Moi!
Onnea tosiaan kaikille ultrassa hyviä uutisia saaneille:heart: Itselläni on alkuraskauden ultra huomenna. Jännittää kyllä kovasti, onko siellä edes mitään...Joku tuossa sanoi, että jos nyt ei onnistu, nykyiset lapset saavat riittää. Itsekin olen alkanut ajattelemaan niin. Asiaan vaikuttaa tietysti se, että pahoinvointi ja väsymys ovat olleet niin pahana. Työpäivän jälkeen tulee vain maattua sohvalla ja kun on tottunut ulkoilemaan ja lenkkeilemään, alkaa ahdistamaan vähemmästäkin. Sitten tämä, että elämä pyörii ruuan ympärillä, argh. Koko ajan pitää ajatella mitä seuraavaksi suuhunsa laittaa. Olenkin miettinyt, että olisiko helpompi vain antaa pahalle ololle valta ja käydä oksentamassa kuin syödä koko ajan. Maha ihan pallona ja
paino on noussut varmaan 3kg.: /
Enkä haluaisi olla koko ajan tällainen valittaja vaan nauttia siitä kun on päästy tähän asti! Onneksi ootte täällä niin saa avautua:heart: Odotan kuin kuuta nousevaa, että poksuis vaikka kymppi viikko ja pahoinointi alkais helpottamaan. Vaikka eihän se sitä tarkoita, joillakin jatkuu tämä olotila jatkuu vaikka kuinka kauan. Itse muistelisin, että noilla viikoilla olisi aikaisemmissa raskauksissa helpottanut...Jotenkin se aika vain kultaa muistot, enkä muista että se ihan tällaista olisi ollut. Tietysti ikääkin on enemmän, että sekin voi vaikuttaa näiden oireiden voimakkuuteen. Jotenkin sitä on tosi vaikea käydä hakemassa
sairaslomaa tällaisen takia vaikka onhan tämä nyt ihan oikea syy...Nyt on muutama vapaa, pitää katsoa jos sitten hakis...
Töissä raskauden piilottelu on vaikeaa, kun joutuu syömään koko ajan. Juuri eilen yksi työkaveri hoksas ja huusi kovaan ääneen, että "ooksä raskaana", olin vaan että kivat sulle. Eihän sitä nyt valehdellakaan viitsi jos joku noin suoraan kysyy. En kyllä vielä haluis, että koko työyhteisö tietää asian, kiva sélittely sitten kaikille jos kaikki ei menekään hyvin.
Pahoinvointirannekkeet eivä sitten auttaneetkaan täällä
Olin jotenkin toiveikas niiden suhteen.
Vitamiinit: olen syönyt jo muutaman kuukauden raskausvitamiinia ja e-epa kalaöljyä.
Ummetus: jonkunverran on jo, koskapa ystäväni peräpukamat ovat jo ilmaantuneet
Pitäs juoda vettä paljon, muttakun alas ei mene kuin jaffa.
Seksiä...ei todellakaan täällä talossa ennenkuin pahoinvointi loppuu.
Idylli: kuinkas nuo verikokeet/sikiöseulonnat menikään? Onko muut menossa? Itse en vielä tiedä, kun oon kuullut, että voi tulla tyyliin lukuja 1/200 todennäköisyyksiä. Miten ihmeessä tollaisessa tapauksessa mitään päätöksiä tekee? Kun kuitenkin toinen vaihtoehto on, että sikiö on ihan terve?
Tsemppiä pelkojen kanssa painiskeleville! Eiköhän meillä kaikilla ole niitä ajoittain. Itse ainakin saatan juosta vessaan vieläkin kun tuntuu, että jotain hulahtaa housuihin. Vielä ainakin toistaiseksi se on ollut vain valkkaria..
Viime yönä näin
unta synnytyksestä tai siitä, että en muistanut siitä yhtään mitään. Kohdunkaulan puudutuksen olin saanut ja sitten tajunta oli mennyt. Yhtäkkiä vauva olikin rinnalla. Heräsin siihen, että kyselin mieheltä, että miten pitkä oli ponnistusvaihe ja miten kaikki oli mennyt
Melanie 7+0 ja POKS