Lapsettomuushoidoista plussaan 2012-2013

Cisulle iso halaus ja jaksamista :hug: Olet ajatuksissa

Meille tuli eilen postissa nt-ultran ja seerumiseulan tulos. Ei mitään poikkeavaa :heart:

Olen myöskin miettinyt dopplerin hankkimista, että voisi itse tarkistella pienen sydänääniä.

 

Cisulle;
"Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni."

Halaus sinulle ja voimia tuleviin päiviin!!

On sanaton ja surullinen olotila puolestasi (

 

Voi Cisu. Kyyneleitä vuodattelin puolestasi. Tuo on varmasti se, mitä ei kenellekään täällä soisi. Voimia ja lämpimiä halauksia.

Kun oireista on ollut täällä puhetta. Minun oireeni käytännössä loppuivat eilen. Olen aiemmin voinut useita kertoja päivässä pahoin, rinnat ovat aristaneet, olen ollut väsynyt. Sitten yhtäkkiä eilen EI MITÄÄN. Piti oikein olla pitkään syömättä ja ei silti mitään... Tänään alavatsaa on vihlonut ja ollut paineen tunnetta vessassa ja istuutuessa, olen vaan odotellut vuotoa alkavaksi... Vielä neljä päivää ja pääsee tsekkaamaan tilanteen ja ehkä sitten jollain tavalla elämässä eteenpäin..

Nauttikaa raskauksistanne minunkin puolesta :heart:

 

Cisu voi ei! Sanat ei riitä kertomaan, mitä haluaisin sanoa, siksi lähetän sulle suuren halauksen. :hug: Voimia.

 

Cisun surullisten uutisten jälkeen tuntuu, että raskaudessa voi todella ihan mitä tahansa tapahtua ihan koska tahansa. Se tekee tästä niin raskasta ja epävarmaa. Kirjoittelin tuonne toiseen pinoon omasta tilanteestani, joka edelleen jatkuu epäselvänä.

Ensimmäisessä ultrassahan (7+0) näkyi pelkkä ruskuaispussi ja sovittimme odottelevamme kaksi viikkoa. Uusintaultran piti olla tänään, mutta sain sunnuntaina runsahkoa veristä vuotoa (joka onneksi loppui samana iltana) ja klinikalla pyysivät minua ultraan jo alkuviikosta. Ultrassa löytyi pikkuriikkinen sikiö, joka kuitenkin oli 2 viikkoa liian pieni (6+3 kun sen olisi pitänyt olla 8+3). Sydänääniäkään ei kuulunut, mutta raskaus oli muuten edennyt edellisestä ultrasta (istukka, kohtu jne olivat kasvaneet). Lääkäri antoi vaihtoehdoksi keskeytyksen tai odottelua vielä ensi viikkoon. Päätimme jatkaa odottelua, koska emme halunnet lopettaa raskautta ilman täysin varmaa tietoa ja lisäksi tässähän ei ole kiire mihinkään. Jos sydänääniä ei ensi viikolla kuulu, raskaus keskeytetään.

Nyt sitten odottelemme lisää. Raskastahan tämä on, mutta tuntuu, että tilanteeseen on jo vähän turtunut. Toivo on pikkuhiljaa muuttunut realismiksi. Odottelu ja epävarmuus on auttanut valmistautumaan siihen vaihtoehtoon, ettei raskaus jatku, joten mahdollinen keskeytys ei tule enää yllätyksenä. Toisaalta jos alkio onkin kasvanut ja kehittynyt ja raskaus jatkuu, niin se olisi suuri ilo ja yllätys. Raskausoireet ovat kuitenkin koko alkuraskauden olleet todella lieviä ja lisäksi tuhruttelua on jatkunut jo kolme viikkoa. Kun alkiokin on kehityksestä noin paljon jäljessä eikä sydänäänikään ole saatu kuuluviin, tuntuu aika mahdottomalta, että kaikki olisi kunnossa. Toivotaan kuitenkin vielä parasta.

Paljon tsemppiä ja onnea kaikkien taipaleelle!

 

sekundamamma ihanaa, että saitte postissa hyviä uutisia nt-ultran tuloksista. Minäkin taidan hankkia tuon dopperin, kun siitä on ollut täällä nyt puhetta.

OemppuO epävarmuus jatkuu siis siellä suunnilla, höh. Oireiden meneminen ja tuleminen voi olla ihan tavallista, joten älä sen perusteella vielä täysin huolestu (helpommin sanottu kuin tehty). Onneksi pian pääset tosiaan näkemään, mikä tilanne siellä vatsassa on, toivottavasti kaikki olisi kunnossa!

Willbe kyllä teitä nyt piinataan. Voin vain kuvitella, millaista on elää viikkoja tuollaisessa epävarmuudessa. Tilanne on hankala, kun itse ei voi tehdä mitään muuta kuin odottaa, odottaa ja odottaa. Päivät tuntuvat varmasti pitkiltä, mutta toisaalta niin kuin itse sanoit, olet jollain tapaa juotunut valmistautumaan tilanteeseen, kun muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Pidän kovasti peukkuja ja toivon, että viikon kuluttua saisitte niitä hyviä uutisia. Tsemppiä!

Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu ja miten kaikki etenee. Nämä hoidot on kyllä tehneet ainakin sen, että sitä suhtautuu hyvin nöyrin mielen kaikkeen tähän raskauteenkin liittyvään. Lapsi ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Olisi jollain tavalla oikeus ja kohtuus, ettei pitkään lapsettomuuden kanssa kamppailleiden tarvitsisi kokea enää raskaudessa mitään ikävää, saati sitten lapsen menetystä. Aina ei vain ymmärrä kaiken tarkoitusta. Tuo alla oleva runonpätkä on sellainen, jota olen itse tykännyt lueskella. Varsinkin epäonnistuneiden hoitojen aikaan, se oli sellainen voimauttava runo.

"Joskus elämän on mentävä rikki, että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää. Joskus on herättävä sateiseen aamuun, jotta voisi taas herätä auringon säteisiin. Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä, antamalla välillä myös huonoja hetkiä. Vaikka olisit rikki, älä pelkää. Rikottu rakastaa hellemmin. Rikottu huomaa herkemmin. Rikottu tuntee syvemmin. Rikottu rakentuu vahvemmin. Ehjimmät meistä on tehty sirpaleista."

 

Huoh! Täällä ei oikein tiedä miten päin sitä olisi. Jotenkin sitä vaan jumittaa samoissa fiiliksissä... Tänään peruin tulevia neuvola-aikoja ja hain lääkkeet huomista kohduntyhjennystä varten.

Eilinen meni pääosin itkiessä. En ole ikinä nähnyt mieheni itkevän niin paljoa kuin eilen. Yöllä jopa heräsin hänen suunnattomaan itkuunsa kun hän keittiössä surupöhnissään kirjoitti vauvalle runoa. On niin lohduton olo. :'(

Yöllä ei juuri tullut nukuttua. Tosi levotonta unta. Ja mahassa alkaa ne eiliset kohtua-avaavat lääkkeet vaikuttamaan. On menkkamainen olo. Huominen pelottaa. En pelkää niinkään kipuja. (Esikoisenkin synnytin luomuna, ilman mitään lääkkeitä.). Eniten pelkään sitä pahoinvointia mitä noihin lääkkeisiin liittyy. Voiko olla enää paskempaa kun vuotaa joka päästä yhtäaikaa!!! :x

On jotenkin niin TYHMÄ olo!!! Miten en tajunnut mitään aiemmin?! Nyt on hyvä jälkiviisaana miettiä jälkikäteen ja huomata miten oireeton loppuvaiheessa olinkaan. Nälkä oli kadonnut, paino ei noussu, kohtu ei kasvanut, rinnat "tyhjeni" ym. Miten mä en tajunnu mitään, luotin vaan että meidän vastoinkäymiset tän raskauden kohdalla oli jo ohitse. : /

Ja nolottaakin. Mä pidin itseäni "hyvänä esimerkkinä" siitä että alkuvaikeuksien ei tarvi tarkottaa aina sitä pahinta. Lohduttelin Willbeä ja monia muita samankaltaisessa tilanteessa ollutta kuin mä itse. Ja samalla kannoin kuollutta lapsenalkua sisälläni uskoen kaiken olevan kunnossa. Miten onkin kuin kohtalon ivaa että just sillon kun se kontrolliultra meillä uudestaan olikin että kaikki oli parhain päin ja siitä muutama päivä eteenpäin niin vauva oli mennyt. Ensin oli viikon kauhea piina ja me kypsytty ajatukseen vauvan menettämisestä, sitten taas annetaan toivoa sanomalla kaiken olevan kunnossa ja siihen samaan hengenvetoon vauva kuolee. :stick:

Haettiin esikoinen joku aika sitten hoidosta kotiin. Oli pakko saada vähän eloa ja iloa tähän taloon. Ja ne pienet kädet ympärilleni :heart:
Huomenna hän tosin menee takaisin hoitoon kun mä alan tyhjentään itseäni.

Anteeksi omanapaisuus. On pakko purkaa...

 

Olen todella pahoillani Cisu :hug: Olin eilen myöhään iltavuorossa, enkä sitten päässyt enää koneelle kirjoittelemaan. Olet kuitenkin ollut mielessä eilisestä asti kun kuulumisesi luin. Mennyt vuorokausi on varmasti ollut yhtä painajaista teidän perheelle, jotain sellaista mitä ei kenellekään toivoisi.

Mikään ei varmasti lohduta tällä hetkellä, mutta jos vaan jaksat vielä tänne kirjoitella niin kuulisin mielellään miten selviät tulevasta viikonlopusta. Ja täällä saat ainakin purkaa ja purnata. Ja mielestäni sinun pitääkin surra niin kauan kun surua riittää, olla niin kauan vihainen kun vihaa riittää ja saat olla niin pettynyt kun sinusta tuntuu. Itseäsi et saa mistään syyttää, mitään et olisi voinut tehdä toisin, etkä kukaan voi koskaan tietää mitä siellä siellä mahassa oikeasti tapahtuu. Olet elänyt viimeiset kuukaudet niin kuin pitääkin ja ikävä kyllä joutunut pettymään. Jos vaan jotenkin voisin, niin lähettäisin täältä voimaa ja jaksamista!

<3 Sebu

 

Cisu iso halaus vielä kerran, olet ollut ajatuksissa! Voimia teille molemmille :hug:
Willbe voimia myös teille odotteluun :hug: Ja ennen kaikkea toivotaan parasta!

Jotenkin toivoisi, että meillä joilla jo ”odottamisen odottaminen” on vienyt aikaa ja henkisiä voimavaroja olisi etuoikeus nauttia raskaudesta ilman turhia epävarmuustekijöitä.
Mutta joku nähtävästi päättää toisin :'( Näitä uutisia lukiessa sitä vaan ei voi olla miettimättä, että MIKSI?

ON: Meillä oli eka neuvolakäynti viime viikolla. Siis keskustelua ja lappuja ja lippuja joka lähtöön. Tykkäsin tosi paljon meidän pikkukaupungin neuvolan tätistä! En tiedä, oon varmaan joku ikärasisti mutta oli tosi kiva jutella iäkkäämmän, kokemusta omaavan henkilön kanssa Joskus eriyhteyksissä on jotenkin ollu tosi outo kun hoitajat/lääkärit on omanikäsiä… Jos joku päivittää tota listaa, niin mulle voi laittaa seuraavan neuvolan 14.11 ja nt-ultran 22.11. Niin ja tosiaan samalla vois päivittää ton mun lasketunajan 5.6 eikä 4.6. Hätähousuna oon laskenu koko ajan väärin

Täällä kanssa oireet tulee ja menee… Mulle tuli etovaa oloa vasta tuon ar-ultran jälkeen eli aika myöhään. Koko ajan saa olla jotain pientä purtavaa hätävarana mukana. Pönttöä ei oo kuitenkaan vielä tarvinnu halailla. Tällä hetkellä ”suurin” oire on ehkä rintojen kipu. Välillä tuntuu, että tissit räjähtää! Toisaalta on ne kyllä vähälle aikaa paljon kasvaneetkin. Mahan turvotus on ehkä vähän laskenu. Mulla oli oikeestaan jo pikkusen ennen punktioo sellanen masu, että jos ei ois käyttäny löysiä vaatteita, niin moni ois varmaan luullu, että synnytän minä hetkenä hyvänsä. Nauroinkin joku aika sitten miehelle, että kun mä oon aina halunnu ottaa masusta kuvan joka raskauskuukausi (että näkis miten se kasvaa), ja nyt mä näytin jo heti ekassa kuvassa räjähdyspisteessä olevalle Nuista tyttö/poika tuntemuksista, mulla on ihan sellanen olo, että tyttö siellä on Lisäks mies luki jostain, että stressaavat äidit saa todennäköisemmin tyttöjä, niin sekin on ”varma”, että tyttö ois todennäköisempi. Nuo tuntemukset johtuu varmaan siitä, että näin ennen plussatestiä monena yönä unta pienestä tytöstä :heart: Ootteko muuten meinanneet selvittää sukupuolta ennakkoon? Me ajateltiin odottaa viimeseen asti, joka tapauksessa tuli kumpi tahansa, on hän erittäin toivottu ja odotettu :heart: Ja ennen kaikkea tietty toivotaan, että raskaus jatkuu loppuun asti, sekään kun ei ole mikään itsestään varma juttu.

Mites muuten kun täällä kaikilla taitaa olla oireena tuo väsymys, niin miten pitkiä yöunia te nukutte? Ei muuten mut mua ei erityisemmin päivällä väsytä?!? Toki joskus tullu sellanen uupunu olo mut ei mitään dramaattista muutosta aikasempaan (ja teen kuitenkin aika fyysistä työtä). Mä nukun 9-10h unia yöllä, et saanko sitten ladattuun akut niin hyvin silloin…

P.s sekundamamma onnittelut hyvistä tuloksista

 

Kirjoittelijat

Nimimerkki / Ikä / Monesko lapsi / Sairaala

5.5
sekundamamma / 36 / 2. lapsi / TYKS

9.5
Pikkuperho / 30 / 2. lapsi

18.5
Scarleth / 36 / 1. lapsi

26.5.
himmeli-80 / 32 / 1. lapsi / Naistenklinikka

27.5.
Sebu08 / 33 / 3. lapsi / Naistenklinikka

29.5.
jadekivi / 25 / 1. lapsi / Jorvi?

1.6.
tyty86 / 26 / 2. lapsi / pkssk
Baby20xx / 31 / 1. lapsi / VKS

3.6.
Amele / 27 / 1. lapsi

5.6
Lila13 / 28 / 1. lapsi / KYS


Neuvolat & ultrat

jadekivi ~ neuvola 30.10.
Scarleth ~ nt-ultra 1.11.
Amele ~ neuvola 2.11.
sebu08 ~ neuvola ja nt-ultra 7.11.
himmeli-80 ~ nt-ultra 8.11.
jadekivi ~ nt-ultra 13.11.
lila13 ~ neuvola 14.11
Lila13 ~nt-ultra 22.11sekundamamma ~ neuvola 28.11.
sekundamamma ~ rakenneultra 20.12.

Suuren surun kohdanneet :'(
Cisu

 

cisulle paljon voimia..:hug: välillä tuntuu et elämä on niin tuurista kiinni..

koitan lukea teidän tekstejä mutta en oikein aina tahdo pysyä perässä..en jaksa olla koneella kun oon huonovointinen ja töivvä ollu kiirettä..mulla siis pahoinvointi palas..:headwall: hitto..ja närästää ihan sikana..jotenki oon jo väsyny tähän ällö oloon..kun ei voi nauttia raskaudesta yhtään..voi kun viikot kuluis nopeesti ja olo sen myötä helpottus.

tyty86 rv9+0 poks

 

Täällä alkaa toinen raskauskolmannes eli rv 13+0 :heart:

Pahoinvointi alkanut viikon aikana helpottamaan, mutta väsymystä edelleen. Kuitenkin niin onnellinen kun pieni on pysynyt kyydissä Marraskuun neuvolaa ja joulukuun rakenneultraa odotellen.

 

Täällä TYHJÄ olo! Eilen tyhjentelin kohtua. Vartin päästä lääkkeidenotosta alko kivut ja tunnin päästä alko vuoto. Panacod vei suurimmat kivut pois onneksi. Jossain vaiheessa tuli tarve ponnistaa ja meninkin vessaan istumaan ja sieltä se tuli Ja sen jälkeen paljon vielä runsasta vuotoa hyytymin. Vieläkin vuodan mutta jo niukkenevasti.

Mä en tiedä miten tästä eteenpäin... Pari päivää sitten olin ihan satavarma ettei enää ikinä uutta yritystä. Ihmettelinkin kun sairaalassa jo kysyivät että miten uuden yrityksen kanssa?! Voiko kukaan siinä tilassa vastata tai tietää tai edes haluta!!! Jotenkin typerä kysymys. Nyt tulee jo pientä toivonpilkahdusta mutta pelko tämän saman kokemisesta uudelleen on suuri. Mies haluisi yrittää uudelleen, mun mieli vaihtelee. Toisaalta haluisin myydä kaikki kamat pois, vaatteet, tavarat, äitiysvaatteet, lelut. Kaikki mitä olen toiselle säästänyt. Toisaalta tuntuu että esikoisen vuoksi olisi yritettävä. Että olisi hänelle sisarus tueksi ja turvaksi jo ajatellen niitä aikoja kun me itse olemme jo poissa. Että olisi hänellä ainakin joku perheenjäsen olemassa eikä tarvisi olla yksin. En tiedä.

Mä varmaankin tulen lueskelemaan tätä palstaa aina sillon tällön. Haluan tietää mitä teille kuuluu ja miten teidän raskaudet etenee. Ties vaikka joskus tulisin tänne plussaa tuulettamaan. Tai ainakin jotakin itsestäni ilmottamaan.

cisu ja 0+0

 

Anna Cisu itsellesi aikaa, mieti sitten olisiko toisen nyytin aika vai tehdäkö elämässä jotain muuta mukavaa?? Käy vain täällä palstalla kuulumisiasi kertomassa.

Itse kanssa täällä edelleen hermoilen, että onko tuolla alhaalla enää elämää? Toki siinä alkuraskauden ultrassa kävin ja silloin pieni näkyi + sykekin. Mutta eihän juuri voi mitään taata, että se enää myöhemmin olisi hengissä. Mieskin alkaa turhautumaan, kun aina vatvon ja murehdin näitä asioita. Nyt olen kyllä yrittänyt tämän viikonlopun olla hiljaa.

Tosin vaikka vielä on 2 viikkoa aikaa siihen nt-ultraan, sain onneksi aikaisen ajan - rv.11+1. Olen silti jo aloittanut taas ajatusprosessin mielessäni, entä jos pieni ei olekaan enää hengissä? Ei uutinen sitten kerralla jysähdä tajuntaani, vaan sen on jo sitten tavallaan hyväksynyt.

Itselläkin kun oireet ovat kanssa viime viikosta alkaen kanssa vähentyneet. Monikin sanoo, että ai kauhea, kun mahaa turvottaa kauheasti. Välillä toki on itselläkin noin, mutta en nyt sano, että mahani nyt olisi liiaksi turvonnut. Rinnatkaan eivät ole läheskään niin arat, mitä oli aiemmin. Väsymys on ehkä hieman helpottanut.

Nyt olen sitten yrittänyt vain asennoitua taas hyvin karulla meiningillä, että "eipä tässä sitten kuitenkaan oikeasti raskaana olla". Olen myös leiponut tässä jonkin verran pitkästä aikaa, silläkin saa ajatuksia pois. Toinen hyvä lääke on nukkuminen tai lepääminen. Ei tarvitse silloin murehtia ja huolehtia.

Ensi viikonloppu on kanssa vähän haastava, kun menemme pyhäinpäivänviettoon vanhemmilleni ja pitäisi alkaa keksimään tuolta kaapin uumenista hieman löysempiä kamppeita. En missään nimessä halua, että he äkkäisivät tilanteeni, koska siis ei ole mitään varmuutta edes siitä, onko pieni ylipäätään hengissä enää??

Se vain on niin ikävää, kun mies on niin varma, että kyllä täällä ensi kesänä on pikkuinen nyytti ja kyllä hän on hengissä. Olen vain tokaissut äkäisesti takaisin, että miten kummassa voit olla noin varma??

Kyllähän sitäkin tässä mietin, että on tämä kohtalon ivaa, jos sinne rv.11 ultraan asti päästään ja sitten kuitenkin todetaan se, että ei täällä ole mitään elävää. Aloittaa taas koko tämä lapsettomuushoitoprosessi alusta. Silloinkin ekassa ultrassa vain lekuri kysyi, että kaipa teidät voi ottaa voi IVF - hoitolistalta nyt pois? Sanoin, että voi ottaa. Niin kiva kiva, en tiedä olisiko nuokin hoidot edessä sitten vasta ensi syksynä, kun jos nyt liitytään takaisin jonoon. Toisaalta vuosia sitten olin yhdessä tuollaisessa hoidossa mukana ja ei se kovin häävi kokemus ollut, hyvin kivulias, mutta kai sen sitten kestää, kun ajattelee lopputulosta.

Tupasvilla ja (mutukka) rv.9+3

 

Voimia Cisu ja toivoa myös mahdolliseen uuteen yritykseen :hug:

 

Cisu kuulostaa tosi kurjalta koettelemukselta ja voin vain kuvitella sekä fyysisen että psyykkisen pahan olosi. Lohdutuksen sanoja ei oikein ole, mutta paljon voimia haluan silti lähettää. Surkaa rauhassa surunne pois ja katsokaa sitten, miltä ajatukset alkaa tuntumaan. Vielä ei tarvitse tehdä päätöksiä suuntaan eikä toiseen.

Tupasvilla tämä alkuraskaus on kyllä yhtä epävarmuutta. Tai en tiedä helpottaa epäilykset koskaan, vaikka "turvallisemmille" viikoille päästäisiin. Tunnistan niin tosta sun kirjoituksesta tuttuja ajatuksia ja epäilyksiä. Koitetaan ottaa hetki kerrallaan.

Täällä on taas viikonlopun ajan ollut vuotoa, tällä kertaa ei kirkasta, vaan rusehtavaa. Vuoto on ollut niukkaa, mutta silti vaivaa mun mieltä tosi paljon. Taidan aamulla soittaa neuvolaan ja kysyä vähän tästä tilanteesta. Paniikissa en ole, mutta olo on epävarma. Viimeksi kuitenkin vuodon yhteydessä kaikki oli kunnossa, joten haluan luottaa siihen, että on nytkin.

Tsemppiä kaikille!

 

Amele soititko jo neuvolaan? Mitä sanoivat?

Cisu mikä on vointisi? Toivottavasti helpottaa ainakin fyysisesti. :hug:

Täällä ei paha olo tunnu helpottavan.. koko ajan syötävä jotain ja ruokailun jälkeen iskee toisenlainen huono olo. Tuntuu ettei mitään saa alas kuin pari suupalaa ja sen jälkeen alkaa ällöttämään. Omenat sen sijaan maistuu ja appelsiinimehu.. kunnes närästys pahenee. Väsymyskin vaivaa ja vaikka kello on vasta hieman yli 12, niin voisin jo käydä päiväunille. Kai tämä jossakin vaiheessa helpottaa, jotenkin tähän huonoon oloon alkaa vaan vähän kyllästyä.

Dopplerista se on kyllä ollut mun mielenrauhan pelastus. Nyt olen vajaan viikon saanut sydänäänet aina silloin tällöin kuulumaan. Välillä ne löytyy heti ja muutaman kerran en ole löytänyt niitä ollenkaan. Nyt on kuitenkin vasta 10+0 ja ajattelin viime viikolla, että jos ne ei kuulu niin en vielä ota paniikkia kun viikkoja nin vähän.

Voimia kaikille!

 

Amele, toivotaan että tuo vuotoasia selviäisi pian ja olisi ihan harmitonta!!

Sebu, mulla kyllä ihan samat kokemukset dopplerista, eli kyllä se kummasti mieltä rauhoittaa vaikkei sekään tietysti kaikkea kerro. Kyllä mä jännitän esimerkiksi torstaista nt-ultraa ihan sikana, vaikka olenkin nyt saanut sydänäänet kuuluville joka kerta kun olen yrittänyt niitä kuunnella. Olen jotenkin tehnyt tuosta nt-ultrasta itselleni sellaisen henkisen rajapyykin, että "sitten jos siellä on kaikki ok niin uskallan vähän relata ja alkaa kertoa tästä asiasta kavereille", niin siihen on jotenkin latautunut niin hirveä paine ja jännitys, että pelkään ihan mahdottomasti että saadaan siellä jotain huonoja uutisia. Pitäisi kai vaan ajatella, että useimmilla siellä ei kuitenkaan mitään ihmeellistä tule. Vatsa mulla on onneksi ihan selkeästi pyöristynyt, joten sekin valaa uskoa siihen, että kai siellä joku kasvaa.

Jäikin viikonloppuna poksumatta, joten voiko poksua parin päivän viiveellä?
Scarleth 11+2 *myöhäis-POKS!*

 

Soitin aamulla neuvolaan ja siellä kehottivat ottamaan iisisti. Terkka sanoi, että mikäli vuoto on niukkaa ja siihen ei liity kipuja, niin syytä huoleen ei ole, koska kohdunulkoinen raskauskin on jo alkuraskauden ultrassa pois suljettu. Tietenkään hän ei voinut luvata, että kaikki olisi kunnnossa, mutta vakuutteli mua siitä, että tosi monella on alkuraskaudessa niukkaa vuotoa. Päätin nyt ainakin toistaiseksi olla panikoimatta asian suhteen, jos tilanne ei tästä muutu. Katsotaan maltanko mieleni nt-ultraan saakka, vai onko sitä ennen pakko käydä tarkistamassa tilanne lapsettomuusklinikalla. Koitan ottaa iisisti, mutta ehkä kuitenkin hankin sen dopplerin.

Sebu08 voi kurjuus, ettei siellä pahoinvointi ota helpottuakseen. Ehkä se siitä muutaman viikon sisään kuitenkin helpottaa. Täällä ei ole kokemusta tuosta pahoinvoinnista, joten voin vain tsemppailla.

Scarleth jee siellä on poksuttu jo mukaville viikoille, täällä poksui tänään 9+0.

 

Cisulle voimia jaksaa arkea :hug:

Pikaisesti vain päivittämässä, että olemme käyneet nt-ultrassa ja kaikki oli siellä hyvin. Pikkuinen liikkui vilkkaasti ja niskaturvotus oli ihan normaali (en muista lukuja ulkoa). Samaten riskit olivat normaalit, eivät kohonneet. Vauva vastasi hienosti viikkoja ja kaikki tarvittavat osat löytyi, mitä nyt tuossa vaiheessa tarkistavat. Seuraavaksi lääkärineuvolaan sitten

 

Toivottavasti Amelen vuotelut pysyy kurissa. Hirmu yleisiähän nuo tuhrut sun muut on alkuraskaudessa, vaikka ne säikäyttävätkin varmasti.


Hui kun te olette kirjoittaneet paljon! Eihän tässä meinaa perässä pysyä
Täällä rv9+6 tänään, eli huomenna poksuu viikot täälläkin! Ihan hullua olla jo näin pitkällä. Kohtahan tässä on neljäsosa raskaudesta "lusittu".

Kävin tänään pikaisesti neuvolassa ja sydänäänet kuului tosi hienosti. Syke pyöri 170-180 hujakoilla, joka on näihin viikkoihin nähden kuulemma ihan normaali. Lapsen kasvaessa se kuulemma jonkin verran hidastuu. Ihanaa! Meidän vauva on hengissä mun oireettomuudesta huolimatta :heart:

 

Ihan hullua olla jo näin pitkällä. Kohtahan tässä on neljäsosa raskaudesta "lusittu".

Hieno asenne, jadekivi Mä kun täällä koko ajan manailen, että miksei aika kulu vaan koko ajan vaan junnataan ihan alkumetreillä Mä olen kehittänyt nyt niin hirveän mörön tuosta nt-ultrasta, etten tiedä miten selviän nämä pari päivää järjissäni. Hyvä minä, johan tässä viikko menikin lähes levollisella mielellä :headwall:

 

Tänään alkuraskauden toisessa ultrassa näkyi 1,64 cm pikkuinen, jonka syke tuikutti reippaasti. Vastasi täysin viikkoja 8+0. En ole koskaan, ikinä, ollut näin onnellinen :heart:

Tiedän, että mitä vaan voi vielä tapahtua, mutta haluan nyt uskoa ja luottaa tähän. Huomenna ekaan neuvolaan

Ihanaaaa viikkoa kaikki!!!!

 

Ihanaa 0emppu0!
Sulla oli vaan se eka ultra vähän turhan aikaisin Tosi hienoa, että syke löytyi ja alkion kokokin vastasi viikkoja!

 

jadekivi hienoa, että saitte neuvolassa sydänäänet kuuluville. Minä olen menossa pe neuvolaan ja toivon, että terkkari suostuu edes koittaa saada sydänääniä kuuluviin, vaikka melko aikaista onkin (silloin 9+4), ultraa ei neuvolassa ole. Jotenkin tarvitsisin sen tiedon nyt siitä, että syke sieltä löytyisi kaiken tämän vuotelun jälkeen.

0emppu0 ihana kuulla hyviä ultrakuulumisia, onnea! Kaikki siis kunnossa siellä pikkuisella. Mukavaa neuvolakäyntiä tälle päivälle.