Täältä myös tsemppiä vielä nyyttejään odottaville! Meidän neiti tuli maailmaan seuraavasti. Synnytystä (tiistai) edeltävänä perjantaina alkoi limatulppaa irrota, viikonloppuna tuli kipeämpiä supistukia ihan miten sattui. Maanantaina olo oli kuitenkin mainio, leivoin ja touhusin.
Loppuillasta olo oli kuitenkin sen verran levoton, että päätin jäädä sohvalle nukkumaan. Noh, siinä sain juuri sitten unenpäästä kiinni kun heräsin aivan kamalaan tunteeseen - aivan kuin joku olisi hypännyt mahan päälle. Paniikissa soitto sairaalaan ja loppujen lopuksi tämä "pamaus" tarkoitti vesien menoa. Ohjeiden mukaisesti menin kuumaan suihkuun, mutta reilu puoli tuntia myöhemmin oli pakko ottaa auto alle kun supistuksia tuli 4 min välein.
Elämäni kaamein automatka 25 minuuttia sairaalaan meni kuten monella muullakin täällä - erinäköisissä epämukavissa asennoissa maaten, puhisten ja avoimesta ikkunasta happea haukkoen. Sairaalaan päästessä (noin klo 3 yöllä) olin 4cm auki, ensin kokeiltiin ammetta, mutta siellä en kauaa tykännyt olla. Vaikka kyllä se hieman kipuihin auttoi. Siitä sitten suoraan synnytyshuoneeseen ja ilokaasuun kiinni. Siitä luulen, että taisivat unohtaa laittaa hanat auki, sillä se oli lähinnä henkinen apu - kipuihin ei mielestäni vaikutusta.
Onneksi (tai näin siinä vaiheessa luulin) anestesialääkäri tuli laittamaan pian epiduraalin, lähtiessään huoneesta hän huikkasi, että noin 15-20 minuuttia ja olo helpottuu. Jep jep, sitä sitten odoteltiin ja lopputulos oli se, että epiduraali puudutti vain oikean puolen. Vasen puoli sen sijaan oli kuin tulessa + siihen sitten vielä tunne ikään kuin joku tökkisi neuloilla. Ei kiva! Varsinkaan kun uutta epiduraalia piti odottaa 3 tuntia, yön ainoa päivystävä lääkäri kun oli joutunut leikkaukseen. Ne 3 tuntia meni kuin sumussa, roikuin ilokaasussa eikä synnytys edistynyt. Onneksi kun vähän klo 8 jälkeen sain pudendaalipuudutuksen ja uuden epiduraalin alkoi prosessi edetä. Ponnistusvaihe kesti 40 minuuttia ja 9.41 neiti tuli maailmaan. Istukan kanssa oli pieni probleemi, verta vuoti 1300ml ja minua oltiin jo valmistelemassa leikkaussaliin kun (onneksi!) paikalle tuli kolmas kätilö, joka sai istukan irtoamaan.
Istukkaverta en saanut luovutettua, koska napanuora oli liian lyhyt. Tokaisin siihen "ensi kerralla sitten" eli kyllä ainakin minun kohdallani pitää paikkansa se, että vaikka synnytys on omanlaisensa koitos niin siinä hetkessä kun lapsi tulee syliin on valmis tekemään sen kaiken uudelleen =) Seuraavat 2 päivää vietimme perhehuoneessa - se oli ihanaa. Lyllerön syntymäpaino 3045g tippui sairaalassa 2800g ja kotiintulon jälkeen jouduimme käydä 2 viikkoa lisäpunnituksissa, kun paino ei noussut. Onneksi viime viikolla päästiin 3150g painoon ja nyt saadaan mennä tytön omalla aikatululla - enää ei tarvitse 3 tunnin välein herätellä syömään.