lumineiti mittaatko sokerit tunti syömisen ALOITTAMISESTA, vai siitä kun viimeisen suupalan oot ottanut? mullahan kävi niin et edellisessä odotuksessa terkkari neuvoi väärin ja osaltaan siksi arvot oli korkeella välistä.
tuo kylmäpuristettu rypsiöljy takaisi sulle niitä omegoja, mitä et ravinnosta saa. ja sitten: onko sulla mitattu kolesteroleja? korkea kolesteroli ja korkeat sokeriarvot kulkevat usein käsi kädessä, tuon öljyn turvin itse oon saanut arvot ales, olin saamassa lääkitykset jo, mutta lusikallinen päivässä kolmen kuukauden ajan laski kaikki arvot huippulukemiin.
jos liikut jo jonkin verran, toivotaan että se nyt asettuisi.
ja voimia kamalasti noihin ruoka-rajoituksiin, vaikea kuvitella miten iten jaksaisi jos kaikkea katsomaansa pitäisi noin paljon karttaa.... ja minä sappivikaisena kun luulin et MÄ en saa syödä mitään mitä haluan....
mnica mulla oli eksän kanssa koko liiton ajan paha paniikkihäiriö, paheni ja paheni vuosi vuodelta. kun jätin sen, kuukausi erosta oireet loppui kuin seinään lytättynä. mulla oli lääkkeet liki maksimiannostusta, mikään ei auttanu, ei terapiat ei mitkään.
EN SIIS SANO ETTÄ SUN MIEHELLÄ ON SUN TAKIA OIREITA
mut siis tiedän mitä se on... tiedän mitä on paeta kassajonosta jättäen kaikki ostokset siihen, tai olla töissä kun ei pysty,......
onneksi siihen on hyvät avut saatavilla, jos mies vain heti suostuu asiasta puhumaan ja seuraamaan tilannettaan.
paniikkihäiriö on kamala asuintoveri... mulla se oli niin rajoittava tekijä että meinas järki lähteä. ja vallankin kun siippa ei antanut mitään ymmärrystä/myötätuntoa. totesi vaan että mulla on mielenterveysongelma ihan itselläni, että itepä haet itelles apua. hän ei auta.
kyllä siinä jäi lääkepurkkinsa kanssa kaksin.
onneks sun miehellä on sut, ja varmasti osaat tukea kuunnella ja olla läsnä
voimia sinne, ja rohkeasti eteenpäin
multa voi myös kysellä tuosta sairaudesta jos jotain tulee kysyttävää.
ite saan olla onnellinen siitä, että nyt on jo 2,5 vuotta lääkkeetöntä aikaa takana :heart:
nukuttu jokseenkin hyvin, aurinko paistaa... -ja todennut sen että eksä saa kerätä pottinsa tulevaisuudessa ihan itse. kerran ei sopuun tule, niin antaapa hänen sitten olla. Lasten olo on jo helpottanut, tyttö pystyy jo nukkumaan. Raskaat 2,5 viikkoa on takana, mutta toivon että vastaavaa tilannetta ei tule. Mies on retostellut puolelle kaupungista kuinka mä olen seonnut ja ilmoittanut aiheettomasti tämmösen asian... Eräskin tuttu sanoi mulle että "jos isä nyt vähän tönäisee, niin nykyään sekin on jo pahoinpitelyä, että ymmärrä se säikähdys kun isä on kutsuttu lastensuojeluun".... hahah, niinpä...
Mutta lohtua toi myös toinen kommentti, joka oli isän tuttujen taholta ilmeisesti kuullut, (mä en ole asiasta kailottanut kaikille...) niin sanoi mua nähdessään et älä puheista välitä, koita jaksaa, kyllä hänkin tietää millainen ihminen se on.
Puolesta ja vastaan on siis, mutta ne ketkä puolustaa, ne ei OIKEESTI tunne sitä ihmistä.
Aika näyttää miten lasten olot pysyy, ja miten ne jaksaa.. Ja että nyt kun isä on jälleen saanut mahdollisuuden olla isä, ONKO hänestä siihen.
En viitsinyt lähteä asumisia muuttamaan omasta toimesta... rasittaisi lapsia sekin riitelyksi menevä juttu. Ennemmin käännän tuon toisenkin posken ni pamauttakoot siihen seuraavan kerran.
Nyt keskityn siihen et meillä lasten on turvallista ja hyvä olla. Ja että vauva on pian maailmassa
mukavaa alkavaa viikonloppu kaikille
ja iso kiitos tuesta niille, keltä sitä edelleen oon saanut