H
hyvä-äitipuoli?
Vieras
Mä oon nyt katsonut tätä perhe-elämää 7v. Miehellä on yks lapsi(asuu meillä, äitinsä on kuollut kun oli 1kk) sit on mun lapsi(asuu meillä, ei oo yhteyksissä isäänsä) sit on kaks yhteistä.
Ongelmia tuottaa tuo miehen lapsi. Tai siis aikuiset ympärillä. LAsta on lellitty koko elämänsä, eli 14v... ei pettymyksiä, aina joku juossut perässä minnne lasi tahtoo, jne. jne. vain siks ku äitinsä on kuollut, ni voi laps raukkaa..
Mä olen nyt 7v. yrittänyt kasvattaa siitä ihmistä, siis muitakin kuin itsensä huomioon ottavaa, hiljalleen pettymyksiä, irtaantumista aikuisista jne. jne. jne.
Tuntuu vaan siltä et nyt riittää... isänsä/mummonsa jne. pitää aina korkeammalla jalustalla ku muita lapsia. Mä en enää jaksa... lapsiahan on kyllä oppinut käyttämään tätä lellimistä hyväkseen, ja mä en jaksa kattoo sitä... Mies on enemmänkin sellainen "hyvä kaveri"/ kaikki periksi antava kuin järkevä isä...Mä oon aina se määräilevä/rajojenasettaja..."ilkimys"
Saanko jo luovuttaa?
Ongelmia tuottaa tuo miehen lapsi. Tai siis aikuiset ympärillä. LAsta on lellitty koko elämänsä, eli 14v... ei pettymyksiä, aina joku juossut perässä minnne lasi tahtoo, jne. jne. vain siks ku äitinsä on kuollut, ni voi laps raukkaa..
Mä olen nyt 7v. yrittänyt kasvattaa siitä ihmistä, siis muitakin kuin itsensä huomioon ottavaa, hiljalleen pettymyksiä, irtaantumista aikuisista jne. jne. jne.
Tuntuu vaan siltä et nyt riittää... isänsä/mummonsa jne. pitää aina korkeammalla jalustalla ku muita lapsia. Mä en enää jaksa... lapsiahan on kyllä oppinut käyttämään tätä lellimistä hyväkseen, ja mä en jaksa kattoo sitä... Mies on enemmänkin sellainen "hyvä kaveri"/ kaikki periksi antava kuin järkevä isä...Mä oon aina se määräilevä/rajojenasettaja..."ilkimys"
Saanko jo luovuttaa?
