Kotona! Eli neljän päivän sairaalareissu on viimein ohi. Juhlimme miehen kanssa eilen käymällä Mäkkärissä lounaalla - minä en ole mikään hampurilaisihminen, mutta sairaalan mauttomien sapuskojen jälkeen kroppa huusi tarpeeksi rasvaista ja suolaista ruokaa. Omatuntokaan ei kolkuttanut, koska lekurit sanoivat, ettei minun laskimotulpallani ole mitään tekemistä epäterveellisen elämän kanssa; painoindeksi ennen raskautta 20,9, paljon liikkuva ja tupakoimaton, eli ainoa riskitekijä oli itse raskaus. Kävi siis vain huono tsäkä!
Olen pari viikkoa sairauslomalla, koska liikkua saan vain varovaisesti, kunnes tukoksen "sulaminen" on päässyt hyvin käyntiin. Tukisukat pitää laittaa jalkaan heti aamusta, ja kaksi kertaa päivässä piikittää SAIRAAN kallista lääkettä pinkeään mahaan. Ja minä kun en pidä piikeistä. Vauvalle hoidosta ei ole mitään haittaa, sillä Klexane ei läpäise istukkaa. Minun veriarvojani seurataan nyt tarkkaan koko raskauden ajan, ja testeissä katsotaan myös, olisiko joku geneettinen tekijä, joka lisää tukosriskiä. Todennäköiseltä se ei näytä, koska kummallakaan vanhemmalla ei ole ollut tulppia, ja äiti selvisi kolmesta raskaudesta (isoja tyttöjä!!!) ilman ongelmia. Lääkärin mukaan geneettinen alttius voisi hieman lisätä riskiä sikiön kasvuhäiriöihin, mutta ainakin ultran perusteella siitä ei ole pelkoa - painoarvio oli 900 grammaa, mikä näillä viikoilla on aika komeasti. Enkä minä edes ole erityisen iso - näen vielä
varpaatkin!
Se sairastelusta, nyt kivempiin asioihin. Tulevana viikonloppuna edessä on kellarikomeron remontointi vaunukaapiksi ja sitten käymme hakemassa jo maksetut (onneksi, tässä lääkelaskukonkurssissa!) vaunuihanuudet ja hoitolaukun. Meille tulee tällaiset
http://www.teutonia.de/index.php?id=643
ja siihen pehmeä koppa ja punainen hoitolaukku (mun ehdoton lempiväri, mutta vaunuista ei haluttu niin kirkkaita).
Samalla reissulla ajateltiin hommata sitteri. Suosituksia?
Pakko vielä loppuun kehua Naistenklinikan henkilökuntaa. Kaikki kätilöt olivat tosi mukavia, lääkärit samoin, eli hyvällä fiiliksellä menen sinne myös synnyttämään.
Minilla ja Ada Emilia, josta on tullut todellinen potkumaakari; maha pomppii pitkin päivää pontevasti