Heips pitkästä aikaa!
Oli pakko pitää vähän palstataukoa, kun rupesi niin kovasti ahdistamaan kaikkialta tulvivat huonot uutiset. Syvät pahoitteluni kaikille maalismurun menettäneille, jos olette vielä linjoilla.
Täällä voidaan siis ihan ok! Pahoinvointia on vieläkin, mutta ei enää niin musertavaa. Lähinnä estää syömästä herkkuja, kun kaikki makea saa edelleen aikaan tosi huonon olon. Sehän nyt ei varsinaisesti ole siis paha asia, mutta toisinaan ois kiva käpertyä johonkin sohvan nurkkaan karkkipussin kanssa ja nauttia olosta.
Ystäväni närästys on saapunut jo, reippaasti aiemmin kuin muista. Rennie onneksi riittää vielä. Maha/suolisto on muutenkin edelleen kuin hälytystilassa. Välillä on ihan ihan hirvittävät ilmakaasuuntumat. Maha todella tuntuu silloin olevan kuin kaasupallo, tosi tuskallista. Edelleen oon siis joutunut vältteleen tiettyjä ruoka-aineita, ja pikkuhiljaa alkaa tosissaan sieppaamaan, ettei esim. ruisleipää voi syödä =(
Väsymys on jotain käsittämätöntä, pystyn kevyesti nukkkumaan parin tunnin päikkärit ja kuitenkin kaadun sänkyyn viimeistään klo 22 mennessä.
Ekassa neuvolassa on käyty, ja kunnan tarjoamassa ultrassa. Viikkoa aiemmin olin käyny ykistyisellä kontrolliultrassa, jossa hematooma oli kutistunut ja näkyi enää rakeisena alueena. Kokoa oli tuolloin joku 13mmx5mm. Lääkäri kehoitti pikkuhiljaa palaamaan normaaliin elämään, ja unohtamaan koko hematooman. Ja perjantaina kun kävin siellä varsinaisessa nt-ultrassa, ei kätilö enää löytänyt hematoomaa, vaikka etsikin. Eli eiköhän tässä uskalla pikkuhiljaa sen suhteen huokasta =) Vuotoakaan ei siis ole näkynyt kolmeen viikkoon jos oikein muistan.
Niskaturvotus oli 0,5 mm, veriseulaan ei osallistuttu. Ultrassa näkyi vilkas sikiö, huiski ja huitoi minkä kerkesi. Ja sen verran isokin on kaveri, että keskimäärin viikkoa suurempi. Laskettua aikaa siirrettiin aiemmaksi (9.3) , mutta mä itse lasken edelleen sen 14.3 mukaan, koska tiedän tasan tarkkaan, ettei hedelmöittyminen ole ollut viikkoa aiemmin. Taitaa vaan olla iso vaava tulossa =) Kaikki rakenteet mitä tässä vaiheessa piti näkyä, myös näkyivät. Lokakuussa sitten rakenneultraan.
Doplerilla oon kuunnellu välillä ääniä, jos on maha ollut kipeänä tai muuten huolettanut. Mua vaan huvittaa, että paria viikkoa aiemmin oli paljon helpompi kuunnella niitä, kun vauva ei juuri liikkunut. Ja nyt sitten, kun niiden äänien "pitäisi" vasta alkaa kuulumaan, onkin se vauvan paikallistaminen paljon hankalampaa. Yhdenkin kerran löysin vauvan pitkän etsinnän jälkeen, sain ehkä 5-10 sekuntia kuunneltua, kuului kova muksaus ja vauva siirtyi. Siirsin anturia, ja siellä se syke taas kuului, mutta välittömästi tömäytti ittensä pois. Kuuntele siinä sitten, mutta ilmeisesti hyvin voidaan kun myllätään.
Silloin tällöin olen antanut itseni kuvitella, että tunnen pienen liikehdinnän. Ja itse asiassa, ultrassa kun olin, näin vauvan pyörähtävän ja samalla tunsin hennon hipaisun :heart: Mutta kyllä ne niin hennon hentoja hipaisuja on vielä, ettei niihin varsinaisesti kiinnitä huomiota. Vanhastaan kyllä tiedän, että kahden viikon sisään ne alkaa tuntumaan jo ihan oikeasti, sen takia tässä kuulostellaan ahkerasti
Synnytyksistä: Kaksoset syntyi 39+1, käynnisettettiin kalvojen puhkaisulla. Synnytys kesti kaikkinensa 10,5 tuntia, joista A-vauvaa ponnistin aktiivisesti n. 20 minuuttia, B:n ponnistusvaihe kesti 2 minuuttia. A syntyi hyvävointisena, B oli vähän sininen, kun istukka meinasi lopettaa toimintansa ekan synnyttyä. Laski sykkeet noin 60:een. Ja napanuora oli kolmesti kaulan ympäri ja vielä kahdesti vartalon ympäri. Siinä siis syy, miksi B oli niin vaisu viimeiset viikot masussa. Kukaan ei oikeasti uskonut, kun äitipolilla siitä valitin ja vaadin käynnistystä. Kuka tietää, mitä ois käynyt jos vielä olisi vitkuteltu.
Kuopus syntyi sitten 39+6. Alkoi jo aamusta supistelemaan sen verta kipeästi, että tiesin vauvan syntyvän pian. Pitkin päivää tuli kipeitä , mutta epäsäännöllisiä supistuksia, ja suoli tyhjeni. Illlalla supistukset hävisi moneksi tunniksi, ja olinki vähän pettynyt. 22.30 tulikin sitten sellainen jytinäsupistus, että henki salpautui. Tunnin tuli 10 minuutin välein, tosi kipeinä. Soitin 23.30 naikkarille, että mitäs tehdään, ja käskivät ootella. Puhelun loputtua soitin kuitenkin (onneksi) lapsenvahdit paikalle, sillä heti sen jälkeen supistukset ryhtyi tulemaan kahden minuutin välein. Sairaalassa oltiin 0.45 ja vauva syntyi 1.48. Eli kestoa oli 3h20 min. Vauva voi loistavasti, samoin äiti.
Nyt on alkanut vähän pelottaa, että onko yhtä nopea synnytys vai kenties nopeampi. Ettei vaan syntyisi kotiin... täytyy aika nopeasti lähteä sairaalaan. Viimeksi hämäsi se, että ensin supparit tuli 10 minuutin välein, ja yhtäkkiä 2 minuutin välein. Ja silloin rupesikin sitten olemaan kiire. Viimeksi jo sanottiin, että vois vaikka teltan sitten laittaa sairaalan pihalle viikkoa ennen laskettua aikaa...
Tällaisia mietteitä siis täällä, jospa pikkuhiljaa uskaltaisi ruveta palstailemaan vähän aktiivisemmin =)
Masukuvan otin tänään tasaviikkojen kunniaksi, ja laittelen sen tuonne galleriaan, kunhan saan ladattua koneelle.
Ipanapiina ja Ihmevaava 12+0 *POKS*