Wanhan Willan nuori emäntä Meillä ei ole lapsia. Tämä olisi ensimmäinen. Vauvakuume ja yritys kestäneet yli vuoden.
Odotan huomista pelolla, tiedän jos ne alkavat, on taas rankat päivät edessä, kun kyyneleistä ei tule loppua.. Välillä tuntuu, etten olisi koskaan halunnut saada ajatusta "haluan lapsen". Tähän mennessä tästä ajatuksesta on aiheutunut mulle vain pahaa mieltä, itkua, synkkiä päiviä, itsensä haukkumista, päiviä joita en koskaan olisi halunnut kokea. Ja pahin on todennäköisesti edessä vielä odottamassa, jos lasta ei koskaan kuulu... Olen toki nuori, kaikki edessä, apua olemassa.. Silloin kun kaikki tuntuu romahtavan, ei jaksa apuakaan kaivata.
Mulla on lähes koko tämän yrityksen aikana ollut myös huoli töistä. Niitä ei ole, niitä ei kuulu. Jokainen lähetetty työhakemus on ollut turha. Parissa haastattelussa olen käynyt ja molemmissa kehut saanut. Missä se vika vaan on , kun työt eivät kuitenkaan ole alkaneet..