Lapsettomuushoidoista plussaan 2012-2013

^ Toivottavasti terkka suostuu kokeilemaan edes Tuo meidän kätilö sanoi, että monesti julkisella puolella ei edes yritetä kuunnella ääniä ennen rv14, mutta kuulemma jos on hoikka ruumiinrakenteeltaan niin yleensä kuuluu rv10 paikkeilla kyllä ihan hyvin.

 

Pienen tauon jälkeen taas lukemassa kuulumisia.

Cisu, lämmin osanotto ja valtavasti voimia tulevaan! Anna aikaa itsellesi. Toipumista, niin fyysisesti kuin henkisestikin! Voin vaan kuvitella, kuinka rankkaa tuon läpikäyminen on.

Kaikille hyviä uutisia saaneille onnittelut! Kunpa täällä voisi olla pelkästään hyviä uutisia. Lapsettomuuden sekä lapsettomuushoidot kokeneille ei toivoisi enempää vastoinkäymisiä. Entistä paremmin ymmärtää, että kannattaa iloita kaikesta hyvästä!

Oma vointi heittelee niin fyysisesti kuin henkisestikin. Monta päivää meni jo oksentamatta, mutta eilen aamulla jouduin taas tositoimiin. Oksennuksen seurauksena hillitön päänsärky, joka ei panadolilla talttunut eli työpäivä oli aikamoista sinnittelyä. Tänään onneksi parempi olo - ihanaa, kun voi kulkea pää pystyssä!

Väsymys on paikoittain tolkutonta ja syyllisyys vähäisistä liikuntaharrastuksista painaa, etenkin kun maha kasvaa silmissä. Ei kai vielä pitäisi näkyä juurikaan? Toki koitan liikkua niinä päivinä, kun vointi on kohdillaan, mutta pahoinvointi/väsymyspäiviä on ollut aika monta... Nyt vielä pimeät illat - ei mitenkään houkuttele ulkoilemaan väsynyttä. Onneksi mulle tulee työmatkoissa kävelyä päivittäin useampi kilometri eli edes jotain liikuntaa tulee väkisinkin. Pitäisi keskittyä niihin positiivisiin puoliin, tarttua reippaisiin hetkiin ja uskoa itseensä, eikä syyllistyä ja syyllistää itseään liian herkästi.

Reipasta viikon jatkoa kaikille!

himmeli 10+2

 

himmeli80 kurjaa, että olet voinut huonosti ja ollut väsynyt. Toivottavasti tilanne alkaa pian helpottamaan ja saat nauttia raskaudesta. Minun mielestä ei kannata liikaa stressata liikkumisesta ja liikkumattomuudesta. Oman voinnin mukaan on mentävä. Tsemppiä!

Mä olen jotenkin tosi hermostunut taas vaihteeksi. Ruskea vuoto jatkuu ja en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Lieviä menkkakipujakin on vatsassa ollut. Soitin silloin maanantaina neuvolaan ja siellä käskettiin vaan ottamaan iisisti. Mitenköhän tän vuotelun kanssa oikein voi ottaa iisisti? Mun mielestä on vähän ihmeellistä, etteivät voi laittaa lähetettä ultraan, jossa tarkistettaisiin tilanne. Yksityisellä kävin jo varhaisultrassa 7+1 ja samalla viikolla 7+4 tarkistusultrassa verenvuodon vuoksi, joten ei nyt oikein olisi varaa sielläkään jatkuvasti ravata. Neuvolassa sanottiin, ettei mahdolliselle keskenmenolle kuitenkaan voi tehdä mitään....no ei voi...mutta haluaisin kuitenkin tietää sen, enkä elää viikkoja epätietoisuudessa. Jotenkin pelottaa ja on epävarma olo, vaikka muutaman päivän pystyinkin neuvolan ohjeiden mukaan tsemppaamaan. Tänään aamusta menkkakivut ovat hieman yltyneet (ei missään tapauksessa kovaa kipua), joka tietysti huolettaa. Äh, en tiedä mitä pitäisi tehdä. Mitä te tekisitte? Huomenna minulla on se neuvola, joten ehkä vaadin siellä lähetteen ultraan. Josko vähän liioittelen kipuja ja vuodon määrää?

Amele 9+3

 

Amele, kyllä mä sinuna vaatisin aika ponnekkaasti lähetettä ultraan. Tai jos ei vaatimuksista huolimatta lähetettä heru, onko sinulla mahdollisuutta päästä minnekään yksityiselle ultrattavaksi? Kulut tulee sitten omaan piikkiin, mutta ehkä mielenrauha olisi sen arvoista... täälläpäin vaan hankaluutena on se, ettei edes yksityiselle pääse kovin nopealla aikataululla, en tiedä sitten miten sinun kotipaikkakunnallasi. Viime kädessähän aina voi mennä päivystykseen ja liioitella ne kivut ja vuodot siellä ja todennäköisesti pääsee ultrattavaksi, mutta mun mielestä kyllä tuollaista kepulikonstia ei pitäisi joutua käyttämään, vaan neuvolan pitäis reagoida tähän.

Himmeli, mä poden noita samoja syyllisyydentunteita, vähäisestä liikkumisesta ja huonosta kotitöiden hoitamisesta. Ja siitäkin, että olen töissä ihan toistaitoinen ja olen lintsannut tosi paljon milloin milläkin verukkeella, kun en vielä halua kertoa raskaudesta :/ Kai tässä pitäisi armahtaa itseään, mulla ainakin väsymys on niin totaalisen tappavaa, että useimmiten ajatus lenkistä tai salista tai edes täysitehoisen työpäivän tekemisestä tuntuu ihan ylivoimaiselta. Ei kai tämä enää kovin montaa viikkoa voi jatkua...

ON: täällä on hermoiltu aamu ja viime yö oikein urakalla, seuraavaksi nimittäin on edessä nt-ultra!! IIIIK!! Peruspessimistinä olen ihan 100% varma huonoista uutisista, mutta samalla joku pieni toivonkipinä sisällä kuiskaa, että mitäpä jos sittenkin kaikki olisi hyvin...

 

Omanapainen ultrakuulumis-päivitys: nt-ultrapaniikkini laukesi tänään ihaniin kuulumisiin! Vauvalla kaikki hyvin ja niskaturvotustakaan ei ollut juuri nimeksikään (siis jotain alta 1 mm oleva lukema). Ja nenäluu löytyi, sekin on hyvä merkki. Veriseulatulos kuulemma tulee noin parin viikon kuluttua, joten toivotaan nyt ettei siinäkään mitään ihmeempää olisi. Vauva liikkui tosi vilkkaasti, kaikki rakenteet mitä tässä vaiheessa voi nähdä oli näkyvissä: aivopuoliskot, selkäranka, raajat, silmät, nenäluu... oli ihan uskomaton hetki, en tiedä olenko eläissäni ollut näin onnellinen kuin nyt :heart:

Laskettua aikaa säädettiin ensin peräti päivällä aikaisemmaksi ja sitten vielä sikiön koon perusteella olisi voinut säätää pari päivää (vastasi nyt 12+1), mutta jätettiin vain tuo yhdellä päivällä säädetty aika voimaan, eli tänään 11+6 ja laskettu aika 17.5.2013. Sen voisi päivittää listaan

Olo on ihan huikea nyt!! Huomenna poksahtaa 12 viikkoa ja tänään tässä ja nyt kaikki paremmin kuin hyvin. Jospa nyt alkaisin vihdoin nauttia!!

 

Amele Olen samaa mieltä Scarlethin kanssa että huomenna vaatimalla vaadit päästä ultrattavaksi tai sitten soitat äitiyspoliklinikalle itse ja käyt siellä. Kyllä niiden pitää ottaa sinut ultraan. Raskaana olevien huolet pitää ottaa tosissaan ja äidin mieli saada rauhoittumaan. Vuoto voi olla ihan normaalia raskausajan vuotelua, toisilla sitä tulee, toisilla ei. Mutta oman itsesi vuoksi kannattaa käydä näytillä.

Mitä Willbelle kuuluu?

Olen iloinen hyvistä ultrakuulumista, niin ne viikot vaan etenee

 

Heippa!
Joskohan meikäläinenkin uskaltaisi siirtyä tänne odotuspuolelle kirjoittelemaan. Olen muutamana päivänä koittanut lueskella ketjua taaksepäin, että pääsisin vähän kärryille. Täytyy perehtyä velä tarkemmin kun on aikaa.
Eli meillä odotellaan pikkukakkosta syntyväksi ensi kesänä. Tämä tapaus sai alkunsa 4.ICSIn tuoresiirrosta. Edellisen raskauden ja tämän tärpin välillä ehdittiin kokeilla 2 pasia ilman tulosta. Silti tuntuu että tää kävi "liian helposti", no kaikki on niin suhteellista... Siksi on ollut vähän orientoitumisvaikeuksia koko raskauteen. Ei meinaa ymmärtää todeksi. Maanantaina käytiin ar-ultrassa, ja siellä se pieni sydän pompotteli ja koko oli ihan viikkoja vastaava. Tähän mennessä siis kaikki hyvin. Ekat viikot plussan jälkeen olivat ihan raskausoireettomia, mutta sittemmin on kyllä jo tullut pahoinvointia ja tissiturvotusta (joka tosin tuntuu vaihtelevan aika lailla päivittäin) sekä väsymystä ihan kiitettävään malliin. Finnejä pukkaa, mitä ei viime raskaudessa ollut lainkaan, silloin oli iho parempana kuin ikinä!
Tänään on ollut taas hirveä epäuskon päivä. Esikoista odottaessa kärsin 24/7 pahoinvoinnista suurinpiirtein näiltä viikoilta viikolle 17. Nyt pahoivointi alkoi jo aiemmin, mutta on ollut lievempää ja parina viime päivänä jopa ihan vähäistä!! Tällä kertaa se on ollut ihan klassista aamuyökötystä ja aloinkin juoda lasin tuoremehua ennen sängystä nousua, mikä tuntuu kyllä auttaneen. Eli nyt pitää sitten pienessä mielessään panikoida, että onko siellä masussa nyt kaikki hyvin kun ei enää okseta, vai auttaako säännöllinen syöminen/juominen siihen pahaan oloon?! :headwall: Myöskään alussa tuntuneita vatsakipuja ei ole hirveästi viime päivinä ollut. Hassua, miten sitä kiroaa kaikkia oireita ja huonoa oloa kun ne on päällä ja sitten kun ei ole, pohtii hädissään onko kaikki ok?
Neuvolaan en ole vielä soitellut. Ajattelin varailla sinne aikaa ensi viikolla. Tuntuu ettei ole hirveää kiirettä ensikäynnille, kun melko tuoreessa muistissa on asiat viime raskaudesta, eikä sydänääniä tms. vielä kuulu kumminkaan.
Teillä muilla tuntuukin olevan viikkoja kasassa jo ihan mukavasti, elikkä perässä toivottavasti tullaan ja pysytään.
Jos joku viitsii, mulle saa päivittää listaan:
Eemiliina/ 33/ 2.lapsi/ KOKS ja laskettu aika 19.6
Chisulle osanottoni ja pahoittelut suuren menetyksen johdosta.:hug: Anna itsellesi aikaa toipua ja unohda kaikki ajatukset siitä, että olisit voinut jotenkin tietää ettei siellä ollut enää kaikki kunnossa. Et olisi mitenkään voinut, etkä olisi voinut tehdä yhtään mitään estääksesi tapahtuneen. Elämä on niin epäreilua välillä. Kovasti voimia jatkoon, mitä sitten ikinä päätätkin!

Eemiliina 7+0

 

Kirjoittelijat

Nimimerkki / Ikä / Monesko lapsi / Sairaala

5.5
sekundamamma / 36 / 2. lapsi / TYKS

9.5
Pikkuperho / 30 / 2. lapsi

17.5
Scarleth / 36 / 1. lapsi

26.5.
himmeli-80 / 32 / 1. lapsi / Naistenklinikka

27.5.
Sebu08 / 33 / 3. lapsi / Naistenklinikka

29.5.
jadekivi / 25 / 1. lapsi / Jorvi?

1.6.
tyty86 / 26 / 2. lapsi / pkssk
Baby20xx / 31 / 1. lapsi / VKS

3.6.
Amele / 27 / 1. lapsi

5.6
Lila13 / 28 / 1. lapsi / KYS

19.6
Eemiliina/ 33/ 2.lapsi/ KOKS



Neuvolat & ultrat

Amele ~ neuvola 2.11.
sebu08 ~ neuvola ja nt-ultra 7.11.
himmeli-80 ~ nt-ultra 8.11.
jadekivi ~ nt-ultra 13.11.
lila13 ~ neuvola 14.11
Lila13 ~nt-ultra 22.11sekundamamma ~ neuvola 28.11.
sekundamamma ~ rakenneultra 20.12.

Suuren surun kohdanneet :'( Cisu

 

Eemiliina, tervetuloa! Täällä ja monessa muussakin ketjussa tuntuu lähes suurin osa ainakin ajoittain painiskelevan oireiden vaihtelun tai oireettomuuden kanssa (itsekin kuulun tähän porukkaan ) ja ilmeistähän se on, ettei oireista tai niiden puuttumisesta voi oikein mitään päätellä. Itsellänikin oli alussa oireet hyvin lieviä, tosin etenkin väsymys ehti kyllä pamahtaa päälle ihan alkuviikkojenkin edestä sitten vähän myöhemmin. Mutta yhtä kaikki, ajoittaisesta oireiden vähäisyydestä huolimatta vauva on kasvanut kuten pitääkin ja kaikki muutenkin toistaiseksi hyvin.

 

Amele toivottavasti pääsisit ultraan, että tuo epätietoisuus hellittäisi :hug:

Scarlethille suuret onnittelut hienoista ultrakuulumisista :heart:

Eemiliina Onnea ja tervetuloa :flower: Meillä tärppäsi tämä kakkonen heti ensimmäisestä alkionsiirrosta, joten olo on täälläkin enemmän kuin epäuskoinen. Esikoista tehtiin kumminkin useamman siirron (ja km:n) voimin. Kaipa tämä joskus iskeytyy tajuntaan, vielä tuntuu oudolta, jos joku kyselee, että mites tämän ootte ajatelleet järkätä sitten kun vauva syntyy tjsp. Tulee semmonen olo, että anteeksi mikä vauva ja kelle syntyy..?

 

pikkuperho, kuulostaa niin tutulta, täällä samaten yhä todella epäuskoiset tunnelmat. En mitenkään meinaa jaksaa käsittää, että MINÄ olen raskaana, kaikkien näiden vuosien ja enemmän tai vähemmän aktiivisen yrittämisen jälkeen! Voisiko sitä todellakin olla niin onnekas, että saa ensimmäisen oman lapsen...?

Amelen neuvolakuulumisia tässä myöskin odotellaan tänään, toivottavasti se ultralähete nyt järjestyy!!

Cisu, toivottavasti olet jo edes vähän paremmalla mielellä. Kiva että jaksat käydä meitä täällä moikkaamassa, vaikkakin mietin että onko se sinulle itsellesi hyväksi nyt lukea raskaanaolevien jorinoita? Itse en keskenmenon jälkeen alkuvuodesta halunnut nähdä saati kuulla mitään muistutustakaan siitä, että joku tässä maailmassa kuitenkin on raskaana.

Hei: tänään sitten vihdoin poksuu 12 viikkoa! Sitä on pitänyt jonain henkisenä rajapyykkinä, miksiköhän muuten kun kerran viralisesti kai 2. kolmannes alkaa vasta 13+0? Siltihän aina puhutaan että kun 12 viikkoa on täynnä niin isoin keskenmenoriski on ohi.... no anyways, mukavaa viikonloppua toivottaa

Scarleth 12+0 *SUPER-POKS!!*

 

Täällä eilen supisteli ja nyt alko ruskee vuoto:'( pelottaa sikana..soitin lääkäriin ja soittavat kohta takas et pääsenkö ultraan..mua on supistellu jo kohta 2vk enemmän ja vämennä..pelottaa että vauva on kuollu..nyt rv9+6

 

Voi tyty, aika stressaava tilanne :hug: Varmasti pääset ultraan ja jos eivät heti meinaa ottaa, niin vaadi vaan sitä ihan pontevasti - ainahan voi sitten vaikka vähän liioitella kipuja, jos ei muuten ultra-aikaa heru... mua ärsyttää hoitohenkilökunta joka ei tajua ottaa raskaanaolevan huolia tosissaan, mun mielestä jokainen tällainen tilanne pitäisi tsekata, että äiti saa mielenrauhan! Eikös se ollut niin, että juurikin rusehtavat vuodot on useimmiten niitä harmittomia ja varsinainen keskenmenovuoto sitten ihan selkeesti punaista verta? Ja vuoto voi tosiaan olla ihan harmitontakin eli yritä olla hätääntymättä, toivotaan että pääset pian tarkistamaan tilanteen!! Voimahali!!

 

^^ Voi että, toivottavasti ei olisi mitään vakavaa ja pääsisit ultraan mahd. pian :hug:


Scarleth,
nuo raskausviikkojen ilmoittamistavat on vähän hankalia. Joutuu ihan tosissaan välillä muistuttamaan itselleen, että vaikka olenkin nyt 11. viikolla, on 10 viikkoa täynnä vasta kun tauluun pamahtaa 11+0 Eli siis se toinen kolmannes alkaa tosiaan vasta rv13+0, jolloin raskautta on takana 12 viikkoa. Juteltiin tästä meidän lapsettomuuslääkärin kanssa, joka kertoi, että tämä raskausviikkojen laskusysteemi on kehitetty 1700-luvulla ja se kaipaisi kyllä pikkuhiljaa päivittämistä

 

jadekivi, mä oon tota laskentahommaa miettinyt, että jos kerran laskenta alkaa päivästä 0+0, niin eikö silloin, kun täyttyy 1+0, ole viikko kasassa? Eli tuolla logiikalla 10 viikkoa on kasassa 10+0 Eipä tällä nyt ihan hirveesti merkitystä, mutta näin DI-koulutuksella mun mielestä tuo sun lääkärin selittämä tapa on ihan epälooginen

 

sain onneksi l''k'ri ajan ja ultraan klo.10.30..votsi et stressaa..:ashamed: koitan asennoitua siihen, että kaikki ei välttämättä olekkaan kunnossa..ilmottelen ku tiiän enemmän..

 

Scarleth, No nyt mäkin menin jo ihan sekaisin

Eli siis tosiaan, esim. kun mulla on nyt rv10+2 menossa, olen siis 11. viikolla ja mulla on kasassa 10 viikkoa ja 2 päivää. rv 11+0 on siis tosiaan 11 viikkoa täynnä eikä 10. Mitähän mä äsken oikein selitin :stick:

Mutta tuli tässä ihmetellessä mieleen, että eihän se toisen kolmanneksen alku ole välttämättä se oleellisin juttu mietittäessä keskenmenoriskin pienentymistä. Voisko se olla niin, että rv12+0 on ne tärkeimmät kehitysvaiheet takana, ja rv13+0 on vaan tuollainen välirajapyykki?

 

jadekivi, noin mä oon ajatellut, että jostain syystä vaan se keskenmenoriski on tutkittu olevan pienempi 12-viikon jälkeen eikä se varsinaisesti liity siihen toisen kolmanneksen alkuun. Mutta siis mä oon tulkinnut juuri noin, että jos viikot on 10+2, niin silloin ollaan yhdennellätoista viikolla, ja 11+0 tulee 11 viikkoa täyteen Mutta mun mielestä tosta näkee kyllä aika sekavia käytäntöjä, mutta tosiaan, mun matikalla jos se eka päivä on 0+0 niin näin se on mentävä

tyty, loistavaa että ultra järjestyi näin pian!! Pidetään peukkuja....

Täällä edelleen jatkuu aika kova väsymys. Viime yönä nukuin kahdessa pätkässä (levottomasti) klo 22-03. Sitten ei tullut uni enää millään eli ylös sängystä, luin tunnin ja sitten yritin vielä 04-06 jotenkin levottomasti kieppua sohvalla ja nukkua siinä, aika huonolla menestyksellä. Vähän rasittavaa, mutta eipä tässä nyt toisaalta oikein valittaakaan viitsisi. Nyt kuitenkin ajattelin, että jos kertoisin raskaudesta parille tärkeimmälle kollegalle niin sitten voisin ensi viikolla hakea vaikka pari päivää sairaslomaa, jos väsymys vaan jatkuu tällaisena.

 

Scarleth Kiitos kysymästä ja huolenpidosta Laiha lohtu ja vanha klisee että "aika parantaa haavat" mutta niin se taitaa olla. Arki ja taapero auttaa eteenpäin ja saa ajatukset muualle eikä jokapäivä enää tulee niin montaa romahdusta. Tietyt asiat saattaa kyllä yhtäkkiä nostaa haikeuden ja surun pintaan. Päivittäin vielä kyynelehdin mutta kai se tästä. Mielessä jo uudet hoidot, ehkä.
En mä osaa pysyä täältä palstalta poissa :/ Jotenkin sitä edelleen tuntee jotakin yhteenkuuluvuutta vaikka porukasta pois putosinkin. Mutta jonkunlainen side sitä ehti kuitenkin tossa alkuvaiheessa syntyä. Sitäpaitsi mä haluan seurata miten teillä asiat etenee ja toivotan parasta onnea kaikille. <3
Meillä on 6 vuoden lapsettomuus- ja hoitorumba takana joten siinä ajassa kyllä ehti "turtuun" raskausmassuihin ja vauvoihin. Toki niiden näkeminen kolahtaa mutta ei enää nosta kateutta/katkeruutta ja omaa surua niin pintaan. Osaan iloita kyllä muiden puolesta.

Jadekivi ja Scarleth Ensimmäinen raskauskolmannes on ohi kun rv 13 on täynnä. Se 12 viikon rajapyykki keskenmenojen suhteen ei liity tohon kolmannekseen. Toinen raskauskolmannes on siis 13+ -> Raskausviikkojahan on 40 eikä sitä voi kolmeen osaa eli kolmanneksiin jakaa tasan. Eka on 0+0-12+6, toinen 13+0-27+6 ja kolmas 28+0-synnytykseen.
Ja raskaus alkaa tosiaan viikoista 0+0 vaikka todellisuudessahan ensimmäiseen pariin kolmeen viikkoon edes olla varsinaisesti raskaana.
Esim. Mä olisin nyt rv 13+1 eli mulla olisi 13 viikkoa jo täynnä ja olen menossa rv 14.

tyty Mitenkä kävi???

Mulla oli kans tässä raskaudessa suppareita jo tosi alkuvaiheessa ja niitä ultrissa lääkärille ihmettelinkin. Mutta sain vaan vastaukseksi että kohtu on niin herkkä lihas että voi vaikuttaa kasvuun supistelemalla. :/

 

Täällä kaikki onneks hyvin:heart: vauvvan sydän sykki ja se potki ja heilu mahassa kun ultrattiin..syytä vuodolle ja suppareille ei löytynyt..seurataan tilannetta ja 2vk päästä niskaturvotus ultra..kivi vierähti sydämmeltä..että mä säikähin..

 

Onko sulla tyty86 suljettu tulehdukset pois?! Esim. hiiva tai bakteerivagioosi tai mitä niitä nyt on? Etteivät ole sitten ne ainakaan mikä aiheuttaa supistuksia tai muuta vahinkoa.
Toivotaan että vuodot ja supistukset loppuu. Koitahan ottaa fyysisesti rauhallisesti.

 

Scarleth ihanaa, että sait siellä nt-ultrasta hyviä kuulumisia. Onnea niistä!

tyty86 voi sinäkin olet joutunut siellä tänään säikkymään, tosi kurjaa. Onneksi kaikki kuitenkin pikkuisella hyvin, mainio juttu!

Cisu mukava kuulla, että voit jo hiukan paremmin. Varmasti auttaa, että teillä on siellä pieni taapero pitämässä arjessa kiinni. Suru on suuri ja sille pitää antaa aikaa. Ole vain täällä palstalla kanssamme, jos se itsestä hyvältä tuntuu. Kuulut tietysti porukkaan. <3

Täällä tilanne edelleen päällä. Kävin aamulla neuvolassa ja terkka ei suostunut kirjoittamaan lähetettä ultraan. Kuulemma ohjeena on, että ainoastaan, jos verenvuoto on kirkasta ja runsasta ja kivut kovat. Ihan oikeesti, tosi typerää sanon minä! Sydänääniä hän ei muutenkaan suostunut kuuntelemaan, kun ei kuulemma näillä viikoilla kuitenkaan kuulu (9+4). Lapsettomuusklinikalle koitin soittaa tänään, mutta olivat menneet jostain syystä jo puoliltapäivin kiinni ja en saanut sinne aikaa. Päätin sitten äsken, että hitto en kärvistele tämän asian kanssa enää yhtään ja soitin terveyskeskuksen päivystykseen, johon hieman liiottelin tilannetta ja sain ajan tälle alkuillalle. Ja tilannehan on se, että meidän tk:ssa ei edes ole ultraa, vaan sieltä saa sitten lääkärin niin katsoessa lähetteen naapurikaupungin äitiyspolille. Mennään siis sitten hankalinta mahdollista reittiä. Aijon kyllä liiotella kipuja lääkärille, jotta saan sen ultralähetteen. Viime yönä olin kipeä ja hermostunut ja nukuin todella huonosti. Ei kiitos yhtään samanmoista yötä enää tämän epätietoisuuden takia. Olen kyllä todella ärsyyntynyt tästä tilanteesta ja siitä, miten asioita täällä hoidetaan. Tulen päivittämään kuulumisia sitten, jos/kun on jotain kerrottavaa.

 

Amele, tsemppiä hurjasti!! Toivottavasti tilanteesi selviää pikimmiten, tule sitten heti tänne kertomaan.

Scarleth ONNEA hyvistä kuulumisista. Tiedän tuon järjettömän väsymyksen tunteen. Vielä eilen mietin, että ensi viikolla en kyllä töissä kovin montaa tällaistä päivää sitkuttele. Toisaalta tuntuu niin laittomalle pyytää sairaslomaa sen vuoksi, että on väsynyt (terveisin, ylitunnollinen).

Meillä oli ensimmäinen neuvola, jossa informaatiotulva oli itselleni aika suuri kun juuri vasta olin sisäistämässä posiviivisia ultrakuulumisia. Välillä tuli tunne, että pitää nipistää itseään, että MINÄ istun äitiysneuvolan ensikäynnillä!! Paljonko teillä on ollut hemoglobiini ekassa neuvolassa? Itselläni on aina ollut enemmänkin korkea hb (n. 140-145), mutta nyt olikin vain 110 ja toisessa mittauksessa 115. Ehkä tappoväsymys johtuu siitäkin? Myös pahoinvointi palasi ainakin pariksi päiväksi ihan kunnon aamuisen oksentamisen merkeissä... Tänään hyvin nukutun yön jälkeen on ollut helpompaa.

Ja hei, ehkä nyt uskaltaudun jo tuonne listallekkin eli 1. lapsi, la 11.6., 26v. ja nt-ultra varattu 26.11.

Rentoa viikonloppua kaikille

 

Täällä tilanne näyttää huonolta. Todennäköinen uhkaava keskenmeno edessä. Pääsin vihdoin tänä iltana tk:n päivystyksen kautta äippäpolin päivystykseen. Ultrassa selvisi, että sikiö on kunnossa, kasvanut hyvin ja syke löi. Tilanne kohdunkaulan suhteen oli kuitenkin tosi huolestuttava. Kohdunkaula oli lähes auki ja kiinni enää noin 1 cm matkalta. Tämä ennakoi lääkärin mukaan todennäköistä keskenmenoa. Jostain syystä kohdunsuu ei pysy kiinni ja alavatsan kivut johtuvat tästä. Vuoto taas johtuu hematoomasta, joka ei kuitenkaan lääkärin mielestä ole kovinkaan huolestuttavaa. Keskenmeno muutaman päivän sisään on siis enemmän kuin mahdollinen - todennäköinen lääkärin sanojen mukaan. Nyt sitten vain huilataan ja odotetaan, että kivut yltyy ja verinen vuoto alkaa. Olo on hämmentynyt. Itkettää ja pelottaa. Tuntuu tosi turhauttavalta, että vauvalla on kaikki kunnossa, mutta silti asiat eivät mene hyvin. Pieni oli kasvanut hurjasti kahdessa viikossa ja näyttikin jo pieneltä ihmiseltä. Edelleen on olemassa pienen pieni mahdollisuus, että tilanne kuulemma rauhoittuisi. Siihen koitan vielä tarttua. Toisaalta olo on jo luovuttanut, koska lääkäri antoi niin vähän mahdollisuuksia.

Olisin saanut jäädä äippäpolin päivystykseen seurantaan ja odottamaan keskenmenon alkua, mutta halusin tulla kotiin. Onneksi mies on kotona, joten mikäli tilanne käy tukalaksi hän voi minut sinne kuskata. Kannatti luottaa omaan vaistoon ja taistella itsensä lääkäriin, vaikkakin hankalimman kautta. Toisaalta eihän tilannetta voi mitenkään estää, mutta huilailla kuitenkin käskettiin. Tälläisia uutisia siis täältä. Ei kiva. :'(

 

Voi Amele, olen todella pahoillani! Toivon todella, että kaikki kääntyisi parhain päin. Pidän peukkuja puolestasi ja paljon lämpimiä ajatuksia :hug:

ON: huonoja uutisia täällä myös. Ultrassa tänään rv 10+0 todettiin kohdun olevan tyhjentymään päin. Ei enää näkyvää alkiota, ainoastaan paksu limakalvo osoittamassa, että olen ollut raskaana Odotellaan viikonlopun yli josko tyhjennys tapahtuisi luonnollisesti, muuten joudun ensi viikolla lääkkeelliseen. Vaikka olin osannut odottaa tätä, on ilta mennyt itkiessä. Suren menetettyä lupausta yhteisestä lapsesta, menetettyjä hetkiä isänä ja äitinä. Tuntuu tyhjältä. Tuntuu, että tässä meni meidän ainoa mahdollisuus, miten voisin enää tulla uudestaan raskaaksi kun tässäkin meni 10 vuotta? Kuten Cisu sanoi, aika varmaan parantaa suurimman osan haavoista, mutta en tiedä jaksammeko enää tämän jälkeen yrittää uudestaan.

Willbe :'(