Marraskuun 2012 masuasukit <3 *syyskuussa*

Pitkästä aikaa saan nyt kirjoitetettua tännekin pari riviä. Mukavaa syyskuun alkua vaan kaikille mammoille!

Paino ja sokerit - jäin sokerirasituksessa kiinni ja mittailin tuossa just viikon sokereita kotona, mutta näyttäisi korjautuvan ruokavaliolla. Parasta oli, että mulla marjat ja jotkin hedelmät eivät näytä pahasti nostavan sokereita, vaikka neuvolantäti ne ekaksi kielsikin. Karkit, keksit ja kaupan vispipuuro vaan pois. Lääkärissä kävin myös, ja siellä neuvottiin syömään enemmän, paino saisi nousta enemmänkin, kun se on noussut vain 4 kg ekasta neuvolasta. Sanoin kyllä, että just makeat kiellettiin ja nyt on sitten muka liian laiha, melko kummallista! Ja kun sokerirasitukseen jouduin ylipainon vuoksi...No, kinkkuruisleipää vaan kitusiin vissiin sitten.

Kivut ja säryt - mulla on ollut hyvin samankaltaista, mitä Nynaeve valitteli. Viime viikolla yhtäkkiä vointi "romahti", ja viikonlopun makailin sängyssä. Syynä saattaa tosin olla meidän remonttikin, mä oon maalannut kattoja ja muuta sellaista, missä ei oikein asennot ole ergonomisia. Maha painaa yhtäkkiä ihan tuhat kiloa, ja voimat loppuu kun seinään. Tuntuu myös ohutpohjaisten kenkien käyttö jotenkin liian tärähtelevältä, oon aina ollut kanta-astuja, mutta nyt manner järisee kun meikä etenee...jotkut super-lenkkarit vois auttaa. Millaisia kenkiä muut käytätte?

Virtsankarkailu alkoi mullakin viikko sitten, ja kävin vähän häpeillen ostamassa pakkauksen aikuisten vaippoja. Mitäs häpeämistä siinä on, luonnollistahan tuo, mutta kieltämättä tunsin pakkoa hivuttaa paketin piiloon kun taakse jonoon sattui mukavan näköinen nuorimies

Äitiysvaatteita oon saanut kavereilta ja ostellut muutamia henkkamaukasta. Täällä Tampereella lasten kirppari Peikonpesä myy myös äitiysvaatteita, sieltä kävin hakemassa kassillisen ja sinne aion myös viedä omani sitten myöhemmin myyntiin. Tai siis myyväthän niitä varmaan kaikki kirppikset, mutta tuolla eri myyjien äitiysvaatteet on kerätty yhdelle tangolle, kätsyä!

Huolet alkoi myös viikko sitten, kun vaihtui tämä viimeinen kolmannes. Onneks poikanen potkii säännöllisesti, niin ei tarvii saada paskahalvausta. Lääkärilläkin ollessamme lääkäri ei saanut sydänääniä ekaks kuulumaan ollenkaan, ja lähti sitten vaihtamaan laitetta, joten poikanen potki siihen väliin ikäänkuin rauhoitellakseen "mami, täällä ollaan kunnossa!"<3 Yritän vaan rauhoitella itseäni ja teen semmosia rentoutusharjoituksia, joita oon opetellut aiemmin paniikkihäiriön hoitoon. Ihme kyllä, raskaus on pitänyt aiemmin viikottaiset paniikkihäiriökohtaukset kurissa!

Illanjatkoja kaikille,
terkuin Empiria ja poikanen 29+1

 

Nukkapallero Hyvä, etten oo ainoo kilahtelija sitten! Sanoin miehellekin, että musta on tullu kiukkunen ämmä, niin se vaan naureskeli ja sano, että niin on.. Toivottavasti en ny ihan kauheen kiukkunen oo ollu sille.. :ashamed: Mut minkäs tekee, kun se kiukku vaan tulee..ja jälkeenpäin itteeni naurattaa kyl omat kilahtamiset..

Huimaus vaivaa nyt neljättä päivää.. tänään aamulla oli ihan pahinta mitä tähän mennessä on ollu..meinas jalat alta lähtee kun nousin bussista ja lähdin käveleen työpaikalle..sit vedin puoli askillista salmiakkia ja ehkä vähän helpotti..mut kyl edelleen mukavasti pyörii päässä.. lääkäriin sitä kai olis mentävä ja jos sais pari päivää saikkua, koska tää töissä oleminen on yhtä tyhjän kanssa..tuntuu, et oon pihalla.. mut sit taas toisaalta mietin vaan pomoni puheita, kun on sanonu mulle jo pariin kertaan, et pysyisin ny vaan töissä..etten siis hakis saikkua..kai se kuvittelee, et turhaan haen saikkua..ärsyttää..meidän pomo on oikeesti ajattelematon idiootti ja siitä pitäis tehdä valitus.. tekis mieli sanoo sille aika montakin juttua, mut sit kun tilaisuus tulis, niin mitään ei muka enää muista.. : /

Nellielli ja pötkö 31+3

 

Moikkamoi!

Työpäiviä takana viisi ja kyllä on uupunut olo nyt vapaapäivänä:/ Kait se uupumus tulee sitten näin viiveellä, sillä töissä tuntui, että jaksaa ihan hyvin lukuunottamatta särkeviä jalkoja. Tavoitteena olisi, että vielä parisen viikkoa ainakin jaksaisi töissä. Tietysti jos selkä-tms vaivoja tulee, niin en kyllä ala terveydellä leikkimään vaan haen saikkua.

Vähän huonosti olen nyt teidän juttujakin kerennyt lukemaan kun on ollut niin paljon touhua ja kommentointi jää nyt vähälle.

Nukkuminen: nukun kyllä hyvin ja sikeästi, mutta hyvän asennon löytäminen on hankalaa kun mulle tulee huono olo selällään ja välillä oikealla kyljelläkin. Paras asento on tuo vasemmalla kyljellä nukkuminen niinkuin joku mainitsikin, mutta silloinkin pakkaa käsi välillä puutua.

Nellielli: onpas rasittava pomo! Jokainen päättää itse siitä, koska on sellaisessa kunnossa, että tarvitsee saikkua. Vähän tärkeämmät asiat kuitenkin kyseessä eli vauvan ja äidin terveys!

Äitiysvaatteet: takkeja on miehellä mitä voin näin loppuaikana lainata, mutta housut ahistaa vaikka ovatkin mammahousuja. Painavat tuolta alamasusta kun menee autoon tai kumartelee:/ Ei kyllä millään enää viitsisi uhrata rahaa mammavaatteisiin muutaman kuukauden tähden.

Tukisukat : ostin instrusta ja ehkä ne on vähän auttaneet. Kyllä se kuitenkin on niin, että lepo on paras lääke jalkasärkyihin. Aikaisemmissa raskauksissa ei ole ollut jalkasärkyjä, joten vähän uusi asia mulle. Mieluummin otan kuitenkin ne, kuin selkäsäryt

Vauvan tavarat valmiina: juu ei todellakaan ole vielä. Odottelen äitiyslomaa, jolloin pesen vaatteet valmiiksi, pakkaan sairaalakassin, laitan pinniksen, teen viimeiset ostokset jne. Toivottavasti silloin on vielä energiaa.

Kengät: mieluiten kuljen lenkkareissa tai crocseissa kun ovat niin pehmeät. Paljon en kyllä esim. kiertele kaupungilla vaan kävelylenkeillä käyn ja pakolliset hommat hoidan, muuten aika paljon jo huilailen. Tänään pitäisi mennä etsimään esikoiselle coretex-lenkkareita kaupungilta eikä kyllä yhtään jaksaisi...Shoppailu ei ikinä ole ollut mun lempipuuhaani.

Mielihalujen vaihtuminen: ihmeesti maistuvat ruoka-aineet vaihtelee raskauden eri vaiheissa. Vielä pari viikkoa sitten jäävesi oli niin hyvää, nyt ei uppoa tavallinen vesi ollenkaan, vain tuoremehut. Nyt uppois vaan kaikki kevyt, kuten marjat eikä tee ollenkaan mieli pizza tms niinkuin vielä kuukausi sitten. Ja todella tuntuu, että tulee täyteen nopeasti mutta pitää syödä suht usein. Suklaa kyllä uppoaa ja sitä vedänkin joka päivä...joku puhui tuplasta ja alkoi niiiin tekemään mieli tobleronea, se on sikahyvää!

Petipuuhat: on kyllä täälläkin hyyvin nautinnollisia verrattuna ennen raskautta. Ongelma on vain siinä, että usein on niin väsynyt, ettei jaksa aktivoitua kuin ehkä kerta viikkoon jos sitäkään.

Hohhoijaa, pesukone tuolla piippaa vaativasti, pitää mennä kotihommiin.

-Melanie 27+0

 

:heart: Poks 31+0!!!! :heart:

 

Nellielli rohkeasti vaan haet saikkua jos siltä tuntuu. Itse kuitenkin paremmin vointisi tiedät kuin pomosi. Meillä onneksi suhtautuu päälliköt ihan hyvin tähän, ei toki päivystäjä ilahtunut kun viime viikolla saikulle jäin. Mutta se johtuu taas kuskipulasta. Nyt ovat ilmeisesti ottaneet pari kuskia lisää töihin, niin eiköhän sekin tilanne parane siellä. Joutuivat nuo pari irtisanottua ottamaan nyt hetkeksi töihin, kun eihän sitä uusia saisi palkata just sen takia kun oli noita irtisanomisia. Nyt sitten tuon varjolla saivat pari uuttakin palkata, noille vanhoille kuskeille tehtiin vaan todella lyhyt sopimus. Vähän erikoista puuhaa kyllä kieltämättä. Tietysti silloin irtisanomisten aikaan eivät tienneet esim. minun äitiyslomasta vielä ja joku taitaa jäädä myös osa-aikaeläkkeellekin. Mutta ilmeisesti oli vaan "hyvä" tilaisuus parista tyypistä päästä eroon sen varjolla, että pari linjaa jää meiltä pois. Tosin ymmärrän, että halusivat niistä eroon, toinen kun on jatkuvasti saikulla milloin mistäkin syystä ja toinen taas suututtaa asiakkaita ja ajotaidoissa olisi myös parantamisen varaa.

Raskausoireita miehellä ei taida olla. Ei ole maha myötätunnosta kasvanut ja on ennenkin ollut kova halailemaan ja pussailemaan. Nyt tietysti myös mahaa on silittelemässä ja tunnustelemassa potkuja. Ja toki vähän enemmän huomioi, ettei minun tarvitse raskaita tavaroita kantaa jne.

Petipuuhat on vähentyneet aiemmasta, tosin nyt kun ei tarvitse enää yrittää tuota pienokaista saada aluille, niin ehkä vaikuttaa sekin. Itselläni tosin useammin tekisi mieli, mutta en taas viitsi olla sitten aina aloitetta tekemässä. Nyt tosin maha on jo vähän tiellä joissain asennoissa, mutta pitänee vaan käyttää sitten mielikuvitusta

Täälläkin on nyt ilmaantunut pientä huimausta Verenpaineet on tosin laskenut entisestään, yläpaine välillä alle sadan.

ON Vauvan vaatteet on nyt melkein kaikki pesty ja paikoilleen laitettu. Muutamat punaiset housut odottaa vielä pesua, kun ei niistä tiedä päästääkö väriä. En kuitenkaan halua kaikkia niitä valkoisia bodyja ym. vaaleanpunaiseksi värjätä Tänään löytyi myös parit tumput ja hattu pikkuiselle. Joku ihan kunnon talvihattu pitää vielä hankkia. Villahaalaria olen koittanut tuloksetta löytää, villatakkeja kyllä on jo vaikka missä, mutta pitäis sitä sit jotkut housutkin olla sen kanssa. Kun ei niitä pieniä sukkahousujakaan tunnu löytyvän.
Ihan hyvä että olen jo enimmät vaatteet ostanut, ei meinaa jaksaa tuolla kaupoilla kierrellä enää, kun maha alkaa painaa. Ja muutenkin kun on nuo hankinnat jo lähes tehty, voi sitten ihan loppuajan vaan huilata ja tehdä jotain lopullisia valmisteluja. Pinnasängyn patja kyllä puuttuu vielä, olen eri paikoista katsellut kyllä minkähintaista on missäkin. Ensimmäiset imetysliivitkin tuli tänään ostettua, kun H&M:stä löytyi vitosella tarjousrekistä yhdet sopivat kokoiset. Tai luulisin että ne mahtuu vielä maidon noustuakin. Mutta ei olleet kalliit, niin ei harmita jos ei olekaan oikeaa kokoa.

Tirppana 28+4

 

Millimama Voimia alakuloisuuden keskelle :hug: Olen itse sairastanut molemmissa aikaisemmissa raskauksissa masennuksen ja voin kokemuksesta sanoa että saatan tietää mitä käyt läpi. En tosin ole asunut ulkomailla joten jos mieleesi vaikuttaa myös se, en tiedä puoliakaan :$ Mutta masennuksesta tiedän, olen parikymppisestä asti kärsinyt enemmän tai vähemmän masentuneisuudesta. Vanhempien ero, muutto toiseen kaupunkiin, koulunvaihto ja koulussa koettu kiusaaminen ilmeisesti laukaisi masennuksen ja vielä kun on tähän tautiin taipuvainen ihminen niin moni uusi ja suuri asia voi oireilla ensimmäisenä uupumuksena. Toivottavasti saat siellä riittävästi tukea :heart: Raskausaika on vielä omanlaisensa tauti pahentamaan noita oireita mutta toivotaan että pian helpottaisi!! Kiva kuitenkin jos jaksat täällä meidän kanssa käydä välillä keskusteluja

Kivoja neuvolakuulumisia tullut teiltä, ei ole ollut mitään kamaluuksia enää suuremmin kellään (vai unohdinko nyt jonkun?) Toivottavasti meno myös jatkuu näin Alan olemaan itse sen verran pessimistinen näiden kaikkien oireideni suhteen, että nyt kun kaikki mahdolliset vaivat on alkaneet nostaa päätään, pelkään pahoin että tässä kerkiää tulla vielä vaikka mitä.. eilen manasin että kai se diabeteskin vielä kerkee puhjeta, samoin raskausmyrkytys... ja lopulta löydän itseni leikkauspöydältä "synnyttämästä." Leikkausta pelkään tosi paljon Edelliset raskaudet sujui näemmä liian hyvin ja nyt täytyy kärsiä ne vaivat mitkäs silloin jäi uupumaan :headwall:

Empiria kysyi kengistä. En näiden verenkiertohäiriöiden ja kipujen takia kykene käyttämään muuta kuin lenkkareita tai muita matalapohjaisia kenkiä. Välillä harmittaa, ennen kykeni käyttämään kaikenlaisia kenkiä, korkkareita myöden. Mutta ne kengät mitkä nyt jalassa tuntuu parhaalta niin ehdottomasti niitä nyt käytän! Esikoisen raskausaikana en muita käyttänytkään kuin korkokenkiä, mutta sitten kun noita lapsosia on alkanut tuossa jo olemaan niin en muutoinkaan ole enää leikkipuistoihin ja muihin moisia härveleitä jalkaani laittanut.. Mutta kivahan se on jos pystyy kaikenlaisia kenkiä käyttämään, sehän olis mukavaa Onneksi ei ole tuota ikävää turvotusvaivaa jota joillain odottajilla ilmenee, joten voin ihan normi kenkiäni käyttää. Ei siis tarvi isompiin vaihtaa tms.

PETIPUUHAT Vähenee reippaasti aina kun raskaaksi tulen. Meikäläistä ei himota sitten YHTÄÄN! Alkuraskaudesta olen aina niin huonovointinen ja väsynyt. Kipeä ja sitten vielä pahalla päälläkin Eikä siinä vielä kaikki, masennus aikasemmissa vihelsi makuukamaripelit poikki ja nyt tässä kolmannessa nämä ennenaikaisen synnytyksen pelot ja muut vaivat on saaneet tahdin hidastumaan. Mutta onneksi mies on ollut tässä asiassa hyvin ymmärtäväinen. Kun tätä kolmatta suunniteltiin niin muistutin miestä että on jälleen mahdollisuus etten kykene ja hän vastasi että ei haittaa Kaikki palautuu kuitenkin normaaliksi kun vauva saadaan maailmaan :heart:

VERHOT on melkein laitettu. Voi jösses mikä urakka ja vaiva :O !! Kauniit, laadukkaat, kaikinpuolin ihanat verhot, pakko laittaa ne NYT mut on niin viheliäistä hommaa että en kyl ryhdy tähän enää ikinä!! Jakkaralla keikkuminen ei mikään ongelma, ymmärrän toki ettei se kaikilta luonnistu enää, mut ongelma on ku tuo 5v. tyttäreni varastaa ton jakkaran joka välissä!! Sitä saa olla kokoajan metsästämässä! Ja taapero.. sen on ihan PAKKO keikkua siinä nyt kun on tuossa esillä |O Yleensä jakkarat pitää olla sen takia piilotettuina tai vähintääkin kaadettuna ettei kiipeile sen päälle ja sitäkautta mm. ikkunalaudoille, mut nythän se on ihan villinä kun se on tuossa esillä. Valmiiksi vaikea ja hermoja raastava verhojenripustus operaatio ja lapset helpottaa sitä nyt todella todella paljon

Kyllä väsyttää!! |O Ja vielä on tältä päivää vaikka mitä tekemättä.. Voikaa hyvin, tai edes niin hyvin kuin tässä vaiheessa on mahdollista. Minä menen nyt jatkamaan kodinkunnostusta/sisustusta että saisi joskus valmiikisi.

Nukkis ja maha 30+3

 

Eipä tänne mitään uusia kuulumisia ole yön aikana tullut. Mietiskellyt jonkin verran sitä eilistä neuvolaa ja siskon kanssa juteltuani niin tulin siihen tulokseen että varaudutaan nyt sitten oikeasti siihen, että sieltä tulee "suvun mukainen" pikkuinen.
Vaate hankinnat Kuinka paljon olette hankkineet vaatetta/koko?
meillä nyt tosiaan näyttää siltä että suvussa vauvat on aika pieniä, joten varaudun sitten ainakin 2-3 vaatekerralla ihan 50cm ja siskon nuorimmaiselta jäi ihan 45cm vaatetta et jos niille tulee tarvetta niin saan ne sieltä. Mahtaakohan nuo riittää? Oon kuitenkin aika laiska pyykkikoneen käyttäjä :ashamed:

Hirmu vaikeaa miettiä kuinka paljon niitä vaatteita nyt oikeasti sitten tarvii kuitenkin olis hyvä olla jo vähän varastossa tähän alkuun tarvittavia kokoja. Saahan niitä sitten hankittua lisää täällä kun näyttää olevan aika hyvin kirppareilla noita pieniäkin kokoja. Ei vaan viitsi hankkia hirveästi uutena semmoista vaatetta, joka jää pieneksi ihan parin käyttökerran jälkeen.

iia ja Anselmi 29+6

 

Neuvolakuulumisia: Painoa on nyt tullut 5,7 kg ja painonnousu per viikko vähän vajaa 500 g. Verenpaine ok, hb 120 ja rautaa jatketaan kun ei ole kovin noussut. Eli ummetuslinjalla vielä ainakin seuraavaan neuvolaan saakka, joka on reilun kolmen viikon päästä. Siitä kolmen viikon päästä ä-polikäynti eli istukkakontrolli. Että ei noita nyt lopussakaan kovin tiheästi neuvoloita ole. Tarjontaa yritti selvittää mutta luovutti sitten ja totesi että pyörii ihan ympäriinsä. No niinhän se pyörii, tiedetään Sf-mitta oli kohtuullinen 29 cm.

Vauvan vaatteet: Meillä on esikoisella ollut ihan liikaa vaatetta aina. Nyt yritän hillitä itseni ja varsutaudun jotakuinkin seuraavalla setillä: 56 cm body+housut 4-5 settiä, 56 cm yöhaalari 2-3 kpl. Lisäksi sitten kavereilta saatuja irtokappaleita ja muutamia vierasvaatteita, joiden käyttö jää varmaan vähälle.. 62 cm kokoa onkin sitten enemmän eli tuplasti/triplasti se, mitä noita 56 cm vaatteita. Kokoarvion mukaan pojalla on syntymäpainoa 3,5-4 kg eli 50 cm vaatteita on vain muutama hassu. Viimeksi 50 cm vaatteet taisi mahtua ekan viikon, 56 cm vaatteet ehkä sen kuukauden ja noi 62 cm vaatteet sitten pari kolme kuukautta. Pari kolme kertaa viikossa piti vaatetta viimeksi pestä kun esikoinen oli kova pulauttamaan (sillai kunnolla niin että vaatteet meni vaihtoon myös itsellä) ja lisäksi kakkavahinkoja sattui ekat 2 kk aika paljon (=kakat niskaa ja nilkkoja myöten).

Omaa napaa muuten: En oikein vieläkään meinaa käsittää että meille on tulossa vauva. Ei ole minkäänlaista mielenkiintoa tavaroiden laittoon tms. Välillä kun mistään ei kolota ja olo on suht normaali, jopa hetkeksi voin unohtaa koko raskauden. Että en kyllä yhtään ihmettele jos mies on vielä enemmän ulalla asiasta kuin minä. Minä sentään fyysisesti melkein koko ajan tunnet vauvan olemassaolon.

HilmaVilma 31+0

 

Tänään käyty ekassa perhevalmennuksessa ja huomenna synnytysvalmennus..! Suuhygienia-luento oli kyllä ihan suositeltava kaikille, miehilleki.

Mä oon saanu niin tarpeekseni töistä, vaikka mulla niitä on niin vähän, mutta sitäki raskaampaa... Liitoskivut on taas takasin ja vissiin supisteleeki jonku verran töissä, aika kivuttomasti. Ja sitte eilen vielä iski kauhee suonenveto kesken töiden, niin jes! Jos menis vielä ens viikolla, kun sillon on seuraajan tapaaminen ja se sais alottaa kunnolla heti seuraavalla viikolla ja jäis ite saikulle. Yks ukkoki kehtas kaupassa kehua mun notkeutta (vielä tällä mahalla!), kun olin kerännyt kaiken tahdonvoimani, että sain tiputtamani roskan nostettua lattialta...
Tänään jouduin sitte tuuraamaan karkkihommissa sairastunutta vakkaria, että opetin uutta työntekijää, joka saa pari kauppaa itelleen ja tulee mun tilalle tarvittaessa tuuraamaan. Mutta se ei ollukaan niin kamalaa kuin aluks aattelin. Paitsi että olin jotain 6 tuntia syömättä...

Murehtimisista. Mulla ei oo niin kauheita murheita ollu vähään aikaan, mutta eilen illalla nukkumaanmennessä tajusin, etten oo tainnu tuntea liikkeitä koko iltana, kun koottiin palapeliä ja olin suurimmaks osaks etukumarassa asennossa. Tai sitten olin vaan niin keskittyny, etten huomannu. Mutta kuitenkin rupesin jo huolestuun kun mitään elonmerkkiä ei tuntunu, kunnes sitten vihdoin ja viimein sieltä vaimeasti liikahdettiin. Sitteki mietin, että miks niin vaimeasti!? Mutta oisko tuo onnistunu kääntymään selkä mahaan päin, niin ei sitten tuntunukaan. Yöllä heräsin kanssa ja huolestuin samasta asiasta ja sitte keksin syyn nousta käymään vessassa. No sittenhän asukki heräski ja takasin sängyssä muljahteli oikein kunnolla, että tuntu inhottavalta.. Nyt on sitte taas tullu normaalisti potkuja, mutta jossain ihan eri asennossa se oli illalla/yöllä. : /

Petipuuhat. mitä ne on? En muista ees millon ois viimeks, mutta eipä tuo oo ehotellukaan...eikä mua niin kauheesti oo tehny mielikään, että se on jääny sit vaan alotteenpuutteeseen. Vähän kyllä jänskättää miten paikat palautuu raskauden jälkeen.

Mamalicious-vaatteet saapui tänään ja oli se tunika ainakin sen verran juhlava, että enköhän mä niissä kehtaa vihille mennä, kun käyn hommaan viel nätit valkoset kengät messiin ja kait joku pieni kukkakimppu pitää tilata kans.

Mitä tiedätte luomista joita saattaa tulla raskauden aikana. Unohdin viime neuvolassa kysyä, kun mun naamaan on kuukaudessa kasvanu tosi tumma, halkasijaltaan ehkä n. 5 mm ja ulokkeinen. Mies väittää että se kasvais koko ajan lisää ja haluis käydä poistattamassa sen multa. Että kuinka paljon pitää huolestua vai voinko rauhassa oottaa ens viikon neuvolaan? Se nyt on varmaa, että se ei mun naamaan jää, mutta kuinka kiire asialla on..

Nyt ei enempiä. Nukkuun käymmä me.

mnica ja möntti 31+6

 

mnica, minkälainen tunika? Mistä tilasit?
Nimim. maistraattiin menossa, ilkosillaanko?!?!

 

No nyt sitten meni raskausviikot sekaisin täälläkin. Aika kiitää niin hurjaa vauhtia ja luulin että mennään vasta 28raskausviikolla, mutta nyt onkin jo rv 29:heart:

Paine alapäässä lisääntyy, äsken aivastin ja eiköhän lirahtanut pikkasen housuun. Tosi mukavaa. Pitäis kyllä muistaa päivittäin harjoittaa lantionpohjalihaksia. On kyllä jäänyt itseltä. Sitten pukamat kivasti pompsahtelee kun menee istumaan pöntölle kun tuntuu niin kovaa painetta alapäässä. Sori tarkka kuvaus, mutta aika ahdistavaa. Onkohan tämä loppuaika nyt sitten tällaista...

Pahoinvointi: muistelen, että joku kirjoitti teistä, että oli tullut takaisin näillä viikoilla. Sama täällä..iltasella pitää napostella kaikkea tosi terveellistä esim. suolapähkinöitä, että ällöttävä olo helpottaa. Kiva norsufiilis kun tässä sohvalla löhöää maha pullottaen pähkinöitä puputtaenopcorn:

Jepjep, eipä mulla muuta

-Melanie 28+0

Ps.Mnica eiköhän luomen tarkastus voi odottaa ens neuvolaan. Toisaalta epäilen onko neukkutädillä asiantuntemusta sen suhteen että osaakohan sanoa siihen juuta eikä jaata:/

 

luomesta eipä sillä terkkarilla kaikkea lääkäritietoutta taida olla... osaa se kai kyllä kehottaa eteenpäin hakeutumaan, mutta jos se kerran on suurentunut lyhyessä ajassa ja pinnaltaan kohoumainen, mä soittaisin ainakin ihan oikealle lääkärille. jo nyt aamulla. tai sit odottaisin sen neuvolan. ei sillä simmone kiiru kai olekaan, tuskin lääkäriaikaakaan heti saa...

liikkeet siis voihan olla että yli neljään tuntiin ei tunnu mitään.... ei sellasesta kannata vielä heti hätkähtää. vaimeampina ne voi vielä tuntua joinain päivinä, onhan vauvalla vielä tilaa sen verran hyvin. Odottakaas kuukausikin vielä itellä myös on päiviä et tuntuu vaimeammin... tosin tämä vauva liikkuu parin tunnin sykleissä, ja iltapäivällä on hiukan pidempi pätkä liikkumatta, päiväuniaikaan
mutta pian koittaa se aika neuvolasta kun saadaan ohje-lippunen liike-laskennan suhteen...

masennus on salakavala juttu, itekin siihen eksän aikoina sairastuin.... -tosin paranin myös... itellä se oli toki hiukan erilainen... riippuu ihmisestäkin miten paljon näyttää sitä muille, ja millainen sitten on kotiolot..
ehdottomasti kannattaa puhua asiasta terkkarille, sen kautta saa lähetteen psykologin juttusille. Eikä se sit tee ihmisestä hullua, jos jossain käy puhelemassa... mitä aiemmin solmuja saa auki,semmosiakin mitä ei ite tiedä solmuksi, olo helpottuu nopeammin...

liitto siis mähän olen työtön nyt, ja niin pelkäsin kauanko tarttee rahoja odotella kun liittoon paperit lähettelen kuukauden työttömyyden jälkeen... no, hakemus oli heillä maanantaina, ja yllärinä huomasinkin eilen illalla et hetkinen, tilillähän on rahaa että kolmessa päivässä!!! nyt sit odotan vielä mulle postissa tulevaa päätöstä... en tiedä tarviiko Kela sitä.

pahoinvointi on sitä kyllä... aamuisin vallankin ... enää ei voikaan lipittää kahvia tunnin verran ennenkuin syö.. ei, vaan kupillinen ja kiiruusti jotain sapuskaa naamaan...
päiväunien jälkeen on myös huono olo, ei auta vaikka nukkuisin vasemmallakin kyljellä.... kuuluu kaiketi viikkoihin..

neuvola on mulla maanantaina samalla vien kelalle äitiyspaperit...

laskettu aika... kun tämä syyskuu kääntyy lokakuuksi, voidaan sanoa jo et lähellä ollaan eilen mulla oli semmonen olo et voi että kun pääsisi ponnistamaan jo, mä haluan sen vauvan nyt ja heti, ei tarttis odotella enää... sitten kun oma laskettu on vielä loppukuussa, niin saan lähes koko marraskuun ajan lukea muiden vauva-uutisista ...yhyy....

sateinen aamu.... mutta ulos mennään.. hiljakseen supistusten tahtiin välillä huilataan mutta raikasta ilmaa on saatava, satoi tai paistoi

fg ja pikkupallero 28+1 aamukampa saa olla jo kohta

 

Henna-Riikka75 Tunika on aika yksinkertainen Mama Licious Vince. Tilasin Zalandosta, mutta enää sitä ei ollu siellä. Ozin sivuilta löysin nyt ja jopa muutaman euron halvemmalla... Kangas on aika ohut, mutta pehmyt.

Mamalicious paita Vince - Ozbaby.fi

Noita kultasia nappeja ei kyllä Zalandon sivulla nähnyt taikka ollu mainintaa, mutta menköön.. Zalandoa pitää ehkä vielä hieman haukkua lisää, kun äitiysvaatteita ei tosiaan oo eritelty omaksi kategoriakseen vaan pitää tietää kaikki merkit, että niitä löytää

 

vissiin se on sellanen rasvaluomi ja heilu aika mukavasti jo. On ruvennu kuivuun yläosasta ja tässä sitte rapsutin sitä kuivunutta osaa ja se lähti jo puoliks irti, mutta sitte kun kuivunu osa loppu ja venytin sitä liikaa, niin johan rupes tursuun verta! :O painoin paperia vähän aikaa päällä ja nyt OOTAN, että kuivuu loputki, niin saan varmaan tuon tumman pään ainaki pois. Voihan se olla, että siinä on aiemminki ollu luomi.
Mutta ÄLKÄÄ googlettako kuvia rasvaluomista, varsinkaan jos on pahoinvointia! Hyi, mun on paljon paremman näkönen ku ykskään kuvissa vastaan tullu!

ja tuo mun terkkari ei kyllä tunnu tietävän välillä paljon mistään mitään... Ollu vähän ärsyttävän huvittavaaki kun se on jo kaks kertaa alottanu tapaamisen tyyliin täysin samoilla sanoilla, että kun me ollaan muuttamassa paikkakunnalle x. Eikä se edes muistanu, että jo viimeks tihennettiin näitä käyntejä. Ja montakohan kertaa oon sanonu, kun hemppa mitattu, että niin tosiaan sovittiin jo aikoja sitten, että otan joka toinen päivä sitä rautaa, kun se meinaa, ettei tarvis syödä ollenkaan, vaikka just sillä joka toinen päivä -kuurilla hemppa pysyy normeissa. Eikä se ois muistanu ollenkaan, että mulle piti määrätä se sokerirasitus. Onhan sillä tietysti paljon asiakkaita, mutta vois merkkailla vaikka siihen korttiin muistiin juttuja ja katsoa se ennen ku ruvetaan mistään jutteleen, jos vaikka muistais vähän kuka mä oon. |O

Mullaki toissapäivänä töissä meinas olla huono olo ja huimata, mutta onneks meni ohi sitten.
Nyt öisin meinaa jalat krampata välillä, kun vaihtaa asentoa. Siitäki osaan huolestua, jos herään selälläni maaten, että eikai verenkierto kohtuun oo häiriintyny, kun jossain tais olla, että selinmakuu loppuvaiheessa voi hidastaa verenkiertoa, kun kohtu painaa niitä verisuonia. Oikealla kyljellä en oikein voikaan enää maata, kun selkään rupee sattumaan, mutta onneks Möntti ei enää yritä kaivautua mun alle, kun vasemmalla kyljellä makaan Mut pitäis varmaan tukityyny laittaa selän puolelle.

Viikot alkaa kyl huveta ja välillä herää siihen todellisuuteen, että synnytys on tosiaan kohta edessä! Sitä on koko ajan valmistautunu tähän raskaana olemiseen ja vähän synnytykseen, mutta nyt mielessä kauhistelee jo enemmän synnytys ja sen jälkeinen aika! Muutaman (!) viikon päästä mulla(meillä) oikeasti on pienen pieni elävä, hauras nyytti, jonka elämä pitäis osata turvata. Vaikka lapsen tuloon oli ennen raskautta jo orientoitunu pidemmän aikaa, niin nyt vasta tajuaa kuinka suuri elämänmuutos se tosiaan on. Vähän kyllä pelottaa oman mielenterveyden kannalta, että elämässä on 2 niin isoa muutosta tosi lähekkäin: muutto ja lapsen syntymä. Vuosia on asunu eri vuokrakämpissä koko ajan tiedostaen, että tämä on vain väliaikaista ja nyt sitten on se kauan odotettu omaan taloon pysyvästi muuttaminen, jossa on omat tottumiskysymyksensä päivärutiineissa. Edessä on suuri tuntematon, kun mistä sitä tietää jos vaikka asukista tulee hätähousu ja putkahtaa ennen aikojaan maailmaan

Joko muuten teidän muiden asukit kovin hikkailee? Tällä varmaan pari viikkoa ollu aika säännöllisesti joka päiväiset hikkailut. Viime viikolla hikat lisääntyki, just kun vau-kirjassa lukiki, että sikiöllä on nyt usein hikka. Hyvä tietää, että siellä jo keuhkot valmistautuu hengitykseen. Jos ei ois tuossa lukenu hikasta, niin oisin siitäki varmaan huolestunu, että onko se normaalia, että hikka on niin usein!

Eipä kai tässä muuta. Jännittää vähän mennä sinne synnytysvalmennukseen, että oonko sen jälkeen enemmän kauhuissani vai rauhallisempi
Ihan hauskaa varmaan, kun eilen perhevalmennuksessa kaikki muut oli pienempi mahasia ku minä (joillaki just ja just näky...jotenki hellyyttävää!) ja nyt sitte tänään kaikilla muilla on isompi maha ku mulla...

mnica ja möntti POKSUU 32+0 :heart:

 

Hei vaan!

Poks Piu, 29 viikkoa rysähti täyteen! Käyn sen kunniaksi vähän nopeasti omanapailemassa...

Harjoitussupistukset ärtyi sitten niin runsaiksi ja alkoi tuntua sellainen "tulehdusmainen"kipu alakerrassa, että piti eilen käydä lääkärillä katsastuttamassa tilanne. Paikat on pehmentyny, mutta kaulaa jäljellä vielä 3cm ja suu kiinni, joten ei huolta sen suhteen. Ei ollu minkään tulehduksen merkkejäkään. Kävin antamassa pissanäytteen labraan ja neuvolan täti soittelee tuloksen tänään puoliltapäivin, jos löytyy pissatulehdus joka kipua olis aiheuttanu.
Tosin lääkäri ja terkka vähän epäili, että omituista painetta ja kipua aiheuttaa Keijo, joka haluaa vielä näilläkin viikoilla köllötellä kokoajan vaakatasossa eli venyttää kohtua alhaalta sivusuuntaan eikä pituussuunnassa ylöspäin ja omalla pyörimisellään painaa jatkuvasti juurikin rakkoa ja muuta kalustoa alhaalla. Kipu ei siis ollut sitä tuttua "rakenteellista" liitoskipua vaan sellaista jomotusta, jota on esim. ollu, kun on joskus ollu pissatulehdus.
Tänään on kuitenkin ollut tähän mennessä varsin supistukseton päivä, joten jospa se tila tästä helpottuisi.

Synnytys Äiti eilen sanoi jotenkin ohimennen, että ei taida Keijo jaksaa mahassa olla marraskuuhun saakka kun noin supistelee ja iski ihan pienoinen paniikki, että kääk, mitä jos Keijo syntyykin jo lokakuussa, en ole henkisesti valmis :O Mutta ehkä se henkinen valmistuminen tässä aikaa myöden etenee, tavarathan on suurinpiirtein jo kaikki hankittu, vaatteita ehkä pitäis käydä kirpparilta kattelemassa. Mutta olen nyt vältellyt ostamasta alle koon 56 vaatteita ja jos Keijo lokakuussa syntyisikin, niin eihän hän silloin voi vielä tuon kokoisia käyttää... Pitääkö mun nyt varuiks ostaa kuitenkin edes jotain kokoa 50? En tiedä.

Mutta nyt kutsuu lounastauko, joten palaan asiaan myöhemmin.

Mukavaa päivää kaikille!

Sandells & Keijo 29+0

 

Neuvolalääkäri takana...

Kiitos ekaksi kommenteista velttoutumistuntemuksiin, kun kyselin kommentteja! Minulla kesti se jumalaton väsymys ja supistelut reilun vuorokauden ja toisen päivän iltana ne loppuivat kuin seinään ja hengittäminen ja oleminen oli sen jälkeen helpompaa. Tosi outo homma. Lääkäri ja neuvolantäti kommentoivat kuten NukkaPallerokin, että vauva saattoi olla huonossa asennossa, ja painaa jotain hermoa/verisuonta, liikaa stressiä yms. Helpotti joko lepäilyllä tai vauvan asennon vaihdos vaikutti? Neuvoivat, että seuraavasta vastaavasta pitäisi lähteä käyrille sairaalaan, eikä pärjätä kotona. Toivottavasti vastaavaa ei tule enää, oli sen verran vetämätön olo, kun ei seisominenkaan onnistunut.

Olen syönyt tunnollisesti rautaa kuukausi sitten yllättäen mitatun tosi rajusti laskeneen Hb:n takia (140-> 111). Nyt tosin epäiltiin mittavirhettä, koska Hb oli taas 140, ja rautaa ei enää tarvitse syödä. Eli tuskin oli hemoglobiinista johtuvaakaan tämä heikotustunne. Verenpaine taas on ollut tasaisesti koholla yläpaineen osalta jo 3 kk, mutta se taitaa olla minulle tyypillinen ominaisuus raskausaikana, eikä siihen kuulemma tarvitse puuttua (138/78).

Painoa oli taas tullu kilo/viikko.... :/ Kaameeta jos jatkuu samaan tahtiin loppuun saakka, paukkuu 20 rikki, kun nyt painoa on tullut 11 kg alusta lähtien. En ota asiasta sen kummemmin ressiä, koska en halua pitää itseäni nälässä, enkä vauvan takia edes voi, koska sitä nälkää ei tässä tilanteessa kestä! Eipä kommentoitu sen kummemmin, onneksi. Sen verran ikäviä kommentteja ovat jotkut saaneet, ihan käsittämätöntä! Syön ihan tavallisesti normaalia ruokaa, herkutteluja kohtuullisesti. Ainoa muutos oikeastaan on raskautta edeltäviin ruokailuihin, että ruoka-ajat ovat säännöllisemmät, kun nälkä on pakko taltuttaa heti kun se tulee. Laihdutetaan sitten kun imetys loppuu, ei kai muu auta... Turvotustakaan ei voi syyttää näistä kiloista.

Muuten siis kaikki hyvin, säännöllisen epäsäännöllisesti tulleet harjoitussupistukset eivät olleet tehneet mitään muutosta kohdunkaulaan, eli se huoli lähti pois kokonaan.

Onneksi työkiireet hellittävät viimeistään ensi viikolla, ja sijaista voin opastaa tarvittaessa puhelimella vaikka sohvalta, joten eiköhän se tästä! Ensi viikolla on meilläkin ensimmäinen valmennuspäivä, joka käsittelee parisuhdetta ja vanhemmuutta. Psykologin pitämä pitäisi olla. Aikaisemmat suuhygienistin ja fysioterapeutin valmennukset jäivät välistä, koska toinen ryhmä oli täyttynyt ja toiseen ei vain muuten ehtinyt. Saapa nähdä millainen tilaisuus on tulossa.

Nynaeve ja Pp 28+4

 

mnica ja öiset suonenvedot tukisukkia voi pitää myös öisin, kannattaa kokeilla. ja illalla ennen nukkumaan menoa voi tehdä sen kylmä/kuuma/kylmä-suihkutuksen.
näistä voi olla apu---

vauvan hikkamonta monta kertaa päivässä meillä, ja sehän on vaan merkki siitä et vauva on tehnyt hengitysharjoituksia, ei siis syytä huoleen, keuhkojen kannaltakin hyvän merkki

äh, ruokaa nyt, nälkä

 

Huimaus loppuikin tänään kuin seinään.. Olin jo varautunut menemään oikeasti lääkäriin tänään aamulla, kun eilenkin illalla oli ihan järkyttävää huippaamista.. mutta aamulla olo oli ihan normaali! Ihanaa! Voi, kun nyt ei enää toi huimaus palaisikaan..oon kyl vetäny suolaa naamariin ihan pelkälteenkin.. et voipi nostaa mun verenpainetta..aion kyl ehkäisevästi vähän lisäsuolaa vetää, ettei vaan palaisi se huimaus enää..se oli kyl niin hirveetä..

Vauva hikkailee jo ihan mukavasti joka päivä.. en mä ees olis tajunnu sitä ensin, mut se sattu hikkaileen just viimeks neuvolassa kun dopplerilla kuunneltiin sydänääniä, niin sit tajusin, et onhan se aiemminkin sit hikkaillu..

Petipuuhat on kyl aikalailla kadoksissa.. : / Harmittaa, mut jotenkin ei vaan pyöri sillee päässä ne asiat.. ja sit jos mulle tulee yhtäkkinen seksihalu, niin mies ei oo paikalla.. mä toivon, et synnytyksen jälkeen tilanne palautuis ennalleen..kaipaan kuitenkin sitä seksiä! En tiedä vaan miten se jotenki on lopahtanu.. mies ei oo mitään valittanu, et kai sekin jotenkin ymmärtää.. tai sit pitäis ny vaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja alkaa miestä vokotteleen joka päivä..

Sandells81 Toivottavasti siellä supistukset rauhoittuu!

Vauvan vaatteista En oikein tiedä kans, et paljon niitä vaatteita nyt pitäis olla valmiina.. ja alko taas siitäkin paniikki iskeen, et onko niitä vaatteita tarpeeks..mut kyl niitä ny oikeesti pitäis aika paljon olla.. kun vaan sais ton vauvan huoneen remontin valmiiksi (varmaan turha toivo), niin voisi alkaa laittaan sinne niitä tavaroita ja pestäkin niitä vaatteita jo valmiiksi..hahmottaisi paremmin kuinka paljon niitä vaatteita nyt on kertynyt..

Nellielli ja pötkö 31+4

 

NLA KUULUMISIA 30+0

Paino - 2,5kg (!!) (yhteensä vajaa 4kg)
Sf 27,5 (laski normikäyrälle nyt)
Tarjonta Vt/pt (minkä arvasinkin)
Hb 134 (yes!!)

Terkkari oli sitä mieltä ettei nämä liitoskipuja ole kun selkäpuolella vaan mutta epäilee vaikeaa selkävaivaa (johtunee raskaudesta ja siitä ettei lihakset enää jaksa tukea selkää, ja sitten raskauden aiheuttamaa muutosta selän ryhdissä). Sanoi että jos pahoja kipuja niin pitää lääkärille mennä. Sanoi myös että voi vaikuttaa synnytystapaan ja sitähän olen myös itse miettiny.

Seuraavan kerran sitten 2 vkon kuluttua ja seurataan tarkkaan mun selän/kipujen (24/7!!) ja vauvan tarjonnan tilaa. Itsehän aavistin jo ihan alussa että pt tästä tulee ja sectio (en usko että saan synnyttää alakautta jos pt ed synnytyksen takia (4kg+ vauva + vaikea imukuppisynnytys) ja nyt vielä selkä lisäksi (pt:han synnytetään gyne asennossa, mikö multa ei opnnistu nyt). Mutta päivä kerrallaan, viikkojahan vielä ainakin 10 jäljellä, huoh...

Jaksamista kaikille & hhyvää syyskuun alkua

Korvapuusti 30+0

 

mnica Minulle on tullut kaulaan lisää luomia ja sellaisia ihonystyröitä aivan mielettömästi heti plussauksen jälkeen sekä jo olemasa olevat on kasvaneet. Myöskin mies ja muutkin huomautelleet, että onpas noita tullut paljon lisää! Ja ne myös tuntuu ja jää vaatteisiin/koruihin kiinni :O En ole vielä niistä huolestunut vaikka ovatkin inhottavan tuntuisia ja näköisiä. Ajattelin käydä poistattamassa ne synnytyksen jälkeen. Toki jos huolestuttaa niin soitto lääkäriin!

ON Olo on ollut pelottavan hyvä nyt jo viikon verran ja jaksan töissäkin todella hyvin (olen rakennustyömaalla töissä), joka minua ihmetyttää? Ainoastaan jalkapohjat ovat iltaisin kipeät ja tietenkin se ihana kokovartaloturvotus hieman vaivaa

Mamma2012 ja kyytiläinen 28+0

 

korvapuusti se on hyvä että seuraavat tilannettasi tarkkaan siis ymmärsinkö mä nyt väärin vai et oletko edellisen synnyttänyt perätilassa?

vauvan paino syntyessä kolmas oli siis huikeat 4600g, eikä ihan hirveää ollut, en ainakaan ite synnyttäessä huomannut että isompaa vauvaa olisi tulossa, ihan yhtä lailla siinä hommaa oli kuin liki kilon pienempinä syntyneissä sisaruksissa mutta sen tiedän sanoa et jos vaan äiti saa valita, synnyttääkö perätilassa olevan, niin kieltäydyn!
mutta sitä on kyllä vielä ihan liian aikaista miettiä... kolmonen kääntyi lähtökuoppiin noin 6 viikkoa ennen laskettua aikaa. eikä siitä enää kääntynyt.

huimaus voinee sit johtua myös nesteen liian vähäisestä saannista... muistattehan äitykäiset juoda kunnolla?

supistukset aamun kauppareissu heitetty, ja vaikka en ole tehnty mitään, supistelee... eli kyllä se vaan suuttuu liian pitkistä ja raskaista reissuista. matkat menin linja-autolla, mutta siltikin...

lapsensa tappanut mies tuo otsikko on nyt usean päivän aikana pyörinyt lehdissä. on aivan oikein et se on vankilassa hakattu.
munistaan roikkumaan katon rajaan lopuksi ikää..... kuka VOI tehdä omalle lapselleen mitään sellaista mitä se on tehnyt? ja tässä jälleen lastensuojelusta loistava esimerkki, kuinka hyvin se suomessa muka toimii...

vauvan vaatteet en oo koskaan ostanut keskos-kokoisia... 56-senttiset on pienimipiä mitä kaapista löytyy, jos syntyy aiemmin, ei kumminkaan pääse kotiin heti välttämättä. sairaalassa on vauvoille omat vaatteet, pienimmätkin.
ja noista 56-senttisistäkin voi hyvin kääntää hihoja tms.

Sellaisia paitoja tai bodeja kannattaa kyllä vastasyntyneen ekaan pariin viikkoon olla, että saa hihasta käännettyä ne "lapaset". pienen kynsiä kun ei leikata ekaan pariin viikkoon, niin on kätevä sellainen paita mistä ne tumput saa itsessään käännettyä.
toki ihan sukatkin käy toimittamaan vastaavan asian, mutta noi tota varta vasten olevat on kätsyt.

ja kevyt myssy on myös ehdoton peli! pieni pää tarttee lämpöä ja suojaa ekoihin viikkoihin siis vaikka ollaankin sisätiloissa...

villasukat on myös kivat olla vastasyntyneellä...

ja jos vaunuja pitää sisällä, renkaan suojukset on näpsäkät

kodin äänet ja vauva mä olen jokaisen opettanut siihen et ainakin radio/tv on aina melkeen päällä. ei ole ollut iltaisin nukuttamis-ongelmia, saati jos tulee vieraita.. ei liian hiljaiseen kannata totuttaa, on sitten paljon helpompaa ollaa lapsen kanssa kotona kun ei joka liikettä tartte varoa.. ja sit sekin et sitten kun vauva nukkuu, voi ite tehdä kotihommia tai mitä ikinä tykkääkin.

 

Hikka ilmeisesti täälläkin tunnistettu. Muutamana päivänä viime viikolla olin huomaavinani sen, etenkin yks aamu kun rauhassa makoilin niin hyvin tuntui. Tällä viikolla en ole tuntenut, mutta ei sitä kait välttämättä joka kerta huomaa, varsinkaan yöllä en ole herännyt mihinkään liikkeisiin, vaikka luultavasti ipana liikkuu myös nukkuessa jonkun verran. Tai ainakin näin voisi kuvitella.

Vaatteista jo aiemmin tulikin mainittua. Muutama 50 senttinen löytyy, mitä kaverilta sain ja sit äitiyspakkauksesta. 56 olen sitten itse ostanut kirpparilta ja alennusmyynnistä jonkun bodyn. Parit yöpuvut on ja sitten useita bodyja ja taisi äitiyspakkauksen mukana muutamat potkarit tulla. Ja parit housut löytyy myös. 62 senttisiä onkin sitten enemmän ja etenkin niistä monet housut käy kyllä varmaan jo aiemminkin, jos on tarvis. Käärii sitten vaan lahkeita. Mitään arvioita ei ole siis tästä tulokkaasta tehty, eli ei tietoa minkä kokoinen mahdollisesti sitten syntyessään on. Muuta kuin, että tuskin mikään kovin iso, kun ei miehen kanssa kumpikaan olla. Ja jotenkin sellainen tunne, ettei ihan sinne laskettuun aikaan asti tuolla viihtyisi, mutta toivon mukaan kuitenkin marraskuulle asti.

Kelalle sain nyt vietyä noita papereita, siis äitiyspäivärahat ym. Sen pakkauksen olen jo aiemmin hakenut ja se on myös jo tullutkin. Netissä kun ei vaan onnistunut nuo rahahakemukset, kun en sinne voinut työmatkakuluista mitään laittaa, kun ei verottaja ole sellaisia vielä ilmoittanut. Mutta kuulemma kelassa sen tiedon saavat sitten verottajalta suoraankin. Koska omalla autollahan se on töihin kuljettava, kun kukas se välillä sitä ensimmäistä bussivuoroa ajaisi, jos minä siellä pysäkillä seison Tosin nykyään ajan eri vuoroja mitä tästä ohi kulkee ja ne vuorot alkaa kaikki ennenkuin se ensimmäinen bussi tästä kulkisi.

Kävin sitten hakemassa postista talvihaalarin, minkä kummitäti oli tilannut. Nyt ei sitäkään tarvitse enää koittaa etsiä kirppareilta.

Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen noista mahan muodoista Kun siis sanotaan, että on joko tyttö- tai poikamaha. Pitääkö teillä paikkansa, jotka siis tietävät jo sukupuolen. Meillähän ei pikkuinen sitä näyttänyt, joten arvoitus on vielä. Ilmeisesti maha on tällä hetkellä ns. poikamaha, ei ole levinnyt siis sivuille, vaan on sellanen pallo vaan tuossa edessä. Eihän tuo kaikilla toki paikkansa pidä, mutta kiva vaan arvuutella kumpi olisi tulossa. Ja onhan noita muitakin uskomuksia, vissiin joku liittyen pahoinvoinnin määräänkin.

Mut nyt pitsapohjan tekoon, kauheasti taas tehnyt mieli pitsaa, nyt sitten itse sellaista pitkästä aikaa tekemään.

Tirppana 28+5

 

Mahan muodosta Mulla on poikalupaus ja poikamaha Mutta kyllä mä levee oon ihan jo luonnostaan, mutta raskaus ei näy takaapäin eikä suoraan edestä huonossa valossa.

 

Täälläkin on poikamaha ja 100% varmuudella on poika tulossa kun ne kromosomitkin toukokuussa tutkittiin seulakäryn vuoksi! Eteen on vaan kasvanut, sivuilla ei ole mitään Mutta auta armias minkä kokoinen pötsi tulee näkyviin kun käännyn sivuttain!

Anukkio ja Paavo 28+6

 

Täälläkin taitaa olla enempi poikamaha, vaikka tyttölupaus saatu. Miehen mielestä takkaa en näytä edes raskaana olevalta, mutta saattaahan tuossa olla vähän mielistelyä mukana

(.) Alkaa vissiin tuska viikot, liikkuminen ollut pari päivää ihan kauheeta, joten kävelylenkkien tilalle täytyis joku kevyempi liikunta muoto keksiä. Ideoita?

Inari & Juri Kakara 29+6, päiviä synnytykseen n. 71