Iltapäivää!
Katjanna jo se ainakin minua ehti kaipailla. Jotenkin on viiminen kuukausi mennyt siivillä. Ollaan mökkeilty ja Hippaloitu Hämeenlinnassa jne jne. Jotain työjuttuakin olen joutunut tekemään, ja iltaisin sitten ei ole tullut enää konetta avattua. Ja nyt olikin sitten iso urakka kahlata kaikki kuukaudessa kertyneet tekstit lävitse. Mulla on se tapa, etten kirjottele omia kuulumisia ellen ole perillä muiden tapahtumista...
Nopsaan onnittelut raskautuneille ja kiva kuulla, että
pepisan, dogtorin, pupun, lilliksen, millin, äitylin ja hipkukan odotus sujuu hyvin!
Onnitteluja kauniista nimistä
Joelille, Annille ja Ainolle! Tykkään paljon noista a-alkuisista tytön nimistä ja Joel se vasta rullaakin pehmeästi suussa. :heart:
Meillä periaatteessa kaikki mainiosti, käytännössä kuitenkin otan vähän stressiä Mainin syömisestä. Alussa mahavaivat kiusasivat, mutta ne ovat nyt onneksi ohitse, mutta nyt taas ei ole maito maistunut pitkään aikaan. Ja kun pullokaan ei kelpaa sitten milään, niin vähän vähissä ovat nämä äidin konstit. Rinnalla tapellaan, mun on pakko pumppailla maitoa, jottei tuotanto ehdy, vauva ei ihan kasva tarpeeksi, minkään sortin hörpytys, lusikalla syöttäminen ei onnistu... Välillä ihan tippalinssissä olen tästä asiasta... välillä taas parempia päiviä... Mainihan on ihana ja juttelevainen pirteä tapaus. Mutta jos ei kasva käyrillä, niin selväähän se on. Ens viikolla kuukauteen eka neuvolapunnitus, kauhulla ootan. Raahaan miehenkin sinne mukaan, koska haluan, että kuulee joltain muultakin kuin minulta, että tuon neidin syömättömyys ei ole normaalia. Ihan en koe saaneeni tässä ongelmassa mieheltä sitä tukea mitä kaipaan... plääh... ei toi taida vieläkään ymmärtää synnyttäneen äidin hormonien heittelyä ja mielialan vaihteluita. Muutoin parisuhteessakin asiat oikein mallillaan, eipä ole onneksi elo kahden lapsen kanssa parisuhdetta ainakaan vielä koetellut.
Vienallakin alkaa pahin kapinointi mennä ohi. Äiti on taas jo suositumpi, oli välillä neiti niin isän tyttö. Äiti on siis taas jopa sanavarastossa, välillä nimittäin ei puhunut minusta millään nimellä :'( . Pottailut loksahti kohdalleen viikonloppuna, aiemmin silloin tällöin tullut onnistumisia, nyt menee kivasti oma-alotteisesti ja päivisin voidaan olla ilman vaippoja, jos vaan me vanhemmat ollaan tarpeeksi ahkeria muistuttamaan pissauksesta. Isojen sänkyyn siirryttiin nyt sitten kuitenkin, vaikka meinasin antaa sen oottaa... hyvin mennyt kaksi yötä, ei ole tajunnut, että voisi illalla juoksennella sieltä pois. *Koputtaa puuta*
Pientä ikuisuusprojektin tynkää eli keventämisen varaa olis täälläkin, 10 kg, mutta mitenkään äkkitahdilla en voi imetyksen takia tieteskään pudottaa. Asutaan ihan pururadan vieressä (30 m:n päässä ), joten yritän käydä pari kertaa viikossa juoksemassa. Viimeksi vaan tuli ihme hiippari vastaan ja mun juoksuinto kuoli siihen, kun pelkäsin, että se hyppää seuraavalla kierroksella puskasta niskaan... vetelin sitten mäkivetoja muistona vanhoista lentopalloajoista... aika kamalaa. Mutta on se vaan niin, että pelkällä liikunnalla ei liikakilot kovin helposti tipu. Kaiken ydin on ruokavalio. Miten se vaan on niin vaikeeta.
Rontti kirjoitti kaappien koluamisesta
... niin tuttua... monet kerrat makean himossa availlut kaapit toistamiseen jos eí kolmannenkin kerran, jos sieltä kuitenkin jotain hyvää syötävää löytyis. Mähän en osta herkkuja varastoon, kun ne ei säily varastossa... sen verran huono itsehillintä. :ashamed:
Yritän taas ryhdistäytyä tän kirjoittelun kanssa, kun sain hännän pään kiinnikin. Kiva kun moni on kirjoitellut paljon loma-aikana, mm.
Rontti ja Katjanna ja Hemuliltakin oli tullut useampi viesti.
Topsylle toivon hauskaa työn alkua ja toivottavasti pistäydyt silloin tällöin meitä moikkaamassa!