrittää enemmän. Jos ei edelleenkään onnistu, niin korvikkeen antaminen ei mikään maailmanloppu ole, varsinkin kun on esikoinen todisteena että korvikkeellakin kasvaa hyvinvoivia lapsia.

Mutta nyt hakemaan pojua päiväkodista... Sitten lastenohjelmat pyörimään ja tää äiskä ottaa päikkärit. (hyi minua...)

PikkuA ja poika 31+2

 

Moikkis,

Eilen käytiin neuvolassa ja kaikki oli hyvästi, pieni on äärimmäisen terhakka touhuilija Sf-mitta oli tullut vähän lähemmäs keskikäyrää ja oli nyt 27,5 cm, paino on noussut 6-7kg lähtötilanteesta eli ihan hyvin sekin. Puntarin olenkin kotona pistänyt pois, ettei tule liikaa kytättyä kiloja, vaan voin keskittyä nauttimaan raskaudesta. Parin viikon päästä olis lääkärineuvolan vuoro.

Syömiset Mahaan mahtuu ihan yhtä paljon kuin aina ennenkin, välillä tuntuu että enempikin Mulla tuo taapero rytmittää ruokailua, joten syön ihan säännöllisesti aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan.

Tsemppiä kaikille fyysisten ja henkisten kipujen kanssa painiville, yrittäkkee ottaa rennosti ja nauttia.

Nyt mie ruppeen leipoon suklaakakkua

Inari & touhukas Juri Kakara 28+5

 

Nopee omanapasuus tähän väliin Oran yhdistelmät, hoitolaukku, matkasänky, pinnasänky, kaks patjaa, tyyny, peitto, pinnasängyn reunasuojus, hyttysverkko ja sadesuoja asettuivat tänään epämääräiseksi kasaksi lastenhuoneeseen ja vieläpä mun mielestäni edulliseen hintaan (alle 700euroa ja kaikki uutena).

Tämä menee nyt hypistelemään niitä ja palailee hiukan sosiaalisempana ja toiset huomioon ottavampana myöhemmin asiaan :heart:

sisunen ja uusiin vaunuihin jonain päivänä pääsevä seve 30+6

 

NukkaPallero kiitos, tuo selvensikin hyvin mitä siellä mahdollisesti tapahtuu! =)

Tosin tuo että vain noin puolet kääntöyrityksistä onnistuu, ei yhtään helpottanut pelkojani. Minä kun en missään nimessä haluaisi sektiota, mutta myös perätilasynnytys hirvittää. Esikoinen tuli avotarjonnassa (=otsa edellä) ja sekin oli jo sen verran vaikea, että mitä se sitten mahtaa olla kun ahteri eellä yrittää puskea?!? HUI!
Onhan tässä toki vielä aikaa kääntyä, mutta varmaan minun tuurilla pysyy sinnikkäästi nurinkurin loppuun asti. Ääh.

Pelottaa! : /

kiukuttelija 30+2

 

Diabeteshoitajalla tänään aamulla sitten käyty, verensokeria pitää mittailla kolmena päivänä viikossa ja mittauksia neljä , paasto ja kolme muuta aterian jälkeistä. Hiilareita pitää laskea ja anto mulle rajan 160-230 päivässä. No tämä päivä mennyt ihan sekavissa tunnelmissa ja hiilareita laskiessa. Ärsyttää kun kaikki mitä suuhun laitat niin pitää miettiä niin tarkkaan, olis helpompaa jos vaan sanottais et makeat pois. Muutenkaan diabeteshoitaja ei oikeen osannut mulle kertoa mitään, kertoi yleisesti mittaamisesta ja antoi pari esitettä. Toivottavasti neuvolassa sitten kertovat enemmän. Esitteissä luki että raskauden etenemistä seurataan tarkemmin, mutta mitä tämäkin käytännössä tarkottaa...

Mieliala Miten mulla onkin tässä raskaudessa mieliala heitellyt mennen tullen. Tänään taas kun poju oli hoidossa ja menin ite päikkäreille laitoin miehelle viestiä että menen nyt nukkuu mielialani pois. Mies sitten heti soitteli ja kyseli mielialasta, meitsihän alko sitten parkumaan ja valittelin ku aina tuntuu olevan jotain ongelmaa raskauksissa ja synnytyksissä. Toki tiedän että suurempiakin ongelmia ihmisillä on mutta...
Onneksi mies tuntuu olevan kovin ymmärtäväinen ja jaksaa aina rauhoittaa tilanteen.

Huomen aamulla pitäis sitten muistaa ottaa eka paastoarvo.

 

Ä-polilta selviydytty kotia asti *puuh* väsyttävä reissu, mutta olipa kiva nähdä buuboli, ja saatiin vielä vahvistusta että poitsuhan se siellä näyttäis tosiaan olevan

Painoarvio 28+3 tänään 1540g jos tällä käyrällä jatkais ilman mitään niin painoarvio laskettuna aikana jätkällä 4,5 kg! En tiedä, kaikki mitat oli yläkäyrällä niin vähä mietin sitäki että voisko olla mahdollista että heittäis vähä laskettu aika, meinaan se määriteltiin ultrassa kun ei menkkojen mukaan voitu määrittää - viimeksi ollu meinana pari vuotta sitte menkat

Sokerihoito ei vielä laitettu inskoja mutta sain sen tablettilääkityksen aamuin illoin ja ruokavaliosta tuli sanomista että mehut pitäis jättää ny kokonaa sitte poies. Kontrolli painosta ja sokeriarvoista ois 3 vko päästä että pärjätäänkö näillä vai tarvisko sittenki ne inskat. Mittailua jatkan 5 krt/pvä :kieh:

Kohdunsuu oli kiinni ja kaikki muuten kunnossa - ultraavalla lääkärillä meinas lähteä jätkän kanssa vaan järki kun ei meinannu olla potkimatta ;D pääasia että meillä kaikki kunnossa molemmilla..

Vähän jäi paha mieli koko käynnistä kun kovasti tuomitsevaan sävyyn tuli palautetta liittyen ruokavalioon ja painoon!

Mun ruokavalio on ollu nyt tosi tiukka ja oon parantanu mitä voin tuon allergiaruokavalion suhteen. Enkä oo koskana ollu epäterveellinen syöjä siis ruokien puolesta :O Mun paheita on ollu aina mehut/limukat ja herkut, herkut oon jättäny kokonaan, mutta mulle ei sovi light juomat jostain syystä (tänään kokeiltu myös stevia - ei sovi ollenkaan mun mahalle ainakaan limukoissa). Niin eka askel parempaan oli sokerilitkuista täysmehuun.. Koitin selittää sitä ruokapäiväkirjaa, että oon nyt hei luopunu janojuomana mehusta kokonaan. Että oon tehny niin että juon vain yhden puolilasia täysmehua ruoan kanssa (ja arvot on ollu hyviä!) ja loppuun janoon aina vettä - niin ei kun se on nyt heidän mielestään se sokereiden nousun yleinen syy! Ja mä koitin selittää että nii no teillä on siinä lähetteellä ne ekat kaks viikkoa niitä arvoja mitkä söin sillo aluksi näkkileivällä ja vedellä ilman _mitään_ vähääkää sokerista, että näyttääkö ne yhtään paremmilta? - päinvastoin, nyt näyttää arvot jo ihan ok ja joo ymmärrän kyllä että pitää jättää ne mehut ja rajottaa vaikka vaan iltapalalle sitä kiellettyä mehua sitten, mutta huh huh ihan niinku tieten tahtoen myrkyttäsin itteäni ja lasta tässä :kieh: ihan niinku normaalit ihmiset ei jois mehuja tai mitää!

Paino Ainoa mistä sain lääkäriltä positiivista palautetta oli mun oma paino. Paitsi että se kätilö sitte sano mulle vastapainoksi pahaan sävyyn niistä mehuista, että nii no etpä säkää noita turhia kaloreita tarvi ku neuvolakortin mukaa sulle on tullu jo 10 kiloa painoa raskauden aikana - mulla lievästi sitte loksahti suu auki että no mitä paskaa ku taulukoiden mukaa mulle pitäis tulla se 16 kg parhaan sikiökehituksen kannalta, että älä ny saatana ala mulle tosta hommasta aukoon!

Enpä haluais sitä kätilöä omaan synnytykseen. Anteeksi omanapainen teksti mutta on kyllä vähä sulattelemista tässä taas :ashamed:

Lumineiti ja Uubo 28+3

 

Hävettävän pitkä aika edellisestä kirjoitelusta tänne. Koska asiaa on tullut mielettömästi sitten edellisen vierailun, kommentoin vaan lyhyesti, kun ei ajatus pysy mukana muuten.

Parisuhde on nyt aika tasaisella mallilla, tosin läheisyyttä saisi olla enemmänkin. Esikoisen syntymän jälkeen meillä oli tosi iso kriisi ja siitä onneksi selvittiin. Oli aika shokki tuo lapsiperheenä eläminen aluksi. Tämän perusteella olen kaikille kavereilleni sanonut, että jos toisen naama ottaa aivoon ja sen takia olisi ottamassa eron vauvavuoden aikana, niin kannattaa odottaa ja katsoa, josko tilanne kuitenkin paranisi, kun hormonihöyryt helpottaa. Olin siis itse jo asuntoa etsimässä, ennen kuin imetyksen loppumisen myötä järkiydyin. Ja mies parka ihan paniikissa, kun luuli meidät menettävänsä. Nyt ollaankin puhuttu, että jos samalla tavalla vinksahdan, niin antaa eropuheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Syömiset: Mahalaukku on aika tiukoilla ja paljoa ei kerralla uppoa. Ei tosin haittaa, koska lähtöpainoa oli ihan riittämiin, niin ei tarvi lisää kertyäkään.

Tsempit kaikille sokereiden kanssa tuskaileville.
Samoin ihmissuhdeongelmien kanssa painiville.

Olen nyt sairauslomalla loppuviikon, kun mun selkä on sanomassa sopimustaan irti. Toisena vaivana on nyt ilmestynyt pohjekipu... Mullahan oli esikoisen odotuksen aikaan syvä laskimotukos ja sen seurauksena nyt estoannoksella klexane. Kolme yötä sitten oli kamala suonenveto, jonka seurauksena pohje kipeytyi. Nyt se ei olekaan lähtenyt paranemaan, vaan kipeytyy koko ajan lisää. Samalla tavalla tulppaepisodi sai alkunsa myös esikoisen odotuksessa. Tuntuis vaan aika uskomattomalta, että estohoidon ja tukisukkahoidon aikana tulisi tukos. Nyt sitten pähkäilen, että menenkö aamulla neuvolaan (aika olisi klo 9) vai suoraan ensiapuun. Ja olen siis valvonut koko yön ja pähkäillyt, että jos se tulppa onkin, niin kuinka me sitten selvitään miehen työmatkojen ja kaiken kanssa ja pojalla alkaisi tänään temppukoulu, jota se on odottanut aivan kamalasti, pettymys tulee olemaan aivan kamala, jos en pääse sitä viemään sinne. Eli mulla ei todellakaan olisi nyt aikaa ottaa mitään tulppaa.

Muuten odotus sujuu tasaiseen. Isoa vauvaa tuosta on veikkailtu ja mahan koko on sen mukainen, ympärysmitta jo 105cm.

Jospa sitä tännekin puolelle tulisi enemmän kirjoiteltua sitten, kun äitiysloma alkaa.

Kuume ja pikkuinen 28+5

 

sisunen onnea hankinnoista edukkaasti oot kaikkea saanut, nyt vaan hypistelemään

kiukuttelija ja perätilassa oleva vauva siis sullahan on 10 viikkoa vielä... ei ole mitään hätää ei kääntämistä tartte pelätä vielä tässä vaiheessa... tiedän yhden kellä oli käännetty n. kolme viikkoa ennen laskettua aikaa... no, äitipä sattui saamaan oksennustaudin oisko ollut noin viikko ennen laskettua, ja vauva kääntyi takas perätilaan... -joka käännettiin sitten vielä kerran
vauva mahtuu vielä pyörimään hyvinkin vaikka poikitellen.... pitkänkin aikaa
Perätilassa jos omani on, en kyllä aio synnyttää alakautta. Sektiotakaan en tahdo, mutta jollain se sieltä sit olis saatava pois
eli odotellaanpa... tosin edellinenkin laskeutui kanavaan jo hyvin hyvin aikaisin, pää kiinnittyi kuukautta ennen kun syntyi. Tää voi olla sitten jo taas erilainen... onhan odotus muutenkin ollut ihan erilainen kuin muut tähän saakka..

hilma-vilma kiitos halauksesta nyt jo paremmalla mielellä, koitan sulkea ikävimmän vaihtoehdon elämästäni pois, näen sen sitten kun se kohdalla on.... Jollen pidä itsestäni huolta, en jaksa pitää lapsista huolta, ja sitä he jatkossa todellakin tulevat tarttemaan.....

lumineiti voi sua... ymmärrän tuohtuneisuutesi... nuo terveydenhuollon ammattilaiset kavahtaa AINA, jos jjoku juo janoonsa sokerillisa litkuja Kyllähän niissä valtavasti onkin sokeria, mutta jo sun pelkät rajoitteet muutenkin ruokavaliossa voitasiin huomioida, eikä ihan niin tuomita sitten jos jotain sentään voit ottaa.
Ite en tykkää janojuomanakaan muusta kuin vedestä, niin no se kalja sit toki mutta siis kun itellä ei limsat ja muut kuulu kaapin varastoihin, on helppo sanoa että oot vaan juomatta. uskon että nuo hoitajat kuuluu vähän samaan kastiin mun kanssa.... ei ne pahaa tarkoita, sokeri vaan kasvattaa vauvasta isohkon, ja saattaa aiheuttaa vauvallekin ongelmia synnytyksen jälkeen. hyvä tarkoitus heillä on, varmasti sen tiedätkin...
Oiskohan mitkään luomumehut parempia? niissä ois sitten vaan se oma luontainen sokerinsa...
Mutta aika jyrkkä kommentti tuo sun omaan painoon viitattu... onkohan hoitsulla ollut huono päivä, vois miettiä ammatinvalintaa seuraavaks jollei odottaville äideille osaa miettiä mitä sanoo ja miten sanoo... voimia kovasti mittailuihin ja tarkkailuun mitä suuhun laittaa... ja hei, mulle neuvolasta sanoi terkkari, että jos on liian pitkän välin syömättä, tai muutenkin syö liian yksipuolisesti, NE voi itsessään jo nostaa arvoja. Eli jos sä olet joutunu oleen vedellä ja näkkärillä, ei pitäisi olla mikään ihme jos arvot on pilvissä...

niipa aika jännä että diabeteshoitaja ei osannut kertoa tuon enempää... ite ymmärtäny taas niin et sen takia neuvolasta sinne laitetaan käynnille, koskapa juuri HE osaa asiat paremmin kuin äitiysneuvolan terkkarit...... hmmm
Mulle aiemmassa odotukses ei mitään hiilarirajoja laitettu, onkohan toikin ihan uus käytäntö?
Mä inhoan kaikkia numeroihin liittyviä, en jaksais ees laskea mokomia hiilareita jollain suuntaviivoilla toki, mutta kyllä se siitä sullakin alkuun mullakin iski valtava tieto-tulva silmiin, ja otin silloin jo vähän liikaakin stressiä asiasta, luulin että vauva on automaattisesti sairas tms...
mutta maalaisjärkeä syömisten suhteen ja liikuntaa siinä määrin kun vain suinkin pystyy... Toivottavasti myös sä jaksat sinnitellä Se näissä RD-jutuissa on tylsintä, että synnytyksen jälkeen ei pääse kotiutumaan silloin kun ite haluaisi/jaksaisi.. Meillä päin se on joko vähintään 2-3 vrk sairaalassa, tai sitten vauvalta mitattu kolme hyvää arvoa, niin sitten ne laskee kotiin. No toisaalta, äkkiä sekin kolme päivää on mennyt ja vauvankin parhaaksi


kuume ja parisuhde juuri tuota mäkin tarkoitin alun perin.. ja itellä oli nyt ton kolmosen syntymän jälkeen vielä vastaavalla lailla pää sekasin, kun aloitin pillerit... -en muuten ikinä enää ota kroppaani ainuttakaan hormonia..
Mies jos jaksaa ymmärtää, MISTÄ tilanne johtuu, ei tule erottua "turhan" takia... Alamäkiä suhteissa on, kuuluukin olla. Mutta tottakai, jos toinen on vain pököpää ja haluaa vain kiusata toista, tai alistaa tai on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, tarttee siinä kohtaa tosissaan miettiä, jäädäkö vaiko ei. Ite ois pitäny jo kauan aikaa ennen lapsia tajuta moiset asiat.
Kaikki nuo vaikuttaa kuitenkin äitinä olemisen jaksamiseen, ja vaikutukset lapsiin on suorat.
Meillä tämä liitto menee niin et aina kun toisella keittää, toinen antaa keittää pahimmat höyryt saa puhaltaa pois rauhassa, mua mies aina rauhoittelee lempeästi, tietää että hormonit saattaa taustalla heittää vettä myllyyn.
Se on suunnattoman helppoa, kun ei tartte sitten pelätä megaluokan perheriitaa.. Mutta se on suhteen alusta asti ollut päivänselvä raja, että toista ei suutuspäissä haukuta, solvata, arvostella.... Eikä onneksi näin olekaan
Raskausaika on oikeastaan RASKASAIKA ei riitä että paino nousee, vaan vastaan tulee niin paljon muutoksia, jotka saattaa olla hyvinkin raskaita, niin mielelle kuin muutoinkin olemiselle ylipäätään

Mutta me ollaan kaikki jo voiton puolella, ajatelkaas sitä


kuume82 ja tukos siis millai se tulppa oireili? mulla on vasemmassa jalassa nimittäin aivan törkeät suonikohjut, ja onhan ne päivisinkin välillä tosi särkeväisiä ne kohdat.
no viime yönä kramppas ihan yhtäkkiä, mulla ei suonenvetoja ole viel tässä odotuksessa ollutkaan... nyt sitä jalkaa hiukan sit kolottaa, no ei kai mikään ihmekään.
mutta tämmösestä kun itellä ei oo mitään kokemusta, vaikee arvioida millon sit tarttis kysyy neuvolasta/lääkäristä?? mistä mä sit tiedän millon ei vedä vaan suonta, vaan on joku tulppa ???

oma napa niin, se siitä liikunnasta sitten... eipä tehdä enää tunnin-puolentoista lenkkejä.... huh huh että eilen en meinannut kotiin päästä... miehen kanssa onneks oltiin yhdessä, mutta viimeiset puoli tuntia vatsaan sattui, supisteli, ja olo oli voimaton ja tuntui etten kerta kaikkiaan saa henkeäkään, pyörrytti ja heikotti...
koko loppuilta menikin sitten sohvalla supistuksien kera.... tiuhaan tuli ja totesin miehelle et siinä oli mun kauppareissut vaunuilla sitten...
pöh...
no, nyt sitten vaan seurailen, supistuksia nytkin aamusti tullut, että taisin pikkuruisen eläjän suututtaa toden teolla moisella lenkillä...
syömiset menee suurempaan syyniin nyt, kerran sitten liikkuminen jää minimiin.
hiukset värjäsin pari päivää sitten, vielä kerran värjään ennen laskettua aikaa sitten. ON NIMITTÄIN VIISASTA: värjätä hiukset sillä värillä kun aikoo, juuri ennen kuin vauvan pitäisi syntyä, vauva näkee äidin ensipäivistä alkaen, ja jos parin viikon päästä syntymän jälkeen värjää (ja sävy muuttuu esim tummemmaksi) vauva saattaa olla itkuisempi ja jopa vierastaa.
mutta vielä taivuin kylppärissä hiukset huuhtomaan.
sheivaamiset onkin sit jo toinen juttu tän mahan kanssa

maha oikeesti mua alkaa jo ahdistaa, kun kukaan ei tee muuta mua nähdessään kun kauhistelee miten iso oon mua verrataan tuttuihin ensisynnyttäjiin, joilla ei ole laskettuna aikanakaan ollu maha yhtä iso kun mulla on nyt...
ihan oikeesti, on ne odottajat aina iso-mahaisia... tai siis että se erottuu selvästi kyllä kuka on raskaana ja kuka ei.
jotenkin ahdistaa, ja tympii kun kukaan ei kysy ees et miten oon voinut, tai mitään. Se on vaan sitä kauhistelua et KOSKAS sulla se laskettu aika olikaan? miten sä voit olla jo NOIN iso??
no miten.... tälleen vaan... minkä mä tälle mahdan... mun rakas pieni siellä kuitenkin kasvaa, ja kun edellinenkin on vasta 1,5v, ja kyseessä neljäs raskaus.... huoooh, kunpa saisin suljettua nuo kommentit päästä pois. mutta kyllä ne vaikuttaa paljolti esim vaatevalintoihin... musta hoikentaa...
jaha napero heräs....

 

:snotty: edelleen nuhanenä ja herätessä oli kurkku myös kipeä, mutta se onneks "korjaantu" ylösnoustessa. Pitää varmaan nenäkannu ottaa käyttöön, kun tuntuu vähän ikävästi painetta poskiontelossa. En todellakaan halua millekään antibioottikuurille!
Eilen Möntti oli hiljanen, mutta nytki potkuttelee ihan reippaasti ja jalat on löytäneet mun palleanseudun

Hikoilu. Mulla tän flunssan takia varmaan hikoilin eilen ja yöllä ihan kauheena, mutta onneks aamua kohti rauhottu. Mutta kai se on ihan hyvä että hikoilee, noin niinku muutenki, ettei se neste keräänny kudoksiin vaan tulee "normaalia" tietä pois?

Lumineiti tosi inhottavaa, että on noin lyhytkatseisia lääkäreitä ja kätilöitä! Mutta harva täällä meillä osaa vielä katsoa ihmistä kokonaisuutena.

Kämppä sanottu irti eli syyskuun vika päivä viimeistään muutto oli mikä oli. Kerkesin jo ilahtua ajatuksesta, että pidettäis tää kämppä vielä lokakuun ja voitais vaikka lokakuun eka viikonloppu muuttaa ja sais talon rauhassa siivota. Mutta miehen porukat oliki sitte toista mieltä ja kuulemma sieltä puolen tulee sellaset muuttoavut, että hujaus käy vain. Lisäks jos talon vuokralaiset käyttävät vuokra-aikansa virallisesti loppuun eli luovuttaa avaimet vasta lokakuun eka, niin voidaan kuulemma punkata kissojen ja koiran kanssa anoppilassa. Noh, eikai mun auta muuta kuin just go with the flow...

Oisko kupillinen inkivääriteetä ja sitten koiruuden ulkoilutus. Nyt jaksais tehdä varmaan jo niitä keksejäki! Eilen olin kyllä niin poikki!

mnica ja Möntti POKS 31+0 POKS :heart:

 

Hypistelyjen jälkeen nukuttu mitä parhaimmat yöunet =)

Oon huomannut tässä parin viikon aikana, että pojun liikkeet on paljolti vahvistuneet ja tuntuvat kyllä lähes koko ajan. Viime perjantai oli hiukan hiljasempi päivä, mutta silloin mulla ei ollutkaan aikaa istuskella yhtään, vaan olin pienessä liikkeessä koko päivän. Mutta siis aamulla kun herää ja kyljellään makaa, niin liikkeet tuntuu tasasesti molemmissa kyljissä. Joskus tuntuu vaan alemmassa kyljessä sellasta "kaikerrusta" Istuallaan kun on, kuten tässä koneella, niin potkut osuu enempi palleaan.. Eli kaiketi tuo tuolla viihtyy päällään, mutta myös kyljellään. Enää onneks niin usein ei esimerkiksi autossa istuessa tunnu "madon liikkeitä" ihan alavatsalla, melkein nivusissa... minkä oon tulkinnut perätarjonnaksi.... Oikeesti, oisko näihin joku opas, että mikä liike tarkottaa mitäkin asentoa Itellä on tota muutakin ympärystä tossa edessä, niin en oikein tunnustelemalla saa tietooni, että mikä osa on mikäkin :stick: ... Kovemman kohdan kyllä tunnen... Tai sit en vaa uskalla painaa tarpeeks

Mitähän mun öistäni tulis, jos heräilisin vielä yösyömään eiköhän 1-3 vessakäyntiä riitä mun yöjuoksuikseni... toisaalta, noit käynnithän vois yhdistää... Mun "suurin" yön ongelmani on ehkä yöjano, josta taas seuraa yövessahätä... Kierre on loputon |O

Tälläin kun oon lukenut tekstejä monen päivän pötkössä loman aikana, niin huomasin, että tuntuu tää 28-31 viikot olevan aika masentavia odottajien kannalta. Itelläkin oli nimittäin muutama päivä tossa, kun huomasin, että oli ihan pinna kireenä, eikä se viime kertanen neuvolakaan nyt oikein riemastuttanut, kun en ees kunnon näytettä yrityksestä huolimatta pystynyt antaan ja tulos oli huono. Tullu vedettyä muutamien tuntien päiväuniakin ihan vaan siks, ettei koko ajan kitisis miehelle jostain....ja käskis sitä tekeen jotain ja sit mollais siinä vieressä, kun se tekee väärin kaiken mitä käsken tehdä :ashamed: Ehkäpä tää kuuluu meillä tähän ajanjaksoon? Ja toisaalta aika moni oli alkanut nukkumaankin huonommin... Ja mahatkin alkaa olemaan tiellä ja ihan todellisena rasitteena..kaikesta ihanuudestansa huolimatta.. Niin ja ei unohdeta niitä kommentteja, että kuinka iso sä jo oletkaan... Kyllä, oon iso, oon raskaana, enkä häpeä sitä yhtään... Mutta olis kiva, jos kohdeltaisiin raskaana olevana naisena eikä äkisti lihonneena norsuna Kaikesta huolimatta, täällä kuoren alla on edelleen toistakymmentä kiloa kevyempiä nainen, joka on paljon enemmän kun VAAN raskaana

Inhokkisana/lause: Oothan muistanut levätä/pitäiskö sun hiukan levätä/muista nyt sit myös levätä
-Kiitos huolenpidosta. Olotilani on tällä hetkellä sellanen, että todellakin muistan levätä ja lepään vaikken haluiskaan levätä. Jos mä joskus intoudun tekeen jotain, joka vähän vaatii enempi energiaa, niin älkää tulko keskeyttään, koska kukaan ei tiijä, millon mulla on seuraavaks energiaa tehdä mitään! :kieh:

Hikoilu hävisi alkuraskauden jälkeen... mutta jäljelle jäi kuumat aallot. Eipä tarvii paljoo, että otsa kostuu. Rintsikat hiostaa oikein urakalla tosta alta ja siks niitä saakin olla pesemässä ja vaihtamassa.

Harmillinen ilmeisesti raskauteen liittyvä vaiva on mulla pienten luomien ilmaantuminen rintakehälle ja kaulalle. Pahimmillaan ne on pieniä koholuomia, jokka esimerkiksi kaulalla takertuu kaulakoruun ja irtoaa tai sitten tunnen rintakehällä kutinaa, raapasen kerran ja huomaan, että se olikin taas luomi joka irtosi... ja niistähän sitte tulee jonkun verran verta :O

Annoskoot on suht samoja kun ennenkin. Suurin ero on se, että kun tulee se fiilis, että nyt ei oikein enää jaksais, niin syöminen loppuu samantien. Närästys on jo jokapäivänen ja varsinkin iltanen kaveri ja korostuu myös sen tähden, että iltasin juon vettä paljon.... Kyllä vain, mua närästää siis vesi

Meijän parisuhteessa mä olen se ainut draamaqueen ja sama on jatkunut nyt myös raskauden aikana. Eli koska mies on varsin pitkämielinen, niin kaikki hyvin täällä auringon alla.

Ootteko te muut ensikertalaiset saaneet keskusteltua vauva-arjesta ukkojenne kanssa? Meillä noi perhevalmennukset on ollu melko itsestään selviä (vauvan hoitoa yms.). Synnärillä tutustuminen oli tosi hyvä juttu, kun puhuttiin tarkemmin kivunlievityksestä, näki paikkoja mihin mennä ja sai selkeetä ohjetta ja kannustusta siihen eniten mietityttävään kysymykseen, millon on aika lähtee synnärille. Parasta antia kuitenkin on ollut se, että mieskin on saanut jotain konkreettista mitä alkaa ajattelemaan esimerkiks sen synnytyksen osalta. Myös alkanut miettimään sitä, että olisko kylvetys sit se hänen hommansa, jos kerran imetys on ehkä mun yms. Samalla kun näistä on puhuttu, niin aika tuli kypsäks hankintojen tekemiselle, koska mieskin ymmärsi, että lähdön hetki lähenee ja hankintojen jättäminen viime tippaan ei oo ehkä kauheen fiksua...juurikin myös siksi, että voihan lääkäri mutkin määrätä vuodelepoon ja sit hän joutuis kierteleen kaikki kaupat yksikseen Eipäkä oo lainkaan haitannut sekään, että kertyneitten viikkojen sijasta sanonkin kuinka monta viikkoa on jäljellä. Kaks kuukautta muuten kuulostaa paljon pitemmältä ajalta kun kahdeksan viikkoa

Tunti vierähti hienosti taas tässä koneella Jos sit alkais touhuun jotain.
Palataan ja hyviä vointeja kaikille =)

sisunen ja seve 31+0 POKS POKS ! :heart:

 

Tuli mieleen tuosta synnytysvalmennuksesta, kun sanoin miehelle ja se on klo 14 eli hänen työajalla, niin tämä tuumasi sitten, että hän ei vissiin sitte tule synnytykseen mukaan, jos ei töistä pääse valmennukseen!!! Kun terkkari oli aika lailla sitä mieltä, että puolison pitää kanssa tulla siihen valmennukseen. Ja oishan se hyvä, että toinenki tietäis sitte mitä tapahtuu ja minne mennä! Musta vähän tuntuu, että se meinaa jänistää koko hommasta kohta... :|

 

Kuume82 Soittele ihmeessä neuvolaan tai vaikka terveyskeskuksen päivystykseen. Sen veritulppaepäilyn saa varmistettua tosi helposti sellasella FIT-verikokeella. Toivotaan toki että epäily on turha! Nämä on vähän sellasia juttuja joiden kanssa ei voi olla liian varovainen...
Pistätkö millasella annoksella sitä Klexanea? Mulla oli vuonna 2005 syvä laskimoveritulppa ja sitä ennen ja sen jälkeenkin useita pinnallisia laskimotukoksia. Eli taipumus on täälläkin tosi vahva. Käytössä siis täälläkin Klexanet.

Tsemppiä Lumineiti ja Niipa noiden sokerien kanssa!
Aika tökeröä käytöstä Lumineidin äitipolilla. Just näiden juttujen takia pelkäsin itekin kuollakseni ensikäyntiä siellä, mutta mulle oltiinkin ihan supermukavia.
Ja kummaa tosiaan ettei Niipan diabeteshoitaja osannut sulle parempaa ohjausta antaa : / Meillä neuvolassa ei ainakaan terkkari tiedä mitään näistä sokeriasioista. Äitipolilla on sitten ehkä parhaiten tietoa nimenomaan rd:n hoidosta.

Tuna ja Sintti 28+3