Marraskuun 2012 masuasukit <3 *elokuussa*

Hei again leidit

Höyry nousee päästä kun pahoinvoinnit jatkuu edelleen. Poika potkii taukoamatta (MUR, eikö se ikinä nuku!!) Tekemistä riittäis vaikka pietariin asti.. huh, ja väsymystäkin on havaittavissa (alkaa silmäpussit iskeä).

Valitan jatkuvasti, enkä haluaisi miehelleni purkaa huonoa oloani.. muttakun se ei vaan voi ymmärtää! :stick:

Onko kenelläkään hyvää vinkkiä huonoon oloon? esim. ruokaa joka pysyisi sisällä? :'(

Eveliinu & villidani 28+2

 

LIIKUNTAA tulee harrastettua vielä aktiivisesti. Pyöräilen töihin (n 8km) ja sauvakävelen vajaa tunnin iltaisin. Tänään ilmoitin itseni mammajumppaan joka alkaa syyskuussa, ehdin vaan käydä 2kk mutta ihan loppuraskaudessa niin se tuntuu kivalta. Siinä oli jotain lantiopohjalihasten harjoituksia ja jotain synnytykseen myös, eli tulee varmaan oikeaan aikaan käytyä. Ja sinne kun vielä menee kävellen tai pyörällä niin saa lisäliikuntaa.

RUOKAA HUONOON OLOON Usein kylmät ruoat maistuu paremmin ja pysyy paremmin sisällä kun lämmin ruoka. Ei välttämättä myöskään kaiken makein ruoka ole hyväksi. Voimia pahoinvointiin!

SOKERIRASITUKSEEN mennään meidän kunnassa jos on yli 40v, BMI yli 25 tai lähisukulaisella diabetes/itse synnyttänyt aikaisemmin yli 4500g vauvan. Itse en ole kertaakaan vielä käynyt (4. raskaus).

VATSANYMPÄRYS meni täälläkin yli sen sadan maagisen cm-rajapyykin! Kahdessa ensimmäisessä pysyi koko ajan alle 100cm, kolmannesta en muista mittasinko mutta nyt siis jo 100cm... IIK!

Nyt jatkan työntekoa, 22 jälkeen kotipäin sitten pyöräilemään...

Korvapuusti 28+1

 

Synnytyssairaalaan tutustuminen Taysissa on järjestetty niin että siellä lähtee kierros joka torstai klo en muista mitä, mut se on kuulemma ihan avoin eikä tarvi ilmottautua, sinne voi etukäteen netissä laittaa viestiä jos haluaa että johonki tiettyyn kysymykseen tulee just sillä seuraavalla kiekalla vastaus kun oot siellä. Meidät ohjattiin vaa tommoseen neuvolasta, ei valmennuksen kautta mennä kuulemma ollenkaan.. Ajateltiin käydä joku viikko kun sattuu miehellä olemaan vapaata. Musta tuo on ihan hyvä systeemi, alkaa olla niin isoja yksiköitä nuo keskitetyt synnytyssairaalat että riittää varmaan kävijöitä, en tiedä miten muilla synnäreillä onko niillä mitää tommosia omia kierroksia, joihi vois ajatella menevänsä jos ei valmennuksien/neuvolan kautta meinaa päästä?

 

Hikka bongattu ekaa kertaa <3

 

odotellen Varmaan ootte jo päättänyt otatteko tavarat vai ette, mutta jos nuo ovat hyväkuntoisia niin ei tuo 500 mikään paha hinta ole. Gesslein on tietääkseni ihan laadukas merkki, vaikka kokemusta ei olekaan. Itse himoitsen niitä Gesslein Swift-matkarattaita, vaikuttavat (ja näyttävät) paljon laadukkaammilta kuin monet muut matkaratas-rimpulat. Mutta saa nähdä, ehkä ensi kesänä. Ja eihän tuossa listassa toki ole kaikki mitä tarvitsette, tarvitseehan vauva muutakin kuin vaunut ja autoistuimen, mutta hyvään alkuun tuolla pääsee. Siis sairaalasta kotiin ainakin. Ja tuo Maxi-Cosin kaukalohan on kiinnitettävissä tuohon Gessleinin runkoon, joten siinä mielessäkin kätevä, voi siirtää kaukalon suoraan autosta ja klikata kiinni rattaisiin.

Parisuhteesta Tavallaan kyllä todella huojentavaa kuulla, että täällä on muillakin ongelmia. Vaikka en muille tietysti pahaa toivokaan, niin helpottavaa kuulla, että ei ole ainoa siinä tilanteessa. Jotenkin tuntuu, että kun odottaa vauvaa, niin kaiken pitäisi olla ihanaa ja vaaleanpunaista/sinistä, parisuhteen ja rakkauden pitäisi kukoistaa.. No, varmasti se joillain kukoistaakin. Tsemppiä vaan kaikille näiden asioiden kanssa painiville. Erostakin on jotain puhetta ollut, itse en ole sellaista tähän tilanteeseen harkitsemassa, eihän sitä tiedä miten asiat menevät kun on yhteinen lapsi jne. Tilanne voi parantua tai pahentua, kunhan siitä rankasta pikkuvauva-ajasta päästään ohi. Sen näkee sitten miten asiat on myöhemmin.
Meillä on mies vähän ottanut itseensä, kun en ole osoittanut mitään kiinnostusta kihloihin/naimisiinmenoon. En vain koe noita asioita itselleni sopiviksi, ainakaan tässä vaiheessa. Joten se voi olla yksi asia mikä painaa miestä, etten ole valmis "virallisesti" sitoutumaan. Tosin musta lapsi kyllä sitoo enemmän kuin papin aamen. En todellakaan halua kihlautua vain siksi että "niin kuuluu tehdä", enkä muutenkaan olen koskaan haaveillut sormuksesta, häistä tms. Omasta perheestä kyllä, mutta häät ja sen sellaiset tuntuvat tällä hetkellä vain aika kaukaiselta ajatukselta.

Mä huomasin tänään, että mulle on mahaan ilmestynyt pitkä "poikaviiva". Eli linea negra. Ekassa raskaudessa se kyllä tuli jo paljon aikaisemmin. Ja tällä kertaa se on oikein sellainen pitkä, alkaa vähän sektioarven yläpuolelta ja jatkuu pitkälle navan yli.

Synnytyssairaalaan tutustumisesta Meidän sairaala eli PHKS aloittaa tänä syksynä uudestaan tutustumiskäynnit ja ajattelin mennä mukaan, vaikka mies sanoikin että eihän siellä mitään kummosta ole, odotushuone ja synnytyssali, that's it. No, mutta näin synnyttäjänä (helppohan se miehen on sanoa kun ei tarvi itse synnyttää) haluan kyllä tietää mihin olen menossa. Ekalla kerralla kun olin vain tarkkailuhuoneessa ja sieltä suoraan leikkuriin. Kävin kyllä tutustumassa silloinkin sairaalaan (tutustumiskäynnit vissiin lopetettiin muutamaksi vuodeksi kun tuli nämä sikaflunssat yms) mutta enhän mä mitään muista kun siitä on jo monta vuotta ja tuskinpa siitä haittaakaan on, että siellä käy vähän etukäteen kurkkimassa.

Närästys on alkanut vaivata ihan kunnolla, on oikeasti todella tukala olo ja oksennus nousee kurkkuun useamman kerran päivässä. Ai että tätä ihanuutta. Poikanen pitää vielä sellasta mekkalaa että varmasti on sisuskalut ja mahalaukun sisältö sekaisin...

PikkuA ja pikkumies 30+5

 

Liikunta: En liiku paljoa muutenkaan ja nyt en ole liikkunut muuta kuin pakolliset eli töihin, päiväkotiin ja takaisin kotiin. Tosin tuleehan sitä kävelyä noinkin se 4x15 min päivässä vaikkei muuta tekiskään. Siihen kotiyöt jne. päälle. Pari viikkoa vielä ja sitten varmaan uskallan taas jatkaa lenkkeilyä. Mullahan toi istukka-asia vaikuttaa tähän myös eli liikunta tekee supistuksia, joita taas ei saisi olla jottei ala kohdunsuun lyhentyä, jottei kohdunsuun peittävä istukka repeydy.

Sokerirasitus: Mun ei olis tarvinnut mennä vaikka ikää onkin jo 35 v. Kävin kuitenkin vapaaehtoisesti ja lääkäri laittoi lähetteeseen syyksi suuren sf-mitan, joka kyllä osittain pitää paikkansa eli sf-mitta on iso mutta sehän ei vielä tarkoita että lapsi olisi iso. Arvot oli ok, itseasiassa paastosokeri oli sen verran matala (jo siinä pikamittarissa) että hoitaja oli kovin myötätuntoinen mun valtavan nälän suhteen. Mä olen sellainen että kun mulla on nälkä, mitään muuta ajatusta ei päähän mahdu ja ruokaa pitäisi saada heti.

Maha: On valtaisa. Ympärysmitta ei onneksi ole kuin 102 cm vaikka oli sen 100 cm jo viikkoja sitten. Nyt maha kasvaa selvästi ylöspäin ja suolet on selvästi siirtynyt mahan sivulle, vyötärön kohdalle on tullut selvät kahvat. Painoa on tullut lähtöpainoon nähden nyt 4,5 kg eli ei liikaa (lähtöpaino BMI 22-23).

Pahoinvointi: Lakkasi onneksi silloin rv 17-18 mutta nyt taas alkaa nostaa päätään.. Yhtään kertaa en ole oksentanut mutta etova olo ja ällötys joitain ruokia kohtaan on palannut. Maha alkaa myös olla sen verran ylhäällä että annoskoko on kyllä pienentynyt. Mä en käsitä, miten joku voi pärjätä koko raskauden ton pahoinvoinnin kanssa, mä olisin jo varmasti sairaalahoidossa, jos koko ajan olisin oksentanut.

HilmaVilma 29+3

 

vatsan ympärys komeat 110 edellisen odotuksen aikaan kuukautta ennen laskettua oli 119cm. eli vertailupohjaa löytyy , saas nähdä mihin tällä kertaa yltää

pahoinvointi voi johtua myös vähäisestä levosta... ite huomannu nyt viime päivinä, kun lepoaikaa ei ole ollut, niin meinaa laatta lentää tosi yllättävissä hetkissä. mutta tilanne nyt vaan on ollu hektinen täällä et ei mitään saumaa oo ollut päästä huiliskeleen. no ens viikolla sitte taas yritetään

parisuhde ja vakiintumisen merkit itse taas koen niin, että jos on on valmis niinkin valtavaan muutokseen kuin vauvan tuloon, on oltava valmis myös sitoutumaan sinetöityyn suhteeseen. tai siis et se suhde on oltava ensin viety rajapyykkiin, ja vasta sitten lapset.
moni ajattelee juuri toisinpäin, mä taas oon ollut tätä mieltä, ja niin oli onneksi mieskin aikoinaan. meidät vihittiin hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. oli jotenkin kokonaisempi olo meillä kummallakin. jotenkin se vain sitoi kaiken sen mitä meillä oli ennen vauvaa, ja vauva sitten vain kruunasi suhteen. oltiin sitten ihka oikea perhe :heart:

isyyden tunnustus siinä on sitten virkailijasta muuten kiinni, mitä se kyselee... joillain on tapana käyttää jotain valmista kysymys-lomaketta pohjana keskustelulle, jotkut taas kysyy mitä sylki suuhun tuo... -kuten kaverini avokilta oli kysynyt, että voitko olla varma ettei tällä naisella ole ollut seksi-suhdetta samaan aikaan kun teillä on ollut seksiä ? WHAAAATTT
hiukan oli naurattanut pariskuntaa kun toimistosta olivat ulos päässeet ettäkö ihan noin tarkkaan
paljon muitakin hyvin henkilökohtasia juttuja oli kysytty. omasta mielestäni taas jos mies tulee mukaan, se on jo osoitus siitä että on lapselle muutakin kuin vain yhdestä yöstä napsahtanut paketti

närästys no ei oikeistaan närästä ellei ole tullut syötyä jotain sellasta...tai aterioinut liian myöhään illasta ennen koisimaan menoa...

mun niin tekisi mieli viskiä.... tällaisen koti-häärimis-päivän päätteeksi se ois niiiiiiiiiiiiin herkku heittää kurkusta ales, ja tuntea kuinka se rentouttaa jalkojen verenkierron ja tuoksuu ja maistuu hyvälle....
vielä jokunen tovi maltetaan maistuu sitten entistä paremmalle sitten....

parisuhde ite saa olla kiitollinen kun miehestä ei ole valitettavaa. suhde voi hyvin, ainoastaan kahdenkeskistä rentoutus-viikonloppua kaivataan.... mutta vaikeaa on toteuttaa....

ehkä sit joskus

 

Parisuhde ja vakiintuminen: Me ollaan oltu naimisissa nyt siis 10 v. ja sitä ennen seurusteltiin 7 v. Ongelmia on ollut pitkin matkaa mm. lapsettomuuden muodossa ja sitten näitä ihan tavallisia parisuhdeongelmia. Nykyinen tilanne vaan on kestänyt jo 3-4 v. ja jossain se raja menee munkin jaksamisessa.. Nyt ei siis kyse ole raskausajan konfliktista vaikka sellaistakin voisi olla, mies aina tulee jälkijunassa näissä lapsiasioissa ja sopeutuminen erilaiseen elämäntilanteeseen on vienyt mieheltä tuplasti kauemmin kuin minulta. Nyt raskausaikana meillä tilanne on sellainen että sitä voisi kai kuvata sanalla "välirauha" ja hyvä niin. Jos tilanne ei olisi yhtään parempi kuin vuosi sitten, olisin tosiaan ottanut ja häipynyt raskaudesta huolimatta. Mutta en siis kenellekään suosittele eroa raskaus- tai vauvavaiheessa. Kannattaa vaan jaksaa, se helpottaa sitten monilla kun sopeutumisvaihe uuteen tilanteeseen on ohi.

Mieliala: Alkaa panikointi ja matala mieliala nostaa taas pätäään.. Mulla oli edellisessä raskaudessa loppuaika sellaista että joka asiasta piti tehdä ongelma ja kaikki asiat piti saada kuntoon, muuten stressasi jatkuvasti. Kai tämäkin on joku hormonaalinen juttu. Aika tasaistahan tuo on muuten tunnepuolella ollutkin tähän saakka.. Mä jo työkavereita varoittelin viime viikolla asiasta; että kohta multa katoaa järki :kieh:

Ai niin, kolme viikkoa vielä töitä, sitten alkaa loma ja äippäloma!!:wave:

HilmaVilma 29+4

 

Poks 29+0 :heart:

 

Hellou

Tsemppiä Eveliinulle huonoon oloon. Kannattaa kokeilla syödä mahdollisimman usein, ennen kuin se paha olo iskee. Mulla huono olo on seurausta väsymyksestä, joten itselläni lepo on paras keino torjua pahoinvointia.

Vatsan ympärys Eilen mitta näytti komeaa 100 cm lukemaa Mitattiin sitten samalla miehenkin navan seutu ja ihan samaa näytti mittanauha hälle kuin mulle. Se oli pienoinen shokki miehelle, mä kun sentään olen raskaana

Kadonnut M. Nukku Nukku Matin ryökäle on hylännyt mut säännöllisesti kello 4-6 väliseksi ajaksi. Olisipa ihanaa nukkua illasta aamuun, ilman muutaman tunnin katkoa. Päikkärit ovat siis mulle nykyään vakituinen tuttavuus, eikä niitä parane jättää välistä.

Väsynyt, mutta onnellinen Inari & kovasti potkutteleva Juri Kakara 28+2

 

Huomenta vaan naiset!

Vatsanympärys: Mä luulen voittavani tän kisan.. 116cm! Ja viikkoja siis 27+2. Torstaina lääkärineuvolassa oli sf-mitta 25cm eli tultiin yläkäyrän yläpuolelta jopa sen alapuolelle...

Pahoinvoinnista: Mullakin kesti kovaa pahoinvointia 17. viikolle asti, sitten hieman notkahdellen olo parani.. MUTTA kas kummaa, tällä viikolla on muutamana päivänä ollut pienesti samanlaista pahaa oloa kuin alussa Siis yök! Olen ihan voimaton ja kylmä hiki puskee otsalle. Eilen myös aloin illalla himoitsemaan hesen kerrosateriaa - aivan kuten alkuraskaudessa - ja sain myös ihan samat vatsanväänteet kuin alkuraskaudessa :headwall: Muistaa taas hetken miks kannattaa pitäytyä terveellisessä kotiruuassa.

Potkut alkaa olla melkoisia jysäyksiä välillä, ei mitään pientä sievää muljumista. Välillä sohvalla röhnöttäessä tulee sellanen potku että heilahdan itsekin kokonaan. Että jo on pienellä toukalla voimaa! Mutta hyvä kun potkii. Tälleen vkloppusin se ei edes ahdista...

Ja voehan Kela sentään... siis ei vieläkään mitään! Kohta kolme viikkoa ollut Kelan nettipalvelussa kaikissa hakemuksissa "asiakirja saapunut" ja "käsittelyssä". No lukeehan siellä myös että ruuhkaa on ja juurikin toi kolme viikkoa menee, mutta sais nyt jo tulla! Siis lähinnä olen poltteessa sen äitiyspakkauksen takia..

Parisuhedraamaa on täälläkin ollut. Oon varmaan ennenkin maininnut, että mieheni on välillä (liian) kova tekemään töitä.. Ja yksityisyrittäjänä se on varmaan jotenkin elämäntapa että töitä paiskitaan koko ajan. No eräänä iltana tällä viikolla olin nukahtanut n.klo 20 ja yhtäkkiä keskellä yötä heräsin että herranjumala mies ei ole vieläkään tullut.. kello oli jo melkein puolenyön. Säikähdin ihan kamalasti ja olin ihan varma että nyt se makaa kuolleena auto rutussa jossain ojanpohjalla... Menin jo ihan paniikkiin kun ulko-ovi sitten kävi ja mies marssi sisään.. Sain hirveät itkupotkuraivarit miehelle ja arvaahan sen että kiihtyneessä mielentilassa en sitte saanut enää untakaan kuin aamun tunteina... Et aika pienestä sitä alkaa mopo keulimaan..

Lisäksi tänä aamuna makkariin lensi yhtäkkiä AMPPARI, jonka vuoksi aloin ITKEMÄÄN... Mies sitten alkoi ritarin hommiin ja vei pörriäisen lasissa ulos...

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

hormonihirmu Anukkio ja Paavo 27+2

 

Anukkio: Arvaa alkoiko nyt sit tekeen mieli sitä Hesen kerrosateriaa!!!! XD

 

Kiitos Millimama! :wave:

 

Eipä tänne ollukaan tullu niin paljon tekstiä kuin "pelkäsin" Mies kun tuli kotiin, niin en oo jaksanu virittää tätä läppäriä toimimaan ja mies tietenkin on tuossa pöytäkoneella sitte koko ajan...

Mutta eipä tänne kovin kummosia. Tänään käytiin vähän mun sukulaisia moikkaamassa ja mökillä grillaamassa ja saunomassa. Mahasta tulee taas vaihteeksi kaikilta kommenttia, kun se on niiiiiiiin pieni vielä!!!!!! :stick: No onneks mummu piti vähän vaakakupin toista puolta sanomalla, että oonpa lihava
Toinen asia mistä kaikki tietysti mainitsee on, että millon me muutetaan..??! No onneks siihen on ENÄÄ reilu kuukausi, ja äippäloman alkuunki on TASAN kuukausi =) :heart: Tuskin maltan oottaa sitä! Tästä tietysti hiipii jo mieleen ajatus siitä, että masuasukkiki on aika pian ulkona sitte :O =) :heart: :O

Vauvoja. Eilen meillä kävi pikkuinen vieras, kun kaveripariskunta pyörähti hieman alle kuukauden ikäisen poikulin kanssa.. oli kyllä niin lutunen :heart:
Ja eilen tuli viesti miehen kaverilta, että tuleva vauvakaveri on nyt syntynyt, poikakaveriehdokas hänkin
No mun serkulle on tulossa kuukauden päästä tyttövauva, mutta he asuuki sitte taas vähän kauempana. Siskopuolen vauveliki on jo kolmen kuukauden, näin sitäki tänään :heart:

Liikkeet. Viimeyönä möntti teki kyllä sellasen käännöksen, että heräsin siihen ja se otti vielä jopa kipeetä. Varmaan oli vähän ahdasta, kun makasin selälläni, niin toinen joutu tekeen vähän tilaa.. Muuten on kyllä kivaa, että kaveri on ihan aktiivinen, kuten tähän vaiheeseen kuuluuki. Ei onneks mitään hirmupotkuja (vielä) tee, mutta välillä hyllyy vatsa meneen ihan mukavasti. Sitten jos mun käsivarsi sattuu olemaan vatsaa vasten, niin pikkuinen saattaa tökätä siihen. Saman teki miehen kädelle

mnica ja möntti 30+3

 

Hehheh, mahanympärys mitattu, kun löytyi mittanauhakin... Just posahti 27 viikkoa täyteen ja maha on ilman iltaturvotuksia komeasti n. 109 cm! Iltamahaa en uskalla edes mitata, koska silloin tunnelma on repeämisen partaalla. Maha kasvaa silmissä, ilmeisesti sen sisäinen asukkikin myös, koska siellä se jaksaa haaraperushyppyjä vedellä melkein koko päivän kylkiluita kolkutellen. Pysyypähän toimistopöydän ääressä ryhti hyvänä, kun palautetta tulee sisuskaluihin heti, jos ruoto menee mutkalle. Enemmän asento on taaksepäin nojaava suurimman osan aikaa

Nyt oli hankintojen viikonloppu sitten. Ostin uutta vastaavat Emmaljungan supermörssärit mettälenkkejä varten, eli Edge Duo Sport Cryptonitet. Aika päheet! Sinne menivät kaapistojen päälle kissa-asukkaita pakoon odottamaan oikeata pötköttelijää Huusin myös pinnasängyn ja siihen hieman vermeitä kaupan päälle, joten rahaa on säästetty rutkasti, vaikka sitä menikin samalla monta sataa euroa. Saipahan edullisesti juuri sitä mitä halusi. Nyt on isoimmat hankinnat tehty, ja jotenkin tuli tunne siitä, että nyt vain odotellaan loppukäyttäjää ilman suurempaa paniikkia hankinnoista

Täällä paastotaan parhaillaan huomisaamun glukoosikoetta varten. Menen sinne ikäni (32) ja normaalipainon ylärajalla kieppuneen aloituspainoni takia. Pakko ei olisi ollut, mutta käyn tsekkailemassa, että ei tarvitse huolehtia sokerivauvasta. Netistä huvikseni katselin, että melkoisen kirjavia ohjeita annetaan paastoa varten eri paikoissa. Joissain ei suositella edes juotavaa edeltävään 12 tuntiin, joissakin veden juominen on kielletty vain aamulla ennen koetta. Myös ruokailurajoituksissa tuntui olevan parinkin tunnin eroavaisuuksia. Mennään nyt niillä mitä on saatu... Kai sitä jotain voi päätellä jo, että virtsassa ei ole ollut vielä koskaan sokeria?

Koska maha on aikalailla iso, tuli tässä ilmojen viilennettyä mieleen, että minkähän takin sitä heittäisi päälleen kunnon syyskelien alettua? Tulee käytyä varmaan ennen marraskuun loppua kaikki vaihtoehdot läpi. Olen hankkinut maltillisesti mammavaatteitakin, mutta saapa nähdä mitä hemulikaapuja joudun ostamaan vielä loppuaikaa varten. Kuitenkin ihmisten ilmoilla pitäisi liikkua loppuun saakka, ja napa voi muuten jäätyä. Miehen kanssa ollaan suhteellisen saman kokoisia (miehellä tuplasti leveämmät hartiat toki), mutta mahan kohta ei ole samaa kaliiperiä kuin minulla, eli miehen vaatekaapista ei löydy apuja jatkossa. Hmmm.

Toivottavasti lepäilijöillä (Millimama, NukkaPallero ja muut) on edelleen kaikki hyvin ja kunnossa!

Nynaeve ja Pp 27+0!

 

Heippa taas!

Kiitos neuvoista pahaan oloon.. levännyt oon ja nukkunut joka päivä melkein 12 tuntia, että levon puutteesta ei pitäisi johtua.. olen yrittäny aamuisinkin syödä jogurttia, ku oletan että kun se on kylmää eikä sitä pureskella tarvitse niin pysyisi paremmin sisällä, mutta ei : /

Noin 3 tuntia sitten säikähdin, kun alkoi taas menkkamaiset kovat vatsakivut ja selkäkivut, (viimeeksi ollut siis rv 21-22) oikein jomotti selkään. otin kaksi särkylääkettä, aluksi tuntui että voimistui vain kokoajan.. tuli noin 2-5 min välein kivut.. koko kipuoperaatio kesti noin 2,5 h ja sitten vasta helpotti.. (poju kyllä potki vatsassa koko kipuoperaation ajan). Tiedoton olen että mistä johtui, mutta onneksi on keskiviikkona 29.8 neuvolalääkäri niin sille voin sanoa tuosta!

Nyt potkii sitten niin kovasti rakkoon että meinaa pissit tulla housuun!

Onkohan tulossa pojan kanssa taas uneton yö |O
eveliinu ja poju 28+6

 

Nukkis kyllä sitä mies ja yks tätiki yritti korjata ja vähän minäki hymyssä suin, kun tiesin kuitenki, että mummu tarkotti "paksua". Mutta otin sen ihan hunajana korvilleni kaikkien pienimasu-kommenttien jälkeen

eveliinu varmaan kipuilu johtu just siitä, että asukki piti treenejä siellä alapäässä, jos myöhemmin potkiskeli virtsarakkoon. Tosin mulla oli inhottavaa sillon, kun se oli pää alaspäin ja tuolla alhaalla, niin oisko käsillään sitte huitonu noita alapään sisuskaluja. Mutta säikäyttäähän se, kun tulee mieleen, että jos toisella onki siellä joku hätä ja sen takia rimpuilee niin paljon!

Mä en pysty kauheesti nukkua vasemmalla kyljellä, kun sillon tuntuu, että Möntin jalat valahtaa johonki kylkeen ja se rupee sitte potkiin ihan kauheena. Ilmeisesti ei ole kivaa tai sitte yrittää lähtee juokseen

Juomista kun on puhuttu, niin lauantaina sitten maistelin yhden Bucklerin ja Ukko-Pekan. Kerranki jotain, mikä ees vähän maistuu oluelle. Mutta se varmaan riittiki sitte mun oluen himoon taas vähäks aikaa.

Vaatteita itelle joku syysmammatakki ois kiva hommata ja sitte pitäis niitä ulkoiluhousuja löytää isompia. On ruvennu jo aika kylmästi tuulemaan, että kohta ei millään puuvillasilla tarkene tuolla merenrannassa käppäillä. On kai tuosta pienimasuisuudesta se hyöty, että ei tarvi niin hirveesti isompia/mamma-vaatteita ostella.

Hmm.. menisköhän vielä "vähäks" aikaa pötköttään vai lähtistkö koiruuden kanssa lenkille...siinäpä pulma!

kärvistelijöille eli niille, etenki ens kertalaisille, jotka kovin jo oottaa nyyttiä ulos, niin oon kyllä saanu vinkkejä muilta, että pitää YRITTÄÄ NAUTTIA nyt näistä parista kuukaudesta, kun saa vielä olla itsekseen. Vaikka se vauva on sitte tosi ihana, mutta muutos on niin suuri, että väkisinkin välillä kaipaa sitä omaa aikaa. Ja nää vauvansaaneet mulle on sanonuki, että vähän kaduttanu, ettei ottanu loppuajasta kaikkea irti, vaan sortu enimmäkseen kärvisteleen sitä, että syntyis jo! Eri asia on tiesti niille, joilla jo niitä vipeltäjiä pyörii siinä jaloissa ennestään. Mäki nyt yritän sitte muistutella itselleni, että kyllä sitä ehtii sitten olla vauvan kanssa, mutta tämä aika ei enää koskaan palaa, kun on yhtenä palasena vielä.
Eilenki miehelle saunassa sanoin, että aatella kuinka kauan menee sitte, että me saadaan tälleen kahdestaan olla saunassa. Että kahdestaan päästään oleen vaan, jos on joku kattomassa lapsen perään, ennenku seki voi alottaa saunomisen.

 

Blaah, työkaveri ratkaisi mun ajankäyttöpulman ja kerjäsi karkkikiekalle mukaan... Lupauduin, vaikka ei kiinnostaisi tippaakaan. Jouduin lauantaina oleen yksin töissä, kun hällä oli vieraita kestittävänä. Ite oisin kyllä järkänny asiani niin, etten ois perjantaina ryypänny niin kovin ja olisin lauantaiaamuna käyny tekeen muutaman tunnin työt. Siis etten ois laittanu raskaana olevaa tuuraajaa yksin hommiin. Sillä mä tässä oon vielä auttanu, ettei yksin tarvi tehä, koska hyllyn täyttämisessä on paljon huonoja asentoja ja rullakot ei oo mitään kevyitä vetää.
Okei, se siitä turhautuneesta avautumisesta. Nyt koira lenkille ja valmistautuun.

 

Huomenta mammaset!

Ihanaa Nynaeve että sait tehtyä mieluisia hankintoja ja vielä edullisesti. Itse kun yritin niitä vaunuja ettiä käytettyinä, niin kyllä meinas epätoivo jo nostaa päätään. Sitten kun sattumankaupalla ne löytykin ja vielä tutuilta ja sellaset mitä halus Nyt pitäis mennä keskiviikkona hakemaan hoitopöytä, jotta saa ruveta peseskelemään vaatteita sinne suoraan ja vähän tehdä inventaariota.

Voi pitäisi kanssa soitella vissiin kelaan kun ei päätöstä ole vielä tullut, hakemus kyllä on merkattu saapuneeks, mutta ilmeisesti työnantajan puolesta puuttuu vielä tiedot. Ei oo kyllä ikinä ollut mulla niin, että työnantaja olis maksanu ensimmäiset kolme kuukautta, niin ei oikein tiedä miten asia menee.

Liikunta on kyllä todella jäänyt olemattomiin, nyt voisi kyllä taas yrittää vähän pitempiä kävelylenkkejä harrastaa, kun tuosta tukivyöstä on ollut apua noitten supistusten kanssa. Se kyllä pistää harmittamaan, että kun pyöräillä on ollut helppoa ja mukavaa liikkua, niin viime viikolla sitten kun lähdettiin nuorimman kanssa pyörälenkille, niin hyvä kun parin kilometrin jälkeen oli yhtä tuskaa, otti niin polviin kipeää. Polvet taitaa olla nyt finaalissa näistä painonvaihteluista, toivottavasti ei oo pysyvä vaiva.

Synnytyssairaalaan tutustuminen ajattelin kanssa että voisi käydä tutustumassa, jos sellaista järjestetään. Mutta kun jouduin käymään siellä päivystyksessä, niin nyt ainaski tietää minne mennä. Itse olen ollut täällä synnyttämässä kaikki lapset vanhalla puolella, joten tuo uusi synnäri oli outo paikka. No pääasia että tietää mistä ovesta menee.

Kurja kuulla että monella on tullut raskausaikana ongelmia parisuhteeseen, joillakin ollut jo aiemminkin. Onhan tämä raskausaika aikalailla tunnemyllerryksen aikaa. Niin äitille kuin isällekkin. Isät voivat tuntea olonsa kyllä todella ulkopuolisiksi, kun tulevat mammat ovat kiinni raskaudessa ja kaikessa sen aiheuttamassa muutoksessa. Isälle asia konkretisoituu vasta vauvan synnyttyä. Sitten on nuo hormoonit, kun täälläkin itku ja nauru kulkee niin tiukasti käsikädessä. Mutta toisaalta onneksi raskausaika on pitkä jolloin kerkee ennen vauvan syntymää käymään läpi vaikeitakin asioita. Sitten voi vauvasta nauttia kun se saapuu elämää sulostuttamaan. Toivon sydämenipohjasta kaikille tsemppiä ja onnellisiakin hetkiä tähän loppuraskauteen ja että asiat lutviutuu parhain päin.

(.) sokerit on pysyneet koko ajan kunnossa, se litku ei vaan vissiin sopinu mulle, kun kohotti arvot liian korkeeks. No mittaillaan nyt vaan sitten, kunhan muistetaan. Huomenna olis lääkärille taasen aika, kun neuvolatäti oli sitä mieltä että voisi olla sairasloman paikka. Kyllähän se tietty niin on että myös työpäivän jälkeenkin pitäisi pystyä tekemään jotain, onneksi tässä on huomiseen aikaa henkisesti valmistautua. Tuntee ittensä vaan niin raihnaseksi, kun ei pysty töissäkään olemaan loppuun saakka, mutta tottakai vauva etusijalle. No joo joskos se olis sitten aamupala-aika ittelläkin

hannama 28+2 (meniköhän oikein)

 

Huomenta!

Tuli käytyä neuvolassa äsken yksi extra-kerta, kun neuvolatäti ei ollut huomannut viime kerralla ottaa rh-vasta-aineverikoetta. Kiva, kun itse joutuu pitämään huolta ko asioista. No, nyt on koe otettu onneksi ajallaan...

Näyttää olevan vaihtelevat käytännöt kunnittain noissa sokerirasituskokeissa. Itselleni ei ole ko asiasta puhuttu mitään, vaikka edellinen vauva oli syntyessään yli 4kg ja ikääkin on jo itsellä reippaasti.

Viime yönä heräsin vessareissulle ja jalka tuntui menevän just eikä melkein alta. Juuri ja juuri sain raahauduttua takaisin sänkyyn. Olin ihan varma, että nyt on selkä paukahtanut ja aamulla nousin tosi varovasti. Mutta silloin ei enää tuntunut mitään! Tiedä mikä tilapäinen hermon pinnetila oli. Tuntui vasemman jalan pakarassa ja takareidessä. Säikäytti kyllä, että nytkö ollaan invalideja loppu odotusaika. Olikos se joku meistä elokuisista joka oli kärsinyt samanlaisesta, vai muistanko väärin?

Luin myös sen vauvalehden jutun. Kurjan kuuloista kyllä. Itse en raskausaikana mieti kiloja, lähinnä tunnen syyllisyyttä herkuttelusta niiden lisäaineiden ja muiden suhteen mitä mätän sisälleni. Nytkin suklaalevy on tuossa vieressä Yösyönniltä olen kyllä välttynyt paitsi sellaisina päivinä, kun on iltasyöminen jäänyt vähemmälle. Silloin olen jotain huikopalaa käynyt naukkailemassa kun muuten en ole saanut nälältäni nukuttua.

Huomenna sitten töihin. Toisaalta ihan kiva, kun tuntuu että aika matelee kun vain odottaa marraskuuta saapuvaksi. Mua vaan jotenkin hirvittää mitä vaivoja tässä vielä ehtii kertyä ennenkuin laskettuun aikaan päästään. Ihan hyvä saada muuta ajateltavaa. Toivottavasti kroppa vain jaksaa olla töissä taas. Yöt on jo aika hankalia: hyvää nukkumisasentoa tuntuu olevan välillä vaikea löytää ja kyljen kääntäminen käy jo melkein työstä. Sitten vielä vessassa ramppaamiset jomotuksineen. Sainpahan valittaa taas

- Melanie 26+5

 

Olipas melkonen aamun avaus lukea koko viikon kirjotukset yhteen pötköön! Täällä herättiin 7:20 sellaseen potkutteluun, että näin parhaaksi nousta sängystä ylös. Koitan lyhyesti kommentoida teidän kirjotuksia, vaikka aika usein mun tekstini venyy niin pitkiksi, että tuskin niitä monikaan jaksaa loppuun lukea :ashamed:

Neuvolaterveiset ensin: Painoa tullut nyt kaikkineen noin 11kiloa, ei huolestuttavan paljon, mutta ihan riittävästi. Omaa oloa alkaa ahdistaa ja suunnitelmat painon nopeesta pudottamisesta raskauden jälkeen pyörii kyllä jo mielessä.... Sf-mitta nyt 28 ja putosin yläkäyrältä nyt lähes keskikäyrälle. Näytteessä oli proteiineja, mutta olin kaiketi vain juonut liian vähän (?) Kovin huolissaan ei terveydenhoitaja ollut. Hb oli pudonnut viime käynniltä 115 ja nytpä siis obsidania nautitaan täällä... Ei ainakaan vielä oo maha mennyt jumiin. Sitä pelkään ehkä eniten, koska töitten loppumisen jälkeen mukavasti alko maha toimimaan päivittäin ja todellakin HELPOTTI oloa!

Luin yhdestä kirjasta, että monet naiset ajattelevat niin paljon synnytystä, että unohtavat, että se itse asia on vasta elämä synnytyksen jälkeen... Synnytys sinänsä käy naisilta kai "luonnostaan". Otin sen ohjeekseni ja nyt huomaan murehtivani paljon enemmän, että miten ihmeessä uskallan käsitellä sitä pientä ihmistä, etten sitä kolhi tai vielä pahempaa :attn: Mitä jos sille sattuu jotain ja se on mun vikani... Taitaapi kuulua ihan normaaleihin ajatuksiin? Onko muilla näitä?

Tuosta lööpistä vielä, että vahingossa sen menin lukemaan myös ja olin kiukkunen, että sellasia pitää huudattaa netissä... Tokihan sitten seuraavat päivät tarkkailin seven liikkeitä stressaantuneena. Sitten järkeistän aina näitä asioita, että se on tosi harvinaista... mutta jonkun kohdalle se aina osuu (anteeksi, jos nyt pelottelen teitä muita!).

Kelassa pitäis nyt olla mun 6kk palkkatiedot, joten vastausta ootellaan... ja tosiaan, sit mennään varmaanki verotoimistoon muuttamaan sitä veroprosenttia... Pohjolan vakuutus antaa edelleenkin odottaa päätöstään... Niiltä meni sen 6 (!!!) viikkoa, että saivat lähetetyks mulle lisäselvityspyynnön koskien aiempaa leikkausta, mikä mulle on tehty... noin 25vuotta sitten, ei perinnöllinen sairaus... :kieh: mutta ilmeisesti heillä ei sen päätöksen kanssa oo kiirettä........vaikka mulla oliskin Kun nyt ennen seven syntymää saatais se vakuutusasia järjestykseen..

Pesänrakennus on nostanut päätään. Pojan huone on nyt valmis ja siellä ekat huonekalut paikoillaan. Kohta alan lipastoo täyttelemään äitiyspakkauksen vaatteilla ja tekeen vähän inventaarioo. Vaunut on valittu, mutta ei ostettu. Päädytään kotimaisiin Oran yhdistelmiin jet 3in1 ja niihin vielä turhamainen samansävyinen mustalime hoitolaukku sitten päälle. Ovh 549€ eli en pitäis ihan tuhottoman kalliina uusiks kotimaisiksi. Onko täällä kellään kokemusta Oran vaunuista?

(.) Vika viikko miehellä lomaa ja sit alankin leipomaan pakastimeen valmiiks sämpylöitä ja odottamaan ja odottamaan.... Ja todellakin, nyt tuntuu siltä, että aika lipuu sormien välistä eikä mitään ehdi. Yöt menee pyöriessä, miettiessä ja valvoessa. Liikkeelle lähtö on hidasta ja liitoskivut kovat... Ja silti tää odottaminen tuntuu niin turvalliselta, verrattuna tulevaan vauva-aikaan. Yhä enemmän tuntuu, ettei tiedä mistään mitään.

Huomenna mennään tutustumaan Satks:n synnäriin ja viime viikolla käytiin kunnan perhevalmennuksessa kattomassa diat vauvanhoidosta ja synnytysvideo.

Loppu lähestyy leidit Tsemppiä kaikille, joilla tilanteet on tukalia ja niille, jotka joutuvat päivittäin pelkäämään synnytyksen käynnistymistä!

liian pitkiä kommentteja kirjoittava sisunen ja seve 30+4

 

Nih ja tervetuloa eveliinu :wave: sekin jäi vielä sanomatta!

 

Heissulivei!

Voi kilinkellot, pahoinvointi teki taas paluun. 20 ensimmäistä viikkoa oksentaessani ajattelin, että se riittää, mutta näköjään se haluaa tulla aina kuukauden välein mua morjestamaan. Viimeks oli heinäkuun lopulla viikon kylässä, nyt varmaan taas viikko vierähtää sitä kestäessä. Alusta asti on ollu sellainen hassu juttu, että aina kun pahoinvointi-jakso on alkamassa, niin mun rupee hirveesti tekemään mieli mozzarella-pakastepizzaa. Perjantaina himo taas iski ja lauantai-aamuna sitten alkoikin taas tuttu ällötys ja vatsansisällön vellonta. Nyt vaan tää töissäistuminen on ihan hirveetä, haluaisin vaan sohvalle nukkumaan viltin alle ja ämpäri viereen. Ehkä kohta luovutan ja lähden lääkärin juttusille.

Yösyömiseen kommentoin, vaikka ruoka onkin nyt viimeinen asia mielessä, että en kyllä ole tuntenut nälkää öisin tai tarvetta lähteä yöpalalle. Ehkä olen sitten vaan niin laiska, etten jaksa lähteä yläkerrasta asti alakertaan keittiöön jääkaapille

Mutta jaksuja muillekin pahoinvoijille ja kaikille tsemppiä omien kolotusten/ongelmien kanssa!

T:nuutunut Sandells & virkeä Keijo 27+4

 

Juuri äitiyspolilta palaneena NukkaPalleron kommentti vauvan kokoultrissa ravaamisesta sykähdytti.

Oma vauveli menee tuolla aika alakäyrillä. 9% sikiöistä on pienempiä tässä vaiheessa raskautta ja sempä takia uusi aika tulikin vajaan kolmen viikon päähän. Lääkäri ei antanut aihetta huolestumiselle, kaikki virtaukset kuulema erinomaisia ja sikiö voi hyvin. Mutta pitipä ite mennä netistä lukemaan, mitä kaikkea takana voi ollakaan. Nyt ei ole sitten yhtään levollinen olo.

Painoa oli 1100g, joten kuulema ihan ok, mutta vatsanympärys tärkeämpi indikaattori ja hän tuolla mahassa on kuulema hoikka. Voi ressi tätä tietokoneaikaa, pitäisi jättää nuo kaikenmaailman artikkelit asiantuntijoille, eikä mennä itte lueksiin.....

näihin mietteisiin,

toiveajatus ja poju 28+0 (poks)

 

Ai niin, ja jotenkin koomista, torstaina on tapaaminen kätilön kanssa noista sokereista. Mulla se paasto oli 5,4 ja raja 5,3. Tarkkana tuntuvat olevan tuon kanssa.

Saan mittarit ja ruokavalio-ohjeet. Ettei vauveli kasvaisi liian suureksi.... heh.