Marraskuun 2012 masuasukit <3 *syyskuussa*

Mun vaatehankinta ongelmat hävis sitte kertalaakista kun kävin kaverilla kahvittelemassa tänään. Hän kaivoi laatikollisen omien poikiensa vaatteita et siinä on vaatetta ekalle vuodelle on koosta 56 aina 90cm asti. Heillä ei ole nuo 56cm vaatteet olleet käytössä kun ihan pari kertaa (jokainen ollut yli 4000g) joten niitä on vähän, mutta on nyt kuitenkin ja olen mä niitä muutaman bodyn kirppiksiltä löytänyt. Vielä tosiaan jos nyt parit potkarit ja housut hankkii koossa 50 niin pärjätään pitkälle. Yksi stressi hävis heti kerralla.

Se on jännä kuinka se yks sf-mitta sai säikäytettyä niin perin pohjin että sieltä tulee kaikki mahdolliset muistikuvat mitä ultrissa ja lääkärissä on sanottu ja aina on vaan sanottu että pieni on tai että on siro rakenteinen. Seuraavassa neuvolassa sitte nähdään mihin suuntaan se sf kehittyy nyt se kuitenkin tuli sieltä normaali käyrän yläpuolelta nippanappa alakäyrälle.

Oireilu tänään olen ollut kokopäivän liikkeellä ja sain seurakseni liitoskivut. kipu tuntuu erittäin ikävästi oikeassa lonkassa ja kävellessä tuossa häpyluun paikkeilla nyt kun olen levännyt hetken niin helpottaa jonkin verran. Toivottavasti ei nyt tulis enemmän kipeeksi, mä kun olen koko viikonlopun koiranäyttelyissä järjestyshommissa.
Tarttee ottaa ens kerralla neuvolassa puheeksi se tukivyö jos siitä olis hiukan apua mikäli nämä kivut nyt ihan mahdottomiksi yltyy. Meillä sen saa lainaan ihan tk:n fyssarilta.

Tyttö vai poika maha kyllä tämä on poikamaha, kasvaa eteenpäin ja takaa ei tosiaan näy, että olen raskaana. Linea Negra on alkanut muodostumaan ja se menee haaleana navan yli saas nähdä tummuuko lähes mustaksi asti tässä lähiviikkoina. Ei tämä kyllä vielä rantapalloa muistuta. Niin ja poikaa on ultrassa povattu.

iia ja Anselmi 30+0 *poks*

 

Se olis POKS 32+0 !!! =)

 

Mahan muodosta tää on ehkä enemmän poikamaha, ei takaa huomaa että raskaana olisi.. ja tyttöä siis lupailtu.
Kattelin tuossa viime raskauden mahakuvia ja voi kamala miten iso se on sillon ollut!! :O Harmi kun en sillon tajunnu mitata, mutta näyttää kyllä että useampi vauva siellä köllöttelis. Kuvan voisin laittaa jos vaan osaisin... Saap nähä miten isoksi nyt kasvaa, kun koko ajan on ollut (viikkoihin nähden) isompi mitä viimeksi.

Tänään koko päivä siivottu ja järjestelty makkaria, vaan tulipa vallan ihana uusi ilme kun vaihdettiin vähän järjestystä, rakastuin siihen heti! =) Ja heti kun vähän enemmän tolleen touhuilee, niin kädet ja jalat ihan turvoksissa.. Jännä kun lenkkeillessä esim ei turpoa, mutta siivotessa ja näin kyllä. Huomenna vielä pitäs pari kaappia makkarista järjestää ja sitten olisi valmis.

Vauvanvaate hankinnoista yksi body ja yhet puolipotkarit ollaan ostettu (olikohan koko 56?), kirpparilta yöpukuja ja pojan vanhoja (neutraalin värisiä) vaatteita kaivettiin esille vaikka kuinka paljon. Kaverikin lupas jotain tyttöhepeniä lahjottaa.. Niillä kai sitä näin alkuun pärjää. Mutta varmasti jos tulee joku nätti vaate vastaan niin ostan!

Nyt en jaksa enempää, päätä ja selkää särkee ja väsyttää.. Hetkeksi telkkarin ääreen ja sitten joutaa jo nukkumaan.

kiukuttelija 31+3

 

Meille on annettu poikalupaus ja on ihan selvä poikamaha. Esikoinen on kyseessä, joten ei ole vertailukohtaa aiempiin raskauksiin ja mahan muotoihin

Olen ostanut enimmäkseen 56cm ja 62cm bodyja, yöpukuja, puolipotkiksia ym. Suurin osa taitaa olla Lindexin tai Name itin valikoimista. Niillä on ihania, värikkäitä vauvanvaatteita. En tykkää, että kaikki on vaaleansinistä tai -punaista. Lisäksi on kaksi 50cm bodya ja kahdet housut. Jos vauva syntyykin pienenä, niin on sitten edes muutama sopivan kokoinen vaate. Ja ei ne kovin kalliita olleet, vaikka jäisivät pitämättäkin.

Äitiyspakkaukseen olen vähän pettynyt. Sain sen vanhan ja jotenkin ne kaikki kuosit/värit on tosi tylsiä. Mahtaakohan tulla paljonkaan käytettyä... Ei silti, ei siinä uudessa sen enempää mun mieleen olevia vaatteita ollut. Onneksi edes makuupussi, lakanat, harsot ja vaipat + kaikki pikkutilpehööri tulee käyttöön. Mikäli vielä joskus saadaan toinen lapsi, niin jää kyllä pakkaus ottamatta. Ja nyt marraskuussa syntyville vauvoille se talvihaalari jää varmaan käyttämättä. Tänä talvena vauva hukkuu siihen ja ensi talvena se onkin luultavasti jo pieni. Harmi juttu.

Työpäivät vähenee hurjaa tahtia. Pian on taas päivät pitkät aikaa lorvailla palstalla

idylli 31+5

 

Huomenia

äitiyspakkauksen haalarista mulle on moni sanonu, että kyllä se vauva siinä menee talven, vaikka tuntuiski, että se on liian iso. Luotan nyt sitte siihen, kun on niin vakuuteltu...
Vaatteista muuten mulla ei oo niin väliä kuoseissa ainakaan vauva-iässä, kun jos kotona tulee hengattua suurin osa ajasta. Enemmän asiaa tekee vaatteen toimivuus ekana ja sitten materiaali ja sitten vasta kuosi. Tietysti kyläilyyn pitää olla nätimpää päälle

Eilen oli tosiaan se synnytysvalmennus. Meitä oli neljä odottajaa ja MULLA oli TOISEKSI suurin maha!!! Siellä oli yks nuori tyttö, joka oli jo edellisenä yönä aatellu että pitääkö lähteä synnyttämään kun oli supistellu tosi paljon, niin ei siitä ois uskonu millään, että se on vkolla 35.... Ja siis MUN MAHAA on kauhisteltu, että onpa PIENI!!! :stick:
Määhän olin vähän niinku kuokkimassa lokakuisten bileissä meidän muuton takia ja niin ootin näkeväni isompimahasia odottajia....
Mutta se "kauhuvideo" oli tosi laimee. Kuvattu Kättärin Haikaranpesässä, jossa varmaan kaikki haluis synnyttää, jos sais valita! Ainoo "ällötys" oli se märkä vastasyntyny vauva ja mullaki vaan kyynel herahti silmään siinä vaiheessa... Se oli tosi semmonen ideaalisynnytystilanne, missä kaikki oli täydellistä.
Valmennuksen pitäjä oli vaan kovin positiivisella ja tsemppaavalla hengellä, mikä nyt tietysti on ihan hyvä ja tarkoituksenmukaistaki. Ens tiistaina sitten toinen kerta ja lapsen hoitoon liittyviä asioita.

Kyllä tää mun maha on ollu aika lailla koko ajan tyttömahan näkönen. Jossain vaiheessa möntti oli semmosessa asennossa, että näytti ihan poikamahalta. Oon mää aina arvuuttanu kyselijöillä, että kumpi siellä mahtais olla, niin hyvin ne on arvannu mahan muodosta, jotka tietää miltä se pitäis näyttää.

Turvotuksia. sen huomaa, että sormissa turvottaa. jouduin taas ottaa sormuksen pois, kun pelkään, että kohta se ei liiku enää mihkään. Saa nähä meneekö sitte vihkisormus sormeen, kun se kumminki otettiin normaalikokosena, vaikka oishan sitä voinu sitte käydä pienentämässä myöhemmin. Pitää sitte vaan pistää pikkurilliin se Muuten en niinkään oo rekisteröiny muita turvonneita osia paitsi noita, joita kilojen myötä on tullu.....

Sitte vähän off-topic, mut ei tarvi lukea jos ei kiinnosta:
lapsen murhaajasta. vähän pettymyshän tuo oli lukea sitten, ettei sitä oltu kunnolla hakattu, vaan päähä oli tullu joku yks tikattava haava... Oli toinen juttu missä just kerrottiin että vankiloiden pohjasakkaa on lastenmurhaajat, pedofillit ja seksuaalirikolliset, joiden turvallisuutta pitää erityisesti valvoa. Mun puolesta tuommoset saaki pelätä henkensä puolesta, koska ne on aiheuttaneet samaa uhreilleenki. Vankiloiden pitäis olla semmosia paikkoja, mihin ihmiset ei missään nimessä halua joutua.
Onhan sitä tullu tässä raskausaikana mietittyä, että tämmöseen hulluun maailmaan mä halusin sitte vielä tehdä lapsen... vaikka joskus oon ajatelluki niin, että paras ois olla tekemättä lapsia, mutta niin se luonto vaan meitä naisihmisiä ohjaa.. Aina on toivo paremmasta maailmasta ja aika pitkälle se on juuri meistä kiinni, miten me kohdellaan perhettämme ja muita lähimmäisiä, naapureita ja ventovieraitakin.
Ja sosiaalihuolto on kuitenki menny koko ajan parempaan suuntaan, mutta resursseja sen tehostamiseksi pitäis olla enemmän jakaa. Perhevalmennuksen toinen tunti käsitteli ennaltaehkäisevää perheen sosiaalihuoltoa eli tukea varhaiskasvatukseen, mikä oli mun mielestä kanssa tärkeä luento siitä, että ei tarvi olla lastensuojeluasia hakea apua jaksamiseen ja arjen pyörittämiseen. Nyt on menossa iso murrosvaihe noiden kahden asian erottamisessa niin poliittisesti kuin asenteellisesti. Tosiasia on se, että lastenmurhat on vähentymässä koko ajan, mutta meillä on vaan tuo media, joka tarpeen vaatiessa osaa nostaa seinälle jutun kuin jutun ja reaktiot on sen mukaisia. Oon ite koulutukseltani mediatieteilijä, mutta musta tuntu vaan liian isolta palalta lähteä uimaan vastavirtaan, niin oon halunnu vaan unohtaa koko mediamaailman. Tietysti oon haukkaamassa vielä isompaa palasta, kun oon lukenu nyt avoimessa yliopistossa sosiaalityötä ja haaveena ois ehkä auttaa perheitä näkemään maailma toisenlaisena rikkinäisen tai säröillään olevan ikkunan läpi. Eihän ne lapset pelkästään voi huonosti, vaan koko perhe. Tärkeää olis vaan perheen hakea apua jo ennen kuin ongelmat heijastuu lapsiin, vaikka monissa perheissä ei tietenkään tunnusteta/tunnisteta ongelmia ajoissa. Mutta aika näyttää, mihin oma kiinnostus lopulta noissa opinnoissa suuntautuu. Jos nyt aluksi tutustuis tähän oman lapsen kasvatukseen ja yrittäis hoidella noita opintoja siinä sivussa..

Ihanaa, että mies tässä eilen vähän imuroi, kun oli kaveri tulossa kylään. Vois harrastaa vaikka sitä pakkaamista, kun koko ajanhan tässä ollaan lähempänä sitä, kun ei enää pysty tekeen kaikkea! Pakkaamisessakin pitää taktikoida niin, että sijoittelen laatikot niin, ettei tarvi nostaa niitä sitten, kun ovat täynnä..

Hyvää viikonloppua!

mnica ja möntti 32+1

p.s. heh, ekaa kertaa joku pyysi nähdä mun mahan paidan alta, kun tosiaan mun lapseton, mutta utelias kaverini kävi kylässä

 

lasten hyvinvointi siis niinhän se on et perheistä se kumpuaa... nyt kun omalla kohdalla on läheinen asia, huoli lapsestaan on suunnaton.
jollei perhe hae itse apua, miten sitä sitten voi muka auttaa... kärsiviä lapsia on järjettömän paha katsoa...

mahan näyttäminen siis WHAT???!! öööööö En näytä paidattomana itseäni kyllä kuin saunassa kavereille
onhan se toisaalta söpöä, mutta ei mun juttuni ei

supistuksia on. ja on ja on ja on.. saas nähdä mihin tää vie..

en nyt jaksa/ehdi/pysty jatkamaan....

 

mahan näyttäminen joo mun kaveri on vähän erikoinen tyyppi, niin ihan hauskaa oli näyttää. Se oli varmaan ensimmäinen, joka ei kommentoinut sen kokoa mitenkään väheksyvästi, vaan oli ihan puhtaasti kiinnostunut sen ulkonäöstä. Ne on nuo taiteilijat

mamma2012 mullaki on ennestään luomia ja tuo taitaa kyllä kasvaa just vanhasta luomesta. Ja raskauden jälkeen aattelin minäki käydä poistattamassa tuon, jos ei nyt itestään rauhotu... Mulla on aina ollu navan vieressä syntymämerkiks kutsuttu luomi, ja siinä on sellanen nystyrä, mikä ei kyllä ikinä oo haitannu elämää. Äiti joskus sanonu, että ehkä lääkäri tökkäs mua just siihen kohtaan piikillä ottaessaan lapsivesinäytettä.. Mielenkiinnolla oon seurannu miten se reagoi mahan kasvuun, mut hyvin on pysyny mukana. Mieshän nyt tietysti on aina halunnu poistattaa sen ja yritti mun kasvavaa mahaaki käyttää syynä, että NYT se pitää poistaa. No ehkä sen voi sitte samalla kun tuon naamaluomenki...

Enpä mä nyt oo saanu vielä mitään aikaan ku lähin koiran kanssa melkein tunnin pituselle lenkille. Plussaa oli se, että tuli jopa 4 koiraa vastaan eikä ollu mitään ongelmia. Mut nehän saatto olla uroskoiria kaikki, niin niille ei tarvinnu ärhennellä. Yks koira oli kyllä lyhytkarvanen collie-pentu, joka pisti jo kaukana maate. Se oli kyllä tosi hienon ja hyvän olonen koira. Semmonen meille tulee ton vanhan neidin jälkeen ellei jo aikanaki :heart:
Mutta tuo pitkä kävely ei tuntunu kovin kivalta. Kannattaiskohan sitä tukivyötä ottaa, kun en tiiä kuinka paljon sitä lopulta tarvii... Tietty jos se auttaa, niin jaksais sitte noita lenkkejäki tehä enemmän.

 

Voi, että tää pötkö liikkuu mahassa niin, että tuntuu.. Luulenpa, että tulee oikein aktiivinen tapaus.. voi kyllä liikkuminen johtua siitäkin, että istun töissä vain paikallani koneella koko ajan, mutta kyllä vauva muutenkin liikkuu aika paljon.. Välillä vaan miettii, että miten se jaksaakin koko ajan tuolla vääntää..

Mahan muodosta en osaa kyl sanoo yhtään..en tiedä kumpaa mahaa muistuttaa..tyttö vai poika..tyttöö meille on lupailtu, mut en sanois, et olis ihan täysin tyttömahakaan.. mut en tiedä sit..

Nellielli ja pötkö 31+5

 

Hej på dig!

Kyllä taas äsken totesin, ettei mun kannata vastata puhelimeen nälkäisenä! Työkaverilla varmaan korvat kuumottaa vieläkin, kun annoin tulla täydeltä laidalta. Nyt lounaan jälkeen piti laittaa pahoitteluviestiä perään, että en oikein hillitse kieltäni kun nälkä oli liian kova :ashamed:

Supistukset onneksi rauhoittui ja syyksi varmistui Keijon asento. Se majaili eilisen pystyasennossa ja potki vaan tissien alle ja ei supistanut kuin pari kertaa koko päivänä. Mutta näköjään kun hän majailee pystyasennossa, niin paine osuus sitten eri paikkaan ja liitoskipuja ilmeni illalla taas. Mulla on kohtu niin taaksepäin kallellaan, että liitoskivut tuntuu sen takia "takapuolella" eli oli taas nuo perskannikat ja ne luut sieltä sisältä illalla niin kipeät, että mua vaan nauratti. Siis vaikka sattui ihan penteleesti. Miehen kanssa naurettiin, että mitenkähän ne töissä suhtautuisi, jos olisin aamulla soittanut, että en voi tulla töihin kun en kärsi istua kun on perse niin kipeä
Tänä aamuna Keijo oli sitten hetkisen vaakatasossa ja supistukset palasi hetkeksi. Mutta heti kun herra kääntyi kutittelemaan ylävatsaa ja potkimaan rakkoa, niin ei enää supista. Että kummallisesti (vai vaan luonnollisesti) mun elimistö suhtautuu lapsosen asentoihin.

Hikka hetkeen en olekaan sitä tuntenut, viime viikolla sitä oli useampana päivänä. Tuntuu ihan kookkaalta elohiireltä

Mahan muoto Selvä poikamaha ainakin anopin mielestä, vaikkei hän tiedäkään että poika on tulossa. Takaa ei näy mitään mutta sivuprofiili on jo aika rantapallon niellyt. Eilen kuvattiin paljasta vatsaa ja valokuvassa linea negra näkyi jotenkin selvemmin kun paljaalla silmällä.

Synnytysvalmennus meillä se hoidetaan netissä olevalla videolla, perhevalmennukseemme ei synnytysvalmennusta kuulu. En tiedä onko tämä nyt hyvä vai huono asia...

Äitiysvaatteet Mökiltä hain laihtumisen jälkeen suureksi jääneen ulkoilutakin, jonka avustuksella aion sitkutella loppuun asti, en hanno ostaa paria kuukautta varten äitiystakkia. Nyt vielä tarkenee neuletakeilla, niin ei tarvi töissä retuuttaa ulkoilutakissa. Muuten äitiysvaatteita olen hankkinut maltilla ja viime viikot olen pääsääntöisesti pitänyt vanhoja neulemekkoja/paria äitiysmekkoa paksujen mammasukkisten kanssa, vedän sitten farkut jalkaan kun en enää näin tarkene. Kotona käytössä on pari kpl reilunkokoisia collegehousuja, jotka mahtuu varmasti loppuun asti.

Ä-p talvihaalari Mullekin on moni sanonut, että sillä pärjää vaikka iso onkin, koska lapsi ei ole vielä liikkuvaisessa iässä näin pienenä, niin sillä ei ole väliä minkäkokoinen haalari vauvan ympärillä on vaunuissa. Eri asia sitten, kun lapsi itse kävelee/touhuaa puistossa, niin sitten ei voi kovin yli-iso puku olla, kun ei pääse kunnolla liikkumaan. Luotan nyt tähän, tiedä sitten mikä on todellisuus ja käytäntö.

Petipuuhat Juu, ei samaan tahtiin kuin ennen, mutta tasaisin väliajoin kuitenkin. Se muakin pelottaa että jos raskauden/synnytyksen jälkeen seksielämä on ihan pilalla. Se on kuitenkin niin tärkeä ja mieluinen osa elämää ja parisuhdetta.
Hommailu on vaan runsaan valkovuodon takia melkoisen sotkuista nykyään, onko muilla samaa ongelmaa?

Luomet Mulle ilmestyi plussaamisen aikoihin keskelle nenää sellainen rasvapatin tyylinen väritön mollukka, kosmetologi ei siihen uskaltanut koskea, kun ei ollut ihan varma että mikä se on. Lähteeköhän se itsestään pois vai pitääkö käydä poistattamassa... Poistossa on tietysti aina se mahdollisuus että arpi on näkyvämpi kuin itse luomi... Noh, täytyy katsoa miten paljon se häiritsee elämää ja muuttuuko se värilliseksi.

No tulipa pitkät jorinat, sori.

Aurinkoista viikonloppua kaikille ja hyviä vointeja!

Sandells81 & Keijo 29+1

 

Pikaisesti ilmoittelen että hengissä ollaan. Samaa rataa mennään ja harjoitussupparit tuntuvat hiukan vähentyneen kun on saanut kotosalla vaan oleilla. Saikkua mulla on sunnuntaihin mutta olen jo ilmoittanut töihin että en ole tulossa maanantaina. en pysty kuitenkaan töissä juuri mitään tekemään enkä halua että mun hommat kaatuu muiden niskaan kun ei oo sijaista voitu ottaa. näin ollen siis mun työt on tältä erää tehty ja nautin kotona olosta.
Tänään olen menossa työporukan kanssa mökille saunomaan ja syömään =)
So9kerit pysyneet hyvin hanskassa, mutta viikko vielä tarkasti seurataan.
Meillä neuvola on nyt kahen viikon välein, mutta poikkeuksena menen jo viikon päästä. Ultraan pääsen sitten rd:n takia viikolla 36 vai olikos se 38? Viime neuvolareissun kuulumiset tarkemmin toisella kertaa.

 

UP!

Samalla mainitsen, että nyt illalla iski ihan kauhea väsy ja nukuin varmaan pari tuntia. Maha-asukki ollu myös aika hiljaa...

Mutta hiljaista täälläkin.

 

Huomenta!

30 viikon kunniaksi tekstiä

Mahan muoto kaikki sanovat selväksi poikamahaksi, takaa ei näy ja edessä hervoton pallo. Ihan mielelläni esittelen (paljaanakin ), oon jotenkin kauheen ylpeä masustani ja esim. bikineissä oon uimahallissa. Pidän nättinä pallona ja hyvin todennäköisesti viimeisenä pallona mun vartalossa, joten siitä on nyt nautittava. Vieläkin oon säästynyt raskausarvilta ja tuskimpa niitä tuleekaan kun ei kahdessa aikaisemmassakaan oo tullut. Se linea negra on nyt muodostunut navasta ylöspäin ja aiemmissa oli navasta alaspäin, jännää..? OIskohan joku poikamerkki kun aiemmat oli tyttöjä...

Luomia on tullut iän myötä ja nyt raskauden aikana sellaisia ällöttäviä pieniä rasvapalleroita kaulaan. Siis ihan minimaalisia. Yök. Pigmenttiläiskiä kesän jäljiltä naamassa toivottavasti kohta haalistuvat pois.

Ä-vaatteet en enää osta parin kuukauden takia. Menen miehen vaatekaapille. Mies on mua reilut 20 cm pidempi ja muutenkin paljon isompi, mutta silti verkkarit oli ihan ookoot kun ne vetää tohon mahan päälle. Jollain miehen paksulla fleecellä aattelin selviytyä nää viimeiset ajat. Ei ehkä kaunista mutta säästöä. En halua jättivaatteita kaappiini kun en todellakaan aio jäädä isoksi, vaan kovat treenit alkaa heti kun masu on pihalla!

Olot muuten on nyt hyvät. Välillä oli jo supistusta ja ällötystä ym. mutta nyt taas energiaa ihan riittävästi. Lenkillä, uimassa ja salilla oon jaksanut hyvin käydä. Unet maistuu öisin ja mielikin on ihan positiivinen. Näillä siis toivottavasti mennään loppuaika!

Ihanaaa viikonloppua kaikille!

Nelli 30+0

 

Mitähän eroa on synnytysvalmennuksella ja perhevalmennuksella? Mulle nimittäin tupsahti postilaatikkoon kutsukirje, joka alkoi "tervetuloa synnytysvalmennukseen". Vai liekö nuo sama asia?

Harmittaa edelleen kun ei pääse synnäriin tutustumaan Mietin jo että pitäiskö mennä kotipaikkakunnalle äitiä moikkaamaan töihin. Äitini on siis sairaanhoitajana siellä synnärillä. Lapsena/nuorena oon käynyt siellä muutaman kerran ja äiti on näyttänyt vähän paikkoja.

Äitiysvaatteita en aio minäkään yhtään enempää ostella. Omistan kolmet äitiysleggarit ja kahdet äitiysfarkut. Niillä ja väljemmillä normivaatteilla ajattelin pärjätä loppuun asti. En kyllä piruuttanikaan aio ostaa takkia sen parin kuukauden takia. Takki auki vaan paikasta toiseen jos ei mene kiinni

Mulla oli eilen ilmeisesti kivuliaita harjoitussupistuksia Ne alkoivat töissä ja muuta tuli vielä illalla kotona. Kovaa kipu ei ollut.. tuntui menkkakivulta ja kipu sijaitsi ihan alavatsassa. Menkkakivut on mulla kyllä yleensä paljonpaljon voimakkaammat, tämä oli samankaltaista, mutta vaimeampaa. Pelotti kyllä vähän. Nyt on olo ihan hyvä pitkien ja sikeiden yöunien jälkeen.

Mun mahani on yhtäkkiä kasvanut tosi isoksi! Työkaveritkin eilen ihmettelivät että onpas sulla äkkiä tullut tuollainen kunnon maha kun vielä lukukauden alkaessa se oli ihan inhimillisissä mitoissa. Kyllä tämä tuntuukin! Paavo on ilmeisesti sellaisessa asennossa, että maha pömpöttää isona juuri tuossa tissien alla. Tässäkin koneella istuessa täytyy istua vähän takakenossa kun alkaa ahistaa muuten Mietin, että mahtaako Paavo olla tuossa pitkittäin.. en osaa sanoa että miten päin kun tälläkin hetkellä tuntuu "potkuja" alavatsalla ja tuossa ylhäällä Jompikumpi on kädet
Kovasti potkii täälläkin!!! Välillä mietin, että nukkuuko tuo ikinä! Ehkä hän nukkuu sitten yöllä, kun saan ihan hyvin nukuttua.

Liitoskivut tuntuvat välillä helpottavan ja välillä voimistuvan. Luulen senkin riippuvan Paavon asennosta. En ole kyllä varma. Toisaalta eiväthän kasvukivutkaan tunnu koko ajan.

Hikkaa en ole vielä tuntenut, mutta odotan kovasti!

Äitiyspakkauksesta ei ole vieläkään kuulunut MITÄÄN!!!!!!! Viisi viikkoa sitten tein hakemuksen Är-syt-tä-vää. Kai ne sieltä soittaa, jos olen jotenkin sössinyt hakemuksen?

Hyvää vointia kaikille ja aurinkoista viikonloppua!

Anukkio ja Paavo 29+1

 

Täällä ainakin synnytysvalmennukseen pitää erikseen ilmottautua tai terkkari laitto mut tuohon ryhmään. Siellä katsotaan se synnytysvideo ja keskustellaan synnytyksestä. Miehen ois tarkotus olla mukana, ainakin jos tulee mukaan synnytykseen. Toisella tapaamiskerralla käydään läpi synnytyksen jälkeistä aikaa, lapsenhoitoa.
Perhevalmennukset taas on avoimempia ja yleisempiä luentoja eri asioista. Ja tässähän on paikkakuntakohtasia eroja, hyvinkin suuria voi olla. Kuten joku sanoikin, että synnytysvalmennus tapahtuu vaan netissä katsomalla videonpätkä.. Ryhmäkokoontuminen on varmasti hyvä monille, jos ei vaikka oo minkäänlaista tukea saanut vielä muualta ja se mieskin siinä tuntuu olevan aika pihalla asioista

 

Täällä ei oo mainittu sanallakaan noita synnytys- ja perhevalmennuksia, uudelleensynnyttäjillä ei niitä taida ees olla? Eipä sillä, ihan turha se oli sillon ekallakin kerralla, kaikki asiat oli jo ennestään tuttuja.

Maanantaina vein äitiysavustushakemusen Kelaan, mutta netissä ei vielä edes näy että olisi hakemus saapunut. Saattaa siis vierähtää tovi. Kelasta tosin sanottiinkin, että käsittelyajat on pitkiä, noin kuukausi keskimäärin..

Plääh. Meillä oli tähän asti selvää, että kun synnyttämään lähdetään niin mun äiti tulee tänne vahtimaan esikoista.. mutta nyt selvisi, että sillon kun mulla on LA niin äiti on sen viikon itsekin sairaalassa. Muitakaan hoitajia ei oikein ole, ainakaan sellaista kenelle uskaltasin pojan jättää tuosta vain.
Joten täytyy toivoa että vauva syntyisi pari päivää ennen laskettuu tai sitten n.viikkoa myöhemmin.. Voeh. Tai sitten otetaan poika mukaan ja lykätään se synnytyksen ajaksi mummon hoitoon (sinne sairaalaan), ja isi hakee sitten sieltä kun on selvitty synnytyksestä. Mitähän sairaala tästä tuumaisi??
Tai sitten iskän täytyy jäädä pojan kanssan kotiin ja mun mennä yksin synnyttämään. En taho!!!


kiukuttelija 31+5

 

Aargh!

Tänään ei ole ollu yhtään kiva päivä olla raskaana. Olen niin kyllästynyt! Flunssa on venähtäny ja kaikenlaisia liitoskipujakin ollu riesana. Aamulla pakotin itteni ulkomaailmaan ja olin läkähtyä ku poljin pyörällä. Alavatsaan sattu, huimas ja hengästytti.

Haluaisin käydä ostamassa hyviä juustoja ja niihin sopivaa viiniä. Pukeutua ja lähtä illalla hippaan jonnekki.... saahan sitä haaveilla.. huoh. Tuntuu, että elämä on jossain tuolla toisaalla ja mää vaan kökötän kotona nuutuneena.

Mulla on viimeksi ollu neuvola rv 22 ja seuraavan kerran rv 31. Ihan kiitettävä tauko siis. Mutta väliin on mahtunu äitiyspoli ja sekin seuraavan kerran rv 31+. Synnytysvalmennuksista tai perhevalmennuksista ei siis mitään tietoa. Alkaahan tässä pian olla jo sellaset viikot, että luulis jotain lappua tulevan.

Ja kela: Mää sain äitiyspakkauksen aivan supernopeesti -varmaan alle parissa viikossa, mutta sen sijaan äitiysrahapäätöstä ei vieläkään ole saapunut. Kohtalaisen hidasta toimintaa kun ajattelee, että hakemus oli niillä perillä jo heinäkuun puolessa välissä!

Jospa huomenna olisi jo parempi päivä...

Toiveajatus ja poju 29+5

 

Ja ainiin, sokerit ollu moitteettomat ku oon mittaillu, mutta sainhan mää nekin sekasin kun söin 2/3 osan suklaalevystä. Hyvä minä.

 

Ja huomenta kansalaiset!

Pitkästä aikaa pääsin taas tännekin puolelle ajan kanssa lukemaan teidän ajatuksia ja mietteitä. Nyt kun taas netti toimii, tai ainakin pääsääntöisesti toimii, niin oli pakko tulla taas pyörähtämään.

Meillä tosiaan tuo muutto on vienyt nyt viimeiset melkein kolme viikkoa jo tässä. Nyt on tasan kaksi viikkoa oltu uudessa osoitteessa, ja uusi asunto alkaa näyttää pikkuhiljaa ihan oikealle kodille. Ihanaa kun sai oikein kunnolla sisustaa ja hankkia uutta sekä itselle että vauvalle. Muuton yhteydessä hävitettiin noin pakettiautollinen tavaraa, ja sen seurauksena piti tietenkin jotain uuttakin hankkia. Kuten mattoja, tv-taso, pari hyllyä/lipastoa ja tietenkin vauvalle pinnasänky. Viikko sitten kilahti IKEAn kassaan Kuopiossa reilu 500€ kun lähdettiin äitini kanssa "vähän" ostoksille. Mutta sieltä oli suurin osa nimenomaan vauvalle tulossa, joten ei ollut ihan pelkkää mielivaltaista tuhlaamista kuitenkaan.

Juuri äsken saattelin miehen matkalle perheensä kanssa. Heillä oli isänsä 70v juhlien kunniaksi koko perheen matka ulkomaille ja lento lähtee heillä tänään iltapäivällä. Harmittaa, kun en lähtenyt mukaan, olisi ollut kiva lähteä, mutta en todellakaan olisi jaksanut mahan kanssa lyllertää siellä muiden mukana, niin parempi jäädä kotiin. Odottelen sitten paljon tuliaisia viikon päästä.

Maha alkaa olla jo aika megalomaanisissa mittasuhteissa. Tai ainakin itsestä tuntuu siltä. Sf-mitta oli kuitenkin perjantain neuvolassa juuri ja juuri keskikäyrän alapuolella, eli ei ainakaan sen puolesta ole liian iso. Ehkä se sitten johtuu vain siitä, että kun mulla tuo maha kasvaa suoraan eteen ja on siis poikamaha, vaikka tyttöä meille onkin lupailtu, niin sen kasvu tuntuu nopeammalta, kun ei leviä sivuille ollenkaan. Ei minusta vieläkään näy ollenkaan raskautta jos takaa katsoo.

Unet on alkaneet muuttua eläväisemmiksi. Viime yönä näin unta, että vauva oli juuri syntynyt, mutta tissit ei sitten reagoineet mitenkään vauvan tuloon. Siinä sitten unessa juoksin ympäri kaupunkia etsimässä korviketta, mutta eihän sitä mistään löytynyt. Joka paikassa oli vaan velliä tai pilttiä, mutta ei tietenkään maitoa ihan pienelle. Pieni paniikki iski unessa, että tähänkö se nyt tyssäsi ja lapsi kuolee nälkään. Kunnes siiten hana aukesi ja maitoa alkoi oikein valumaan molemmista tisseistä. Ja sitten en enää löytänyt vauvaa mistään, että olisin voinut toiselle maitoa antaa. :| Ja sitten tuli herätys. Kumma uni. Tähän saakka en edes ole juurikaan unia aamuisin muistanut, mutta tämä jäi hyvin eläväisesti mieleen.

Perhevalmennukset alkaa meillä reilun viikon päästä tiistaina. En nyt muista mikä siellä oli ensimmäisen kerran aiheena, mutta kolme kertaa niitä tulee kaikkiaan kolmena peräkkäisenä tiistaina. Viimeinen kerta muistaakseni oli imetyksestä, muuten en nyt muista.

Muisti on muuten alkanut pätkimään täällä oikein urakalla. Ihan ihme asioita jää kesken ja unohtelen ihan kaiken. Hyvänä esimerkkinä perjantain neuvolakäynti kun kävin pissanäytteen antamassa, mutta se kuppi jäi lavuaarin reunalle. Neukkutäti sitten tulee kyselemään, että kävinkö ollenkaan näytettä antamassa, ja siinä piti sitten *köh köh* nolona myntää, ettei tämä pää oikein ole neää entisensä ja varmaankin unohdin laittaa koko purkin luukusta sisään.

KELA Vihdoin ja viimein sain päätöksen äitiysavustuksesta. Nyt sitten vain odotellaan, että milloin sen pakkauksen saisi noutaa postista. Kumma, kun pitää ensin laittaa erillinen päätös siitä, että avustus on myönnetty, ja myöhemmin vielä saapumisilmoitukset. Raha-asioista nyt ei tietenkään ole vielä kuulunut mitään. Olisihan tuo hyvä tietää ihan virallisesti paljonko sitä sieltä saa, ja koska se virallinen äitiysloma alkaa. Töihin olen ilmoittanut KELAn nettisivujen laskurin mukaisesti alkavan vapaan, ja sillä mennään, oli KELA sitten mitä mieltä hyvänsä. Huomenna alkaakin sitten töissä sijaisen perehdyttäminen.

Oliskohan tässä kaikki nyt tältä erää. Puheripuli iski, kun en ole pariin viikkoon mitään tänne tuusannut. Oikein hyvää ja rattoisaa sunnuntain jatkoa jokaisella masulle ja niiden kantajalle. :heart:

Acacia ja toukka 31+5

 

31+0 poks :heart:

 

Jospa sitten olisi hetki aikaa lueskella kuulumisia kun äitini on pojan kanssa pihalla leikkimässä ja mies ja hänen veljensä laittavat pumppukoppia kuntoon.

Tunafish Ihanat kuulumiset olit saanut ultrasta.

Miehen raskausoireet Ei ole täällä ainakaan minun silmiini näkynyt mitään erikoisempia oireita.

Synnytys Kuten aiemmin olen sanonut, mun pelkoni kohdistuu eniten ehkä juuri noihin repeämisiin tai pitkään ponnistusvaiheeseen, joista löytyy kokemusta entuudestaan. En varmaan osaa enää ponnistaa enkä varmana taaskaan tiedä millon tulee supistus, jonka aikana ponnistetaan. Onneksi mulla oli viime kerralla niin ihana kätilö, joka kertoi aina että nyt ja nyt! Osasi kyllä todella hyvin ohjata eikä itselle tullut oloa että pitäisi kaikki tietää itse ja osata itse tehdä. Näin tuosta kätilöstä untakin eräänä yönä, aivan ihana ihminen.

Kengät Ihan perus kengillä mennään millä oon ennekin tottunut tepastelemaan. Ballerinat ja sellaset. Korkoja en oikeestaan osaa käyttää lainkaan ja juhliinkin laitan vaan pieni korkoiset.

Äitiysvaatteet Mulla myös housut kiristelee ikävästi tuolta alavatsalta. Ihan peruspaitoja olen käyttänyt ja takkikin menee just ja just kiinni. No kauppa tms. reissuille laitan yleensä vaan jonkun paidan ja pitkän villatakin. Tuolla villatakilla meinaan pärjätä loppuun asti, koska pärjäsin esikoisen aikaankin (syntyi tammikuussa) Tähän omalle pihalle mulla on yksi toppatakki minkä otan käyttöön kun muut ei enää mee kiinni, mutta sillä en kyllä kauppaan lähe.

Mä odotan niin kovasti äippäloman alkua, koska meinaan vasta sitten laittaa vaatteita pesuun ja laatikoihin. Kovasti tekisi mieli jo nyt, mutta yritän laittaa vastaan vielä hetken aikaa.

Tyttömaha Löytyy täältä ja tyttölupauskin ollaan saatu. Tosin itse en osaa mahaani katsella, mutta muut ovat sanoneet tyttömahaksi. Linea negraa ei ole.

Himot Tällä hetkellä himoja ei juurikaan ole. Kahvi on kyllä alkanut maistumaan ja sitä olenkin juonut pari kolme kupillista päivässä.

Neuvolakuulumiset
Rv: 28+2
Paino: 79,3kg ( viimeksi 79,5kg pudonnut siis kahden viikon takaisesta 200g) Yhteensä painoa tullut 9 kiloa.
RR: 114/76
Pissa: puhdas
Hb: 121 (ed. 118) raudan syöminen saa loppua.
Sf: 27 (ed. 25)
Syke ja liikkeet: +

POKS POKS 29+0 :heart:

 

Mä poksun tähän väliin, ei löydy energiaa ny pitempää turinintiin toisella kertaa enempi!

:heart: :heart: :heart: 30+0 :heart: :heart: :heart:

Lumineiti ja villimies-uubo <3

ps. mahakuvaa viikkojen kunniaks

http://img59.imageshack.us/img59/8136/maha3000.jpg

 

Mäkin tuun poksumaan, 30+0!!! :heart: Ihan uskomatonta että on jo 30 viikkoa takana...

Tällä viikolla ensimmäiset hikat bongattu.

Äitiysvaatteista ollut puhe, mammaleggareilla on tähän asti menty, mukavat jalassa ,myös töitä tehdessä. Mammapaitoja olen ostanut vaan 2 kappaletta,että muuten ollaan venytelty "vanhoja" vaatteita. Tosin ei tää mun maha mikään valtava vielä olekkaan.

Tyttö- vaiko poikamaha sta en oikeen tiedä, ehkä vois enempi olla tyttömahan näköä, mutta vahva poikalupaus saatu.

Raskausarpia ei ole mahaan ilmestynyt yhtäkään, mutta rintoihin on muutama tullut.

Vointi edelleen hyvä, mä kun näin ensikertalaisena oletin että tässä vaiheessa ois jo vaikka minkälaista vaivaa ja töistä jo jääny poijes... Mutta ei, täällä mä vielä yövuoroissa porskutan menemään, näinköhän käy että mammaloman alkuun saakka jaksaa painaa töitä ihan normaaliin tahtiin.

 

huomenet.. ihana maha lumineidillä

yritän positiivisuuden vimmatulla voimalla kääntää hyvätasoisen sivun elämänkaareni lehdessä.

eilen sain outoja oireita... supistuksia, sekä yhtäkkiä kasvoni puutuivat... sit iski tolkuton päänsärky, sahalaita vasempaan silmään... olin vielä kaiken hyvän lisäksi auton ratissa...
mies hieroi parkkiin päästyämme niskaa ja se hiukan helpotti mutta kesti ehkä noin vartin...
-kunnes vasen käsi puutui aivan kokonaan!! käsi tärisi ja mulla oli tosi outo olo....
tuokin meni hetken päästä ohitse.. kun pääsin kotiin, otin parit panadolit ja menin sänkyyn.. päätä särki kyllä aika ilkeästi.
tunnin makoilun jälkeen pääsin jo ylös, mutta koko loppupäivän pää oli "ei normaali"..
muutama napakka supistus iltaan mennessä, kymmeneen mennessä rauhoittui sekin.
Yöllä sitten heräsin selältään nukkumasta, ja vasen käsi taas ihan puutunut!
käännyin ja puutuminen loppui.
Mahtaakos pikkuinen painaa jotain hermoa??? Tai verisuonta, että verenkierto ei oo ihan täydellä teholla----

onneks on neuvola nyt aamusta....

stressiä ja huolta on viikon ajan riittänyt VALTAVASTI, itkulta ei oo voinut välttyä, vaikkakin oon sen salaa tehnyt... mies tietää ja on tukenut ja auttanut kotitöissä. Mutta elämä on joskus hyvin epäreilua......
Et en sitten tiedä johtuuko kaikki oireilu vain suuresta hermopaineesta, johon ei loppua lähiaikoina varmaan ole...
Vauva liikkuu onneksi ihan hyvin, tiedän sen olevan hengissä....

Raskausmyrkytystä mietin, mutta nythän aamulla pääsen pissakokeeseen neuvolassa, jos siinä näkyy valkuaista liikaa niin sit on.

Edellisen raskauden loppuaikoina tämmöistä sahalaitaa oli myös, mutta verenpaineet ja valkuaiset kondiksessa, niin eipä tehty muuta kuin seurattiin kotona tilannetta. Kai se sit jotain migreeni-tyyppistä on, en tiedä kun ei mulla yleensä kovin helpolla edes päätä särje...

no, mutta nyt ei ole aikaa enempiä touhottaa täällä, tarttee saada oma pärstä ja letti kuosiin, lapsenlikka tulee pian, niin pääsen ilman taaperoista neuvola-reissulle... tuun sitten kertoileen mitä tuumattiin

Fourth Gift ja Pikkupallero 28+5 perästä tullaan

 

Täällä kanssa 30 viikkoa saavutettu. Kyllä aika on kulunut nopeaan, ja päivät menee niin vauhdilla että, vaikka pientä väsymystä olen todennut olevan. Ehkäpä se johtunee siitä ettei oikein saa öisin kunnolla nukuttua. Vielä olisi kuukausi äippäloman alkuun..siis ei tosiaan enään pitkä aika

Mahan muodosta voisin sanoa, että selkee poikamasu on ja poikalupaustahan meille niinkuin annettiinkin. Joten jos niin on niin meillä mahanmuoto kyllä pitänyt joka raskaudessa paikkaansa.

Raskausarpia ei ole ilmaantunut, mutta vanhat esikon aikaiset näkyvät paremmin, kun ovat kuitenkin olleet vaaleat lahes näkymättömät. Toivottavasti ei nyt tule lisää. Mahan ympärysmitta jäi juuri alle satasen, eli oli tänään mitattuna 99cm.

Hikka täällä myös lähes päivittäin tunnistettavissa vauvalla olevan. Josta tulikin mieleen, että enpä oo ikinä kokenut sellaista närästystä kuin nyt on viikonverran ollut. Siis tulee ainakin kerran kaks päivässä ja ottaa oikein kipeetä. Josko tällä kertaa vauvalla sitten olisi oikein vahva tukka. En tiedä pitäisikö siihen hakea jotain droppia, oon aina ollu niin huono ottamaan mitään lääkitystä.

Mieliteot ihmettelen kyllä mutta en ole huomannut että olisi mitään ihmeellisimpiä mielitekoja. Itse en ole koskaan juonut kahvia, joten sen suhteen ei ole ongelmaa, vaikka pirun hyvältä se nyt on joinakin aamuina tuoksunut kun isäntä on sitä keittänyt Kokista sen sijaan olen nyt aina silloin tällöin juonut, kuten eilen kun piti sitten herkutella Hesen ruuilla ja niitähän ei ilman colaa voi syödä, hih.

Keskiviikkona sitten olisi taas neuvola, no onneksi sokeritkin on kuitenkin pysynyt aivan kurissa, vaikka en oo kyllä kattonu mitä suuhuni laitan. Kyllä se olis vaikeaa jos pitäisi ruveta, kun ei oo itsekuria siinä asiassa sitten ollenkaan.
Noh jos sitä menis herätteleen koululaisia. Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

hannama 30+2

 

Huomenta uuteen viikkoon! Mitäs ne kauheet lööpit oli siitä intiaanikesästä? Täällä 4 astetta lämmintä ja miehen autoki varotteli liukkaasta kelistä töihin mennessä.... =)

Maha. Möntti tosiaan vaihtanu asentoa taas, minkä takia ei oo niin paljon liikkumista ollut/tuntunut. Eilen illalla nukkumaanmennessä se piti jotain juoksuharjotuksia mun kylkeä vasten enkä meinannu saada millään unta sen takia. Ja tänä aamuna kun heräsin, niin rupes kanssa möyriin ihan kauheesti. Ilmeisesti asento taas vähän muuttunu, kun on tilaa
Linea negra on mullaki navasta alas ja jonku verran ylöski päin (ja tyttö tulossa).

Äääk! Ei oo sitte tissit vuotanu sen viime kerran jälkeen ja nyt TÄSSÄ yhtäkkiä tursas pari pisaraa ja TOTTAKAI mulla on se sama muumimamma-yöpaita päällä! Pitää vissiin mennä heti peseen, kun tuo ohrankeltanen mönjä (heh, maito siis...) jättää kyllä jälkensä muuten... :O

Maidosta tuliki mieleen, että siellä synnytysvalmennuksessa kyllä hälveni vähän pelko siitä, että jos imetys ei heti meinaa onnistua tai jos pelkää, että maito ei riitä. Siellä havainnollistettiin, että vastasyntyneen maha on vaan vähän isompi kuin marmorikuula! Että se ei tosiaankaan paljon sitä maitoa heti kerralla tarvitse. Kun sen muistaa, niin ei varmasti aiheuta itselleen stressiä siitä sitten.

Eilen oli tosi mukavaa, kun jaksoi käydä koiran ja mahan kanssa piiiitkän lenkin. On tää raskaus "vaikeutunu" sen verran, että nykyään jo pitää ottaa tuo maha erikseen mukaan puheisiin Maha ei tuu enää mukana tuossa sivussa vaan roolit kääntyny oikeastaan toisin päin

Eipä tässä muuta... pitää alkaa miettiin vastauksia papille... eilen illalla soitti miehelle ja tänään soittaa mulle jossain vaiheessa ja kyselee meistä ja rakkaudesta...

mnica ja möntti 32+4 (päivät tuntuu menevän niiiin nopeesti!)