Maaliskuun Mussukat 2011 *TAMMIKUUSSA*

Nyt jo neljäs yö kun en saa unta. Mitkään negatiiviset asiat ei pyöri mielessä, en vaan kertakaikkiaan saa unta. Kaikki keinot kokeiltu. 3 tunnin yöunilla mennään joka päivä.Tunti siellä, tunti täällä, unta. Päivät olen virkeä ihan kun olis nukkunut 8 tunnin yöunet. Onko tää nyt jotain synnytystä ennakoivaa juttua? Paineentunne lisääntynyt alavatsassa. Vasta olin lääkärissä ja kohdunkaulaa ainakin 3 cm jäljellä vaikkakin vauva on kääntynyt jo alaspäin,ollut niin jo hyvänaikaa. Tänään tuli 33 viikkoa täyteen.

 

LD sun TODELLAKIN kuuluu olla ylpeä itsestäs just nyt !!!!! Mäkin olen susta ylpeä, vaikka en tunnekaan kun tämän kautta. Monesta ei olis ollut samaan, ja mun mielestä on ollut hieno seurata alun epävarmuuksien ja abortoimisen olleen vaihtoehto, jälkeen, että sä oot oikeasti kasvanut koko ajan siis vaikka mahakin, niin henkisestikin Olet oman elämäsi sankari, ja mieti kun jonain päivänä saat lapselles kertoa niin et hän oikeesti ymmärtää, mistä oot lähteny kaikkea tätä rakentamaan, kuinka ylpeä hän saa äidistään ollakkaan :flower:

vieno voi olla ihan loppuviikkoihin liittyvää unettomuutta, yritä kuitenkin ottaa torkut vaikka päivällä, unta tarttis vaan saada... mä oon sellanen häärääjä ite, et välillä oikeen joudun ite pakottamaan itteni lepäämään, ja siinä vaiheessa väsymys on jo menny ihan yli ja käyn ylikierroksilla yötä päivää, toki saan nukuttua enemmän kuin kolme tuntia yössä,mut kuitenkin. Voinen siis jotenkin kuvitella miltä susta tuntuu :hug: koita jaksella, ei tässä enää loputtomiin tota aikaa ole jäljellä, kaikki rentoutuskeinot vaan kehiin jos mahdollista....

jatkan kommentointia kunhan oon luotsannut perheen viikon viimeiseen työ- ja koulupäivään

 

Kiitos sain nyt sitten viime yönä vähän sitä unta, tosin vieläkin aika heikolla menestyksellä mutta kuitenkin.

 

Huomenta!

Tsemppiä kaikille ongelmien kanssa painiville!!!

LD:Sulle täytyy kyllä sanoa (lyhyesti vaan) et kirjoituksista tulee kuva ettei aina ole ollut helppoa mutta hienosti olet musta ottanut elämäsi ohjat omiin käsiin!!!

Mä itse olen aika vahva ihminen silleen etten helposta ota itseeni enkä pienistä hätkähdä. Kokoan rippeet uudelleen ja aloitan alusta jos tarve vaatii ja harvoin olen taakseni katsonut jne. Mutta vaikka ei aina ole kanssa helppoa ollut niin moniin tän ketjun kirjoittajiin nähden kuitenki olen ihan pumpulissa kasvanut/elänyt! Kuitenkin vuosien saatossa olen tullut aika lailla immuuniksi negatiivisillekin asioille silleen etten kovin niihin reagoi oli ne muiden tai omia. En tie olenko sitten täysin empatiakyvytön ja kylmä ihminen mutta ajattelen aina ettei meille enempää anneta kun jaksetaan kantaa ja p*skoja asioita tapahtuu... enemmän tai vähemmän.

Imetysliivit... Elloselta tuli tarjouskoodi et tuotteesta -50% ja muumilasit 4,90 (pojalla on noita) sekä postikulut 0e. Tilasin sieltä sit swegmark-merkkiset liivit ja hinnaksi jäi vähän alta 19e. En tie mimmoset on, onko kokemuksia merkistä?

 

Tsau!

Kikelle paljon voimia hankalalta kuullostavaan tilanteeseen! :hug: Joskus ihmetyttää, miten ne miehet voikin joskus olla jotenkin niin irrallisia tästä odotusajasta tai eivät ota huomioon kuinka paljon tähän aikaan naiselta voimaa kuluukaan ja kuinka iso osa vauva jo on omaakin elämää, joten vähän odottais sellasta sympatiaa kyllä enempi miehiltä päin.

LD: voi tosiaan olla ylpeä kyllä itsestään. Ei se helppoa yksin varmaan ole pärjätä. Onneksi sullakin kuitenkin aika hyvät "tukijoukot" takana, tai siltä ainakin kuullostanut on

flower: oli saanut hyviä uutisia, onnea niistä :flower: Tässä kun on lukenut näitä sokeritarkkailu juttujakin, niin ei sekään varmaan helppoa ole ja aiheuttaa varmaan ylimääräistä "stressiä" ainakin joillekin, varsinkin jos arvoja ei helposti saa pysymään alhaalla.

Silvialla: on kivanolonen mummo, kun hankkii pienelle kaikennäköistä jo nyt, se on kiva kun olette läheisiä Mulle tuli tosta isyyspakkauksesta mieleen, joka me silloin tilattiin, että siellä oli vielä ainakin hoitolaukku, t-paita (isukki) ja vauvalle vaavi t-paita, ja papoillekin omat paidat. Sitten joku lapsenhoito kirja, isälle kirjoitettu...

dindeille onnea uudesta mahdollisesta asunnosta.

Mitäköhän vielä piti kommentoida, taas oli tekstiä tullut paljon. ON: sen verran, että vauvan liikkeet on hirmusti voimistunut, ja kauheesti hyrrää, mut sen verran rytmi on muuttunut, ettei yöllä kovasti häiritse enää mun unta ainakaan. Meidän kuopus on alkanut puhumaan ihan älyttömästi enempi kuin ennen ja oon niin helpottunut, kun oli jo kauhukuvat päässä että puheteraupetille tässä vielä mennään, nyt toivotaan että alkais vähän jo jotain lauseitakin sieltä tulemaan, samoin pissat on alkanut kaikki tulemaan oikeastaan päivisin pottaan, kakkaa vaan edelleen vaippaan, mutta ainakin on jo pottaidea tullut selväksi

Me tästä lähdetäänkin varmaan vähän ulkoilemaan, kaikille kivaa viikonloppua :wave:

Mindi83 29+5

 

Neuvola kuulumisia

rv 33+3
paino +700g/vko
turvotus +
RR 126/77
pissa puhdas
Hb 108
sf 32,5
tarjonta Rt
Syke +150
liikkeet ++

Kaikki siis kunnossa. Toi Hb on laskenu vaikka oon nyt pari viikkoa syöny tota obsidania. Ja kyl sen tästä väsymyksestä huomaa.
Sain jo viimesen lääkäri ajanki, eli kyl se synnytys vaan lähenee. Hui.. :attn:

Palaan asiaan paremmalla ajalla.
Suuren suuret voima :hug: niille kenellä oli miesten kanssa ongelmia!!

Nunnika+Prinsessa 33+3

 

Neuvolakuulumisia...

Eilisen heikon olon ja huimauksen vuoksi siis siellä kävin. Kaikki on niinkuin ennenkin, verenpaineet ym ok. Viime viikolla otettu hb:kin 136 (noussut edellisestä kerrasta), joten syytä heikkoon oloon ei löytynyt... Vauvelin sykkeet 140-180 välillä, pitkään niitä kuunneltiin.

Terkkari sanoi, että jos viikonlopun aikana tulee uudelleen tuommoinen olo, niin sit pitää soittaa synnärille Kokkolaan. Siellä kun kuitenkin tietävät asioista vähän enemmän...

tombatar: Paketti lähti jo postiin =) Toivotaan että käyvät sun päälle paremmin ku mulle... Jos ei, niin kauppaa sit jollekin muulle
Muillekin siis tiedoksi: ne mun imetysliivit lähti tombattarelle.

Nyt tää lähtee syömään jotain ja sit pötkölleen sohvalle hetkeksi. Esikoinen meni tänään mummulle hoitoon, kun en uskaltanut pitää kotona jos vaikka heikottaa tänäänkin...

-JennyA & pikkuinen 31+6-

 

jees

mindi kiitokset juu, kivalle se kyl kuulostaa että kaikki on hyvin. ja mä en kyl mitää elämää suurempaa ressii ole noista arvoista ottanu, kun ennen raskautta oon jo terveellisesti ja lautasmallin mukaan syönyt. tosin mulla sit synnytyksen jälkeen vielä seurataan erityisesti arvoja, koska meillä suvussa sepelvaltimo-tautia, ja nämä kaksi kulkevat käsi kädessä: diabetes ja kolesterolit/sepelvaltimotauti. Ja tuo "siunattu" sapppivika vielä niin ei pääse tää ruokavalio karkaamaan käsistä varmaan loppuikäni aikana..

ja se on hyvä et saat mindi nukuttua!!! ja kyllä ne pottailutkin onnistuu, sitten ku tenava on siihen valmis, ei siis huolta, tuskin se kouluun mennessä enää vaippoja käyttää mukavaa viikonloppua, ja katotaaks ens viikol jos tuut kahveelle juniorin kans ?

nunnika oli saanut hyviä neuvola-uutisia, kiva juttu, niin se maaliviiva vaan häämöttää jo

jennyadelina ei sulla sitte hartiat ois jumissa??? se voi tehdä ihan sairaan olon.... mulla joskus oli niskat niin jumissa, et toinen ohimo puutui kun päätä käänsi.. ja olin tietysti heti varma et noni, sit on aivokasvain vähintään ...
kokeile venytellä niskaa, ja jos vaikka joku hierois sun hartioita/niskaa, jos sormenpäät oikeen puutuu niin mä veikkaan et huono olo on siinä et veri ei vaan kierrä kunnolla...
Mut voimia joka tapaukses, toivotaan ettei sairaalakeikkaa pukkaa..!!!

viikonloppu starttaa rentoutukaa, syökää, ja löhötkää

 

Onko kellään muulla ensisynnyttäjistä (tai miksei uudelleen synnyttäjistäkin) pelkoja miten selviytyä äitiydestä? Täällä ovat nousseet mieleen erilaiset pelot ja huolet. Yöt menee murehtiessa. Välillä tuntuu todella alakuloiselta ja jopa masentuneelta. Mietin kauheasti, että miten selviän yövalvomisista. Miten jaksan lapsen kanssa ja miten meidän elämä oikein muuttuukaan. Pääsenkö enää koskaan kiertelemään kauppoja tmv. mistä tykkään. Olenko enää muuta kuin äiti ja ennen kaikkea, osaanko kasvattaa lapsen oikein ? Osaanko turvata pienelle turvallisen lapsuuden ym. Olen itse kokenut lapsuudessani seksuaalista hyväksikäyttöä ja minulla on lastenkoti tausta perheväkivallan takia. Välillä tuntuu, että minusta on kehkeytymässä ylisuojelevainen äiti. Toivon niin kovasti ettei lapseni joudu kokemaan mitään sellaisia kauhuuksia, joista itse edelleen näen painajaisia. Joskus olen jopa miettinyt, että en osaa olla lapsen kanssa ja hänen olisi parempi jonkun muun kanssa. Nämä pelkotilat ovat tulleet ihan viime viikkojen aikana vasta. Tämä lapsihan on todella toivottu. Todellinen ihme, lapsettomuushoitojen tulos. Joihin en tietenkään olisi lähtenyt, jos en olisi lasta halunnut. Olivat ne sen verta kivuliaat henkisesti ja fyysisesti. Ylipäätänsä on ihme, että odotan lasta. Meillä tilanne näytti siltä, että se ei olisi edes mhdollista. Onnellinen ja kiitollinen olen mutta miksi nyt tällaiset ajatukset yhtäkkiä? Tämä olo hämmentää Tietysti tuskaa lisää tämä valasmainen olo tila, kun joka paikkaa kolottaa. SUpistaa, Maitoa valuu ja olo on tosi kurja fyysisesti. Se ehkä lisää henkistä ahdistusta entisestään. Pelottaa, että mitä jos nämä ajatukset eivät katoakaan, masennunko... Miten vauvan odotus voisi taas tuntua kivalta ja ihanalta... Toivottavasti nämä ajatukset katoavat viimeistään lapsen synnyttyä...

Helpotti vähän kirjoittaa ajatuksia. Kiitos, että ainakin muutama jaksaa lukea tämän.

Marrr + pikkuprinsessa 33+4

 

hyvä marr voi aivan samoja mäkin välillä mietin, ja vaikka kolmas tulossa se on ihan luonnollista käydä läpi kaikkea, kun kuitenkin palaa halusta olla hyvä äiti!
Mä kyllä kehottaisin sua ottamaan neuvolan kautta lähetteen psykologille juttelemaan... saisit purkaa nuo entisetkin asiat mielestäsi...
Mulla eksä on vaivannut elämää ja varsinkin välillä öisin tullut murehdittua.. mutta aloitin nuo jutustelut niin johan alkoi paine päässä hellittää
Ei se tarkoita et oot huono äiti jos et halua et oma lapsi joutuu kohtaamaan samaa kuin sä. Ylisuojelevakaan ei ole hyväksi, mutta mä uskon että tää on vaan vaihe, joka tulee raskauden herkistettyä sua nyt kovasti :hug:
jos tällaisia tuntemuksia on niin puhu ihmeessä terkkarille, se voi sulle laittaa lähetteen eteenpäin ja saat auki mielen, ja näin välttää mahdollisen synnytyksen jälkeisen masennuksen, koskaan ei ole liian myöhäistä!!!

ja voin omasta kokemuksesta kertoa nämä,oon ollut tuolla juttelemassa ennenkin, oli ihan oikea masennus ja muuta... enkä samaa halua enää koskaan takaisin, siksi taisteleminen kannattaa

 

JennyA tänks

marrr ihan normaalia et tulee kaikenmoisia pelkotiloja näin loppuvaiheessa. ne kyl häviää viimestään sit ku nyytti on sylissä :hug:
meillä suurimmalla osalla varmaan on erilaisia pelkoja... just eilen katoin sen DVD:n,minkä sain neuvolasta sillon ekalla käynnillä ja joku terapeutti tms puhui siitä. en ny äkkiseltään muista mitä,mut jos on se dvd,suosittelen kattomaan...
Se on Helistimen "Oppaana vanhemmuuden polulla

ON: ihmeen hiljanen masukki ollu pari päivää. liikahtelee sillon tällön,mut ei sellasta jytää,ku normaalisti!!! :|
MUN pelko onki se,et entä jos napanuora menee solmuun tai kietoutuu tiukkaan ympärille...

 

marrr musta noi kuulostaa ihan normaaleilta ajatuksilta kun saa ensimmäisen lapsen. Jotenkin ajattelen sen niin, että se kertoo vastuuntunnosta olla vähän huolissaan niin ison asian edessä. Ja miten sitä voisi olla varma omista voimavaroista tai äitinä olemisen taidoistaan kun sellaista ei ole ennen kokenut! Mutta hyvä merkki että asioita pohtii. Koska koko äitiyden ajan joutuu kuitenkin vaikeiden asioiden eteen, koko ajan lapsi tuo uudenlaisia haasteita. Ja ensimmäistä odottaessa koin juuri tuollaisia tunteita, sitten toisen ja kolmannen odotukseen liittyy uudenlaisia pelkoja. Mä olen ihan varma että susta tulee hieno äiti.

Mäkin pelkäsin sitä että olen ylisuojeleva ja varmasti olenkin. Mutta kun senkin asian tiedostaa, sen eteen voi tehdä töitä. Lapsi onneksi kasvaa vähitellen ja kun hän on vauva, saat vapaasti ylisuojella. Se reviiri siitä sitten pikkuhiljaa kasvaa ja ehdit vähitellen sopeutua päästämään enemmän irti. Sitten jos se ei oikeasti millään onnistu ja tarraat liikaa lapseesi, osaat varmasti etsiä tilanteeseen ratkaisun koska tiedostat ongelman. Sä pärjäät hyvin, ihan varmasti. Koet maailman ihanimman asian pian.

Ja kyllä mä vielä ollessanikin äiti mietin hetkittäin onko musta tähän. Joskus on niin poikki, etenkin nyt raskauden takia, ettei jaksa olla niin hyvä äiti. Silloin pitää antaa itselleen anteeksi ja tyytyä siihen että tekee parhaansa mutta jää silti hyvin kauas täydellisyydestä.

LD hyvä että näet itsekin omat voimavarasi ja vahvuutesi. Kulttuurissamme pitäisi aina olla niin vaatimaton että pitää pyydellä anteeksi jos on ylpeä itsestään. Ei tarvii pyydellä, on syytä olla ylpeä jos pärjää vaikeuksista huolimatta!

kike :hug: Onko mitään uutta ratkaisua näkyvissä vai onko epätoivoinen olo?

flower again voi luoja miten pistää vihaksi nuo exän puheet lapsille. Miksi aikuiset kiusaavat lapsia???? Mun oma äitini haukkui isäni vuorotellen kaikille mieheni sukulaisille häissämme! Ja miten se sattuikaan kun siitä kuulin jälkikäteen vaikka olin jo aikuinen. Hemmetti tuollainen katkeruus, onko se pakko purkaa juuri siihen osoitteeseen jolla ei todellakaan ole mitään osuutta siihen pahaan oloon. Voimia!! Ihanaa kun pidät pääsi etkä heittäydy samanlaiseksi vaikka varmasti kiusaus tehdä niin käy mielessä. Kyllä mä väitän että se haukkuminen miehesi nilkkaan kapsahtaa vielä mitä isommaksi lapset kasvaa.

dindei onnittelut kodin löytymisestä, kuulostaa kivalta

GCS15 Kuis jakselet?

Miten usein teillä on mittailtu hemoglobiinia? Kun tajusin ettei viime käynnillä mitattu ja neuvolat taitaa olla jotain 5 viikon välein. Aika pitkiä mittausvälejä sit tulee. Ensi viikolla on neuvola ja täytyy muistaa vaatia et se katsotaan, kun ainakin edellisissä raskauksissa olen rautalisän tarvinnut.

Oma napa jaksaa taas vähän paremmin. Eilen illalla lähdin yksin käymään ostoksilla ja tänään sain istua kampaajan tuolissa 2 tuntia. Kyllä teki hyvää! Vaikka olo on kuin valaalla, niin mieli piristyi kun sai vähän omaa aikaa.

Muita jotka inhoavat sairaalassaoloa? Kävin taas tänään miettimään että toivottavasti sitten pääsen kotiin 2 vuorokaudessa vaikka tehdäänkin sektio. Viimeksi töin tuskin päästivät. Ehkä voisin jo mennessä ottaa puheeksi että haluan kotiutua pikaisesti. En pysty nukkumaan siellä ja tiedän että kaipaan vaan kotiin jotta sais unta. Hassua, kun toiset sanovat että kannattaa olla sairaalassa mahdollisimman pitkään kun siellä saa levätä. Ei kyl päde muhun! Pelkkä lepo ei riitä, untakin tarvitaan.

Leppismom 32+0

 

Nii tää mummo o tää tuleva mummo, joka on innoissaan ku pääsee shoppailemaan. Mun isä aina valittaa kun heille ostetaan tavaraa, mutta tämä tuleva mummo saa nyt ostella sitten vauvalle.
Sanon mä mitä tahansa, niin se tavara mitä hän on päättänyt ostaa on siellä mun vanhassa huoneessa. Siellä mä käyn välillä kurkkimassa mitä pienokainen onkaan saamassa.
Mun vanhemmat ovat sanoneet että osallistuvat isompien tavaroiden hankintaan ja talvikamppeet ostavat. Heillä kun ei ole juurikaan menoja, mutta tulot huomattavasti isommat ku mulla. Heidän ensimmäinen lapsen lapsi ja jos saan joskus toisen, niin muita ei sitten tulekkaan. Siskollani ei ole lapsia, mutta saa toki viedä tätä mun pienokaista minne tahtoo. Pienokaiselle on kulttuuri rientoja tiedossa niin mummon ku tädinkin puolesta

Marrr Mulla on ihan samoja tuntemuksia.
Ensimmäistä odotan ja välillä mietin iltaisin tai öisin että oliko tässä sittenkään mitään järkeä. Pienokainen on hyvin toivottu ja olen lapsia hoitanut työkseni jo yli 10v. Mutta silti mietin että osaanko kasvattaa hänestä kunnollisen kansalaisen. Onneksi tuo siippa on kans samoilla linjoilla, että lapsi ei notkua kauppakeskuksissa ja olemme jo jutelleet murrosiästä. En meinaan halua että mun lapsi notkuaa missään toisessa kädessä kaljapullo ja toisessa tupakka. Tästä olemme molemmat samaa mieltä. Mulla on kyllä jo suunnitelma jos alkaa murrosikä menemään liian hurjaksi. Ei muuta ku lentokoneeseen ja mummolaan.


Silvia ja viliANNA 31+3

 

Leppismom: Mulla on mitattu kahdesti koko raskauden aikana. Muistaakseni toisella neuvolakäynnillä eka kerran ja sitten viime käynnillä vähän ennen joulua. Ja olikin laskenut aika reippaasti.. Varmaan pitää sitten erikseen pyytää että mittaavat, ainakin jos tuntuu siltä että olis voinut laskea tai jotain : /

marrr: Musta tuntuu kans välillä tuolta. Olenko mä sitten pelkästään äiti, enkä mitään muuta enää? Saanko koskaan enää tehdä mitään omia juttuja? Ja nyt jo tuntuu siltä että en kai mä uskalla jättää lasta ikinä hoitoon kellekään. Ja tämä on ihan naurettavaa jo, mutta oon jo miettinyt sitä että mitä jos se on jonkun toisen sylissä ja tippuu? Ei juma. Mut miten mä uskaltaisin antaa vaikka jonkun taaperoikäisen jolla on jo jalat alla, kenellekään hoitoon? Oon miettinyt jo sitäkin että jos lapsi on isänsä luona niin jos se isä ei kunnolla vahdikaan lasta..
Ja jos mun kaikki kaverit kaikkoaa. Kun mä en ole enää mä vaan ainoastaan äiti niin ketään ei kiinnosta olla mun kanssa. Ja kaikkia mun tekemisiä syynätään tarkasti, koska olen äiti, ja vieläpä yksinhuoltaja. Jos tulee jotain ongelmia niin vika olisi ainoastaan siinä että oon yh, ja saan haukut siitä kun päätin lapsen pitää. Tämmösiä mä olen välillä miettinyt..
Miten mä osaan kasvattaa lapsen niin että siitä tulisi kunnon kansalainen? Ja jos ei tule niin kaikki puhuu että no kun se on yksinhuoltajan kakara.
Oon myös kuullut monelta että väliaikainen ja hetkittäinen masentuneisuus on ihan normaalia. Esimerkiksi äitini sanoi että hän oli jossain välissä ajatellut että kunpa ei olisi päättänytkään lasta tehdä ja ei hänestä ole tähän, ja kunpa se ei syntyiskään. Ja kumminkin se on ollut vain jotain hetkellistä. Kyllä tää raskaus ja äidiksi tulo herättää monia ajatuksia.. Mut et ainakaan ole yksin ajatuksies kans :hug:

Mä oon koko päivän siivonnut, kuurannut oikeen lattiasta kattoon kun iski sellanen inspis ja tuntuu kyllä kropassa.. Vielä pitäs kaupassa jaksaa käydä.

Mukavaa viikonloppua!

LD + Pikkunen 30+4

 

pikaisesti vaan kommentoin tota Hb:n mittausta... mulla se on otettu joka kerta neuvolas käydessä,vaikkei olis tarviskaa. nytki huitelee yli 140!

ja takas makaronilaatikon tekoon :wave:


*muoks*

ny sitte alko se mylläys mahas :heart: kai "Veetillä" oli vaan hiljasempi päivä

 

Voi itku mikä tilanne Kike Voimia, toivottavasti asiat selviävät pian parempaan suuntaan :hug:

Miun imetysliivit oli siis carriwellin comfort pehmoimetysliivit ja seamless nursing bra.

Mie pääsin tänään äitiyspolille ultraan, kurkkasivat kohdunsuun ja tekivät painoarvion... Kohdunkaulaa oli ultralla 2,7 cm jäljellä, lyhentynyt viime kerrasta, mutta ihan ok uudelleensynnyttäjälle. Mutta kokoarvio olikin sitten ihan omaa luokkaansa, vähän vajaa 2500g, mie saan varmaan jättivauvan :| Seuraavan ajan antoivat vasta rv 38+4 jolloin mietitään käynnistystä, mut sain sit neukkutätin kautta ajan keskusneuvolaan kokoarvioon rv 34+6. Huh, no toki esikkokin oli päälle nelikiloinen, muttei se ihan näin iso näillä viikoilla ollut vielä. Mutta mahtui siis hyvin tulemaan vaikka oli isohko, ja synnytyskin oli vaan 2½ tuntia. Muuten kaikki oli vauvalla ja miulla tosi hyvin.

Miehen mummo kuoli eilen ihan yllättäen, oli tuupertunut vain pihalle :'( Mein pikku eskarilainen joutuu jo neljänsiin hautajaisiin kolmen vuoden sisällä, joista yhdet oli oman siskon, ihan liikaa :'(

Teto ja rakas pikkujätti rv 31+6 :heart:

 

leppismom kiitos, kyllä näihin lähipäiviin onkin paljon pahaa asiaa mahtunut,mut sain kuin ihmeen kaupalla eksäni tänään nenän eteen ja sanoin sitten aivan suoraan että tollaset jutut saa luvan loppua. mut hän väitti tavoilleen uskollisena, et mä vaan keksin kaiken... juu niin, mullahan ei elämässä ole muuta kun keksiä tollasia....
sanoin et taitaa olla kova paikka kun mulla meneekin hyvin, alko änkyttää ja oli tosi jumissa. väitti vielä vastaankin joten siitähän se kenkä puristikin aivan kuten aavistinkin
mä niin odotan aikaa et tää joskus loppuu, vallankin kun näen sen pahan mielen mitä toi noiden ala-arvoinen käytös tekee just lapsille...
JA mä en todellakaan alennu yhtä halveksittavaan käytökseen, se on vissi!!

hemoglobiinimulla mitattu lähes joka kerta, mut viimeks ei,kun on ollu kans ton 140.... maanantaina on taas neuvola, saas nähä onko mitää muutosta mihinkään lukemaan sillon

sairaala-inho no en kyllä tykkää siellä olla.... ihan pakosta kyllä oltava... mutta jos menee enemmän ku kaks päivää, niin mä voin sanoa hyvästit yöunille, ei siel ikinä voi nukkua, saati jos imettäviä äitejä on se kolme samassa huoneessa, jokainen herää syöttämään omaansa eri aikoihin, lakanat kahisee, muovijuttu hiostaa, äääkkk,ikävä oman miehen viereen..... ja päivälläkään siel ei voi nukkua kun sitte ramppaa muita kattomassa lähipiiri jne jne... et kyllä tavoite ois hilpasta himaan ihan niin äkkiä kun mahollista vaan....

liikunta tekee sitte hyvää, tänään tullu lenkkeiltyä koiran kanssa paljon, ihana talvinen sää, ja pieni lumisade oli jotenkin tosi raikas nyt odotellaan illan leffoja kaikki löhöilee mikä missäkin

 

flower again: Ei oo montaa päivää ku mies hiero noita mun hartioita, oli kyllä jumissa. Sen jälkeen on joka ilta ollu kauratyyny käytössä ja venytelly olen, et luulisin ettei johdu kyllä siitä.

Yks mikä mulle itselle tuli mieleen tuon huimauksen suhteen, on jatkuva korvakipu. On jatkunut nyt jo muutaman viikon, tulehdusta ei ole. Täytyy ens viikolla jutella neuvolalääkärin kans kun on joka tapauksessa aika sinne.

Tuossa äsken pistettiin meidän makkari ihan uuteen kuosiin. Kirjahylly lähti mun veljelle ja tilalle tuli tummanruskea senkki. Samalla vaihdoin verhot, tosin nuo ei kyllä jää. Etsinnässä on tummanruskeat verhot ja karvamatot, ja sitten yöpöydät. Sit oliskin valmista... Nyt kyllä tietää taas touhunneensa, maha on niin kipeä kun vaan olla voi. Hetkeksi tulin koneelle ja syön tässä samalla vähän iltapalaa, sit voikin jo mennä valmistautuun nukkumaan...

-JennyA-

 

Kike79:lle ekstrapaljon voimia!!! :hug: Toivottavasti kaikki menee parhain päin. Nää parisuhdekriisit on niin hanurista ja varsinkin kun olisi tärkeää muuta ajateltavaa. Tiedän miltä susta tuntuu. Esikon isän kanssa erottiin kun olin ihan odotuksen alussa. Raskasta aikaa oli, enkä muista odotuksesta siltä ajalta mitään. Palattiin sitten yhteen kuitenkin rv 20 jälkeen. Virhehän se oli, kun suhde ei kerran toiminut.

Korkeista paineista ollut puhetta. Niitähän ei sinänsä kroppa tunne. Joskus korvissa voi kuulua "huminaa", mutta tärkein mittari on ehkä sellainen epämääräinen huonovointisuus, varsinkin jos paineet nousseet nopeahkosti. Mutta kroonisilla verenpainetautia sairastavilla luku on saattanut olla korkealla vaikka kuinka kauan, eivätkä he sitä ole tunteneet. Pyörrytys ja huimaus on enemmän matalien paineiden ongelma. JennyAdelina, voisko sulla olla matalat verensokeriarvot, ootko syönyt ja juonut kuinka?

Tetolla oli kyllä ollut aika jämäkän kokoinen vaavelin painoarvio..

Äitiyspelkona mulla on ainakin se, kuinka saan arjen ja yöt rullaamaan nyt, kun on toinen tulossa enkä voi nukkua päikkäreitä vauvan tahtiin. Tiedän kuitenkin, että pelot kuuluvat tähän odotukseen ja vauva-arki alkaa siitä alun jälkeen rullaamaan omalla painolla. En mä ole ensimmäinen ja ainoa, joka saa toisen tenavan

Silvia Logo mä yritin kans kuukkelin avulla katsoa noista napavirtauksista, mutten löytänyt mitään avartavaa tietoa... Kaikessa puhuttiin enemmän tai vähemmän pre-eklampsiasta napavirtauksien yhteydessä..

( . )
Tänään oli se yksityislääkärin vastaanotto ja tuli mulle kyllä NIIN tarpeeseen. Aamulla vauva oli siihen lääkäriin asti tosi reagoimaton ja vaisu, itkin suihkussa aamulla ja olin ihan varma, että menetän tämän vauvan... :'(
Onneksi reissu oli onnistunut ja tiedot hyviä. Yksityislääkäri oli tosi mukava, mutta sillä ei ollut sellaista ultraa, jolla olisi voinut mitata napavirtauksia tai painoarviota (JA OLTIIN VIELÄ MEHILÄISESSÄ :O ). No, se oli siitä niin pahoillaan, kun mä nimen omaan näiden asioiden takia ajoin "pitkän" matkan kaupunkiin, joten se soitti VKS:n päivystävälle kollegalle, joka otti minut ylimääräisenä synnärille ja katsoi siellä tilanteen. Tää VKS:n lääkäri oli aivan ihana n. 30-35 vuotias nainen, joka oli empaattinen ja tosi ystävällinen. Kertoi koko ajan ja jaksoi vastailla "tyhmiinkin" kysymyksiin. Oli selvästi omalla alallaan. No nämä tiedot saatiin:
- Vauva hyvän kokoinen, ei hätää siitä (painoarvio 2000g)
- Sydän normaali rakenteeltaan ja arytmioita ei tullut tälläkertaa, eli tasainen rytmi
- Vauva liikkui ultrauksen aikana (sekä sellaisia joita mä en tunne + tujuja möyrimisiä)
- Vauva teki hengitysharjoituksia, johon se ei tuhlaisi energiaa ollenkaan, jos kaikki ei olisi kunnossa
- Napavirtauksissa vastuksia vauvaan päin. Eli jostain syystä veri ei pääse aivan esteettömästi ilmeisesti vauvaan asti, jolloin napanuorassa paine kohoaa. Arvo ei ole vielä hälyyttävä, mutta vaatii viikottaisen seurannan vähintään.
- Liikelaskentaa edelleen päivittäin ja omien tuntemusten mukaan sairaalaan näytille, jos huolestuttaa tai laskennan tulos "poikkeava"
- Kertoi, että tilanne hyvä ja tällä hetkellä ei tarvitse huolehtia
BONUKSENA:
- Vauvasta nähtiin ihan vahingossa todella selkeä ja kaunis kasvojen kuva jollaista harvoin saadaan tavallisella ultralla (äitinsä nenä reppanalla ) Ja tää lääkärikin oli siitä ihan ihastunut!!!
- Ilmeisesti on EHKÄ kyseessä tyttö, kun selkeitä poikulin vehkeitä ei näkynyt, mutta tämä ei ole varmaa tietoa. No on kumpi tahansa, me HAPPY :heart:

Tuli oikeastaan sellainen fiilis, että olis pitänyt mennä VKS:ään synnyttämään! Siellä kaikki henkilökunnan jäsenet oli aivan ihania ja empaattisia. Tuli itselle niin hyvä fiilis jo pelkästään heidän kohtelusta mua kohtaan!!!
Noh, tää tenava vielä SEKS:issä ja seuraavaa (jos sellainen suodaan) koitan punnata VKS:ssä (jos valinnanmahdollisuus).

Nyt anoppilaan iltateelle

GCS15 & Touko-Pouko rv 32+3

 

heipat kaikille..

Marrr Mun mielestä nuo ovat täysin terveitä ajatuksia ja on todella hyvä että niitä miettii raskausaikana sillä monelle tulee sitten päähän nuo kysymykset vasta kun vauva on jo maailmassa. Itse odotan toista lasta ja mietin samoja asioita. En usko että se on pelkästään esikoista odottavilla. Minä olen lapsestani ylihuolehtiva ja ensimmäinen puolivuotta meni niin että jos nukuin pidempään kun mies heräsi lapsen kanssa niin heräsin hetkittäin kysyäkseni että onko kaikki kunnossa?? Ihan kuin mieheni ei osaisi poikaamme hoitaa. Vielläkin mietin kokoajan mitä jos käy sitä entä tätä ja tota.. On vaan pikkuhiljaa ollu totuteltava ajatukseen että kyllä kaikki menee omalla painollaan. Tsempit sinne kyllä varmasti huolet alkavat haihtua kun vauva syntyy ja alatte opetella eloa toistenne kanssa. Pääasia että tiedät että jokainen äiti stressaa samoista asioista tavalla tai toisella :hug:


Asunnosta viellä että tänään toimitettu liitteet yms ja käytännössä varmaa että muutto on edessä. Tosin muuttopäivä 1.3 kauhistuttaa kun tosiaan 2pv lasketun jälkeen. :O Jaa mitenköhän pakkaus sujuu kun olen näitten iskias / selkäkipujen vanki niin mies reppana joutuu ilmeisemmin kaiken aikalailla yksin tehdä. Tulee kyllä vähän huonoon väliin mutta palkintona uusi koti sekä pieni tuhisija :heart:

GCS15 Vauvan tila kuulostaisi hyvältä :heart: Jaksamista sinne on varmasti piinaavaa aika teillä mutta toivotaan että asiat menee hyvin :hug:

Sairaalasta minulla on hirveä sairaalakammo. Siksi toivonkin että saisimme perhehuoneen jotta mies pääsisi minun kanssa sinne yöpymään.
Miten muuten eikö uudelleensynnyttäjät kotiuteta nopeammin yleensä kuin esikoista synnyttäneet? Näin olen ainakin ymmärtänyt muttei omaa kokemusta sillä olen ensimmäistä kertaa vasta uudelleensynnyttäjän housuissa?

Dindei + pikku potkumaakari 33+5

 

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa. Töissä & lasten kanssa on pitänyt niin kiirettä, ettei ole ennättänyt yhtään palstailemaan muutamaan kuukauteen. Nyt sitten alkoi 3 viikon sairasloma, jonka jälkeen alkaa mammaloma - viimeinkin hetki hengähtää. Raskaus on välillä ollut aika vähän ajatuksissa kaiken tämän arjen "rumban" keskellä, ja nyt onkin hyvä hetki taas valmentautua tulevaan mm. täällä palstalla.

Odotus on sujunut hyvin, poika on todella isokokoinen, ja synnytys todennäköisesti käynnistetäänkin sen takia jo helmikuun puolella. Tällä hetkellä olisi aika varattuna 24.2! Sokeria tms. vaivoja ei ole onneksi ison koon syynä, istukka vain tuntuu toimivan hyvin... Ja isojahan nämä meidän aiemmatkin on olleet - esikoinen 4kg ja kuopus 5kg.

Pitäisi varmaankin alkaa valmentautumaan vauvan tarvikkeiden esille kaivelulla. Joululomalla ostin vaunut (tai oikeastaan tuplarattaat), sellaiset Phil&Ted's tosikätsyt. Äitiyspakkauskin tuli, pitäisi vielä ehtiä pesemään vaatteet.

Sairaalakassia en kyllä aio valmiiksi pakata, lähtö ei ole vielä kertaakaan tullut niin nopsaan, etteikö lähtiessä olisi ennättänyt ottaa mukaan kaiken tarvitsemansa. Ja toisaalta sairaalastahan saa kaiken siellä olo ajaksi, eli mies kyllä ennättää sitten tuomaan, jos mulla on jotakin "spesifiä" toiveita sitten mielessä. Läppäri mulla oli kyllä viimeksi mukana...oli tosi kiva katsella avautumisvaiheen aikana leffoja DVD:ltä, kestihän se kymmenisen tuntia. Ja ajatukset pysyi muualla kuin kivun sietämisessä.

Synnytys on alkanut taas tulla ajatuksiin - mua kyllä hirvittää jo taas melkoisesti, vaikka onkin jo pari ihan onnistunutta synnytystä takana. Niin, onnistuneella en siis tarkoita kivutonta, vaan sitä, että kaikki on mennyt muuten ihan hyvin...

maamo79 + veikka rv 32tai33...

 

Kun kirjoitin näin:"Teto Mainosta sinäkin mitkä mallit ostit? Mää olen ostanut kahdet Anitan liivit kokeilematta ja virheostoksia ovat molemmat olleet kun eivät jousta lainkaan. Tosin varmaan ovat sitten hyvät kun koko tasaantuu jossain vaiheessa." Niin sekoilin kun Teto puhui tilaamiensa liivien tulleen. Tarkoitin Miraci sua, että kerrohan mitkä tilasit tuolta Nursing bras from Emma Jane nursing bra through to Bravado nursing bras or anita nursing bras kun kattelin itsekin ja ovat TODELLA :attn: paljon edullisempia kuin Suomesta ostettuna, ainakin Bravadon mallit mitä mietin. Anitasta olenkin nuo pari venymätöntä mallia jo hankkinut...

Kaana 30+5

 

GCS15: hienoa kun sait jo vähän valoisampia uutisia. Toivotaan kaiken menevän loppuun asti hyvin.

Dindei: onnea uudesta kodista! Joko teillä esikoinen nukkuu omassa huoneessa? Menikö kauan tottua?

Sairaalakammosta: jouduin esikoiselta olemaan viisi päivää, enkä saanut yhtenäkään yönä nukuttua. Kävin jotenkin ylikierroksilla koko ajan. Inhosin siellä oloa. Ei mitään kammoa ole, mutta en siellä kyllä viihtynytkään.

Hemoglobiini on mitattu melkein joka kerta omasta tahdostani. Neukkatäti ei olisi mitannut niin usein. Ihmettelen kun en tässä raskaudessa joutunut rautaa syömään kun edellisessä söin tupla-annosta.

Synnytystapa-arvio olisi kahden viikon kuluttua. Maha oli tippunut käyriltä ja neuvolatäti oli huolissaan. Itse en stressaa kun esikoisen kohdalla teki samoin. Aktiivinen kaveri mahassa on. Vähän jänskättää kuinka isoksi kasvaa.

Täällä on saatu tänään raivarit anopille, jonka mielestä lapsella on parempi olla huono isä kuin ei isää ollenkaan. Argh :kieh: Mihin lapsi tarvitsee semmoista isää, joka ei osallistu lapsen elämään. Tälläkään viikolla ei ole kertaakaan lasta hereillä nähnyt! Ollut koko ajan pitkää päivää töissä. Oon tullu siihen tulokseen et miehen kotoa nää ongelmat juontaa. Siellä isä ei ole koskaan osallistunut lasten tai kodin hoitoon. Vaimon kanssa ei koskaan reissata, mutta omilla reissuilla kyllä käydään. Jos ongelmia tulee niistä ei puhuta vaan ne lakaistaan maton alle. Nykyään ovat molemmat eläkkeellä ja nyhjöttävät kotona kun mies ei suostu kotoa mihinkään lähtemään (paitsi omille reissuille). Anoppi haluaisi reissata ja nähdä maailmaa, mutta ei halua ilman miestä lähteä. Nyt se anoppi sit kuvittelee että koska hän on niellyt asioita koko elämänsä niin nyt minunkin kuuluu niellä miehen tekoset. Kyllähän nostattaa verenpaineet tappiin.

Olen ottanut kotona sen linjan etten puhu ennen kuin mies alkaa puhumaan. Olen niin paljon puhunut asioista kuuroille korville eli nyt kokeillaan toista tapaa ja ollaan hiljaa. Yritän hiljakseen järjestellä elämää ilman miestä. Mihin ihmeeseen on hävinnyt se mies kenen kanssa menin naimisiin.

Kauheaa tilitystä tällä kertaa...

Peppioliina rv 34 POKS!

 

peppioliina mä niin tiedän ton kun anoppi alkaa viisastelemaan mikään ei ole raivostuttavampaa!!!!
Ja onhan lapsella isä vaikka jättäisitkin sen,onhan sillä tapaamisoikeus silti. on vaan isästä kiinni minkä verran lapsensa kanssa haluaa aikaa viettää.
Ja anopille ei kuulu piirun vertaa teidän asiat saati päätökset mitä sä teet ja tulet tekemään. on sejännä et jotku luulee et miniä on ihan kuin omaisuutta mihin on kaikki päätösvalta.... mun eksän käytös juontaa samoin vanhemmiltaan. se on kyllä nähty. ikävää kyllä että sulla se osuu tähän odotusaikaan...
Mikä ei tapa, niin vahvistaa!!!!! voimia ihan hirveesti!!!! mun erosta on vajaa kaks vuotta ja mä tein selväks kyllä sillon kaikille, et turha tulla neuvoja antamaan kun ei kukaan muu mun arkea tiedä. miehellä oli aikaa kyllä kaikille muille mut ei mulle ja lapsille, just omia reissuja oli millon laivalle, mihin millonki.... ite en päässy minnekkään, appivanhemmat ei suostuneet ees lapsia hoitamaan et jos mies meni ni oisin päässy minäki vapaalle.
toivon että saat kaiken järjestykseen ja uskon kyllä että saat, tunnut vahvalta jo nyt, vaikka paljon on vielä edessä :hug:

gcs hyviä kuulumisia sait, kiva homma nyt vaan malttia mieleen, ja voimia loppuodotukseen!!!!

dindei teillä kans edessä jänniä hetkiä teillä miehen kans oivallinen parisuhde-testi toi muutto, mut uskon et sujuu ongelmitta, mies varmasti tekee sen mielelläänkin, kun kerran itekin asiaa haluaa. lykkyä pyttyyn siis

mä jännitän tulevia vauva-kutsuja.... ja eilen sain vinkin et mulle vissiin ois polttaritkin tulossa kaveri järkkää miehelle miesten tzembalot ja mä saan jännittää mitä mun kaverit mun pään menoksi suunnittelee... :O no tosi kivalta tuntuu, ja kyllähän tässä rouvistuminen jo häämöttääkin, vielä pitäis miehen vaatetus ratkaista, lasten vaatteisiin pisteet iin päälle, mun sormus (josta näin jo yhtenä yönä unen ) ja sit vielä tuo tarjoamispuoli....
vielä ehtii

yö meni repaleisesti vaihteeks.... koira halus yhen aikaan ulos.... no kävin sitte samalla vessassa, vauva alko hillua joten en sit heti saanu unta... alko asiat kelaantua taas päässä. no sit heräsin jossain vaiheessa kamalaan uneen kun tappelin siskon kanssa. siis se oikeesti suuttu mulle ja mä itkin ja koitin selittää mut kukaan ei kuunnellu mua.... heräsin kun mies töni ja kysyi et sanoinks jottai??
Joo, unta se vaan oli, mut ei kaukana todellisuudestakaan....kun mun toinen sisko on sellanen jääräpää, et se kyllä kyselee mun asioista kaiken ja mä tietty kerron. Mut sit se ite pihtaa omissaan, eikä kerro mitään, valitttaa vaan omaa elämäänsä ja heitttääntyy marttyyriks, RAIVOSTUTTAVAA!!!

no, sitten katoin kelloo ja totesin et nousenpa ylös niin saan rauhallisen aamutuokion kahvitella ihan yksin kun muut koisaa vielä

voimia kovasti kaikille ongelmissanne!!! meilä on kaikilla vähän erilaisia murheita,mut kukaan ei pääse ilman murheita elämässä.... ne syö kyllä hermoja ja jaksamista, mut selvittyä voi vaan jälkeenpäin todeta vahvistuneensa, ja voittaneensa vaikeat ja ylitsepääsemättömiltä tuntuneetkin esteet :flower:

 

flower mukavaa aikaa siis tiedossa ystävien kanssa jos saat vauvakutsut sekä polttarit, kivaa!

GCS15 kiva että sulle jäi hyvä mieli käynnistä. Tsemppiä!

dindei kyllä kai ne keskimäärin uudelleensynnyttäjät päästää nopeammin, tilannekohtaisesti tietty. Mä pääsin tokan kanssa vähän nopeammin. Ja nyt tuntuu, että saa olla tosi painavat syyt että suostun kolmanneksi yöksi jäämään. Mekin olemme olleet perhehuoneessa ja toivomme sitä nytkin, mutta silti tuntuu, etten kestä siellä olla kuin sen pakollisen max 2 vrk. Ja aika mielenkiintoinen tuo teidän muuttopäivä, mut etteköhän te siitä selviä

Miten teillä sujuu liikunta tällä hetkellä? Mä liikun synnytykseen asti jos vaan ei tule mitään oikeaa estettä, mutta sisua se välillä vaatii. Yksi ilta yritin polkea crosstrainerilla (meillä on kotona) ja pääsin 30 sekuntia kun piti jo pysähtyä... Sitten ekojen minuuttien jälkeen alkoi vihdoin sujua, mutta ei meinaa yli puolta tuntia jaksaa. Kävelylenkillä menee välillä reippaasti jonkin aikaa, välillä on pakko pysähtyä supistelun takia. Ylämäkiä ei enää edes kannattaisi kiivetä, aika avutonta etenemistä. Tuntuu, että puoli tuntia on jokin raja kävelylenkilläkin ja kun se ylittyy, kiristely ja supistelu ja muu tukaluus pahenee. Kiinnostaisi tietää miten muilla. Ja siis olen kuntoillut ennen raskautta ja olin hyvässä kunnossa kun tulin raskaaksi, mutta juoksemisen lopetin elokuussa ja lihaskuntojumpat vähän aikaisemmin.

Leppismom 32+1