Marraskuun 2012 masuasukit <3 *elokuussa*

Heippaliini kaikille!

vihdoinkin aikaa ja jaksamista lukea juttujanne. Ja ihania kuvia! :heart:

Täällä Eino köllii masussa tyytyväisenä ja oikein riehakkaana! Aiempi synnytyspelkoni on hävinnyt täysin. Nyt en malta odottaa, että pääsen ponnistamaan ja tuntemaan supistuksia! se tunne on jotain sanoinkuvaamattoman upeaa, niin kuin joku teistä tietääkin

Tissit täällä kasvaneet ja turvonneet ja sokerirasitus oli ok. Maha menee yläkäyrillä vaikka aiemmissa raskauksissa mennyt alakäyrillä. Pelottavaa

Maha ottaa vastaan ja hengästyttää. Ruokaa pystyy syömään muutaman lusikallisen kerrallaan ja pahoinvointi on jälleen voimistunut.

Kaikki on Einoa varten valmiina, paitsi lakanat sängyssä Voi, että kun odotan sitä sairaala-aikaa!

Toivottavasti värinvaihto onnistuu. Minut on mainittu kahteen kertaan tuolla la listassa. Sen 10.11. Voi poistaa ja la on siis 11.11. Ja poikalupaus ja kolmas ja SAS. KIITOS

Rakkain terkuin lissukka ja Eino 26+4 :heart:

 

Täällä ei ruokahalu osoita laantumista opcorn: Etenkin herkut maistuisi mikä ei ole yhtään hyvä sokerien kannalta : / Aika perusterveellisellä ruokavaliolla mennään (kotiruokaa kohtuudella + ruikkaria, viiliä, kasviksia aamu/iltapaloina) mutta hirveä himo olisi kokoajan kaikkeen makeaan ja roskaruokaan. Etenkin kaikki ketsupin kanssa syötävä olisi suurta herkkua! Mulla on vissiin aika pitkä selkä sillä masu ei vielä ahdista henkeä eikä potkuja tunnu kylkiluiden lähimaillakaan ja siksi varmaan syöminenkin vielä onnistuu ilman ähkyjä. Ens viikolla olis taas totuuden hetki sen neuvolan vaa'an kanssa :O

Vastasikohan kukaan eveliinulle noista raskausviikoista? Eli ihan oikein olit tekstiisi laittanut. Nuo esim. 29+5 tarkoittaa että sinulla on 29 täyttä raskausviikkoa ja 5 päivää sen päälle eli käynnissä on juurikin 30. raskausviikko.

Tuna ja Sintti 27+3

 

Yhyy, mikä päivä töissä! Loppuajasta jouduin taapertaan tosi hitaasti, kun kovemmassa vauhdissa rupes sen verran mahaa kiristään.. puhumattakaan jalka- ja selkäsäryistä Ja nyt pitäis vielä lähtee käyttään koiraa lenkillä! Vielä huomenna ja ylihuomenna karkkia hyllyttään, mutta onneks ei pitäis tulla yhtä paljon tunteja kuin tänään...

Sattuuko muita alavatsaan kävellessä? Tai se sattuu tuonne häpyluun/virtsarakon seutuville? Ajattelin, että onko se ihan normaalia? Kun liitoskivuiks oon niitä tulkannut, mutta oon alkanu epäileen, kun on kohta 2 viikkoa tuntunu...

Mutta voi itku, kai se pitää lähtee käyttään koira ja sitte vois mennä pötköttään vaikka koko loppuillaks. Miehestäkään ei oo mitään kuulunu, että pääseekö ne tänään lähteen vai vasta huomenna : /

mnica ja möntti POKSUU 30+0 !!!!!! (Vastahan se oli maaliskuu!)

 

Kiitos tsempeistä eilisen työ/kipu/ärsytys/hermoromahdukseni tiimoilta! Eihän sille mitään järjellistä selitystä olekaan miksi en voisi jäädä saikkarille. Ehkä se on sitä, että mun on vaikea muuttaa suunnitelmiani - oon miettiny, että lempeästi saattaen luotsaan oppilaani sijaiselle "sitten joskus" ja yhtäkkinen sairausloma muuttaisi tämän kaiken. Siis mulle tulisi yksinkertaisesti vaan sellanen olo, että olen jättänyt oppilaani tuuliajolle, jos vaan yhtäkkiä viheltäisin pelin poikki. Lisäksi luokkatilani on edelleen keväisen muuton jäljiltä ihan sekasin, koska en ole jaksanut/pystynyt purkamaan muuttolaatikoita. Ja ok, mussa on vähän (?) ylisuoriutujan vikaa ja olenhan mä ehtinyt sairastaa työuupumuksenkin jo kaksi kertaa :/ Mulle on siis ylipäätään vaikeaa vetää sitä rajaa että milloin olen työkykyinen ja milloin en.

Kummasti sitä kuitenkin eilinen romahdus ja miehen kanssa juttelu illalla paransi tuulta huomattavasti täksi päiväksi. No auttoi sekin, ettei mulla tänään ollut mitään paskamaisia valittajaryhmiä opetettavana. Aamulla olikin sitten neuvolalääkäri, joka osoittautui.. hmm.. melko turhaksi Koko käynnistä jäi niin hätäinen ja kiireinen maku että en mä edes jaksanut alkaa selittää tarkemmin noita pahoja olojani. Masennusseulasta jäin kiinni. Tämä oli jo odotettavissakin.. No mähän olen täälläkin kertonut että mulla on toistuvien masennusten ja ahdistuneisuushäiriötaustaa, joskin olen voinut muutoin raskauden aikana yllättävän hyvin. Mulla on siis jo olemassaoleva hoitosuhde noihin ähkyihin, ja sovittiin sitten lääkärinkin kanssa että otan yhteyttä sinne suuntaan jos näyttää pahenevan. TOivon, että tämä oli vaan väliaikainen notkahdus, ettei tarvis ainakaan silloin vielä aloittaa lääkitystä uudelleen kun Paavo on vielä mahassa.
Muutoin oli Paavolla ja kohdussa muutenkin kaikki hyvin. Supistuksista huolimatta mitään avautumista tai lyhentymistä ei ollut tapahtunut. Pissa oli puhdas ja verenpaine 120/70 (ja jotain päälle). Painoa oli tullut 1kk takaisesta peräti 1,6kg, mutta edelleen olen alkupainosta 100g miinuksella Että kyllä täälläkin ruoka maistuu välillä liiankin hyvin, mutta tosiaan annokset ovat pienenpieniä verrattuna entiseen.. alkaa helposti närästää kun vauva painaa mahaa lyttyyn.

Mistään perhevalmennuksesta ei ole mitään puhuttu neuvolassa vielä.. moni tuntuu jo sellaisen aloittaneen..? Mahtaako täällä sellasta ollakaan.. en kyllä ihmettelisi.

Mitähän vielä piti kirjottaa.. äh en muista. Tuli taas tällasta omaa napaa ( . ) ...ehkä vielä joku päivä jotain muutakin

rauhoittunut Anukkio ja potku-Paavo 26+6

 

mnica, mulla sattuu kävellessä alavatsaan ja useimmiten vaan vasemmalle puolelle. Kysyin asiaa tänään neukkulääkäriltä ja hän oli sitä mieltä että liitoskipua on. Ja että toisinaan saattaa olla kipuheijastumaa selän puolelta (?) Kovasti hän ainakin vakuutteli että kuulostaa normaalilta ja että ei ole haitaksi vauvalle.

 

Kirjoittelen myöhemmin illalla enemmän jos vaan jaksan. Nyt poitsu valittaa vatsakipua, saas nähä pitääkö pitää huomenna kotosalla.

 

mnica mulla sattuu kans alavatsaan ja selänkin puolelle kävellessä, välillä myös istuessa/maatessa. Liitoskivuiksi tms oon ne ajattelut, mutta välillä kyllä pelottaa onko kuitenkin supistuksia tai jotain..
Pitää tiistaina lääkärineuvolassa kysyä vielä.

 

fourt gift siis joo kävin ilmottautumassa paikan päällä sillon ekana työtön-päivänä, heti ysiltä olin ovien takana päiväretkellä Toijalassa Mut on jo kirjattu siis työttömäksi ja mikäli oon oikeutettu päivärahaan niin saan hakea sitä siitä päivästä lähtien, mutta se menee Tampereen lautakunnan käsittelyyn että antaako ne mulle oikeuden työttömyysetuuteen vai ei, niin en vielä tiedä että mikä sen kohtalo on.

Ja tiesinki että lisäselvitys täytyy antaa, joten soittelin heti sinne liittoon että voisko ne heittää jotain lausunta mulle vähä tueksi tähän (tai se työkkäritäti sitä suositteli että voinha yrittää, että se vois olla ainoa keino millä ehkä vältyt karenssilta että liitto puoltais mua). Eli siis odotellaan kriittisiä päätöksiä. On kyllä säästöillä varauduttu siihen että mun seuraava tulo on tuo äitiysraha, eli kaikki positiivinen ois kotia päin vain tässä, ei ilman ruokaa täällä kituuteta jännäkakat housussa siis

Kela-hommaa soittelin sinne kelaan niin asia oli niinkin yksinkertanen että kun oon nyt tän välin työttömänä noin lyhyen aikaa, niin se ei vaikuta laskemiseen, vaan äitiysraha lasketaan viimeisestä työkuukaudesta 6kk taaksepäin !! (WIN!) no tulipa seki sitte selväksi jotain positiivista tässäkin asiassa, sain meinaa just sen kaupan alan korotuksen palkkaan keväällä että tulot on ollu viimeset "työkuukaudet" maksimaaliset ja isommat kuin viime verokaudella.

Pankki-asiaa me vaihdetiin tänään pankkitilit samaan pankkiin ja jaettiin ne myös - Tapiolaan Jee! Pääsipä Sampopankista eroon, on siitä ollutkin vain negatiivisia kokemuksia. Tuntuu hyvältä kun nuo vakuutus-ja pankkiasiat on nyt samassa verkkopalvelussa helpottaa kaikkea jos tulee jotain asiointia lapsenki kanssa että tarttee mennä yksityiselle niin käsittelyt on tosi nopeita mies tietenki heti alko heittään herjaa että nonii nyt alkaa soitteluita kuulumaa että "me ollaan täällä kirpparilla ja täällä on tämmönen ja tämä maksais näin ja näin paljon nii saanko ottaa sulta rahaa?"

mnica ja alavatsakipu täällä on kohtalotoveri eli mulla kyllä koirien kans lenkillä/kaupoilla yms. kulkiessa sattuu ihan tonne jonnekki just häpyluun/virtsarakon seutuville, ja portaissa varsinki. Kai se on ihan normaalia, tai se pysyy sellasena pienenä taustakipuna varsinki jos tahti on kova nii koko lenkin ajan, oon kanssa tulkinnu ne niiksi liitoskivuiksi.

Anukkio :hug: no voi sun kanssas, inhottavaa jos neuvolalääkäristä jäi sellainen maku että olin vain yksi liukuhihnalla :kieh: mulla tuli ihan samanlainen kun viimeksi oli ja oli tarkoitus kysyä että pääseekö johonku tukiryhmään puhuun kun ei tunne ketään ja yksinäisyys silloin ahdisti, niin kun aloitin että vähän meinaa masentaa, niin se plikka totesi vaan että "muistat nyt vaan olla itsekäs että eihän tuolle nyt voi mitään tehdä täällä, harmin paikka" niin en sitte kysyny piru..

Tuut tänne vaan avautumaan kun tulee tarvetta sitä ku ensi miehelle tilittää ja sitte täällä ja jos vielä parille frendille tai muulle kuuntelijalle pääsee purkaan, tai joskus nuo kaks ekaaki riittää nii tulee tavallaan sen ongelman herraksi kun sen on käyny nii monta kertaa mielessään läpi, niin se kyllä auttaa ihmeen paljon jo

Perhevalmennuksista meillä neuvolasta ohjattiin vasta lokakuulle, että voi ne Anukkio olla teilläki vielä niin kaukana ettei ole puhuttu. Meilläkään ei neuvolassa puhuttu vaan kyselin itse niiden perään viimeksi niin sitten se suostu ne ajat jo valmiiksi mulle antaan.

Lumineiti ja villi-mies buuboli 27+4

 

Aah, kiitti tiedosta, että muillakin on vastaavia kipuja, heh. kuuluu siis asiaan.

Bläh, mä jo pariin otteeseen ehtiny kyyneleet tässä tirauttaa, kun lukenu jonku synnytyksestä. Elokuisissa oli yks, missä vauva oli syntyny elottomana, mutta onneks oli vironnu. Koiraki vaivaantu mun tihruttelusta ja löysin sen sitte parvekkeelta makoilemasta... Sitte lehden tekstaripalstalla joku vaan kiitteli ambulanssikyytiä sairaalaan, että pieni prinsessa oli sitte syntyny siihen ja siihen aikaan, niin siitäki näkökenttä vetisty... Sitte tuossa makoillessa pyörittelin ajatusta päässä, että mitä jos vauva syntyiski kuolleena, mitä sitte tapahtuis? Mutta ehkä pakko käydä tuommosiaki ajatuksia läpi, jos asiat ei meekään ruusunpunaisesti. Pyytelin jopa Möntiltä anteeksi sitten, että kuvittelin mokomia.

Mies on vissiin vasta huomenna illalla kotona...
Kun ei ois tuota tyhmää karkkikampanjaa niin sais tästä omasta ajasta paljon enemmän irti. Nyt on vaan niin väsyny, ettei ihmekään kun on herkällä fiiliksellä. Mutta eipä se uni oikein tullu, vaikka yritin. Toinen kissoistaki rääky sit niin surkeena oven takana, että oli pakko päästää makkariin. Jännä että se osas varoa tulemasta mun mahan päälle, mutta ei se sitte osannu asettua mitenkään. Kuolas vaan puoli sänkyä ja lähdin lopulta keittään teetä, kun ei sen pyörimisestä tullu mitään... Oikein meidän lellikkipoika

Nyt tekis mieli syödä taas jotain... ja jos se mieski ilmestyis vielä skypeen ennen unten maille hiipumista.

 

Kirjottelin eilen taas pitkät tekstit tänne, mutta nyt en löydä niitä mistään, joten kai olin vain painanut "esikatsele"-nappia ja jättänyt homman siihen.. ärsyttävää.

Tosi paljon taas tullut tekstiä, kiva kun pino on näin aktiivinen eikä kaikki ole facebookin puolelle siirtyneet.

Lumineiti ihana nimi tuo Viljami, itsekin olen siihen tykästynyt jopa niin paljon että voisin harkita jopa pojalle nimeksi. Muttamutta... luulenpa että tuo ukkokulta on sitä(kin) vastaan...

Joo, musta tuntuu, että meillä on vähän pientä parisuhdekriisiä tässä meneillään. Tuntuu, että riidellään, kinastellaan ja väitellään suunnilleen joka asiasta. Enkä edes tiedä mistä se johtuu. Ajattelin, että nyt kun on tuo asuntoasia selvinnyt niin helpottaisi, se kun meitä molempia stressasi koko kesän, mutta eipä tämä elo tästä ole yhtään auvoisammaksi muuttunut. Mies on kyllä tosi voimakastahtoinen ihminen, ja on itsekin sanonut, että tietää, ettei ole ihminen sieltä helpoimmasta päästä. Mietin vaan, että mitähän se elämä on sitten kun on vauva huushollissa, kun vauvan syntymä tuskin tilannetta ainakaan parantaa. Tulee väsymys, yövalvomiset yms. Täytyy vaan toivoa, että saataisiin asiat kuntoon, koska kyllä tuo mies on kuitenkin se, kenen kanssa haluan olla. Mutta ei tämmöistäkään ikuisuutta jaksa.

Kävin tänään neuvolassa, seuraava käynti onkin sitten jo kahden viikon päästä. Näin nopeasti se aika menee! Hupsista.. Vähän ihmetyttää kun jouduin suunnilleen lypsämään terkalta tiedon neuvolan perhevalmennuksesta. Se kun ei ollut ajatellut meille sellasta edes tarjota kun odotan "jo" toista. Tietää kuitenkin ettei ekan synnytys mennyt ihan oppikirjojen mukaan ja imetyskin epäonnistui, joten ei se perhevalmennus mikään huono idea ole. No, selvisi sitten, että lokakuisten ryhmä on jo alkanut, ja tänään on jo toinen tapaaminen. Onneksi sain pojalle lapsenvahdin niin pääsin sitten mukaan. Synnytyksestä siellä puhuttiin ja katsottiin synnytysvideo. Tuli sellainen olo, että joo, ei kiitos, en synnytä. Mutta hyviä neuvoja sieltä sai, vaikka nyt sitten en oikein kohderyhmään kuulukaan, vissiin melkein kaikki siellä esikoistaan odottelivat.

Sf-mitta on 26 cm, alakäyrillä mennään. Ehkä tuolta masusta ei sitten mitään jätti ole tulossa. Vaikka vielähän se ehtii massaa kasvattaa.. Paino noussut kuukaudessa 2,3 kiloa, nyt yhteensä 10,5 kiloa. Hupsista keikkaa...

Oli vielä vaikka mitä kirjotettavaa, mutta nyt ei kyllä jaksa enempää. Huomenna sitten.

PikkuA ja poika 30+3

 

Hei taas,

On tullut nukuttua TOOSI paljon.. tuntuu että voisi nukkua vaikka vuorokauden ympäri.. mutta velvollisuudet kutsuu. Itselläni on ollut hirveän kipeä häntäluu? Särkee, eikä oikein voi mennä eteenpäikään.. istumisesta se ei ole tullut kipeäksi, koska istuin vähemmän kuin kävelen päivässä.

Kiitos vastauksista noihin minun kysymyksiini.. olen itse pähkäillyt, eikä ole oikein tullut selkoakaan asiaan. =)

Eveliinu ja dani-poika 28+1

 

huomenta

tirppana ja mies tsempit epävakaaseen hetkeen ... ei ole mitenkään helppoa raskausaikana kestää mitään tollaista. Mutta sehän on ainakin jo postiivista et mies itekin myöntää olevansa vaikea kumppani.
Oletteko ajatellu pariterapiaa? Pari kaveriani on kokeillut jo ennenkuin tilanne on ollut liian paha, ja se on avannut molempien silmät jo hyvissä ajoin eikä ole suurempia kriisejä tullut.
Itsekin oisin aikoinani mielelläni mennyt, mutta siihen on edellytys että myös se toinen osapuoli haluaa ... yksin on kenenkään vaikea suhdetta kunnostaa kokonaan.
kovasti voimia ja piristystä. Pura tänne vain, täällä on monta myötätuntoista hormoni-kimppua ottamassa vastaan niin hyvän kuin pahan :hug:

lumppari siis hyvä että selkii se kelä-hässäkkä sä kyllä oot niin ihanteellisen huumorintajuinen, jo täällä palstallakin on hyvä lukea esim sun kommentteja kun niistä tulee aina jotenkin niin hyvälle tuulelle Enkä tarkoita tätä nyt muille, etteikö muiden tekstit kolahda, ei, tässä nyt vaan kopsahtaa JOKU kemia Lumineiti ei ainakaan ota palstailua liian henkilökohtaisesti, eikä vakavasti kuten valtaosa muutenkaan täällä

liitoskivut ne voi olla todella kivuliaita, hyvinkin erilaisiakin jokaisella. koskapa jokaisen kroppa se vaan myötäilee raskauden tuomia muutoksia .. mutta ei ne kivoja ole, että koittakaa kestää kel niitä on!!!
itellä ei vieläkään, mutta kyllä oon osani niistä jo kolmessa raskaudessa saanutkin ja hyvin muistan et eipä ole itku ollut kaukana.... kehotan teitä venyttelemään päivittäin, semmonen syvä-kyykky on hyvä, ja samalla vähän avaa jalkoja vielä niin voi tuntea venytystä. ei se niitä kipuja mihinkään poista, mutta voi hiukan avittaa...

perjantai on taas. en tajua mihin aika juoksee koko ajan. en vaan pysy perässä...

peloista vielä moni huoli paisuu päässä kun on paljon sisätiloissa. tai on kovin väsynyt. yritetään kaikki siis ulkoilla runsaasti joka päivä, ja lepäillä mahdollisuuksien mukaan joka päivä. ite huomasin taas eilen kun en vaan päässyt huilimaan, et illalla olin jo ihan eri mielellä kuin normaalisti. kaikki ahdisti ja ei itkukaan kaukana ollut. mahaa kivisti ja teki mieli paeta maan alle.
tänään taas toivon et saan lepotaukoni

mukavaa alkavaa viikonloppua taas :wave:

 

Liitoskivuista: Mullakin taitaa olla. Alamaha, juuri virtsarakon kohta ja häpyluu on kipeä. Seisominen ja kävely on välillä aika taapertamista kun kiristää ja kirvelee niin kovin. Lisäksi muutenkin maha on välillä todella pinkeän tuntuinen ja tuntuu ihan siltä että en nahkoihini tai ylipäätänä tähän kroppaan kohta mahdu. Semmonen tunne että mahalihakset venyy.... Sitten jos liian pitkään istuu samassa asennossa, ei meinaa enää liikkeelle päästä. Lisäksi herra tykkää istuskella mahassa ts. on paljon perätilassa ja se painaa alamahaa tosi paljon. Ja se rakon päällä istuminen :kieh:

Parisuhde: Meillä esikoisen syntymä ja siitä seurannut aika aiheutti melkoisen parisuhdekriisin. Eikä tilanne vielä tämän raskauden alkaessakaan ollut mikään kovin hyvä. Nyt on mennyt sillai paremmin että jatkuvasti ei riidellä mutta muuten asiat on aika kuralla meidän välillä. Jos tämän vauvan kanssa arki on yhtä rankkaa, ei erokaan varmaan ole nyt kaukana, mä olin jo tehnyt muutenkin suunnitelmia laittaa lusikat jakoon mutta kun tämä yllätysraskaus sai alkunsa, olen yrittänyt nyt vaan jotenkin jatkaa. Tänään lähdetään 10 v. hääpäivän kunniaksi vähän kahdestaan ulos ja mennään hotelliin yöksi. Saapahan yhden yön sitten ehkä nukkua kunnolla nyt kun esikoinenkin on flunssan takia valvottanut ja yöunet olleet aika repaleiset.

HilmaVilma 29+2

 

Liitoskivuista Mulla ei oo ihan kauheesti ollu niitä..kyl vähän välillä on vihlaissu, mut kuitenkin aika harvoin, ettei siis vaivaa kun silloin tällöin.. Oon ootellu jotenki, et niitä olis ruvennu tuleen enemmän, mut toivotaan, ettei tulis tän enempää missään vaiheessa!

Painosta Ei jumankauta.. mun paino on noussu viikossa 1,2 kiloo! Ei oo todellista! En tiedä mitä turvotuksia oikein on, mut huh..no, ens viikolla on neuvola, et siä taas sit näkee tilanteen paremmin..vaik eipä se paino muuten oo kyl noussu sitten viime neuvolan..se vaan jotenkin nyt viikossa humpsahti ylöspäin! oon kyl ihan turvoksissa ollu koko viikon..ja ilmavaivatkin vaivaa! :ashamed: Ja tuntuu, et vatsa on jotenkin yhtäkkiä pullahtanu..mut ehkä se on sitä turvotusta.. alkaa oleen tota painoo tullu siihen alimpaan painoon jo ihan mukavasti..sais kyl vähä hidastua! tällä hetkellä kuitenkin tullu jo se reilu 14 kiloa, jos ottaa tän aamuisen painon mukaan..

sf-mitta Mä en tiedä tosta viä mitään..siis, et viimeks kyl neuvolassa se mitattiin, mut ei se sanonu sitä lukemaa ees ääneen..ihmettelin vaan, mut en ees tajunnu kysyä, kun se alko siinä vauvan sykkeitä sit samalla kuunteleen..no, jospa ens kerralla se mittais ja oikein sanoiskin sen sf-mitan..olis kiva meinaa tietää!

Nellielli ja pötkö 29+5

 

Tuli pikapikaa mahdollisuus saada vähän vauvan tavaroita. En vaan osaa yhtään arvioida kannattaako ottaa
Heeiii kertokaas kokeneemmat ja jo asioita miettineet kannattaako ostaa
- Gesslein Future Fi yhdistelmävaunut plus pehmeä kantokoppa ilmeisesti vuos tai kaks vuotta sitte ostettu, käytetty alle kymmenen kertaa.
- Gesslein kokomusta hoitolaukku (ovh n. 70 eur)
- vaunuihin sopiva sadesuoja ja verkkokassi
- adapterit turvakaukaloa varten (jotakin 20 eur)
- Maxi Cosi Cabriofix turvakaukalo ja siihen syksy-talvikäytössä ollut kaukalopussi (turvakaukalon ovh 189 eur, pussi jotain 50 eur)
- Maxi-Cosi Familyfix jalusta turvakaukaloa varten (ovh 219 eur)

pyynti noista on n.500€. kannattaako heti tarttua vai kehtaako hinnasta vielä tinkiä. huomenna saatais noi jos haluttais.
Nii ja onko tuossa kaikki mitä me tarvitaan kun ei tosissaa mitää tavaroita vielä löydy..?

 

Liikunta Ja siis ite oon edelleen liikkunu aika normaalisti. siis, et tietty en enää hyppele jne..mut käyny ihan edelleen jumpilla ja salilla sellasen 5-6 kertaa viikkoon.. oon tälläkin viikolla käyny bodycombatissa pari kertaa ja salilla kans..harmittaa vaan bodycombatissa, kun se tekeminen on sellasta hissuttelua, mut se on vaan niin kivaa, et on pakko käydä siä! vaikkei pystykään tekeen kun puoliteholla.. salilla pystyy aika hyvin tekeen täysiä niin ku ennenkin! Oon vaan vaihtanu muutamia liikkeitä turvallisempiin. Silleen, ettei oo esimerkiksi pelkoa, että paino tippuu mahan päälle! Tänään pitäis mennä tekeen saliohjelma läpi ja huomenna aamulla bodypumppiin. Sitä ei tiedä kuinka ehtii jumpille sit kun vauva tulee, et nyt on käytettävä viä aika hyödyks!

Nellielli ja pötkö 29+5

 

Nukkapallero ootpa ihana kohelo ton mahas kanssa meillä itseni lisäksi mahaa telovat nuo koirat, hävyttömästi vieläki hyppivät mahan päälle ja välillä on sellanen tahtojen taisto maha-asukin kanssa, kun tyyppi potkii mahan läpi että menkää koirat pois mahan päältä nukkumasta (ne meinaan änkeää molemmat nukkuun mahan päälle kun katotaan telkkaria). Nyt ne on alkanu käyttää mahaa myös tyynynä kun sille on tullu kokoa :kieh:

Tutulta kuullostaa myös tuo sujahtelu - minäpäs menen tästä välistä - ohops empäs menekkään... mustelmia ja paheksuvia katseita..

Minä kyllä aloitin nyt tuon lenkkeilyn kun se sokerirasitus pomppasi. Oon ollu hyvinki laiska kun töiden ohessa ei tullu liikuttua kun ei tarvinnut ja nyt ei enää osannut kun jäi töistä pois. No - nyt aloitin sen uudestaan ja ihanan virkistävää käydä puolen tunnin hikilenkki kerran päivässä - tosin ei siellä juosta pysty, hiki tulee ihan rauhallisesta kävelystäkin

Odottelen mulla nyt ei niin käyttökokemusta noista ole, mutta järjettömät hinta/turvavertailut tein kun meille hankittiin tuota kaikkea autorojua ja mies oli ihan pihalla noista. Niin minusta tuo kuullostaa kyllä erittäin kohtuuhintaiselta ja kattavalta paketilta. Jos nuo kaikki käy yksiin niin siinähä on koko setti kaikki mitä tarvii. Autoliiton vertailu turvakaukaloista ja istuimista Maxi Cosyn Cabriofix on pärjännyt hyvin/erinomaisesti riippuen vuosimallista ja kiinnityksestä, eli luottaisin siihenkin ja se on suosittu merkki. Jos vaunut kasautuu hyvin ja renkaat on kunnossa niin miksi ei? käyttömukavuudesta (kaukalon paino/vaunujen keveys yms. ominaisuudet) en osaa sanoa mitään..

Turvaistuintestit - Autoliitto

Lumineiti ja Uuboli 27+5

 

Aurinkoista huomenta!:flower:

Viimeinen lomapäivä ja mitä mainioin sää. Syksyä jo ilmassa

Kiitos kaikille painoarvioita kommentoineille. Tajusinkin myöhemmin, ettei normaalisti tässä vaiheessa raskautta saa painoarvioita ellei käy ylimääräisissä ultrissa jne. Google myös kertoi, että keskikäyrällä menee tämä meidän vauveli tällä hetkellä..

Sokerirasitus: onko se nykyään niin, että kaikki joutuu siihen vai vain silloin jos on jotain erityistä, verenpainetta, painoa tms?

Odottelen: olihan tuossa vaunutkin niin niidenkin hinta on aika korkea yleensä. Mutta kannattaa varmistaa onko säilytetty asianmukaisesti eli kuivissa tiloissa. Turvakaukalo Brio mikä meillä on, maksoi meille 79e ja sillä sai vuoden vauva-lehdet kaupan päälle. Jalusta siihen maksaa 70e. Lisäksi lämpöpussi oli 30e. Noin niinkuin vertailun vuoksi. Sadesuoja ja verkko on hyvä vaunuissa olla. Itse ajattelin tarvitsevani noiden lisäksi ainakin sitterin, itkuhälyttimen, rintapumpun...onhan noita. Itse en ole esim. noin kallista hoitolaukkua koskaan ostanut, oon tullut toimeen ihan normi laukulla, mutta miksei nuo oo tietty käteviä. Mutta tosiaan kun tuossa on noi vaunutkin, ei vaikuta musta kalliilta.

Nellielli: meillä ainakin merkataan sf-mitta aina neuvolakorttiin. Eli se on se kohdunpohjan korkeus. Mulla on kans aikaisemmissa raskauksissa noussut paino paljon just noilla sun viikoilla

Maha alkaa olla tiellä täälläkin. Pienestä ovenraosta kun yrittää sujahtaa, ei käykään entiseen malliin Kumartuminen ja sukkien laittaminen on haastavaa.

Liikunta: edelleen melko reippaita kävelylenkkejä teen päivittäin noin 45min kerrallaan. Maha saattaa kovettua lenkillä muutamaan otteeseen, ei muuta. Enemmän mulla käy jalkojen päälle esim.kaupassa ravaaminen, keittiössä seisoskelu jne kuin tavalliset kävelylenkit. Vähän kyllä jännittää ensi viikolla alkavat työt, että kuinka sitten enää jaksaa mitään ylimääräistä ja pitääkö töiden jälkeen vain maata sohvalla kun ei muuta jaksa...hope not. Jotenkin kuitenkin rennolla fiiliksellä olen menossa töihin: jos tulee vaivoja/supistuksia/ei saa nukuttua jne haen kyllä saikkua. Ei siitä kruunua saa vaikka töissä sinnillä yrittäisi jaksaa loppuun asti, niinkuin joku täällä totesikin. Vähän tärkeämmät asiat kuitenkin tällä hetkellä pelissä

Tsemppiä kaikille parisuhdekriiseihin ja huonoihin oloihin! Kyllä tämä raskaus kaikenlaisia tunteita herättää eikä aina pelkästään positiivisia, mutta se kuuluu asiaan eikä niitä kannata säikähtää. JOs kuitenkin ne alkaa hallita elämää ja elämässä tuntuu olevan enemmän huonoja kuin hyviä hetkiä, kannattaa asia nostaa pöydälle neuvolassa. Heillä PITÄISI olla asiantuntemusta ohjata eteenpäin esim. neuvolapsykologille. Ja siellä ei todellakaan ole häpeä käydä, jo muutama kerta voi auttaa.

Tervetuloa vielä munkin puolesta Eveliinu, mukavaa että täällä on porukkaa ja käydään värikästä keskustelua.

Ei muuta kuin mukavaa viikonloppua kaikille mammoille!:wave:

-Melanie 26+2

 

Ei meillä varmaan parisuhdeterapiaa tms. tässä tarvita, eiköhän kunnon juttutuokio miehen kanssa riitä. Kun ei tosiaan mikään maata mullistava juttu ja osin itsekin varmaan vaan vähän herkillä tässä muutenkin. Pitäis vaan se juttutuokio saada aikaan.. Muuten kyllä onneksi hyvin menee suhteessa ja mies tosi hyvin ottaa huomioon, vaikka välillä tuntuukin, että enemmän se on tuosta masuasukista kiinnostunut. Mutta tottakai hyvähän se on että kiinnostaa ja sitä jo kovasti odottelee. Ja en minäkään aina niin helppo tapaus ole, etenkin nyt kun tunteet välillä vähän heittelee ja mies ihmeissään sitten että mikäs nyt on. Mut eiköhän tää tästä.

Noista kokoarvioista oli jossain vaiheessa puhetta. Meillä ei ole sellaista tehty vieläkään, vaikka siis neuvolalääkärissä ja ultrissa olenkin käynyt. SF-mitta on otettua ja terkkari sen on kertonut, viimeksi lääkäri ei siitä maininnut muuta kuin että normaali. Lapsiveden määrä myös normaali ja pikkuisen liikkeet normaalit. Kiitettävästihän tuo toisinaan tuolla myllää Myöskään synnytystapa-arviosta ei ole ollut mitään puhetta, luulisi että sellainen olisi kun ensimmäinen on tulossa. Kuitenkin vähän mietityttää tuo lantion tilavuus, vaikka ulkoisesti ihan normaalin levyinen kait on. Mutta kun esim. rintakehä on jotenkin liian ahdas tms, joten miettinyt, miten sitten tuo lantio. Pitää kai neuvolassa ens kerralla kysyä jos ei muuten puheeksi ota. Jotenkin ei kauheasti tunnu infoa neuvolasta tulevan, vaikka ihan mukavaa porukkaa siellä onkin.

Kohta sitten taas töihin, onneksi tänään pääse jo yhdeksältä pois, ei houkuttele noi perjantai-illan vuorot. Eilen oli varsin hiljaista, enimmillään vissiin koko päivän aikana oli 3 matkustajaa yhtäaikaa kyydissä. Ja pitkiä aikoja sai yksin ajella. Ja ei kyllä haitannut yhtään.
Tirppana 26+6

 

Moikka taas!

Nukkis, piti heti kysyä, että mitä ne sulle sanoi siitä Taysin ruuhkatilanteesta neuvolassa? Mulle vannoi ja vakuutti, että ei vaikuta mitenkään, mutta olen oikeasti huolestunut. Että pitääkö mukaan ottaa oma hoitaja lähipiiristä, joka voi pistää tarvittavat lääkkeet, jos ei osastolla ehditä Ei pelkästään se kivunlievityksen puute, mutta vaikuttais vähän siltä, että tuolla tahdilla jossain kohti saadaan hoitovirheitä ja hoitamatta jättämisiä aikaiseksi, ja se aiheuttaa pelon väristyksiä!

Liitoskivuista ja säryistä niitä on ollut jo monta viikkoa. Kivuttomia harjoitussupistuksia tulee päivittäin, lenkillä liian nopea tahti hengästyttää ja supistuttaa. Eli pitää ottaa liikunnan suhteen jo rauhallisesti. Salille tekisi mieli, mutta en tiedä uskallanko tauon jälkeen aloittaa uutta liikuntamuotoa, kun tähän asti olen liikuttanut itseäni ratsastamalla ja koiran kanssa lenkkeilemällä. Ratsastamisen toki lopetin jo puolivälissä raskautta. Sukkia alkaa olla häpyliitoskivun takia mielenkiintoista laittaa jalkaan, mutta onneksi mies on osallistunut joskus siihen hommaan Liitoskivut tuntuvat viiltävänä kipuna häpyluussa kävellessä ajoittain, kylkeä sängyssä kääntäessä ja liikkumaan lähtiessä. Supistukset tuntuvat kirvelynä, jomotuksena tai pakotuksena. Sitten otetaan vaan rennosti ja katellaan maisemia. Onneksi kahden viikon päästä pääsee kattomaan kohdunsuun tilanteen, että supistukset ja kivut eivät ole aiheuttaneet mitään.

Hössöttävistä sukulaisista piti kysyä, että onko miten suhtautumiset muuttuneet raskauden edetessä? Perusnegatiivinen äitini ompelee luvan saatuaan harsonippua parhaillaan, ja suhtautuu kuitenkin ihan kivasti eikä tyrkytä mitään. Anoppi sen sijaan on alkanut pelottaa, kun hänen ensimmäisestä lapsenlapsestaan on kyse... Tänään tuli listaa vaatteista mitä on mennyt ostelemaan (vaikka olen sanonut että ei tarvita mitään kun on jo paljon) ja että mitä voisi vielä hankkia, vaikka on kielletty. En haluaisi mitään tavaraa pyytämättä ja yllättäen, jota ei välttämättä mihinkään tarvitse tai olisi itse halunnut jotain erilaista. Olisi tosi "kivaa" saada kaverin tyyliin jotain 80- ja 90-luvun käytettyä vaunua, kaukaloa ja vaatetta, ja esittää, että "kiitos näitä olen aina niin toivonutkin". Tai sitten olen epäkiitollinen ihminen, mutta hankinnat tekisin kaikki mielelläni ihan itse tai siten, että edes kysyttäisiin ensin että tarvitaanko mitään. Huoh.

Nynaeve ja Pp 26+jotain

 

Melanie75 Sitä sf-mittaa ei mulla oo viä korttiin merkkailtu. Oli pakko oikein viä äsken tarkastaa asia! mut jospa nyt ens viikolla neuvolassa sit oikeesti se sf-mitta merkattaiskin johonkin tai ees sanois sen mulle ja kertois onko normaali vai ei.. Ja hyvä, jos on normaalia painonnousua tää! ja toisaalta pitäis yrittää olla miettimättä painoa, kun ehtii sen sit tiputtaan raskauden jälkeen..mut en silti haluais, et ihan kauheeta painomäärää kertyy, kiitos!

ja sokerirasitukseen ite jouduin vaan sen takia, kun meidän äidillä on diabetes.. muuten ei mua ois laitettu, kun oon ollu raskauden alussa normaalipainoinen..

Nellielli ja pötkö 29+5

 

liikunta no, mä lähdin yhdeksän jälkeen aamulla vaunujen ja koiran kans lenkille, vartti lenkkiä ja koira kotiin, sitten äiti-porukkaan / työkaverien kanssa rupattelemaan, matkat suuntaansa n. 20 min. siellä sit ulkona seisottiin tai istuttiinkin. kotimatkalla kiepasin kaupan kautta, ja kävelin toki kotiin. perillä olin vajaa 12. eli liki kolmen tunnin keikka, vaikkakaan ei koko aikaa kävelyä. ihan reippaasti pääsee ainakin aamupäivisin liikkumaan. iltaa kohden kyllä tahti rauhoittuu huomattavasti.
En kestä ajatusta et jäisin liikkumatta. sokerien takia sitä täytyy sitäkin harrastaa, voinnin rajoissa toki. välillä pääsee tosi reippaasti, välillä himmaillaan
kotityöt toki on hyötyliikuntaa, mutta oon luonteeltani sellanen et tartten konkreettista ulkoilua

kriisit raskausaikana jollei toinen nyt ihan petä ja jää kiinni, en kyllä lähtisi eroa suunnittelemaan. (kokenut oon silti jonkinasteisen pettämis-tapauksen odotusaikana) luottamuksen menettäminenkin itsessään on jo sellainen kolaus, että syö itsetuntoa ja hermoja. ja latistaa mieltä.
moni asia vain tuntuu suuremmalta kuin todellisuudessa onkaan, ja miehet ei valitettavasti aina osaakaan ajatella etukäteen mitä vaimo ajattelisi. tai muuta.
hermoja siis jokaiselle noihin ahdistaviin tuokioihin...

gessleinit itellä ei minkään näköistä kokemusta koko merkistä. ainoa mihin kiinnittäisin huomion, on et jarrut ei saa olla muoviset suomen talveen... en kyllä ainakaan suosittele....

ruuan vedin ja antaumuksella perään muutama rivi suklaata. oon koko viikon ollut herkkuja syömättä, ja nyt sit palkitsin itseni. ja näinhän ne kuuluisi herkut nauttiakin: heti aterian perään niin ei verensokerit pomppaa pilviin.

muutoin arvot olleet ihanteelliset, et sikäli en kyllä murehdi koko sokeri-juttua

nyt päivä-huilingille

 

Heips

Tervetuloa minunkin puolesta Eveliinu

Odotellen Jos myyjä on tuttu, että tiedät varmasti kaukalon olevan kolaroimaton ja vaunut yms. on säilytetty asianmukaisesti, niin ehdottomasti kannattaa ostaa. Se paljon niistä kannattaa maksaa, riippuu tuotteiden kunnosta. Ei muuta kuin tiukka syyni päälle

Liikunta Noin tunnin kävelylenkin teen iltaisin, kun mies laittaa esikoisen nukkumaan, niin mulla alkaa laatuaika itseni kanssa lenkkipolulla. Kerran jäi väliin ja heti alkoi issias muistuttaan olemassaolostaan.

(.) Siis mikä napa, se alkaa katoamaan ihan kokonaan

Inari & Juri Kakara (POKS POKS) 28+0, päiviä synnytykseen n. 84.

 

Sokerirasitukseen määrääminen siihenhän laitetaan, jos on altistavia tekijöitä, joita on ylipaino + kaikki muut normaalit diapetesriskit/ sukurasite/ aiemmissa raskauksissa ollut/ korkea ikä niin melkeen aina suositellaan käymään. Mun mielestä jos haluaa, niin sinne saa pyytääkin käydä vaikkei oliskaan mitään. Jossain päin suositellaan että kaikki yli 25-vuotiaat äidit kävis. Mutta RD voi tulla vaikkei olis mitään riskitekijöitäkään, sillä sehän johtuu myös raskaushormoneista. Esim. mulla ei ole mitään muita riskitekijöitä kuin sukurasite ja sokerirasituksia ehdotettiin mulle vain - ja upsansaa sokerit laukkaa taivaissa - söin sitte näkkileipää tai jäätelöä

Nynaeve noista sukulaisista, niin mulla kyllä skitsottaa kans tuo anoppi, koska en haluais ns. jäädä sille "velkaa" mistään. On vähistä rahoistaan ostanu kirpputoreilta vaatteita ja oon ottanu ne vähä hampaita kiristellen vastaan kun ei ole oman mielen mukaisia olleet, mutta isoin mitä se lahjotti oli tuo keinutuoli.... vielä noiden mummon jäämistöstä :kieh: Toisaalta oon kiitollinen ja tuli tarpeeseen se, ja ihan ok että sillä nyt vihdoinki kiinnostaa meidänki elämä vähän enemmän, mutta toisaalta oon kyllä vielä hyvin skeptinen sitä kohtaan että kun ei aiemmin ole kiinnostanu niin en kaipaa hänen huomiotaan nytkään. Enkä luottaisi vauvaa esim. hoitoon hänelle (tästä on jo tapeltu miehen kanssa, tosin hänki ymmärtää mun pointin kun alkoholiasiat on syynä)

Toivon vaan ettei nimejäisistä tule kauheeta rihkamakatastrofia missä nuo miehen muutki sukulaiset vaa kilpailee sillä että kuka toi mitäkin - tai lähinnä sillä että mitä kukakin ei tuonut tai kuinka huonoa kukin toi... kun vihaavat toinen toisiaan :kieh: aion laittaa kutsuihin ihan suoraan että ei kiitos lahjoille, muistakaa poikaa säästöpossuun vakuutusrahoja varten mieluummin, ja tilinumeron..

 

Heipsandeeraa!

eveliinulle tervetulotoivotus :flower:

Sokerirasitukseen jouduin, koska olen yli 25-vuotias ensisynnyttäjä. Kaiketi olis myös joutunu, jos BMI olis yli 30 tai on sukurasitusta tai aiemmissa raskauksissa on todettu RD.

kokoarviota ei ole muuten tehty, paitsi pituuden suhteen, senhän ne laskee jotenkin siitä reisiluun mitasta rakenneultran yhteydessä. Mutta ei mitään painoarviota ole kyllä kukaan heittäny.

Oma paino mietityttää, koska se on laskusuunnassa. Olin siis lievästi ylipainoinen ennen raskautta eikä sitä nyt saisi paljon lisää tullakaan, mutta oletin ettei näillä viikoilla kuitenkaan painon suunta alaspäin saisi olla, eikös vauvan pitäisi kerätä sitä elopainoa pikkuhiljaa. Syön kyllä ihan normisti, ehkä annoskoko on hieman pienentyny, kun ei enää mahdu niin paljon kerralla ja liikkunutkin olen ihan normaalisti. En tiedä, ehkä neuvolantäti ensi viikolla sitten puuttuu asiaan jos on syytä huoleen. Maha kuitenkin kasvaa kokoajan, mies sanoi tänäaamuna ettei takaapäin kyllä yhtään huomaa että olen raskaana, kun on niin etupainotteinen (poika)maha.

kelan papereihin pitäis varmaan rueta kohta paneutumaan, ettei jää ihan viimetinkaan. Kuukauden päästä pitäis olla jo paprut kelassa.

synnäriin tutustuminen Onko muut ensikertalaiset menossa tutustumaan synnytyssaliin? Täällä on tosi pitkät jonot, jotkut perhevalmennusryhmäläiset sai ajan vaan viikkoa ennen laskettua aikaa, että saattaa myöhä tavoittaa jos etuajassa syntyy. Meille sain varattua ajan kuukautta ennen LA, joten siitä on (toivottavasti) ihan oikeastikin hyötyä.

Omat olot Iskias vaivaa iltaisin, ollaan taas nukuttu lattialla ohuilla patjoilla miehen kanssa, jotta mun selkävaiva helpottuis. En tiedä mikä muu siihen auttais, kun kovalla nukkuminen ja venyttely. Se ei tykkää istumisesta, ei seisomisesta eikä liikkumisesta. Kivuttomin asento on kontallaan, mutta enhän mä voi töitä tehdä siinä asennossa
Mulla on välillä istualta noustessa hyvin raskas/painava olo rakon kohdalla, ihan kun ois joku tykinkuula rakossa. Mä aina sillo kuvittelen, että Keijo istuu meditoimassa siinä päällä jalat ristissä, että sen takia painaa niin kovasti =)

Yöllä kääntyminen on kyllä jo huomattavasti vaikeampaa ku ennen, pitää pidellä mahaa, ettei vihlo kyljenvaihto. Tulee siis lähes aina herättyä, kun tekee mieli kääntyä. Sukat on pakko laittaa istualtaan niin että nostaa jalan toisen polven päälle (siis toinen nilkka toisen polven päällä). Ja jos lattialle tippuu jotain, niin vähän sillai sivuttain sitä tulee sieltä koukittua... Mullakin kävellessä rupee vihlomaan tuohon oikealle alavatsaan, se sama kohta on ollu se kivuliain alusta asti, luulen että istukka on siitä kohtaa kiinni minussa ja varsinkin nopea kävely "repii" ja venyttää sitä kiinnityskohtaa. Se helpottaa, että kannattelen kädellä vatsaa siitä kohdalta. Pitäisköhän kokeilla jotain tukivyötä...

Viikonloppuna ollaan menossa mökille ihan vaan sen takia, että voin hakea sieltä ikivanhan virttyneen verkkapukuni, kun ei enää mahdu kotona olevat ulkoiluhousut jalkaan, eikä mammashortseilla enää tarkene lenkkeillä. Onneks on sinne tullut jemmattua vanhat retkut

Välipalan aika, joten oikein ihanaa viikonloppua kaikille mammoille! Voikaahan hyvin!

Sandells & Keijo 27+1