Kylläpäs täällä on raskaat keskustelut ollut meneillään... Itseäni jännittää myös aivan julmetusti tuo
np- ultra, että mitä jos siellä huomataankin jotain poikkeavaa, miten siihen pitäisi suhtautua.. Niin karua kuin se on ajatellakkin, minulle ei ole itsestäänselvyys että vauva saa tulla, oli hänellä mitä hyvänsä... Ajatukseen täytyisi sopeutua yms.. Syvästi toivon että meille jokaiselle suodaan terve vauva!
Ensi viikolla olisi taas neuvola. Ah miten ihanaa onkaan kun pääsee kuuntelemaan ne sydänäänet taas
Kävin keskiviikkona
verikokeissa, kun äitini ei muista, olenko sairastanut vesirokon... Nyt Venlan tarhassa sitä kuulemma riehuu, joten pakkohan se on nyt tarkistaa mitä on odotettavissa, kun tällä hetkellä en sitä saisi saada.. Toivon siis syvästi että olen sairastanut. Maanantaina sekin selviää...
Aamun
oireet ovat siirtyneet iltaan. Eilenkin olin töissä yhdeksään asti ja viimeinen tunti oli yhtä kakomista. Oli vähällä ettei oksu tullut. Pari iltaa sitten menin vaan kylmästi kotona oksentamaan ja sekö hirveetä oli yöh!!! En sitten tiedä mitä tämä meinaa...
Mulla on alkanut olemaan vähän
tyttöolo. En kyllä tiedä johtuuko se siitä, että toista tyttöä kovasti toivotaan vai voiko se olo olla muutenkin. Poikakin siis yhtä tervetullut kuitenkin
Sitä vaan miettii et hitsi osaako sitä edes poikaa kasvattaa
No tottakai sitä osaa kun se on oma, mutta .. jänskää!
Tänään olisi vielä iltavuoro ja la ja su vielä töitä. Argh. mitenhän sitä mahtaa jaksaa. Mutta jaksaminen palkitaan ensi viikolla kun on vain 4 päivää töitä...
Hauskaa päivää kaikille!