Maaliskuun Mussukat 2011 *TAMMIKUUSSA*

Hirmuisesti Onnea kaapolle pienestä tytöstä! :heart:

kikelle piti myös toivotella kovasti voimia! Jotain tosi ikävää tuntuu tapahtuneen yllättäen... :hug:

Hb mulla mitataan viikottain kun käyn muutenkin labrakokeissa. Siinä se pyörii 88-94 välillä.

Kantoliinaa tai reppua oon aina välillä miettinyt, vielä kuitenkin hankkimatta. en usko, että jaksan alkaa sen liinan kanssa säätämään, opettelemaan sitomisia yms. Et ehkä joku reppu olis kätsympi meille. Varmaan hankitaan vasta sitten jos ilmenee tarvetta.

Minkäänlaista sairaalakammoa en pode, siellä ollaan jos sille on tarvetta. Tänä vuonnakin olen osatolla viettänyt 7 vuorokautta, ja voihan se olla että ennen synnytystä siellä tulee makoiltua enempikin. Mulla oli niin läheltä piti tilanne esikoisen syntyessä, että nyt olen sairaalassa ihan mielelläni jos tilanne sitä vaatii.

Synnytys on alkanut mietityttää kovasti; aletaanko käynnistelemään jossain vaiheessa, syntyykö alakautta vai leikataanko... paljon kysymyksiä mielessä. Pitääkin ens viikon lääkärissä ottaa selvää.

Liikuntaa ei täälläkään pystytä harrastamaan! Kauppareissulla pystyn just kävelemään sen mitä pitää ja sekin tuntuu jo inhalta. Siivota en pysty, lääkäri määräsi mut siivouskieltoon viime viikolla.

Mä oon alkanut yöllä heräämään tosi tiuhaan vessaan! Jo tunti sen jälkeen kun oon mennyt nukkumaan pitää nousta vessaan, yhteensä tulee käytyä 3-4 kertaa yön aikana Onneksi saan ihan hyvin unta uudelleen, mutta se sängystä nouseminen ja sinne vessaan pääseminen on kyllä aika vaivasta.

~ miraci ja pikku-ukko rv 32+2 ~

 

OAS-synnäri on osastona tuttu harjoittelujaksolta. Silloin olinkin seitsemää syntymän ihmettä todistamassa.. Että sinällään se osasto on hyvinkin tuttu hoitajan näkökulmasta. Ja sitä vauvalaahan ei OAS:ssa periaatteessa enää ole, vaan potilashuoneisiin on rempattu vauvanhoitopisteet, joissa vauvoja äidit hoitajien avulla hoitelee.. Vierihoitoon siirrytty siis sielläkin. Mun käsityksen mukaan noita vauvaloita ei enää monessakaan paikassa ole? Vai onko? Toki vaavin saa hoitajien huomaan viiä esim. suihkun ajaksi jne. Ja kylläpä siellä yölläkin oli pieniä tuhisijoita jos äiti kovin väsynyt oli tai muuta.

Synnytysvalmennus tosiaan alkaa huomenna.. Ja yksin joudun menemään :kieh: Mies iltavuorossa, mutta sais kyllä pidettyä vapaapäivänkin.. Eipä vaan kai koe tarpeeksi tärkeänä tuota valmennusta. Perhana että raivostuttaa!! Mullekki sanoo, että oothan sää synnytyksissä mukana ollu, että mitä sääkään sinne meet?! NO HALOO - enpä ole kertaakaan ite synnyttäny. MUR! Saati että tuo mies ei tiedä synnytyksen kulustakaan yhtikäs mittään.. Ompahan vaan perussuomalainen maalaisjunttiukkojääräpääpohojammaalainen. :xmas:

Kaapo80 Ihanaa kuulla vauvauutisia! Onnittelut :flower:

Kantoliinasta senverran, että olen kuullu puhuttavan, että isorintaisten jotenkin hankalampi käyttää? Ja kun mullakin pituutta huikeat 154cm, niin kuulemma miltei mahoton yhdistelmä. Onko teillä millaisia kokemuksia? Niin ja kun painoakin tosiaan enemmän ku tervettä ois..

Sairaalapelkoa poden kyllä. Koskaan en ole sairaalassa ollu. Yhtään ainoaa tikkiä mulla ei ole ikinä ollu. Mun sairaalakokemukset itse potilaana ollessa siis täysin nollat. Ensimmäiset tukimuksetki oli nyt nuo ultrat KPKS:ssä. Toki nyt siis jotain päivystyskäyntejä ollu ku angiina tms. Töissä kyllä olen ollut ja siksiki kai jotenkin hirvittää.. ku tietää mitä kaikkea VOI tapahtua ja eteen tulla.. HYIJ!

(.) Supistelee päivittäin. Nyt välillä jopa kivuliaammin.. tai ne supistukset on muuttunut jotenki erilaisiksi. Ja varsinkin petipuuhien jälkeen.. ihan mahoton supistus iskee päälle ja kestää pitkään!! Lääkärineuvola tiistaina ja kiva saaha tietää onko kohdunsuulla aiheuttanu supistukset jotain muutoksia.

Jaksaisko leipoa pullaa? Hiivaakin eilen tomerana kaupasta ihan sitä varten ostin.. Hmm. Mulle äkkiä virtaa jostain!

-Pahkuratäti ja Santeri 30+1-

 

Kaapo Onnea pienestä tytöstä :flower:

Anoppi Mä en ole vielä koskaan tavannut anoppiani. Kiitos pitkän välimatkan. Hän oli syksyllä käymässä euroopassa, mutta onneksi olin töissä ja en päässyt mukaan. Olen ymmärtänyt että hän on melkoinen komentelija. Kun hän tulee eurooppaan, niin kaikkien lasten pitäisi olla lentokentällä häntä vastassa. Ja kun siippani ei ollut, niin herttinen kun puhelin kävi kuumana ja mamma oli vihainen. Ja onneksi emme ole vielä vuosiin sinne matkustamassa ja onneksi meillä ei ole hänen kanssaan yhteistä kieltä. En satu kuulumaan suosikkeihin, kun en ole arabi, en muslimi ja en ole sukulainen
Joten onneksi hän sattuu asumaan hyvin hyvin kaukana.

Mun vanhemmat ovat ottaneet siippani hyvin vastaan ja isäni ja siippani tulevat todella hyvin toimeen keskenään.


Silvia ja viliANNA 31+5

 

Oikein paljon onnea Kaappolle pikkuisesta :flower::flower::flower: Onneksi tosiaan oli noin hyvät viikot jo. Kaikki sujuu varmasti hyvin.

Vihdoin meillä keskusteltiin ongelmista eli hiljaa olo oli kaikista paras keino. Mieshän on pohjimmiltaan hyvä mies. Ei hakkaa tai juo sekä on hyvä isä silloin kun sitä on. Yrittäjä kun on niin sitä aikaa ei vain tunnu koskaan olevan. Ilmeisesti kyseessä on ollut kaverisuhde tähän naiseen, alkuun ollut jonkinlaista ihastumista. En vain tiedä uskallanko enää koskaan luottaa. Enkä ymmärrä miten pääsen tämän asian yli. Mustasukkainen luonne kun olen. Mies on suostuvainen terapiaan, joten enköhän kuitenkin katso olisiko siitä mitään apua meidän tilanteeseen. Ero olisi kyllä helpoin vaihtoehto minulle, mutta olisiko se kuitenkaan oikea valinta ja liian itsekäs teko. Anteeksi kun jauhan näitä asioita jatkuvastasti täällä :ashamed:

Nyt vanhojen vauvanvaatteiden lajitteluun...

Peppioliina rv 34+2

 

Peppioliina Ei sun tarvii pyytää anteeksi että kirjoitat niistä. Parempi kun saat purkaa niitä täällä, eikä tarvii yksin murehtia.
Jos mies on suostuvainen terapiaan, niin ehkä sitä kannattaisi kokeilla. Ja sun kannattaa puhua siitä luottamuksesta. Jos saat hänet tajuamaan että sen takaisin saaminen ei ole mitään helppoa. Mikä tarkoittaa sitä, että hänen pitää oppia ottamaan se huomioon teidän yhteiselämässä.

 

Heipat kaikille..

Kaapolle paljon onnea pienen johdosta :flower:

Muutto se täällä vaan pyörii mielessä eikä mitään voi viellä varsinaisesti tehdä kun ei tiedetä saadaanko yhtään aikaistettua muuttopäivää. Talot siis kun ovat viellä rakennusvaiheessa ja ensikuun puolivälissä valmistuu niin jos me päästäisiin aiemmin muuttamaan olisi aivan mahtava juttu. Tämä ilmeisesti selviää ensiviikolla..
Niin siis eihän meillä varsinaisesti ollut tarkoitus muuttaa mutta kun poika olisi pitänyt alakertaan siirtää nukkumaan niin itse lykkäsin, lykkäsin ja lykkäsin tätä kunnes aloin harkitsemaan asuntoa yhdestä kerroksesta. No nyt saadaan saman kokoinen koti, halvempi, upouusi YHDESSÄ kerroksessa joten voi kyllä me muutetaan vaikka maha olisi minkä kokoinen. Nyt sitä alkaa toivomaan että ehtisi ennen muuttaa ennenkuin pieni syntyisi joten jos menisi vaikka 1vkn lasketun yli olisi mahtavaa. Toisaalta jos tulee ennemmin niin eiköhän siihenkin keinot keksitä...

Nyt tulikin vieraita niin palailen myöhemmin...

Dindei + pikku 34 POOKSS :kiss:

 

LD: En mä tiedä miten teillä siellä on, siis saatteko mennä Kokkolaan. Kannattaa kysäistä neuvolasta. Meiltä kun yleensä kaikki menee Kokkolaan synnyttämään, mä taidan olla aikalailla poikkeus kun haluan Oulaskankaalle.

Oulaskankaalla vauvala jäi pois joskus sen jälkeen kun tuo meidän esikoinen on syntyny. Sillon se vielä oli, siis syksyllä 2008. Me oltiin sellasessa huoneessa, joka oli remontoitu jo uuteen kuosiin, siis sellaseks että on altaat, kaapit, tasot yms sellaset, että pystyy vauvaa hoitamaan huoneessa. Mua itseäni se vähän harmittaa, meillä tuo neiti oli vauvalassa nukkumassa monta kertaa, että sain ite levätä. Yötkin oli siellä, toivat vaan syömään sit tarvittaessa, eka yönä ei ollenkaan että sain nukkua univelat pois.

Kuorsaamisesta: Tunnustan :/ Oon kuorsannu monta vuotta jo, johtuen luultavasti ylipainosta ja tupakoinnista. Nyt raskauden aikana en tiedä onko muuttunu, mut luultavasti ihan samaan tapaan kuorsaan...

Kantoliina meillä on. Ostin sen kaverilta, mutta eipä sitä ole paljoa tullu käytettyä. Mä koin sen niin kuumaksi, ettei oikein onnistunut... Hikoilin kuin pieni possu jos liina oli päällä.

Esikoinen täällä pitää melkoista vinkukonserttia ja isänsä vaan tuijottaa telkkaria. Tuota on nyt jatkunu pari tuntia, mut kun mä en pysty tuon kanssa touhuamaan. Tekis mieli räjähtää tuolle miehelle ihan kunnolla. Huomasin äsken, että ei oo toivoakaan siitä et voisin mihinkään sairaalaan lähteä, kun ei noita voi tänne kahdestaan jättää. Jää toinen ilman ruokaa, kun yks vaan makaa sohvalla... Mut nyt mä lähden neidin kans pötkölleen, jos saisin sen vaikka unille ja loppuis tuo kitinä...

-JennyA-

 

kaapo80 Valtavasti Onnea :heart:

LD no voi kauhistus jos oon kummitellut sun unissa, heh . Ens syksynä voit sit onnitella 14 yhteisestä vuodesta, kauan on jo kimpassa kuljettu, kakskymppisestä saakka

liro mulla samat mietteet, miten tää maha enää voi kasvaa?! Sehän ratkeaa.

peppioliina mukavaa kuulla että olette löytäneet keskusteluyhteyden. Kyllä kannattaa sisulla yrittää vaikeuksien yli. Ei tietenkään loputtomiin, mutta ehjän perheen eteen kannattaa kovasti ponnistella. Varmasti sen rajan jokainen sitten itse tietää. Voimia, on tuo selvittelykin raskasta. Kyllä parisuhde vaatii välillä hurjasti.

liikunta vihdoin sujui paremmin. Jaksoin erinomaisesti crossata tänään yli puoli tuntia. Ehkä kannattaisikin keskittää tuo liikunta enemmän aamupäiviin, kun supistelu lisääntyy iltaa kohden.

Eilen illalla puin lapsia, olin kyykkyasennossa ja mulla oli sellaiset vatsan alle jäävät äitiysfarkut. Ne painoi kyllä vatsaa mutta en tuntenut sitä liian epämukavaksi. Mut sen jälkeen puolen tunnin ajan tuntui välillä ihan hirveitä kipuja että ihan itku oli tulla. Täytyisi niin paljon enemmän malttaa hidastaa ja tehdä asiat rauhallisemmin ja miettiä noiden kyykkäämisten kanssa miten olla. Viikolla kun puin lapsille kurahousuja, tuntui että happi loppuu ihan kokonaan kun vatsa ja keuhkot on ihan rutullaan siinä kumarrellessa.

Leppismom 32+2

 

Närästys näyttää vaan pahenevan kokoajan, enemmän ja enemmän saa miettiä mitä suuhunsa laittaa..

Nukkuminen on surkeaa, iltaisin supistukset häiritsee, vauva potkii, ajatukset pyörii, närästää.. The time of my life indeed....

Synnytyspelko oli kun aloin odottamaan tätä lasta, mutta mitä enemmän aikaa menee, sitä enemmän on rohkeutta keertynyt. Ja varsinkin että yritän synnyttää alakautta, vaikka eka synnytys menikin iha perseelleen. Jos tääkin menee perseelleen niin minkäs teet. Me ei miehen kanssa aijota tehdä enempää lapsia, joten tästä tulee olee mulle viimeinen synnytyskokemus, olis tosi ihanaa jos se menis tällä kertaa paremmin.

Tuki esikoinen meillä kovasti vauvaa odottaa ja silettelee mahaa, et siellä se vauva on mahassa ( Sinna 3,5v.). Ja mies jaksaa hieroa ja kuunnella mun kitinää
Ihanaa että tätä ei olis enää kauaa..

SuzZ + masukki 32+2

 

Heippa pitkästä aikaa!

Tämä mamma aikoi taas aktivoitua palstailemaan. Elokuussa olen näköjään viimeksi kirjoitellut... LA on ultrissa myöhästynyt tuosta itse lasketusta, ja nyt se on 18.3. Hieman kyllä aavistelen, että saattaisi syntyä aiemmin, mutta se jää nähtäväksi.

Tänne on osalle jo syntynyt pikkuinen, joten onnea heille! Varsinkin kaapo80:lle uusimpana. :flower:

Liikunta on täälläkin vähäistä. Lähinnä liikun esikoisen perässä ja satunnaisesti venyttelen. En edes uskaltaisi paljoa rehkiä, sillä maha menee aika herkästi pinkeäksi ja alapäässä saattaa vihloa. Eilen säikähdin, kun työnsin esikoista polkurattorilla ja siitä tuli maha todella kipeäksi. Onneksi meni muutamassa tunnissa ohi, kun lepäili ja otti päiväunet. Mutta nyt ainakin osaa varoa tuota mahaa, ettei pahasti kumartele! :|

Kuorsannut olen jo pitemmän aikaa. Välillä herään itse omiin korahduksiin. :ashamed: Onneksi miehelläkin on nuha, joten kuorsaamme kilpaa. Ja esikoinen on tottunut nukkumaan hälyssä, joten häntäkään ei haittaa.

Kantoliina tuntuu itselle jotenkin vieraalta kapistukselta. En jaksa opetella niitä sitomisia, vaikka nekin varmasti oppisi helposti. Kantorepun voisin pyytää tutulta ensin kokeiluun. Sellaista voisin kuvitella käyttäväni, jos tarvetta esiintyy.

Anoppi on onnekseni ok ja appiukko vallan mahtava tyyppi! Anoppi auttaa aina tarvittaessa (ja välillä vaikka ei tarvitsisikaan), mutta osaa antaa etäisyyttäkin, vaikka asummekin lähekkäin. Hän vain on sellainen kätevä emäntä, että itselle saattaa välillä tulla alemmuuskompleksi, kun ei itse saa aikaiseksi kaikkea sitä, mitä hän ehtii palkkatyön lisäksi tehdä...

Synnytysvalmennuksessa ei käydä tällä kertaa, koska esikoisesta käytiin. Jos siihen liittyisi synnärillä käynti, niin sitten voisin harkita käyväni siellä uudelleen.

Sairaalapelkoa minulla ei ole, mutta vähän ahdistaa ajatus, että saatan joutua olemaan siellä taas pitempään. Esikoinen oli kolme kertaa sinivalossa, joten visiittimme venyi kahdeksan päivän mittaiseksi. Ei siinä muuten mitään, mutta kun siellä on tylsää, varsinkin kun vauva on valossa eikä pysty hänen kanssaan "seurustelemaan". Nyt kun on esikoinen kotona odottamassa niin on varmasti kahta kauheampi kiire kotiin hänen ja miehen tykö. :heart:

Yöllä heräilen yhden kerran käymään vessassa. Välillä menee kauemmin, että nukahtaa uudelleen, mutta vielä ei ole pahemmin valittamisen aihetta. Varsinkin, kun esikoinen nukkuu ihanasta 9-10 asti, niin ehtii saada hyvät yöunet.

HB:tä ei ole mitattu joka käynnillä, mutta viimeksi mitattiin ja nyt syön rautaa joka toinen päivä, ettei se tippuisi. Vielä oli kohtuullinen arvo.

Siinäpä kuulumisia. Pitää nyt tosiaan tsempata ja kirjoitellakin tänne eikä vain käydä lukemassa.

Meep 31+2

 

Kaapolle hirmusti onnea pikkuisesta :flower: Ihanaa, vauvauutisia! Onneksi olitte jo noin hyvillä viikoilla, kaikki sujuu varmasti hyvin!

Hienoa että Peppioliinan mies on suostuvainen terapiaan, kannattaahan sitä ainakin yrittää!

Miulla on se hug-a-bub (ja monta muutakin :saint liina, ja tykkään kyllä kovasti. Itselläni on melko isot tissit, ja varsinkin imetysaikana, mutta kyllä meillä on liinailu sujunut siitä huolimatta hyvin!

Miulla on kyllä tosi ihana anoppi ja appiukko, oikeestaan koko miehen suku on tosi mukavaa porukkaa, tulen hyvin juttuun kaikkien kanssa. Miun suku onkin sitten asia erikseen : / Onneksi kuitenkin ainakin omat veljet on mahtavia, ja muutama muu sukulainen, ei tartte koko sukua hävetä...

Sairaalapelkoa miulla ei ole, olen tosi paljon joutunut olemaan siellä lasten kanssa joten tottunut olen. Miulla on tuossa meidän sairaalassa kuollut äiti, isäpuoli ja oma tyttökin :'( Mutta jotenkin silti ei ahdista sinne mennä, vaikka eihän se mukavaakaan ole, varsinkaan kun joutuu niiden huoneiden ohi menemään missä tytön kanssa oltiin, ja missä hän kuoli :'( Ensi viikolla menenkin lastenosastolle taas pojan kanssa yöksi kun on se tyhjennys ja tähystys.

Esikosta olin sairaalassa 5 päivää, ja viihdyin ihan hyvin täysihoidossa, varsinkin kun olin alkuun epävarma vauvan kanssa. Sitten kun päästiin perhehuoneeseen, jotenkin alkoi ihan luonnostaan mennä omalla painollaan vauvan hoito ja olikin mukava lähteä kotiin Tytöstä olin 2 yötä, kotiin oli kova kiire kun pikkuinen esikoinen (1½v) odotti kotona. Sittenpä murehdinkin kotona kun tyttö oli unelias, eikä jaksanut syödä kunnolla : /

Mie yksi ilta tajusin, että meillä poika on saanut tuntea paljon enemmän vauvan potkuja kuin iskä :O Iltaisin aina makoillaan sängyllä kuuntelemassa soittorasiaa (ihana kun 6v. vielä haluaa tehdä tuollaista :heart: ) ja vauva ihan villiintyy silloin niin poika innoissaan kuuntelee ja tunnustelee vauvaa Eilen esikko sitten sanoikin miehelle, että meidän vauva tykkää enemmän hänestä kuin iskästä

Mietiskelin että jos vauva kasvaa n.200g viikossa loppuajan, ja käynnistetään vähän ennen laskettua, niin ei siitä silloin ihan mahdotonta jättiläistä pitäisi tulla, nelisen kiloa... Joskin esikko kasvoi kyllä enemmän loppuvaiheessa kuin tuon 200g viikossa Mutta en mie varmaan paljoa muuta voi kun tarkkailla edelleen syömisiä (mitä oon siis tehnytkin jo pitkään), liikkua ja pitää huolta ettei paino hirveästi nousisi (mitä ei tällä ruokavaliolla siis tapahdukaan, pudonnuthan se nyt on).

Nyt taidan laskea pojun hetkeksi pikkukakkosen sivuille pelaamaan...

Teto rakas pikkujätti rv 32+1 :heart:

 

Heips!

Tulin poksumaan!

Kaapo80:lle paljon onnea pienestä paketista! :flower: :heart:

Manducasta: niin mä miettisin, että onko se ihan vastasyntyneelle kuitenkin huono, kun siinä kuitenkin se asento on vähän semmonen "istualteen"... järkevämmät voi valaista (?)

Mulla kanssa sama kuin Lirolla, että vaikka tää maha nyt ei ole mikään suurimmasta päästä, niin kyllä kiristää ja tuntuu niin pinkeeltä, että melkeen vois varmaan vaikka revetä. Ja jos vauva ihan tuossa pinnassa jotain häärää, niin tuntuu jo hieman ilkeeltä.

Meidänkin esikoinen on hirveesti tykännyt kyllä kokeilla masun päältä vauvan liikkeitä. :heart: Mut huomannut oon kyllä semmosta lievää ärsyyntymistäkin äidin jaksamattomuuteen

Sairaalapelkoa mulla ei varsinaisesti ole, mutta täällä on näköjään muutamalla tollaisia huonoja muistoja, että se varmaan tekee kyllä vaikeammaksi sairaalassa olon. Mä jotenkin pidän, että oon vähän niinkuin "turvassa" kun sairaalassa synnytän, yks peloista onkin että tulee niin nopeesti ettei kerkee sinne asti. Täällä kun esim. mucho synnyttää kotona, niin musta se on ihan hurjaa kyllä

peppioliina: kyllä musta kannattaa hyödyntää toi miehen halukkuus mennä terapiaan, eihän siinä mitään menetäkkään.. jos vaan itse uskoo, että vois yli päästä sen puuhista ja siitä terapiasta apua ois.

Tässä masukuvaa tasan 30+0, mihin tää aika oikeen on mennyt...

[URL=http://www.aijaa.com/v.php?i=7324465.jpg][/URL]

Mindi83

 

Mitäs muille maaliskuisille? Minä olen vuodelevossa, pikkuinen oli jo lähellä syntyä.

 

Pikainen päivitys tilanteeseen...

Odottelen taksia ja edessä on lähtö synnärille ainakin tarkistukseen. Soitin sinne äsken ja käskivät lähteä mahdollisimman pian tulemaan....

Lisää päivitystä tilanteeseen sitten kun tiedetään jotain. Tai kun pääsen seuraavan kerran koneelle...

-JennyA-

 

tsemppiä Jenny ja MrsBree!!! yrittäkää pitää pienet viel masussa!!!

 

Tällä hetkellä fiilis on niin paska ja olen varma, että vauvallakaan ei ole kaikki hyvin.

Omassa Kotona(äidin luona) sitten olin ja se oli virhe teko!
Jonkun muunkin äiti taisi sairastaa tuota kaksisuuntaista mielialahäiriötä, no tulin kotiina siinä sitten juteltiin ja sitte se pimahti ja kunnolla. Äiti alkoi riehumaan ja huutamaan ja tappelemaan nyk. miesystävän kanssa ja minä sitten herkkänä ihmisenä menin väliin ja parkusin ja huusin ja olin lähellä soittaa poliisit. Äidiltä oli jäänyt muutamat lääkkeet ottamatta ja alkoholia vetänyt joka ei sovi lääkkeitten kanssa. No siinä sitte ne tappeli ja oli toisten kurkuissa kii ja minä itkin mä olen niiiin herkkä ja tuntuu että kaikki on mun syytä. No sitte tilanne rauhottu, istuin sohvalle ja äiti pyyteli anteeksi ja pikkuinen suuttui mahassa supistukset jatku ja jatkut kipeinä ja nyt ollaan lähdössä sairaalaan.
VOI MIKSI MEIN KOTIIN???!

 

Kaapolle onnittelut :heart:

JA: Toivottavasti kaikki on hyvin masussa!!!

Pinskulla samoin!!! Ja toi on kyllä raskasta läheisille... Ikävää jos mukana on vielä agressiivisia taipumuksia. Toivottavasti vauva vaan säikähti sinun hermostumista ja rauhoittuu kun itse rauhoitut!!! Huomaan kanssa et vauva kyllä reagoi omaan olotilaan jos hermostun, stressaan jne.
Meillä ei äidillä ole noita agressiivisia taipumuksia vaan lähinnä maanisella kaudella voi superhyvin, käyttää holtittomasti rahaa ja tekee asioita miettimättä koska näkee kaiken niin valoisana, lupailee liikoja jne. Depressiovaiheessa sitten kaikki on huonosti, ihmiset puhuu pahaa, kukaan ei välitä, kaikki kyttää häntä, uhkaillaan itsemurhalla ja haetaan sääliä jne. Aika lievä tapaus siis mutta rasittava.

 

Näyttää monella olevan nyt vauvat tulossa jo ulos :O

 

Pinsku älä ny ala ittees syyttelemään!!! ethän sä voinu tietää... otat nyt ihan rauhallisesti ja et stressaa enempää :hug:

 

PinskuPinsku miunki äidilläni on tosi pahana toi häiriö. Mä en voi edes viedä tyttöäni sinne koska pelkään, että se suuttuu sille. Saa tulla vaan kattomaan jos on ''normaalissa tilassa ja ei ole ottanu mitään''. Toi on tosi raskasta kaikille:/ Tiedän sen koska olen joutunut kohteeksi kun äiti on ollut agressiivinen. Pelko on mullakki koko-ajan läsnä.

Onnittelut kaapolle:flower:

Marina ja asukki 33+5

 

Jenny ja Pinsku tilannepäivitystä odotellaan!!! MITEN JAKSELETTE????

 

kauhee kuinka täällä tapahtuu :O hyvä et perässä pysyy,kun ei vuorokauteen ole palstalla käyny!!!!

kaapolle onnitteluja!!!

pari synnärille lähtenyttä niin toivottavasti kaikki on hyvin

peppioliina no toisaalta varmasti hyvä jos mies haluaa terapiaan lähteä, sehän on jo pieni askel eteenpäin, sullakin niitä tunteita taisi häntä kohtaan vielä olla....
Mun eksähän kieltäytyi kaikesta mahdollisesta, joten yksin sitä liittoa on kyllä vaikea korjata.... et jos toivon kipinää on ja ite oot halukas, ainaki kuuntelemaan, niin kannatan
Joskus se voi vaatiakin oikean "havahduttamisen" että toinen oikeesti tajuaa missä mennään... Ja vaikka on yrittäjä, ei se oo mikään syy jättää vaimoa ja lapsia huomiotta.... sellanen se mun eksä oli kans... kaikkeen muuhun riitti aika ja mielenkiinto mut meille vaan huusi ja paiskoi tavaroita... paitsi sit vei kyllä risteilyille yms. et muualla olikin kaikki aina hyvin mutta koti-arki yhtä helvettiä... ja mun mielestä elämän tartti olla toisin päin, että arki pitää toimia että voi olla juhlaakin....
ja hauska vaan huomata et sama tapa toimia on hänellä tän uudenki vaimon kans: joka viikonloppu he on jossai kylässä tai laivalla tai hotelleissa, tai sit jos he on kotona niin heil on vieraita koko viikonlopun (siis ihan yötä) lapsista nään et toivoisivat välillä ihan perheen keskenkin aikaa viikonloppuisin.... no, ainakin täällä meillä ollessaan sellasia saavat

palsta ei mun mielestä tarvii harmitella jos täällä joitain juttuja kelailee useamminkin sitä varten tää on et saa purkaa mieltään ja tunteitaan on ne höyryt jonnekkin puhallettava. mä ainakin oon huomannu et kun täällä purkaa joitain juttuja, olo helpottuu kyllä, vallankin kun tää porukka on aivan mahtava, kaikki tukee toisiaan :hug:

mää hilpasen koiran kans aamu-lyllerrykselle nyt, ja sitte kymmeneltä ois neuvola jeee mahtavaa päästä taas puntariin

pientä hehkutusta vielä : lauantai-iltana kateltiin telkkua, ja mies totesi yhdestä näyttelijästä, naisesta, et millainen se on olemukseltaan, niin sanoi vaan et noi jos se näyttäis multa, niin se vois olla lähellä täydellisyyttä, mut koska se ei ole mä, niin se ei ole täydellinen kuten mä oon :heart: ihanaa hempeilyä

palaan palstalle kertomaan vielä neuvolan uutisia mukavaa alkanutta viikkoa!!!!

 

Heips, vietettiin viikonloppua mummolassa ja hermothan siinä meni Varsinkin kotiin lähdön aikaan kun auto ei lähtenyt käyntiin, 3 tuntia meni ennen kun auto saatiin käyntiin. Tänään mennäänkin uutta autoa katsomaan, kun temppuilee tuo auto niin paljon. Ja olis tiedossa n. 700e remontit siihen ni jos vaan veis vaihtoon..

Neuvolassa kävin perjantaina ja kaikki muu oli ok, paitsti hemoglobiini oli 95. Alkoi jo varottelemaan punasolu tiputuksella, joten nyt sitten vedetään levolacia ja obsidania vuorotellen. Seuraavan ajan antoi vasta neljän viikon päähän, mutta mulla on 2.2 äippäpolilla käynti joten ei ihan niin pitkää väliä sitten tule.

Jenksu ja uuno 32+4

 

jännä,miten niin erilaiset toimintatavat kussaki neuvolas on. mulla kun tuli 30 täyteen,neukkutäti sano,et ny on käynnit kahen viikon välein! vaikka oon uudelleensynnyttäjä...
viime viikolla kävin ja ens viikolla taas : / siitä sit seuraavalla (rv 34) saan lähetteen ä-polille synnytystapa-arvioon.

mun pitäs kyllä oikeesti laittaa ylös,mitä aioin kirjottaa! unohtu taas kaikki :headwall: miten ihmisellä voi olla näin HARVA pää,ettei mikään jää mieleen?!?!?!

POKS POKS 31+0

 

Tombatar joo, oon kans ihmetelly sitä, miten eri kunnissa neuvoloissa toimitaan ihan eri tavalla. Eiköö sitä pitäis olla valtakunnalliset suositukset ja jotkin yhtenäiset linjaukset.. Noh, sama mullakin, heti rv 30 jälkeen käynnit 2 viikon välein. Vaikkei mua se haittaa, tykkään käydä neuvolassa, kun aina sitä on jotain kysyttävää sydämellä

( . )
Nti Aamuvirkku ilmoittautuu. Heräsin pissalle klo 5 jälkeen ja samoilla silmillä mennään. Meinaan nyt mennä tirsoille, kun esikko on srk:n päiväkerhossa. Mulla on jotenkin huono olo. Pyörryttää ja voimaton olo.. Josko se levolla paranis..

GCS15 & Touko-Pouko rv 32+6

Muoks. Jennyn ja Pinskun uutisia kanssa täällä odotellaan malttamattomina! Toivottavasti kaikki on hyvin!