E
entajua
Vieras
Ollaan seurusteltu n.4kk, eli aivan alkutekijöissään tämä homma. Tiedetty ollaan toisemme kuitenkin jo muutama vuosi.
Tässä on viime aikoina tullu ilmi asioita mistä nään punaista, esim.mies sanoo mulle sillain tosissaan että "oot nätisti sitten" jos lähden jonnekin. Ja se loukkaa mua, koska mä otan sen niin että mies kuvittelee että meen sähläämään jonkun kanssa vaikka en todellakaan ole sellainen ihminen. Ja olen sen moooonta kertaa sanonut.
Mies voi ite mennä miten tykkää ja mihin tykkää, ilmottaa mulle vaan et on mökkireissu poikien kanssa ja toinen koko viikonlopun reissu tulossa. Minä toivottelen aina mukavaa iltaa ja nähdään sitte ku tuut ja moido. Mut minä en saa mennä mihinkään kun heti tulee hirvee poru ja alkaa joku pikkumainen erolla vihjaileminen ja uhkaileminen yms.
Eilen mies oli lapsensa kanssa kotona ja mä menin mun kaverille saunaan. Ihan autolla. Mies laitteli viestiä et pitäkää hauskaa ja kivaa tyttöjeniltaa. Jookiitos.
Sitten saatiinkin päähämme mennä poikkeen saunan jälkeen yhden tutun bileissä. Laitoin miehelle viestiä et lähetään sinne kattoon tuttuja et tiputetaan mun auto mun luo ja lähetään siitä. Mieheltä alko tulla ihan älyttömiä viestejä miten mä en kykene selvästi parisuhteeseen ja mies joutuu jatkuvasti pettymään ja mistään ei tule mitään ja hän ei usko että meidän suhde kestää jne. Ihme uhkailua ja tommosta dramaattista asioiden paisuttelua. Ja mä olin tosiaan selvinpäin ja jo yhdeltä yöllä kotona nukkumassa. Nyt mies ei vastaa mun viesteihin eikä puheluihin ja me ollaan jo lapsille luvattu et tehdään jotain porukalla tänään kun mun lapsi tulee kotiin.
Millaset mittasuhteet tää voi vielä saada??? En ees ehkä halua tietää. Oon koko ajan pistäny sen piikkiin et miehellä tosi riitaisa ja likanen suhde ja ero takana (siitä kyllä jo aikaa) ja et tää on nyt vaan jotain alun haparointia kun ollaan kuitenkin vasta 4kk oltu yhdessä, asutaan erillään jne. Mutta mä en jaksa tommosta että maailma kaatuu siihen kun mä lähden käymään kavereita kattoon ja sit oon epäluotettava ja suhde on pilalla. Ystävät on mulle todella tärkeitä ja olen sen miehelle sanonut.
Kun keskustellaan miehen kanssa se on ihan ok ja ymmärtää ja jutellaan tosi rakentavasti ja kaikki on ok. Sitten tulee tämmösiä tilanteita et MITÄ??!!
Ja mulla sitten flippaa täysin jos se tän takia sit pettää lupauksen lapsille!!!!
Puuh, kylläpä autto ja helpotti ees vähän kun sain tän ulos...
Tässä on viime aikoina tullu ilmi asioita mistä nään punaista, esim.mies sanoo mulle sillain tosissaan että "oot nätisti sitten" jos lähden jonnekin. Ja se loukkaa mua, koska mä otan sen niin että mies kuvittelee että meen sähläämään jonkun kanssa vaikka en todellakaan ole sellainen ihminen. Ja olen sen moooonta kertaa sanonut.
Mies voi ite mennä miten tykkää ja mihin tykkää, ilmottaa mulle vaan et on mökkireissu poikien kanssa ja toinen koko viikonlopun reissu tulossa. Minä toivottelen aina mukavaa iltaa ja nähdään sitte ku tuut ja moido. Mut minä en saa mennä mihinkään kun heti tulee hirvee poru ja alkaa joku pikkumainen erolla vihjaileminen ja uhkaileminen yms.
Eilen mies oli lapsensa kanssa kotona ja mä menin mun kaverille saunaan. Ihan autolla. Mies laitteli viestiä et pitäkää hauskaa ja kivaa tyttöjeniltaa. Jookiitos.
Sitten saatiinkin päähämme mennä poikkeen saunan jälkeen yhden tutun bileissä. Laitoin miehelle viestiä et lähetään sinne kattoon tuttuja et tiputetaan mun auto mun luo ja lähetään siitä. Mieheltä alko tulla ihan älyttömiä viestejä miten mä en kykene selvästi parisuhteeseen ja mies joutuu jatkuvasti pettymään ja mistään ei tule mitään ja hän ei usko että meidän suhde kestää jne. Ihme uhkailua ja tommosta dramaattista asioiden paisuttelua. Ja mä olin tosiaan selvinpäin ja jo yhdeltä yöllä kotona nukkumassa. Nyt mies ei vastaa mun viesteihin eikä puheluihin ja me ollaan jo lapsille luvattu et tehdään jotain porukalla tänään kun mun lapsi tulee kotiin.
Millaset mittasuhteet tää voi vielä saada??? En ees ehkä halua tietää. Oon koko ajan pistäny sen piikkiin et miehellä tosi riitaisa ja likanen suhde ja ero takana (siitä kyllä jo aikaa) ja et tää on nyt vaan jotain alun haparointia kun ollaan kuitenkin vasta 4kk oltu yhdessä, asutaan erillään jne. Mutta mä en jaksa tommosta että maailma kaatuu siihen kun mä lähden käymään kavereita kattoon ja sit oon epäluotettava ja suhde on pilalla. Ystävät on mulle todella tärkeitä ja olen sen miehelle sanonut.
Kun keskustellaan miehen kanssa se on ihan ok ja ymmärtää ja jutellaan tosi rakentavasti ja kaikki on ok. Sitten tulee tämmösiä tilanteita et MITÄ??!!
Ja mulla sitten flippaa täysin jos se tän takia sit pettää lupauksen lapsille!!!!
Puuh, kylläpä autto ja helpotti ees vähän kun sain tän ulos...
