Lokakuiset 2007 (8)

[Ainu =+x]

Vai on täällä jo synnytetty sitten ihan urakalla... ONNEA teille kaikille!!

Meillä täällä olo senkun kipeytyy, välillä ei meinaa päästä pötköltään ylös. Olo on ihan extra väsynyt, tuntuu että voisi vaan nukkua ja itkeä, yöllä nukkuu niin huonosti ettei viitsisi päiväunia nukkua ja ukko on ihan hädisään kun vaan itken... aivain kaikesta. Hermo menee mitä ihmeellisimmistä asioista... tuleeko tässä rakausajan burn autti???

HALUKAS SYNNYTTÄJÄ ILMOTTAUTUU
Ainu 36 + 3

 

[Niiskulainen]

Entsu: Esíkoisen aikaan sanottiin että ammevesi pitäisi olla 37 asteista korkeintaan 38 ja itseasiassa ukkeli sinne muovit ja vedet laski kun kukaan ei kerenny muuten sitä tekemään tai kertomaan miten kauan siellä saa lillua. Suihkussa kuulema saa olla hieman lämpöisempää vettä, mulla siis toosi kuumaa (käyn muutenkin kuumassa vedessä suihkussa.) Välillä nousin ammeesta ja kävin pissillä tai pallon päällä pyörimässä. Ei siis kukaan ainakaan mulle sanonut aikarajaa tuohon ammeessa oloon, mut eikait olisi huomanneet vaikka olisin hukkunut sinne ja lillunut siellä sen pari tuntia. Minulta käytiin kysymässä ehkä noin 3 kertaa synnytyksen aikana että miten menee

 

[Ainu =+x]

Nuo niiskulaisen jutut ei kyllä kuulosta kovin lupaavalta... pitäisikö sitä itse osata hoitaa koko homma??

perskeles, vaikeeks taitaa mennä. Siinäkin on ollu jo tarpeeks päänvaivaa kun on mietinyt että millon tietää et pitää lähtee sairaalaan kun meiltä on tuo tunnin ajomatka, ni nyt pitäis sit pian synnytyksestäkin selvitä...

Anteeks kun tuo aikaisempi viesti on niin nekatiivinen. Tämäkö sitten muka positiivisempi???

Voi voi olisiko tämä jo pian ohi??

 

[Ann77]

Viikko laskettuun aikaan, vielä ei mitään meininkiäkään, että tulis lähtö.
Noita liikkeitä ollut taas pari päivää tosi vähän, ja ne on muuttunut sellaiseksi "aaltoiluksi" kun tuota mahaa kattoo.
Tiedä sit pitäiskö olla huolissaan, kauheesti vaan stressaa tää asia

 

[Niiskulainen]

Ainu: Onhan se hyvä toki itselläkin ottaa jotain juttuja selville, mut kyllä siellä täysin noviisikin selvietyy ja saa varmasti hoitoa vaikka kiire olisi, mut me oltiin hiukan omatoimisempia kun ei kauan ole ollut siitä kun ensimmäinen muksu samassa huoneessa pyöräytettiin =). Kait ne ei siihen jäänyt muuten sit jutustelemaan, kun sanoin aina että ihan hyvin menee eikä kipuja tarvitse lievitellä. Ja siellä on ne hälytys napit niin saa kyllä aika nopsaan jonkun sinne paikalle jos asiaa. Kyllä te kaikki selviätte hienosti synnytyksestä, kun luotatte vaan itseenne. Naisen keho on luotu synnyttämään ja luonto hoitaa ihan varmasti hommat ja kyllä synnytys jää naisen mieleen koko elämän ajan.

 

[MissPiggy]

Kyllä mua alkaa vähän ahdistaa kun luen että moni on "saanut"mennä ilman kivunlievitystä ja henkilökunnalla kiire jne. koska oon itse pelkopotilas ja vielä nyt tulossa yliaikainen + painoa aikas paljon ;-(((
40+5

 

[Niiskulainen]

MissPiggy: Kaikki menee varmasti loistavasti ja olet ihan varmasti hyvissä käsissä, esikoisen aikaankin oli samanlailla kiirusta kätilöillä, mutta siltikin sain silloin kivunlievityksen ja kätilö kävi paikalla useammin ja jäi juttelemaan.

Tuosta pelosta sen verran, että huomasin itsestänikin että välillä pelko meinasi ottaa vallan. Esikoisen aikaan en osannut pelätä tai ehkä sivuutin pelon paremmin kuin nyt ja eikä nytkään olisi ollut tarvista pelätä eikä esikoisen syntymäkään nyt niin kauhea ollut että sitä olisi pitänyt pelätä. Siis en sano että ei saisi pelätä, mutta jos pelko ottaa vallan niin sen vietäväksi on helppo mennä, kannattaa paremminkin ajatella että piru vie selviän tästä ja että päivittäin naiset synnyttää lapsia tähän maailamaan. Parasta on luottaa omaan kehoon ja kun synnytät esikoistasi niin ei sinua kukaan sinne synnärille unohda, kun vielä olet ollut pelkopolin asiakas. Muuten tuli sit mieleen et Kajaanissa ei pelkopolia olekkaan, että täällä mennään tällä meiningillä =).
Mut siis minä ajattelin, että joka tapauksessa tämänkin lapsen alakautta haluaisin synnyttää, niin eihän siihen jää vaihtoehtoja jotenkin se on pois sieltä saatava ja pelko ei helpota laisinkaan oloa eikä sitä näin ollen kannata ruokkia. Kyllä mä ukkelille aina välillä kun alkoi pelottamaan sanoin että taidan perua koko jutun, mut sit naurulla ja huumorilla päästiin pelosta pois. Ja vaikka lapselle ja äidille on parasta se että vauva syntyy alakautta niin ei se sektiokaan nyt huono vaihtoehto ole jos tosiaan kovasti pelottaa tai vauva on niin iso että sitä ei mahdollisesti alakautta voisi synnyttää.

Eilettäin kun saatiin tytöt nukkumaan niin avattiin puokkiin olut pullo =) ja mentiin saunaan ja siellä sit mietittiin tytölle nimiä ja siellähän se sit ratkeskin, pitää alkaa kokeilemaan nimiä käytännössä. Vielä ei kerrota kenellekkään nimeä, eihän se vielä 100 varma olekkaan.

 

[MissPiggy]

Kiiti Niiskulainen kannustuksesta. Toi pelkopolihan ei auttanut sinänsä mua yhtään (varmaan ainoa mikä ois auttanut ois se, että oisvat luvanneet nukutuksen;-), siellä just juttelivat niitä että kivun unohtaa ja kaikki muutkin selviää jne. mutta kun se ei mua pöllöä lohduta. Kun en yhtään osaa varautua millaista kipu on. Normaalit kovat menkkakivut tms. kyllä kestän mutta tuosta kun manataan niin paljon pahempaa ;-( No pakko se on vaan suoriutua. Onneksi nyt uskalsin yleensä yrittää lasta, pelko meinasi tehdä senkin, että ois jäänyt väliin kokonaan.

 

[ohva]

Normaalit kovat menkkakivut tms. kyllä kestän mutta tuosta kun manataan niin paljon pahempaa ;-(

Tulen sua lohduttamaan et kaikilla noi kivut on erillaisia. Mulla on ollut 2 luomua ja 2 "pikkuisen" lääkkeillä lievennettyä. Mutta noi kivut ei olleet mulla missään vaiheessa oikeestaan sen pahempi kuin kunnon menkka kivut. Et joskus voi olla näinkin vaikka mielellään noita peloitus tarinoita kerrotaan.

 

[MissPiggy]

Noita Ohvan tarinoita tarvittais lisää! Oikeasti tommosia on kiva kuulla. Mut jos avautuminen tohon tyyliin, entä ponnistusvaihe?

 

[Sini1977]

Hei! Itse sanoisin, että vaikka avautuminen tekis kipeää niin sen ponnistusvaiheen kyllä kestää. Ja kaikki kokevat kivut eritavalla kuten Ohva kirjoittikin. Pelkäsit muistaakseni repeämistä. Itse en ainakaan sillä ponnistus hetkellä ajatellut repeämistä tms. vaikka teki kipeetä, mutta kipu oli erilaisempaa kuin avautumiskivut eli rohkeasti vaan ponnistamaan. Tsemppiä!

 

[ensikertalainen78]

Hei, Mun yksi ihana kaveri kertoi kanssa helposta synnytyksestä. Ei oikein edes ollut varma pitääkö vielä lähteä sairaalaan, mutta lähti ja kohdunsuu oli jo yli 5cm auki. Kipu kuulemma samanlaista kun silloin kun vatsaa vääntää ja se on sekaisin. Sai sairaalassa epiduraalin eikä tuntenut juuri mitään edes ponnistusvaiheessa. Hänen mielestään synnytys oli tosi helppo kokemus kaiken kaikkiaan. Hänkin myöntää saaneensa kritiikkiä muilta äideiltä siitä, ettei kivuton synnytys voi olla ns "aito". Mutta eihän me välitetä kritiikistä.
rv 41 tasan, joten ehkä lähtö viimein lähellä

 

[Pia78]

Onnea jo kaikille vauvansa saaneille! On saatu ketjuun yksi poikakin, mukavaa! Kaikilla vauva-arki kuulostaa lähteneen ihan hyvin sujumaan.

En oo jaksanut käydä kirjoittelemassa kuulumisia hetkeen, kun tuntuu, että mitään uutta kerrottavaa ei ole. Olo on käynyt todella raskaaksi ja tukalaksi. Vauvat painaa melkoisesti! Kaikki on kuitenkin ollut ok. Saisivat minun puolestani kyllä jo syntyä. Alkaa henkisestikin olla rankkaa. Alussa kun tyhmänä uskoin lääkäreitä, jotka sanoivat, että kyllä kaksoset syntyy 35-36 viikoilla tai yksi lääkäri sanoi viikolla 37. Nyt on viikkoja 38+1 ja enää yhtään en jaksaisi odottaa. Tänään iltapäivällä neuvola ja huomenna taas äitipoli. No kaipa nämä antaa odottaa itseään sinne 40 viikolle asti... Hiukan on harvakseltaan ollut kivuttomia supistuksia, ei muuta. Pari raskausarpeakin on ilmestynyt vatsalle, mutta ihmekös tuo, sf-mitta viime viikolla 42. Painoa viime viikolla oli kertynyt melkein 20kg. Yöt menee huonosti. Turvotuksia on tullut valtavasti. Ei mahdu enää oikein mitkään kengätkään jalkaan. Esikoisen hoitaminenkin tuntuu jo ihan täysipäiväiseltä työltä.

Parempi lopettaa, kun tää teksti alkaa kuulostaa niin negatiiviselta. Tsemppiä kaikille odottajille!

 

[Ainu =+X]

Aika jännä kun moni miettii kauhukokemuksena synnytystä. Mulla ajatukset on pysyneet samana koko ajan. Jotenkin vaan ajattelee että vauvoja syntyy niin paljon ja kaikki siitä selviää, miksi minä sitten olisin poikkeus?? Ainahan kaikkea voi sattua mutta jos niitä rupee miettimään niin taitaa elämä olla sitten muutenkin aika vaikeaa jos kaikesta vaan jossittelee. Luotan siihen että kätilö tietää mitä tehdään ja neuvoo minua, paljon enemmän kokeneena. Kivun lievitystäkään en ole miettinyt kun en niitä kipuja osaa oikein kuvitella, no olin miettinyt tai en niin kyllä sen puudutusen varmaan saa sitten jos siltä tuntuu!?!?!? Eli mahdollisimman VÄHÄN RESSIÄ siihen asiaan. Enemmän tällähetkellä huolestuttaa että osaako sen vauvan pukea sitten tarpeeksi lämpimästi!??!!?? Ompa ihmisellä sitten taas murheet.
Eikös se ole fiksumpaa ressata tällästä vähemmän tärkeetä asiaa kun ihan oikeita asioita??!!

Pia: Ei kai täällä kenellekkään koko ajan mitään ihmeitä tapahdu ja taitaa yhdellä sun toisella jo matka painaa mutta samassa veneessä kun ollaan niin eiköhän sitä ymmärrystä aina löydy!! Jaksamisia sinulle!!

 

[MissPiggy]

Ainu, noi on niitä asioita, mitkä jokainen ajattelee ns. "järjellä" ;-(( Mutta pelolle ei voi mitään. En ala psykologisoimaan omaani tässä enempää, toki kauhukertomukset ei oo auttaneet asiaa. Esim. lentopelkoon tai hämähäkkipelkoon tuskin on oikeita syitä, synnytykseen voi vaikuttaa läheistenkin tapahtumat. Mutta joo, vai ei ole "aito" jos on helppo synnytys ;-))))) Eiköhän se vauva todista toista, hehhe. Naiset kun oppisivat tukemaan toisiaan ainaisen syyllistämisen sijaan (täällä kiitos tosiaan tukijoille!)

 

[Ann77]

Neuvola käynti takana... Vauvan pää ei ole vielä edes kiinnittynyt lähtö asemiinsa vaikka rv:ja jo 39+, kuinkahan kauan vielä kestää, että saan vauvan syliini? En jaksais odottaa enää. Onko muilla vastaavaa "ongelmaa"?

 

[Sini1977]

Mulla esikoinen ei kiinnittynyt vielä yliajallakaan, vaikka oli tosia alhaalla ja kyllä se sieltä sitten lopulta maailmaan tuli Eli ei kai toi kiinnittyminen ole välttämätöntä synnytyksen käynnistymiseksi, tai voin tietysti olla väärässäkin?

 

[Tehotyttö.]

Heipsan!

Jospa nyt ehtisi tähänkin ketjuun jokusen sanasen rustata.
Hirmuisesti onnea kaikille vauvan saaneille! Ihania tyttöjä tullut useampi ja yksi poikakin. Jos nyt laskuissa olen pysynyt Taustalla olen kyllä jännäillyt kaikkien synnytyksiä, mutta en ole saanut aikaiseksi ketjuun kirjotella hetkeen.

Tuosta kiinnittymisestä... Useimmiten kait ensisynnyttäjällä vauva kiinnittyy. Itse muistelisin, ettei kiinnittymistä tapahtunut edes ekasta. Puhumattakaan noista muista... Mulla eivät vauvat edes ole laskeutuneet ennen synnytystä. Ei tälläkään kertaa... Kolmannesta vielä rv 40+3 tilanne oli täysin epäkypsä; vauva ylhäällä, ei MITÄÄN kypsymistä kohdunsuulla. Niin vain 40+6 tuo oli maailmassa heti aamutuimaan
Jos vauva ei vielä ole laskeutunut ja kiinnittynyt, niin vesien mennessä pitäisi sairaalaan matkustella kylkiasennossa. Näin minua neuvottiin, kun erikseen asiaa kysyin. Ennen en kyllä ole mitään ohjeita saanut...

Täällä ei mitään ihmeitä ole tapahtunut. Eikä vielä ole mitään paniikkiakaan. Viihdyn vielä ihan hyvin vatsani kanssa Suppareita tulee ja menee. Tänään ollut aika kovaa menkkakipuilua.

Tuo synnytyspelko ei varmastikaan ole mukava juttu. Eikä siinä todella järki auta, kun on pelosta kyse.
Kivutta tuo synnytys ei varmaan kovinkaan monella tapahdu, mutta se on todella kokemuksena jotakin uskomatonta. Itse olen myös kivulla saanut lapseni, mutta synnyttämistä pidän niin hienona tapahtumana, että sen takia voisin tehdä vaikka kymmenen lasta Omat synnytykseni ovat olleet ns. normaaleja, ei mitään extrahelppoja tai -vaikeita. Kakkonen tosin oli oikeastaan helppo. Repeämiä ei minulla ole tullut yhdessäkään synnytyksessä. Ekassa tehtiin eppari.
Kyllä sinäkin MissPiggy selviät siitä hienosti. Tsemppiä kovasti!

Tsemppiä kaikille muillekin ja suppareita niitä toivoville!

Tehis rv 39+1

 

[MissPiggy]

Kiitos, Tehis ja myös kiinnittymisinfosta, muakin se on mietityttänyt. Mulla nimittäin ei ollut vielä viimeksi (40+3) ainakaan kiinnittynyt. Kohdunsuuta ei sitten ole katsottukaan vikan lääkärikerran jälkeen. Ja tosiaan vielä tästä "paasaamisestani" selvennykseksi: kivutonta toki en odota ja mm. olen nuorena kärsinyt kovista menkkakivuista, jotka kestin/kestän ihan hyvin. Ja muista elon huolista en pahemmin stressaa, elän kyllä aika päivän kerrallaan ja luotan taitoihini vauvan kanssa tai ainakin siihen, että saa apua, jos joku ei onnistu. Hyvää odotusta kaikille!

 

[Jellybean]

Täällä elämä alkaa jo "normalisoitua", kun tottuu vähiin yöuniin ja univelkaan. Olo ei olekaan enää ihan puolikuollut päivisin. Vauva on aivan ihana ja pikkuisen hoitaminen on mahtavaa. Paitsi öisin kun puoliunessa koittaa saada sitä syömään pullosta.. Oikea möllykkä siitä on jo kasvanut, kun painaa jo 3280 grammaa. Meillä on täällä kotona neuvolasta vaaka lainassa syöttöpunnituksia varten niin voi nyt ihan neuroottisena kytätä painonnousua. Vielä viime viikolla tuli ajoittain ikävä sitä yksinään vetelehtimistä, kun ei tarvinnut huolehtia kenestäkään muusta ja pystyi nukkumaan niin pitkään ja niin pitkissä pätkissä kuin huvitti. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois! Nyytti on jopa pipo punaisena karjuessaan niin mahdottoman suloinen ja ihana.

Ketjussa eletään nyt tosiaan jännittäviä aikoja kun kaikki ovat jo melkein purkautumisen partaalla.

Tuosta synnytyksestä sen verran, että omalla kohdallani katson päässeeni todella helpolla. Itsellä oli sellainen tunne, että onko edes synnyttänyt oikeasti kun kaikki kävi niin nopeaan. Itse synnytyskin tuli niin yllättäen, etten viime hetkiin saakka uskonut sen todella olevan menoa. Olin silloin, ja olen edelleenkin sitä mieltä, että kivut loppuivat siihen kun sai luvan ponnistaa. Tai sitten vaan se ponnistaminen vei huomion niistä kivuista..

 

[Ann77]

Kiitokset kun ootte kommentoineet tuota kiinnittymis asiaa... Mulle kans kätilö sanoi, että jos vedet menee niin pitääs kylkiasennossa makailla, ettei napanuora pääsis luiskahtamaan pään ja jonkun väliin (en muista tarkoittiko kohdun suuta vai mitä...)
Sit kätilö sanoi, että tää on niinkuin avotarjonnassa täälä mahassa kun ei ole vielä kiinnittynyt, mutta ehkä se sieltä joskus ulos tulee. Oon vaan niin kärsimätön!

 

[Tehotyttö.]

Sen verran vielä paikkailen omia juttujani, että en ole lääkäri enkä kätilö, joten en nyt tietenkään varma voi noista kiinnittymisasioista olla.
Ainoastaan siis sen perusteella kirjoittelin, mitä olen kokenut ja lukenut...

Hienosti on Jellybeanin vauveli kasvanut, vau! Paino jo tuplattu, eikö?

 

[Vierailija.]

Jellybeanin helpohkoon synnytykseen taisi tietysti vaikuttaa toi vauvan kokokin. Olen kuullut että osalla joilla ollut kovemmat menkkakivut, on ollut helpompi synnytys... Tiedä häntä.

 

[Ainu =+x]

Siis en millään pahalla kirjottanu niistä omista synnytys ajatuksista. Ehkä ajatuksella että jokainen on yksilö, ja ne oli minun mietteeni...

Kuuluko kauhean surullinen olo loppuraskauteen??? Itkettää vaan niin kovasti...

 

[Jellybean]

Ilman epäilyksen häivääkään voin sanoa, että vauvan koolla oli merkitystä. Ponnistusvaihe oli todella helppo. Totta kai siinä sai töitä tehdä, mutta eipä kauaa kestänyt. Avautumisvaiheen kesto ei kuulemma ole riippuvainen vauvan koosta, eli siihen en saanut "apuja", mutta avautuminen vajaassa tunnissa väljästi sormelle auki -> täysin auki, oli kyllä todella nopeaa, ettei siinä supistusten kourissa ehtinyt kauaa kärvistellä. Ja supistukset oli jotain ihan kummallisia, kun niitä ei saatu piirtymään lainkaan käyrille. Tuli semmoinen olo, että kuvittelenko minä h*****tti vieköön koko kivun!

330 gramman kuluttua on paino tuplattu!