Lokakuun Lutuset *Elokuussa*

Mun napa on pullahtanut ulospäin jo aikoja sitten

Mulla on tarkoitus tehdä vauvan tulo valmistelut vasta sitten, kun jään äitiyslomalle. Lähinnä se on esikon tavaroiden etsiminen ja vaatteiden peseminen. Tuplarattaat tarvitaan, niitä olen aktiivisesti etsinyt, mutta ei ole vielä tärpännyt. Käytettynä, kun on tarkoitus ostaa.

Muutenkin olen suunnitellut, että kävisin äitiyslomalla tämän talon kaappeja läpi ja laittaisin ylimääräiset tavarat roskiin/myyntiin.

Toivottavasti olisin silloin vielä hyvässä kunnossa eikä aika menisikään sohvalla makailuksi..sitä, kun ei koskaan tiedä!

 

Aika väsyneeltä monet alkavat kuullostamaan. Itsekin olen kyllä töiden jälkeen ihan naatti ja loppupäivä menee lähinnä lepäillessä. Olenkin vähän yrittänyt alkaa antamaan itselleni armoa ja suosiolla yrittää olla stressaamatta pihan- ja kodinlaitosta pahemmin ja teen sen mikä tuntuu hyvältä. Jos jaksaisi sitten kun äippälomalle jää paremmin. Minulla on pariviikkoa enään töitä ja toisaalta olisi kiva jaksaa loppuun saakka, mutta päivä kerrallaan mennään . Jalka/lonkka/selkäsärkyä lähinnä öisin on ja töissä huimausta, ja muuten vain lisääntyneen painon ja mahan kanssa 8h kävely ja fyysinen työ alkaa tuntua aika inhottavalta.

Valmisteluista. Täällä koottiin miehen kanssa eilen pinnasänky jo kun halusimme nähdä millainen se koottuna on. Ihanahan sitä oli katsella ja kuvitella pikkuinen siihen. Muuten vauvan huone on vielä täysin pommin jälkiltä kun pitäisi sieltä viedä tavaraa pois ja saada järjestykseen.

Vauva liikkuu nyt melko paljon, tosin päivät vaihtelevat. Muutaman päivän + yön tuntui liikkuvan jatkuvasti ja sitten tuli muutama hiljaisempi päivä. Neuvola on huomenna.

Mukavaa päivää kaikille!

 

Täälläkin on napa pullahtanu ulos aikoja sitten. Tosin kolmosen jälkeen se ei ihan kuopalle palautunutkaan, vaan jäi sellaseks tasaseks... Nyt tässä raskaudessa se on pönöttänyt ihan kunnolla jo vissiin jostain 12 viikosta asti. (Tein varmaan enkat )

Niitä liitoskipuja oon vartoillu, kun tuosta kolmosesta ne oli aika kovat ja ainoo vaiva, mikä on jääny mieleen hyvin. Nyt ei oo ollu yhtään mitään sellasta ja pitäisi kuulemani mukaan pahentua joka raskaudessa?? Tosin tää kolmonen aloittaa tänään koulun, että tää pitkä väli varmaan vaikuttaa

Lääkärissä kävin viime viikolla ja paikat oli ok. Ultrattu ei sit harmi vaan ollenkaan... Se polyyppi, mikä siellä on vuodellu verta, oli sit kadonnu kokonaan? Ehkä se sit viimeks vuoteli sieltä pois. Hyvä näin, ehkei sitä pelästyttävää verta sit tuu enää =) Kohdunsuuta oli edelleen se 3 cm ja kiinni, mut rasti tuli neuvolakorttiin siihen kiinteän ja pehmeän väliin, et kai sit vähän pehminny. Enemmän nyt niitä ennakoivia supistelujakin tullu.

Pinnasänky on täällä vielä hankkimatta. Oon ostanu valmiiksi jo jopa tutteja (mahtaako tulokas ees käyttää? ) ja liivinsuojia ja sellasen pehmoisen hoitoalustan. Uusi ammekin pitää hankkia, vanha niin kulunu, ettei pesemälläkään tuu niin hyvä enää Pihasaunassa ollu tähän saakka käytössä meillä

Hyviä vointeja toivottelen kaikille!

Elli ja Nilleliini 28+4

 

Kuikkista vaan tänneki!

Meil on ollu aika haipakkaa menemistä tässä viime päivät. Perjantaina oltiin veljen armeija vakuutusta pällistelemässä ja eilen vietiin esikko isomummolaan kesälomalle. Kääpiö jäi hyvillä mielin kyllä mutta mulla tuli autossa sit itku. Tietenki. Mutta sovittiin et soitetaan vaan jos on tarvetta. Saadaan lepoo miehen kans vähä ennenku snadi syntyy ja pitää alkaa reenaamaan uutta arkea tän porukan kans.

Napa ei oo kokonaan kääntyny mut jos tää tästä kovin kasvaa nii kippaa kyllä ympäri, mua vähä pelottaa seki. jos vaik sattuu.

Omaan napaan sen verran et kävin SYPEllä ja nyt sit oon horjunu mun sektio päätöksestä ja alkanu harkitsemaan josko kuitenki kokeilis alakautta synnytystä, toisin sanoen se onnistu melkeen siinä mitä yrittiki. Mutta päätöksen tekoon menee aikaa ja mä oon niin sekasin vaikka tuo käynti oli viikko sit etten tiedä mitä tekisin.. Pelottaa molemmat vaihtoehdot ihan hulluna.
Muutoin liikeet tuntuuu kivasti, neuvolas käyn harvakseltaan mut ne on tunnin mittasia käyntejä ku jäädään jaarittelemaan kuulumisia ja ihmetellään tulevaa. Ei siis tehä varsinaisesti mitää fiksuu muutenku ne rutiini hommat ja puhutaan.

Tämmöstä tänne, ei siis ihmeitä. Kun saan pään selväks tosta synnytys jutusta nii kerron mitä päätin, kokemuksia sention jälkeisestä alatie synnytyksestä otan vastaan hyviä tai huonoja.

Addo ja snadi 32+2

 

Tervehdys täältäkin.
Työt alko viime viikolla ja raskasta oli. Koko raskauden ajan selkä ei ole oireillut, viime viikolla sitten pitkän istumisen, työasennon ja jalkojen päällä olemisen takia koko raskauden edestä, huh huh. Muutenkin olin tosi väsynyt, ei ihme, meillä töissä sisälämpötila paukkui päälle 30
Tänään neuvola ja loppu viikosta kasvukontrolli ultra Kättärillä.
Katotaan saisko jo armahdusta töistä, kun ei musta oikein siellä enään hyötyäkään ole. Päivääkään en muuten ole vielä joutunut olemaan poissa
Myös närästys on löytänyt tiensä tänne.
Täällä on napa pullahtanut. Toivoin ettei olisi, esikosta ei pullahtanut, mutta tällä nyt mennään. Supisteluita tulee välistä enemmän ja vähemmän, joka pvä kylläkin. Kovin liikkuva kaveri masussa asustelee. Liikkeet näkyy todella hyvin ja tuntuu. Kommunikointiakin harrastamme päivittäin <3
Navasta kun silittelee ja kevyesti painelee, pukkaa pikkuinen jalalla takaisin <3 Myös kun kylkeä silittää, kääntää monesti selän/pepun kylkeä vasten.
Masuasukista on jo selkeesti tullut persoona.

Pesänrakennus/ hankintojen teko täälläkin vauhdissa.
Äippäpakkausta kun en ottanut, on saanut vaatteiden lisäksi hankkia makuupussin, toppahaalari ym.
Vaunut on varastossa odottamassa paketista purkua ja kokoomista, pinnasänky haettu ja vauvan huone loppusuoralla. Oman sängyn viereen alkukuukausiksi tilattiin se Vaavi-sänky missä on pyörät alla. Onko muilla siitä kokemuksia???
Tälläistä tällä erää. Tsemppiä viikkoon ja kuullaan taas.

 

Ja tässä vielä rv 32 masukuvat..

 

Terveisiä neuvolasta, grrrrr :/
Kiva kun neuvola on muutenkin harvoin (olin viimeksi rv23) ja sitten kun sinne pääsee (nyt rv32) niin terkka on juuri valmistunut jonka yleisin vastaus on kaikkeen "en oikeestaan op varma tai en tiiä"
Vointia kun kysy, kerroin et pari viimestä viikkoa ollut tosi raskaat, työt aloitin viikko sitten ja loppu viikko mentiin panadolia voimin, selkä niin romuna, kovasti suopistelee ja to iltana olo oli niin voimaton ja huono että pksensin!
Tähän terkka totesi että hyvä jos supparit ei vielä ole kivuliaita ja sitten jo olo käy todella tukalaksi voit soittaa...ANTEEKS!!! Mun olo pn jo todella tukala, seuraava aste on "pää kainalossa".
Sydänäänet pitäisi löytyä täältä...ehkä ja vauva on perätilassa EHKÄ!!
Oikeesti, onnea vaan määrärahaleikkauksille jos suunta on tämä, grrrrr!
Onneksi pe mennään Kätärille ultraan, selviää tuo perätila ainakin.
Onko muilla kokemuksia perätilasta... Millanen operaatio on kääntöyritys ja mitä jos ei käänny (ei kauhutarinoita kiitos)?
Seuraava neuvola onkin sitten rv38, ei siis turhan usein EI

 

Täällä on ollu nyt 5 viikkoa perätilassa ja sektio on toiveena muutenkin. Toivottavasti pysyy siis perätilassa. Noilla viikoilla on vielä mahdollisuus että kääntyy itsestään koska
lapsivettä on vielä sen verran paljon. Serkulla käännettiin ja kuulemma sattui ja kuitenkin kääntyi heti uudelleen. Mulle sanottiin viime viikolla äitipolilla, että jotkut vauvat viihtyvät sitkeästi viikosta toiseen perätilassa ja vaikka käännetään ne hakeutuu taas siihen tuttuun asentoon. Mulla on todella kokenut ja kiva neuvolatäti joka on ollut lastenklinikalla hoitajana ja hän oli onneissaan kun kerroin että vauva on perätilassa, koska heillä on harvoin mahdollista tunnustella vauvaa joka on aivan varmasti perätilassa ja se on kuulemma haastavaa koska perätila epäilyt kuitenkin pitää lähettää äitipolille.

 

Moikka kaikille!

Väsymystä täälläkin, tuntuu että mitään en saa aikaseks. Onneks ilmat nyt pitäs viilentyä niin ehkä tässä sitten taas virkistyy Tosin yöt aika katkonaisia kun aamuyöllä tuntuu aina, että mikään asento ei oo hyvä ja tulee sitten valvottua.

Napa on pullahtanu ulos, aika kammottavan näkönen kyllä Toivottavasti palautuu entiselleen.

Hankintoja olisi vielä ainakin sitteri ja sitten kaikkea pientä. Aattelin vasta lähempänä laskettua aikaa ostaa tutit ym

ChocolateBox onpa kyllä kurja neuvolakäynti ollu sulla :/ Ja minusta kyllä tosi outoa, että noin harvoin neuvolakäyntejä sulla. Mulla on nyt 2 viikon välein.

Sunniva 33+1

 

Perun puheeni istumisesta ja luksuksesta. Ei se työnteko ollutkaan enää niin helppoa kuin ennen lomaa. Ekaksi työhuone oli kuuma kuin sauna ja toiseksi mahaa kiristeli koko päivän. Tulee olemaan vielä pitkät viisi viikkoa

Lullaby89: täällä myös päivissä eroja liikkeiden suhteen. Välillä tuntuu, että liikkeitä pitää ruveta ihan kuulostelemaan ja toisena päivänä maha hytkyy koko ajan.

Elli: toivottavasti verenvuodot pysyvät nyt kokonaan pois!

ChocolateBox: voi ei mikä neuvolakäynti ja tosiaan minustakin kyllä kuulostaa oudolta nuin harvat neuvolassa käynnit. Kyllä näissäkin pitäisi olla koko Suomessa samanlaiset käytännöt! Hyvä, että sulla on perjantaina ultra ja pyydä sairaslomaa, jos siltä tuntuu! Käyttekö minkä vuoksi kasvukontrollissa?

Tuulia84 ja rv 30+2

 

Hei kaikille tosi pitkän tauon jälkeen! lukenut olen koko ajan en vain ole saanut aikaiseksi kirjottaa mitään.
Nyt tulee paljon omaa napaa..
viime viikon neuvola käynnllä kysyin että onko ihon kutina ihan normaalia raskausaikana. joka johti siihen että seuraavana päivänä jouduin verikokeisiin. perjantaina sain kuulla ensimmäiset labra-arvot. ja tänään sain puhelun että sappi arvot olivat 14 ja normaali on alle 6. neuvolatäti soitti äippäpolille ja uudet labrat perjantaina ens tiistaille aika sinne. jäi vähän kumma olo kaikesta niin soitin sukulaiselleni joka on naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri. sanoi että raskaushepatoosi ja lääkitys pitäisi aloittaa välittömästi. lisää kuulemma kohtukuoleman riskiä ja käynnistys pitäisi tehdä 37-40 viikoilla. ei saa päästää missään tapauksessa yliaikaiseksi. oli myös kummissaan siitä että mua ei olla otettu aikaisemmin seurantaan kun supistuksia on tullut 24 viikolta asti. soitin sit sinne äippäpolille ja riitelin itelleni lääkityksen päälle.
Eli jos teillä on ollut kummaa kutinaa kämmenissä jalkapohjissa ja mahassa niin mainitkaa siitä neuvolassa ja vaatikaa verikokeet!

Ruumää ja tyyppi 32+5

 

Ihania masuja teillä . Mä en laita kuvaa omastani, kun järkytyn itsekin kun näen sen peilistä. Se on niin luonnoton, että yritän välttää peiliä. Napa pullahti joskus vkolla 22, nyt en enää napaa näe.

Hirmuinen väsy. Voisin nukkua koko ajan. Ehkäpä tää ennakoisi synnytystä? Nivusetkin on tosi kipeät.

Anteeksi, mutta en vain jaksa enää kirjoittaa. Odotan jo synnytystä niin vahvasti. Palaan asiaan kun jäbät ovat maailmassa.

Uusiäippä ja jäbät x3, 31+2

 

Jumppa jäi tänään kesken, supisteli ja sattu liikaa. Onko muilla virstsankarkailua? Musta tuntuu että mulla on koko ajan alushousut vähän märät jos ei ole sidettä, ärsyttää ja ällöttää sekin!

 

tuulia84 Varmaan on ihan asiaan kuuluvaa tuo liikkeiden vaihtelu mutta tosiaan kyllä aina huolta vähän herättää jos ei vauva liikuskele paljoa. Toisaalta juuri nuita liikkeiden laskuja neuvotaan jo alkaa tekemään ja tosiaan on päiviä jolloin ei kyllä tunnissa tule tuo 10 lähimainkaan täyteen mutta sitten on taas päiviä että vatsa hyllyy ja myllyy niin jo että pahaa tekee

Tänään olisi aamupäivällä neuvola, puntarilla jo ennakoiden kävin ja paino ei ole noussut 4 viikon aikana kuin 200g. Toisaalta hyvä sillä kokonais nousu ekasta neuvolasta on 10kg. Alkaa paino tuntua töissä ollessa selässä ja polvissa, huonot polvet kun on aina ollut. Mutta särky tulee usein vasta illalla ja yöllä, mutta ei päivällä niinkään. Ajattelin kysellä hieman mitä mieltä terkka on työssä jaksamisesta, terveyskeskuslääkäri oli sitä mieltä että jos vuotoa tai kivuliaista supistuksia ei tule, ei ole hätää. Ja tottahan se tietyssä mielessä on mutta en tiedä haluanko sitten vasta suostua lepäämään. Vauvakin potkuttelee paljon enemmän vapaapäiviä, on paljon hiljaisempi työpäivinä. En tiedä vaikuttaako stressi ja väsymys siis vauvaan... Itsepäisesti haluaisin pitää kiinni siitä, että jaksan vaikka pää kainalossa loppuun asti mutta toisaalta, eipä kukaan siitä mitalia anna vaikka kuinka itseäni ja vauvaa koettelen... Noh, katsellaan

 

Lullaby89, itse kannatan samaa periaatetta, että vasta sitten kun on pää kainalossa.
Esikon kanssa venytin vaan jaksamista töissä siihen asti että sitten olikin puoli kuollut ja valmiiksi kun bebe syntyi ja se jos jokin olikin järkevää, noup!
Sen takia tällä kertaa yritänkin nyt olla viisaampi ja ottaa iisimmin. Kukaan ei tosiaan tule jälkeen päin kiittämään ja antamaan mitalia ja töitä ehtii tehdä vielä maailman tappion asti
Mietin myös eilen että tuo "kipeitä supisteluita" on aika häilyvä mittari. Itsell on kipukynnys tosi korkealla eli esim mulle ei vielä kipeät voi jo toiselle olla... Tänään jouduin ajamaan auton sivuun supparin takia ja odottamaan että helpottaa, mutta edelleen omalla mittarilla sanon että tukala, ei kipeä...
Täällä ollaan nyt kotona ainakin perjantaihin asti ja katsotaan sitten eteenpäin,..
Ultraa ja pikkusen näkemistä odottaen <3

 

Mä kyllä sanoisin, ettei kannata pää kainalossa mennä. Naistenklinikalla näin aika monta tällaista tapausta ja sit olivatkin ihan shokissa, kun eivät voineetkaan jatkaa normaalia elämää supistusten ja kohdunkaulan vuoksi. Teki pahaa kuunnella kun kätilöt yrittivät selittää, että "sun oikeasti täytyy ajatella vauvaa ja levätä" ja äidit vaan stressasivat miehestä, töistä, kotitöistä...

Uusiäippä ja jäbät x3 31+3

 

Pakko kommentoida minunkin puolesta, kun voin sanoa ihan kokemuksesta, että viimeiseen asti venyttäminen ei ole järkevää oman eikä varsinkaan tulevan lapsen puolesta!
Raskaudenaikaiset supistuksethan on yleensä ihan normaalia ja kuuluu asiaan. Mutta minun tapauksessa ne mulla myös kypsytti paikkoja, mulla oli 28 viikolla kohdunsuu oli jo pehmeä ja kanavaa reilu sentti jäljellä enää. Siitä lähtien on pitänyt lepäillä vain.
Tämä on mulla jo kolmas lapsi, paikat kypsyy tietysti herkemmin mutta kaksi edellistä raskautta elin myös niin että touhusin ja tein töitä viimeiseen asti ja asenteella että loppuun asti vedetään ja stressiä oli vaikka mistä asiasta. Nuorimmainen sitten syntyikin 35 viikolla jo.

Mutta turhapa sitä on ketään neuvoa, itse pitää tajuta.

Uusiäippä: Sulla on varmaan todella raskas olo jo, vieläkö sinun pitää levossa olla? Onko sinulla jo käynnistys aikaa suunniteltu?

Mulla on tänään viikkoja 31+2. Just mittasin vyötärön ympäryyden 105cm! Vauva liikkuu hyvin, välillä liikkeet tuntuu aika ilkeiltä ja liitoskivut on alavatsalla ja nivusissa on tosi kipeet välillä. Eikä oikein mitenkään päin ole hyvä olla.Yöt saan kyllä nukuttua aika hyvin.
Onneksi pahimmat helteet on helpottunu ja alkoi koulut täällä, syksy on tulossa ja vauvan tulokin lähempänä<3

Hyviä vointeja kaikille!

 

Nyt luettuani tekstin tarkoitin siis näitä harjoitussupistuksia

 

Ootte paljon keskutellut jaksamisesta. Minähän yritin kaks päivää viimeviikolla töissä, kunnes toisena päivänä oksensin kaikki mitä suuhuni laitoin. Kyllä siinä teki päätöksen, että enää en töihin palaa ees kokeileen, vaikka sairaslomaa ei ookkaan kun seuraavaan neuvolaan. Saa kirjottaa sillon lisää. Pelkään että jos nyt alan taas enemmän oksenteleen, että vauvalle ei ois hyväksi. En tiedä, kun en oo koskaan tämmöstä kokenut.
Turvotus on järkkyä....ja sitä on näköjään vähän joka paikassa, ei hyvä.
Vauva onneks liikkuu paljon, joten oletettavasti kaikki on mahassa ok. Odottavan aika on vaan niin pitkä ja toisaalta hirvittää että kuinka nopeesti tää aika oikein voi mennäkkään.
jaksatteko vielä kävellä pitkiä matkoja? Ja tuleeko teille kävellessä sukkapuikkopistoja?

Tänään muuten taitaa poksua 32 vk, jeeeeee. Päivä kerrallaan eteenpäin.

 

Ruumää - oliko sulla se kutina voimakasta? Minulla on vähän kutinaa ollut (vatsa, kädet, jalkapohjat), mutta on kuitenkin aika lievää. Ja kun nyt muutenkin kutisee kaikista ötökänpuremista, niin en ole jaksanut huolestua. Neuvola viikon päästä, pitää kai varalta kuulostella, miten pahaksi kutinat menee. Inha tuo raskaushepatoosi.

Täällä ei ihmeemmin mitään tuntemuksia tai vaivoja. Vissiiin nivelet ja liitokset vähän pehmenemässä, välillä saattaa vihlaista outo asento. Supistuksia harvoin, eivätkä ole kivuliaita. Lähinnä silloin supistelee, jos liian vauhdikkaasti alkaa huhkia. Äkkinäinen rehkintä niitä lisää, muttei tasainen puurtaminen. Kasvimaalla kyykkiessä ja lattialta juttuja nostellessa maha meinaa kyllä olla välillä tiellä. Ja nyt rv 32 ensimmäistä kertaa oudompi ihminen arveli ulkonäöstä, että saatan olla raskaana. Tähän asti minulle on lähinnä naureskeltu epäuskoisesti, kun sanon jääväni äitiyslomalle muutaman viikon päästä. Ilmeisesti näytän vain kaljamahaiselta, en odottavalta...

 

Alkaa olemaan aika kypsää porukkaa ilmeisesti! Täällä sama juttu. Maha on arka vähän jokapuolelta, liitoksiin sattuu tuonne alavatsaan kun liikkuu. Samoin häpyluuta särkee. Yöksi olen joutunut joka ilta ottamaan 500mg panadolin jotta saan edes hieman nukuttua lonkkasäryiltäni. Vessaan kun herään kuitenkin ainakin myös sen 4 kertaa. Kovin on katkonaisia öitä :/

No se siitä valituksesta pakko purkaa välillä. Tsemppiä kaikille näille vikoille 10 viikolle.

Uusiäipälle erityisesti voimia!

Mun napa on on edelleen sisäänpäin, en usko että pullahtaakaan kun ei esikoisestakaan.

Niin ja moni oli pähkäillyt sairaslomien kanssa. Itse oon hoitovapaalla, joten sitä ongelmaa ei ole, mutta esikoisen aikaan jäin jo 28 viikolla pois töistä kovien selkä- ja lonkkasärkyjen takia. Olen päiväkodissa töissä, joten paljon oli nosteluja. Eikä meillä ole edes siivojia siellä, niin pienten pöytien alta oli tosi hankalaa siivota selkä kyyryssä, vaihdella lakanoita kumarassa ym. Olen sitä mieltä, että keho kyllä kertoo jos alkaa menemään yli omien voimavarojen ja sitä on kuunneltava oma ja vauvan hyvinvointi on tärkeintä!

 

Toinen työpäivä takana, eikä ollut yhtään sen helpompi. Mahaa kovotteli taas koko päivän ja vielä kotonakin. Voiko se vauvakin "kärsiä" jotenkin näistä harjoitussupistuksista? On ollut nimittäin nyt kahden päivän ajan huomattavasti vilkkaampi kuin lomalla ollessa.

Onneksi maanantaina on vihdoin ja viimein neuvola, niin voi puhua tästä työssäjaksamisesta.

 

Kasenja: oon kans tosi herkkä ötökän puremiin. Ei mun kutina ole ollut kovin pahaa mut koko ajan rapaan jotain kohtaa. Ei se verikoe ole kuitenkaan niin iso juttu et kannattaa pyytää labrat varuilta. Saa ainakin mielenrauhan. Omalla kohdalla ku ei kuitenkaan tullu edes mieleen et se vois olla jotain vakavaa.

 

Sehän tässä varmaan onkin kun on ensimmäinen tulossa ja yrittää opetella kuuntelemaan oman kehon ja vauvan viestejä. Vauvan parasta ajattelee, ettei vain itse aiheuttaisi vauvalle mitään pahaa. Ja tottahan se on, että töitä ehtii tehdä koko loppuelämänsä ja tämä raskausaika on ainutlaatuista aikaa. Uskomatonta miten aika onkaan loppujen lopuksi mennyt niin nopeasti, nyt ollaan jo tässä vaiheessa

Uusiäippä Siellä tosiaan alkaa varmasti olemaan jo melko tukalat oltavat

Raskaushepatoosista ja -myrkytyksestä terkka eilen neuvolassa kertoili. Ilmeisesti juuri näillä viikoilla voi alkaa muodostua juuri tuota kutinaa tai raskausmyrkytyksen oireita. Onneksi ei pahemmin ole turvotusta muuta kuin jaloissa työpäivän jälkeen.

Perätilassahan vauveli tuolla masussa eleli, ultralla vielä neuvolassa varmistettiin. Pää heti tuossa oikealla tissien alla. Ihmekös kun kumartelut ja hengitys on tuntunut kovin raskaalta viimeaikoina. Tosin illalla oli sitten jotenkin omituisesti hetken jotenkin poikittain kuin tuntui tooooosi ikävälle . Muutaman viikon päästä kontrolli ja eteenpäin äippäpolille jos ei ole kääntynyt.

 

No niin, 5,5 kiloa vauvaa mahassa. Viimeistään syyskuun ekalla vkolla leikataan.
Lullaby mulla ainakin esikoisen myötä muuttui aikakäsitys. Aiemmin muutama viikko tuntui pitkältä, sittemmin pari vuotta kotona mennyt hujauksessa. Vauvan kanssa ei voi kiirehtiä, eikä kontrolloida edes omaa ajankäyttöään, se oli ehkä hankalinta. Nykyään joka puolella toitotetaan, että raskaus ei tunnu missään eikä hiljenmä tahtia. Mä en ehkä kannata tätä ajatusta, koska raskaus myös henkisesti valmistelee naista aika pirun isoon elämänmuutokseen. Jos sen ohi juoksee, niin... No, mitäköhän vauva tarvitsee eniten perushoivan lisäksi? Rauhallista yhdessäoloa, syliä ja silmiintuijottelua, kiireettömyyttä. Sitä kantsii alkaa opetella ajoissa, ennen synnytyksen jälkeistä hormonimyräkkää.