Marraskuun 2012 masuasukit <3 *elokuussa*

Mulla ainakin on pieni paniikki alkanut iskeen sen synnytyksen jälkeisen elämän puolesta.. En oo synnytystä ees miettiny viä ihan kauheesti..tietty vähän, mut kyl mua enemmän jännittää se kaikki, et miten lapsen kanssa pärjään..uskallanko lähtee sen kaa mihinkään, osaanko syöttää oikein, osaanko pukee oikein..ja tietty pelkään, et kuinka muutenkaan osaan käsitellä niin pientä..oon ihan hukassa kaikkien perusjuttujenkin kanssa varmaan..mut sit taas toisaalta..onhan ne muutkin selvinny!

Liikuntaa harrastan tosiaan paljon..viikossa sen 5-6 kertaa käyn salilla ja/tai jumpilla.. mut sit käveleminen ei oikein luonnistu..siis, että jos kävelen pidempää matkaa, niin alkaa pistään alavatsaan (ihan ku lihaskramppi tulis) ja sit on hidastettava tahtia tosi paljon..se on tosi ärsyttävää, kun jaksais kyl kävellä, mut se pisto vatsassa tuntuu tosi inhottavalta..

Viikonloppuna saatiin miehen veljeltä ja sen vaimolta sitteri, leikkimatto ja hoitotaso.. ja sit turvakaukalo saadaan heiltä kans vielä! Yhdistelmävaunutkin on nyt tiedossa! Täytyy vaan maksaa ne ja hakee ne kotiin.. saatiin yhdeltä tutulta siis käytetyt yhdistelmävaunut..ihastuin ite niihin kauheesti ja sain viä sit alennustakin alkuperäisestä pyyntihinnasta..

Nellielli ja pötkö 30+1

 

nukkapallero kuten sanoin, olen kokenut myös sen pettämisen raskausaikana... en missään tapauksessa ole sitä mieltä että siihenkin vain PITÄÄ jäädä. sitä vaan että moni asia paisuu odotusaikaan, hormonit saa naisen reagoimaan moneen pikkuasiaan kuin valtamerialukseen.
vakavat asiat on eri asia. mä en nyt jaksa puida enempää, tässä on taas omassa osoitteessa ihan riittävästi mietittävää.
ja kuten kirjoitin naimisiinmenosta, et se oli MEIDÄN suhtautumis-tapa, mutta että moni ajattelee toisinpäin. missään tapauksessa se, et me on ajateltu asiat noin päin et jos on valmis lapsen tuloon on oltava valmis myös avioliittoon, ois AINOA OIKEA TAPA. Kerroin meidän tavan. Kukin saa edelleen tehdä kuten tykkää, enkä mä siitä provosoidu.
Mä en nyt anteeksi vaan jaksa enempää, kun on taas tapahtunut erinäisiä ongelmallisia juttuja jotka vaatii kaiken jaksamisen minuutti kerrallaan...

 

Eveliinu ja Sandells81 Minulla huonoon oloon auttoi tosiaan kylmän syöminen (pakastemarjat yms.) ja sitruunavesi! Eli vettä kannuun ja sitruunapaloja sinne =)
- Kannattaa kokeilla.

Terveiset neuvolalääkäristä; painoa tullut 11,5kg yhteensä, verenpaine 116/63, sf-mitta 25, pissat ok, kohdunkaula kiinni mutta kohdunsuu auki (ei kuulemma mitään hätää?) ja sitten sykkeet 150. Eli kaikki aika mallikkaasti :wave:

Muutamana yönä olen herännyt jalkapohjien kutinaan? Onko muilla ollut tälläistä, - mistäköhän johtuu? Ja sitten aamuisin kun herään, tuntuuu kohtu/vatsa aralta. Johtuukohan siitä että nukkuu kyljellään ja kohtu vähän niinkuin lytyssä?

Masunkasvatusmaanantaita kaikille!

Mamma2012 ja kyytiläinen 26+5

 

toiveajatus mullahan oli sokerirasituksessa vain yksi arvo täysin sama kuin raja-arvo ja 6 pvä kotimittauksissa paljastui sitten että sokerit heittelee ihan päin persettä! Tuosta kokeesta on nyt parisen viikkoa ja ylihuomenna on eka aika ä-polille sokereiden takia, ja koska ruokavalio ei mua auttanu nii todennäkösesti tulee insuliinit, koska on niillä taivaissa olevilla sokeriarvoilla muitakin haittoja kuin vauvan kasvu vaikka se onkin se suurin huoli. Että kyllä ne rajat jostain kertoo vaikka ei heittäis paljoakaa - itsellä ei siis yhtään. Tsemppiä että arvot pysyis kurissa kotosalla sulla!

 

Suurimmat poraukset täällä vedetty :'( Sokerirasituksesta jäinnyt sitten minäkin kiinni! Silmät on paruttu kuiviksi ja oikeestaan siitä syystä että taas mä joudun kestämään piikkejä, kun täytyy kai niitä sokruja seurailla. Keskiviikkona aika diabeteshoitajalle, jolloin saan mittarin ja ohjeita tarkemmin.
Ylimääräinen lääkärikäynti tuli myös tehtyä, mutta alakerran tilanne oli pysynyt samana, joten ei huolta siitä.
Sairaslomalla olen nyt kuitenkin 9.9. asti ilman selvää syytä... tai no työnteko kyllä tuntuu raskaalta enkä oikeen kauheasti voi töissä töitäni valitakaan.

Liitoskipuja ei ole täällä vielä esiintynyt, mitä nyt ehkä pari kertaa koko aikana. Esikoisesta kyllä muistan nuo hyvin.

Millimama Ihanan ultrakuvan olit laittanut

Sain eilen kuulla että kaverini odottaa ensimmäistä lastaan. Viikkoja heillä on vasta 9, mutta toivotaan että kaikki menee hyvin.

Tässä raskaudessa on tuntunut että mieliala heittelee enemmän mitä esikoisen odotusaikana. Muistaakseni esikoisen aikana en vetistellyt juuri lainkaan, mutta tällä hetkellä näköjään jo tieto että joudun sokereita mittaamaan saa mut parkumaan kuin minkäkin...

Tämä viikko olis pojalla vielä hoitoa jäljellä ja sitten loppuu hänen päivähoitotaipaleensa. Vastahan (8/09) hän aloitti perhepäivähoitajalla ja nyt se on jo ohi. Onneksi muutamia varahoitopaikkoja lukuunottamatta hän on saanut olla samalla hoitajalla.

Nyt ruokaa laittamaan!
Niipa ja Pekka Perunapää 27+1??

 

Sokerirasituksesta - mulla oli paasto 5,3 ja muut arvot hyviä ja kyllä sieltä raskausdiabetesdiagnoosi tuli. Johonkin se raja kai pitää laittaa. Jälkikäteen oon pohtinu monia syitä miks mulla oli se paasto "liian korkea" mm. stressitaso oli taivaissa koska tuolloin vielä oottelin lapsivesipunktion tuloksia. No mittaillu oon kesäkuun alusta lähtien eikä mulla ole kuin kaks kertaa pikkasen mennyt yli rajan. Oonkin pohtinut että onko mulla edes mitään rd:ta kun ne arvot pysyy hyvinä. Mutta turha sitä kai on miettiä. Diagnoosi mikä diagnoosi. Ja pääsee vielä yhteen ultraankin, heh.

Liitoskivut helpottivat viikonloppuna kun en tehnytkään oikein mitään. Kerkesin jo ilostua että kivut ovat helpottamaan päin. Mutta ei tarvinnu olla ku pari tuntia taas töissä kun kivut palasivat... Voi **ttu mä en taas jaksa noita töitä. Työparini, erityisluokanopettaja, vauhkoaa erityisoppilaiden henkilökohtaisten oppimissuunnitelmien päivittämisestä ennen äippälomani alkua ja arvatkaa vaan kuinka paljon mua tällä hetkellä kiinnostaa... Meinasin jo tänäänkin repiä pelihousuni kun se roikkui hihassa kiinni kuin joku **tun takiainen. Uaah jättäis mut rauhaan.

Mikähän kumma ilmiö tämä pahoinvoinnin palaaminen on kun niin monella itseni mukaanlukien on sitä ollut?! Kai se sitten on ihan tyypillistä. että sekin riemu tähän vielä kaiken muun stressin lisäksi! Mun pitää alkaa harkitsemaan tosissani olenko kykeneväinen töihin ylipäätään... alkaa sekä henkinen että fyysinen vointi olla niin pirun huono

Tyhmä minä kun luin kokonaisuudessaan tuon jutun Kanan kohtukuolemasta Nyt pelottaa. Seuraan Paavon liikkeitä koko ajan ja oon sortunut herättämään hänet vähän turhan usein :ashamed: Viime yönä heräsin ja ehdin just panikoida että en ole herännyt potkuihin koko yönä, kunnes täällä alkoi sellanen ukkosmyrsky, että tuntui kuin taivas ois revenny. Paavokin sitten heräsi/pelästyi? ja alkoi potkuttelunsa jatkaen sitä aamuun asti.

Mä linnoittaudun nyt sohvannurkkaan säälimään itteäni!

Työn orja Anukkio ja ukkosta pelästynyt Paavo 27+3

 

Noista pakkoajatuksista ja peloista niin mulla on kyllä ollu niitä ihan raskauden alusta asti mahaa kohtaan ensin tuntui ettei uskalla syödä mitään ennenku oli tutkinu googlesta viimeistään että sopiihan se raskauden aikana, suihkussa pelkään että liukastun saippuaan - vaikka en käytäkkään palasaippuaa ja meillä on suihkumatto, ommellessa monesti pelkään että sakset jotenki lipsahtaa ja menee mahan läpi, ulkona kävellessä kammoan kanssa muita ihmisiä, onneksi täällä on vilkkaat lenkkipolut niin sinänsä ei tunnu että olis missään yksin jos joku käy päälle tai tulee joku superäkkisynnytyskohtaus ja makaan jossain ojassa - tai mitään

Voin kuvitella kuinka paljon nuo ajatukset ainaki hetkellisesti vielä lisääntyy sitten kun vauva syntyy - meinaan mulla on noiden koirien suhteen ollu aina samanlaisia -varsinkin kun ne oli pieniä, mitä jos tallaan tai kaadun niiden päälle, entä jos ne syö nuppineulan lattialta ja kuolee ja se on mun vika. Entä jos niitä pukiessa vahingossa katkaisen niiltä jalan tai entä jos kynsiä leikatessa jotenki lipsahtaa ja kuolee koko eläin johonki verenhukkaan..

Ja pahimmat stressipainajaiset liittyy aina jotenkin siihen että itse omilla teoillani aiheutan jommankumman koiran kuoleman tai sitten mies kuolee tai jättää mut - eli ne kaikkein rakkaimat sielläkin seikkailee.

Tuommoset ajatukset on jokaisen ihmisen alitajunnasta kumpuavia äkillisiä ajatuksia, tulevat kuin selkäytimestä ja suurimmaksi osaksi aikaa järki heti hiljentää ne kun ne on epärealistisia, niitä on kaikilla, toisilla ne ei vaan ole niin kauhean voimakkaita ja toisilla niitä on enemmän. Luin pitkän psykologian opiskellessani niin siellä paljon noista puhuttiin henkilöpsykologiassa, niin onneksi osaa sitä kautta rauhoittaa itteään kun tietää että se on ihan normaalia ja aivot vain toimii niin

 

Ihania ultrakuvia Millimama! :heart:

Masun kasvu mulla on pysähtyny kokonaan, tuntuu että ois jopa pienentyny... Rv 25 mulla siis rupes näkymään selvä raskausvatsa, ja nyt rv 28 ei ole kasvanut ollenkaan.

Liikuntaa tulee nykyisin vapaa-ajalla harrastettua tosi vähän.. tai ei juuri ollenkaan. :ashamed: Mutta töissä olen kokoajan liikkeellä, eli onneksi tuo työ on sen verran fyysistä ettei ihan kerkee laiskistumaan. Hoitoalalla siis olen.

Yönapostelua en harrasta, ei oo tullut koskaan mieleenkään että kävispä jääkaapilla yöllä. Raskauden myötä tietenkin on joutunut heräilemään öisin vessaan mutta samantien löydän tieni takas sängyyn ja enkä ikinä ole huomannut tuntevani nälkää.


Lily_ 28+0 Poxpox!:heart:

 

Sokerirasituksesta vielä. Mä oon ihan sekasin koko tän asian kanssa, keskiviikkona vasta se aika sinne hoitajalle, jolta saan sitten tarkempia ohjeita. Verensokeria ainakin pitää vissiin mittailla, kun se neukkatäti sanoi jotain et pari kertaa viikossa. Ehkä olen viisaampi keskiviikon jälkeen saas nähä mitä ruokavalio neuvoja mulle antaa. Mä oon nyt niin paljon tykännyt syödä hedelmiäkin, varmaan nekin kielletään :ashamed: No kaipa tästä selviää, eikä enää oo niin kovin paljon jäljelläkään. Toivottavasti vauva ei nyt sitten tästä syystä kasva hirmusen suureksi.

 

Yönapostelusta sillon kun pahoinvointi oli pahimmillaan, niin muutamana yönä tuli käytyä mutustamassa näkkäriä tms. vessareissujen yhteydessä, mutta nyt ei oo enää tarvinnu.

Vaunut on nyt hommattu, päädyttiin Oran sisarusrattaisiin ja sen mitä niitä oon testaillu (yhellä lapsella) niin hyvät ja toimivat on! Kevyet työntää ja ihan ketterän oloiset. Hintakaan ei ihan mahdoton ollut (sh. 599€, tarjouksessa 529€) varsinkin kun siihen sisältyi kotiinkuljetus, ilmapumppu, hoitolaukku, sadesuoja ja (integroitu) hyönteissuoja. =)

Huomenna ois lääkärineuvola ja jännittää ja pelottaa hirveesti, en tiiä miksi.. Tulenpa sitte huomenna kertoo paremmin kuulumisia, nyt elokuvaa katsomaan opcorn:


kiukuttelija 30+0

 

Heippatihei kaikille!

Perhevalmennuksesta ei ole meillekään puhuttu vielä mitään, vaikka enää on 10 viikkoa laskettuun aikaan. En kyl tiiä mentäisiinkö edes, joten ihan hyvä, jos neuvolassa unohdetaan mainita asiasta Synnytyssairaalaan en myöskään ajatellut mennä etukäteen tutustumaan, vaikka sellainen mahdollisuus olisikin. En jännitä synnytystä enkä jotenkaan koe tarpeelliseksi nähdä paikkaa etukäteen. Oonkohan ainut ensikertalainen, joka ei oo kiinnostunut perhevalmennuksesta tai synnytyssairaalasta... :ashamed:

Parisuhde on entisellään riitoinen ja onnen hetkineen. Seksi kyllä on vähentynyt huomattavasti. Kummankaan ei oikeen tee mieli kuin tosi harvoin. Muutaman vuoden vauvantekopuuhat varmaan on vaikuttanut asiaan. Toisaalta nyt seksi on paljon parempaa, kun ei ole ns. pakko harrastaa sitä. Meillä riidellään, tai no kinastellaan, aika paljon normaalistikin, niin myös nyt raskausaikana. Joskus se mietityttää, mutta olemme kokeneet niin paljon yhdessä, että suhde on kuitenkin vankalla pohjalla. Joskus jossain vauvalehdessä luki, että riitelyn takia (en siis puhu pettämisestä, väkivallasta...) ei raskausaikana ja lapsen ekan elinvuoden aikana saa erota, koska äidin hormonit heittää vielä niin paljon ja lapsen syntymä on muutenkin parisuhteelle mullistava kokemus. Tiedä sitten mihinhän tutkimukseen sekin tieto perustui, mutta kyllähän se toisaalta maalaisjärjellä ajateltuna ihan järkevältä kuulostaa =)

Yönapostelua harrastan joskus harvoin, jos illalla on tullut syötyä huonosti. Mutta siis vain, jos on tosi kova nälkä yöllä herätessä.

Liikuntaa harrastan vaan työmatkapyöräilyn ja koiran kanssa lenkkeilyn muodossa. Koiran kanssa tehdään noin tunnin lenkkejä. Bodypumpit, spinningit ym. jätin heti plussattuani, kun pelkäsin hysteerisesti uutta keskenmenoa. Nyt hiukan harmittaakin, ettei tullut jatkettua liikkumista normaaliin tapaan. Mustikkametsään aioin viikonloppuna koiran kanssa mennä, mutta kyykistelystä ei tullut mitään, alkoi vatsaan sattua ja tuli kauhee pissahätä Taitavat siis mustikat ja sienet jäädä tänä syksynä metsään.

Liitoskivut on helpottaneet viime aikoina, samoin peräpukamat ja suonikohjut. Vointi onkin tosi hyvä ja tuntuu hassulta, että äitiysloma alkaa ihan just pian. Ihanaa silti jäädä kotiin valmistelemaan vauvan syntymää. Ja varmaan se loppuajan uupumus ja tuskainen olokin sieltä vielä tulee...

Muuten, mun äitiyspakkaus ei oo vieläkään tullut, vaikka se on kelan sivujen mukaan ollut tilattuna jo neljä viikkoa

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :wave:

idylli 30+2 :heart:

Piti vielä lisätä, että hauskaa ja jännää kun viime aikoina vatsan päältä on alkanut selvästi nähdä vauvan liikkeet. Välillä koko vatsa muuttaa muotoaan, kun vauva siirtyy puolelta toiselle tai heittää kuperkeikkaa

 

Mnica voiko se olla sitten vain sellaista kipuilua.. mietin että kun ihan kunnolla sattuu ja kouristelee (aivan niin kuin supparit) ihan että itku tulee.. :/

Ihania ultrakuvia Millimama ! =)

Ihanaa maanantaiodotusta kaikille!

eveliinu 28+5 (korjaus)

 

no onpahan ollut päivä :'(

...

vatsan kivut helppaa kun nukkuu tyyny mahan alla, jos kyljellään on.

pelotkyllä tässä itellä ainakin on ihan tarpeeksi muita huolia, en tosiaan jokaista askelmaa vahdi, et mitä jos ja mitäs sitte...

yönapostelu ei oo ilmenny.... väsyneenä en pysty syömään.. maistuu päivällä niin hyvin ruoka ettei yöllä tartte..

huoh, on ihan loppu tähän päivään. toivotaan että huominen tuo toivoa...

ja mitä parisuhteiden ongelmiin tulee, voin olla enemmän kuin kiitollinen nykyisestä puolisostani, joka ei ole toilailuillaan aiheuttanut pettämisiä, ei väkivallan uhkaa edes, saati muitakaan murheita. ne on eletty nekin, mutta onneksi kauan sitten...

unia kaikille...

 

Heissan!

Kokeillaan nyt kirjuutella taas vaihteeksi, mä oon näköjään hirmu huono olemaan näillä palstoilla varsinkin kun touhuan päivät kaikkea muuta.

Perhevalmennus ei ole kutsua kuulunut tosin nyt tuntuu että jaksaako sitä lähteä moisiin kokouksiin istumaankaan...Meillä noihin valmennuksiin kuuluu se synnäriin tutustuminen.

Parisuhde No joo perussettiä on täällä taloudessa. Syksy vie voimat ja kun on rahahuolia niin kyllähän se masentaa. Kallein hankinta vielä tekemättä (vaunut) mutta ei kiinnosta lähteä edes kaupoille kun ei ole rahaa. Ehkä sitte kun on pakko ja jään äitiyslomille menen katselemaan ne vaunutkin, vaikka appi ne onkin luvannut kustantaa niin ei se rahapussi ole siinä just silloin kun pitäis maksaa eli tarttis kuitenkin sitä omaa pääomaa jonkin verran.
Makuukammarin puolella on ollut hiljaista ei vaan jaksa seksi touhut kiinnostaa.

Maha Anselmi on oikein vilkas kaveri ei nyt mitenkään häiritsevän aktiivinen eli saan kyllä nukuttua sillon kun nukuttaa enkä pahemmin potkuihin herää. Pitäiskin mitata tuo mahan ympärys eipä ole sitäkään tullut tehtyä aikoihin. Seuraava neuvola olis 4.9 ehkä sillon mittaillaan taas sf mittaakin.

Ruokahalu sitä ei ole. Nytkin olen ollut 7.00 asti hereillä eikä ole vielä nälkä pahemmin vaivannut tosin en ole tehnytkään nyt aamusta yhtään mitään muuta kun vaan surffaillut netissä ja ollut.
Muuten nuo syömiset menee niin että joskus aamupäivällä aamupala joskus puuroa joskus leipää ja jugurttia. Seuraavan kerran teen ruuan kun mies tulee kotiin ja syön sillon oli nälkä tai ei. Siinä ne sitten tahtoo olla tosin nyt on tullut naposteltua välillä omenoita joten ne kyllä vie sitä nälkää pois kun makeita ovat.
Annokset on myös pienempiä kun ei vaan yksinkertaisesti mahdu samaa määrää napaan kun ennen.

Yösyöminen Jos kotona olen en yöpalaa syö kun en tosiaan iltapalaakaan syö. Yövuorossa tulee kahvia ja vettä juotua ja jos joku on jotain tarjottavaa tuonut niin niitä popsin oli ne sitten pullaa tai omenoita. Aamupalan syön töissä joskus 5.00 paikkeilla tuo on yleensä joku jugurtti, hedelmä tai salaatti sillä jaksaakin kotiin ja nukkumaan.

ON nyt on joo pinna kireellä taas jostain ihme syystä. Koira jaksaa ottaa päähän ehkä siksi että oon nyt saanut tupla aamuherätykset ensin ennen 5.00 kun mies lähtee töihin ja torkuttaa kelloa ja etsii vaatteita. Toinen on tullut kun koira haluaa just heti kun mies on lähtenyt töihin niin ulos. Siinä samallahan se ei voi mitenkään kuselle mennä kun mies alakertaan menee.
Nyt sillä koiralla on muutenkin joku mahavaiva oksentaa ja ripuloi joten ulos on vietävä jos ei halua alottaa aamuaan siivoamalla ripulipaskoja pitkin lattioita. No eiköhän se tuosta tasaannu piimällä niin kun aina ennenkin.

Mulla olis enää 4 työpätkää edessä ja sitten alkaa äitiysloma. Aika pelottava ajatus itseasiassa. Enemmän mä taidan jännittää sitä vauva arkea ja sitä kestääkö pää olla täällä kotona pelkästään. Lisä jännitystä tuo minkälainen syksy mahtaa tulla onko pitkä ja märkä tai minkälainen talvi tulee enemmän ehkä se talvi tässä tuo sitä jännitysmomenttia kun tosiaan suurin osa talon joka päiväisistä talvijutuista tulee minun hoidettavaksi eli vauvanhoidon lisäksi, ruuanlaitot, lumityöt ja talonlämmitys (meillä kun on pääasiassa puulla lämpiävä talo)

No sen näkee sitte kun nuo asiat tulee vastaan.

iia ja Anselmi 28? +5 (viikotkin mennyt näköjään ihan sekaisin)

 

Täällä tänään jo hiukan paremmat fiilikset, eilen sain kelalta kirjeen jossa ilmoitettiin että äitiyspakkaus on tilattu ja sen pitäis tulla 2 viikon sisällä.

Pojan vein aamulla kerhoon ja jäi sinne ihan mukavasti. Kotona en oo nyt tehnyt yhtään mitään vaan olen ajatellut että olen ja löhöän tämän viikon kun poika on vielä hoidossa. Ensi viikolla saakin sitten olla ja touhuta hänen kanssaan.

 

Tänään oli neuvola.. Paino noussu viimeisimpään neuvolaan, joka oli siis neljä viikkoa sitten, vain 500 grammaa eli ei paha..mut sais kyllä olla nousematta ollenkaan enää! oon meinaa lihonu jo siihen mun alimpaan painoon ennen raskauden alkua 14 kiloa..et se kyl riittäis mulle, kiitos! Mun hoitaja kyl sano, et sen mielestä mun posket on kaventunu, et olin sen mielestä ihan posket lommolla, kun se ei mua oo hetkeen nähny taas..kai mä oon sit naamasta laihtunu! Hemoglobiini oli 125 eli ihan okei..verenpaineet oli laskenu vähän..ei kyl tarttis, kun muutenkin ollu aika alhaiset, mut ei niissä kai sen kummempaa.. sit kohtua kokeillessa hoitaja sano, et tuntuis siltä, et vauva olis kääntyny pää alaspäin.. viimeks viä pari viikkoa sit ultrassa se oli perätilassa.. ja sf-mitta mulla oli 30,5 cm..

Neuvolalääkäriä mulla ei enää oo..tai siis sitä ei oo viä ollukaan..mut sitä nyt ei mulla laiteta, kun tosiaan olin pari viikkoa sitten tayssissa kontrollissa klexane-piikitysten takia..ihan tyhmää.. olisin viä halunnu neuvolassakin lääkärille, mut ei sit..sano vaan, et jos ny jotain ihmeempää tulee, niin sit tietty pääsen lääkärille, mut kun kaikki on hyvin, niin ei sille tartte sit mun mennä..

Nellielli ja pötkö 30+2

 

Jee, tulin tänne itsekkäästi ja omanapaisesti hehkuttelemaan hyvistä tuloksista sokerirasitustestistä! Arvot olivat matalat (4,4, 4,7, 6,3), ja kuulemma tunnin arvo jopa erittäin matala siihen nähden, kuinka paljon sokeria siinä testissä pitää kipata. Ei siis minun kohdallani huolta RDstä. Toisaalta samantien sympatisoin kaikkia joilla ei tulokset ole olleet niin hyviä!

...Tai sitten alhaiset verensokerilukemat kertovat vain elimistöni huipputehosta muuttaa sokeri suoraan rasvaksi takapuoleen

Nynaeve ja Pp 27+2

 

Taas paljon tekstiä tullut kun ei pariin päivään ole lukemassa käynyt.
Kävin sitten saikkua hakemassa tänään ja pari viikkoa nyt sitten saa huilata. Lähinnä tuon selän takia hain, kipeytyy aika herkästi istuessa. Unohtui samalla sitten kysellä sokerirasituksen tuloksia. Neuvola sentään parin viikon päästä.

Parisuhteesta sen verran, että saatiin vähän asiasta puhuttua ja vähän sai selvyyttä asiaan. Mutta eihän tuo mies kauheasti sitten varsinaisesta ongelmasta halunnut puhua.. No, onneksi ei mistään kovin isosta jutusta ole kyse, mutta silti vähän vaivaa edelleen.

Peloista sen verran, ettei niitä oikeastaan ole. Jotenkin vaan ajattelee, että eiköhän sitä sitten osaa ja pärjää. Ja kun tuo mies on niin mukana tässä hommassa, niin eiköhän hänestä apuja ole.

Omaa napaa Viikonloppuna siirrettiin hoitopöytä omalle paikalleen ja sen pyyhin perusteellisesti, käytetty kun on. Voi kohta sitten vaatteita sinne laitella sitä mukaa kun niitä pesee. Maha tosiaan on jo aika ylhäällä ja olo sen mukainen, etenkin syömisen jälkeen. Ipana viihtyy edelleen paljon sivuttain, mutta myös pää alaspäin. Potkut ei vielä kipeää tee, välillä kyllä muljahtelee niin että maha heiluu ihan kunnolla. Hauskaa seurattavaa kyllä. Tuo kokoarvion puuttuminen jotenkin häiritsee, kun välillä miettii, onko toinen kasvanut tarpeeksi. Vaikka maha onkin kasvanut ja liikkeet tuntuu aiempaa paremmin jatkuvasti. Silti vähän asia mietityttää. No, pitää ottaa neuvolassa puheeksi jos muistan. Ja etenkin kun tuntuu jatkuvasti kuulevan kommenttia miten pieni maha on. Vaikka itse tietääkin ettei se niin pieni ole, mitä ulkopuoliset kuvittelee, vaatteet kun edelleen peittää aika hyvin, jos ei ihan ihonmyötäinen paita sitten ole. Ärsyttää tosin, miksi tuollaisesta nyt sitten pitää huomauttaa.. Tässä lähipiirissä kun on muitakin raskaana olevia niin kiva sitten kun vertailevat keskenään. No on kai tää nyt pienempi, kuin jollain joka on pari kuukautta edellä..

Tirppana 27+3

 

Moikka moii Marrasmasut!

Yösyöpöttely: Ei ole tullut harrastettua, tosin kompensoin sen sillä että napostelen pitkin iltaa. =) Onneksi nyt on sekin kyllä vähentynyt, kun tuntuu ettei masussa riitä tila enää. Närästyskin on vaikuttanut iltasyöpöttelyyn. Ei uskalla enää samalla lailla puputtaa, tai käy hirveä polte koko yön. :/

Parisuhde: On ihan hyvällä tolalla. Tietty nää perinteiset ”Hitto kun hengität noin äänekkäästi”, ”mikset voisi olla vähän vähemmän tiellä”, ”Sanoisit nyt joskus sinäkin jotain” ja ”Sä et rakasta mua enää”-tyyppiset raskaushormooneilla kuorrutetut ajatukset käy välillä pyörähtämässä päässä, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa ainakin meidän osalta, että ne kuuluvat asiaan. =) Kovasti rakastan vaikka välillä toinen ottaakin niin paljon pannuun. <3

Kelajutut: Vieläkin ne paperit jumittaa mun työnantajalla…. Prkl… Jos eivät ole tänään tulleet meitin postilaatikkoon niin huomenna lähtee vihaista soittoa palkanlaskijalle. Onneksi ei ole vielä kiirus. Tahtois kanssa vaan jo hypistelemään sitä äitiyspakkausta. =)

Liikunta: Ööööö…. Mitä se on… Kaikki rasitus on kielletty, joten mitään liikuntaa en ole harrastanut sitten kevään… Kiva. No jos tämän nyt jaksaisi kun on pienen hyvinvoinnista kyse.

Hikoilu: Onko muilla ongelmaa? Mä haisen ihan miehelle!!! Suihkussa pitää käydä kaksi kertaa päivässä ja dödöt pettää silti. Tosi kiva ongelma.

Omaa napaa: Ipanan liikkeet on tosi voimakkaita ja napakoita. Tuntuvat välillä niin kovaa että ovat ihan epämukavia. Vaikka tietysti kivahan se on että pieni on aktiivinen ja antaa kuulua itsestään. =) Kolotukset ovat rantautuneet oikein kunnolla. Yöt alkavat olla hankalia, kun selkää särkee vaikka miten päin olisi ja myös jalkakrampit eivät ole enää vieraita. Flunssakin vielä kaiken lisäksi meinaa iskeä päälle. :/ Hullua että ollaan jo näin pitkällä! Vastahan sitä päivitteli että vasta viikolla 17… Huomenna kolisee jo 30! Huh huh!

Ei mene enää kauaa niin saadaan pienet tuhisemaan syliin. =)

Harakanhattu ja jäpikkä 29+6 <3

 

Harakanhattu hikoilua esiintyy täälläkin - siis hyvin miehinen olo leikkasin tukkaa poies tossa toissapäivänä ku en enää kestäny sitä aamuista tunnetta ku fleda on liimautunu selkään kiinni yöhikoilujen jäljiltä muutenki lenkin jälkeen kyllä suihku on must, vaikka kuinka rauhassa kävelis mummojen tahtiin niin portaiden nousussa tulee viimeistään hiki

nellielli mäkää en pääse enää neuvolalääkärille sen takia ku pitää mennä sinne Taysiin sokerien takia :kieh: en tiedä mikä täällä meilläpäi on toi juttu, mutta näin ne sano et siellä tehää kuulemma vielä enemmä tutkimuksia ku siinä neuvolalääkärissä nii se korvaantuu sillä kuulemma :| piru mä olisin halunnu parit jutut tälle atooppiselle iholle ottaa reseptille siellä neuvolalääkärillä koska tää paikallinen apteekki ei suostu laittaan reseptejä uusittavaksi Treelle asti kun pitäis olla paikallisen tk:n reseptit..... enkä oo omalääkäriä ees nähny. Argh!

Yösyönneistä iltasin koittanu kanssa rauhottaa syömistä närästyksen takia, mutta nyt ku tässä oon kolme viikkoa päivittäi mitannu sokereita nii aamupaastossa mulla on tasan kaks kunnollista arvoa - ja ne on molemmat sellasilta aamuilta ku kolmen aikaan yöllä heräsin juomaan mehua! Testasin meinaan sen viime yönä ja kyllä näin on, eli mulle tuo nukkumisaika on liian pitkä aika olla syömättä niin sen takia paasto on korkea aamusin kun keho alkaa nostaa sokereita syömättömyyden takia... Eli täytynee alkaa yösyöpöksi vaikeeta vaan kun nukkusin niin sikeästi ettei millää heräis kyllä yöllä jos ei tule pissalle lähtö..

Lumineiti ja Uuboli 28+2 (huiiiii isolta tuntuu jo nuo viikot! )

 

Idylli: Tottapuhuen ei muakaan kiinnostais siinä perhevalmennuksessa muuta kuin se synnytyssairaalaan eli mun tapauksessani Tyksiin tutustuminen. Enkä tiedä voiko valikoida rusinat pullasta ja mennä vaan siihen Tosin eräs juuri plussannut pikkukakkosta odotteleva ystäväni oli sitä mieltä, että sinne ei nykyään enää edes pääsis :O En kyllä yhtään tiedä edes mitä sellainen perhevalmennus muutoin pitää sisällään. Kammottais kyllä ajatus jostain ryhmäkeskusteluista tyyliin "Millainen vanhempi sinusta tulee" ja lässyn lää. Yök! Enkä mä oikeastaan mitään käytännönkään juttuja kaipaa. Uskon, että työ tekijäänsä opettaa, tai tässä tapauksessa vauva äitiänsä opettaa Että summa summarum, en tiedä miks vauhkoon siitä että tällaisesta ei ole mulle puhuttu kun eihän mulla ole pahemmin edes motivaatiota.

Uusi inhokkisanani: VAUVAUTUNUT
Anteeksi, jos jonkun mielestä tämä on söpö tapa ilmoittaa/onnitella perheenlisäyksestä, mutta minussa tämä aiheuttaa oksennusreaktion :headwall:

Äijähiki haisee täälläkin :ashamed: Mun hiki ei ees yleensä normaalitilassa haise millekään. Siis hyi!

Vauvan asennot ja tarjonnat: Oon pohdiskellu kun joku täällä vai oliko se tuolla fb-ryhmässä oli huolissaan kun vauva oli perätilassa ollu ultrassa ja kätilökin/lääkärikin oli siitä heittänyt puolihuolimattoman huolestumisen ilmaan.. kun mulla siis Paavo heiluu ihan vuorokaudenajasta riippuen milloin missäkin tarjonnassa Päivisin hän tykkää olla pää alaspäin ja jysäytellä mojovia potkuja tissien alle. Iltaisin hän asettuu istumaan virtsarakon päälle ja rummuttaa jaloillaan siihen. Ja öisin on aivan alavatsassa poikittain niin että näyttää kuin olisin nielaissut kokonaisen ranskanleivän. Et onhan tuolla vielä niin hyvin tilaa jumpata ja heitellä voltteja? Siis että eikö tällainen liikehdintä ole ihan normaalia ellei peräti toivottavaa?

Kelajutut on mullakin kestäny ihan kestämättömän kauan. Tänään kolme viikkoa. Pari päivää sitten tarkistin netistä että edelleen on vaan "asiakirja saapunut". No en jaksa stressata, kunhan ny ennen Paavon tuloa tulis.. huoh.

Voimat on edelleen loppu ja töissäkäynti ihan tervanjuontia. En jaksa töiden lisäks mitään. Mies tekee kotona kaiken vaikka on hälläkin oma työnsä. Mä en vaan jaksa. No kai tuo menee, niinku löyhässä hirressä. TJ 35 aamua (töitä).

Vali-Anukkio ja Paavo 27+4

 

Täällä tänään jo hiukan paremmat fiilikset, eilen sain kelalta kirjeen jossa ilmoitettiin että äitiyspakkaus on tilattu ja sen pitäis tulla 2 viikon sisällä.

En halua latistaa sua, mutta mä sain neljä viikkoa sitten kirjeen, jossa luki, että äitiyspakkaus tulee kahden viikon sisällä. Eipä ole vieläkään tullut, lähetin sinne jo kiukkuista palautettakin nettisivujen kautta...

 

Heissan,

Täällä hikoillaan myös jonkun verran ja vaihtelevasti. Töissä ei tiedä kastuuko haalarit pesuista vai hikoilusta.

Tänään käyty lääkärissä ja kirjoitti loppuviikon sairaslomaa, ei onneksi kauheita muutoksia ollut tapahtunut. Meinas vaan ettei se ole iskias mikä siellä vihottelee, vaan selän vaiva, nivelet ilmeisesti löystynyt.

Yösyönneistä joku puhui. Itsellä on niin ilmeisen erilainen rytmi, että yösyöminen on arkipäivää, mutta tokikaan esim. viikonloppuna kun on normi rytmi, niin en herää syömään...onneks

Huomenna kanssa saisi hakea sen hoitopöydän, jotenkin ihanaa pääsee valmistelemaan jotain, saa pesasta ne ihanat pikku vaatteet laatikoihin odottelemaan. Voi kun voi olla pienistä asioista innoissaan.
Liikkeistä kyllä täälläkin tuo pikkuinen pyörii vielä kuinka sattuu, potkuja voi sadella ihan mistä suunnasta vain. Neuvolakorttiin kyllä tänään merkkasi rt, eli olis ihan oikein päin, silti tuntuu alhaalla voimakkaita liikkeitä, ilmeisesti tuleva nyrkkeilijä sitten.

hannama&pikkuinen 28+3 (nyt tarkistettu)

 

eveliinu no joo, jos niin kovia kipuja on niin kai siitä pitää mainita neuvolassa tai vaikka soittaa sinne ja kysyä, että onko ihan normaalia? Tuli myös mieleen, kun kätilö sanoi, että virtsatulehdus voi oireilla ihan eri tavalla kuin normaalisti.

liitoskivut jatkuu itellä kävellessä ja nyt tuntuu tässä istuessaki vähän tuolla häpyluun seudulla. Mutta mä olinki tänään aika monta tuntia töissä, kun eka tein omat hommat melkein 6 tuntia, kun siivosin ja järkkäsin kaikkia jämiä, ettei jää seuraajalle ihmeteltäväks... sitte vielä vapaaehtoisesti autoin karkeissa täyttään kampanjan jälkeen tyhjentynyttä hyllyä, kun kuormat tuli vasta tänään... Joku ihme energiapiikki, vaikka sattuki kävellessä ja omaa kuormaa purkaessa, kun nosti jotain vähän painavampaa... :|

Vuotaako teidän muitten tissit???! Tänä aamuna kauhukseni huomasin, että mun ihana uusi, VALKOINEN muumimamma-yöpaita oli saanu enemmän tai vähemmän kellertävää väriä yön aikana nännien kohille... Ja kun kävin päivällä kotona piipahtamassa, niin tsekkasin, että oli vähän vuotanu rintsikoihinkin, onneks push-upit, niin ei tuu heti läpi. Mutta aika salakavalasti vuotaa, kun ei oo vielä päässy todistaan tapahtumaa. Pitää vissiin alkaa käyttään liivinsuojia, mutta mites yöllä? En haluis kyl rintsikat päällä ruveta nukkuun. Pitäis sitäki varten jo sit käydä hommaan asiaan kuuluvat vermeet. Oisko imetysliivit hyvät yöksi, ettei tarvis mihkään välimalleihin tuhlata rahaa?
Onhan se hyvä tiesti että maitotiehyekki pitää harjootukset ennen tositoimia

Huomenna (taas) neuvola. Saapahan avautua noista tisseistä sielläki, vaikka todennäköisesti mun psykologisesti pienentyneet aivot unohtaa sen kuitenki.

Maha meinaa olla tosi pinkee. Mieski sano, että nyt rupeet hieroon sitä vauvaöljyä siihen, kun tsiikailtiin, että mahdollisia raskausarpien alkuja näkyisi. Ja tänään vissiin kaverin pää pönötti tuossa oikealla puolen napaa varmaan puolipäivää. Töissäki välillä hieroskelin sitä, kun siinä pullotti. Kun istun johonki pöytään niin oon ruvennu suojaan mahaan, etten enää pamauttais sitä vahingossa pöydän reunaan. Ja tuntuu ihan, että pikkunen vastaa, kun mieski paino töistä tultuaan korvansa mahaan höpöttäen siinä samalla jotain, niin sai pikkusen töytäsyn ohimolleen =)

mnica ja möntti 30+5

 

Lumineiti: Tulipahan mieleen että mitä jos illalla joisit paljon vettä, heärisit yöllä vessaan ja samalla voisi haukata jotain

Täällä taas yöllä valvottu 2 h. Ja nyt nukuttaa. Painajaisetkin vaivaa, samoin alakulo ja paniikinomainen tunnelma vaan pahenee. Eikä mitään OIKEAA syytä. Yöllä hikoiluttaa ja päivälläkin tulee helposti kuuma. Ihan lyhythihaisessa olen kulkenut vaikka monilla näyttää takkikin aamutuimaan olevan. Jotenkin ihanaa kun ulkona vähän paleltaa kuuman yön jälkeen. Kaksi yötä istukkaultraan..

HilmaVilma 29+6