MARRASKUUN 2012 masuasukit <3 *huhtikuussa*
- Viestiketjun aloittaja Micaela
- Ensimmäinen viesti
kultakimpale2 mulla oli erityisesti esikoisen aikaan pari kuukautta alkuraskaudessa niin kovia kipuja, että sain tosissaan syödä niihin särkylääkettä. En tiedä olisko ollu munasarjoissa kysta, joka paino tai jotain muuta, mutta onneks ne sitten helpotti aikanaan. Vallan hyvin voi siis kivut olla normaaleja kasvukipuja tai jotain kystakipuja tms. Sinuna en olis huolissaan! 
Haavemamma
Haavemamma
kultakimpale2 mulla on nyt viidettä päivää alamahajuilimisia, juur sellasia menkkatyylisiä, eli toivottavasti kohdun kasvukipuja Niinkuin sullakin! Päätetään näin!
Huono uutinen: Viikon poissa ollut invalidisoiva väsymys palasi eilen Oikeesti, meinasi itku päästä eilen kun zombina vaan kuljin ja odotin että kello tulisi edes lähelle nukkumaanmenoaikaa.. Ei voinut 19.30 oikein vielä nukkumaan käydä...
Hyvä uutinen: Allergialääkkeet auttaa Varsinkin tuo nenäsuihke :heart:
Hyvä uutinen2: Kahvi maistuu :heart: Se on jotenkin niin tähdellistä tällaisina työaamuina, että osaa herätä uuteen päivään, kun saa sen kahvimukillisen. Plus että toivottavasti se jatkaa hyväksi havaittua tapaansa mun suolen herättelyn kannalta.. On nimittäin niin laiska suoli ettei ikinä... Mun painonnoususta on ihan oikeasti varmaan kaks kiloa silkkaa p*skaa...
Miten teillä muilla ummetus tai ummettamattomuus?
Niinkuin sullakin! Päätetään näin!Huono uutinen: Viikon poissa ollut invalidisoiva väsymys palasi eilen
Oikeesti, meinasi itku päästä eilen kun zombina vaan kuljin ja odotin että kello tulisi edes lähelle nukkumaanmenoaikaa.. Ei voinut 19.30 oikein vielä nukkumaan käydä...Hyvä uutinen: Allergialääkkeet auttaa
Varsinkin tuo nenäsuihke :heart:Hyvä uutinen2: Kahvi maistuu :heart: Se on jotenkin niin tähdellistä tällaisina työaamuina, että osaa herätä uuteen päivään, kun saa sen kahvimukillisen. Plus että toivottavasti se jatkaa hyväksi havaittua tapaansa mun suolen herättelyn kannalta.. On nimittäin niin laiska suoli ettei ikinä... Mun painonnoususta on ihan oikeasti varmaan kaks kiloa silkkaa p*skaa...
Miten teillä muilla ummetus tai ummettamattomuus?
Pikaisesti kommentoimassa.
Henna-Riikka mulla kanssa ummetus kaverina, esikoisen aikaan oli kanssa. Juon luumunektaria siihen, auttaa ja ei joudu käyttämään lääkkeitä. Maku on kyllä kamala.
Kultakimpale2 Nuo on luultavasti juurikin niitä kasvukipuja, etenkin jos välillä tulee tosi kipeitä repäisyjä.
Täällä meinaa malttamattomuus iskeä, edellisestä ultrasta vasta vähän päälle viikko aikaa ja jo tekisi mieli mennä uudelleen. Vaikka on pahoinvointia ja kaikkea, niin meinaa ajoittain iskeä epäusko, että ihanko oikeasti tuolla mahassa on pieni ihmisen alku. Np-ultrakin on vasta 9.5., viikkoja silloin jo 12+4. Pitäisköhän sitä doppleria kotona jo kokeilla. Mulla kyllä on tuossa mahassa sellainen vararengas, joka varmasti tehokkaasti vaimentaa kaikki äänet. Ehkä vielä hetken odotan, ennen kuin stressaan itseäni niiden äänten kuulumattomuudella.
Mutta nyt takaisin töihin. Tehokkaasti hyödynnän työaikaani täällä...
Kuume ja pikkuinen 8+4
Henna-Riikka mulla kanssa ummetus kaverina, esikoisen aikaan oli kanssa. Juon luumunektaria siihen, auttaa ja ei joudu käyttämään lääkkeitä. Maku on kyllä kamala.
Kultakimpale2 Nuo on luultavasti juurikin niitä kasvukipuja, etenkin jos välillä tulee tosi kipeitä repäisyjä.
Täällä meinaa malttamattomuus iskeä, edellisestä ultrasta vasta vähän päälle viikko aikaa ja jo tekisi mieli mennä uudelleen.
Vaikka on pahoinvointia ja kaikkea, niin meinaa ajoittain iskeä epäusko, että ihanko oikeasti tuolla mahassa on pieni ihmisen alku. Np-ultrakin on vasta 9.5., viikkoja silloin jo 12+4. Pitäisköhän sitä doppleria kotona jo kokeilla. Mulla kyllä on tuossa mahassa sellainen vararengas, joka varmasti tehokkaasti vaimentaa kaikki äänet. Ehkä vielä hetken odotan, ennen kuin stressaan itseäni niiden äänten kuulumattomuudella. Mutta nyt takaisin töihin. Tehokkaasti hyödynnän työaikaani täällä...
Kuume ja pikkuinen 8+4
Mullakin on alkanut väsymys helpottamaan.. toivottavasti näin myös jatkuu .
Ummetusta mulla ei ainkaan ole, aika normaalisti vielä toimii vatsa.
).( vieläkään en ole saanut sydänääniä kuulumaan ja alankin epäillä että eipä taida olla elämää tuolla masussa ollenkaan esikoisesta tosiaan kuulin äänet jo 8+ lopulla, siitä on oikein äänitykset koneella... No pariviikkoa ja sitten se selviää, sitä ennen en ultraan mene... mutta varaudun pahimpaan
ipna 10+0 poks
.Ummetusta mulla ei ainkaan ole, aika normaalisti vielä toimii vatsa.
).( vieläkään en ole saanut sydänääniä kuulumaan ja alankin epäillä että eipä taida olla elämää tuolla masussa ollenkaan esikoisesta tosiaan kuulin äänet jo 8+ lopulla, siitä on oikein äänitykset koneella... No pariviikkoa ja sitten se selviää, sitä ennen en ultraan mene... mutta varaudun pahimpaan
ipna 10+0 poks
Ummetusta ei ole täälläkään. En muista milloin olisin kärsinyt ummetuksesta, toooosi harvoin on. Mutta kyllä raskausaikana on aina ollut joitain päiviä ummella, josain vaiheessa.
ipna Älä murehdi noita sydänääniä. Milloin aloitit metsästyksen? Itse aloitin rv.8+6 ja seuraavat viisi päivää oli tosi helppo löytää äänet, kun kerran ne olin löytänyt. Löytyi aina samasta kohdasta. Nyt rv.9 lopussa ja tällä kymppiviikolla on ollut vaikeampi löytää. On ollut kertoja että en ole löytänyt ollenkaan vaikka kuinka kauan ja hartaasti olen etsinyt. Sitten yhtäkkiä ne löytyykin heti ja voimakkaana ja joka kerta aivan eri paikasta. Se pieni on niiiin pieni siellä masussa, että pääsee piiloon kyllä vielä niiiin tehokkaasti. Ja varsinkin jos on kohtu takana ( niin kun minulla ) niin helpostihan sinne kuulumattomiin pääsee.
Joku täällä oli löytänyt sydänäänet? Scala taisi olla. Hurjasti Onnea löydön johdosta! :heart:
Erika76 & 10+2 :heart:
ipna Älä murehdi noita sydänääniä.
Milloin aloitit metsästyksen? Itse aloitin rv.8+6 ja seuraavat viisi päivää oli tosi helppo löytää äänet, kun kerran ne olin löytänyt. Löytyi aina samasta kohdasta. Nyt rv.9 lopussa ja tällä kymppiviikolla on ollut vaikeampi löytää. On ollut kertoja että en ole löytänyt ollenkaan vaikka kuinka kauan ja hartaasti olen etsinyt. Sitten yhtäkkiä ne löytyykin heti ja voimakkaana ja joka kerta aivan eri paikasta. Se pieni on niiiin pieni siellä masussa, että pääsee piiloon kyllä vielä niiiin tehokkaasti. Ja varsinkin jos on kohtu takana ( niin kun minulla ) niin helpostihan sinne kuulumattomiin pääsee. Joku täällä oli löytänyt sydänäänet? Scala taisi olla. Hurjasti Onnea löydön johdosta!
:heart:Erika76 & 10+2 :heart:
Moi!
Onnea tosiaan kaikille ultrassa hyviä uutisia saaneille:heart: Itselläni on alkuraskauden ultra huomenna. Jännittää kyllä kovasti, onko siellä edes mitään...Joku tuossa sanoi, että jos nyt ei onnistu, nykyiset lapset saavat riittää. Itsekin olen alkanut ajattelemaan niin. Asiaan vaikuttaa tietysti se, että pahoinvointi ja väsymys ovat olleet niin pahana. Työpäivän jälkeen tulee vain maattua sohvalla ja kun on tottunut ulkoilemaan ja lenkkeilemään, alkaa ahdistamaan vähemmästäkin. Sitten tämä, että elämä pyörii ruuan ympärillä, argh. Koko ajan pitää ajatella mitä seuraavaksi suuhunsa laittaa. Olenkin miettinyt, että olisiko helpompi vain antaa pahalle ololle valta ja käydä oksentamassa kuin syödä koko ajan. Maha ihan pallona ja paino on noussut varmaan 3kg.: /
Enkä haluaisi olla koko ajan tällainen valittaja vaan nauttia siitä kun on päästy tähän asti! Onneksi ootte täällä niin saa avautua:heart: Odotan kuin kuuta nousevaa, että poksuis vaikka kymppi viikko ja pahoinointi alkais helpottamaan. Vaikka eihän se sitä tarkoita, joillakin jatkuu tämä olotila jatkuu vaikka kuinka kauan. Itse muistelisin, että noilla viikoilla olisi aikaisemmissa raskauksissa helpottanut...Jotenkin se aika vain kultaa muistot, enkä muista että se ihan tällaista olisi ollut. Tietysti ikääkin on enemmän, että sekin voi vaikuttaa näiden oireiden voimakkuuteen. Jotenkin sitä on tosi vaikea käydä hakemassa sairaslomaa tällaisen takia vaikka onhan tämä nyt ihan oikea syy...Nyt on muutama vapaa, pitää katsoa jos sitten hakis...
Töissä raskauden piilottelu on vaikeaa, kun joutuu syömään koko ajan. Juuri eilen yksi työkaveri hoksas ja huusi kovaan ääneen, että "ooksä raskaana", olin vaan että kivat sulle. Eihän sitä nyt valehdellakaan viitsi jos joku noin suoraan kysyy. En kyllä vielä haluis, että koko työyhteisö tietää asian, kiva sélittely sitten kaikille jos kaikki ei menekään hyvin.
Pahoinvointirannekkeet eivä sitten auttaneetkaan täällä Olin jotenkin toiveikas niiden suhteen.
Vitamiinit: olen syönyt jo muutaman kuukauden raskausvitamiinia ja e-epa kalaöljyä.
Ummetus: jonkunverran on jo, koskapa ystäväni peräpukamat ovat jo ilmaantuneet Pitäs juoda vettä paljon, muttakun alas ei mene kuin jaffa.
Seksiä...ei todellakaan täällä talossa ennenkuin pahoinvointi loppuu.
Idylli: kuinkas nuo verikokeet/sikiöseulonnat menikään? Onko muut menossa? Itse en vielä tiedä, kun oon kuullut, että voi tulla tyyliin lukuja 1/200 todennäköisyyksiä. Miten ihmeessä tollaisessa tapauksessa mitään päätöksiä tekee? Kun kuitenkin toinen vaihtoehto on, että sikiö on ihan terve?
Tsemppiä pelkojen kanssa painiskeleville! Eiköhän meillä kaikilla ole niitä ajoittain. Itse ainakin saatan juosta vessaan vieläkin kun tuntuu, että jotain hulahtaa housuihin. Vielä ainakin toistaiseksi se on ollut vain valkkaria..
Viime yönä näin unta synnytyksestä tai siitä, että en muistanut siitä yhtään mitään. Kohdunkaulan puudutuksen olin saanut ja sitten tajunta oli mennyt. Yhtäkkiä vauva olikin rinnalla. Heräsin siihen, että kyselin mieheltä, että miten pitkä oli ponnistusvaihe ja miten kaikki oli mennyt
Melanie 7+0 ja POKS
Onnea tosiaan kaikille ultrassa hyviä uutisia saaneille:heart: Itselläni on alkuraskauden ultra huomenna. Jännittää kyllä kovasti, onko siellä edes mitään...Joku tuossa sanoi, että jos nyt ei onnistu, nykyiset lapset saavat riittää. Itsekin olen alkanut ajattelemaan niin. Asiaan vaikuttaa tietysti se, että pahoinvointi ja väsymys ovat olleet niin pahana. Työpäivän jälkeen tulee vain maattua sohvalla ja kun on tottunut ulkoilemaan ja lenkkeilemään, alkaa ahdistamaan vähemmästäkin. Sitten tämä, että elämä pyörii ruuan ympärillä, argh. Koko ajan pitää ajatella mitä seuraavaksi suuhunsa laittaa. Olenkin miettinyt, että olisiko helpompi vain antaa pahalle ololle valta ja käydä oksentamassa kuin syödä koko ajan. Maha ihan pallona ja paino on noussut varmaan 3kg.: /
Enkä haluaisi olla koko ajan tällainen valittaja vaan nauttia siitä kun on päästy tähän asti! Onneksi ootte täällä niin saa avautua:heart: Odotan kuin kuuta nousevaa, että poksuis vaikka kymppi viikko ja pahoinointi alkais helpottamaan. Vaikka eihän se sitä tarkoita, joillakin jatkuu tämä olotila jatkuu vaikka kuinka kauan. Itse muistelisin, että noilla viikoilla olisi aikaisemmissa raskauksissa helpottanut...Jotenkin se aika vain kultaa muistot, enkä muista että se ihan tällaista olisi ollut. Tietysti ikääkin on enemmän, että sekin voi vaikuttaa näiden oireiden voimakkuuteen. Jotenkin sitä on tosi vaikea käydä hakemassa sairaslomaa tällaisen takia vaikka onhan tämä nyt ihan oikea syy...Nyt on muutama vapaa, pitää katsoa jos sitten hakis...
Töissä raskauden piilottelu on vaikeaa, kun joutuu syömään koko ajan. Juuri eilen yksi työkaveri hoksas ja huusi kovaan ääneen, että "ooksä raskaana", olin vaan että kivat sulle. Eihän sitä nyt valehdellakaan viitsi jos joku noin suoraan kysyy. En kyllä vielä haluis, että koko työyhteisö tietää asian, kiva sélittely sitten kaikille jos kaikki ei menekään hyvin.
Pahoinvointirannekkeet eivä sitten auttaneetkaan täällä
Olin jotenkin toiveikas niiden suhteen.Vitamiinit: olen syönyt jo muutaman kuukauden raskausvitamiinia ja e-epa kalaöljyä.
Ummetus: jonkunverran on jo, koskapa ystäväni peräpukamat ovat jo ilmaantuneet
Pitäs juoda vettä paljon, muttakun alas ei mene kuin jaffa. Seksiä...ei todellakaan täällä talossa ennenkuin pahoinvointi loppuu.
Idylli: kuinkas nuo verikokeet/sikiöseulonnat menikään? Onko muut menossa? Itse en vielä tiedä, kun oon kuullut, että voi tulla tyyliin lukuja 1/200 todennäköisyyksiä. Miten ihmeessä tollaisessa tapauksessa mitään päätöksiä tekee? Kun kuitenkin toinen vaihtoehto on, että sikiö on ihan terve?
Tsemppiä pelkojen kanssa painiskeleville! Eiköhän meillä kaikilla ole niitä ajoittain. Itse ainakin saatan juosta vessaan vieläkin kun tuntuu, että jotain hulahtaa housuihin. Vielä ainakin toistaiseksi se on ollut vain valkkaria..
Viime yönä näin unta synnytyksestä tai siitä, että en muistanut siitä yhtään mitään. Kohdunkaulan puudutuksen olin saanut ja sitten tajunta oli mennyt. Yhtäkkiä vauva olikin rinnalla. Heräsin siihen, että kyselin mieheltä, että miten pitkä oli ponnistusvaihe ja miten kaikki oli mennyt
Melanie 7+0 ja POKS
Viimeksi muokattu:
Ummetuksesta kärsitään täälläkin ja oikein toden teolla. Toissapäivänä jouduin turvautumaan Laxoberoniin ja joka kerta minä ihmettelen, että miten semmonen määrä p*skaa edes mahtuu varastoitumaan minun kroppaan. Ihan järkyttävää. No, pieneni raskausmahakin kerta heitolla . Kiitos kuume82 tuosta luumunektariini-vinkistä, täytyy minunkin kokeilla. Jospa se menis alaskin, kun ei oo pahoinvointi enää niin pahaa. Mulla siis vatsa toimii oikeesti maksimissaan joka neljäs päivä :/.
Melanie 75: minä ainakin ymmärrän tuon valituksen, itelläkin välillä niin kurja olo, että ei oikeesti voi mitään muuta kun valittaa. Mulla pahoinvointi on jo helpottanu, eikä se edes ihan kamalaa ollukaan (kun tosiaan muisti keskittyä siihen syömiseen KOKO ajan), mutta väsymys ei meinaa helpottaa millään. Oon ihan saamaton ja inhottaa, kun alkaa kerääntyä kamala stressi kaikista tekemättömistä koulu- ja kotihommista.
Vitamiineista: Minä olin erityisesti esikoisen raskauden aikaan ihan ehdottomasti sitä mieltä, että normaalit vitamiinit riittää, mutta nyt oli Yliopiston apteekissa niin hyvä tarjous Multitabsin raskausvitamiineista ja kalaöljykapseleista, että ostin niitä. Pitäis varmaan käydä ostamassa toisetkin purkit tarjouksen aikaan, niin pärjäis loppuraskauden varmaan niillä. Onpa ainakin kaikki pienen kannalta tärkeät aineet varmasti turvattu.
Seulonnat: Aiemminkin taisin asiasta sanoa, mutta mekään ei olla seulontoihin menossa. Toisaalta sen takia, että raskauden keskeytykseen ei päädyttäis joka tapauksessa (ihan ääritapauksia lukuunottamatta) ja noihin lisätutkimuksiin tuskin keskenmenoriskin takia suostuisin, eli ne olis suurella todennäköisyydellä ihan turhaa ja ylimääräistä stressiä minulle ja meille. Noita lisätutkimuksia tosiaan siis suositellaan kaikilla suuremmilla kun 1/200 riskiluvuilla ja ihan tarkotuksellakin "vääriä hälytyksiä" tulee (ja pitääkin tulla!) paljon, mutta itse uskon, että se vääräkin hälytys sais minussa aikaan ihan liian suuren stressitilan. Otetaan vastaan mitä tulee ja toivotaan, että lapsi olis terve tai huolet huomataan rakenneultrassa.
Haavemamma 10+4 tänään taas vähän paremmilla mielin
. Kiitos kuume82 tuosta luumunektariini-vinkistä, täytyy minunkin kokeilla. Jospa se menis alaskin, kun ei oo pahoinvointi enää niin pahaa. Mulla siis vatsa toimii oikeesti maksimissaan joka neljäs päivä :/.Melanie 75: minä ainakin ymmärrän tuon valituksen, itelläkin välillä niin kurja olo, että ei oikeesti voi mitään muuta kun valittaa. Mulla pahoinvointi on jo helpottanu, eikä se edes ihan kamalaa ollukaan (kun tosiaan muisti keskittyä siihen syömiseen KOKO ajan), mutta väsymys ei meinaa helpottaa millään. Oon ihan saamaton ja inhottaa, kun alkaa kerääntyä kamala stressi kaikista tekemättömistä koulu- ja kotihommista.
Vitamiineista: Minä olin erityisesti esikoisen raskauden aikaan ihan ehdottomasti sitä mieltä, että normaalit vitamiinit riittää, mutta nyt oli Yliopiston apteekissa niin hyvä tarjous Multitabsin raskausvitamiineista ja kalaöljykapseleista, että ostin niitä. Pitäis varmaan käydä ostamassa toisetkin purkit tarjouksen aikaan, niin pärjäis loppuraskauden varmaan niillä. Onpa ainakin kaikki pienen kannalta tärkeät aineet varmasti turvattu.
Seulonnat: Aiemminkin taisin asiasta sanoa, mutta mekään ei olla seulontoihin menossa. Toisaalta sen takia, että raskauden keskeytykseen ei päädyttäis joka tapauksessa (ihan ääritapauksia lukuunottamatta) ja noihin lisätutkimuksiin tuskin keskenmenoriskin takia suostuisin, eli ne olis suurella todennäköisyydellä ihan turhaa ja ylimääräistä stressiä minulle ja meille. Noita lisätutkimuksia tosiaan siis suositellaan kaikilla suuremmilla kun 1/200 riskiluvuilla ja ihan tarkotuksellakin "vääriä hälytyksiä" tulee (ja pitääkin tulla!) paljon, mutta itse uskon, että se vääräkin hälytys sais minussa aikaan ihan liian suuren stressitilan. Otetaan vastaan mitä tulee ja toivotaan, että lapsi olis terve tai huolet huomataan rakenneultrassa
.Haavemamma 10+4 tänään taas vähän paremmilla mielin
Liityn mukaan keskusteluun. Eli ensimmäistä odotan ja laskettuaika tällä hetkellä 25.11. Eilen kävin ultrassa ja siellä pikkuisen sydänäänet jo löytyi. Ultra oli sen takia jo nyt, koska menkoista laskettuna raskaus olisi jo pitemmällä, mutta tuo viimeisin kierto olikin sitten todella pitkä. Ja nyt sitten uusi aika ultraan onkin sitten 7.5. Mutta helpottavaa oli nähdä eilen pikkuinen ja että kaikki tällä hetkellä hyvin. Koon puolesta nyt sitten menossa 7+3.
Pahoinvointia ollut enemmän ja vähemmän nyt pari viikkoa ja nyt saikulla töistä eilisen ja tän päivän ainakin. Maanantaina oksensin koko illan, sen jälkeen ei onneksi ole tarvinnut, vaikka eilen illalla lähellä taas olikin. Työ kuitenkin fyysisesti suht rankkaa ja pitkiä päiviä (kuljetusalalla) niin reilusti vaan saikulla sitten olen ollut. Huomenna luultavasti töihin menen, toivottavasti ei tarvitse tienposkessa yökkäillä
Äitiyspakkauksen meinasin ottaa, kun tosiaan ensimmäinen on kyseessä. Vatsa on kivasti jo turvonnut, farkut ei mene enää kiinni, tai istuessa puristaa kiitettävästi. Töissä ajelenkin nappi auki Äitiysvaatteita en vielä ole uskaltanut ostaa, ehkä sitten ensi kuussa.
Tirppana83 & 7+3
Pahoinvointia ollut enemmän ja vähemmän nyt pari viikkoa ja nyt saikulla töistä eilisen ja tän päivän ainakin. Maanantaina oksensin koko illan, sen jälkeen ei onneksi ole tarvinnut, vaikka eilen illalla lähellä taas olikin. Työ kuitenkin fyysisesti suht rankkaa ja pitkiä päiviä (kuljetusalalla) niin reilusti vaan saikulla sitten olen ollut. Huomenna luultavasti töihin menen, toivottavasti ei tarvitse tienposkessa yökkäillä
Äitiyspakkauksen meinasin ottaa, kun tosiaan ensimmäinen on kyseessä. Vatsa on kivasti jo turvonnut, farkut ei mene enää kiinni, tai istuessa puristaa kiitettävästi. Töissä ajelenkin nappi auki
Äitiysvaatteita en vielä ole uskaltanut ostaa, ehkä sitten ensi kuussa. Tirppana83 & 7+3
Erika76 aloitin metsästyksen about 8+5 (eli samoihin aikoihin kun mitä esikoisenkin kanssa), koska silloin äänet saatiin kuulumaan heti ja ne nauhoitettiinkin ... No parin viikon päästä piina selviää siihen asti vaan pitää odotella koska päätin että sitä ennen en enää ultraan mene.
ipna 10+0
... No parin viikon päästä piina selviää siihen asti vaan pitää odotella koska päätin että sitä ennen en enää ultraan mene. ipna 10+0
Melanie75 Samoja tuntemuksia kuin sulla. Ja mullakin on lapsia ja ikää ja tuntuu tosiaan ettei tää aikaisemmin näin vaikeeta ollut, ehkä tosiaan aika kultaa muistot. Tai sit tän ikäisenä vaan on kropalle sellainen rasitus että se tuntuu eri lailla. Mä inhoan itteeni kun oon valivali kokoajan vaikka "oikeesti" oon tosi positiivinen ihminen. Mutta ärsyttää kun ei aikaansaavana ihmisenä pysty tekemään oikein mitään kun oksettaa, kolottaa, väsyttää jne. Mutta onneksi on tämä paikka missä SAA valittaa sydämen kyllyydestä
Ummetus joo on ja ilmavaivat kanssa. Ihanaa. Apteekista suositeltiin vain Levolacia, täytyy testata.
Nyt pukkaa vielä flunssaakin. Olo ei ole todellakaan hehkeä *huoh*
Nelli 8+4
Ummetus joo on ja ilmavaivat kanssa. Ihanaa. Apteekista suositeltiin vain Levolacia, täytyy testata.
Nyt pukkaa vielä flunssaakin. Olo ei ole todellakaan hehkeä *huoh*
Nelli 8+4
onpas hurjasti tullut tekstiä näin kun on taas vähän vain aikaa, niin ei ehdi kaikkiin omaa kommenttiaan laittaakaan...
raikas välipalavinkki maitorahkaa purkki, kermaviiliä purkki, puoli pussia mustikoita tai mansikoita... hiukan vaniljasokeria, nämä kaikki sekaisin ja ai pojat että on hyvääää, eikä ole lisäaineita eikä liikaa sokeria. hurahdin tähän täysin, ja on muuten aamullakin sellainen mitä huonoon oloon voi napata jääkaapista lusikallisen-pari ensi hätään. heti herättyä kun ei ihan se runsas aamupala oikein uppoa..
epätodellinen odotus, ollako vaiko eikö olla niin, jos tuolla nyt ei kukaan ole hengissä, eihän siinä sitten mitään. jollain tapaa kun en ole asiaa hirveästi pohtinut, odottelee vaan kärsivällisesti neuvolakäyntiä. jos siellä ne sydänäänet kuuluisi. jos ei elämää ole, niin turhapa sitäkään on etukäteen murehtia. en ole ennen kokenut, eikä varmasti kiva kokemus olekaan. mutta uskonpa että tähän sitten jää minunkin raskaudet... vaan mistäpä sitä sitten etukäteen tietää tuotakaan. mieli voi kuitenkin muuttua myöhemmin elän siis päivän kerrallaan ja otan mitä annetaan.
valitus tai oikeastaan se väsynyt olotila... mikä valtaa iltaisin... pahemmin en purnaa, mutta ei pahemmin vitsit lentele enää illasta, kun häärii kaikki kuntoon jälleen aamua varten. inhoan sotkuista keittiötä, joten joka ilta sen hoidan vielä. paljon ihanampaa herätä aamulla, kun ei ensimmäisenä tarvitse alkaa sitä siivoamaan. muutenkin epäjärjestys saa mut lähestulkoon raivon partaalle en kestä ylitäyttä pyykkikoria, lehtikasoja pöydillä.... tai vaatekasoja... yök yök ja yök!!! vähemmän stressiä kun tietyt asiat on alta pois. se on vähän kuin et joka päivä laittaa hiukset ja arki-meikin. on kivampi olla kun ei kaikki ole hujan hajan, ja vaikka huono olo onkin ävlillä, niin itseä helpottaa se etten jää aloilleni. päiväkin menee nopsammin kun tekee jotain piristävää joka päivä.
tänään leivottu ja kokkailtu ..... ja muutenkin tuo kevään tulo innostaa touhuamaan.
näin kun on taas vähän vain aikaa, niin ei ehdi kaikkiin omaa kommenttiaan laittaakaan...raikas välipalavinkki maitorahkaa purkki, kermaviiliä purkki, puoli pussia mustikoita tai mansikoita... hiukan vaniljasokeria, nämä kaikki sekaisin ja ai pojat että on hyvääää, eikä ole lisäaineita eikä liikaa sokeria. hurahdin tähän täysin, ja on muuten aamullakin sellainen mitä huonoon oloon voi napata jääkaapista lusikallisen-pari ensi hätään. heti herättyä kun ei ihan se runsas aamupala oikein uppoa..
epätodellinen odotus, ollako vaiko eikö olla niin, jos tuolla nyt ei kukaan ole hengissä, eihän siinä sitten mitään. jollain tapaa kun en ole asiaa hirveästi pohtinut, odottelee vaan kärsivällisesti neuvolakäyntiä. jos siellä ne sydänäänet kuuluisi. jos ei elämää ole, niin turhapa sitäkään on etukäteen murehtia. en ole ennen kokenut, eikä varmasti kiva kokemus olekaan. mutta uskonpa että tähän sitten jää minunkin raskaudet... vaan mistäpä sitä sitten etukäteen tietää tuotakaan. mieli voi kuitenkin muuttua myöhemmin
elän siis päivän kerrallaan ja otan mitä annetaan.valitus tai oikeastaan se väsynyt olotila... mikä valtaa iltaisin... pahemmin en purnaa, mutta ei pahemmin vitsit lentele enää illasta, kun häärii kaikki kuntoon jälleen aamua varten. inhoan sotkuista keittiötä, joten joka ilta sen hoidan vielä. paljon ihanampaa herätä aamulla, kun ei ensimmäisenä tarvitse alkaa sitä siivoamaan. muutenkin epäjärjestys saa mut lähestulkoon raivon partaalle
en kestä ylitäyttä pyykkikoria, lehtikasoja pöydillä.... tai vaatekasoja... yök yök ja yök!!! vähemmän stressiä kun tietyt asiat on alta pois. se on vähän kuin et joka päivä laittaa hiukset ja arki-meikin. on kivampi olla kun ei kaikki ole hujan hajan, ja vaikka huono olo onkin ävlillä, niin itseä helpottaa se etten jää aloilleni. päiväkin menee nopsammin kun tekee jotain piristävää joka päivä.tänään leivottu ja kokkailtu ..... ja muutenkin tuo kevään tulo innostaa touhuamaan.
Melanie75 Voi kyllä yhtyä täysin "valitukseen". Tuntuu että olen ollut tässä raskaudessa niiin paljon väsyneemspi ja pahoinvoivampi kun edellisissä raskauksissa ( tai sitten se aika kultaa ne muistot, hyvin mahdollista ). Omalta kohdallani ajattelen että se on tämä ikä yhdistettynä siihen että tämä on neljäs raskaus nyt viiden vuoden sisällä ( kaksi onnistunutta, yksi kkm rv.9 ja nyt tämä raskaus ). Että kai elimistöä vähän niin kun väsyttää? Niin ja se että kun on pieniä lapsia, ei omasta kunnosta ja hyvinvoinnista tule huolehdittua yhtään niin hyvin kun joskus ennen. Mutta, tämä kaikki on POSITIIVISTA valitusta. Lähinnä toteamuksia, että näin on.
Ja Onnittelut ultrassa vast´ikään käyneille ja tsempitykset sinne piankohta meneville!
Erika76 & 10+2 :heart:
Niin ja se että kun on pieniä lapsia, ei omasta kunnosta ja hyvinvoinnista tule huolehdittua yhtään niin hyvin kun joskus ennen. Mutta, tämä kaikki on POSITIIVISTA valitusta. Lähinnä toteamuksia, että näin on. Ja Onnittelut ultrassa vast´ikään käyneille ja tsempitykset sinne piankohta meneville!
Erika76 & 10+2 :heart:
Huh huijaa! Eka neuvolakäynti takana ja onneksi mun neuvolatäti oli ihan kiva! Todella positiivinen yllätys sen puhelimessa olleen käpykän jälkeen Käpykkä ei toivotellut isää mukaan ensikäynnille, ei varannut mulle neuvolalääkäriaikaa vaikka mainitsin puhelimessa olevani diabeetikko eikä etenkään maininnut että olisin jo voinut etukäteen soitta äitipolille ja varata sitä np-ultra-aikaa. Todellinen ammattilainen siis. Mä niin odotan että se ehkä kesällä sijaistaa mun omaa neukkutätiä ja voin sanoa sille suorat sanat. No iskä tulee mukaan sitten joku toinen kerta, sain neuvolalääkärin ensi viikolle ja sieltä sitten lähetteen tuonne erityisäippäpolille ja d-seurantaan ja np-ultra-aikaa varailen sitten huomenna.
Kokeilkaahan ummetukseen sellaista Vi-Siblin valmistetta. On kätevä sekoittaa vaikka jogurtin joukkoon aamulla. Mulle apteekissa suositeltiin sitä kun en varsinaisesti kärsi ummetuksesta vaan siitä että vatsa toimii nyt vähän liiankin reippaasti. Tuo kuitu tasapainottaa vatsaa molempiin suuntiin.
Mun aamun erikoisherkku nykyään onkin 1-2dl maustamatonta/rasvatonta jogurttia, 1 mitta Vi-Sibliniä, 1 dl pakastemarjoja jotka makeutettu Stevialla. Tällä juurikin tuon kuidun takia pärjää pitkälle...
Mä oon kyllä selvinnyt ihan laittoman helpolla tämän vointini kanssa. Pientä huonovointisuutta on päivittäin mutta ei pahasti. Väsyttää ja laiskotuttaa kyllä kovasti. Arki-illat kuluu kyllä pitkälti viltin alla sohvalla. Neuvolatäti kyllä sanoi että silloin pitää levätä hyvällä omalla tunnolla kun siltä tuntuu. Niinpä aion tehdä jatkossakin
Eilen piti vähän hermostua miehelle kun minä olen perheessä ollut se joka hoitelee yleensä kaikki käytännön asiat ja soittelut kuten ajanvaraukset tai vakuutus/pankkijutut. Nytpä tuohon päälle olisi sitten vielä vino pino näitä kaikenmaailman ultra, neuvolalääkäri, d-poli, labra yms. -aikoja ja mies ei oikein ymmärrä että mä en nyt oikein nyt jaksaisi huolehtia ihan kaikesta päivätyöni lisäksi vaan hän voisi ihan itse varata autohuollot yms. asiat.
Jotenkin tänään taas sellanen huoli nostanut päätään että onko siellä masussa kaikki kunnossa. Mulla olisi tasan viikon kuluttua ultraus tuolla meitä hoitaneella lapsettomuusklinikalla. Voi kun pikkuisella olisi siellä kaikki hyvin!
Tuna ja sintti 8+1
Käpykkä ei toivotellut isää mukaan ensikäynnille, ei varannut mulle neuvolalääkäriaikaa vaikka mainitsin puhelimessa olevani diabeetikko eikä etenkään maininnut että olisin jo voinut etukäteen soitta äitipolille ja varata sitä np-ultra-aikaa. Todellinen ammattilainen siis. Mä niin odotan että se ehkä kesällä sijaistaa mun omaa neukkutätiä ja voin sanoa sille suorat sanat. No iskä tulee mukaan sitten joku toinen kerta, sain neuvolalääkärin ensi viikolle ja sieltä sitten lähetteen tuonne erityisäippäpolille ja d-seurantaan ja np-ultra-aikaa varailen sitten huomenna. Kokeilkaahan ummetukseen sellaista Vi-Siblin valmistetta. On kätevä sekoittaa vaikka jogurtin joukkoon aamulla. Mulle apteekissa suositeltiin sitä kun en varsinaisesti kärsi ummetuksesta vaan siitä että vatsa toimii nyt vähän liiankin reippaasti. Tuo kuitu tasapainottaa vatsaa molempiin suuntiin.
Mun aamun erikoisherkku nykyään onkin 1-2dl maustamatonta/rasvatonta jogurttia, 1 mitta Vi-Sibliniä, 1 dl pakastemarjoja jotka makeutettu Stevialla. Tällä juurikin tuon kuidun takia pärjää pitkälle...
Mä oon kyllä selvinnyt ihan laittoman helpolla tämän vointini kanssa. Pientä huonovointisuutta on päivittäin mutta ei pahasti. Väsyttää ja laiskotuttaa kyllä kovasti. Arki-illat kuluu kyllä pitkälti viltin alla sohvalla. Neuvolatäti kyllä sanoi että silloin pitää levätä hyvällä omalla tunnolla kun siltä tuntuu. Niinpä aion tehdä jatkossakin
Eilen piti vähän hermostua miehelle kun minä olen perheessä ollut se joka hoitelee yleensä kaikki käytännön asiat ja soittelut kuten ajanvaraukset tai vakuutus/pankkijutut. Nytpä tuohon päälle olisi sitten vielä vino pino näitä kaikenmaailman ultra, neuvolalääkäri, d-poli, labra yms. -aikoja ja mies ei oikein ymmärrä että mä en nyt oikein nyt jaksaisi huolehtia ihan kaikesta päivätyöni lisäksi vaan hän voisi ihan itse varata autohuollot yms. asiat.
Jotenkin tänään taas sellanen huoli nostanut päätään että onko siellä masussa kaikki kunnossa. Mulla olisi tasan viikon kuluttua ultraus tuolla meitä hoitaneella lapsettomuusklinikalla. Voi kun pikkuisella olisi siellä kaikki hyvin!
Tuna ja sintti 8+1
Täytyy tännekin tulla kertomaan
Eka neuvola käynti oli tänää. Neuvolan täti yritti ultralla kattoo näkyykö masussa eloa, mutta eihän se kunnolla nähny eikä kuullu mitää.. :/ heti sitä vaan alkaa pelkäämään pahinta.. Ensviikon ti sitten lääkäri kattoo tarkemmin mitä siellä on. Vaikka kyllähän se pitäs ymmärtää ettei näillä viikoilla vielä välttis kuulukkaan mitään.
hippu 7+4
Eka neuvola käynti oli tänää. Neuvolan täti yritti ultralla kattoo näkyykö masussa eloa, mutta eihän se kunnolla nähny eikä kuullu mitää.. :/ heti sitä vaan alkaa pelkäämään pahinta.. Ensviikon ti sitten lääkäri kattoo tarkemmin mitä siellä on. Vaikka kyllähän se pitäs ymmärtää ettei näillä viikoilla vielä välttis kuulukkaan mitään.
hippu 7+4
Aniit minä oon ihan äärettömän pahoillani teidän puolesta . Kasapäin voimia ja rutkasti onnea uuteen yritykseen, sitten kun aika tuntuu taas sille oikealta! :hug:
Haavemamma
. Kasapäin voimia ja rutkasti onnea uuteen yritykseen, sitten kun aika tuntuu taas sille oikealta! :hug:Haavemamma
ON jumankeut että on ollut tänään mahapäivä!!
Hurja paineentunne alamahalla, varsinkin autoa ajaessa?! Mutta myös muuten. Tunnen alamahani koko ajan!
Ja vatsalihakset on saman tuntuiset kuin olisi tehnyt ekaa kertaa puoleen vuoteen astangasarjan..
Miten voikin vatsalihakset olla näin kipeät?! Mitään sellaista en ole tehnyt ja lihakset ovat kipeät ihan ylhäältä saakka..
Hurja paineentunne alamahalla, varsinkin autoa ajaessa?! Mutta myös muuten. Tunnen alamahani koko ajan!
Ja vatsalihakset on saman tuntuiset kuin olisi tehnyt ekaa kertaa puoleen vuoteen astangasarjan..
Miten voikin vatsalihakset olla näin kipeät?! Mitään sellaista en ole tehnyt ja lihakset ovat kipeät ihan ylhäältä saakka..
Aniit :hug: voimia.
Mä sainkin tänään naikkarilta postia... mulla olis sitten np-ultra aika seuraavalla viikolla. Tosin sillon on viikkoja ar-ultran mukaan vasta 9...
Eli siis neuvolan laskujen mukaan olisin sillon jo rv 11.
Mutta ar-ultrassahan LA siirtyi reilusti eteenpäin.
Aloin miettimään että pitäiskö tuonne sitten soittaa että laittaa aikaa myöhemmäksi, jos suositut viikot np-ultraan on 10-13...??
Toisaalta, olis niin kiva taas nähdä se oma muru jo taas viikon päästä, muutenkin kun pelottaa edelleen välillä että onko kaikki sittenkään hyvin..
Lily_ & kundi 8+1
Mä sainkin tänään naikkarilta postia... mulla olis sitten np-ultra aika seuraavalla viikolla. Tosin sillon on viikkoja ar-ultran mukaan vasta 9...
Eli siis neuvolan laskujen mukaan olisin sillon jo rv 11.
Mutta ar-ultrassahan LA siirtyi reilusti eteenpäin.
Aloin miettimään että pitäiskö tuonne sitten soittaa että laittaa aikaa myöhemmäksi, jos suositut viikot np-ultraan on 10-13...??
Toisaalta, olis niin kiva taas nähdä se oma muru jo taas viikon päästä, muutenkin kun pelottaa edelleen välillä että onko kaikki sittenkään hyvin..
Lily_ & kundi 8+1
Lily mulle ainakin sanottiin ettei sitä niskaturvotusta voi mitata ennen eikä järkeen noiden viikkojen.. itsellänikihän siirtyi laskettu aika tuolta 23.10 -> noin 9.11 (itse laskin tän päivä)eli tosi paljon... lukkoon ei oo vielä lyöty tuotakaan päivää. NT-ultrassa kuulema siirretään se laskettu aika virallisesti, mut sinne en pääse ennenkuin noin viikolla 12 ja nyt menossa n.10 viikko. Perjantaina pääsen tk:n tarkempaan ultraan katsomaan minkä kokoinen vaavi on