Lapsettomuushoidoista plussaan 2012-2013

Kuinkas sujui sebun ultra?


Mä kärsin järkyttävästä päänsärystä. Nyt joutui jo ihan turvautumaan panadoliin, kun sellaista pientä jomotusta on ollut jo monta päivää. Nyt heräilin tän kanssa jo yölläkin, niin ei töistä kyllä tulisi mitään jos tässä pitäisi ilman lääkkeitä selvitä : /

Mun mies ei tykkää yhtään, että napsin särkylääkkeitä raskaana, kun se pelkää, että lapsi kärsii siitä jotenkin. Ei oo paljoa auttanut, vaikka kuinka olen näyttänyt artikkeleita, että parasetamoli on turvallinen. Hmph.

 

jadekivi, mulla on viimeisen kahden kuukauden aikana enemmän särkenyt pää kuin ollut särkemättä, ja koko ajan oon sinnitellyt ilman mitään lääkettä. En tiedä miksi, en mä nyt varsinaisesti luule että Panadolista olis mitään haittaa, mutta oon sitten vaan ajatellut että otan sit jos tulee jotain VIELÄ pahempaa... eilen kävin hierojalla ja se kyllä vähän helpotti, tosin nyt on niska ihan pirun kosketusarka sen ruhjomisen jäljiltä Mutta oli kyllä tosi rentouttavaa kaikenkaikkiaan.

Mä niin odotan, että viikkoja kuluis ja vauvan liikkeet alkais tuntua! Ja myös mahan kasvua odotan kovasti, vaikka siihen varmaan ehtii sitten loppuaikana jo tuskastuakin. Nyt olisi vaan ihanaa kun ei tarvisi sen kummemmin salailla eikä selitellä, kun maha kertoisi jo totuuden. Nyt on vielä vähän sellainen välivaihe, että maha alkaa kyllä näkyä, mutta näyttää enemmänkin lihoneelta kuin raskaanaolevalta

MUOKS: Miten teillä muilla on paino noussut tässä alkuraskauden aikana, ja miten suhtaudutte painonnousuun? Mulle on tullut nyt noin kilo tai vähän reilu lisää, ja asiana se vähän ahdistaa mua, vaikka huonomminkin kai vois tilanne olla. Mulla on siis taustalla vähän neuroottista suhtautumista tähän painoasiaan ja nyt oon jo hiukan murehtinut, etten millään haluais kerryttää painoa ylenpalttisesti. Siis se 10-12 kiloa tuntuu musta ihan ok:lta, mutta käsittääkseni se on niin yksilöllistä että joillekin painoa vaan TULEE 20 kiloa vaikka söis ihan suht normaalisti jne. Mutta senkään takia en olisi halunnut että tässä ekalla kolmanneksella tulee yhtään lisää, kun jos se sitten loppupuolella lähtee ihan hurjaan nousuun. Joo tiedän, että jonkun mielestä tällaista on varmaan ihan typerää pohtia, ehtiihän niitä kiloja miettiä sitten synnytyksen jälkeen kunj näkee paljonko niistä jää synnärille, mutta minkäs itselleen voi Asia nyt kuitenkin mietityttää. Tää raskaanaoleminen jotenkin muutenkin pyöristää/pehmentää olemusta, siis esim. kasvoja, ja mielestäni näytän jo ihan lihavalta vaikka painoa siis kuitenkin vaan tuo kilo tullut

 

Hei taas naiset.

sebun ultrakuulumiset kiinnostaa, kuinkas sujui?

Voi jadekivi ja Scarleth tuo päänsärky kuulostaa kyllä inhottavalta. Minulla sitä ei ole ollut, joten olen siinä suhteessa onnekas. Jotenkin sitä suhtautuu kyllä särkylääkkeisiin hieman varauksella raskauden aikana, vaikka onhan tuo panadol ihan tutkitustikin täysin turvallinen. Mielummin varmaan lapsenkin kannalta helpottaa kipua panadolilla kuin kärvistellä voimakkaan säryn kanssa.

Paino on minulla on noussut melkein kaksi kiloa. Tämä johtuu varmasti lähinnä siitä, että olen muokannut ruokailutottumuksia raskauden selvittyä. Sitä ennen olin vähentänyt hiilareita reippaasti, jonka vuoksi paino oikeastaan putosi tasaisesti. Kun raskauduin lopetin tiukan ruokavalion, minkä vuoksi painoa on melkein tuo pari kiloa tullut. En ole siitä huolissani.

Täällä käyty aamulla neuvolalääkärissä, huoh. Mitää ei selvinnyt mihinkään suuntaan. lääkäri kirjoitti viikon lisää sairaslomaa ja käski huilata. Sydänääniä ei saatu dopplerilla kuulumaan, josta olen tietysti huolissani, mutta lääkäri rauhoitteli, että kaikki voi silti olla kunnossa. Plaah, eli mitään selvyyttä en saanut edes siitä, onko sikiö enää hengissä. Tuntuu todella turhauttavalta vain odottaa, pelätä, odottaa ja pelätä. Kun pääsimme neuvolasta kotiin soitin samantien lapsettomuusklinikalle, jossa olemme hoidoissa käyneet ja sain lääkäriajan tälle iltapäivälle. Olen hermostunut ja varautunut pahimpaan, mutta katsotaan nyt kuitenkin ensin, ennen kuin pillitetään silmät päästä.

 

Kiitos kaikille tsemppauksesta, ja toivottavasti Amelella tänään lääkärissä tilanne OK! Voimia sinulle :hug:

En sattuneesta syystä ole oikein jaksanut käydä täällä lueskelemassa muiden kuulumisia. Alkuviikko meni itkiessä. Onneksi tajusin lopulta jäädä töistä pois. En millään meinannut ensin saada aikaa sairaalasta kun ajat ovat niin kortilla, mutta eilen pääsimme vihdoin lääkärille.

Ajanvarauksen ongelmista huolimatta täytyy antaa Kätilöopiston lääkärille ja hoitajalle kymmenen pistettä todella empaattisesta ja ystävällisestä vastaanotosta. Koin, että pitkä lapsettomuustaustamme otettiin hienosti huomioon. Kukaan ei kiirehtinyt meitä, vaan saimme rauhassa jutella tilanteestamme. Hoitaja kyseli henkisestä jaksamisesta ja tarjosi sekä psykologin että sairaalapastorin apua.

Sain Cytotekit mukaan kotiin. Supistukset alkoivat pari tuntia pillereiden ottamisen jälkeen. Eilinen ilta ja yö menivät kärvistellessä. Yö oli tuskainen, mitkään kotiapteekin kipulääkkeet eivät auttaneet, ja vessassa sai ravata kahden tunnin välein. Isoja hyytymiä lorahteli pönttöön eivätkä mitkään maksisiteet kestäneet sitä veren määrää. Nyt vuoto on hiljalleen rauhoittumaan päin ja kipukin on siedettävällä tasolla. Toivottavasti pahin on ohi. Henkinen toipuminen on sitten ihan eri juttu.

En eilen pystynyt lainkaan suremaan kun kaikki energia meni kivun kestämiseen, mutta nyt suru nostaa taas päätään. Meistä ei tullutkaan vanhempia. Emme saaneet koskaan tavata lastamme. Kaikkien näiden vuosien jälkeen koimme pienen pilkahduksen toivoa, joka kuitenkin sammui ennenaikaisesti. Nyt tuntuu, ettei elämällä ole merkitystä. Tiedän, että tämä kaikki kuuluu suruun ja uskon, että me tästä vielä toivumme, mutta samalla pelkään katkeroituvan loppuiäkseni. Tuleva isänpäivä tuntuu raskaalta.

Jättäydyn nyt pois palstalta. Haluan kiittää teitä kaikkia myötäelämisestä ja tuesta. Toivon teille kaikille onnea odotukseen ja toivon, että kaikki menee hyvin loppuun asti.

 

Heippa! Sain eilen oikein hyviä ultrakuulumisia. :heart: Pikkuisen pituus oli juuri mitä kuuluikin, kallo näytti hyvältä, kuten myös selkäranka, raajat löytyi, kuten myös sormet. Turvotus oli reilusti alle riskirajan.

Täällä meni myös eilinen päänsäryssä enkä työpäivän jälkeen jaksanut enää koneelle. Olen kyllä napsinut panadolia useamman kerran kuten myös täsmälääkkeitä migreeniin. Kyllä ne aina vähä mietityttää, mutta panadol on kuitenkin niin turvallinen että olen ottanut sitä aina jos olo on tarpeeksi ikävä. Viime raskaudessa kärsin migreenistä kolme kertaa viikossa eikä siihen auttanut panadol. Sain lähetteen äitiyspolille, jossa mulle määrättiin primperania (pahoinvointilääke), Panacodia (kolmiolääke) ja Diapamia (rauhoittava lääke). Nämä olisi pitänyt ottaa kerralla mutta en kyllä uskaltanut koskaan hakea niitä lääkkeitä. Lääkäri sanoi kuitenkin että sikiölle on parempi ottaa ne lääkkeet, kun se että elimistö "kärsii". Onneksi opin kuitenkin säätelemään migreeniä niin, että söin aina ennen kuin verensokeri pääsi laskemaan, eikä migreeni näin ollen enää vaivannut samalla tavalla.

Painon noususta täällä kertynyt jo 5KG :ashamed: Toisaalta paisun tässä vaiheessa mielummin kun oksennan koko ajan. Eihän se kivaa ole, mutta olo on niin kamala jos ei syö parin tunnin välein, että ei ole vaihtoehtoja. Onneksi imetyksen myötä kilot kuitenkin karisee, joten luotan imetyksen laihduttavaan voimaan.

Muoks! nykyään siis saa käyttää tuota täsmälääkettä migreenin mitä ei aikaisemmin saanut.
Voimia Wilbe :hug: kiva kun jaksoit käydä kirjoittamassa kuulumisianne.
Amele voimia sinunkin päivään! :hug: tulethan kertomaan heti lääkärikäynnin jälkeen mikä on tilanne.

 

Willbe :hug:

Toivottavasti Amelen tilanteeseen tulee selvyys toisella lääkärikäynnillä. Aika jännä, ettei lääkäri määrännyt ultraa varmistamaan tilannetta, jos sydänäänetkään ei kuuluneet. On kuitenkin aika erikoisen kuuloinen tuo ongelma kohdunsuun kanssa, joten luulisi, että sitä seurattaisi tarkasti nyt kun on kuitenkin jo selvitty kunnialla taas vähän pidemmälle. Tsemppiä!

Onnea sebu ihanista uutisista :heart:


----

Mulla on paino noussut kolmisen kiloa ja minäkin syytän niistä kyllä hiilareita, joita on tullut syötyä ihan hirveästi verrattuna raskautta edeltävään aikaan, jolloin karpattiin aika tiukastikin välillä. Suurin osa on selvästi turvotusta, koska heti tippuu useammalla sadalla grammalla paino, jos tarkkailen syömisiäni pari päivää :ashamed:

Vatsa mulla tuntuu myös olevan sekaisin edelleen. Raskaudelle tyypillistä ummetusta ei ole, vaan vatsa on useimmiten liiankin löysällä ja tulee kiire vessaan. Ärsyttävää, mutta ei tälle taida mitään mahtaa.

 

Mulla on noussu paino 6kg..:stick: että jos teillä tullu vaan pari kiloa niin ei kannatan stressata =)..mua vituttaa nää läskit jotka pamahti kerralla kun oon joutunu syömään pahaan olooni kokoajan ettei yrjö lennä. Sit ku käytin kortisoonia rv8 saakka ja lugeja rv9 niin niistä tuli kanssa painoa lisää. Lihoin esikkoa odottaessa vain 8kg mutta nyt leviin ku pullataikina..nää mun läskit on nyt pelkkää läskii van koska eihän se lapsi paina ku pari grammaa..paino ei mulla sais paljoa nousta tän reuman takia ja lyhyen pituuden kun oon vaan 159cm..tuntuu et perse on graatereita täynnä omg

 

Willbe kaikkea hyvää ja voimia jatkoon. :heart:

sebu onnea hyvistä ultrakuulumisista!

Täällä käyty ultrassa ja saatu hämmentävän hyviä kuulumisia! Eli sikiö oli eläväinen ja vastasi viikkoa. Kohdunkaulan tilanne vaikutti paljon paremmalta. Kohdunsuu oli lääkärin mukaan kiinni ja pituuttakin oli normaalisti. Hematoomaa lääkäri ei enää löytänyt. Mulla on lääkärin mukaan tosi herkästi supisteleva kohtu, mikä on voinut aiheuttaa sen tilanteen silloin viikko sitten. Saatiin kyllä super-hyvää palvelua tuolla klinikalla ja lääkäri ei edes laskuttanut käynnistä eikä ultrista, kun oli harmissaan meidän puolesta siitä, että olemme saaneet huonoa palvelua. Meinasi itku tulla, kun tuli niin hyvä mieli kaikesta siitä, miten siellä meidät kohdattiin, kuunneltiin ja otettiin vakavasti. Lääkäri ohjasi vielä hoitajan juttusille lopuksi. Nyt olo on hämmentyneen onnellinen. Tietysti tilanne voi muuttua mihin suuntaan tahansa, mutta nyt meillä on sentään toivoa! Lääkäri kehotti ottamaan iisisti ja nauttimaan raskaudesta.

 

tyty täällä niin sama tilanne syömisen ja paisumisen kanssa!

amele ihania uutisia!! :heart: nyt vaan nautit!

 

Ihanaa Amele!!Tuulettelen täällä sun puolesta.
Sebulle kanssa onnea ihanista ultrakuulumisista.:heart:

Mulla on ensi viikolla eka neuvola, ja otan nyt jo stressiä. Aikaa varatessa huomasin, että terkkari on vaihtunut. Eka raskaudessa mun terkkari ei IKINÄ valittanut painonnoususta, vaikka sitä tuli loppuraskaudessa välillä melkein kilo viikossa, kiitos joulusyömisten... Nyt kun mulla oli lähtöpainoakin enemmän, on paino jo samoissa lukemissa kuin esikoisesta viikolla 21. Ja vähänkö v-tuttaa!! Osa on kyllä varmaan turvotusta, mikä lähtisi liikkumalla -jos jaksaisi liikkua!!! Muttaku ei jaksa mitään ja sama täällä, syötävä on, muuten on koko ajan yrjöt kurkussa. Näen jo painajaisia miten paljon kyytiä saan neuvolassa painonnoususta ja uhkailua raskausdiabeteksesta sun muusta... : / Toisaalta hirvittää sekin, että jos tämä pahoinvointi tästä vielä pahentuu, en syö kyllä sitten taas juuri yhtään mitään, kun joutuu halailemaan pönttöä aina kun suuhunsa jotakin pistää.

Toinen mikä pelottaa on myös tuo migreeni. Mulla oli niitä kanssa loppuraskaudesta lähes joka toinen päivä, ja omani on aurallista laatua. Ne auraoireet oli jotain ihan kamalaa, kun sahalaidat vain välkkyivät silmissä, puoli kroppaa oli puuduksissa, huimasi ja ajatukset ihan puuroa. Siihen ei paljon panadol auta, enkä vieläkään ole täysin perillä saako täsmälääkkeitä ottaa jos on aura. Puhuin lääkärillekin asiasta, mutta ei siihen tullut mitään apua. Päänsärky kyllä helpotti panadolilla, kun se ei edes ollut kovin voimakasta. Parasetamolia mäkin olen syönyt huoletta ja uskon sen olevan turvallinen lääke. Eihän sitä toki mielellään mitään ota jos ei ole pakko, mutta uskon kanssa ettei sekään ole terveellistä jos kroppa stressaa kivun kourissa päiväkausia.

Willbelle voimia ja kaikkea hyvää jatkoon!:hug:

 

^ mulla myös aurallinen migreeni ja olen tänä syksynä varmistanut että täsmääkettä saa syödä raskausaikana ja sitä saa ottaa jo aura vaiheessa. Auraan se ei ainakaan mulla auta mutta eipä tarvi sitten kärsiä pääkivusta.

 

No täytyypä sitten vonkua uudet Imigranit jos alkaa migreenit taas vaivata. Ja joo, eipä ne valitettavasti siihen auraan ole mullakaan auttaneeet. Kukahan kehittelis jonkin auralääkkeen! Se on musta pelottavampi kuin itse päänsärky!!!

 

Voi että Amele!! Ihan mielettömän ihanaa! Vitsit, olipa pelästyttävä tilanne. Mutta nyt toivotaan että säikäytykset oli tällä erää siinä! Ja kohtahan ehkä ollaan jo sellaisessa vaiheessa että sitä tukilankaakin voi ajatella, jos kohdunsuu uhkaa uudelleen alkaa ennen aikojaan aukeamaan. Vitsit miten hyvä mieli tuli nyt!

Taidan sitten turhaan stressata painoni kanssa nyt vielä, muillakin näyttää painonnousu alkaneen. Saa nyt nähdä mikä on tilanne 2,5 viikon päästä seuraavassa neuvolassa... nyt kun vointi on parantunut ja pystyy taas syömään lähes normaalisti, niin olen kyllä siivonnut ruokavaliosta noita kaikenmaailan höttöjuttuja taas pois. Ehkäpä se painonnousu tässä tasoittuu. Tänään on ollut harvinaisen virkeä päivä, en ole edes päikkäreitä nukkunut ja silti aion jaksaa vielä låhteä lenkille. Tuntuu siis siltä, että vointi olisi vihdoin menossa parempaan päin!

 

Kiitti naiset, olipa kiva kertoa tännekin niitä hyviä uutisia. Päivä kerrallaan tietysti mennään, mutta nyt kaikki näyttää jatkoa ajatellen oikein hyvältä.

Eipä tuosta painosta minun mielestä kannata kauheesti stressata. Tietysti kohtuus kaikessa, mutta en nyt niin huolissani olisi kilojen noususta. Yksilöllisestihän kiloja tulee ja antaa tulla, jos ei nyt aivan älyttömyksiin mene. Pakkohan sitä on syödä, kun tulee nälkä ja huono olo, tietysti sitä voisi välillä miettiä, että mitä sitä syö...

Miten muuten suhtaudutte hiustenvärjäämiseen raskausaikana? Olen ajatellut varata kampaajan, kun juurikasvu on jo melkoinen. Tästä tuntuu olevan niin ristiriitaisia mielipiteitä suuntaan ja toiseen.

 

Amele, mä olen raskausaikana kerran värjännyt hiukset ja ajattelin kyllä värjäillä n. 7 viikon välein vastedeskin. Mun hiukset on mustat ja mustalla niitä värjäillään, niin se on vähän eri asia kuin että tekisi jotain rankkoja vaalennuksia / värinpoistoja muutaman viikon välein - näin selitti neuvolan terkkari mulle, ja se kuulosti mun mielestä niin loogiselta että ajattelin mennä sen mukaan Eli jos nyt vaikka kerran parissa kuukaudessa värjää ja mahdollisimman maltillisesti eli ei mitään rajuja värinvaihteluita laidasta laitaan, niin ei siitä kai tutkitusti ole mitään haittaa ja näin haluan itsekin ajatella. Tietysti tässä nyt pitäis muiden asioiden mennä turhamaisuuden edelle mutta hei c'moon, joku raja siinäkin minkä näköisenä sitä haluaa raskausaikansa viettää

 

Huomenta kamut! Nyt tulen vain omanapaisesti poksumaan; tänään alkaa sitten toinen kolmannes, huikeeta että näin pitkälle on päästy!! Ja olokin paranee hiljalleen. Jee!

Scarleth 13+0 *POKS!!*

 

Ihanaa Amele! :heart:

Jospa se hematooma ois tosiaan aiheuttanut vaan supistuksia, joka on saanut kohdunsuun hieman aukeamaan ja tilanne on nyt tasoittunut kun hematooma on hävinnyt? Tosi mahtavia uutisia! Hymy on korvissa täällä =)

Scarlethille onnea toisen kolmannen starttaamisesta! Nytkö se energinen keskiraskaus alkaa? Mä ainakin odotan sitä kuin kuuta nousevaa

--

Hiustenvärjäystä olen minäkin harkinnut. Mä olen lapsettomuusvuosien varrella kasvattanut oman värini (maantienharmaa) takaisin, mutta kesäisin aurinko vaalentaa tän reuhkan ihan blondiksi ja nytkin on aika komea 10cm tumma juurikasvu. Mä harkitsen tässä nyt kovasti, että kävisi ostamassa suunnilleen tuon juurikasvun sävyisen väriputelin ja värjäisin vaan noita latvoja hieman tummemmiksi. Kampaajalle menisin muuten, mutta kun nämä rastat imee sitä väriä niin jäätävän paljon, että köyhtyisin ihan liikaa sillä reissulla : /


Huii! Mua on alkanut jännittää se ultra nyt ihan sikana. Olo on kyllä aika luottavainen, että kaikki on hyvin. Tahdon uskoa, että ei me kuuluta enää niihin epäonnisiin, jotka saa huonoja uutisia seulonnoissa. Ihan tarpeeksi on jo kärsitty näiden viiden vuoden aikana.

 

Täällä ollaan jo toisen kolmanneksen rv:lla 14+5 :heart:

Liikkeitä olen tuntenut ihan varmuudella jo viime viikolla ja sitä ennen jo parin viikon ajan sellaista hivelyä/kuplintaa! Ihanaa!

Raskausuutiset ollaan kerrottu viikon kuluessa useimmille läheisille, joita tavataan usein ja töissäkin on ollut pakko kertoa kun masu näkyy jo niin selvästi. Kaikki ovat olleet hirmu ilahtuneita uutisesta.

Hiuksia en aio värjätä tosin värjään niitä muutenkin harvoin, joten pärjään kyllä koko raskauden tällä päällä

Painonnoususta en välitä tuon taivaallista, minulle on aivan sama kuinka vähän tai paljon niitä kiloja kertyy. Painonnousu raskauden aikana on niin yksilöllistä ja se kuuluu asiaan, joten en murehdi sitä vaan ainoastaa sitä, että vauva olisi mukana loppuun saakka, terve nyt ja syntyessään! Viime raskaudessa tuli kiloja 20-30 kiloa, johtuen myös raskausmyrkytyksestä joka toi nestettä/turvotusta todella paljon. Söin ja liikuin kuitenkin ihan normaalisti koko raskauden, enkä pahemmin herkutellut, joten siitä niitä kiloja ei voinut tulla vaan yksinkertaisesti raskaudesta. Mutta melkein kaikki lähti ajan kanssa ja muutama jäänyt lisäkilo ei haittaa yhtään, kunhan pysyn terveenä eikä ole sellaista liikapainoa joka altistaisi sairauksille.

Isänpäiväviikonloppu tulossa ja aiotaan kertoa tulevalle isoisälle raskausuutiset :heart:

 

Sebu, onnea ihanista kuulumisista. Näitä on niin kiva kuulla täällä kaikkien ikävämpienkin juttujen vastapainoksi

Amele, en voisi olla iloisempi. Kaamea juttu, mutta sovitaan, että nyt kaikki menee vain ja ainoastaan parhain päin. Lepää ja hengittele syvään <3

Hiukset olen ajatellut värjätä ensimmäisen kerran parin viikon päästä. Yleensä värjäilen vain 3-4kk välein kun väri on aika luonnollinen. Ajattelin pitää saman tahdin myös raskauden aikana, eli varmaan kolme kertaa tulee kampaajalla pistäydyttyä. Uskon, että neuvolasta kyllä varoitellaan niistä asioista, jotka oikeasti ovat vauvalle haitallisia.

Painonnousu, voi apua. Söin ennen raskautta metforminia, joka varmaan piti painoni ainakin kilon verran normaalia alempana. Vaikka olen voinut nyt alkuraskaudessa pahoin, olen syönyt Koko Ajan. Ja lähes yksinomaan hiilareita ja rasvaa; juustoleipiä, sokerijugurttia, tuoremehuja, hedelmiä, salmiakkia - siinäpä ne. Kaikki tavallinen, proteiinipitoinen (liha, kana, kala, raejuusto, rahka, kypsennetyt kasvikset) ruoka on vain kuvottanut. Ja tuloksena, noin kaksi-KOLME kiloa alkutilanteeseen (rv 9+5).

Mutta nyt elän toivossa että elämä alkaa hieman normalisoitumaan. Jaksoin hyvin tämän viikon, jolloin olin päivittäin töissä 8-16 ja opiskelemassa 16-20. Ajattelin etukäteen että kuolen, mutta olen yllättävän virkeä. Myös pahoinvointi on ihan selkeästi helpottanut, en oksenna enää aamuisin. Ihanaa! Toinen ihana asia kuului äsken dopplerilla tosiaan ihan alamahasta. Pikkuinen, helposti katoava "pum, pum, pum" :heart: Tämän voimalla jaksaa lukea viikonlopun tenttiin.

Miten olette harrastaneet liikuntaa alkuraskauden aikana? Oletteko saaneet neuvolasta tai muuten ohjeita liikunnan harrastamiseen? Ohjaan itse kakkostyönäni spinningiä ja bodypumppia ja ilmoitin jo jumppatyön pomolle, että jätän spinu-ohjaukset toistaiseksi kun vaan tuuraaja löytyy. Sykkeet paukkuu kovin korkealla, eikä ohjaajana ole oikein mahdollisuutta välillä himmailla ja kuunnella omaa oloa. Bodypumppia toivottavasti voin jatkaa mahdollisimman pitkään jo selkäkipujenkin ehkäisemiseksi. Tosin ohjaaminen pitää jättää kun maha alkaa kasvamaan, koska oikeaa tekniikkaa ei sitten enää pysty pitämään yllä. Kävelylenkkeily on lisääntymään päin muun liikunnan vähentyessä...

Aurinkoa kaikkien viikonloppuun ja aamupaloja sänkyyn tuleville isille!

 

Kerkiinpäs nyt kirjottamaan Viikolla tuntuu illat niin kiireisiltä, ettei kerkii kun koneella piipahtaa… Päivittäin oon kuitenkin kuulumisianne käynyt lukemassa ja ollut sillälailla hengessä mukana

Willbe, osanotto myös täältä :hug: Ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen, mitä se sitten tuokin tullessaan.
Amele, oon jännityksellä seurannu tilannettas. Tuntu tosi hyvältä lukee, että asiat nyt hyvällä mallilla! Lepoa ja hyviä ajatuksia sinne teille

Onnittelut KAIKILLE, jotka ovat saaneet hyviä uutisia ja ultrakuulumisia

Tuosta hiusten värjäysasiasta, mun anoppi on kampaaja ja hän muistaakseni jossakin vaiheessa puhu, että raskaana ei ois hyvä värjätä hiuksia punasävyillä. Tosin hänellä itsellään on iät ja ajat ollu punaset hiukset myös raskausaikana, että tiedä häntä Kohtuus kai se tuossakin on hyvä asia. Ja kun kattoo muita raskaana olevia niin suurin osa taitaa värjätä hiuksia. Itsellä siinä mielessä hyvä homma, että hoitojen aikana sain kasvatettua oman vaaleanharmaan ”hiirilookin” takasin, niin ei sinällään oo mikään hätä tuon väriasian suhteen

Painosta en oo jaksanu hirveesti stressata. Mulla on noussu paino yllättävän vähän verrattuna tuohon hillittömään pömppämahaan Omalla kohdalla huolettaa enemmän kun mulla on ollu koko aikuisiän verensokeri siinä ja rajalla ettei oo liian korkee Oon kuitenkin aina ollu normaalipainoinen ja elämäntavat kunnossa, niin siihen ei oo tarvinnu puuttuu. Mut isompi riski mulla on varmaan raskausajan diabetekseen :/

Mulla on ollu lähinnä toispuoleista päänsärkyä, ihan uus kokemus, kun mulla ei oo oikeestaan koskaan aiemmin koskenu päähän! Oon joskus about 10vuotta sitten saanu järjettömän voimakkaan allergiakohtauksen (tosi paha nokkosihottuma) parasetamolista ja tuolloin lääkäri suositteli välttämään sitä. En oo sitten uskaltanu sitä kokeilla :/ Mitähän muuta särkylääkettä voi ottaa raskaana? Jos joskus sattuis joku hätä tulemaan…

Vasta nyt 10 viikolla mulla on ollu pahaolo :/ Aamut kaikista vaikeimpia, nyt siis tiedän mitä aamupahoinvoinnilla tarkoitetaan. Mutta väsymys on edelleen kateissa?!? En tiedä vaikuttaako, että meillä töissä on selkeä päivärytmi ja parhaimpina päivinä saa olla 3tuntia työajasta pihalla raittiissa ilmassa Liikuntaa en oo nyt muussa kuin kävelylenkkien muodossa harrastanu. Korvessa asumisen hyviä puolia, että postilaatikko on reilun kilsan päässä, niin tulee päivittäin koiran kanssa väkisellä hyvä lenkki Mut uskaltauduinpas ilmoittautua kansalaisopiston kevään äitiysjoogaan :heart: Toivon todella, että pääsen sinne

Ensi keskiviikkona ois lääkärineuvola, vähän jänskättää, että onko siellä Pikkulaisella kaikki hyvin. Sieltä jos selviää niin sitten voi ruveta urakalla jänskäämään sitä nt-ultraa! Ei olla uskallettu kertoo vielä tuleville isovanhemmille vaan ootellaan nyt tuo ultra ja sitten oiskin jo 12+ viikoilla. On tää vaan jännää aikaa!

Hyvää tulevaa isänpäivää kaikille tuleville isukeille, toivottavasti ensi vuonna on vähän erilaisemmat pippalot :heart:

 

tyty, nyt vasta luin sun kuvausta painonnoususta ja vaikka asia on vakava niin repesin kyllä nauruun täällä Mutta joo, kai tässä niin yksilöitä ollaan että turha koittaa stressata, vaan yrittää vaan syödä edes kutakuinkin terveellisesti. Mulla oli kyllä tosi pitkään tuo ihan sama kuin 0emppu0 kirjoitteli; kaikki terveellinen ja etenkin proteiinipitoinen ruoka ällötti. Minä joka en normioloissa IKINÄ esim. syö vaaleaa leipää, vetelin vehnäpaahtoa, karjalanpiirakkaa, spagettia... nyt onneksi on vähän tilanne korjaantunut ja oon tällä viikolla syönyt monta kertaa mm. lohisalaattia. En tosiaan syö muuta lihaa kuin silloin tällöin kalaa, niin on sitten ollut senkin takia tässä vähän turhan rajoittunutta tää syöminen, kun kalakaan ei oo maistunut.

0emppu0, kyselit myös liikuntajutuista. Mulla meni pahimmillaan monta viikkoa, että hädin tuskin jaksoin raahautua puolen tunnin kävelylenkille. Normitilanteessa siis käyn salilla 2-3 kertaa viikossa ja ehkä toiset saman verran lenkillä - koko kesän juoksin aika säännöllisesti, ennen raskauden alkua juoksin kevyesti kympin lenkkejä, aikanaan oon juossut pari puolimaratonia jne. Joten vähän on olo tuntunut vieraalta, kun jo puolen tunnin kävelylenkki oli hirvee suoritus ja vei kaikki voimat Nyt on hiljalleen taas alkanut päästä salirytmiin, ehkä 2 kertaa viikossa oon nyt käynyt ja lisäksi kävelyillä. Juokseminen kyllä jäi ja salillakin treenipainot pieneni ja tietyt liikkeet jäi vallan pois, sen verran on ollut vielä puhditon olo. Mä kyllä toivon, että tässä keskiraskauden aikana jaksaisi treenata vähän reippaammin, koska synnytyksessä ja vauvan kanssa muutenkin olis kuitenkin kiva olla kohtuullisessa kunnossa. Toi äitiysjooga mullakin on käynyt mielessä, sitä olis hauska kokeilla!

 

Hei taas naiset! Ihanaa, kun olette iloisia siitä, että täällä tilanne näyttää paremmalta, kiitos kaikille. :heart: Mulla on täällä aikaa palstailla, kun sairasloma jatkuu vielä viikon. Täytyy heti tulla hehkuttamaan, että sain äsken ensimmäsitä kertaa dopplerilla sydänäänet kuuluviin! Olen niiiin onnellinen! Vielä torstainahan niitä ei saatu neuvolan vehkeillä kuulumaan, vaikkakin ultrassa toki syke samaisena päivänä löytyi. Jotenkin sellainen helpottunut olo tuli. Olen taas viikonlopun hermoillut näiden kuukautiskiputyyppisten alavatsakipujen ja ruskean liman/tuhruttelun kanssa, joten olipa ihana saada sydänäänet kuuluville. Minulla on nt-ultra ja lääkärin kontrolli kohdunkaulan tilanteesta viikon päästä maanantaina 19.11., joten sielläpä seuraavan kerran ultraillaan, toivottavasti kaikki on kunnossa.

Lila13 minusta tuntuu, että täälläkin lievä paha olo/kuvotus tuli vasta lähinnä tällä viikolla (nyt menossa 10+6). Tai varsinaista pahoinvointia ei mulla vieläkään ole, mutta kuvotus iskee, jos en syö tarpeeksi usein. Olen joutunut muutamana yönäkin syömään hedelmän tai jugurtin, kun kuvotus on herättänyt. Olo on kuitenkin onneksi kaukana oksentamisesta tms. Tuosta lääkeasiasta en kyllä osaa sanoa, että mikä muu kävisi tarvittaessa korvaamaan parasetamolia. Sinun täytyy varmaan kysellä asiasta neuvolasta.

Liikunnasta sen verran, että olen aina ollut sellainen kausittainen liikkuja. Aina välillä iskee kipinä ja sitten liikun enemmänkin ja sitten tulee niitä "laiskoja" aikoja. Nyt alkuraskaudessa olen käynyt kävelyllä, salilla ja pilateksessa. Nyt toki en tämän "kohdunkaulan kuvion" ja sairasloman vuoksi en ole liikkunut lainkaan. Torstain lääkärin hyvien uutisten jälkeen olen uskaltanut sentään käydä kaupassa tms., mutta en edes kävelylle ole vielä uskaltautunut. Kenties nyt tulevalla viikolla aloittelen hiljalleen kävelylenkkien kautta ja josko taas jossain vaiheessa uskaltautuisi salillekin saakka. Ajattelin, että täytyy varmaan pyytää kuntokeskuksesta uusi päivitetty saliohjelma, joka olisi toimiva näin raskauden aikana. Tuota äitiysjoogaa olen minäkin ajatellut, mutta ehkä tosiaan vasta ensi vuoden puolella.

Onko teille muuten neuvolassa sanottu, että edessä on sokerirasituskoe? Tai onko joku teistä aiemmin raskaana olleista siinä ollut? Minulle neuvolan terkka sanoi, että sellainen tulee minulla vastaan, koska minulla on pco-tyyppiset munasarjat ja tämä altistaa kuulemma raskausajan diabetekselle, vaikka ikäni tai painoni puolesta en ole riskiryhmää.

 

^ Mulle kätilö sanoi, ettei mun ei tarvitse mennä sokerirasitukseen, koska bmi on normaali, olen nuori ja suvussa ei ole ainuttakaan diabeetikkoa. Mä olin sitä vähän kauhulla odottanut, kun olin jostain ymmärtänyt että kaikki yli 25v ensisynnyttäjät siihen joutuisi, mutta ilmeisesti näin ei olekaan? :O

Mulla on taas ihan järkyttävä hedari :'(
Ja tää väsymys ei oikein ota taittuakseen. Joka päivä melkein on otettava välikuolema sohvalla, että jaksaa edes ruokaa alkaa tekemään. Ja kuukahdan sänkyyn jo kahdeksan aikaan. Pari viikkoa meni, että oli hieman virkeämpi olo, mutta nyt tuntuu pahentuneen entisestään.

Jospa sitä lämmittäis vaikka kaurapussin, jos päänsärky johtuisi jumiutuneista hartioista tms.

 

Sokerirasituksesta: näyttää olevan vähän paikkakuntakohtaisuutta tuossakin, täällä ainakin napsahti automaattisesti tuo rasitus pelkän iän perusteella. Mulla siis ei mitään riskitekijöitä ja painoindeksikin lähtökohtaisesti normaalin puolella mutta ikää 36, ja terkkari ilmoitti vaan että sokerirasitus sitten on edessä. Voi tietysti olla että jos ikää olis vähän vähemmän yli sen 25:n niin ehkä sitten käyttäisivät harkintaa, mut tänä yli kymmenen vuoden ylitys taitaa sitten olla jo selkeä riskitekijä.

Jadekivi, mulla on vähän sama homma tuon väsymyksen kanssa eli ei ota oikein laantuakseen. Pakko nukkua päikkäreitä, joiden jälkeen on sitten ihan tokkurassa eikä taas pysty muuhun kuin sohvalla makaamiseen. Eli täällä sohvan pohjalla tälläkin hetkellä just heränneenä ihmettelen että missä se energinen keskiraskaus nyt sitten luuraa kun kerran virallisesti niillä viikoilla jo ollaan Mutta jos susta tuntuu, että väsymys selvästi pahenee, niin vois olla syytä mittauttaa hemoglobiini? Tuo lisääntyvä väsyhän voi kertoa hemoglobiinin laskusta.

Amele, hienoa että siellä on tilanne säilynyt rauhallisena! Nyt otat saikkarin loppuun saakka erittäin rauhallisesti ja sitten toivotaan, että selvisitte nyt vaan kertasäikähdyksellä.

 

Amele aivan ihania kuulumisia :heart:

Monilla oli hyviä ultrakuulumisia, onnittelut kaikille :flower:

Willbelle pahoittelut :hug:


Sokerirasitukseen joudun taas, jouduin ensimmäiselläkin kerralla, koska bmi oli 26. Minusta siinä ei ole mitään kamalaa, tylsää se on se odottelu siellä, mutta yllättävän nopeasti aika kului, kun oli pari uutta (vauva)lehteä mukana luettavana =) Ja koska esikoinen oli 4kg ilman mitään sokerihäikkää, niin ihan mielelläni menen uudestaankin, että selviää ajoissa, mikäli sokerit heittelee tällä kertaa. Mitään viisikiloista en ajatellut synnyttää, vaikka ensimmäinen tulikin muutamassa minuutissa ulos pusattua

Hiusten värjäyksestä.. Tapaan värjätä hiuksiani noin 2kk välein. Ekan kerran värjäsin tässä raskaudessa rv 6+ ja kohta olisi taas aika. Mutta koitan raskauden aikana pikkuisen venyttää noita välejä, en tiedä miksi. Oman mielenrauhan vuoksi kai.

Väsymys vaivaa ja pahoinvointia on vieläkin silloin tällöin. Lisäksi nenä on ihan uskomattoman tukossa jatkuvasti. Todella rasittavaa. Viimeksikin tämä loppui sitten synnytyssalissa vasta, siihen asti tuhistaan ja tuskaillaan. Tunsin jo supistuksiakin eräänä iltana, kun olin todella väsynyt töistä johtuen. Olivat kivuttomia onneksi kylläkin.

Viidestoista viikko jo meneillään, uskomatonta. Aika on mennyt NIIN nopeasti tällä kertaa :heart: