Marraskuun 2012 masuasukit <3 *elokuussa*

harakanhattu et minun mielestä oo liian hysteerinen... kyllähän vastaavat kotityöt täytyy raskaana ollessa kenen tahansa voida tehdä. eli jos pelkkä pienikin tekeminen aiheuttaa supistuksia, epäilen vahvasti työhön paluuta.... sinuna soittaisin nyt aamusta neuvolaan, jos ne vois vaikka aikaistaa sun lääkäriaikaa? ja muista, että terkkarikin voi sitä saikkua sen kolmisen päivää kirjotella, ettei sun tarttis sitä keskiviikkoa mennä välissä töihin.
tsemppejä :hug:

laulaminen mä tykkään lauleskella, en KOKO ajan, mutta hyräilen tai muuta, musikaalisuus suvussa on vahva. mutta en varsin MAHALLE vaan jo pelkästään itellenikin. hyvästä musiikista/rentouttavasta hyräilystä tulee jotenkin hyvä mieli. musiikkia oon kuunnellut jokaisen odotusaikana, ja oikein hyvin on rytmitajua jokaisella lapsella, kai se sinne mahaan saakka välittyy jo pienellekin eli yks poppari tulee sitten tähän talouteen vielä iltaisella hyräilen pienimmälle, nukuttaessa, toivon että sen oppii tulevakin vauva, että viimeistään silloin ymmärtää silmänsä ummistaa.

kasvatus samaa mieltä oon siitä, että jos puolison kanssa on eri linjoilla kovasti, tulee kränää. TULEE, tiedän kokemuksesta. ja se tekee lapselle epävarmuutta kun ei tiedä miten nyt sitten kenenkäkin mielestä tulis toimia.
nykyisen miehen kanssa ollaan täysin samoilla linjoilla, ja että on elämä helppoa. Lasten suhteen ei ole epäselvyyksiä, ja jos toinen komentaa niin toinen on oikeasti hiljaa, eikä puutu väliin. Tämä on omasta mielestäni ehkä se tärkein piirre. Ettei toinen vedä toisen auktoriteettia ales. Lapsi oppii kuuntelemaan kumpaakin vanhempaa.
Liian ankara EI saa olla. Täytyy muistaa myös aika jolloin ITSE on ollut pieni. ( no ihan kauhean pienenä sitä ei itseäänkään muista, mutta että ymmärrys täytyy olla ettei vaadi liikoja)
IKÄRAJAT: ehdottomasti noudatetaan. jos on vuotta nuorempi kuin elokuvan ikäsuositus, silloin saa katsoa vain jos aikuinen on läsnä. Meillä näin, mutta isän luona ei noudateta ikärajoja.
Syliä, aikaa, ja aikaa myös yhdelle lapselle kerrallaan jommankumman aikuisen kanssa, yhteistä tekemistä, jokaista kuunnellaan,riittävästi unta, kunnollista kotiruokaa ja herkkupäivä. Siinä meidän perheen toimintamalli kiteytettynä. Ainakin lapset nauttii, ja ei mekään valiteta :heart: päinvastoin, juuri sellaista kun tykätään.

synnytystoiveet no toiveena jälleen keinutuoli, ja paracervikaali-puudute, tuo tulee ehkä olemaan ainoa minkä ehdin saamaan.... keinutuolissakaan en viimeksi ehtinyt viittä minuuttia kauemmin olemaan.
en suunnittele etukäteen, sen näkee kyllä sitten
AMBULANSSI: kaveri ei saanut, kieltäytyivät hakemasta kun ei kerran vedet olleet menneet vielä....
loppujen lopuksi kiukkuinen uusintasoitto sai auton tulemaan, ja tilanne ratkesi hätäsektioon.
Eli aina ne ei nekään tule, meilläkin matkaa vajaa sata, täytyy lähempänä tiirailla miten toimitaan. mies on onneks varma ja rauhallinen synnytys-tilanteessa, en kanna huolta etteikö me pärjättäs. menee omalla painollaan. ja jos syntyy autoon niin onpahan pihalla sitten

treenattu kroppa ja synnytys ite en kyllä usko että kuntoilu vaikuttaa siihen että lapsi tulee laskettuna aikana, ei siihen voi mun mielestä mitenkään vaikuttaa. luonto hoitaa sen milloin tulee...
ja sitten myös et jos on kovasti kuntoillut, lihakset on tottakai hyvässä kunnossa. mutta se voi osaltaan myös vaikeuttaa synnytystä kun on niiiiiiin timmi. Kaverini kohdalla kävi niin, lääkärit sanoi että liian kovassa kunnossa niin lihakset ei anna myöten... loppujen lopuksi yli 15 tunnin urakka ja imukuppi, ja tikit päälle.
liikunta on hyväksi, ite käyn lenkillä ja juoksen taaperoisen perässä kun ei olosuhteet ole sellaiset et pääsisin käymään missään uimassa tms. tällä hetkellä. synnytyksen jälkeenkin täytyy sitten ite ainakin muistaa, ettei lähde lenkille liian aikaisin. eka kuukausi tarvii ainakin mun malttaa.

PALSTA-STALKKERIT tätä oon tässä muutaman päivän aikana miettinyt... että mahtaa oikeasti ihmisen elämä olla tylsää, jos tarvii näitä keskustelu-palstoja selata, niin että tietää jos joku sama onkin toisella palstalla....
Onko sillä oikeasti mitään väliä, mitä joku kirjoittaa? Ihmisellä voi olla useampikin nimimerkki, joita käyttää, juuri kuten joku täälläki kertoi omalta kohdaltaan. Nykypäivänä on niin paljon murhetta tuottavia asioita, että tällaiset palstat voi olla verraton vertaistuen lähde. kun ei kaikkia asioita VOI ystävien tai puolison tai muun tutun kanssa purkaa koko aikaa.

oma elämä aika vähenee, mutta niinhän se on tarkoituskin..... tosin ei tässä paljon pysty odotukseen keskittymään, päivät ja viikot kyllä menee niin vauhdilla nyt. Taistelu positiivisesta tulevaisuudesta on kovaa, välittämättä joidenkin tahojen likaisesta pelistä. Mä en tule koskaan antamaan periksi olla hyvä äiti, joka kuuntelee lapsiaan. Vaikka tämä vaihe on nyt haasteellinen, mielenrauhaa saa niistä asioista mitkä ovat kuitenkin hyvin. Vauva on kova potkimaan, öisinkin edelleen .... Supistuksia saan minäkin päivittäin, ajaessa, touhutessa tai viimeistään iltaisin kun saan päivän päätettyä ja käyn sohvalle. Välillä kivistää oikein kunnolla, mutta kyllä ne on menneet ohi. Kestoltaan voi olla puolikin minuuttia, ja siinä kohtaa on käynyt mielessä se että mitä tässä on edessä marraskuussa Mutta kohtu vaan harjoittelee jo niin kovin tuttua asiaa
Mielitekoina ollut noiden kuumien päivien aikana olut no holiton tietenkin mutta niitä on mennyt joka päivä ihan janoon. jotenkin pelkkä vesi tökkii taas.
Maha on iso ja koko ajan tiellä, suhteellisen alhaalla kuitenkin, vaikkakin istuessa alkanut ilmetä jo se tuttu ongelma: ylävatsalla ahdistaa Eli taka-kenotus alkaa....parin kuukauden päästä se ongelma vasta onkin...jipii....
Yritän nyt kuitenkin jotain tänne kirjoitella, pysyen odotukseen liittyvissä aiheissa. Tekisi niin mieli purkaa koko mieli tyhjäksi, mutta en sitä nyt palstalaisten toiveesta tee. Jääköön siis omaan pääkoppaan ne mietteet........

aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille....

 

Huomenta uuteen viikkoon!

Heräsin vähän ennen puolta viittä, ensin varmaan siihen, kun kissa yritti yskiä karvapalloa ulos toisessa huoneessa. Sitte ois pitäny vessaan, mutta en raaskinu herättää miestä, kun ois vielä ollu tunti aikaa nukkua. No se kumminki heräs ite vessaan, niin sai senki reissun tehtyä siinä samalla. Sitte en saanukaan enää unta, kun jalkoja rupes vihlomaan ihan sikana. Varsinki vasen puoli oli SI-nivel, polvi, nilkka ja välillä tuntu että varpaidenki nivelet huusi hoosiannaa. En kumminka halunnu häiritä miehen unta kun mentiin niin myöhään nukkumaanki, niin kärsin siinä sitte kellon herätykseen asti ja sitte ponkasin ylös. Oon nyt villasukat jalassa kärvistelly ja jonku verran on helpottanu. En niin millään haluais panadolia ottaa, kun se ei välttämättä auta tämmöseen vihlontaan. Burana auttais, mutta sitä en uskalla ottaa.

Varmaan vaikutti, kun eilen mies päätti, että siivotaan sitte vähän isommin. Makkari ollu vähän hävityksen jäljiltä, kun kaikkea kamaa lykätty vaan sinne pois silmistä. Mut käytiin sitte vaatehuoneki läpi ja mies kävi viemässä kotipaikkakunnalle autollisen muuttokamaa varastoon. Siis autollinen tuolta makkarista/vaatehuoneesta! Että tulihan siinä touhuttua monta tuntia ja oltua jalkojen päällä. Piti tehä sille vielä töihin ruokaa, niin kipeyty jo jalanpohjatki seisomisesta... Sitte kun toinen on niin touhu ja ite ei vaan jaksa/pysty oleen yhtä reipas, niin tulee suorastaan huono omatunto ja tuntuu, että mä vaan näytän sen silmissä laiskalta. Kun mulla rupes viel nivuseenki sattuun jossain vaiheessa :ashamed:

Päiväkirjaa mäkin alotin viimein oisko ollu viikko sitten. Mulla ollut jo kauan tarkoitukseen sopiva muistikirja, mutten oo saanu aikaseks alottaa. Aika monta sivua tuliki tekstiä, kun innostuin kertomaan kaikkea ihan alusta asti.. Pitäis taas jatkaa kirjottamista. Sitä on kiva lukea sitten, jos tässä myöhemminkin raskautuu ja jää sitte lapsille perinnöks, kun ovat isompia. Ite olin kauan miettiny, että mikä rasia äidin hyllyssä oikein on ja kun kerran menin avaan sen, niin siellähän oli kaikkea muhun liittyvää, neuvolakorttia, lääkärintodistuksia ja kasteliinakin. Nythän noita on mielenkiintoista tutkia, että mitä itelle on syntymän jälkeen tapahtunu, kun mulle on 3 vrk:n ikäisenä tehty verensiirto bilirubiinin takia eli mulla ja äidillä ollu eri veriryhmä. Ja äidillä jouduttiin muutama kuukausi mun syntymän jälkeen hoitamaan silmiä laserilla, koska diabeetikkona synnyttäminen oli nopeuttanut diabeettista retinopatiaa eli silmän verkkokalvon sairautta. Lausunnossa todetaan, että uudessa raskaudessa ei voida ennustaa silmänpohjanmuutoksien kehittymistä. Tämä ilmeisesti säikäytti mun äitiä sen verran, että jäinki sitte ainoaksi lapseksi, koska jos hoitoa ei aloteta ajoissa, niin hyvin todennäköisesti sokeutuu. Että ei ihmekään kun mä aina saarnaan siitä karkinsyönnin lopettamisesta Tosin mun äiti sairastu jo lapsena, mutta on tuo silmäsairaus mahdollinen 2-tyypilleki.
Mutta, ettei oo ollu helppo mun elämään tulo. Sain vaan 6 apgarin pistettä, mutta mähän olin hirttäytyä napanuoraan, niin sinisenä syntyminen ei varmaan kovin hyviä pisteitä tuo... Sen takia mua vähän pelottaa, ettei tuo ipana tee samaa ja mietin välillä, että voiko se kiertää ittensä jo raskausaikana napanuoraan ja mistä sitä tietää sitten paitsi että hiljenee...mutta sillonhan voi olla jo liian myöhästä :O

Synnytykseen suhtautuminen on siis vähän niin ja näin. Vielä kun on se muutaman vuoden takainen todentuntuinen uni, jossa kuolin synnytykseen ja haamuna kattelin mun ihanaa vauvaa sitte ja surkuttelin, kun en pääse hoitamaan sitä. Ja mun kuolema johtui osittain siitä, että mut jätettiin synnyttämisen jälkeen ihan huomiotta, kaikki keskitty vaan vauvaan ja sitte mä vaan heitin henkeni siellä taustalla.
Tavallaan en hermoile paljoa ainakaan vielä...kun sitä on lukenu niin monesta paikkaa, että se menee ihan omalla painollaan. Tuntuu, että haluaisin synnyttää luomuna, koska kipu ei oo mulle niin outo asia just kun joskus ollu noita tosi kovia nivelkipuja ja kivuliaita menkkakipuja ja jos oma keho kuitenki sitte hoitaa sen kivunlievityksenki. Mutta voihan se olla sitte niinki, että haluan kaikki mahdolliset huumeet käyttää siinä sitte... Mikään ei oo ehdotonta.

No joo, enpä lörpöttele enempiä. Ehtiny nuo jalatki asettua tässä Koiran kanssa pitäis lähteä, mutta näkyy niin autuaallisesti nukkuvan toisen kissan kanssa tuossa sohvalla, etten taida vielä raaskia...

mnica ja möntti 27+4

 

Aurinkoista huomenta!

Perjantaina oli neuvola, eikä siellä mitään erikoista ollut. Sijainen paikalla. Hemoglobiini oli ok eli 115 ja voin jatkaa Obsidanin syöntiä vain joka toinen päivä.Painoa on tullut nyt 5kg lähtöpainoon, sama kuin aikaisemmissa raskauksissa. Sf mitta oli 19, hyvin oli sekin kasvanut. Sain seuraavan lääkäriajan, joka on viikolla 25+6. Terkka meinas, että siellä ultrattaisiinkin, mutta itse epäilen tätä. Ainakaan jos mitään erikoista ei ole sillä hetkellä...

Hankinnat: ostettiin rattaisiin carenan kantokassi ja sitten ostin lämpöpussin siihen vauva-lehdestä saamaani Brion turvakaukaloon. Luulen, että on tosi hyvä, kun isompia pitää roudata kouluun ja eskariin, niin ei tarvitse vauvaa koko ajan pukea toppavaatteisiin, saa vain sujauttaa pussiin. Myyjä näytti lisäksi, kuinka isofix-jalusta toimii ja olipahan kätevän oloinen! Melkein sellainen pitää vielä hankkia...onko teillä muilla tuota?

Yöt on kyllä aika hankalia jo. Kyljillä pystyy ainoastaan nukkumaan ja olkapäät kipeytyy ja kädet puutuu ja koko ajan saa olla vaihtamassa asentoa. Onneksi on vielä loma ja saa nukkua pitkään mutta mitä sitten kun taas työt alkaa, huhhuh. Meneekö muilla yöt vielä hyvin?

Kuntoilu: mä käyn vain kävelyllä ja jumppaan tuota selkää. Vatsalihasliikkeet lopetin aika aikaisin. Tuntui pahalle tehdä ja olen kuullut, että liian timmit vatsalihakset eivät ole synnytyksessä hyväksi. Toki syviä vatsalihasliikkeitä teen vieläkin. Kävelyllä tuntuu, että jaksaa tosi hyvin ellei ole liian kuuma. Lenkin jälkeen kyllä sitten jalkoja särkee varsinkin kun lenkki yleensä sijoittuu iltaan. Silloin ei auta kuin mennä makuuasentoon, joka auttaa. En mäkään usko, että kuntoilu auttaa synnytyksen käynnistymiseen, vauva tulee kun on tullakseen. Ellei nyt sitten loppuviikkoina ihan himona rasita itseään. Mutta palautumiseen ja synnytyksessä jaksamiseen auttaa varmasti.

Synnytys: ei erikoisempia toiveita. Otetaan vastaan mitä tuleman pitää. Luotan aikalailla kätilöihin. Esikoisen kanssa sain epiduraalipuudutuksen, tokassa vain kohdunkaulapuudutuksen. Molemmat oli ok. Tokasta olin jo 8cm auki kun menin sairaalaan ja 2h niin vauva oli ulkona. Ponnistusvaihe on ollut molemmilla 20min, olisi ihanaa jos se vähän lyhenisi, koska mielestäni se on kauhein vaihe synnytyksessä. Ensimmäinen käynnistyi lapsiveden tihkumisella ja toinen supistuksilla ja mielestäni jälkimmäinen oli miellyttävämpi tapa, joten toivoisin, että näin kävisi tälläkin kertaa. Edellisestä synnytyksestä on 6 vuotta, joten voihan olla, että synnytys on tällä kertaa taas verrattavissa esikoisen synnytykseen. Ei voi tietää. Esikoisen synnytys oli pienimuotoinen shokki, en olisi ikinä uskonut, että kivut voivat viedä niin uusiin sfääreihin, toisen aikana tiesi jo mitä tuleman pitää ja oli varautunut pahimpaan.

Tajusin juuri, että joudun pikapikaa lähettämään raskaustodistuksen ja anomuksen töihin, kun se täytyy tehdä 2kk ennen äitiyslomalle jäämistä.Kelan lapuilla ei onneksi ole vielä niin kiire. Täyttelin eilen I-panaa vai mikä se nyt oli, mikä piti sairaalaan täyttää. Suunnitellut nimetkin piti laittaa. JOstain syystä pojille olisi enemmän nimiehdotuksia mielessä kuin tytöille. En jotenkin vieläkään usko, että meille tyttö tulisi vaikka kätilö niin veikkaili. Jännää on kyllä

-Melanie 23+5

 

Melanie75 Aika rajoilla tuo sun hemoglobiini on, kun viitearvo on 117-155 g/l naisilla... Ei mullakaan kyllä mitään sanottu, kun oli 116. Vasta 111:sta piti ruveta syömään rautaa. Ja nyt nappailen joka toinen päivä (tai sillon ku muistaa...krhm), kun oli tippunu 131:stä 118. Ens viikolla taas näkee että mikä tilanne..

Mullaki tuo maha aina välillä ottaa kontaktia erinäisiin ovenkarmeihin ja pöydänkulmiin. Sängystäki pitää nousta jonku ninjapyörähdyksen kautta tai helpoiten tietysti kyljen kautta, mistä appiukkoki sano, että se on ainoa tapa miten muutenkaan sais nousta ylös, jotta selkä tykkää.

Mulla on viime päivinä ollu elohiiriä vähän joka paikassa. Se on vielä epäselvää, että onko niitä ollu kyljissä tai mahassa, kun tuo yks elohiiri tiesti saattaa kans hipsutella varpaillaan tai sormillaan

Tulipas lämmin päivä! Kävin koiran kanssa lenkillä vilkasemassa lähimetsän mustikkamäärää ja kyllä sieltä pikku kipollisen sais piirakkaan. Ihme kyllä, kun aika paljon asutusta vieressä, mutta ehkä ne nyt vasta alkaa olla kypsiä, niin sieltä ei ollu vielä kaikkia rohmuttu. Että jos kävis kaupassa pyörällä ja sitte menis uudestaan koiruuden kanssa hakeen niitä mustikoita...

 

Aargh. Olen tänään ahdistellut töihin palanneita koulusihteeriä ja palkanlaskijaa virkavapaa- ja Kela-asioiden tiimoilta. Kiva varmaan tulla töihin kun yks uuvatti on koko ajan kyselemässä. Miten sitä voikin olla noin pihalla? Ärsyttävää ja joissain määrin melko ahdistavaakin. Mitä jos olen jättänyt kysymättä jotain, mistä en ole tiennyt kysyä :headwall:

Raihnaisuus/vaivaisuus. Siis voi hyvänen aika. Käytiin eilen miehen kanssa Ikeassa hakemassa hoitotaso ja lipasto ja jotain muutakin tilpehööriä. Mulla oli koko ajan sellanen olo siellä taapertaessa, että haarat repee tai maha putoaa. Sitten vielä mentiin sittariin ruokaostoksille. Mä olin niin kipeenä tuon reissun jälkeen ettei mitään rajaa! Autoon pääseminenkin ja sieltä ulos tuleminen oli yhtä tuskaa! Ootan kauhulla ens viikon töihinpaluuta loman jälkeen. Mun on PAKKO ottaa iisisti tai muutoin en jaksa yhtä päivää pidemmälle.

Synnytystoiveista sain mäkin jonkun lapun viime neuvolassa seuraavaa lääkärineuvolaa varten. Googlettamallako siihen pitäisi jotain sitten keksiä "Haluan epiduraalin mielellään 4vk ennen synnytystä" Ei ole edes mitään tietoa mitä Tyksissä ois niinku tarjolla. Huoh. Meinaa tulla ahistus tostakin.

Uaaargh mä poistun takavasemmalle repimään hiuksiani päästäni kun alkoi yhtäkkiä ahistamaan kaikki tekemättömät asiat!

Anukkio :headwall: ja Paavo 24+3

 

Huusholli siivottu ja nyt väsyttää. En valitettavasti jaksa kommentoidakaan mitään. Illalla pitäis lähteä vielä Hippokisoihin poitsun kanssa, onneks mies pääsee mukaan.

Melanie75 viestistä mullakin tuli mieleen, että mitä lippuja ja lappuja sinne töihin nyt piti viedä. Työnantajalle pitää siis ilmoittaa 2 kk ennen äippälomalle jäämistä ja kelalle ne hakemukset viim. 2 kk ennen laskettua aikaa...

 

Täällä vietetään vikaa työviikkoa, sen jälkeen kesälomille ja äippälomille

Kuntoilusta ei tulis enää yhtään mitään. Olin markkinoilla viikonloppuna ja käyskenneltiin kojujen välissä peräti tunnin ajan. Siitä ajasta hain istuma- ja lepopaikkaa varmaan puolituntia.... Välillä seve tokoo tuolla sillain, että tuntuu ihan tosissaan, et nyt se tulee sieltä pihalle. Välistä taas maha vetää kramppiin ja sitä koitan taivutella... ja sitte muina aikoina luusto on niin kipeenä, että käveleminen on ankkamaista vaappumista ja kyllä, erittäin hidasta! Naureskelin tässä, että missä se keskiraskauden hehku oikein viipyy, mutta nopeesti mua muistutettiin, että se on mennyttä jo, kun vika kolmannes on alkanut
Mulla on tosiaan ollut sinänsä ihan helppo raskaus, mutta kaikki liikkuminen on alusta lähtien jäänyt ihan minimiin erilaisten kipuilujen kanssa. Ja esikoista kun odottaa, niin ei oikein uskalla "riskillä" tehdä mitään, kun ei ole kipuja mihin verrata....

Maha on tiellä ihan joka ikisessä käänteessä (tosiaan navan ympärys jo sen 126senttiä). Törmäilen sen kanssa oven kahvoihin ja pöydän kulmiin. Sukkia en saa itse väännettyä kunnolla jalkaani. Joinakin aamuina mies on jo päässyt siinä hommassa avittamaan, jos seve on vielä ollut hankalassa asennossa. Joskus se on jotenkin syrjemmässä ja pystyn vielä taipumaan. Vaikka mut pudotettaisiin autiomaahan, niin varmaan löytäisin jonkun kulman mihin voin tämän mahani iskeä :attn: No, enää kolme kuukautta tätä "norsu posliinikaupassa"-fiilistä

Nukkuminen, ai mikä ihmeen nukkuminen?!? Jostain käsittämättömästä syystä sabotoin muutenkin hankalia öitä juomalla ihan tolkuttomia määriä vettä iltaisin... Mutta kun on vaan niin hirvee jano just sillon :ashamed: ja vesikin on älyttömän hyvää. Ruokavaliolla ei tunnu olevan mitään vaikutusta näihin janokohtauksiin...eikä päivällä juodun veden määrällä, eli voisko kyseessä olla mieliteko?! Menen siis nukkumaan lopulta maha täynnä vettä tietäen, että vessaan pitää nousta vähintää kaksi kertaa yön aikana. (Tämä muuten oli ihan mahtavaa viikonloppuna, kun oltiin mökillä ja siellä on ulkovessa ) Vessajuoksujen lisäksi tilkitsen tyynyt polvien väliin, että saisin edes jollain tavalla kivuttoman lepoasennon ja kyljen kääntäminen yöllä on sen verran kivuliasta, että herään siihen ähellykseen itse. Tavallaan musta tuntuu, että olen hereillä lähes koko yön... mutta toisaalta, en oo päivisin yhtään sen väsyneempi, kuin ennen raskauttakaan. Oikeestaan, ehkä jopa hiukan pirteempi. Vapaapäivinä sitten saatan nukkua kahdetkin päiväunet ilman ongelmia :O

Ja näkisittepä kun saan tämän tekstini kirjotettua ja nousen tästä sohvalta ylös mun oma mummunikin lähtee ketterämmin liikenteeseen kun minä

Mut hei, hyvässä hengessä täällä silti mennään ja positiivisin mielin. Eihän se odottavan aika nyt niin pitkä ookkaan, eihän =)

Joku kirjotteli noista lääkärineuvoloista, niin mulla ainakin oli niin, että viikolla 16, 26 ja 36 on lääkärineuvolat ja loput terkkarilla, niin ja ultrat oli sitten erikseen vko 13 ja 22. Sain viime terkkakerralta myös sen etukäteisutelulomakkeen, mutta empä osaa siihen oikeen muuta toivoa, kun perhehuonetta ja sekään ei oo välttämättömyys meille. Missään nimessä en kiellä käyttämästä mitään kivunlievitystä, ettei käy niin, että jää vielä tarpeessa saamatta, kun oon mennyt sen kieltämään

Niin ja meillä tehdään varmaan ekat viralliset hankinnat ens viikolla, kun ollaan molemmat lomalla ja päästään myös Ikeaan käymään peräkärryn kanssa Ostoslista on valmiina, että ei muuta kun hakemaan huonekalut ja ehkä muutama rätti vauvan huoneeseen :heart:

sisunen ja seve 27+4

 

Liikunta: Kirjotinkohan mä tästä jo? Nooo.. Mutta siis mä en ole sellaista huviurheilijatyyppiä ollenkaan. Mutta sitten taas olen enemmän hyötyliikkujatyyppiä.. Esikoisen odotusaikana tuli liikuttua vähemmän kuin kuopuksen odotusaikana, siinä kun oli sitten jo se yksi pieni jonka kanssa oli pakko liikkua. Synnytyksissä oli selvä ero, eka kesti sen melkein vuorokauden ja ponnistusvaihe lähes tunnin, kun taas toinen synnytys kesti kuutisen tuntia ja ponnistus 6 minuuttia (johon siis sisältyi juurikin toi ensin vauvan pään synnyttäminen ja napanuoran kieputtaminen kaulan ympäriltä, ja kun piti yrittää olla ponnistamatta kun putsasivat vauvan hengitysteitä ja ottivat napanuoraa pois). Molemmat lapset on syntyneet siinä LA:n kieppeillä, esikoinen rv. 40+5 ja kuopus rv. 40+1.
Tohon synnytysten keston eroon vaikutti suuresti se juuri että ekassa se epiduraali pysäytti homman etenemisen siinä 9 sentin aukiolon kohdalla.. Epiduraali annettiin joskus klo. 11 ja lapsi siis syntyi vasta siinä kuuden-seitsemän aikaan illalla.. Oksitosiinin voimin.. Omat supistukset on ehdottomasti paremmat kuin ne oksitosiinisupparit, ne olikin sitten ihan järkkyjä..

Hankinnat: No meillä on periaatteessa jo kaikki. Vaunuiksi meille kotiutui naapurin kahdella lapsella käytössä olleet Brio Kombit, patja puuttuu kyllä kopasta mutta se nyt on aika pientä.. Pinnasänky on, peräti kaksi turvakaukaloa, hoitopöytä, vaatteet...

Meillä nyt onkin sit kaikkea muuta mitä pitää keretä tehdä ennen vauvan tuloa, yksi seinä pitää rakentaa tohon ja kiinnittää paljeovet, että saadaan vähän tätä meidän yksiötä jaettua. Vaatekaapit pitää samalla rakentaa tohon meidän "makkarin" puolelle ja sitten pitäis hankkia lämpimiä paksuja mattoja että talvella voi pitää sitten pikkuista lattialla... Mitkä on siis todella kylmät talvisin..

Meillä onkin tänään ollut tuo pikku neiti kovassa kuumeessa.. Onneksi poika poti saman taudin jo viikonlopun aikana ja sain vietyä hänet hoitoon. Sai sitten typy nukkua tänään ihan rauhassa koko päivän.. Poika nimittäin on sellainen ikiliikkuja että ensinnäkään mikään kuume ei saa häntä maihin vaan lisää vaan virtaa, eli miten päin vaan niin jos en olisi voinut viedä poikaa tänään hoitoon niin olisi mennyt koko päivä aivan varmasti penkin alle.. Mä olen myös kipeä, kurkkua särkee ja räkä valuu.. Oon ottanut ihan tarkoituksella panadolia niin ettei kuume nousisi kun pelkään siitä kuumeesta olevan sitten jotain haittaa pienimmälle :/

 

Anukkio hei satuin just aamulla katselee TYKS:n sivuja, nii siellä on aika paljon kaikkea tietoa, kysymyspalstaa jne.. Tossa linkki sinne Sairaanhoitopalvelut / Naistentaudit ja synnytys / Synnytysinfo - Turun yliopistollinen keskussairaala -tuolta sivulta pääsee myös kattoo niitä kivunlievytyksii.
En vaan itse löytänyt, ett millon ne järjestää niitä tutustumiskäyntejä...? Tai turkulainen kaveri kertoi että pääsi talvella sellaiselle käynnille.. En sit tiedä oliko se vain turkulaisten perhevalmennukseen kuuluvaa jotain..tai jotain..

 

Hyvää viikonalkua kaikille Me tultiin tänään reissusta, perjantaina lähdettiin esikoisen ekalle ulkomaanmatkalle, kun käytiin laivalla Tukholmassa. Oli kyllä vähän erilainen reissu, kun itse en ole koskaan lasten kanssa ollut risteilyllä, "tyttöjen reissuja" kyllä nuorempana tuli tehtyä nuorempana. Sitten oltiin yksi yö mökillä, ja nyt ihanaa, vihdoin ja viimein kotona, vaikka kiva reissu olikin

Kerpele nauratti kyllä tuo Petri Nygård-juttu. Meillä esikoinen tykkää tosta, pyytää välillä "lekeelekkaa" soimaan. Välillä pistän sen sille Youtubesta soimaan, hyi minua. Mutta poika sitten ihan lumoutuneena tuijottaa ja laulaa mukana. Ehkä tosiaan voisi vähän kypsempää musiikkia soittaa lapselle. Aika harvoin se sitä nykyään enää muistaa.

Laulamisesta Mä en ole sen kummemmin mitään laulellut, en ole muutenkaan mikään laulajatyyppi tai hyräilijä, joten koen sen jotenkin teennäiseksi alkaa nyt maha-asukille lauleskelemaan kun ei se tule sillä tavalla "luonnollisesti" multa. Esikoisellekaan en ole laulanut. Mummin luona se on tuutulauluja kuullut.

Hankinnoista Mua vähän ärsyttää, kun ei oikein vielä viitsi kasailla noita sänkyjä ja hoitopöytää tms. kun ei tiedä että löydetäänkö sitä isompaa asuntoa ennen vauvan syntymää vai ei. Kun helpompihan noi on palasina kantaa uuteen kotiin. Mutta tekisi vaan mieli tuo ihana Brion sänky ja hoitopöytä jo kasata, ne tossa olohuoneen nurkassa on odotellut jo muutaman kuukauden! Mitään "pientä sälää" kuten tuttipulloja, tutteja tms. en ole vielä hankkinut. Tiedän, että mies kuitenkin siitäkin huokailisi, että "onkohan nyt vielä ihan tarpeen, kannattaako tuhlata rahoja jos noita ei tarvikaan" yms. Se siinä esikoisen yksinodottamisessa oli hyvä puoli kun sai hankkia mitä halusi eikä kukaan naputtanut. Ruotsinreissultakin selvittiin ilman yhtäkään vauvatavaraa, kun mies huomautteli että "Sulla on oikeesti kohta kymmenen vuoden vauvanvaatteet kasassa, ja tämä on kuitenkin viimeinen lapsi!" Teki mieli heittää, että joo ehkä viimeinen lapsi, sulle. Ei vaiskaan.. Vaan mistäs sitä tietää. (Tosin vaikka erottaisiinkin joskus, niin tuskinpa alkaisin kolmatta lasta enää kolmannen miehen kanssa tekemään..)

Synnytystoiveista Mulla ei ole muita toiveita kun että saisin kivunlievitystä mahdollisimman paljon. Mulla ei ole tarvetta kokea mitään naisellista kukkaanpuhkeamista tuntemalla jokaisen asian synnytyksen aikana. Eli puudutusta pöytään vaan. Perhehuonetta en halua, koska ahdistaa ajatuskin olla yksin jossain huoneessa, kun ei se mies siellä koko ajan kuitenkaan ole. Ihan kiva että olisi elämää ympärillä, sitä perhe-elämää kerkeää sitten kokemaan kotonakin.

Kasvatuksesta Me ollaan miehen kanssa aika erilaisia kasvattajia, mutta en usko että sen kanssa tulee ongelmia kun yhteisistä pelisäännöistä sovitaan. Mä oon ite aika pehmeä, sellainen pussailija ja halailija. Mies on sitten "kovempi", en oikein osaa selittää tarkemmin, mutta sillain "miehisellä tavalla" kovempi. Just mökillä tuli viimeksi ilmi, kun tuo 4v. poika ei suostu uimaan ja mies yritti suunnilleen väkisin saada sitä polskimaan. Siis tuo poika viihtyy vedessä ihan kun joku kala, mutta siis kahlaa ja leikkii, mutta ei ui. Niin mies sitten paasaa että kuinka hän osasi jo tuon ikäisenä uida, samoin hänen tyttönsä ja siskon 4v. tyttökin menossa uimakouluun jne. Niin jouduin sitten siihen puuttumaan, että vaikka kaikki muut uisivat neljävuotiaina, niin minä en omaa lastani pakota, sehän saa ikuiset traumat. Ja muutenkin inhoan tollasta painostamista ja syyllistämistä, jokainen lapsi on kuitenkin erilainen. Tuntuu että pojilta muutenkin odotetaan liikaa. Mun mielestä neljävuotias saa olla vielä uimataidoton ihan rauhassa ja piste. Että kyllä jonkun verran saattaa tulla erimielisyyksiä, mutta eiköhän niistäkin selvitä.

PikkuA ja poikanen 28+0 POKS :heart:

 

Liikunnasta Mä just lueskelin vauva -lehdestä, että liikunnasta on lähinnä hyötyä synnytystä ajatellen! Nukkapallero niitä tuolla jo listasikin! Mut sitten on huippu-urheilijat erikseen ja sellaiset, jotka on tosi timmissä kunnossa..siitä just luin kans,et se taas voi vaikeuttaa synnytystä jne..mut itellä ei kyl oo pelkoo, et olis mikään huippu-urheilijan tasoinen! Kunto on hyvä ja liikun tosiaan paljon, mut en niin paljon, et olis huippu-urheilijaa nähnykään.. joten eiköhän mulle tosta liikunnasta oo vaan sitä pelkkää hyötyä! Oon kyl saanu kuulla kaikenlaisia kommentteja (lähinnä yhdeltä kaverilta), etten sais käydä siinä ja siinä jumpassa ja se aiheuttaa ennenaikaisia synnytyksiä jne jne jne..aargh! Mä en ymmärrä mikä se on sanoon, kun se ei harrasta pahemmin liikuntaa! Heti kun se tuli raskaaks, niin se lopetti sen vähänkin liikunnan..onko sekään sit fiksua? Ja siis kyse ei oo siitä, ettei se pystyis liikkuun..se ei vaan halua..ymmärrän niitä, joilla on jo lapsia, jotka ei ehdi tai sit niitä, joilla on jo vaivoja, joiden takia liikkuminen ei onnistu..mut tällä mun kaverilla ei oo mitään vaivoja..jaksaa vaan urputtaa mun liikkumisesta! Ihan kun mä en ite tietäis mikä on parasta mulle ja vauvalle! Mä kuitenkin oon liikkunu paljon jo ennen raskautta ja aion jatkaa niin pitkään kun pystyn. Totta kai oon joutunu rauhoitteleen menemistäni ja kuunteleen kroppaa enemmän, mut se tehdään mitä pystytään!

Nellielli ja pötkö 27+1

 

Hankinnoista Meiltä jo kaikki isoimmat tarvikkeet löytyykin. Sänky, sitteri, turvakaukalo, amme ja hoitopöytä. Joku tuosta isofixista taisi kysellä ja meillä sellainen jalusta on. Ihan kätevän oloinen, miehen autossa tuo sopivuus on. Ja saa se jalusta siellä olla, kun minun autoon sitä on melko turha laittaa. Hyvin tuo kaukalo näyttäisi pysyvän ihan vöilläkin kiinni ja tilaa jää vielä etupenkkiläisellekin riittävästi. Vaatteita on jo jonkun verran. Yöpukuja ei vielä ole ja jos kirpparilta löytyis joku edullinen talvihaalari. Kun se äitiyspakkauksen haalari on kuitenkin liian iso alkuun. Bodeja ja potkuhousuja on jonkunverran ja vähän paksumpaa vaatetusta sinne haalarin alle myös.

Yöt menee suht hyvin, mitä nyt kerran pitää yleensä vessassa käydä. Olkapäät ja kädet täälläkin puutuu aika helposti ja kyljen kääntäminen tai ylös nousu on jo vähän hankalaa.

Synnytystoiveista ei ole ollut mitään puhetta vielä neuvolassa. Puudutukset ja kipulääkkeet kyllä mielelläni otan jos mahdollista. Etukäteen en osaa sitä vielä pelätä, kun ei tiedä mitä edessä on. Tai kun eihän sitä voi tietää miten se omalla kohdalla menee. Sitäkin just miettinyt, että jos lapsi päättää syntyä silloin kun mies on töissä, millä sinne sairaalaan menee. Taksilla varmaan, se kun tulee lähempää. Sairaalaan on matkaa se n. 20km, eli ei onneksi älyttömän kaukana ole. Ja tuolta siis se ambulanssikin varmaan joutuisi tulemaan, kun sitten niitä takseja on siinä meidän kylälläkin. No, pitää toivoa, että pikkuinen ei halua maailmaan ennen neljää tai viittä iltapäivällä

Maha ei vielä juurikaan tiellä ole, mitä nyt kumartuminen on hankalaa. Ipana ei tykkää oikein jos etukumarassa istuu, heti alkaa potkimaan. Nyt tosin ilmeisesti on itseään hilannut vähän ylöspäin, kun ei ihan alhaalla potkut enää tunnu.

Tänään sitten tulin äitin ja pikkuveljien luo pariksi päivää. Onhan se toisaalta hyvä pari päivää olla miehestäkin erossa välillä. On sitten kiva kotiin palata kun toista jo ikävä. Huomenna tarkoitus kaupungille lähteä, saa nähdä miten paljon jaksaa kierrellä. Tänään äitin kanssa parilla kirpparilla tässä kylällä käytiin, kun ens viikonloppuna on yhden meidän tutun häät. Ja pikkuveljille kauluspaitoja koitti äiti löytää. Toiselle löytyikin ja samalla pari vaatetta pikkuiselle.
Vähän erilaista olla täällä oikeasti metsän keskellä, vähän aikaa sitten äiti haki pyykit kuivumasta ja kertoi kuulleensa rasahduksia metsästä. Joku isompi elukka siellä. Mukavaa seutua tää, kun saattaa karhujakin olla ja pihan poikki on hirviäkin juossut. Ja kuulemma ilveksiä asustaa lähistöllä myös. Taidan siis jättää ulkohuussissa käynnin väliin tältä illalta.. Onneksi sisältäkin löytyy vessa.

Tirppana 24+2

 

Sisunen: mulla on kans sama homma. Litkin jäävettä aina iltaisin ennen nukkumaan menoa, se auttaa orastavaan pahoinvointiinkin. Sitten on turha odottaa, että saa nukuttua yönsä ilman useaa vessareissua. Lisäksi mun päiväunien nukkuminen verottaa yöunta eli en varmaan nuku tarpeeksi sikeästi ja herään jokaiseen pikku kolotukseen

Ai että kun PikkuA:kin on jo pitkällä raskaudessa! Tuntuu siltä kuin itse polkisi paikallaan raskausviikoissa. Niin kovasti sitä marraskuun luppua jo odottaa vaikka yritän muistuttaa itseäni siitä, että kannattaa nyt vielä nauttia itse raskaudesta, joka tulee mitä todennäköisemmin olemaan viimeinen kohdallani.

-Melanie

 

huomenta

koitanpa taas jäsentää tänne jotain ajatuksia...

synnytystoiveista sen verran että kalvot haluan tälläkin kertaa puhkaistavan. jokaisessa on niin tehty. kakkosen synnytys pitkittyi kun supistukset lakkasi, ja 4 min kalvojen puhkaisusta vauva oli ulkona.
kun ei ne ole mulla itsestään puhjenneetkaan siihen mennessä, niin oon sitä jo kahdessa viimeisessä tapauksessa ite lääkäriltä anonutkin. -tosin siinä kohtaa ne aina sanoo et "äiti hyvä, tiedät kai et sit tapahtuu ja vauhdilla?"
TIEDÄN, mutta sit se on nopeiten ohi kolmosen ponnistusvaihekin oli sen 5 minsaa.
toki tämä synnytys voikin mennä aivan eri kaavalla, ja saatan hyvinkin kekkuloida sairaalassa vuorokauden kestävän synnytyksen kanssa, kolme viikkoa yliaikaisena

hankinnat ei vieläkään, ainuttakaan ehtiihän tuota

liikunnasta niin se kaverini kestä kerroin, kävi säännöllisesti spinningissä ja juoksemassa, ja se jo pelkästään teki kropan liian piukaksi.
itsellä ei huippu-kunnosta ole pelkoa, mutta juurikin tuota hyötyliikuntaa tulee päivän mittaan rutkasti, en oo mikään sohvalla makoilija luonteeltani, vaan lepäilen välillä, mutta aika kova touhuaan olen. ja koiran + vaunujen kanssa käyn lenkillä, tosin enääpä ei tunnin lenkkiä voi ajatellakaan, takaspäin on viimeinen vartti supisteluja ja tuskallista laahustamista

sairaalaan tutustuminen käsitykseni mukaan liittyy juurikin tuohon valmennukseen, että sitä kautta pääsee. mutta jollei mene valmennuksiin niin voi toki kysyä neuvolasta, että miten pääsisi. tosin eipä siitä mitään hyötyä ole itse synnytystilanteessa. en ite ole kokenut ainakaan että mitään väliä ole..... sitä keskittyy niin siihen synnyttämisen ihmeellisyyteen, et en paljoo huoneen kaakelien väriäkään muista
mutta Tyksissä on varmasti koko arsenaali mitä synnyttäjä vaan voi tarvita, ammeesta lähtien

perhehuone vai ei no jos mies on mukana, niin sit se ois kiva, mutta ei kyllä tule yöksi sairaalaan jäämään tälläkään kertaa.
yö muiden äitien kanssa samassa huoneessa, on aika raskasta, kun vauvat herää kuitenkin eri aikoihin syömään... äidit puhelee niille, laittaa valoja omalle puolelleen, kerrankin sattui yks flunssainen äiti vierustoveriksi. sen krohinaa ja niistämistä sitten kuuntelin pari yötä.... ja se puhui vauvalleen yöllä, ääneen....
ite koitan aina olla hissukseen, etten herättäisi enempää toista...
no, meitä on niin moneen junaan
eikä siellä olla kuitenkaan (onneksi ) niin kauaa että kyllä pari päivää kestää oikein hyvin vaikka päällään seisten

 

Tänään alkaa poitsu elokuun kestävä varahoito uudella hoitotädillä, kun vanha hoitotäti jäi eläkkeelle. Sitten pari viikkoa hoitaa mummi ja täti ja sen jälkeen mulla alkaa talviloma, jonka jälkeen en sitten varmaan palaakaan töihin vaan jään saikulle.
Eilisen siivouksen jäljiltä iskias oli sitten taas niin kipeä illalla kun menin sänkyyn. Mulla myös tapana juoda sitä vettä ennen nukkumaanmenoa ja tietäähän sen että sitten saa juosta vessassa. Esikoisen aikaan tuo wc ramppaaminen alkoi raskauden loppuvaiheessa, mutta nyt se tuntuu alkaneen jo ihan alussa.

Hankinnat meillä on pääosin tehty ja yhtään vaatetta en enää saisi ostaa, niitä alkaa oleen jo niin paljon kun kaikki poitsunkin vaatteet on tallella. Sängyn laittamista vielä odottelen ja hoitopöytäkin meillä on mutta en tiedä laitetaanko sitä nyt paikoilleen kun makkarissa taitaa hiukan tila loppua kesken. Yläkerta meidän pitäisi tehdä valmiiksi niin sitten tilaa onkin runsaasti kun sinne on tulossa vielä vaatehuone ja kolme huonetta.

Nyt pitää lähteä viemään poitsua hoitoon, MORO!

 

Heissulivei! :wave:

Lääkärineuvola oli tänään. Kaikki hyvin. Sf 24cm eli tasan keskikäyrällä, arviolta nyt n.1kg tylleröinen masussa :heart:. Rt tällä hetkellä, mutta kyllä liikkeiden mukaan vielä kuperkeikkoja heittelee. Kohdunsuulla ei tapahtumia suppareista huolimatta, hyvä! Hb noussut, voin lopetella raudan syönnin. Painoa tullut yht.n.7kg, eli sekin ihan keskivertoa . Ei pahempia kolotuksia, vaivoja, ei oikein mitään valittamista.

Synnytykseen mulla ei ole mitään toiveita. Mennään sen mukaan miten synnytys etenee. Mutta tietysti toiveena on saada kivunlievitykset miedommasta jykevämpään. Ekasta sain epiduraalin, tokasta riitti kohdunkaulanpuudute. Aquarakkuloita pyysin ekassa synnytyksessä, mutta jostain syystä en niitä saanut. Muuten käytetty ilokaasut ja suihkut, kauratyynyt, kävelyt, hieronta, kauratyynyt yms. Perhehuonetta en halua. En koe, että olisi kiva, että isommat lapset olisivat sairaalassa muuta kuin käymässä vierailulla.

Liikunta ja hyvä peruskunto auttaa ihan varmasti raskausajasta ja synnytyksestä palautumiseen. Itse olen hyötyliikkuja, eli lenkkitossut jalkaan ja pyöräilen työmatkat ja lapsien kanssa paljon yms. jumppakorttikin on joissain väleissä ollut (sellainen millä pääsi aikuisten ja perhejumppaan), mutta enemmän tykkään aikatauluttomasta liikunnasta. Ennen lapsia kävin paljon salilla, mutta nyt en enää ehdi/viitsi. Haluan opettaa myös lapsille liikkumista ja ettei joka paikkaan kuskata, vaan fillari pyllyn alle ja menoksi =) Koska ala nyt yhdellä autolla 3 (tai neljää ) lasta kuskaamaan harrastuksiin!

Tarvikkeet alkaa olla kasassa. Jotain pientä on vielä, kuten vaippoja ja tutteja yms. Kaukalo telakalla löyty alesta 90€! Ä-pakkauksenkin jo laitoin hakuun. Seuraavaksi onkin operaatiossa raivata lastenhuonetta ja tehdä järjestelyjä vaatekaappeihin niin, että vauvanvaatteet saisi johonkin järkevästi. Hoitopöytäähän meille ei tule riesaksi. Vaihdan vaipat ja vaatteet lattialla, pakastimen päällä, sohvalla tai sylissä.. tms.

Enää 1kk 3viikkoa ä-loman alkuun. Jee! Sitä odotellessa.

Vointeja kaikille!

hevosenkenkä 27+0

 

Heippa!

Mulla meni sitten eilen koko päivä äitiys-, vanhempain-, ja hoitovapaahakemuksen tekemisessä :O Palkanlaskijasta tuli uusi paras ystäväni (tai ehkä tämä ystävyys on yksipuolista ). En olisi uskonut että se käsiteviidakko saa pääni ihan sekaisin. Nyt LUULEN että olen täyttänyt lomakkeen oikein.. peukut pystyssä. Tänään olisi sitten agendassa Kelan juttujen täyttö netissä. Rohkenen melkein uskoa, että se sujuu sitten jo vähän helpommin... *koputtaa puuta*

Mä oon ihmetelly tätä mun nukkumista. Nolottaa oikeastaan kertoa kun täällä on pienten lasten vanhempia.. mutta kun mä nukun nykyään joka yö n.12 tunnin yöunet. Ja joka aamu herään n.klo 5 tunniksi pariksi, sitten nukahdan taas uudestaan ja nukun melkein puoleenpäivään :O Mä en muista milloin olisin vetänyt tällaisia unia. Ehkä joskus teininä? Tulee olemaan maanantaina melko karu olo kun joutuu heräämään töihin klo 6 :attn:

Liikunnasta: Kateellisena olen lueskellut kertomuksianne liikuntaharrastuksistanne. Mulla on käynyt niin, että alun pahan raskauspahoinvoinnin jälkeen (kesti tosi pitkään, noin viikolle 17) alkoikin sitten suoraan nämä raskauteen kuuluvat krempat. Eli käytännössä olen varmaan viimeksi harrastanut liikuntaa maaliskuussa :headwall: Nyt oon niin raihnainen että parinsadan metrin kävely on jo suoritus. Siis sattuu vaan niin stnasti nivusiin ja lonkkiin ja jonnekin outoon paikkaan vasemmalla puolella alavatsaa. No, en mä ennenkään raskautta mikään jumppakärpänen ollut. Lähinnä sellaiset yksinäiset lenkit pururadalla sauvojen kanssa oli mun juttu. Nyt on sauvat roikkuneet eteisessä tyhjän panttina ties kuinka kauan ja tunnen huonoa omaatuntoa aina kun menen siitä ohi. Mut eihän sille mitään voi että tälleen on käyny. Ei aina mene niinkuin on suunnitellu.

Synnytyksestä: Kiitos kokeneempien tsempeistä Siltikin mua hirvittää että elämäni tärkein tapaus pitää hoitaa ilman minkään valtakunnan harjoittelua. Ajokorttiinkin vaaditaan herrantähden monen kuukauden harjoittelu. Kai se pitäis osata luottaa hoitohenkilökunnan ammattitaitoon ja tää taitaa olla mulle se ongelma. Perhehuoneesta haaveilen minäkin, mutta taitaa olla saavuttamaton haave. Tyksissä taitaa olla edelleen remontti menossa synnärillä, joten olen tyytyväinen jos en joudu käytävälle

Mä poistun nyt Kelan mielenkiintoiseen virtuaalimaailmaan :headwall: :stick: :wave:

Anukkio ja Paavo 24+4

 

Merkkiä tähän väliin!! =)

Oltiin tänään tutustumassa esikoistytön kanssa hänen uuteen tarhaansa, ja oli kyllä kiva paikka. Huomenna sitten on hänen virallinen eka päivänsä siellä. Minä menen kokeilemaan onnistuuko työnteko yhtään, mutta veikkaan että joudun nöyrtymään ja saikkumääräys tulee varmaan sitten torstain lääkäristä. Palaan sitten viimeistään kertomaan paremmin kuulumisia.

Mukavaa viikkoa kaikille mammoille! <3

Harakanhattu ja jäpikkä 25+6 <3

 

Nukkapallero No, onpa kyllä tökerö kommentti tullut mummolta.. : / no, mutta tollasista ei vaan kannata välittää! itehän sitä parhaiten tietää mikä on itelle ja vauvalle parasta! Toiset liikkuu ja toiset ei..mulle liikunta on elämäntapa ja en halua sitä lopettaa vaan sen takia, että joidenkin mielestä en sais! Asia erikseen jos tulisi vaivoja, joiden takia en pystyisi liikkumaan..

Tuli tälläinen mieleen tossa yksi päivä..että tietääkö joku, pitääkö miehen työpaikalla jotenkin virallisesti ilmoittaa, että pitää isyysloman? Kysyin meinaa mieheltä yksi päivä, että onko edes kertonut työpaikalla pomolleen, että on lapsi tulossa..ja sanoi, ettei ole pomolle kertonut..muutamalle työkaverille on kyllä ainakin kertonut..että täytyykö siitä jotenki kertoa pomolle virallisemmin, että yleensä saa pitää sen isyyslomansa?

Nellielli ja pötkö 27+2

 

nellielli tuossa Kelan sivuille linkki isyysvapaasta. Eli pitää ilmottaa!
Kela - Isyysraha ja isyysvapaa

 

Kävin juuri tsekkaamassa, että edelleen mun hakemukset käsiteltävänä...mrh! Pitää varmaan huomenna käydä kysyyn, että onko unohtunu koko homma...

Tänään en liiku enää mihkään. Menin puol 8 töihin. Pomo teki viime viikolla käydessään innoissaan tilauksen ja 3 lavallista tavaraa se oli onnistunut tilaamaan... No eipä tarvinu tehä isoa tilausta ens viikolle. Vielä 3 kauppaa pitäis tällä viikolla käydä, mutta onneks niissä ei voi olla noin paljon tavaraa! Tän mahan kans saa kyllä olla jo tosi varovasti töissä.

Ai niin, tulin ettiin lasagneohjetta alun perin Jos jaksais väsätä ihan alusta asti, kun ostin pelkkiä levyjä ja neki oli jotain luomu, niin ei ollu mitään ohjetta paketissa. Ja en oo vielä käyttäny tuota uutta vuokaakaan, mikä vähän isompi kuin edellinen.

mnica ja möntti 27+5

 

Huhhuuh, hirmuisesti on taas juttua tullut viime kerran jälkeen. Hyvä niin!

Itse koen että jokainen asia omassa elämässä vaikuttaa varmasti raskauteen. Kuten jo joku sanoikin, ihminen on kokonaisuus. Mun mielestä on ihan ok purkaa muitakin asioita tänne; anopeista, miehistä, eläimistä, uskonnosta tms., kunhan nyt pääpaino ja tekstien perimmäiset motiivit liittyy raskauteen jne. kuten mun kokemuksen mukaan on ollutkin mun täälläoloaikana. Fourth Giftillä nyt sattui oleen hiukan poikkeuksellinen tilanne tuossa päällä, ja itse ainakin ymmärrän jos siitä haluaa avautua. Itsekin ongin sieltä täältä ne jutut jotka luen kunnolla ja kokonaan, mistä pääsenkin loistavasti kertomaan sen, että luin niin pintapuolisesti monet jutut tän kuun pinosta, että mun kommentointi voi olla vähän jopa irrallista.

Vauvalle haettiin kans hoitokuluvakuutusta Pohjolasta. Vein allekirjoitetut paperit liitteineen itse hlökohtaisesti Pojolaan siihen infotiskille 18.7. ja jotenkin musta tuntui viikko sitten siltä, että soitanpa vielä varuiksi sinne, että paperit on rekisteröity saapuneiksi, juurikin siis tuon heinäkuun tarjouksen takia, jolloin säästää sen 271 varausmaksuja. No eipä ollut paperit tulleet!! Siis onneksi soitin! Mua ensin yhdistettiin henkilölle jos toiselle kun ei papereita löytynyt. Loppupeleissä sain uuden ajan heinäkuun viimeiselle päivälle, jolloin olisin käynyt hlökohtaisesti täyttämässä paperit uudelleen vakuutusneuvojan kanssa että ne varmasti sitten rekisteröitäisiin heinäkuun aikana. No sillon viimeisen päivän aamuna ne sitten soitti, että paperit onkin löytynyt ja ne rekisteröi ne saapuneeks sillon kun ne on allekirjoitettu. Siis kaiken kaikkiaan hyvää palvelua, että nekin oikeesti halusi auttaa siinä et saan sen tarjouksen, mutta silti... Toimitin ite sen ihmiselle siellä, enkä vaan jättänyt johkin pöydälle. Onneks soitin, tietysti aina sattuu inhimillisiä virheitä.

Ja siis mitä! Voiko sen hylätä istukan sijainnin takia?? Mulla istukka on etuseinässä, mutta onneks ne paperit löyty, koska sillon en vielä ollut käynyt rakenneultrassa joten istukan sijainnista ei niissä papruissa ole merkintää..

Mitähän kaikkee muuta mulla oli mielessä kun lueskelin teidän juttuja... Ainakin laulamisesta ja synnytystoiveista oli puhetta. Itse oon kova laulaan, mutta viime vuosina sekin harrastus on jäänyt vähälle, ehkä sen takia et mä pelkään et naapurit nauraa mulle Sen sijaan oon koittanut saada miestä jutteleen vauvalle. Se iltasin aina puhuu mahan läpi sille ja kertoo musta tyhmiä juttuja sille.. Esim. "Sun äitis on kauhee piereskeleen.." Synnytystä en oo hirveesti miettinyt vielä.. Tää on siis eka lapsi, joten meen vähän sillai sinne, et "kertokaa TE mulle mitä pitää tehä". Allasta oon ajatellut toivoo, koska oon kuullut siitä paljon hyvää, ja kuulema niille auttaa eniten, joilla synnytys kipeyttää selkää. Ite uskon et mulla tuntuu just alaselässä, koska menkat ja raskauskin tuntuu aina selässä, mut tiedä häntä. Alatiesynnytys on kanssa tietysti toiveissa ykkösenä, toivotaan et kaikki menee hyvin sen suhteen. Mun tuttuni on synnyttänyt neljä lasta alateitse pelkän ilokaasun voimalla. Olis ihanaa jos jaksais itsekkin sillai, olis mahtavaa saada tuntee ponnistuskin kunnolla MUTTA vain jos tosiaan oma kroppa on sen mallinen et se kivun suhteen sen sallii. Miestäni oon valistanut vaan et istuu hiljaa paikallaan ja tekee mitä pyydän. Ite en voi sietää muutenkaan mitään pientä "hipistelyä", eli semmosta varovaista silittelyä.

Hankinnoissakin me ollaan niin luusereita. Kaukalo odottaa kaupassa. Sain vähän tingattua Gracon Logico S:stä joten se meille tulee. Se oli myös saanut hyvät arvostelut testeissä ja hinta on ok jalustan kans. Ja myyjä sanoi kun kysyin et jos ostaisin sen mitä sä suosittelisit hinnasta huolimatta niin mikä olisi paras kaukalo, et hänestä parhaat on Britaxin yks malli ja just tuo Graco. Pinnis huudettiin huuto.netistä ja haetaan se viikonloppuna. Saatiin huippuhintaan tosi nätti ja siisti kuultovalkonen semmonen ihana. Sit niitä vaatteita on tullut haalittua vähän, perus bodyja jne. Ja ostettiin mm-lätkä tutteja ja tuttipullo! Valmiiks odottaan ens kevättä. Ja tuleva isi osti pääkallotutin ja -pullon tulevalla rokkivauvalle Vaunut tulee näillä näkymin oleen Hartanin Topline X, vaikka ennen vannoinkin et meille tulee kova koppa. Mut täällä niin moni kehui pehmeetä koppaa talvivauvalle, niin muutin sit sen suhteen mieleni.

Mulla oli varmaan miljoona muutakin asiaa, jotka halusin jakaa, mut pää on nyt tyhjä. Joten seuraavaan kertaan mammatoverit, voikaahan taas hyvin!

-hiipinen ja Haapalainen 24+2

 

Huhuu...pitkästä aikaa annan itsestäni elonmerkkejä tää syksy on niin kiireistä aikaa että ei vaan ole tullut käytyä palstalla.

Onhan tässä ollut kaikenlaista, mutta alotellaas meillä remppa on nyt viimeisiä listoja vaille valmis joten yksi huoli vähemmän. Vielä pitäis täyttää kaapit ja pestä kaikki astiat kun ovat olleet säilytyksessä missä sattuu.
Tässä kaiken muun ohessa meillä oli pieni vesivahinko toistaiseksi näyttää että selvittiin vaan säikähdyksellä. Oli yksi vesiputken liitos löystynyt ja se kautta tullut vettä n. kuutio khh lattialle. Onneksi tilassa on lattiakaivo joten kaikki vesi oli valunut sinne ja seinille roiskunut oli niin vähäistä ettei se aiheuttanut mitään suurempaa ja siellä on alla vesieriste joten se kyllä kestää. Onneksi. :O

Molemmat autotkin on nyt saatu katsastettua ilman suurempia remontteja vaikka rahattomana se tämäkin kuu menee. Se on kumma kun nuo laskut kasaantuu kaikki samaan ajankohtaan .

Liikunta en mä hirveesti liiku sen mitä tässä kotitöitä tehdessä tulee liikuttua. Nyt syksyllä enempi kun on tullut marjastettua ja käytyä sienessä useampia kertoja viikossa.

Tänään oli sokerirasitus pläh. Se litku heti aamutuimaan oli aika kuvottavaa ja se teki kivan sokerihumalan päälle no ei se testi kestänyt kun sen 2h joten sen ajan nyt kuluttaa aikaa missä vaan vaikka ennemmin kotona kun olis ollut muuta tekemistä.

Hankinnat tekemättä kaverilta piti hakea niitä romppeita viikko vai kaks sitte mutta meni aikataulut ristiin. Nyt Lauantaina olen sitten vihdoin ja viimein menossa käymään. mä hankin nuo tuttipullot,tutit jne vasta sitten lähempänä LA koska kyllä niitä on myös äitiyspakkauksessa ja kerkeää ne isäkin ostaa kun olen synnärillä jos siltä näyttää

Synnytyksestä mulla on ens viikolla lääkärineuvola en sitte tiedä keskustellaanko noista synnytys jutuista jo tuolloin vai vielä myöhemmin. Tähän mennessä koko asiasta ei ole mainittu kun ru:ssa ja sekin oli lähinnä tervetuloa synnyttymään marraskuussa. Tosin en mä stressaa tuommosta kerta en tiedä mitä on tulossa. Miksi sitä stressaisin kyllä ne lapset maailmaan tulee jotain kautta joka tapauksessa ei ne sisälle jää.

Vaivoja mua vähän hävettää sanoa että ei niitä hirveästi ole. Toki nukkuessa on vaikeampi kääntää kylkeä ja joissakin asennoissa on ikävä olla, mutta muuten ei ole mitään. n. viikko sitten luulen kokeneeni ensimmäisen supistuksen mutta kun se jäi ainokaiseksi eikä vastaavia ole ollut niin en sitten tiedä mikä mahtoi olla. Niin ja töissä on hankala istua pitkiä aikoja varsinkin yöaikaan sekin helpottaa kun käy välillä käveleskelemässä rappuja ylös ja alas. Virtsankarkailu on nyt loppunut kun Anselmi on siirtynyt yksiönsä yläosiin.

Mitäs muuta kai mun tarttis lueskella nuo 6 sivua tekstiä että pysyis kärryillä muidenkin tekemisistä

iia ja Anselmi 25+5 (kai se noin on??)

 

Sokerirasitus oli eilen ja arvot oli kunnossa eli sain siitä puhtaat paperit. Tylsäähän siellä oli istua pari tuntia, mutta muuten se oli ihan helppo juttu. Ei tullut huono olo ja glukoosilitku oli, noh tietysti todella makeaa, mutta ei pahaa. Täällä on ollut toisenlaisiakin kokemuksia, mutta jos jollain on vielä edessä, niin tässä siis yksi positiivinen kokemus siitä rasistuskokeesta =)
Tänään olikin sitten lääkärineuvola. Kaikki oli tosi hyvin: hemoglobiini 120, verenpaineet ok, sf-mitta 25cm eli ei ollut enää yläkäyrän yläpuolella, vauvan sykkeet 150, painoa on nyt tullut kaikkiaan 7kg ja sen sellaista. Supistuksistakaan lääkäri ei ollut huolissaan, kun ne ei oo kivuliaita ja kohdunsuu oli kova ja kiinni. Joku täällä taisi kirjoittaa miten inhoaa noita lääkärikäyntejä. Eihän sisätutkimuksen teko koskaan mukavaa ole, mutta on silti kiva tietää, että kaikki on kunnossa eikä ole tapahtunut mitään pehmentymisiä tai avautumisia vielä tässä vaiheessa. Mulla ainakin on nyt parempi mieli, kun tiedän kaiken olevan hyvin, vaikka välillä olen supistuksista huolimatta touhunnut pihalla kotikärryjä lykäten tai lenkkeillyt koiran kanssa. Nyt uskaltaa jatkaa samanlaisesti omaa vointia ja kuntoa kuunnellen.

Nyt en ehdi lueskella sen enempiä, joten anteeksi kun meni ihan omaan napaan tuijottamiseksi tämä kirjoitus. Kommentoin taas ensi kerralla enempi.

idylli 27+3 :heart:

 

Terve taas pitkästä aikaa! Mulla on nyt jäänyt tosi vähälle täällä käynti, kun päivisin poika ei anna hetken rauhaa ja illalla sitten ei enää jaksa mitään..

Eilen oli neuvola ja kaikki hyvin Hb oli noussu 122:een ja nyt terkka anto luvan vähentää annostusta, josko se helpottas ummetukseenkin.
Saatiin pampers-pakettikin neuvolasta, ei viimeks mitään semmosia ollu.. Kiva yllätys
Seuraava käynti olisikin sitten lääkärineuvola kolmen viikon päästä. Synnytystapa-arviota (ä-polilla) ei ole ollenkaan, vaan sen "korvaa" lääkärineuvola rv37. Paitsi jos jommassa kummassa lääkärineuvolassa huomataan jotain poikkeavaa vauvan koossa, lapsiveden määrässä tms niin laitetaan lähete ä-polille..

Tänään sain kuulla että serkun tyttöystävä on raskaana, laskettu aika tammikuussa. Se vain harmittaa (eritysesti pojan puolesta, sillä kun muutenkin niin vähän leikkikavereita) että sitä(kään) lasta ei varmaan kovin paljoa nähdä. Serkun kanssa kyllä ollaan paljon tekemisissä, mutta serkun tyttöystävän kanssa ei. Se on vähän outo tyyppi, ei koskaan tule käymään vaikka on kutsuttu, jos joku meidän suvusta vierailee siellä niin lähtee siksi aikaa pois, ei tervehdi kylällä jne. Kysyin kerran serkulta syytä tähän ja hän sanoi että ei se tyttöystävä kuulema vieraita tervehi/juttele vieraille. Huoh. Miten sitä voi koskaan ees tutustua jos asenne on tuo?! :headwall: Toivottavasti se muuttus lapsen synnyttyä.

Ja nyt tarttee lähtee kuivaamaan poikaa, tuli juuri isin kanssa suihkusta..
Yritän päästä taas pian lukemaan ja kirjottelemaan. Harmittaa kovasti kun niin vähälle jääny tää, kohta putoon pois koko porukasta :/

kiukuttelija 27+1