Pahoittelut huonoja uutisia kuulleille
Mullakin mennyt lähinnä taustailuksi, kun ollut töitä niin älyttömästi että koko odottaminen meinannut unohtua
Tiistaina käytiin nt-ultrassa ja yksi pieni sydän siellä sykki:heart:. Löytyi myös tarvittava määrä raajoja ja pienet jalatkin näkyi sopivasti kuvassa. Ikää oli 4pv enemmän kuin etukäteen ajateltiin, mutta laskettu aika pidettiin samana kun ei se 6pv:n raja ylittynyt. Osallistuin myös veriseulaan vaikka turvotusta ei ollut nimeksikään. Eli kaikki vatsassa hyvin.
Vaikka tämä on mulle toinen, niin jotenkin olo tuntuu edelleen hyvin epätodelliselta.Meillekö toinen vauva? Ja ihan asumaan saakka?
Ikäerosta joku kyseli ja meillähän miehellä oli 6v:n tytär kun yhteisemme syntyi. Mustasukkaisuutta toki ilmeni vähän, mutta koska tytär ei asu meillä, ei kuitenkaan niin hirveästi joutunut sitä huomiota jakamaan. Mutta tärkeää oli tytölle se, että oli mukana odotuksessa, keksimässä nimeä ja esim.neuvolassa kuuntelemassa loppuaikana sydänääniä. Se jotenkin toi tulevan vauvan lähemmäksi. Nyt taas yhteisemme on reilu 3v kun tuleva vauva syntyy ja se tulee varmaankin aluksi olemaan tälle meidän 'kuninkaalle' aika kova kolaus
![Iso virnistys :D :D]()
Joku vauva tulee jakamaan hänen isin ja äidin ja veikkaisin, että siitä kauheudesta saa kuulla ihan kaikki
Oma olo on jo helpottamaan päin vaikka jaksaminen ei ole kyllä raskautta edeltävällä tasolla. Yöunta tarvitsisin runsaasti enemmän kuin ennen ja iltaisin olen jo ennen ysiä ihan valmis sänkyyn. Myös turvotus on laskenut eikä vatsa näytä enää pallolta vaan siltä kuin olisin vähän vaan lihonut.Edelleenkään mikään makea ei oikein uppoa ja tälläiselle karkkihirmulle se on tosi outo olotila. Ja raikasta/tuoretta tekee mieli, mikä ei paha asia ole ollenkaan.
Töissä pitäisi kertoa ennen pääsiäistä ja se jännittää kovasti. Koeaika loppuu huomenna
![Vinkkaa silmää ;) ;)]()
joten jätän kertomisen ensi viikkoon. Mutta itseänikin hieman harmittaa tämä ajoitus, koska olisin todella halunnut olla mukana näissä muutoksissa mitä töissä nyt on. Mutta kaikkea ei voi saada ja ehtiihän sitä olla töissä myöhemminkin....
Äitiysvaatteita haluaisin päästä jo kokeilemaan, mutta vatsa ei vielä ole siinä koossa, että ne istuisivat mitenkään. Pari vanhaa on jäljellä, mutta huuto.netistä olen jotakin katsellut,mutta en vielä yhteenkään investoinut. Myös uudet vaunut joudumme hankkimaan, sillä esikoisen vaunut joutavat nyt parvekevaunuiksi, koska niistä on esim. jarru rikki.
Mutta suurin haaste tulee kuitenkin olemaan lähitulevaisuudessa esikon vieroittaminen tutista. Se on kultaakin kalliimpi hänelle ja tähän on valmistaudutta huolella ja pitkään... Ensi viikolla se viedään ukin luona hiirivauvoille, jotka onneksi tuovat kuitenkin pienen lahjan vastineeksi
![Hymy :) :)]()