***MAALISMASUT 2008***MARRASKUUSSA
- Viestiketjun aloittaja Ninni78
- Ensimmäinen viesti
Pakkassunnuntaita kaikille,
täällä vaan lunta odotellaan vielä. Ensi viikolla jotain sataa, toivottavasti ei pelkkää räntää sitten
Hexodus, mulla oli kans toi sf-mitta 23cm, liekö näin yli kolmekymppisillä ensisynnyttäjillä yleistä isohkot mitat? Ainakin vatsan koosta ei enää ole epäilystäkään!
Pikagallupeihin sen verran, että mies kai lähtee synnytykseen (oletan, pitää vielä varmistaa), kivunlievityksestä en ekakertalaisena osaa sanoa mitään ennenkuin se paikka tulee, pakkaus otetaan ja Kelan paperit laitan ensi viikolla (kävin kysymässä ja sanoivat joka tapauksessa helmikuun puolella alkavan äitiysloman perustuvan 2006 verotukseen). Kysyttiinkös täällä muuta? Niin no mitään en vieläkään ole vauvalle ostanut, taitaa se mammaloota olla ensimmäinen hankinta tähän talouteen! Pinnasänky on kyllä tiedossa, mutta ei vielä noudettu eikä hinnastakaan sovittu, enkä yhdenyhtä vaatettakaan siis ole edes hypistellyt vielä. Ei vaan ole ollut sellainen olo vielä. Joo ja puutuminen on tullut tännekin, kylkiasennossa nukkuessa aina puutuu käsi, joskus molemmat. Lisäksi töissä kokoustilan tuolit puuduttavat jalat: taitaa painaa penkin reuna pahasti tonne polvenjuureen. Ikävää! Ja muita oireita lisäksi: kamalat kuivat röyhtäilyt jotka pyrkinevät purkamaan ruokatorvessa tuntuvaa kipeää painetta - onneksi närästys on nyt jo vähäisempää..
Vatsassa möyritään jo urakalla ja kipeästi, eipä uskoisi että ihan juuri äsken en ollut varma, ovatko nuo liikkeitä vai vain oman elimistöni mutruiluja :heart: Vilkas vilpertti taitaa olla kasvamassa kovaa kyytiä!
~Tii ja Nyy 22+2
täällä vaan lunta odotellaan vielä. Ensi viikolla jotain sataa, toivottavasti ei pelkkää räntää sitten
Hexodus, mulla oli kans toi sf-mitta 23cm, liekö näin yli kolmekymppisillä ensisynnyttäjillä yleistä isohkot mitat? Ainakin vatsan koosta ei enää ole epäilystäkään!
Pikagallupeihin sen verran, että mies kai lähtee synnytykseen (oletan, pitää vielä varmistaa), kivunlievityksestä en ekakertalaisena osaa sanoa mitään ennenkuin se paikka tulee, pakkaus otetaan ja Kelan paperit laitan ensi viikolla (kävin kysymässä ja sanoivat joka tapauksessa helmikuun puolella alkavan äitiysloman perustuvan 2006 verotukseen). Kysyttiinkös täällä muuta? Niin no mitään en vieläkään ole vauvalle ostanut, taitaa se mammaloota olla ensimmäinen hankinta tähän talouteen! Pinnasänky on kyllä tiedossa, mutta ei vielä noudettu eikä hinnastakaan sovittu, enkä yhdenyhtä vaatettakaan siis ole edes hypistellyt vielä. Ei vaan ole ollut sellainen olo vielä. Joo ja puutuminen on tullut tännekin, kylkiasennossa nukkuessa aina puutuu käsi, joskus molemmat. Lisäksi töissä kokoustilan tuolit puuduttavat jalat: taitaa painaa penkin reuna pahasti tonne polvenjuureen. Ikävää! Ja muita oireita lisäksi: kamalat kuivat röyhtäilyt jotka pyrkinevät purkamaan ruokatorvessa tuntuvaa kipeää painetta - onneksi närästys on nyt jo vähäisempää..
Vatsassa möyritään jo urakalla ja kipeästi, eipä uskoisi että ihan juuri äsken en ollut varma, ovatko nuo liikkeitä vai vain oman elimistöni mutruiluja :heart: Vilkas vilpertti taitaa olla kasvamassa kovaa kyytiä!
~Tii ja Nyy 22+2
Huokauksen sävyttämä tervehdys! :wave:
Alan vaipua epätoivoon tämän tautini kanssa, tämä ei näytä helpottavan 'ikinä'... :'( Nenä edelleen tukossa/vuotaa, aamuisin niistän ja yskin vihreää limaa (tulehduksen merkkikö?) ja tänään lisäksi fyysinen olo on ollut tosi voimaton ja kankea ja jäykkä . Mittasin jo kuumettakin, että sekö se tekee jäsenet niin raskaan oloisiksi, mutta ihan 35,9 näytti mittari, joten noup. Alkaa vaan jo huolettaa, että mikä tässä oikein on tullu ku ei lähe pois tämä tauti sitten millään. Lisäksi iltaa kohti yltyvä yskiminen vie pian järjen, kun siitä näyttää aiheutuvan virtsankarkailua, jesh!! Sehän tästä enää puuttuikin. Esikoisen synnytyksen jälkeen on ollu aina yskä semmoinen, että jossain vaiheessa se alkaa käydä lantionpohjanlihasten päälle niin ettei ne enää jaksa hommaansa hoitaa, vaikka muulloin kunnossa ovatkin (jaksan pysäyttää pissan kesken kaiken, sillä aina aika ajoin "mittaan" lihasten kunnon). No van nytpä ei pissa pysähtele, vaan tirskahtelee iltaisin joka rykäisyllä, jos en istu tiiviisti jalan päälle tms. Ja saa kyllä pikkarisuoja silti kaiken varalta olla. Nyyh!!! :'( Ja pissa aiheuttaa huolta silläkin tavalla, että tässä on parina iltana pitänyt juosta vessassa oikein urakalla, perjantainakin kävin sänkyyn menon jälkeen unta ootellessa varmaan 6 kertaa, ja joka kerta sitä myös tuli ihan kunnolla. Mitä nesteitä minusta oikein irtoaa??
Vauva potkii ja mylttää tosi aktiivisesti edelleen, saisi kasvaa jo vähän ettei sopisi noin villejä voltteja pyörähtelemään!
No mutta, siinä tärkeimmät, jos joku osaa noihin vaivoihini jotain kommentoida niin kiitän jo etukäteen. Saisi vähän tätä huolta hälvennettyä!
Ippu 20+6
Alan vaipua epätoivoon tämän tautini kanssa, tämä ei näytä helpottavan 'ikinä'... :'( Nenä edelleen tukossa/vuotaa, aamuisin niistän ja yskin vihreää limaa (tulehduksen merkkikö?) ja tänään lisäksi fyysinen olo on ollut tosi voimaton ja kankea ja jäykkä . Mittasin jo kuumettakin, että sekö se tekee jäsenet niin raskaan oloisiksi, mutta ihan 35,9 näytti mittari, joten noup. Alkaa vaan jo huolettaa, että mikä tässä oikein on tullu ku ei lähe pois tämä tauti sitten millään. Lisäksi iltaa kohti yltyvä yskiminen vie pian järjen, kun siitä näyttää aiheutuvan virtsankarkailua, jesh!! Sehän tästä enää puuttuikin. Esikoisen synnytyksen jälkeen on ollu aina yskä semmoinen, että jossain vaiheessa se alkaa käydä lantionpohjanlihasten päälle niin ettei ne enää jaksa hommaansa hoitaa, vaikka muulloin kunnossa ovatkin (jaksan pysäyttää pissan kesken kaiken, sillä aina aika ajoin "mittaan" lihasten kunnon). No van nytpä ei pissa pysähtele, vaan tirskahtelee iltaisin joka rykäisyllä, jos en istu tiiviisti jalan päälle tms. Ja saa kyllä pikkarisuoja silti kaiken varalta olla. Nyyh!!! :'( Ja pissa aiheuttaa huolta silläkin tavalla, että tässä on parina iltana pitänyt juosta vessassa oikein urakalla, perjantainakin kävin sänkyyn menon jälkeen unta ootellessa varmaan 6 kertaa, ja joka kerta sitä myös tuli ihan kunnolla. Mitä nesteitä minusta oikein irtoaa??
Vauva potkii ja mylttää tosi aktiivisesti edelleen, saisi kasvaa jo vähän ettei sopisi noin villejä voltteja pyörähtelemään!
No mutta, siinä tärkeimmät, jos joku osaa noihin vaivoihini jotain kommentoida niin kiitän jo etukäteen. Saisi vähän tätä huolta hälvennettyä!
Ippu 20+6
Hexodus: Mä jo aloin miettiin et mitäs höpiset niistä koira uutisista, et eihän meille koiraa oo tulossa, mut sit muistin mitä täällä olin höpissyt!
Ippu: Parane pian! Käyppä lääkärissä, jos olo vielä pahenee! :heart:
Eilen kaveri potki oikein toden teolla. Oikein sattui! Ihmeellistä kuinka voimakas pikku kaveri! Piti lähteä liikkeelle, että sain sen rauhoittumaan.
riksu + lätty rv 21+5
Ippu: Parane pian! Käyppä lääkärissä, jos olo vielä pahenee! :heart:
Eilen kaveri potki oikein toden teolla. Oikein sattui! Ihmeellistä kuinka voimakas pikku kaveri! Piti lähteä liikkeelle, että sain sen rauhoittumaan.
riksu + lätty rv 21+5
Täytyy tunnustaa, en ole nyt lukenut ajatuksella teidän kirjoituksianne. Yritin äsken silmäillä, että suunnilleen tiedän mistä kirjoitellaan. Kaikkea muita huolia on kokoajan mielessä, keskittymiskyky on aivan nollassa.
Kivoja asioita on se, että tytteli on parantunut flunssasta. Olin to ja pe kotona tytön kanssa. Suurimmillaan tytöllä oli kuumetta 37,5, mutta aivan kaamee yskä raukalla. Tänään oli aamulla sitten ekaa kertaa ulkona sitten keskiviikon.
Mulla on huomenna se rakenneultra, kääk. Huomaan olevani TOSI kiree ja hermostunut. Samalla kuitenkin olen iloinen ja odotan sitä innolla. Onneksi se on heti 9 aamulla, ettei tarvitse töissä jännittää kauaa. Mulla ei tosiaan ole pitkä matka kättärille, olen töissä sillä tavalla, että pääsen sinne sisäkautta.
Synnytyksestä ei olla vielä miehen kanssa puhuttu. Oletan kuitenkin, että lähtee mukaan. Jos vaan saamme varmasti tytölle mummin hoitamaan. Nyt ei vaan tiedetä tuleeko tää ulos sektiolla, ainakin olen menossa pelkopolille. Esikoinen tuli sektiolla "mielenkiintoisten" vaiheiden jälkeen. Sen vuoksi en suostu enää alakautta yrittämään. Ja mieleni tuskin muuttuu.
Puutumisesta. En ole huomannut ainakaan vielä mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Potkimisesta. [/b]Olen muutaman kerran tuntenut potkuja, mutta lähinnä ne on tässä vaiheessa olleet sellaisia möyrimisiä ja muljahteluja. Tästä ne pikkuhiljaa voimistuu.
Terveisin, Helmi ja "tyyppi" 19+4.
Kivoja asioita on se, että tytteli on parantunut flunssasta. Olin to ja pe kotona tytön kanssa. Suurimmillaan tytöllä oli kuumetta 37,5, mutta aivan kaamee yskä raukalla. Tänään oli aamulla sitten ekaa kertaa ulkona sitten keskiviikon
. Mulla on huomenna se rakenneultra, kääk. Huomaan olevani TOSI kiree ja hermostunut. Samalla kuitenkin olen iloinen ja odotan sitä innolla. Onneksi se on heti 9 aamulla, ettei tarvitse töissä jännittää kauaa. Mulla ei tosiaan ole pitkä matka kättärille, olen töissä sillä tavalla, että pääsen sinne sisäkautta
. Synnytyksestä ei olla vielä miehen kanssa puhuttu. Oletan kuitenkin, että lähtee mukaan. Jos vaan saamme varmasti tytölle mummin hoitamaan. Nyt ei vaan tiedetä tuleeko tää ulos sektiolla, ainakin olen menossa pelkopolille. Esikoinen tuli sektiolla "mielenkiintoisten" vaiheiden jälkeen. Sen vuoksi en suostu enää alakautta yrittämään. Ja mieleni tuskin muuttuu.
Puutumisesta. En ole huomannut ainakaan vielä mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Potkimisesta. [/b]Olen muutaman kerran tuntenut potkuja, mutta lähinnä ne on tässä vaiheessa olleet sellaisia möyrimisiä ja muljahteluja. Tästä ne pikkuhiljaa voimistuu.
Terveisin, Helmi ja "tyyppi" 19+4.
On niin paljon lukemista että hyvä kun pysyy perässä
Tultiin juurikin lasten kanssa itäkeskuksesta, ostettiin askartelutarvikkeita. Ja itse joutu jo ostamaan koon isomman liiveissä :ashamed: ihankon ne eivät oisi jo tarpeeksi isot.
Oliko jotain iästä puhetta, meillä minä sekä mies oltiin 21v kun esikoinen synty. Kaikki oli ilosia, mutta kyllä aluksi tuli sanomista että miksi nyt, näin nuorena yms. Ja nyt ollaan 29v kun kolmas syntyy, ja viimenen
=)
Puutumisesta oli jotain puhetta kans, mulla puutuu tosi helposti kädet. Jalat ei niinkään.
Onkos jotain mahatautia liikkellä? Mulla ainakin masu ihan sekasin vähän väliä. Kuis monella supistelee jo? Mulla ainakin, eilen tuli ihan kipeitä supistuksia. Mietin jo että pitäskö mennä tarkistuttaa tilanne.
Tunnen myös liikkeitä jo jonkin verran, tosin ultrassa sanottiin että istukka edessä jotka vaimentavat niitä liikkeiden tuntua. Niin oli edellisessäkin.
T,PJM ja Akseli tasan 20
Tultiin juurikin lasten kanssa itäkeskuksesta, ostettiin askartelutarvikkeita. Ja itse joutu jo ostamaan koon isomman liiveissä :ashamed: ihankon ne eivät oisi jo tarpeeksi isot.
Oliko jotain iästä puhetta, meillä minä sekä mies oltiin 21v kun esikoinen synty. Kaikki oli ilosia, mutta kyllä aluksi tuli sanomista että miksi nyt, näin nuorena yms. Ja nyt ollaan 29v kun kolmas syntyy, ja viimenen
=)
Puutumisesta oli jotain puhetta kans, mulla puutuu tosi helposti kädet. Jalat ei niinkään.
Onkos jotain mahatautia liikkellä? Mulla ainakin masu ihan sekasin vähän väliä. Kuis monella supistelee jo? Mulla ainakin, eilen tuli ihan kipeitä supistuksia. Mietin jo että pitäskö mennä tarkistuttaa tilanne.
Tunnen myös liikkeitä jo jonkin verran, tosin ultrassa sanottiin että istukka edessä jotka vaimentavat niitä liikkeiden tuntua. Niin oli edellisessäkin.
T,PJM ja Akseli tasan 20
Oi, nyt on todella levännyt olo, kun on ollut itsekseen koko viikonlopun. Ihmetyttää vaan, että miten sitä on saanut ajan kulumaan kun ei ollut lapsia.
Oon siivonnut, tehnyt ruokaa, pessyt pyykkiä ja käynyt kaksi kertaa koiran kanssa ulkona. Niin ja kello on vasta noin vähän. Taidanpa lämmittää saunan.
Siitä ummetusasiasta vielä, nyt kun oon muutaman päivän käyttänyt sitä Duphalac-jauhetta, niin on helpottanut. (myöskin tuotteen ei niin mairittelevat sivuvaikutukset )
Synnytysasiaan, aion pitää jalat ristissä kunnes luvataan suunniteltu sektio. Niin kauan, kun olen ymmärtänyt mitä synnytys tarkoittaa, olen ajatellut, etten sitä todellakaan aio kokeilla.
Esikoinen oli onnellisesti perätilassa koko raskauden ajan, joten ei tarvinnut vääntää synnytystavasta kättä. Nyt on ollut puhetta pelkopolilla käymisestä, joten täytyy käydä sitten ilmeisesti sitä kautta.
Ninni, olikos hyvä ja tuottelias shoppailureissu?
t. pikkuvaemo ja kakkonen 20 ja risat
Oon siivonnut, tehnyt ruokaa, pessyt pyykkiä ja käynyt kaksi kertaa koiran kanssa ulkona. Niin ja kello on vasta noin vähän. Taidanpa lämmittää saunan.
Siitä ummetusasiasta vielä, nyt kun oon muutaman päivän käyttänyt sitä Duphalac-jauhetta, niin on helpottanut. (myöskin tuotteen ei niin mairittelevat sivuvaikutukset
)Synnytysasiaan, aion pitää jalat ristissä kunnes luvataan suunniteltu sektio. Niin kauan, kun olen ymmärtänyt mitä synnytys tarkoittaa, olen ajatellut, etten sitä todellakaan aio kokeilla.
Esikoinen oli onnellisesti perätilassa koko raskauden ajan, joten ei tarvinnut vääntää synnytystavasta kättä. Nyt on ollut puhetta pelkopolilla käymisestä, joten täytyy käydä sitten ilmeisesti sitä kautta.
Ninni, olikos hyvä ja tuottelias shoppailureissu?
t. pikkuvaemo ja kakkonen 20 ja risat
Helmi34 ja pikkuvaemo, saako udella tarkemmin, miksi ja millaisten vaiheiden kautta olette päätyneet tuohon sektioratkaisuun? Itsellä asia on ollut mielessä melkein koko raskauden ajan, välillä olen varma että haluan sektion, välillä taas voisin kuvitella synnyttäväni myös alateitse. Mulla ei ole - ainakaan vielä - mitään paniikkia synnytystä ajatellessa, vaan eniten huolestuttaa se oma toipuminen ja vauvan selviäminen synnytyksestä. Meillä ei ole suvussa ollut varsinaisesti kovin helppoja synnytyksiä, vaan kaikenlaisia kriisejä hätäsektioista halvaantumisvaaraan. Ja epäilystä vielä lisäsi, että kun tiedustelin viime viikolla vauvavakuutusta, niin vakuutusvirkailija totesi ihan itsestäänselvänä asiana, että vakuutus kattaa lapselle synnytyksessä tulleiden vammojen hoidon, "kun nehän ovat aika yleisiä". Neuvolassa en ole vielä ottanut asiaa esille, kun siellä on viimeisellä kahdella kerralla ollut harjoittelija, jolla on ollut täysi työ siinä, että saa tarpeelliset mittaukset tehtyä ja kirjattua ylös (ja niistäkin on aina muutama unohtunut).
Bellona, saat toki udella =) .
Minä pelkään akuuttia kipua, piste. Eli saan paniikkihäiriökohtauksen kovasta kivusta. Liittyy varmaan johonkin kontrollinmenetyksen pelkoon, en tiedä, täytyy varmaan kysyä siellä pelkopolilla.
Esikoinen syntyi sektiolla perätilan vuoksi, mutta en olisi kyllä suostunutkaan alatiesynnytykseen.
Toivuin sektiosta tosi nopeasti. Kotona enää syönyt mitään kipulääkkeitä ja samana päivänä, kun päästiin sairaalasta olin jo kärrykävelyllä.
Toisesta leikkauksesta toki toipuminen on hitaampaa, mutta olen sen valmis kestämään.
Ainoa, mikä mietityttää tällä hetkellä, on että kuinka kauan joutuu leikkauspäätöstä odottamaan. En haluaisi jättää asiaa roikkumaan vikoille viikoille saakka, kun asia on koko ajan mielessä.
Tämmöisiä sektiomietteitä minulla...
Minä pelkään akuuttia kipua, piste. Eli saan paniikkihäiriökohtauksen kovasta kivusta. Liittyy varmaan johonkin kontrollinmenetyksen pelkoon, en tiedä, täytyy varmaan kysyä siellä pelkopolilla.
Esikoinen syntyi sektiolla perätilan vuoksi, mutta en olisi kyllä suostunutkaan alatiesynnytykseen.
Toivuin sektiosta tosi nopeasti. Kotona enää syönyt mitään kipulääkkeitä ja samana päivänä, kun päästiin sairaalasta olin jo kärrykävelyllä.
Toisesta leikkauksesta toki toipuminen on hitaampaa, mutta olen sen valmis kestämään.
Ainoa, mikä mietityttää tällä hetkellä, on että kuinka kauan joutuu leikkauspäätöstä odottamaan. En haluaisi jättää asiaa roikkumaan vikoille viikoille saakka, kun asia on koko ajan mielessä.
Tämmöisiä sektiomietteitä minulla...
Kirpeää pakkasiltaa täältäkin! Oli ihanaa lenkkeillä, kun nenänpäässä tuntui pieni pakkanen ja maa on vähän valkoinen. Täällä vieraat lähti jo ajoissa,, joten meille jäi ihanasti kahdenkeskistä aikaa ottaa kunnon päikkärit ja ottaa rennosti.
Ippu: Mulla on ollut kaksi viikkoa ihmeellinen räkätauti. Ekan viikon tuli vain kukertavankirjavan ällöttävän väristä räkää nenästä. Tän viikon on sitten räkää tullut kurkun kauttakin. Iltaisin tulee kauheita yskänkohtauksia ja melkein saa ylen antaa, kun kohtaus ei meinaa loppua. Mulla on koko ajan ollut tosi normaali olo, ei yhtään sellainen nuhaolo. Äipältä kysyin, kun on hoitsu, niin sanoi että loppuviikosta lääkäriin, jos ei ala loppua. Makean syönti kannattaa minimoida ja syödä terveellisesti. Sit mulla on limakalvot tosi kuivat, niin saunoa kannattaa, jolloin saa limaa irti mukavasti ja limakalvotkin kosteutta. Mut en taho tätä enää, tuntuu jotenkin että vauvakin saa liikaa pomppukyytiä yskimisen kautta!! Ennen nukkumaanmenoa imeskelen jääpaloja, jolloin ei yskitä liikaa. Kuumaa juon paljon päiväaikaan.
Nyt saunaan ja sitten 19 alkaa se Disneyn High School Musical.
Misupai ja Helmis 23+1
Ippu: Mulla on ollut kaksi viikkoa ihmeellinen räkätauti. Ekan viikon tuli vain kukertavankirjavan ällöttävän väristä räkää nenästä. Tän viikon on sitten räkää tullut kurkun kauttakin. Iltaisin tulee kauheita yskänkohtauksia ja melkein saa ylen antaa, kun kohtaus ei meinaa loppua. Mulla on koko ajan ollut tosi normaali olo, ei yhtään sellainen nuhaolo. Äipältä kysyin, kun on hoitsu, niin sanoi että loppuviikosta lääkäriin, jos ei ala loppua. Makean syönti kannattaa minimoida ja syödä terveellisesti. Sit mulla on limakalvot tosi kuivat, niin saunoa kannattaa, jolloin saa limaa irti mukavasti ja limakalvotkin kosteutta. Mut en taho tätä enää, tuntuu jotenkin että vauvakin saa liikaa pomppukyytiä yskimisen kautta!! Ennen nukkumaanmenoa imeskelen jääpaloja, jolloin ei yskitä liikaa. Kuumaa juon paljon päiväaikaan.
Nyt saunaan ja sitten 19 alkaa se Disneyn High School Musical.
Misupai ja Helmis 23+1
Ihan ekax. Eiks meillä ollut sama laskettu aika 27.3? Saas kyllä nähdä muuttuuko mun laskettu aika huomenna, kun on se rakenneultra. Jännittää enemmän kuin laki sallii :kieh:.
Mä päätin ekan synnytyksen jälkeen tosiaan, että jos toinen lapsi joskus tulee maailmaan, se tulee sektiolla. Mulla meni eka raskaus tosi hyvin, ei mitään oireita. En osannut pelätä synnytystä yhtään. Luulin myös, että mulla olis korkea kipukynnys. Ja oli ihan päivänselvää, että lapsi tulisi alakautta ulos.
En muista kaikkea mitä synnytyksessä tapahtui. Synnytys kesti tosi kauan. Eka epiduraali piti ottaa jo aikaisessa vaiheessa, koska en kestänyt kipua. Eka epiduraali meni toispuoleisesti, eli puudutus meni puoleen kehoon :|. Eli kivut ei lakanneet ollenkaan. Sitten minulle nousi 39 kuume jossain vaiheessa. Olin saanut 3 kertaa epiduraalin ja yhden epäonnistuneen ja kohdunsuu ei vaan auennut kuin 8 cm, vaikka kuinka odotettiin.
Sen loppuvaiheen vuoksi haluan sektion. Mä en halua kokea sitä tuskaa enää ikinä...En nyt halua pelotella ketään, mutta tuntui, että mä kuolen siihen kipuun. Jouduin siinä loppuvaiheessa kun kohdunsuu ei vaan auennut olemaan tosi kauan ilman mitään kivunlievityksiä ja en halua kokea sitä uudelleen. Olin ihan kuin sumussa, en edes muista siitä paljoa.
Olin niin onnellinen sektiopäätöksestä. Hoitajat ja lääkärit varmaankin näkivät, että musta ei ole enää ponnistajaksi. Eikä synnytyskään enää edennyt.
Sektiopäätös oli helpotus. Haava ei ollut melkein yhtään kipeä ja muistaakseni paranin tosi nopeasti. Tää oli vaan mun kokemus, olen kuullut myös paljon pahempiakin. Mulle se oli tarpeeksi paha vaatiakseni sektiota. Saa vaan ähdä milloin pääsen pelkopolille juttelemaan.
Mä päätin ekan synnytyksen jälkeen tosiaan, että jos toinen lapsi joskus tulee maailmaan, se tulee sektiolla. Mulla meni eka raskaus tosi hyvin, ei mitään oireita. En osannut pelätä synnytystä yhtään. Luulin myös, että mulla olis korkea kipukynnys. Ja oli ihan päivänselvää, että lapsi tulisi alakautta ulos.
En muista kaikkea mitä synnytyksessä tapahtui. Synnytys kesti tosi kauan. Eka epiduraali piti ottaa jo aikaisessa vaiheessa, koska en kestänyt kipua. Eka epiduraali meni toispuoleisesti, eli puudutus meni puoleen kehoon :|. Eli kivut ei lakanneet ollenkaan. Sitten minulle nousi 39 kuume jossain vaiheessa. Olin saanut 3 kertaa epiduraalin ja yhden epäonnistuneen ja kohdunsuu ei vaan auennut kuin 8 cm, vaikka kuinka odotettiin.
Sen loppuvaiheen vuoksi haluan sektion. Mä en halua kokea sitä tuskaa enää ikinä...En nyt halua pelotella ketään, mutta tuntui, että mä kuolen siihen kipuun. Jouduin siinä loppuvaiheessa kun kohdunsuu ei vaan auennut olemaan tosi kauan ilman mitään kivunlievityksiä ja en halua kokea sitä uudelleen. Olin ihan kuin sumussa, en edes muista siitä paljoa.
Olin niin onnellinen sektiopäätöksestä. Hoitajat ja lääkärit varmaankin näkivät, että musta ei ole enää ponnistajaksi. Eikä synnytyskään enää edennyt.
Sektiopäätös oli helpotus. Haava ei ollut melkein yhtään kipeä ja muistaakseni paranin tosi nopeasti. Tää oli vaan mun kokemus, olen kuullut myös paljon pahempiakin. Mulle se oli tarpeeksi paha vaatiakseni sektiota. Saa vaan ähdä milloin pääsen pelkopolille juttelemaan.
Tilasin tossa perjantaina sen koti dobblerin, nii saapahan sit kotona kuunella aina kun alkaa arvuuttamaan että onko kaikki kunnossa. Meidän masuasukki on niin hiljanen liikkeisään, että ei anna juurikaan kuulua itestään, illalla yleensä potkii joku 5min ja sitten seuraavia potkuja saakin ootella seuraavaan iltaan. Tämäkin voi johtua siitä alhasesta sykkeestä. Ja sitten kun on vielä eteisistukka nii heikommin tunnen liikkeet.
Uskaltaskos sitä vastailla noihin galluppeihin...
Synnytykseen otan ukon mukaan, haluaa ite lähtee, eikä jäis mistään hinnasta pois. On ollu edellisissäkin mukana ja minusta on kiva että mies on mukana.
Kivunlievityksestä en osaa vielä sanoo, otanko vai en. Esikoisen kohalla sain epiduraalin joka oli ns. taivaanlahja ja kuopus syntyi tuntiin niin siihen en saanut mitään ja sen takia se varmaan tapahtukin niin nopsaan. Joka oli kyllä hyvä homma. Mutta uskon että jos kerkiivät puudutusta antamaan niin kyllä otan sen ilomielillä vastaan.
Äitiyspakkausta en oo aatellu ottaa, meillä on kaksi pakkausta -04 ja 06 nii tuota roipetta kyllä riittää.
Puutumista on täälläkin havaittavissa ja kyllä puutukin jalat ja kädet tosi helposti.
Joo eiköhän se ollu tässä ja tänään vielä alle puolivälin,,,hui,,,
Amalia 19+6
Uskaltaskos sitä vastailla noihin galluppeihin...
Synnytykseen otan ukon mukaan, haluaa ite lähtee, eikä jäis mistään hinnasta pois. On ollu edellisissäkin mukana ja minusta on kiva että mies on mukana.
Kivunlievityksestä en osaa vielä sanoo, otanko vai en. Esikoisen kohalla sain epiduraalin joka oli ns. taivaanlahja ja kuopus syntyi tuntiin niin siihen en saanut mitään ja sen takia se varmaan tapahtukin niin nopsaan. Joka oli kyllä hyvä homma. Mutta uskon että jos kerkiivät puudutusta antamaan niin kyllä otan sen ilomielillä vastaan.
Äitiyspakkausta en oo aatellu ottaa, meillä on kaksi pakkausta -04 ja 06 nii tuota roipetta kyllä riittää.
Puutumista on täälläkin havaittavissa ja kyllä puutukin jalat ja kädet tosi helposti.
Joo eiköhän se ollu tässä ja tänään vielä alle puolivälin,,,hui,,,
Amalia 19+6
Helmi34n kirjoitus kivusta sai minut pohdiskelemaan kivunsietoa... siis ihan yleisesti. On jännä, miten toiset sietävät kipua paljon enemmän kuin toiset, ja esim. synnytyskivun toiset kokevat ihan eri tavalla kuin toiset. Minä en esikoisen synnytyksen perusteella kutsuisi sitä edes kivuksi, pirun epämiellyttäväksi tunteeksi vain! Minä ajattelin synnytyskivun olevan repivää ja viiltävää, mutta se olikin jäytävää, jomottavaa, puristavaa, polttavaa tunnetta. Näitä kaikkia potenssiin miljoona, siinä pahimmassa vaiheessa. Ja kyllä se minutkin pisti ihan kiroamaan jossain vaiheessa, että eihän se mukavaa ollut, mutta ei minusta tuntunut ollenkaan siltä, kuin Helmi34 sitä kuvasi, että siihen tuskaan olisi voinut kuolla. Tämä onkin mielenkiintoinen aihe, kertokaa muutkin joilla on jo lapsia entuudestaan, että miten koitte synnytyskipunne?
Maajusseja katsomaan rientää
Ippu 20+6
Maajusseja katsomaan rientää
Ippu 20+6
Pikkuvaemo tuli vähän shoppailtua joo, itelle en sit ostanukaan mitään... Esikoinen sai uuden hienon toppatakin, sit ostin glögimukeja ja 2 kynttelikköä, siis sellasia mihin laitetaan ihan aidot kynttilät. Oli vähän niinku rautalangasta sydämenmallisiksi väännettyjä. Niihin aion sit laittaa vielä punavalkoruudullisesta silkkinauhasta rusetit.
Hennesissä vähän kattelin mama-farkkuhaalareita, mietin nyt vielä et haluanko sellasia käyttää vai en. Vauvalle ei tällä kertaa tarttunu mitään mukaan, jos jaksaisin odottaa sinne 4D:hen asti että saisin sitten sen prinsessavahvistuksen, nythän meille ei 100-prosenttisesti luvattu oikeen kumpaakaan, tytöltä sillä hetkellä näytti. Sillä nyt mennään 4D:hen asti!
Synnytyskivuista sen verran et omalla kohdallani on käyny niin onnelisesti et kaikki kivut mitä sillon oli myöskin jäi sinne synnärille. Mulle on synnytyksistä jääny pelkästään hyviä muistoja, kipuja tietenkään vähättelemättä. Epiduraali on ollu suuri helpotus, sen avulla pääsee synnyttäjän taivaaseen. Paitsi kupuksen synnytyksessä kun mulle laitettiin se oksitosiinitippa, se heikensi epin vaikutusta. Mutta mitään traumoja ei oo mulle jääny, mut oon kuullu niin kauhutarinoita synnytyksistä etten ihmettele jos joillain on pelkoja synnytystä kohtaan. Jokaisen pitäisi saada mun mielestä synnyttää just sillä tavalla kun itse kokee parhaaksi. Eli ketään ei pitäis mun mielestä pakottaa synnyttämään alakautta. Itse haluaisin ehdottomasti alakautta tämänkin tulokkaan synnyttää.
Tässä odottelen et Amazing race ja Big Brother alkais, niin toivon sen Piian tänään tippuvan, on käyny jo pidempään mun hermoille!
Huomiseen mammat!
:heart: :Ninni ja Kirppu 21+0
Hennesissä vähän kattelin mama-farkkuhaalareita, mietin nyt vielä et haluanko sellasia käyttää vai en. Vauvalle ei tällä kertaa tarttunu mitään mukaan, jos jaksaisin odottaa sinne 4D:hen asti että saisin sitten sen prinsessavahvistuksen, nythän meille ei 100-prosenttisesti luvattu oikeen kumpaakaan, tytöltä sillä hetkellä näytti. Sillä nyt mennään 4D:hen asti!
Synnytyskivuista sen verran et omalla kohdallani on käyny niin onnelisesti et kaikki kivut mitä sillon oli myöskin jäi sinne synnärille. Mulle on synnytyksistä jääny pelkästään hyviä muistoja, kipuja tietenkään vähättelemättä. Epiduraali on ollu suuri helpotus, sen avulla pääsee synnyttäjän taivaaseen. Paitsi kupuksen synnytyksessä kun mulle laitettiin se oksitosiinitippa, se heikensi epin vaikutusta. Mutta mitään traumoja ei oo mulle jääny, mut oon kuullu niin kauhutarinoita synnytyksistä etten ihmettele jos joillain on pelkoja synnytystä kohtaan. Jokaisen pitäisi saada mun mielestä synnyttää just sillä tavalla kun itse kokee parhaaksi. Eli ketään ei pitäis mun mielestä pakottaa synnyttämään alakautta. Itse haluaisin ehdottomasti alakautta tämänkin tulokkaan synnyttää.
Tässä odottelen et Amazing race ja Big Brother alkais, niin toivon sen Piian tänään tippuvan, on käyny jo pidempään mun hermoille!
Huomiseen mammat!
:heart: :Ninni ja Kirppu 21+0
Ipulle noista synnytyskivuista, että mulla on aika korkee kipukynnys enkä oo koskaan osannu pelätä syynytystä, ennemminkin pelkäisin sektioo kun alateitse synnytystä. Mutta onhan se kipu jotain aivan mieletöntä, jotain sellasta mitä ei voi kuvitellakkaan etukäteen taikka muistella jälkikäteen. Itseasiassa mulla ei synnytyksistä paljon oo muistikuvia, muutakun että koski niin perkeleesti, ukon peukalon väänsin sioiltaan ja silleen. Ja toi sun kuvaus polttavasta,jomottavasta ja puristavasta tunteesta poteenssiin miljoona oli aika hyvin kuvailtu.Mutta onneks toi kipu unohtuu aika pian.
Mutta niinhän se on että jokainen tietää mitä kestää ja mitä ei ja tekee ratkasunsa sen mukaan. Mun mielestä on aika karua että jos joku haluaa sektion nii ei sitä saa, siinä varmasti menee odotuksen ilo ja vauvan saamisen onni ihan pilalle.
Mutta niinhän se on että jokainen tietää mitä kestää ja mitä ei ja tekee ratkasunsa sen mukaan. Mun mielestä on aika karua että jos joku haluaa sektion nii ei sitä saa, siinä varmasti menee odotuksen ilo ja vauvan saamisen onni ihan pilalle.
Nostan vaan ku kohta oltais pudottu toiselle sivulle...
Kauhee päänsärky on taas löytäny tiensä mun päähän, koko yön jomottanu, joka kerta kun pissalle nousin ni ihan järkky särky.. Ja jatkuu edelleen... Meen kohta kahville jos auttais, en eilen juonu ollenkaan kahvia, tiedä sitte oisko sillä vaikutusta.
Ai niin, ostin eilen luumupilttiä, katotaan saisko se jotain irtoon...
Alkaa oleen taas tukala olo :kieh: :kieh:
Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!
:heart: :Ninni ja Kirppu 21+1... ja aika rientää...
Kauhee päänsärky on taas löytäny tiensä mun päähän, koko yön jomottanu, joka kerta kun pissalle nousin ni ihan järkky särky.. Ja jatkuu edelleen... Meen kohta kahville jos auttais, en eilen juonu ollenkaan kahvia, tiedä sitte oisko sillä vaikutusta.
Ai niin, ostin eilen luumupilttiä, katotaan saisko se jotain irtoon...
Alkaa oleen taas tukala olo :kieh: :kieh:
Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!
:heart: :Ninni ja Kirppu 21+1... ja aika rientää...
Huomenta vaan kaikille ja mua niin suututtaa kun eilen jotenkin tuli miehen kanssa ristiäiset puheeksi ja sitä kautta sitten selväksi, ettei se ole kertonut vanhemmilleen tai siis isälleen ja siskolle edes meidän tulevasta vauvasta! Selittelee yhtä sun toista, mutta tiedän että johtuu siitä että pelkää suututtavansa isänsä joka nyt jollakin tapaa on hieman hankala ja dominoiva ja koska emme ole naimisissa ja lapsi tulossa....niiin voi argh että mua suututtaa ja tekee vaikka mitä! Mies oli sitä mieltä ettei hänen sukulaisiansa kiinnosta tulla edes ristiäisiin Olen ollut hyvin vähän tekemisissä miehen sukulaisten kanssa, mutta tietääkseni heillä ei voi olla mitään erityistä minua vastaan kun eivät edes tunne kunnolla, mutta jotenkin tämä menee nyt yli minun ymmärryksen! Omat vanhempani kun ovat täysillä hengessä mukana ja odottavat innolla uutta tulokasta, vaikka lapsen lapsia on jo vino pino Oma siskonikin tosin suhtautuu hivenen kurjasti tai siis välinpitämättömästi, mutta en ole antanut sen masentaa koska luulen tietäväni syyt hänen käytökseensä(oma lapsettomuusongelma ja vain 1 työllä ja tuskalla hankittu lapsi) :ashamed:
Nooh ei pidä lannistua ja pitää yrittää ajatella positiivisesti Eilen eksyin sunnuntai shoppailemeen ja löysin Bobosta vauvalle teddy haalarin ensi kevääksi ja ostin vähän reilumman että voisi mennä vielä seuraavana syksynäkin jos hyvin käy! Mies luulee, että tiedän jo kumpi masussa on ja yritti arvailla sitten sukupuolta sen perusteella minkä värisiä vaatteita hypistelen mutta enhän minä mitään tiedä vielä itsekkään Tulis pian perjantai ja 4d, joka tosin on alkanut vähän pelottamaan kun ajoittain ajattelen että vauva liikkuu liian vähän eikä sillä voi olla kaikki hyvin!
Nyt alan aamukahvin keittoon, että piristyn ja saan tämänkin päivän käyntiin vaikka kyllä vähän meinaa masentaa :kieh:
Ai juu ikäkeskusteluun, että ikää lasissa 29 ja helmikuussa tulee pyöreitä!
Olen ollut hyvin vähän tekemisissä miehen sukulaisten kanssa, mutta tietääkseni heillä ei voi olla mitään erityistä minua vastaan kun eivät edes tunne kunnolla, mutta jotenkin tämä menee nyt yli minun ymmärryksen! Omat vanhempani kun ovat täysillä hengessä mukana ja odottavat innolla uutta tulokasta, vaikka lapsen lapsia on jo vino pino Oma siskonikin tosin suhtautuu hivenen kurjasti tai siis välinpitämättömästi, mutta en ole antanut sen masentaa koska luulen tietäväni syyt hänen käytökseensä(oma lapsettomuusongelma ja vain 1 työllä ja tuskalla hankittu lapsi) :ashamed: Nooh ei pidä lannistua ja pitää yrittää ajatella positiivisesti
Eilen eksyin sunnuntai shoppailemeen ja löysin Bobosta vauvalle teddy haalarin ensi kevääksi ja ostin vähän reilumman että voisi mennä vielä seuraavana syksynäkin jos hyvin käy! Mies luulee, että tiedän jo kumpi masussa on ja yritti arvailla sitten sukupuolta sen perusteella minkä värisiä vaatteita hypistelen mutta enhän minä mitään tiedä vielä itsekkään Tulis pian perjantai ja 4d, joka tosin on alkanut vähän pelottamaan kun ajoittain ajattelen että vauva liikkuu liian vähän eikä sillä voi olla kaikki hyvin!Nyt alan aamukahvin keittoon, että piristyn ja saan tämänkin päivän käyntiin vaikka kyllä vähän meinaa masentaa :kieh:
Ai juu ikäkeskusteluun, että ikää lasissa 29 ja helmikuussa tulee pyöreitä!
Huomentapäivää!
Täällä onki ollu monta mielenkiintosta juttua käynnissä taasen. Mä en oo viikonloppuna päässykkään koneelle ollenkaan ku meidän Elisan ihana laajakaista taas otti ja pätkäs yhteydet kiinni. Olipa vielä nettilaskun maksupäiväkin 2.11 mutta ei olla vielä maksettu kun miestäkin niin suututti, että tyhjästäkö sitä sitten maksaa kun koko viikonloppuna ei ollu netti käytössä. :$ Ja on jo toinen katkos viikon sisällä - monen päivän mittainen! Ärsyttävää!
Noniin. Asiasta kukkaruukkuun ja ikäkysymykseen, mikä onkin sinänsä tosi mielenkiintoinen. Mullahan noita ikävuosia löytyy se 20, enkä kyllä itseäni "teiniäidiksi" enää lue, omillamme kuitenkin miehen kanssa elellään ja henkistä ikää on minulta mielestäni aina löytynyt enemmän kuin mitä sitä oikeastaan on, johtuen aika rankasta taustasta, pakko on ollut kasvaa isoihin saappaisiin jo varhaisella iällä. Mun mieshän on jo 28v ja nuorena tehnyt 2 lasta, tytöt ovat syntyneet 9/01 ja 12/02. Tämä meidän yhteinen esikoisemme oli siis hieman kyllä yllätysvauva kun pillereitä söin. Mutta olimme ja olemme erittäin onnellisia, näin tämän oli tarkoitus mennä sillä lapsista oltiin kyllä jo puhuttu. Ja kyllä, isoissa saappaissa kuljen 20-vuotiaana äitipuolena ja tulevana äitinä edelleen, mutta kun sitä ei voi päättää keneen rakastuu ja miten se elämä vie. Sekä oma äitini että mieheni vanhemmat olivat kyllä meidän pärjäämisestämme kovin huolissaan aluksi, mutta ovat onneksi tajunneet että tukemisella auttaa parhaiten, eikä tuomitsemalla. En ole koskaan ajatellut aikaisemmin että näin varhain tekisin lapset mutta nyt se tuntuu jo luonnolliselta, ja oma jaksaminen on ainakin vielä parhaimmillaan.
Sitten näitä vähemmän mukavia raskausiloja eli ummetuksesta,
valitettavasti löytyy jälleen myös meidän ohjelmistostamme. Alkuraskaudessahan se olikin ihan sanoinkuvaamatonta, sitten helpotti ja nyt taas mennään. Katson nykyään tosissaan mitä suuhuni laitan ja eilisistä kahdesta juustohampurilaisesta on vieläkin huono omatunto kun ei varmasti sula mitenkään helpoiten. Luumu on mulla tehonnut kyllä aika napakasti - samoin kahvi ja ruisleipä. Luulen että niillä mennään ainakin jonkin aikaa vielä ennenkun mitään varsinaisia lääkkeitä haen - varsinkin jos niistä on vielä nuo ilmavaivat kiusana. Ei oo heleppoo.
Ikuisia vaivoja löytyy myös iskiaksen ja liitoskipujen muodossa. Puhumattakaan nyt sitten ~viikko sitten alkaneista supisteluista joita saa sitten varoa kokoajan. Perjantaina toin 2 kauppakassia hissillä ylös 7. kerrokseen niin eikös sekin jo laukaissut melkoisen supistelukohtauksen. Viikonloppu menikin sitten ihan vaan lepäillessä, mies oli ihanan ymmärtäväinen ja passaili vaikka sekin on ihan rampa sen polvensa kanssa. Kiitän vaan luojaa siitä että sekin leikattiin nyt eikä sitten kun mulla on 100x enemmän näitä vaivoja ja maha niin iso etten saa edes kenkiä jalkaan.
Nyt mä justiinsa kanssa muistin että oon töissä edelleen, pitääpä mennä jatkamaan.
Erityisen onnellinen olen tänään ...ensilumesta :heart: :
mama-L ? Onninen 21+4
Täällä onki ollu monta mielenkiintosta juttua käynnissä taasen. Mä en oo viikonloppuna päässykkään koneelle ollenkaan ku meidän Elisan ihana laajakaista taas otti ja pätkäs yhteydet kiinni. Olipa vielä nettilaskun maksupäiväkin 2.11 mutta ei olla vielä maksettu kun miestäkin niin suututti, että tyhjästäkö sitä sitten maksaa kun koko viikonloppuna ei ollu netti käytössä. :$ Ja on jo toinen katkos viikon sisällä - monen päivän mittainen! Ärsyttävää!
Noniin. Asiasta kukkaruukkuun ja ikäkysymykseen, mikä onkin sinänsä tosi mielenkiintoinen. Mullahan noita ikävuosia löytyy se 20, enkä kyllä itseäni "teiniäidiksi" enää lue, omillamme kuitenkin miehen kanssa elellään ja henkistä ikää on minulta mielestäni aina löytynyt enemmän kuin mitä sitä oikeastaan on, johtuen aika rankasta taustasta, pakko on ollut kasvaa isoihin saappaisiin jo varhaisella iällä. Mun mieshän on jo 28v ja nuorena tehnyt 2 lasta, tytöt ovat syntyneet 9/01 ja 12/02. Tämä meidän yhteinen esikoisemme oli siis hieman kyllä yllätysvauva kun pillereitä söin. Mutta olimme ja olemme erittäin onnellisia, näin tämän oli tarkoitus mennä sillä lapsista oltiin kyllä jo puhuttu. Ja kyllä, isoissa saappaissa kuljen 20-vuotiaana äitipuolena ja tulevana äitinä edelleen, mutta kun sitä ei voi päättää keneen rakastuu ja miten se elämä vie. Sekä oma äitini että mieheni vanhemmat olivat kyllä meidän pärjäämisestämme kovin huolissaan aluksi, mutta ovat onneksi tajunneet että tukemisella auttaa parhaiten, eikä tuomitsemalla. En ole koskaan ajatellut aikaisemmin että näin varhain tekisin lapset mutta nyt se tuntuu jo luonnolliselta, ja oma jaksaminen on ainakin vielä parhaimmillaan.
Sitten näitä vähemmän mukavia raskausiloja eli ummetuksesta,
valitettavasti löytyy jälleen myös meidän ohjelmistostamme. Alkuraskaudessahan se olikin ihan sanoinkuvaamatonta, sitten helpotti ja nyt taas mennään. Katson nykyään tosissaan mitä suuhuni laitan ja eilisistä kahdesta juustohampurilaisesta on vieläkin huono omatunto kun ei varmasti sula mitenkään helpoiten. Luumu on mulla tehonnut kyllä aika napakasti - samoin kahvi ja ruisleipä. Luulen että niillä mennään ainakin jonkin aikaa vielä ennenkun mitään varsinaisia lääkkeitä haen - varsinkin jos niistä on vielä nuo ilmavaivat kiusana. Ei oo heleppoo.
Ikuisia vaivoja löytyy myös iskiaksen ja liitoskipujen muodossa. Puhumattakaan nyt sitten ~viikko sitten alkaneista supisteluista joita saa sitten varoa kokoajan. Perjantaina toin 2 kauppakassia hissillä ylös 7. kerrokseen niin eikös sekin jo laukaissut melkoisen supistelukohtauksen. Viikonloppu menikin sitten ihan vaan lepäillessä, mies oli ihanan ymmärtäväinen ja passaili vaikka sekin on ihan rampa sen polvensa kanssa. Kiitän vaan luojaa siitä että sekin leikattiin nyt eikä sitten kun mulla on 100x enemmän näitä vaivoja ja maha niin iso etten saa edes kenkiä jalkaan.
Nyt mä justiinsa kanssa muistin että oon töissä edelleen, pitääpä mennä jatkamaan.
Erityisen onnellinen olen tänään ...ensilumesta :heart: :
mama-L ? Onninen 21+4
Täällä sitä porskutellaan edelleenkin...ja epätietoisuus on taas vallannut pienen mieleni. Siis en ole tuntenut yhden yhtäkään liikettä...ja siis ke alkaa jo vko 21! ÄÄH! Toisaalta luotto on kova, kun kerran ultrassa oli elävä pikkuinen. Noh onneksvkon päästä on neuvola, niin pääsee kuuntelemaan sydänääniä. Amalia mäkin oon harkinnut tuota kotidoplerin tilausta. Toisaalta olisin sitten vielä enemmän huolissani, jos en kuulisi niitä ääniäkään...kun niitäkin on ollut niin vaikeaa kuulla. Ajattelin siis luottaa vaan siihen, että kun ei tuu verta/supistuksia yms. niin kaikki on hyvin
Ikäkallubiin meillä on siis vauveleita näin:
Tyttö 4/1999 4040g 50cm
poika 8/2000 3580g 50 cm
poika 12/2001 3279g 49cm
poika 4/2003 4440g 54cm
poika 7/2004 3870g 50cm
poika 6/2005 4580g 56cm
tyttö 8/2006 4850g 52cm
enkelivauva 2007
Mulperi 3/2008
Elikäs näin. Välillä on ollut tosi rankkaa. Meillä ei ole mitään tukijoukkoja ja koska tunnettiin kaupungissa olomme tosi yksinäisiksi (vaikka ollaan tosi sosiaalisia) niin muutettiin sitten maalle. Mun omat vanhemmat on niin vanhoja ja sairaita (äiti sairastaa niin pahaa dementiaa, ettei välillä muista edes omaa nimeään) ja isällä on muita vaivoja. Miehen äiti ei taas ole "mummomainen"...mitä todella toivoisin. Olen kateellinen teille joilla on hyvät suhteet äiteihin ja isiinsä. On ihana rikkaus, että lapset oppivat kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Mä haluaisin meille sellaisen varamummin. Me ollaan oltu miehen kanssa viimeks kaksistaan jossain 7 vuotta sitten
Puutumisesta juu..mulla kanssa puutuilee paikat. Mulla menee silleen jännästi, että jos oon vaikka oikeen käden päällä, niin vasen puutuu...jne.
Kivunlievityksestä...hammaslääkärissä tarviin puudutuksen...en tod. kestä sitä vihlontaa. Taas synnärillä mä haluun kokoajan tuntee mitä tapahtuu, enkä koskaan oo ottanut mitään puudutuksia. Ensimmäinen otettiin imukupilla ulos...ponnistusvaiheeks on merkitty 3,5h...ettei mikään helppo homma. Aina kuitenkin lähtenyt leikkiin uudestaan. Nykyään tietää tarkalleen mitä tapahtuu...ja tuntee jotenkin kroppansa. Sitten kun ponnistusvaihe alkaa, niin mitä kipeempi on sen nopeemmin se on ohi. Täytyy kyllä myöntää, että ekan kanssa kätilö ei osannut neuvoa lainkaan ponnistusta...ja luulen, että me vedin tyyliin "sisäänpäin". Oon analysoinut tälleen jälkeenpäin. Toinen tuli syöksynä ja lopuista suurin osa on ollut käynnistettyjä. Eli en aijo käyttää kivunlievitystä. Mä en oo mikään luomufanaatikko, mun mielestä kaikki tekee tyylillään...se puudutus ei oo vaan mun juttu.
Sektiosta...kun odotin neljättä, niin lääkäri ois halunnut leikata vauvan ulos. Kun mulla oli raskausaikanen diabetes ja vauvan masun ympärys oli tosi iso viikkoihin nähden. Neljäs syntyi jo vkolla 36 ja oli 4440g. Mä pidin kuitenkin pääni ja sanoin haluavani synnyttää alakautta. "Hassuu", kun jotkut pelkää alatiesynnytystä ja mä taas ihan hullunlailla joutuvani sektioon. Mulla kyllä arvet ei meinaa parantua millään...eli se tässä eniten pelottaa. Oon aina ollut ihkuonnellinen kun kaikki on loppujen lopuksi mennyt hyvin synnytysten osalta ja itsekin toipunut suht nopeesti.
Mamma Muu+Mulperi 20+5
Ikäkallubiin meillä on siis vauveleita näin:
Tyttö 4/1999 4040g 50cm
poika 8/2000 3580g 50 cm
poika 12/2001 3279g 49cm
poika 4/2003 4440g 54cm
poika 7/2004 3870g 50cm
poika 6/2005 4580g 56cm
tyttö 8/2006 4850g 52cm
enkelivauva 2007
Mulperi 3/2008
Elikäs näin. Välillä on ollut tosi rankkaa. Meillä ei ole mitään tukijoukkoja ja koska tunnettiin kaupungissa olomme tosi yksinäisiksi (vaikka ollaan tosi sosiaalisia) niin muutettiin sitten maalle. Mun omat vanhemmat on niin vanhoja ja sairaita (äiti sairastaa niin pahaa dementiaa, ettei välillä muista edes omaa nimeään) ja isällä on muita vaivoja. Miehen äiti ei taas ole "mummomainen"...mitä todella toivoisin. Olen kateellinen teille joilla on hyvät suhteet äiteihin ja isiinsä. On ihana rikkaus, että lapset oppivat kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Mä haluaisin meille sellaisen varamummin. Me ollaan oltu miehen kanssa viimeks kaksistaan jossain 7 vuotta sitten
Puutumisesta juu..mulla kanssa puutuilee paikat. Mulla menee silleen jännästi, että jos oon vaikka oikeen käden päällä, niin vasen puutuu...jne.
Kivunlievityksestä...hammaslääkärissä tarviin puudutuksen...en tod. kestä sitä vihlontaa. Taas synnärillä mä haluun kokoajan tuntee mitä tapahtuu, enkä koskaan oo ottanut mitään puudutuksia. Ensimmäinen otettiin imukupilla ulos...ponnistusvaiheeks on merkitty 3,5h...ettei mikään helppo homma. Aina kuitenkin lähtenyt leikkiin uudestaan. Nykyään tietää tarkalleen mitä tapahtuu...ja tuntee jotenkin kroppansa. Sitten kun ponnistusvaihe alkaa, niin mitä kipeempi on sen nopeemmin se on ohi. Täytyy kyllä myöntää, että ekan kanssa kätilö ei osannut neuvoa lainkaan ponnistusta...ja luulen, että me vedin tyyliin "sisäänpäin". Oon analysoinut tälleen jälkeenpäin. Toinen tuli syöksynä ja lopuista suurin osa on ollut käynnistettyjä. Eli en aijo käyttää kivunlievitystä. Mä en oo mikään luomufanaatikko, mun mielestä kaikki tekee tyylillään...se puudutus ei oo vaan mun juttu.
Sektiosta...kun odotin neljättä, niin lääkäri ois halunnut leikata vauvan ulos. Kun mulla oli raskausaikanen diabetes ja vauvan masun ympärys oli tosi iso viikkoihin nähden. Neljäs syntyi jo vkolla 36 ja oli 4440g. Mä pidin kuitenkin pääni ja sanoin haluavani synnyttää alakautta. "Hassuu", kun jotkut pelkää alatiesynnytystä ja mä taas ihan hullunlailla joutuvani sektioon. Mulla kyllä arvet ei meinaa parantua millään...eli se tässä eniten pelottaa. Oon aina ollut ihkuonnellinen kun kaikki on loppujen lopuksi mennyt hyvin synnytysten osalta ja itsekin toipunut suht nopeesti.
Mamma Muu+Mulperi 20+5
Huomenta päivää
Eipä oo kovin aktiivisesti jaksanut kirjottaa :ashamed: Käyn päivittäin selaamassa jutut läpi, mutta ei vaan oo saanu aikaseksi vastata mihinkään.
Omaa napaa; Päänsärky ollut muutaman päivän poissa ja nyt on selkä huonona. Tämän viikon olen ainakin sairaslomalla.. katsotaan mihin suuntaan menee.
Kilpirauhasarvoja seurataan ja mahdollisesti aloitetaan lääkitys jos seuraavassa kokeessa on vielä nousua.
Tällä hetkellä on vähän sellanen fiilis että tää raskaus on sairaus... Koko ajan on joku paikka kipeenä. Ei oo viime aikoina tullu hirveesti nautittua olosta.
Potkut on alkanut tuntumaan tosi selkeinä jo ja masu oikeen heiluu ku jätkä myllertää. :heart:
Huomenna oliskin neuvola taas.. hb oli edellisellä kerralla jo sen verran laskenut että piti rauta aloittaa. Pitäis vaan käydä ostamassa jotain muuta kun retaferia-> se sotkee mun mahan ihan täysin. Järkkyä kun kaikki tulee lentämällä ulos :x Ei siinä kotona ollessa mitään mutta on vähän kurjaa kun on jossain liikenteessä ja vessoja ei lähimaillakaan.
Jatkan vaikkapa myöhemmin, kun ei pää oikeen toimi.
Veera ja poika 21+1
Ninni Saapi laittaa poitsumerkin listaan
Eipä oo kovin aktiivisesti jaksanut kirjottaa :ashamed: Käyn päivittäin selaamassa jutut läpi, mutta ei vaan oo saanu aikaseksi vastata mihinkään.
Omaa napaa; Päänsärky ollut muutaman päivän poissa ja nyt on selkä huonona. Tämän viikon olen ainakin sairaslomalla.. katsotaan mihin suuntaan menee.
Kilpirauhasarvoja seurataan ja mahdollisesti aloitetaan lääkitys jos seuraavassa kokeessa on vielä nousua.
Tällä hetkellä on vähän sellanen fiilis että tää raskaus on sairaus... Koko ajan on joku paikka kipeenä. Ei oo viime aikoina tullu hirveesti nautittua olosta.
Potkut on alkanut tuntumaan tosi selkeinä jo ja masu oikeen heiluu ku jätkä myllertää. :heart:
Huomenna oliskin neuvola taas.. hb oli edellisellä kerralla jo sen verran laskenut että piti rauta aloittaa. Pitäis vaan käydä ostamassa jotain muuta kun retaferia-> se sotkee mun mahan ihan täysin. Järkkyä kun kaikki tulee lentämällä ulos :x Ei siinä kotona ollessa mitään mutta on vähän kurjaa kun on jossain liikenteessä ja vessoja ei lähimaillakaan.
Jatkan vaikkapa myöhemmin, kun ei pää oikeen toimi.
Veera ja poika 21+1
Ninni Saapi laittaa poitsumerkin listaan
Heippa mamat!
Tuosta Kysissä synnyttämisestä tuli mieleeni, et ei mun muistaakseni kätilö ( siis vakkari ) ollut koko aikaa salissa?! Kai se riippuu vähän siitä, et onx saleissa tungosta ja onko esim. opiskelijoita duunissa. Tokassa synnytyksessä oli joku opiskelija koko ajan salissa ja kun suppari tuli, niin paineli tuolta alaselästä peukaloilla jotain akup.pisteitä ja olo oli taivaallinen. Kyllä ei epiduraali auttanut niin paljoa kun tuo opiskelijan alaselän painelu Mistähän sais ohjeita noihin "pisteisiin", voisin palkata miehen siihen hommaan seuraavan ( ja viimeisen :| ) kerran?! Katoppa tuntis ukko-kulta itsensä TODELLA tarpeelliseksi, kun muuten valitteli, et ei osaa tehdä mitään ( siis salissa...) :kieh:
Tohon ikägallupiin sen verran et ekan sain 3-kymppisenä, tokan 32-v ja tämän viimeisen 36-v.... Sillon parikymppisenä oli TOSI kova vauvakuume, mut jotenkin sitä ei uskaltanut ( <- ollut sellasta miestä?) rueta koko hommaan?! Mut sitten kun se OIKEA sattuu kohdalleen, niin iästä viis!!! Vaikkakin nyt tuntuu, et ehkä olis jotenkin kai jaksanu noita yövalvomisia paremmin, en tiedä?! Jokatapauksessa oikeaa ikää synnyttämiselle ei oo, korvien välistä ehkä löytyy se oikea ikä jokaiselle, ei sitä muut voi sanoa...
Noista sukulaisista sen verran, että kyl meinaa itkut päästä, kun meidän isovanhemmat ( siis mummut ) ei paljon lapsia näe ( tai on "parempaa" tekemistä)... Eläkkeellä oleva anoppi touhuaa ennemmin pitopalvelussa pyhät, aret ja viikonloput ystävien kanssa kuin esim. käy lasten kanssa ulkoilemassa. Mut jos on jotain vailla, niin meillä käy 10 min. pyörähtämässä. Siinä on lapsille selittämistä, miksi mummu ei halua olla niiden kanssa. Toinen mummu on mieluummin kotona kuin tulee käymään, meillä kun voi joutua vaikka lasten kanssa hiekkalaatikolle tai pelaamaan jotain?? Eihän lapsia tietty isovanhempia varten tehdä, mutta ei niiden tarvitsisi sen harvan kerran kun käy ( ja meillä on esim. vieraita ) niin esittää et olisivat enemmänkin niiden kanssa ja mua ällötää se "mummum kullat" sanonta, mikä ei niiden suussa tarkoita mitään... :/ Ääh ei pitäis ajatella koko asiaa, kun alkaa ärsyttämään liikaa... Mut ne joiden isovanhemmat edes muistaa teitä ja lapsia vaikka soitolla tai ottaa lapsia hoitoon ( vaikka edes harvoin ), olkaa hyvillään, kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta.... GRRRRR!!! Nyt loppuu tää valittaminen...
Omaa napaa: Nyt alkaa liikkeet jo tuntua ( viime yönä valvoin pari tuntia ja "ihastelin" noita potkuja ) vaikka tuo istukka onkin tuossa edessä. Tällä viikolla olis rakenneultra, menen yksin kun mies töissä... Mietin tuossa et pitäiskö "luurata" kumpi sieltä tulee, vai pitäiskö jännityksen loppuun asti =)
Maalismama ja puoliväli !!! WAU!
Tuosta Kysissä synnyttämisestä tuli mieleeni, et ei mun muistaakseni kätilö ( siis vakkari ) ollut koko aikaa salissa?! Kai se riippuu vähän siitä, et onx saleissa tungosta ja onko esim. opiskelijoita duunissa. Tokassa synnytyksessä oli joku opiskelija koko ajan salissa ja kun suppari tuli, niin paineli tuolta alaselästä peukaloilla jotain akup.pisteitä ja olo oli taivaallinen. Kyllä ei epiduraali auttanut niin paljoa kun tuo opiskelijan alaselän painelu
Mistähän sais ohjeita noihin "pisteisiin", voisin palkata miehen siihen hommaan seuraavan ( ja viimeisen :| ) kerran?! Katoppa tuntis ukko-kulta itsensä TODELLA tarpeelliseksi, kun muuten valitteli, et ei osaa tehdä mitään ( siis salissa...) :kieh: Tohon ikägallupiin sen verran et ekan sain 3-kymppisenä, tokan 32-v ja tämän viimeisen 36-v.... Sillon parikymppisenä oli TOSI kova vauvakuume, mut jotenkin sitä ei uskaltanut ( <- ollut sellasta miestä?) rueta koko hommaan?! Mut sitten kun se OIKEA sattuu kohdalleen, niin iästä viis!!! Vaikkakin nyt tuntuu, et ehkä olis jotenkin kai jaksanu noita yövalvomisia paremmin, en tiedä?! Jokatapauksessa oikeaa ikää synnyttämiselle ei oo, korvien välistä ehkä löytyy se oikea ikä jokaiselle, ei sitä muut voi sanoa...
Noista sukulaisista sen verran, että kyl meinaa itkut päästä, kun meidän isovanhemmat ( siis mummut ) ei paljon lapsia näe ( tai on "parempaa" tekemistä)... Eläkkeellä oleva anoppi touhuaa ennemmin pitopalvelussa pyhät, aret ja viikonloput ystävien kanssa kuin esim. käy lasten kanssa ulkoilemassa. Mut jos on jotain vailla, niin meillä käy 10 min. pyörähtämässä. Siinä on lapsille selittämistä, miksi mummu ei halua olla niiden kanssa. Toinen mummu on mieluummin kotona kuin tulee käymään, meillä kun voi joutua vaikka lasten kanssa hiekkalaatikolle tai pelaamaan jotain?? Eihän lapsia tietty isovanhempia varten tehdä, mutta ei niiden tarvitsisi sen harvan kerran kun käy ( ja meillä on esim. vieraita ) niin esittää et olisivat enemmänkin niiden kanssa ja mua ällötää se "mummum kullat" sanonta, mikä ei niiden suussa tarkoita mitään... :/ Ääh ei pitäis ajatella koko asiaa, kun alkaa ärsyttämään liikaa... Mut ne joiden isovanhemmat edes muistaa teitä ja lapsia vaikka soitolla tai ottaa lapsia hoitoon ( vaikka edes harvoin ), olkaa hyvillään, kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta.... GRRRRR!!! Nyt loppuu tää valittaminen...
Omaa napaa: Nyt alkaa liikkeet jo tuntua ( viime yönä valvoin pari tuntia ja "ihastelin" noita potkuja ) vaikka tuo istukka onkin tuossa edessä. Tällä viikolla olis rakenneultra, menen yksin kun mies töissä... Mietin tuossa et pitäiskö "luurata" kumpi sieltä tulee, vai pitäiskö jännityksen loppuun asti =)
Maalismama ja puoliväli !!! WAU!
Maalismama meillä vähän sama juttu noiden isovanhempien kanssa. Käymään tulevat syntymäpäivinä, eipä juuri muuten ole näkynyt. Miehen vanhemmat ovat ehkä vähän enemmän kiinnostuneita ja hoitajinakin toimineet pyydettäessä. Mutta mitään oma-aloitteista lähestymistä ei juuri ole. Olisi niin kiva, että joku joskus vaikka soittaisi ja pyytäisi meidän lapsia mukaan jonnekin. Siis ihan vaikka vaan pihalle. Nyt kun ovat isompia, heidän kanssa olisi helppo käydä esim. uimassa tms. Vaan eipä isovanhempia kiinnosta, vaikka kukaan heistä ei ole enää työelämässä ja virkeitä, terveitä 60-65 vuotiaita kaikki. Kuitenkin sitä sitten kailotetaan pitkin kyliä omasta isovanhemmuudestaan. Plaah.
Lapsiltahan se pois on. Itse muistan miten olen paljon viettänyt aikaa isovanhempieni kanssa. Ja heiltä saanut monia elämänohjeita ja tarinoita kuullut esim. sota-ajasta.
Yritän kuitenkin pitää suhdetta yllä niin, että me edes kyläilemme kolme-neljä kertaa kuukaudessa molemmilla isovanhemmilla.
Kyllä sitä kateellinen välillä olen niille joiden vanhemmat ovat täysillä mukana lapsiperhearjessa.
Tulipa pitkä marmatus aiheesta. On tainnut kaivella tämä asia jo pidempään.. En nyt sitten kirjoita tähän kohtaan muuta. Jatketaan myöhemmin.
Oonaliina 20+5
Lapsiltahan se pois on. Itse muistan miten olen paljon viettänyt aikaa isovanhempieni kanssa. Ja heiltä saanut monia elämänohjeita ja tarinoita kuullut esim. sota-ajasta.
Yritän kuitenkin pitää suhdetta yllä niin, että me edes kyläilemme kolme-neljä kertaa kuukaudessa molemmilla isovanhemmilla.
Kyllä sitä kateellinen välillä olen niille joiden vanhemmat ovat täysillä mukana lapsiperhearjessa.
Tulipa pitkä marmatus aiheesta. On tainnut kaivella tämä asia jo pidempään.. En nyt sitten kirjoita tähän kohtaan muuta. Jatketaan myöhemmin.
Oonaliina 20+5
Isovanhemmista ollu puhetta, meillä on sellanen onni että ollaan tosi paljon tekemisissä. Mun ja miehen molempien vanhemmat on eronnu jo ajat sitten, ni on noita isovanhempiakin sitten tuplaten tullu. Mun isä tosin kuoli viime vuonna yllättäen ja hänen naisystävänsä asuu Tampereella, soitellann kyllä mut ei olla kauheesti enää nähty. Mutta mun äitiä ja isäpuolta nähdään monesti monta kertaa viikossa, samoin miehen isää melkein päivittäin, isän vaimoa vähän harvemmin ja miehen äitiä ja isäpuolta sit vähän harvemmin kanssa kun asuu eri paikkakunnalla. Mutta hoitopaikasta ei oo koskaan ollu pulaa eikä isovanhempien rakkaudesta. Kaikki isovanhemmat on alle 60-vuotiaita ja heillä tietysti omat elämäsnsä mutta silti löytyy aikaa lapsenlapsille mikä mun mielestä ihanaa. Onpa meidän tytöillä vielä isoisoäiditkin kaksin kappalein. Molempien äidinäidit siis vielä elossa :heart: .
Eipä taas muuta, tarvii kohta hakea typy koulusta!
:heart: :Ninni ja Kirppu 21+1
Eipä taas muuta, tarvii kohta hakea typy koulusta!
:heart: :Ninni ja Kirppu 21+1
Isovanhemmista tarinoiden kannan korteni kekoon.
Meillä miehen vanhemmat asuu parin-kolmen kilsan päässä, ja poika on heille ensimmäinen ja toistaiseksi ainokainen lapsenlapsi, ja on kyllä saanut sen veroisen asemankin isovanhempien mielissä ja sydämissä. Viikonloppuna jos nähdään, niin viimeistään torstaina tulevat käymään (jos ei alkuviikosta me käydä heillä), että piti lähteä poikaa katsomaan kun niin tuli jo ikävä! Ja viimeksi eilen mummi osti pojalle hienon autonkuljetus-rekka-lelun, eli sekin puoli on "hoidossa", omasta mielestäni vain vähän liiankin kanssa, leluja kun on joka paikka täynnä, siltä alkaa jo tuntua. Enkä ilkeä sanoa että älkää ostako... mies saisi sen homman hoitaa, hänen vanhempansa kun ovat! No, paitsi lahjoja niin saadaan heidän suunnalta kyllä sitä tarpeellisempaakin isovanhemmuutta, eli henkistä puolta. Ukilla ja pojalla on ihan omia juttuja jo nyt, vaikka poika on vasta vajaan 2v, samoin mummilla ja pojalla on oma juttunsa, lintujen katseleminen kun ovat lintulaudalla syömässä. Pieni juttu, mutta molemmille osapuolille ilmeisen tärkeä =) . Enkä minä olisi tajunnut alkaa pojalle jotain lintuja esittelemäänkään, joten hyvä että joku hokasi! Yökyläänkin mummi&ukki pojan mieluusti ottavat, ekan kerran oli 5 kuukauden ikäisenä ja sen jälkeen on ollut ehkä 3-4 kertaa. Mukavia pikku lomia itelle, kun poika menee yöhoitoon heille.
Omat vanhempani asuvat n. 80 km päässä, heille meidän poika oli neljäs lapsenlapsi, ja tämä tuleva on jo kuudes, joten mitään erityistä hössötystä ei siltä suunnalta ole meidän lapset enää osakseen saaneet, se oli se sisarussarjani ensimmäinen lapsi joka sen höösäyksen kohteeksi joutui, muut eivät ole enää olleet niin jännä juttu! Minun vanhempiani nähdään n. kerran kahdessa kuukaudessa, mikä on kyllä ihan omaa laiskuuttani, olen tosi laiska lähtemään yökyläilemään sinne heidän luokseen, kaikki se tavaramäärän rahtaaminen... ja kun lapsuudenkotini on maalla, keskellä ei mitään, niin erityisiä tekemisiä siellä ei juuri ole. Omatkin vanhempani ovat lapsenlapsistaan innoissaan, ja rakastavat kovin, ja varsinkin äiti antaa käydessämme kyllä aikaansakin, isä ei niinkään, kun ei vain vanhankansan ihmisenä oikein osaa lasten kanssa olla. Ottaa kyllä syliin ja lukee vaikka kirjaa, mutta ei osaa samalla tavalla heittäytyä leikkiin kuin toisen puolen ukki. Lahjoja ei minun vanhemmiltani juuri tule, taikka tulee kyllä jouluisin ja synttäreinä, mutta ei muuten. Eikä ehkä tarvitsekaan, varsinkaan kun nuo toiset isovanhemmat kantaa liiankin kanssa. Ja sillainkin menee sopivasti, että kun miehen vanhemmat ostaa leluja ja ehkä vähän "turhiakin" juttuja, niin omat vanhempani ostavat järkeviä ja tarpeellisia lahjoja, esim. viime vuonna joululahjaksi äiti osti pojalle uuden peiton ja tyynyn. Omat vanhempani eivät ole tainneet koskaan ketään lastenlasta ottaa yökylään, mutta lieköpä kukaan koskaan pyytänytkään, en tiedä... eivätkä siis muutenkaan toimi minään lapsenvahteina, niinkuin miehen vanhemmat meille usein toimivat.
Lisäksi meilläkin miehen isovanhemmat, eli pojalle isoisovanhemmat ovat elossa ja ihan virkeitäkin vielä.
Eli kaikin puolin saa isovanhempi-tilanteeseen tyytyväinen olla, varsinkin kun niin paljon on näitä perheitä joissa isovanhemmat eivät ole niin paljosti läsnä kuin vanhemmat haluaisivat.
Omaa napaa...
Ihme ähkyinen olo, tuntuu, ettei sovi oikein hengittämään. Muistelisin poikaa oottaessa tämmöistä olleen joskus myöhäisemmillä viikoilla, mutta että jo nyt..? Eihän se vauva vielä yletä keuhkojani lyttäämään, joten mitäköhän tämä nyt oikein on..?
Ihana, isäinpäivä ensi sunnuntaina. Mielessä muhii jo täytskäri, hedelmäistä kakkua olisi tarkoitus kokeilla kun en ole sitä koskaan tehnyt. Tykkään leipomisesta hirmuisesti!! =)
No, josko tässä nyt olisi tärkeimmät, kuulostellahan taas! =)
Ippu 21+0
Meillä miehen vanhemmat asuu parin-kolmen kilsan päässä, ja poika on heille ensimmäinen ja toistaiseksi ainokainen lapsenlapsi, ja on kyllä saanut sen veroisen asemankin isovanhempien mielissä ja sydämissä. Viikonloppuna jos nähdään, niin viimeistään torstaina tulevat käymään (jos ei alkuviikosta me käydä heillä), että piti lähteä poikaa katsomaan kun niin tuli jo ikävä! Ja viimeksi eilen mummi osti pojalle hienon autonkuljetus-rekka-lelun, eli sekin puoli on "hoidossa", omasta mielestäni vain vähän liiankin kanssa, leluja kun on joka paikka täynnä, siltä alkaa jo tuntua. Enkä ilkeä sanoa että älkää ostako... mies saisi sen homman hoitaa, hänen vanhempansa kun ovat! No, paitsi lahjoja niin saadaan heidän suunnalta kyllä sitä tarpeellisempaakin isovanhemmuutta, eli henkistä puolta. Ukilla ja pojalla on ihan omia juttuja jo nyt, vaikka poika on vasta vajaan 2v, samoin mummilla ja pojalla on oma juttunsa, lintujen katseleminen kun ovat lintulaudalla syömässä. Pieni juttu, mutta molemmille osapuolille ilmeisen tärkeä =) . Enkä minä olisi tajunnut alkaa pojalle jotain lintuja esittelemäänkään, joten hyvä että joku hokasi!
Yökyläänkin mummi&ukki pojan mieluusti ottavat, ekan kerran oli 5 kuukauden ikäisenä ja sen jälkeen on ollut ehkä 3-4 kertaa. Mukavia pikku lomia itelle, kun poika menee yöhoitoon heille.Omat vanhempani asuvat n. 80 km päässä, heille meidän poika oli neljäs lapsenlapsi, ja tämä tuleva on jo kuudes, joten mitään erityistä hössötystä ei siltä suunnalta ole meidän lapset enää osakseen saaneet, se oli se sisarussarjani ensimmäinen lapsi joka sen höösäyksen kohteeksi joutui, muut eivät ole enää olleet niin jännä juttu!
Minun vanhempiani nähdään n. kerran kahdessa kuukaudessa, mikä on kyllä ihan omaa laiskuuttani, olen tosi laiska lähtemään yökyläilemään sinne heidän luokseen, kaikki se tavaramäärän rahtaaminen... ja kun lapsuudenkotini on maalla, keskellä ei mitään, niin erityisiä tekemisiä siellä ei juuri ole. Omatkin vanhempani ovat lapsenlapsistaan innoissaan, ja rakastavat kovin, ja varsinkin äiti antaa käydessämme kyllä aikaansakin, isä ei niinkään, kun ei vain vanhankansan ihmisenä oikein osaa lasten kanssa olla. Ottaa kyllä syliin ja lukee vaikka kirjaa, mutta ei osaa samalla tavalla heittäytyä leikkiin kuin toisen puolen ukki. Lahjoja ei minun vanhemmiltani juuri tule, taikka tulee kyllä jouluisin ja synttäreinä, mutta ei muuten. Eikä ehkä tarvitsekaan, varsinkaan kun nuo toiset isovanhemmat kantaa liiankin kanssa. Ja sillainkin menee sopivasti, että kun miehen vanhemmat ostaa leluja ja ehkä vähän "turhiakin" juttuja, niin omat vanhempani ostavat järkeviä ja tarpeellisia lahjoja, esim. viime vuonna joululahjaksi äiti osti pojalle uuden peiton ja tyynyn. Omat vanhempani eivät ole tainneet koskaan ketään lastenlasta ottaa yökylään, mutta lieköpä kukaan koskaan pyytänytkään, en tiedä... eivätkä siis muutenkaan toimi minään lapsenvahteina, niinkuin miehen vanhemmat meille usein toimivat. Lisäksi meilläkin miehen isovanhemmat, eli pojalle isoisovanhemmat ovat elossa ja ihan virkeitäkin vielä.
Eli kaikin puolin saa isovanhempi-tilanteeseen tyytyväinen olla, varsinkin kun niin paljon on näitä perheitä joissa isovanhemmat eivät ole niin paljosti läsnä kuin vanhemmat haluaisivat.
Omaa napaa...
Ihme ähkyinen olo, tuntuu, ettei sovi oikein hengittämään. Muistelisin poikaa oottaessa tämmöistä olleen joskus myöhäisemmillä viikoilla, mutta että jo nyt..? Eihän se vauva vielä yletä keuhkojani lyttäämään, joten mitäköhän tämä nyt oikein on..?
Ihana, isäinpäivä ensi sunnuntaina. Mielessä muhii jo täytskäri, hedelmäistä kakkua olisi tarkoitus kokeilla kun en ole sitä koskaan tehnyt. Tykkään leipomisesta hirmuisesti!! =)
No, josko tässä nyt olisi tärkeimmät, kuulostellahan taas! =)
Ippu 21+0