MÄ EN TIEDÄ JAKSANKO MÄ TÄTÄ SUHDETTA ENÄÄ.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras joka ei jaksa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras joka ei jaksa

Vieras
6 vuotta takana, ja viisi näistä vuosista yhtä tuskaa.

No, muita koettelemuksia ja pahaa oloa erittelemättä,
mies on täysin riippuvainen äidistään sekä veljensä vaimosta.
Tuo vaimo yritti iskeä miestäni vuosikausia, kunnes nappasi miehen veljen (on edelleen kiinnostunut miehestäni) ja sai myös anopin kieputeltua sormensa ympärille.

Mies on vannonut, ettei ole kiinnostunut tuosta veljensä vaimosta, mutta kummasti vain jaksaa mielistellä ja lirkutellä hänelle. Ja kummasti kyläilee veljensä luona aina ilman minua, ja kummasti vierailee äitinsä luona (ilman minua) aina sopivasti silloin, kun veljensä ja tämän vaimo on paikalla. Ja siellä sitten koko happy family viettää iloista aikaa keskenänsä..... (ARGH)

Anoppi taas on mua kohtaan niinku paskan nielly, ei kuulemma pidä minusta yhtään ja kyllä käyttäytyykin sen mukaisesti. Mies uhosi, ettei enää koskaan käy äitinsä luona, kun hän ei kerta hyväksy ja arvosta minua, mutta mitenkä tuokaan mammanpoika sanojansa pitäisi. Tosin en halua, että mies pilaa välinsä äitiinsä, mutta olisin toivonut, että seisoo ennemmin minun rinnallani kun äitinsä haukkuu mua.

:'( Mä en jaksa!!! Mies valehtelee ja pettää lupauksensa, vähän väliä roikkuu tuolla noiden em. mainittujen tyyppien kanssa lepertelemässä ja salaa sen minulta. Nään sieluni silmin mieheni siellä hymy perseessä lässyttämässä mm. veljensä vaimolle, ja tämä vaimohan se siitä vasta mielissään onkin!
 
Ehkä omassa asenteessasi on jotain korjattavaa, miehesi ei halua katkaista siteitään perheeseensä eli veljeensä eikä äitiinsä. Sinä ilmeisesti yrität vaatia sitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ==??==:
Ehkä omassa asenteessasi on jotain korjattavaa, miehesi ei halua katkaista siteitään perheeseensä eli veljeensä eikä äitiinsä. Sinä ilmeisesti yrität vaatia sitä.

luitko sä tota tekstiä ollenkaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Viisi vuotta yhtä tuskaa.. et sä mihinkään ole nytkään lähdössä. Onnellista loppuelämää.

En varmaan olekaan, sillä jaksan uskoa ja luottaa, että mies todella olisi sanojensa mittainen. Että hän ymmärtäisi minunkin tuntemukseni, kun minäkin olen niin helvetisti häneltä ymmärtänyt ja kestänyt.
Onnellista loppuelämää toivonkin...
 
Miksi sun pitäisi jaksaa tuommosta? Älä ihmeessä jaksa! Ei tuo ole mitään jota jokaisen tulisi elämässään jaksaa katella. Sulla on vastuu omasta elämästäsi ja onnestasi, lähde etsimään niitä! Ilman tuollaista miestä. :hug:
 
Sitä lähinnä mietinkin, että ovatko mun epätoivon/aggressiivisuuden/raivon tunteet kirjoittamastani syystä oikeutettuja, vai onko vika vain minussa? Olenko minä "sairas"?

Ja miten tällaisessa tilanteessa voisi toimia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Sitä lähinnä mietinkin, että ovatko mun epätoivon/aggressiivisuuden/raivon tunteet kirjoittamastani syystä oikeutettuja, vai onko vika vain minussa? Olenko minä "sairas"?

Ja miten tällaisessa tilanteessa voisi toimia?

Et ole mitenkään sairas ja sun syyt tosi ymmärrettäviä. Yritä vaan saada ne paremmin taottua miehesi kalloon. Törkeää käytöstä häneltä, ja ymmärtämättömyyttä!!!
 
Juu ei, vika ei ole sussa. Tai enhän mä tiedä, siis varmasti jokaisella on aina parannettavaa asenteessaan tms. jossakin asiassa. Mutta tuo ei ole mieheltä hyväksyttävää. Ei suhteen toisena osapuolena. On hieno juttu jos sukulaiset on läheisiä, mutta ei niiden kanssa loppuikäänsä eletä. Kyllä se parisuhde on ensisijalla!
 

Yhteistyössä