"Lievästi kuumeilevat" eli hieman yleisempää keskustelua vauvakuumeesta.

Hitto mä olen kyllä hätänen!! Rupesin huutelemaan liian aikasin. Aamulla tein ovulaatiotestin ja näytti positiivista. Elikkä ovulaatio tapahtuu todennäköisesti 24-48 tunnin kuluessa. Eilen peittoa heiluteltiin. Tänään aamulla mies lähti eripaikkakunnalle töihin. Hänen kuuluis olla siellä perjantaihin saakka. Mutta kun laitoin aamulla viestiä hälle niin tulee huomenna hoitamaan hommat. ;D
 
  • Tykkää
Reactions: KeepGoing
Ihana mama?!! Loistavaa että miehesi tulee toiselta paikkakunnalta hoitamaan homman. ;) Toivottavasti tärppää. Mulla oma mies vaan ihmettelee, kun häneltä utelen niin tarkkaan että milloin on lähdössä toiselle puolelle suomea työhommiin. Ei ymmärrä, että laskeskelen päiviä. :D Täällä odotellaan menkkojen loppumista, vielä jaksaa olla toivo korkealla että tämä seuraava kierto olisi SE kierto. Viikonloppuna oltiin juhlimassa ristiäisissä suvun nuorinta ja siinä sukulaiset sitten arvailivat kenelle seuraava pikkuinen tulee. Teki mieli sanoa että tällä yrittämisen määrällä saisi olla kyllä meille mutta onneksi maltoin mieleni. Helpompi kun eivät tiedä että meillä yritetään.. Tuntuu typerältä että nyt ei meinaa onnistua tämä raskaaksi tuleminen vaikka esikoinen sai alkunsa käytännössä heti. Nyt kiertokin on mennyt miksi sattuu, vaan pitäisi yrittää malttaa olla stressaamatta.. Se onkin niin helppoa! :D
 
  • Tykkää
Reactions: mama?
Heipsan! Täällä yksi uusi joukkoonne.

Meillä on yksi lapsi entuudestaan tyttö 8/12 ja nyt toista kuumeillaan. Aloitettiin jo "yritys" yhdessä välissä, mut sitten laskeskelin äitiysrahaa, että kannattaa odottaa vähän aikaa. Itse valmistun ensi vuonna varmaankin loka/marraskuussa. Jos en pääse palkalliseen työharjoitteluun joutuu yritys odottaa vielä kauemmin. Välillä vauvakuume oli tosi jo tosi pahana, mutta nyt on hieman lieventynyt. Ei kuitenkaan haluttaisiin liian iso ikäeroa lapsille. Opinnot onneksi vie ajatukset välillä pois toisesta lapsesta, kun suoritan amk-tutkintoa ja siinä ohessa opintoja avoimessa yliopistossa. Tämä syksy ainakin mennään vielä ehkäisyn kanssa, mutta alkuvuodesta katsellaan tilannetta uudestaan.

Mukavaa löytää pino, jossa on jo yrittäjiä ja sitten yrityksen odottajia!
 
mama? sulla on kyllä mies hienosti hommassa mukana! Tosin mun mies saattais kans tehdä noin, ainakin uskoisin niin.

Raivostuttavaa, kun mä haluan että alkaa tapahtua ja äkkiä!!! Ja vähän väliä muka sellanen fiilis että nyt onnistuu... Blaah! En voi edes kuvitella, miten toiset jaksaa yrittää vuosikausia, ihan hulluks tässä tulee jo näin lyhyessäki ajassa :stick:

Huomenissa pääsen nuuskuttelemaan kaverin pariviikkoista, ihanaa :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: mama? ja Adalmiina1
Adalmiina1 Mä olen kanssa laskenu päiviä niin monesti, että en enään jaksaisi. Jos ei mies tulisi kotiin, niin sitten ei tarvis tulla enään ollenkaan! Se on varma! Mun kanssa ollaan 100% tosissaan ja mukana, tai sit ei ollenkaan. :D Oon niin monet itkut itkeny ja päivät surrut, et hänenkin on varmasti ollut paha katsoa vierestä.

KeepGoing Tää on todella raivostuttavaa Itsekkin haluaisin jo vihoviimein tän onnistuvan. Ja monesti olen uskonut, että nyt se on totta, mutta ei! Vuosi ja kaksi kuukautta ollaan nyt odotetttu milloin saadaan positiivisia uutisia. Monen tutun raskautta olen seurannut vierestä ja lukenut Fabebookista onnittelut pikkuisesta. Monesti miettinyt milloin on mun vuoro. Mä niin toivon ja haluan päästä vihdoin tänä jouluna kertomaan miehen kanssa perheille ilouutisesta. Viimejouluna siintä jo haaveiltiin, kuinka oltaisiin äideille ostettu potkupuvut "mummin muru" ja nähty ne ilmeet... Ehkä tänä jouluna. <3
 
mama? tuo on niin inhottavaa seurata toisten onnea ja odotusta kun itse joutuu joka kuukausi pettymään. Meillä esikoisen yritys tuntu kestävän ikuisuuden. Kaverilla oli pieni vauva ja ehti saada jo toisenkin kun me ei sitä ensimmäistäkään saatu aluilleen.
Omaan napaan taitaa kuulua menkat..:/ ainakin mahaa juilii siihen malliin. Vaikka eihän me lasta edes yritetä ainakaan vielä niin silti sitä toivoo että ehkäisy olis pettänyy :ashamed: No mutta ens kuussa pitää käydä papassa niin ehkä parempi hoitaa se pois alta ennen muita suunnitelmia.
muiden suhtautumisesta oli ollut puhetta. Meillä on 3 makkarinen kämppä niin aika moni tuntuu olevan yllättynyt että edes kolmas tehtiin.. Kyllähän luulis ettei ainoita olla joilla lapset samassa huoneessa? Sama kun puhuin neljännestä niin kaikki pitää hulluna ja ovat varmoja etten jaksais.. liekö mummo joka ei jaksa meidän laumaa :D
 
avantasia Ja sit vielä tuntuu että kaikki ihmiset ympärillä on raskaana. Käytiin joku kuukausi sitten Ikeassa ja oikeasti mä laskin kuinka monta raskaana olevaa naista näin sillä kolmen tunnin reissulla. Kun näin 13toista pallomahan sanoin vielä miehelle , että nyt jos tulee yksin vielä vastaan niin huudan. Ei tullu enempää.

Ja aina yhtä ihanaa kuulla ystävien tarinoita kun ollaan vahingossa tultu raskaaksi. Tai yritettiin ja heti ekasta kierrosta plussattiin. Toki olen iloinen ystävien puolesta. Mutta välillä tekisi mieli huutaa! Ei olla kirkossa kuulutettu yrittämisestä, ei vanhemmille ei ystäville. Ja hyvä niin kun tässä on kestänyt tovi. En olisi millään jaksanut selitellä ihmisille miksi lasta ei kuulu jne.

Kovasti sullekkin stemppiä ja jaksamista. :)
 
Hei taas rakkaat!

Ovulaatio-tuntemuksista: Mulla niitä nippailuita tulee hieman ennen ovulaatiota, tässä kuussa taas huvikseni testasin ja ennen "limoja" ei tullu hymynaamaa. Välittömästi kun limailu ja etanakausi alkoi, pärähti leveä hymynaama testiin. Siitä testistä sitten 2vrk aivan järkyttäviä kouristuksia vasemmalla puolella. Tää oli taas tää kipeempi kuukausi. Ens kuussa varmaan hoksaan sitten vain limoista kun nyt on ollu niin kipeä ovulaatio ettei voi enää ens kuussa olla. Kierron pituus on about 27-28 päivää joten laskin tuossa että se on siinä 15 päivän tienoilla vuodon alkamisesta laskettuna.

omat kuulumiset: YT:t takana, virka meni-yskä jäi. Ukko on ku persiille ammuttu karhu koko ajan, eikä suostu kertomaan mikä sitä rassaa. Haukkuu kaikki, eikä kyllä ole kaunista sanaa tullut koko sinä aikana kun olen taas ollut töistä kotona (minäkin käyn toisella paikkakunnalla töissä ja olen aina pari päivää kerrallaan pois). Taitaa tällä perheellä olla nyt toden teolla jäissä tämä perhesuunnittelu :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wanhan Willan nuori emäntä;30360819:
Meillä koulu on sen verran kaukana että kävellen ei lapsi voi sinne mennä, monta km siis matkaa. Tällä hetkellä vien autolla ennen töihinmenoani. Varmaan jatkossakin tulee niin olemaan josko ei sitten ekalla aleta pikku hiljaa bussikyyteihin opetella. Tuntuu vaan vielä niin pieneltä noi ekaluokkalaisetkin yksin kulkemaan...
Samalta musta tuntui kun esikoinen aloitti syksyllä koulun. Kulkee sen 4,8km bussilla ja liki aina olen jo töissä, kun pitää pysäkille lähteä. Meillä sen verran hyvä työyhteisö , että tällaiset lähtösoitot saa soitella ja muutenkin. Ensimmäiset 2 viikkoa kuljin bussin perässä autolla saatilla turvaamassa henkisesti, sittemmin esikoinen kulkenut itsekseen ja juuri sai opettajalta vanhempainvartissa kovin kehuja miten osaa nuo matkat kulkea.

Omaan oloon ei uutta. Viikonloppua odotellessa. Kulunut viikko onkin mennyt siinä, että mies majaillut vallan meillä ;) Saman katon alle muutostakin oli jo puhetta =)
 
Voi että mua alkaa jännittää!! Tuntuu, että tää kerta olis jotenki ihan erilainen kun aikasemmat kierrot. Kun tuli tehtyä ovulaatiotestitkin ja tietää, että ovulaatio oikeasti tapahtuu. Tuntuu, että mahdollisuudet olisivat jotenkin muka paremmat kuin aikaisemmin... Pois kuukautiset minusta nyt ja siemen itämään!! :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Jahans. Nyt on tämä vauva asia taas pyörinyt päässä niin että kalloa särkee. Ehkä sitä on ajatellut liikaa?! Välillä olen yhtä mieltä ja välillä toista kolmosen tulosta. Nyt olen kyllä kallistunut niin sen kannalle, että jättäisin pillerit veke ja alettaisiin yrittää. Aamulla viimeksi puhuttiin asiasta miehen kanssa. En ole tainnut edellisten lasten kohdalla syödä pillereitä ennen raskautumisyritystä joten saapi nähdä kauanko ottaa aikaa ennen tärppiä. Mähän olen sitten täysin kykenemätön odottamaan yhtään "turhaa kiertoa" ha haa!
 
Täälläkin vasta ensimmäistä yrityskiertoa odotellaan ja oma pää alkaa hajoilemaan tähän stressiin. En kyllä muista ensimmäisen lapsen kohdalla näin stressanneeni. Ekaa yrityskiertoa hieman murehdin siinä mielessä, että silloiset hyvät saumat meni hukkaan, kun mies ei ehtinyt puuhiin millään. Seuraavat kuukaudet menikin sitten muiden asioiden parissa eikä asiaa ehtinyt niin miettimään, kunnes sitten lopulta tärppäsikin kolmannella (tai oikeammin toisella) kierrolla.

Noh, menkat on takanapäin. Tärppipäiviä odotellaan ensi viikon puolelle. Oletettavasti sattuu juuri sinä viikonloppuna, kun mies on muualla, joten noinkohan menee tämäkin niin kuin edellisen kerran. Hitsi vie...

Sen nyt tietää ainakin, että tällä stessillä ei raskautumista ainakaan tapahdu. Tää on ihan loputon kierre.

Prlääh.. Anteeksi tämä omanapaisuus, nyt vaan ottaa sen verran päähän.
 
Mulla on kyllä nyt outo kierto menossa.. Ensinnäkin menkat alkot jo n.kp 23 kun kierrot on aina ollut vähintään 30pvä..? :O tässä kuussa tavallaan siis kahdet kun edeltävät alko viime kuun lopussa. Ja toisekseen ihan vetistä vuotoa eikä hyytymiä mitä yleensä tulee. Kipujakaan ei ole ollut.
Voi toki vaikuttaa että synnytyksestä 5kk aikaa mutta edeltävillä kerroilla ei tälläistä oo ollut. Ehkä ne vaihdevuodet sitten näin alle kolmekymppisenä :LOL:
 
Lapanen85: no onpas huonoa tuuria kun miehesi sattuu olemaan poissa "tärkeinä päivinä". Voin myötäelää turhautumisessasi.
Itellä alko nyt menkat ja ajatuksissa olis et tämä kierto ois eka yrityskerta. Saas nähdä mihin tässä ryhdytään... Välillä tunteet heittää laidasta laitaan ja koko homma tuntuu älyttömältä. Toisessa hetkessä taas kaikki tuntuu niin varmalta ja oikealta. Kyllä nainen on ihmeellinen, huoh.
 
He.Ti voi miten ikävä tilanne, toivottavasti yritys pääsis jatkumaan!

avantasia meillä on myös 3 makkaria eikä yksi ole edes käytössä vielä :D Esikoinen ja kakkonen ei kumpikaan halua omaa huonetta ja nuorimmainen on meidän kanssa samassa. Yksi huone on sitten leluhuone. Voihan olla että joskus haluavat omat mutta meillä on tarkoitus ostaa omakotitalo kyllä myöhemmin, nyt asutaan paritalossa.

Wanhan Willan nuori emäntä mä samaistun kyllä tuohon, välillä tuntuu ihan hullulta ja välillä taas niin varmalta.

Saattaa kuitenkin olla että meillä alkaa "yritys" jo enskuussa. Ihan pian siis jo, hui :D Lainausmerkeissä siksi kun mitään ovistestejä en aio käyttää enkä tiedä yhtään milloin ovis on mutta tulee vauva sitten kun on tullakseen :)
 
Täällä odotellaan viikonloppua. Alkaako ne vai eikö ala. Aina kun ajattelen, olisinko vihdoin raskaana. Välittömästi tulee toinen ajatus perään, joka kieltää ajattelemasta, että se voisi olla totta. Eihän sitä olla aikaisemminkaan oltu, niin miksi nytkään. Mikä on eritavalla, että tilanne voisi olla tällä kertaa toinen. Mulla on sellainen olo, etten saisi ajatella olevani raskaana. Sellanen tunne, etten ansaitse saada lasta. En ansaitse olla äiti tai mitään muutakaan. Mun kohdalla ei koskaan tapahdu mitään lopullista. Ei mun elämässä tapahdu asioita, jotka muuttaisi mun elämän. Tuntuu turhalta haaveilla jostain, mitä ei voi saada..
 
He.Ti: onko tilanne yhtään parantunut? Toivottavasti on vain ohimenevää stressiä ja pääsette jatkamaan perheenlisäyksen suunnittelua.

mama?: onko teillä ennestään lapsia, onko ensimmäisen yritys menossa? Toivotaan, että tärppää. Älä anna moisten ajatusten vallata mieltä!

Omaa tilannetta: menkat vielä menossa ja kotipäivä saikulla flunssasena. Viikko toisensa jälkeen olen potenut flunssaa ja vihdoin sain ab-kuurin.
Ajatukset kolmosesta vieläkin sekavia. Juupas - eipäs taistelua oman pään sisällä. Suurimmat EIn aihettajat ovat oma ikä ja huoli siitä miten pärjää ja jaksaa kolmen kanssa. Meillä niitä auttavia käsiä ei oikein ole tarjolla joten kaikesta tulis selviytyä kaksin (mies ja minä)... Silti tahtoo, TAHTOO vielä yhden. Eihän nämä järkiasioita ole! Todellakaan.
 
Wanhan Willan nuori emäntä Meillä ei ole lapsia. Tämä olisi ensimmäinen. Vauvakuume ja yritys kestäneet yli vuoden.

Odotan huomista pelolla, tiedän jos ne alkavat, on taas rankat päivät edessä, kun kyyneleistä ei tule loppua.. Välillä tuntuu, etten olisi koskaan halunnut saada ajatusta "haluan lapsen". Tähän mennessä tästä ajatuksesta on aiheutunut mulle vain pahaa mieltä, itkua, synkkiä päiviä, itsensä haukkumista, päiviä joita en koskaan olisi halunnut kokea. Ja pahin on todennäköisesti edessä vielä odottamassa, jos lasta ei koskaan kuulu... Olen toki nuori, kaikki edessä, apua olemassa.. Silloin kun kaikki tuntuu romahtavan, ei jaksa apuakaan kaivata.

Mulla on lähes koko tämän yrityksen aikana ollut myös huoli töistä. Niitä ei ole, niitä ei kuulu. Jokainen lähetetty työhakemus on ollut turha. Parissa haastattelussa olen käynyt ja molemmissa kehut saanut. Missä se vika vaan on , kun työt eivät kuitenkaan ole alkaneet..
 
Voi mama?... Toivon todella että nyt tärppäisi. En voi sanoa että tietäisin tunteesi, mutta ehkä voin kuvitella edes osittain miten pahalta tilanteessasi voi tuntua. Ette ilmeisesti ole vielä tutkineet asiaa? Jos olet vielä nuori ja raskautuminen ei onnistu niin tietty on erinäisiä hoitoja jne. No joo siis tiedät nämä paremmin kun minä. Pointti oli vaan siinä, että älä luovuta. Vaikka aikaa kuluisi niin kyllä sitä "palkintoa" kannattaa odottaa.
Itse olen jo sen verran vanha että jos meillä alkaa tärppi kestää niin sitten joudutaan antaa olla :(. Tilanne on tietysti ihan eri. En nyt meinaakaan verrata tilannettani sinun tilanteeseen!
 
  • Tykkää
Reactions: mama?
Kerran kävin lääkärissä juttelemassa, loppukesästä. Silloin lääkäri kehotti yrittämään vielä puolivuotta ja sitten uudestaan lääkärille. Lääkäri oli nuori mies, joka ei tiennyt naisen anatomiasta yhtään mitään! Menin täysin turhaan juttusille. Olen monesti pohtinut, että varaisin ajan uudestaan. Ja aina miettinyt, että sitten seuraavien kuukautisten jälkeen. Jotenkin en vain saa sitä aikaiseksi. En tiedä pelkäänkö vain huonoja uutisia ja pyyhin mielestäni aina koko asian silloin kun olisi hyvä aika soittaa.

Musta tuntuu, että itse dramatisoin tätä tilannetta turhaan, enkä kehtaa miehellekkään kaikkea päänsisällä mietittyä kertoa. Vasta kun romahtaa, kyyneleet kertoo enemmän.

Eiköhän tää taas tästä. :)
 
Ei saakeli että rassaa... Nyt kp43 ja aiemmat kierrot välillä n. 32-42. Voisko tää kroppa pelittää|O

Välillä oon ollu niin varma, että nyt on onnistunu, ja sit taas aatellu että ei ny sentään. Blaah. Ja nyt ku mennään tämmösissä päivissä, niin menkat ei tietenkään ala ku ajattelen asiaa aivan liikaa :xmas:

Mieli hinkuis jo miljoonasti testejä, mutta tässä vaiheessa säästän rahani ja koitan rauhottua. Joo, helppoa se rauhottuminen ja asian ajattelemattomuus :saint:

Viime yönä valvottiin miehen kanssa jonnekin yhteen asti (vaikka tiesin, että mini herää viim. seiskalta :D) ja juteltiin näistä asioista. Tulin tosi onnelliseks siitä keskustelusta ja mies kehui mua niin kovin, kuin hyvä äiti oon meijän muruille ja varsinki nyt kotiäitinä mun päivittäinen homma on hänestä erittäin arvostettavaa :heart: Että pliis, voisko tärpätä, pliiiiiiis!!!!!

Tsemppejä kaikille taas!

Hauskaa viikkistä teille kaikille:wave:
 
  • Tykkää
Reactions: heidip*
mama? Mä olin itse 17v kun jätin pillerit pois ja alettiin yrittämään ensimmäistä lasta. Taustaa sen verran, että olen isälleni vahinkolapsi sillä 99,9% hänen siittiöistään on kuolleet. Tuolloin en tiennyt perinnöllisyydestä vielä mitään (myöhemmin selvisi ettei ole periytyvää). Aloin turhautua, kun yrityskertoja sateli. Vuoden yrittämisen jälkeen otin yhteyttä perhesuunnitteluneuvolaan ja siellä sovittiin, että yritetään vielä vuosi ja ellei tärppää niin lapsettomuustutkimuksiin. Jossakin vaiheessa menetin toivoni lopullisesti ja olin asennoitunut tutkittavaksi, kunnes 6kk myöhemmin huomasin olevani raskaana. 1½ vuotta yritystä ja ikää alle 20v. Toinen lapsi saikin alkunsa esikoisen ollessa 4-5kk ikäinen.
Älä siis menetä toivoasi. Helppo se näin on sanoa, mutta tiedän tasan mitä tuntemuksia käyt läpi. Paljon plussatuulia teidän suunnalle.

(.) Täällä ei kuumeilua voi sanoa enää lieväksi. Toiveissa päästä työstä pois ensi kesänä, josko sitten hakisi kätilöopintoihin ellei tärppiä tule. Ovis taisi olla pari päivää sitten ja se tuli hyödynnettyä keskeyttämättä ;)
 
  • Tykkää
Reactions: mama?
KeepGoing mulla oli pillerit lopetettuani kans ihan hemmetin pitkiä kiertoja. Ja ajattelin/toivoin, jee nyt taidan olla raskaana. Mutta p*skanmarjat. Oli kroppa ihan sekaisin. Ostin ties kuinka monia raskaustestejäkin, toivo oli niin kova. Nyt en ole ostanut testejä ties milloin. Odotan vain aina kuukautisten alkua.

heidip* En tiedä jaksaisinko toista tälläistä samanlaista vuotta. Olen kuullut tosi monen naisen raskautuvan vuoden ja parin kuukauden yrittämisen jälkeen. Me ollaan taidettu nyt yrittää vuosi ja kolme kuukautta. Että luulisi pisimmän odotuksen olevan ohi.

Toiset puhuu että odottaa lasta yhdeksän kuukautta. Mä olen odottanut jo yli vuoden! :D
 

Yhteistyössä