"Lievästi kuumeilevat" eli hieman yleisempää keskustelua vauvakuumeesta.

mäkin testasin sen ihan siksi vaan että halusin tietää että oonko perillä omasta kropastani vaikken kierrosta mitään kirjaa pidäkkään. Ja kyllä, olen nyt vielä varmempi siitä että tunnistan ovuloimiseni ilman sen kummempia tikutteluja :D

Kun vaan pääsis vielä hyödyntämään sitä oman itsensä tuntemista, just tuli sähköposti YT-neuvotteluista :headwall:
 
Hei minkäslainen olotila silloin on kun ovuloi? Jos sitä oppisi itsekin huomaamaan paremmin?! Vielä kun tuo kiertokin on niin vaihteleva...
No mulla ainakin riippuu vähän kierrosta. Joskus on hyvin lievät oireet ja vähän semmonen "mutu" mut sitten taas on niitä kiertoja että aivan julmetut krampit ja todellaki tietää kummalta puolelta on irtoamassa. Himoja ja limoja, suurinpiirtein ku muistaa että millon on vuoto loppunut niin sen kyllä aavistelee että nää on nyt niitä ovulaatio kramppeja. Joskus ne on tosiaan lievempinä, mutta kyllä sen vaan aina tunnistaa. Kaikista parhaiten sillon kun siihen ei varsinaisesti kiinnitä huomiota niin sillon yhtäkkiä hoksaa ne oireet.

Itselläni oli pitkään synnytyksen jälkeen aivan selittämättömiä kipuja, helkatin kipeät menkat ja ovuloinnit, yhdyntäkipuja, ei vuotohäiriöitä. Niitä kesti sen nelisen vuotta ja nyt ne on hieman lieventyneet. Ei tarvi enää särkylääkkeitä syödä suurinta osaa kierrosta vaan pärjää jo ihan konservatiivisella kivun hoidolla. Lämpöhauteita ja semmosia, niillä mennään.
 
Heips!

Liityn joukkoon, vaikka vielä itsekin vähän epävarma siitä kuumeilenko, vai mitä tämä nyt on. Meillä sellainen tilanne, että itse olen 33 v. ja mies pari vuotta nuorempi. Meillä on kaksi yhteistä lasta, 5- ja 7 v. sekä minulla aiemmasta suhteesta jo yläasteikäiset lapset, 13- ja 14 v. Kaikki aikaisemmat raskaudet on olleet ns. epävarmassa tai ei niin vakiintuneessa elämäntilanteessa. Eli olen ollut joko opiskelija tai työtön, olemme asuneet vuokralla, eikä puolisollakaan aina ole ollut vakituista työtä.

Nyt on tilanne toinen. Molemmilla on vakituinen työ, oma talo ostettiin 7 v. sitten. Kaikki on ns. mallillaan. Lapset kasvaa ja arki rullaa. Haaveillaan yhteisistä matkoista yms. Olin jo päättänyt, että meidän perhe on nyt kokonainen ja nautitaan tästä. Mutta mitä tekee minun mieleni? Harhautuu yhä useammin ajattelemaan sitä ihanaa tuhisevaa ja tuoksuvaa mönkiäistä, joka tarvitsee äidin ja isin rakkautta ja suojaa <3. En tiedä miksi vain vielä haaveilen vauvasta. Nyt vain jotenkin tuntuu, että aika olisi otollinen, on työ johon palata äitiysloman jälkeen, on oma koti. Ensi syksynä olisi ihana olla kotona vauvan kanssa kun eskarilainenkin voisi sitten olla eskarin jälkeen kotona ja tokaluokkalainen voisi tulla suoraan koulusta kotiin...

Nuorin lapsemme oli todella suuritarpeinen ja jopa hankala vauvana, heräili usein, roikkui sylissä, itkeskeli jatkuvasti, imi rintaa 1,5 vuotiaaksi. Vasta n. 3 vuotiaana oppi nukkumaan yönsä heräämättä. Olen nauttinut kovasti ajasta kun olen saanut harrastaa itsekin nyt kun lapset ovat isompia. Olen nauttinut hyvin nukutuista öistä ja pitkään nukutuista viikonloppuaamuista. Mutta silti se uudestaan nousee mieleen. Entä jos vielä kerran, vielä yksi vauva, yksi lapsi mahtuisi meidän perheeseen? Ehkä mietin myös sitä, että kun ikää on jo sen verran kuin on, niin ei enää auta kovin montaa vuotta odotella jos vielä on vauvahaaveita...

Minkälaisia asioita te muut pohditte?
 
Keijukainen Itse en huomaa tarkkaa ovulaation ajankohtaa, mutta limailusta voisin päätellä ns. otolliset päivät! Tässä kierrossa huomasin, että ovis alkoi "oireilla" jo kp 10 ja plussan sain testiin kp13! myös tuikkasuja tunsin tässä kierrossa oikealla puolella, mutta sekin voi olla kun nyt kiinnitin siihen enemmän huomiota :D

Joline Tervetuloa!
Itse ajattelen ainakin asian niin, että jos vähänkin tuntuu, että sulla on sydämmessä paikka vielä yhdelle, niin antaa mennä vain! :heart: Olisi aika ikävää jos vanhempana jäisikin kaduttamaan asia..


Mulla on aika paljonkin mielellä asioita.. Kuitenkin haaveilemme esikoisesta ja kaikki asiat ovat niin uusia ja myös hieman pelottavia.. :)
En ole kertonut kovin monelle, että yritämme, mutta kenelle olen kertonut ovat ottaneet asian ihan hyvin!
Olemmehan me vielä nuoria, mutta koen että olemme molemmat valmiita tähän ja aika tuntuu vaan nyt sopivalta :)
Opiskelen viimeistä vuotta ja meillä on oma talo, mieheni on vakituisessa virassa ja olemme terveitä! :rolleyes:

Nyt vaan toivotaan, että lapsi ilmottelisi itsestään pian :heart:

Nyt menen nauttimaan kupin kahvia ja rupean lempi puuhiini, eli tekemään syys sisustusta kotiin <3

Mitä harrastuksia/mielenkiintoja teillä on?
 
Kiitos, -bella :). Puhtaalla järjellä ajateltuna meidän tilanteessa ei varmaan kannattaisi enää vauvaa harkita, mutta jotenkin se ajatus vaan uudestaan nousee "vaivaamaan". Ja pelkään juuri sitä, että sitten kaduttaa jos sen jättää haaveeksi. Ristiriitainen olo asian suhteen.

Yksi juttu, mikä ei missään tapauksessa puolla lapsen saamista on talomme huoneluku, nyt jo mennään aika maksimikuormituksella, isommat lapset yhdessä huoneessa, pienemmät toisessa ja me itse kolmannessa, pienessä makuuhuoneessa. Taloako tässä pitää alkaa kasvattaa..... Mutta silti jotenkin aattelee, että sehän on järjestelykysymys...

-bella kyseli mielenkiinnon kohteita. Itse tykkään lukea, kutoa, käydä lenkillä, joskus jumpassa. Lisäksi lasten kanssa puuhataan ulkona ja käydään uimahallissa. Leipominen on myös tavallaan yksi harrastus ja puutarha/pihapuuhat sekä sisustusjutut kiinnostavat myös.
 
Onpas kiva ketju!

Olen kohta 1-vuotiaan pojan äiti ja sitä ennen minulla ei koskaan ollut minkäänlaista vauvakuumetta. Korkeintaan sellainen tunne, että suvun täytyy jatkua myös minun osaltani. Biologinen juttu siis. Miehellä on ennestään jo täysi-ikäinen lapsi, joten hänen kohdallaan mennään nyt toisella kierroksella.

Tämä vauvakuume on kuulkaas aika jännä juttu. Esikoiseni kohdalla vauva-aika oli melko rankkaa aikaa, omat unet ja yleensäkin oma aika olivat hyvin vähissä. Myöskään rankahkoa synnytystä ei pidä unohtaa! Kummasti ne vastoinkäymiset jäävät mielessä taka-alalle, kun toinen pikkanen olisi toiveissa.

Miehen kanssa otin asian puheenaiheeksi ihan näinä päivinä vasta eli vielä ei olla tultu mihinkään lopputulokseen, että tuleeko sitä toista lasta (tai hänen tapauksessaan kolmatta). Toisaalta asia jäi vähän roikkumaan ilmaan, kun hän yks kaks yllättäen kysyi päivällä, että milloinka ne "villit petipäiväni" oikein ovat. Mitähän tuostakin pitäisi ajatella? :D

Mitään ehkäisyähän meillä ei ole ollut useampaan vuoteen. Keskeytetystä yhdynnästä ei ole tullut tärppiä vaikka silloin tällöin joskus olen toivonut salaa tärppäävänkin. Esikoinen taisi tulla toisesta tai kolmannesta yrityskierroksesta, joten jos tälläkin kertaa ryhdytään tositoimiin, niin toivottavasti plussaus tulisi mahdollisimman pian. En tiedä miten oma pääkuuppa kestäisi kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen turhaa yrittämistä.
 
Nyt tämä kyllä menee vähän niin kuin siinä kuuluisassa Strömsössä. Miehelle tuossa kertoilin näistä mietteistäni ja vastaukseksi sain - Jos siltä tuntuu että niin haluat, niin varaa lääkärin aika, otetaan kierukka pois ja katotaan mitä tapahtuu. Itse olin vähän että täh? Olin valmistautunut piiiiitkään taivutteluun, perusteluun, käännyttämiseen, riitelyyn ja kaikkeen. Näinkö se vain meillä käy? Mies vain tuumi että mikäpä sen ihanampaa kuin vauvoja,kasvatella yhdessä. Olen ihan oudossa tilassa kyllä nyt :-D. Epätodellista.
 
Kaikille uusille tervetuloa mukaan!

Ovulaatiosta on ollut näköjään puhetta, ite en oo varma huomaanko sitä. Jotain nippailuja ja repäiseviä tuntemuksia, voihan toki ollakin... En oo koskaan mitään testejä tehny, lisäis tällä hetkellä mun stressiä varmasti. Katotaan joskus sit. Ahkerasti puuhaillaan kuten aina muutenkin :whistle:

Harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita oli kyselty, meillä on kaks koiraa joiden kanssa tulee lenkkeiltyä päivittäin. Sanoisin että lenkkeily, lukeminen, ruuanlaitto/leipominen. Harrastan myös töissä käymistä keikkaluontosesti :LOL: Hoitovapaalla siis nyt oon mutta omassa vakkariduunissa hoitoalalla heittelen keikkaa. Myös esikoisen futiskenttien laidoilla tulee notkuttua treeneissä/matseissa/turnauksissa, mielenkiintoa riittää myös siihen.

Joline, kiva kun pääsitte miehen kanssa yhteisymmärrykseen :D
 
Hei kaikille :)

Taalla vaikuttaa olevan mukava tunnelma joten paatan liittya mukaan jos sopii :)
Olen kaynyt silloin talloin kurkkimassa naita keskusteluja ja olenkin tuolla yrityksen odottajat-ketjussa.
No itsellani on ollut vauvakuume on ja off muutaman vuoden, valilla ollut pidempia ajanjaksoja milloin ei asiaa sen ihmeemmin ole edes miettinyt.
Olen menossa naimisiin ensi kesana ja tarkoitus oli jos haiden jalkeen ruvettaisiin yrittamaan josko se lapsi paattaisi tulla:) Jannaa!
No nyt en ole viela muuta tehnyt kun jattanyt pillerit pois ja ekat kuukautiset takana ja tassa meinasin katsella miten tama kroppa kayttaytyy pillereiden jattamisen jalkeen. Hyvahan se on tietaa niin osaa sitten vahan etukateen suunnitella, tosin toivon etta mahdollisimman vahalla stressilla selvian, aika helposti stressaan asioista (yleensa aivan turhaan). Meilla kanssa sama tilanne etta poikakaveri on kylla ihan valmis lapsentekoon vaikka heti mutta itse haluan menna ekana naimisiin enka todellakaan halua olla viimeisilla haissa, olisihan se kiva nauttia vahan ja juhlia ne polttaritkin ennen vauvaa.
Haamatkastakin haaveilen mutta sen nakee sitten haiden jalkeen ja tietty riippuu varmaan siitakin jos heti raskautuu ja jos raskaus pitkalla v.2016 alusta niin ei valttamatta viitsi lentaa minnekkaan kauemmas.
Niinkuin naette tama tytto rupesi jo miettimaan reiluksi vuotta eteenpain :D sanokaa etten ole ainut! Onhan se hyva vahan mietiskella etukateen asioita eiko?:p

Mukavaa sunnuntaita kaikille:)
 
Aijjaiks! Mies tuossa juuri lupaili, että yritetään nyt sitä pikkukakkosta puolen vuoden ajan ilman paineita. Jos ei tärppää siinä ajassa, niin sitten ei voi enää asialle mitään.

Meillä on miehen kanssa sen verran ikäeroa ja mies ei halua enää kovin vanhana enää isäksi jos tämä yritys paisuisi vuosikausien mittaiseksi ilman takarajaa.

Ehei, ei tästä tietenkään tullut paineita. Voi vitsi! Pitääköhän mun nyt ne ovistikut kuitenkin hommata, että pääsen aivan varmasti stressaamaan asiaa lisää?
 
  • Tykkää
Reactions: pumpulipallero
Hei Lapanen85 ja Joline, onnea yritykseen! Ihan itseäkin alkoi innostuttaa kun miehenne ovat noin myötämielisiä! Toista se on meillä. :/ Minusta tuntuu että meillä mies ei tajua sitä etten minä halua kovin vanhana enää kokea raskautta tai yövalvomisia. Vaikka ensimmäinen raskaus sujuikin keskivertoa helpommin, mitä nyt olen kavereilta kuullut. Eihän minulla ollut oikein mitään vaivaa. Ei se silti mikään hehkeä tai nautittava olotila ollut. Kun kenkiä ei saanut puuskuttamatta jalkaan ja pienestäkin liikunnasta hengästyi. Piti myös opetella uusi rytmi ruokailujen kanssa.

Tästä päästäänkin harrastuksiin, joita kyseltiin. Pyöräilen paljon ja silloin raskaana se tuntui - no raskaalta-, käyn lihaskuntojumpissa, en zumbaa! :) Talvisin hiihdän maisemahiihtoa. Se tarkoittaa että nautin ulkoilusta, pelkkä hikipäässä hiihtäminen suoralla ladulla tai rataa ympäri ei ehkä ole minun juttuni. Pojan kanssa tanssitaan kun tulee musiikkia ja käydään vauvauinneissa. Sitten on jonkunnäköinen pakkomielle siivoamiseen. Ihan kyllä ahdistaa fyysisesti ja henkisesti jos jotain ei saa tai jaksa tehdä heti. Putipuhdasta ei meillä kyllä siitä huolimatta ole.

Pumpulipallero, nauti ihmeessä häämatkasta ja tee siinä järjestyksessä asiat kuin itseltä tuntuu hyvältä. Aina asiat ei mene kuin itse suunnittelee, mutta meillä ainakin onnistui valinta. Olimme yli 10 vuotta yhdessä, matkustelimme, juhlimme, menimme rauhassa vasta myöhemmin naimisiin, hankimme kodin ja työpaikat ja vasta nyt meillä on pieni poika.

Niin ja niistä ovuloimisista...en kyllä ole itsekään kuin pari kertaa huomannut jotain nipistelyä tms. alavatsalla. Nyt kun mietin niin limaisuutta on kyllä välillä. Mutta olen kuullut että haluja olisi enemmän silloin kun on "oikea aika" niin se ei kyllä pidä paikkansa. Pahiten saattaa haluttaa jopa kuukautisten aikana tai heti jälkeen.

Sitten kertokaapas vielä tyhmälle mitä nämä ovistestejen yhteydessä ilmoitetut "kp":t ovat? Jotain "kiertopäiviä" vai? Aivan uutta minulle, tikut ja testit ja kp:t....
 
Viimeksi muokattu:
Hei Keijunkainen!

Itselleni myös nämä lyhenteet ovat vähän harmaata aluetta, mutta mitä nyt näinä päivinä näitä palstoja lukenut, niin ilmeisesti kp tosiaan tarkoittaa kiertopäivää. Eli kp1 on menkkojen alkamispäivä.

Hetkonen... Kävin tässä toisesta ketjusta kopsaamassa, joten tässä ainakin nämä lyhenteet:

kp = kiertopäivä eli 5/28 tarkoittaa, että on menossa kierron 5. päivä 28 päivää kestävästä kierrosta. Menkkojen alkamispäivä on aina kp1.
yk=yrityskierto/yrityskerta, eli monesko kuukautiskierto, jonka aikana yritetään tulla raskaaksi, on menossa
ya = yritys aloitettu kuukausi ja vuosi esim. 6/14
DPO = Days past ovulation eli kuinka monta päivää ovulaatiosta on kulunut

Tää ketju siinä mielessä kivan rento, ettei tarvitse kaiken maailman numeroita laskeskella. Menee jo turhan tieteelliseksi touhuksi omaan makuuni.
 
  • Tykkää
Reactions: He.Ti
Hei kiitos :) Tästä asiasta taisi aloittaja jo toivoakin ettei käytetä lyhenteitä vaan ihan avointa keskustelua vapaamuotoisesti. Erehdyin kerran toiseen ketjuun enkä päässyt aloitusviestiä pidemmälle. En ymmärtänyt mitään. Jotain taulukoita tai tilastoja siellä oli. :D
 
  • Tykkää
Reactions: He.Ti
Keijunkainen Niinhan se on etta asiat pitaa tehda siina jarestyksessa kun ne hyvalta tuntuu :) Eikai sita tarvitse stressata naiden asioiden takia, itse monesti vaan ylisuunnittelen kaikkea ja tuntuu etta pitaisi olla selvilla asiat monen vuoden paahan vaikkei se tietenkaan mahdollista ole. Minusta tuntuu etta tamakin on kausiluontoinen asia, valilla menee pitempiakin aikoja ettei sen ihmeemmin tule suunniteltua.

Mina kannatan myos etta tama ketju olisi ns. rento juuri sen suhteen etta voi ymmartaa toisen puheista ilman etta tarvitsee niita googlettaa:) ymmarran toki etta monesti se voi olla helpompaa laittaa lyhenteita.

Oletteko te muut muissa ketjuissa kanssa? Miten minulla monesti tuntuu olo ns. ulkopuoliselta, ehka olen ollut vaarissa ketjuissa. Voihan se olla myos etta kun tama raskauden aloitus minulla alkaa vasta ensi vuonna kesalla niin ei tule niin paljoa viela esim. ovulaatiota mietittya. Olen myos mietiskellyt pitaisiko minun niita tikkuja hommata ja testata mitenka tama homma toimii, ei mitaan tietoa miten normaalisti ovuloin koska pillereita olen kayttanyt n.10v.

Mitenka te meinasitte vitamiinejen ym kanssa? olenko nyt aivan liian aikaisin liikenteessa taman asian suhteen? Kun kavin laakarilla (ennenkuin pillerit loetin), han mainitsi foolihaposta ja D-vitamiinista mutta sitten vauvakirjoja/sivuja lueskellessa on esille myos tullut ennen raskautta otettavat vitamiinit. Mitenka aikaisin naita pitaisi ruveta syomaan?
 
Ai anteeksi.. minä täälä noiden kp lyhenteiden kanssa mesosin :/ Se tuntuu vaan niin helpolta lyhentää se niin! Mutta voin kyllä lopettaa sen jos jotkut eivät siitä pidä! Enkä kyllä odotakkaan että muut täälä alkaa omia kiertoäpäiviään ilmottelemaan :D

Meillä on ollut foolihapot jo heinäkuusta saakka käytössä. Syön sen yhden napin päissä.. en nyt tarkkaan muista,mikä annostus se on!
 
Pitäisköhän munkin tulla tänne kun tänne näköjään päivittäin eksyn lueskelemaan :)

Mulla ei ole yhtään vauvakuumetta vaan kova halu plussata ja olla raskaana!! Vauvakuume tulee mulla yleensä vasta loppuraskauden puolella. Meillä on aika pienet lapset, 3v8kk tyttö, 2v poika ja nuorimmainen vasta kohta 7kk tyttö. Mutta haaveilen jo seuraavasta, ilman vauvakuumetta. Toiveissa on monta lasta ja tuntuu että arki sujuu sen verran hyvin että seuraavakin sais jo piakkoin tulla. Ja pieni ikäero tuntuu vaan niin kätevältä. Ja esikoisen sektion yhteydessä mulle tuli endo-epäily joten pelkään että alkaa jossain vaiheessa aiheuttamaan ongelmia niin tuntuu että en välttämättä raskaudu myöhemmin enää ollenkaan, parempi siis tehdä kaikki lapset lähekkäin, jos vaan mahdollista. Onpahan ainakin yritetty. Mullahan ois haaveissa vielä pari lasta lisää.

Meillä kans "ehkäisynä" keskeytetty niinkuin monella muullakin tuntui olevan. Toivoisin pienen vahingon käyvän mutta eipä näy :D

Oon ollut tosi onnekas kyllä koska meillä on kaikki raskaudet alkaneet heti kun on yrittämään alettu. Mutta koska ikää on jo 30v niin eihän sitä tiedä miten käy. Joulukuun paikkeilla olis tarkotus jättää tuo "ehkäsy" pois ja antaa vauvan tulla kun tulee.

Oon miettinyt seuraavaa jo heti kolmosen syntymästä asti mutta kyllä tulee silti mietittyä ja pähkäiltyä asiaa joka kantilta. Jännä vaikka on nämä kolme jo niin tuntuu että on vaan entistä voimakkaampi halu seuraavaan lapseen! Tuntuu ihan älyttömältä. Miten voi haluta jotain näin kovasti? Ja samalla haluan sitä isoa perhettä.

Meillä mies on ollut ihan suopea tätä mun neloshaavetta kohtaan, kyllähän se tietää että haluaisin monta lasta. Eikä onneksi pistä pahakseen, ei ole paljoa tarvinnut suostutella seuraavaan lapseen. Tsemppiä teille joilla mies ei kovin nopeasti ole lämmennyt!
 
Juu minen harrasta muutakuin musisointia ja heppailua. Tykkään kyllä tanssimisesta ja vaikka mistä liikunnasta, mutta epäsäännöllisen työn takia hankala aloittaa mitään säännöllistä harrastusta. Joskus innostun "mummoilemaan" (niinkuin isä-vainaa aina sanoi) eli siis kudon villasukkia ja lapasia jne.
Koira ois kyllä kiva, tulisi enemmän ulkoiltua itsekseenkin sitten ja käytyä vaikka metsäjuoksuilla kun tuosta eräilystäkin tykkään. Tällä hetkellä meikäläisen ulkoilu on oikeastaan vaan lasten/perheen kanssa :)

Tämä on kyllä aivan hirvittävä tauti tämä vauvakuume kun nyt kun saa kuulla että tyypit raskautuu sen kummempia suunnittelematta ja meillä on taas yksi tabu tästä perheen koon kasvattamisesta puhuminen niin voi huoh!
Mutta mukavaa kuitenkin kuulla että toisilla se etenee, kyllä se meijänki ukko sille vielä joskus lämpenee ;) Itsellä kuitenkin vähän kans mietityttää tuo ikä, kun olen aina tiennyt että haluan saada lapset nuorina ja jaksan heidän kanssaan sillätavalla paremmin. Isosta perheestä en ole koskaan haaveillut, lapsiluku määräytyköön sen mukaan mikä ikinä tuntuu hyvältä.

Ja joo pidetään tämä ihan tällasena rentona tämä keskustelu, ei ruveta laskemaan kiertopäiviä ja päiviä ovulaation jälkeen niin pysyy ehkä vähän stressittömämpänä tämä pino :D Toki saa ja pitää kertoa sitten kun tärppää ja kuinka etenee. Itsekin taustailen tuolla yrityksen odottajissa ja mitä olen seurannut näitä pinoja täällä niin on kyllä vähän turhan hardcorea meikäläiselle. Tai sitten vastaavasti turhan hiljaista kun on noi linjaukset keskusteluista aika kapeita.

Ihanaa sunnuntaita ja vielä parempaa alkavaa viikkoa kaikille! Niin ja TERVETULOA uudet juttelijat!
 
Heipä hei kaikille uusille tulokkaille ja vanhoille myös. Täällä arki rullaa kahden elohiiren kanssa. Nyt kun tyttökin alkaa pikku hiljaa olemaan siinä iässä, että ei aina tarvii äidin jalassa roikkua, niin mietityttää onko se kolmas enää niin ihana... toisaalta joo toisaalta ei. Omat mietteet heittää päivittäin häränpyllyä!

Kymmenen päivää kapseleiden poistosta, menkkoja ei näy eikä kuulu. Kauankohan siihen menee, että oma kroppa herää? Veristä valkovuotoa oli puolessa välissä viikkoa, mitäköhän sekin meinaa... Tosin kapseleiden poistopäivänä harrastimme keskeytettyä :) Täytynee hommata r-testejä kaappiin varuiks.

Ovulaatiokivuista on välillä tuntemuksia, mutta ei edes joka kuukausi. Melkeempä limoista sen tunnistan. Menkkojen alku on kyllä aina yhtä selvä; alaselkä on väsynyt ja olen kiukkuinen kuin pieni ampiainen.

Omiin harrastuksiin kuuluu ompelu (lähinnä lapsille), huonekalujen entisöinti ja tuunaus. Fyysinen puoli hoituu töissä ja ajoittaisilla puutarhahommilla, jotka ovat lähinnä pakko pullaa! Vuorotyöläisenä seuraharrastelu ei tule kyseeseen, vaikka kuinka haluisi.

Kyllä mä sanon jos tässä raskaaksi vielä tullaan, niin aika moni lähipiiristä perseelleen lentää :) Sitä odotellessa ihania syyspäiviä kaikille!
 
  • Tykkää
Reactions: He.Ti
Tänään on vähän miehen kans mietitty tätä vauva-asiaa ja vaihdettu ajatuksia. Kuten arvelinkin, hänellä eka huolenaihe meidän huonejärjestys. Muutoin aika innoissamme ollaan ja koska meillä ei perinteisesti paljon jarrutella kun jotain tehdään, niin huomenna kierukan poistoon :D. Ehkä tämä ei ihan lievää kuumeilua sit olekaan.... Sitten tietysti tuli mieleen, että entä jos sitten en raskaudukaan.... ei pitäis liikaa ajatella kaikkea mahdollista mitä voi tapahtua. Mutta nyt siis täysillä eteen päin ja jännittämään mitä tuleman pitää.

Ja kyllä varmaan jokainen tuttu ja ystävä lentää perseelleen sitten jos niin onnellisesti käy että pikkuvitosta meille päästään odottelemaan :D
 
Rauhaisaa sunnuntai-iltaa kaikille! Toivottavasti teillä on ollut kiva ja rentouttava viikonloppu. Ja mun puolesta myös tervetuloa uusille, kiva kun tulette mukaan :)

Apua, mä oon täällä vauvakuumepuolella jo neljättä kertaa, joten antakee anteeks jos puhun vahingossa koodikieltä ;)

Mulla alkaa olla tää kierto loppupuolella ja taas kerran jännittää, vaikka järjellä ajateltuna en usko että on plussaan paljoakaan mahiksia. Jotenkin se vaan silti aina on jännää, kun toivoisi. Katsellaan...

Keskeytetystä joku kyseli. Meillä oli ennen lapsia ja lasten välissä vuosikaudet käytössä, mutta kertaakaan ei käynyt onnellista vahinkoa, vaikka sitä kuinka oisin toivonut :) Kuitenkin vain sellaisena aikana, että vauva olisi joka tapauksessa ollut tervetullut.

Mekin mietitttiin aika pitkään, "tehdäänkö" kolmas lapsi. Ekat kaksi tulivat peräkanaa ja olivat jo ihanan omatoimisia ja helppoja, kakkosen ja kolmosen välillä on 5v ikäeroa. On kuitenkin ollut tosi ihanaa, kuopus on todellinen sydäntenmurskaaja ja itse jotenkin osaa ottaa enemmän irti tästä ajasta, kun tietää, miten nopeasti se menee. En voisi olla onnellisempi ja tyytyväisempi päätökseen ? Nelkku saisi nyt tulla vielä kuopukselle kaveriksi, mutta jollei tule, niin olkoon se sitten tarkoitettu niin.
 
Hei vaan kaikille!
Täällä yksi kuumeilija ilmoittautuu. Meillä tällä hetkellä olisi pikku kakkonen haaveissa, esikoinen ntäyttää pian kaksi vuotta. Minulla itselläni on vauvakuumetta ollut tasaisesti esikoisen syntymästä asti, mutta mies on hieman hitaampi ja hän on ajatukselle lämmennyt vasta nyt. :)
ehkäisynä meillä on ollut keväästä asti keskeytetty yhdyntä, nyt on muutama kuukausi sitten siitäkin luovuttu. Eli odottelemme odottamista. :D Tässä alkaakin oleen jännä päivät, viikonloppuna pitäisi menkkojen alkaa, jos siis alkavat. :)

Ovulaation tunnistamisesta, itsestä olen huomannut ovulaation ihan siitä, että muutun ihan eri ihmiseksi. Kolme päivää halut katossa, miehet ovat jotenkin paljon kiinnostavampia. :D tuntuu ettei muuta osaa ajatellakkaan kuin seksiä ja limoja tulee vähän liiankin runsaasti. Kipuja ei minulta juuri löydy. Niitä löytyy sitten kuukautisten aikaan senkin edestä. Toivon kovasti, että pian tärppäisi, alkaa jo vähän ärsyttämään tämä ovulaatio-pms-kuukautis-oireiden vaihtelu..

Harrastuksia\mielenkiinnon kohteita mulla on leipominen, kokkailu, urheilu ja lukeminen. Illat menee kylläkin taaperon kanssa touhutessa.
 
Arki taas koitti maanantain kunniaksi!

Voi vitsi, että mua alkaa tää yrittäminen jännittää. Enpä ole ennen odottanut menkkoja alkavaksi mahdollisimman pian näin innolla. Tämän kuun kierto tavallaan missattiin, kun asiasta tuli puhetta vähän turhan myöhään, joten ensi kuussa yritys alkakoon toden teolla. En niiiiin millään malttaisi odottaa.

Taas niin omanapainen postaus, mutta kun nyt ei millään malta pysytellä nahoissaan, ei niin sitten millään.

Tsemppiä kaikille muillekin kuumeilijoille! :)
 
Ovista ootellen...

Torstaina laitoin netissä tilaukseen ovulaatiotestejä, 14kpl/13€ riittäisivät siis kahteen kiertoon. Tänään alkoi testailu. Pääsen stressaamaan, niinkuin sitä en tarpeeksi jo tekisi. Piti miehellekkin selittää mitä tikkuja nää ny on. Mahtaa tulla jännät paikat kun mies on osan viikosta toisella paikkakunnalla töissä. Sanoinkin jo hälle, että kun ovia tulee niin kytkin pohjaan sitten ja menoksi!! :D
 
  • Tykkää
Reactions: He.Ti
Meillä anoppi oli laittanut nuorimmaisen mukana tulemaan kauheesti tavaraa, mm. vauvanvaatteita :O Että oliks tää nyt joku vinkki? :LOL:

Meinasin vähän turhautua kun näin mitä siinä pussissa oli ja vähän ukolle siitä tuhahdin että "miksi näitä pitää meille tuoda kun ei meille oo kerta tulossa vauvaakaan" niin se siinä vähän lohduttelemaan että JOS me ei niitä itse tarvita niin laitetaan kierrätykseen... JOS???!! woooot? haluaako se nyt sitä perheenlisää vai ei. :headwall: Minen jaksa ennää tunnustella millon siitä asiasta vois puhua. Ottakoot ite puheeksi.

Täällä onkin näköjään paljon leipureita ketjussa :D henkilökohtaisesti en pidä erityisemmin leivonnasta, mutta suolapaloja ja voileipäkakkuja teen enemmän kuin mielelläni. Harmi vaan kun niitä saa niin harvoin tehdä (ja syödä itse), ensi viikonloppuna sushi-iltama tulossa, pääsee värkkäilemään niitä :p

Mutta muille ihanaa alkanutta viikkoa! On tämä suht positiivinen kuitenkin ollut tämä päivä. Itse vähän teen kyllä nyt numeroa tästä kuumeesta ja vauvankaipuusta itelleni mutta onneksi on muutakin ajateltavaa. :flower:
 

Yhteistyössä