Piti ihan tulla poksumaan, 20+0!
Ensiviikolla on sitten odotettu rakenneultrakin, alka jännittää. Pitäisikin ennen sitä muistaa täytellä nettiin KYS:in pikkuhaikaran jutut.
Saraheinälle onnittelut ja avio-onnea! Sukunimen muuttuminen vei miultakin tovin tottua:vastailin varmaan puoli vuotta puhelimeen väärän sukunimen. Allekirjoitusta en muuttanut yhtään silti. Sama vanha sotkusyherö tulee raapustettua, koska ei siitä saa mitään tolkkua etunimen alkukirjaimen jälkeen muutenkaan
Vatsan koosta: on täälläkin jo mielestäni melko iso kumpu, mutta minimahaksi on muutama pidemmällä odottava äiti sanonut. Jokatapauksessa entiset housut ei mene päälle itkemälläkään, ja äsken mallasin kesäksi vaatetta, eipä löydy mitään kotoa mihin vatsa mahtuisi nytkään. Edellisiä odotin aina suurimmillani talvella tai siten, että hamekelejä ei vielä ollut. Kauppaan siis, jospa raskisin ostaa jotain itsellekin. Yleensä päädyn kantamaan kotiin jotain lapsille, mutta itselle en sitten saa ostettua mitään:stick:.
Raskausarpia minulle ei ole raskauksista tullut, teininä kyllä tuli persauksiin kun lihoin tosi nopeasti (kilpirauhanen petti ja nestettä keräsi), mutta ne arvet on jo vaaleat.
Molemmissa raskauksissa olen myös rasvaillut vatsaa, liekö sillä tosiaan vaikutusta?
Muuttohommiin sympatiani, joilla sitä riemua on. Itse muutin ekan raskauden aikana kahdesti (silloin yksin). Nyt viimeisin ja toivottavasti viimeinen muutto oli heti toisen synnytyksen jälkeen. Kamalaa hommaa... muutimme miehen kotipaikalle riitaisan perinnönjaon jäljiltä, kun saimme alkoholisoituneen anopin ensin pois narisemasta. Muutto ei sujunut miltään osin hyvin, vaikka osasin odottaa joitain hankaluuksia...talo jonne muutimme piti olla tietty tyhjä, mutta
kaikki anopin ja osa yhden aikuisen tyttärensä kamoista ja roskat oli vielä siellä, tikkuakaan ei oltu siellä päässä laitettu ristiin eikä
mitään ollut pakattu(oli reilusti 3 kk aikaa)! No, anoppi sentään oli hävinnyt. Eli ensin piti siis muuttaa anoppi ulos ja heivata ne tavarat pois. Siihen ylläriin menikin eka päivät, ja omat kamat laatikoissa saimme just ja just mahtumaan johonkin nurkkaan. Anopin tavaroiden alta paljastui n. 10 vuoden siivottomuus. Eli ei muuta kuin paljon luuttuja, kumihanskoja, tolua, kloriittia ja maalia. Pääsi kyllä itku ja epätoivo pintaan useaan kertaan... Meni n.viikko, ennenkuin pääsimme uuteen kotiin ekaa kertaa yöksi , punkattin sillä aikaa mummolassa kun vuokrakämppä oli siis jo pitänyt muuttopäivänä luovuttaa. Huone kerrallaan siivous ja pikaremppaa, sitä mukaa pääsimme vasta tavaroita asettelemaan ja ylipäätään normaalisti asumaan. Meni pari kuukautta vauvan hoidon ohessa että pystyin olemaan yleiseen siisteyteen tyytyväinen, ja pystyimme rauhoitumaan muutosta pois. En tiedä olisiko homma ollut yhtään helpompi raskaana ollessaan vielä tehdä, mutta ei se herkkua ollut vastasyntynyt sylissäkään.
Lilyanna, mullakin tämä kolmas raskaus tuntuu menevän vähän rutiinilla, eikä tästä ole päässyt/ehtinyt niin nauttimaan ja fiilistelemään. Vatsa kasvaa siinä sivussa, todellakin. Kaksi lasta pitää ajatukset jo heissä niin paljon, että tulevaa lasta ei paljon osaa ajatella arkeen mukaan. Tiedän siis olevani raskaana, mutta jotenkin en nyt tajua sitä täysin...osasinkohan selittää sinnepäinkäään tuntemusta...en ole vielä edes vauvakamoja käynyt hipelöimässä, tuolla ne varastossa laatikoissa vielä on.
Tulevaa synnytystä olen kyllä jo vähän ajatellut. Jotenkin se hiipi tajuntaan, että ai niin tosiaan, pitää taas synnyttää. Edellinen lapsi ei tullut kovin "luistavasti" ja häntäluukin poksahti kovaan ääneen tieltä piiiiiitkän ponnistusvaiheen jäljiltä. Tietysti mielessä käy kauhuskenaarioitakin, kuten jos repeän niskaan asti tai vauva vammautuu tai jotain. Toivon todella, että tämä menisi vähän paremmin ja saisin nyt kerrankin sen "oppikirjasynnytyksen", ja päästäisiin vauvan kanssa
yhtäaikaa parissa päivässä kotiin.
Mutta mitäpä tuota nyt miettimään tarkempaa, ei varmasti mene kuvitelmien mukaan. Pitää vaan luottaa että hyvin se menee!
Miten muuten selviätte
siitepölyajasta, joka kuuluu olevan tavallista kamalampi? Meinaan vaan, että kun niitä allergialääkkeitä ei saa kovin kattavasti käyttää raskausaikana? Itse ihmettelen että nyt kun piti olla kamalat oireet, olenkin oireettomin vuosikausiin. En kaipaa mitään lääkettä, henki kulkee, ihottumaa ei ole tullut nimeksikään ja silmät ainoastaan vähän kirvelee. Kumma juttu
!
ruuvih ja nyttynen 20+0