*Lähes kolmekymppiset ekakertalaiset MAALISKUUSSA ja vähän huhtikuussakin*
- Viestiketjun aloittaja Unico
- Ensimmäinen viesti
Hei kaikille 
Täällä olisi uusi odottaja liittymässä pinoon. Olen aikaisemmin kirjoitellut vauvakuumeisten pinoon. Testasin plussan 7.7 ja olen kyllä onnesta sekaisin samalla kun jännitän eka ultraa ja toivon että pikkuinen pysyisi matkassa loppuun asti. LA olisi nettilaskurin mukaan 19.12.
Täällä olisi uusi odottaja liittymässä pinoon. Olen aikaisemmin kirjoitellut vauvakuumeisten pinoon. Testasin plussan 7.7 ja olen kyllä onnesta sekaisin samalla kun jännitän eka ultraa ja toivon että pikkuinen pysyisi matkassa loppuun asti. LA olisi nettilaskurin mukaan 19.12.amelie, tervetuloa! Ja onnea! Meniköhän sulla toi plussan testauspäivä vähän väärin
Täällä taas vähän cäsynyttä omaa kivaa Mulla on porin jazzien 2007 paita siinä on niitä ihme ukkoja, kun laittaa sen paidan päälle ja sit mamma resorihousut siihen yli niin näkyy vaan kuva ja jää tekstit piiloon No siinähän sitten on toukkiksen kuva jo mahan päällä Joo myyönnetään alkas olemaan aika mennä nukkumaan, mut just katottiin leffan niin alkaa olemaan joo aika oikeasti piti vaan tulla jakamaan tämäkin teidän kanssanne.
Toukka myllää mahassa urakalla taas
Täällä taas vähän cäsynyttä omaa kivaa
Mulla on porin jazzien 2007 paita siinä on niitä ihme ukkoja, kun laittaa sen paidan päälle ja sit mamma resorihousut siihen yli niin näkyy vaan kuva ja jää tekstit piiloon No siinähän sitten on toukkiksen kuva jo mahan päällä Joo myyönnetään alkas olemaan aika mennä nukkumaan, mut just katottiin leffan niin alkaa olemaan joo aika oikeasti piti vaan tulla jakamaan tämäkin teidän kanssanne. Toukka myllää mahassa urakalla taas
amelie, niin mä vähän epäilinkin, mut oli pakko laittaa
Tänään on toukalla ollu hiljainen päivä no on se sentään ajoittain ilmoitellut et täällä ollaan, mut eilisen kaltainen mylläys on kyllä jäänyt tältä päivää pois. aamupäivästä hyvin pääs kulkemaan ja liikkumaan, mut nyt taas tuntuu et kantaakohan ees jalat ja sen verta sattu tohon selkään et ei tee ees mieli liikkua huoh
Unico ja Toukka 38+2
Tänään on toukalla ollu hiljainen päivä
no on se sentään ajoittain ilmoitellut et täällä ollaan, mut eilisen kaltainen mylläys on kyllä jäänyt tältä päivää pois. aamupäivästä hyvin pääs kulkemaan ja liikkumaan, mut nyt taas tuntuu et kantaakohan ees jalat ja sen verta sattu tohon selkään et ei tee ees mieli liikkua huohUnico ja Toukka 38+2
Huomenta! Tervetuloa Amelie! Kiva että tulee uusia pitkästä aikaa. Kohtahan tänne tulee suorastaan vaje, kun Unico, Omena, Odessa ja Kevätesikko jakautuvat viimeistään reilun kuukauden sisällä.
Meillä oli aktiivinen päivä eilen. Käytiin uimassa, grillailtiin, pyöräiltiin ja tehtiin illalla vielä lettuja, nam! Masukki taisi tykätä kovasti letuista, kun pisti illalla sellaisen potkumaratonin pystyyn, että näkyi hyvin mahan ulkopuolellekin! Heh, saas nähdä tuleeko vaavi vielä läpi vatsanahoista, kun voimat vähän tosta kasvaa...
Vetku ja masukki 19+5 (vielä kaks päivää ultraan...)
Meillä oli aktiivinen päivä eilen. Käytiin uimassa, grillailtiin, pyöräiltiin ja tehtiin illalla vielä lettuja, nam! Masukki taisi tykätä kovasti letuista, kun pisti illalla sellaisen potkumaratonin pystyyn, että näkyi hyvin mahan ulkopuolellekin! Heh, saas nähdä tuleeko vaavi vielä läpi vatsanahoista, kun voimat vähän tosta kasvaa...
Vetku ja masukki 19+5 (vielä kaks päivää ultraan...)
Heippa!
Onnea amelie! Sullehan voi tulla jopa jouluaattona lahjaks vauveli, kun noin lähellä jouluaattoo on laskettu aika :heart: Tai jopa vasta tammikuun alussa. Mua neuvolan täti pelotteli, että ei oo harvinaista, että esikoinen tulee vasta pari viikkoo yli lasketun ajan!
Unico On varmaan ihanaa, ku tuntuu elämää masussa! Kunhan ei ihan nahan läpi riehuis! Ite siit vasta haaveilen, et tuntuis jotain...odottavan aika on pitkä kuten sanotaan... Sulla tosin alkaa odotus olla jo maaliviivoilla B)
Mulla on nt-ultra ensi viikon torstaina, niin kaukana vielä, en jaksais millään oottaa! Se on vasta 12+5 viikoilla... Kateellisena lueskelen, ku jotkut on päässy jo 11+jotain ultraan. Höh. Oireet on oikeestaan kadonnu (paitsi tissien koon kasvu), niin vähän jänskättää ultra. Ei kyl mitään huonoja vibojakaan oikeestaan oo, mut silti...
Töissäkin jo kerroin esimiehille ja lähimmille työkavereille, kun meillä pitää kertoo tosi pian, koska työssä pitää altistuksien takia käyttää erikoissuojaimia vauvaa suojelemaan... Kamalaa ois, jos sit joutuis sanomaan, et enpäs ookaan raskaana, unohtakaa koko juttu :kieh:
Ritu 11+2
Onnea amelie! Sullehan voi tulla jopa jouluaattona lahjaks vauveli, kun noin lähellä jouluaattoo on laskettu aika :heart: Tai jopa vasta tammikuun alussa. Mua neuvolan täti pelotteli, että ei oo harvinaista, että esikoinen tulee vasta pari viikkoo yli lasketun ajan!
Unico On varmaan ihanaa, ku tuntuu elämää masussa! Kunhan ei ihan nahan läpi riehuis!
Ite siit vasta haaveilen, et tuntuis jotain...odottavan aika on pitkä kuten sanotaan... Sulla tosin alkaa odotus olla jo maaliviivoilla B) Mulla on nt-ultra ensi viikon torstaina, niin kaukana vielä, en jaksais millään oottaa! Se on vasta 12+5 viikoilla... Kateellisena lueskelen, ku jotkut on päässy jo 11+jotain ultraan. Höh. Oireet on oikeestaan kadonnu (paitsi tissien koon kasvu), niin vähän jänskättää ultra. Ei kyl mitään huonoja vibojakaan oikeestaan oo, mut silti...
Töissäkin jo kerroin esimiehille ja lähimmille työkavereille, kun meillä pitää kertoo tosi pian, koska työssä pitää altistuksien takia käyttää erikoissuojaimia vauvaa suojelemaan... Kamalaa ois, jos sit joutuis sanomaan, et enpäs ookaan raskaana, unohtakaa koko juttu :kieh:
Ritu 11+2
Synnytystarina
Perjantaina 5.3. kävin yliaikaiskontrollissa kättärillä. Viikot olivat silloin 41+3. Kohdunsuu oli aavistuksen avautunut, vauvan pää kiinnittynyt. Sain käynnistysajan tiistaiksi.
Iltapäivällä tuntui juhlalliselta, kun miehellä oli loppupäivä vapaata ja oli viikonloppu tulossa. Sää oli ihanan keväinen ja käytiin Kalliossa syömässä subarit. Ajateltiin mennä vielä Vanhankaupunginkoskelle kävelylle, mutta mulle tuli vähän tukala olo ja mentiinkin vaan kotiin.
Illalla alkoivat epäsäännölliset kivuliaat supistukset. Nukkuminen oli niiden vuoksi hankalaa, mutta aamuyöstä ne helpottivat ja sain nukutuksi. Aamulla 6.3. ne olivatkin tiessään. Yritin kävelemällä saada niitä alkamaan uudelleen, mutta se ei onnistunut. Ne alkoivat sitten taas vasta illemmalla, mutta nyt kovempina ja vähän säännöllisempinä. Ehkäpä kahdeksasta saakka supisteli niin, että väli oli milloin 3 min, milloin 10 min. Yhdeltätoista kävin vessassa ja mietin, tuliko lapsivettä samalla. Vessan jälkeen hulahti taas jotain pöksyyn. Haistelin sidettä, onko imelää hajua, en huomannut. Ei kyllä ollut pissaakaan. Soitin kättärille ja käskivät tulla aamulla näytille.
Supistukset kovenivat. Yritin mennä lepäämään, mutta sängyssä oli sietämätöntä olla supistaessa. Kävin suihkussakin jossain välissä, mutta tulin pois, kun sieltä loppui happi. Jostain syystä jatkoin aika pitkään sängyssä makaamisen yrittämistä, vaikka aina piti ponkaista ylös, kun supistus alkoi. Lopulta yritin vaan uupuneena maata sängyssä, että yö kuluisi ja voisin mennä sairaalaan. Supistuken tullessa aloin täristä. Joskus tuli useita supistuksia ilman taukoa. Yritin muistella rentoustumisvinkkejä, pitää leuan rentona ja käyttää ääntä. Lopulta oli kuitenkin pakko soittaa sairalaan: saako sinne tulla, en kestä täällä enää. Saa tulla, sanoivat sairaalasta.
Kello oli 5.30, kun kirjauduimme Haikaranpesään. Kävelin parkkipaikalta osastolle, kävely helpottikin oloa. Osastolla mietin, pitäisikö teeskennellä vähän kipeämpää, kun yhtäkkiä oli paljon rennompi olo. Yökätilö teki sisätutkimuksen: olin vain 1,5 senttiä auki. Siitä tuli vähän lannistunut olo, koska kivut olivat pitkän olleet kovat, eikä melkein mitään ollut tapahtunut. Lpsivedet testatiin, eivät olleet vielä menneet. Varmaan kotona oli tullut vähän runsaammin juoksevaa valkovuotoa vaan.
Kävimme haukkaamassa vähän aamupalaa ja sitten kävelimme vielä vähän ulkona. Aamuaurinko sarasti. Puhuimme, että kaksi päivää vajaat kaksi vuotta sitten meidät vihittiin juuri samanlaisessa aamunsarastuksessa. Olisin halunnut kävellä pitkään, mutta kävi vähän sääliksi, kun miehellä oli niin kylmä. Hän ei ollut osannut varautua matelemiseen pakkassäässä. Ei ollut hänkään nukkunut yhtään koko yönä. Menimme takaisin sisälle.
Ensimmäinen kätilövuoro vaihtui. Opiskelija antoi peräruiskeen ja menin suihkuun. Olin puolisen tuntia, mutta kuuma olo alkoi taas ahdistaa ja tulin pois. Sisätutkimuksen mukaan olin noin 2 senttiä auki. Lämpimän kaurapussin haju oli alkanut ällöttää, ja sain kuumavesipullon. Minulle laitettiin aquarakkuloita selkään. Se sattui ihan kamalasti, mutta helpotti tosi hyvin. Olin venäyttänyt jossain vaihessa selkälihaksen, ja vähän ajan päästä otinkin toisen satsin rakkuloita siihen. Sen jälkeen jäimme miehen kanssa kakin saliin ja taisin nukahtaa n. 20 minuutiksi.
Olin aika reipas tuon kätilövuoron loppuun saakka eli iltapäivään. Pyysin ja sain toiset rakkulat entisiin paikkoihin, kun olo alkoi olla taas tosi kipeä. Ne tehosivat taas jonkun aikaa. Supistukset olivat hyviä, mutta ne olivat vielä vähän harvassa. Lukuunottamatta sitä torkahdusta en pystynyt koko aikana olemaan maate, vaan minun oli koko ajan pakko kävellä ja äännellä.
Ehkä väsymyksen vuoksi menetin yhtäkkiä itseluottamuksen. Minusta tuntui, että synnytys ei etene. En uskonut, ett kohdunsuu olisi avautunu enempää. Kun uudet kätilöt tulivat, he löysivät minut itkuisena ja vähän sopertelevana. He ehdottivat heti kipulääkitystä, mutta ensin sisätutkimus.
Ilokseni olinkin n. 4 cm auki. Tuli mieletön voimanpuuska. Sanoin, että ei lääkitystä, menisin ammeeseen. Sinne meninkin ja mies mukana.
Vauvan päässä oli pahka. Lapsivesien menoa testattiin, eivät ollet tulleet.
En muista, kuinka kauan olin ammeessa. Kivut kovenivat koko ajan ja yritin käyttää ääntä parhaani mukaan. Jossain vaiheessa ajatus lääkkeellisestä kvunlievityksestä hiipi mieleeni. Sanoin, että tarvitsen jotain, ja kätilö ehdotti ilokaasua. Otin - ja siitä eteenpäin muistikuvat ovatkin ihan sekavia. Ilokaasua oli tosi vaikea ottaa. Joko sitä otti liian vähän tai liikaa - ja taisin ottaa useamman kaarran liikaa. Olo oli kuin tukkihumalassa, kaikki pyöri. Muistan, että kätilöt halusivat tehdä välillä sisätutkimuksen ja minut kehotettiin ulos ammeesta. Aloin nousta, ja kätilö sanoi napakasti, että pidä silmiä auki, kun kävelet! Keskityin silmien auki pitelemiseen ja mietin, että voi luoja, että sattuu. Vesi oli kuin olikin vaimentanut kipuja tosi paljon. Kuivalla maalla ne olivat jotain ihan käsittämätöntä. Kätilö sanoi, ettää menen kohta sitten takaisin ammeeseen. Otin uuden ilokaasumaskin sängyn vierestä ja vedin siitä minkä jaksoin.
Sisätutkimukse tulos: kohdunsuu ei ollut auennut n. viidessä tunnissa yhtään. Pahka vavan päässä tutntui enemmän. En saanut mennä enää ammeeseen, vaan minulle ehdotettiin epiduraalia ja oksitosiinia. Olin todella kipeä ja hirveässä ilokaasupöhnässä ja suostuin mihin vaan. Takaraivossa asui sellainen tunne, että tämä ei tästä parane. Tunsin jossain sisälläni, että koska kohdunsuu ei ollut siihen mennessä auennut, se ei siitä aukeasikaan. En sanoisi, ettää luovutin, mutta jotenkin vaan tiesin, että alatiesynnytys ei onnistuisi.
Paikalle tuli anestesialääkäri, jota kätilö oli kovasti kehunut. Ihmettelin, miksi lääkärin ammattitaitoa pitää erikseen korostaa. Lääkäri sanoi minulle jotain. Minulle jäi mieleen vaan, että hän teititteli minua. Ilokaasusta aivan sekaisin! Kysyin mieheltä, mitä pitää tehdä, ja mies toisteli lääkärin ohjeita. Voi luoja, että oli vaikeaa yrittää köyristää selkää supistuksen aikana! Makaaminenkin oli melkein mahdotonta.
Kun kaikki piikit ja putket oli laitettu, olo alkoi vähän parantua. Vintti taisi pimentyä, luulen nukahdin vähäksi aikaa. Supistukset olivat voimakkaita ja tiheitä. Vauvan käyrä näytti ihan hyvältä. Kätilöt tulivat välillä saliin ja käskivät minun kääntyä, että vauvalta saataisiin vähän liikekäyrää.
Vaikutus kesti varmaan tunnin verran. Sinä aikana aloin pikkuhiljaa tuntea supistukset yläselässä, hartioissa asti, sekä reisissä, polvissa saakka. Ajattelin, että en millään kestä sitä, kun tunto palaa myös alaselkään. Pyysin kätilöt paikalle kysyin, saisinko uuden piikin. He tekivät sisätutkimuksen.
Kohdunsuu oli avautunut jotain puolisen senttiä ja oli nyt 4,5 cm auki. Piinallisen vähän! Pahka vauvan päässä oli kasvanut. Kätilö kutsui paikalle lääkärin, jotta selvitettäisiin, mahtuuko vauva ylipäänsä ulos.
Lääkärin mukaan kanavassa oli tilaa eikä pahka ollut vielä vaarallisen iso. Hän määräsi toisen annoksen epiduraalia ja vahvemmat oksitosiinit. Viisas kätilö teki kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa leikkauspaperit valmiiksi, jos tulisi lähtö. Teitittelev lääkäri tuli ja pisti neulallaan. Olo parani hieman, mutta lääke ei enää vienyt kipua samalla tavalla pois kuin edellisellä kerralla. Sääteily jäi reisiin ja yläselkään. Minulla oli lämpöä 37,3.
Itkin miehelleni, että tiedän, ettei synnytys enää voi onnistua. Olin liian väsynyt, että saattaisin enää ponnistaa silloin kun kohdunsuu joskus ehkä olisi auki. En uskonut, että selviäisin edes kivuista siinä vaiheessa kun epiduraali alkaisi vähetä. En oikeastaan uskonut, että kohdunsuu aukeaisi enää yhtään. Itkin sitä, etten pystynyt olemaan yhtään urhea.
Mies oli koko ajan ihan mieletön. Niin ihanan kannustava ja suureksi avuksi. Sanoin hänelle, etten näe enää muuta vaihtoehtoa kuin leikkauksen. Pyysin, että hän puhuisi lääkärille sen puolesta, jos itse en pystyisi.
Kätilöt hoitivat koko ajan viereisessä salissa olevaa synnytystä samaan aikaan. Kun epiduraalin vaikutus alkoi taas loppua, saimme varakätilön ja aiemman lääkärin taas luoksemme. Kohdunsuu oli edelleen 4,5 cm auki, pahka vauvan päässä kasvanut. Minulla oli kuumetta 38,5, eli olin saanut jonkin infektion. Lähtö leikkaussaliin oli älyttömän nopea. Itkin helpotusta ja kauhua melkein hysteerisenä. Pelkäsin jotain ja sopertelin miehlleni kerran toisensa jälkeen, kuinka häntä rakastin.
Uusi kätilövuoro vaihtui, ja meidän kätilömme tuli esittelmään itsensä leikkaussalissa. Minua puudutettiin. Puudute vie kivun, mutta ei tuntoa, sanottiin. Minun piti arvioida, missä kohden ishoa tunnen kylmyyttä, miss pelkkää painetta, kun minua kosketettiin märällä lapulla. Puudutuksen hoiti teitittelevä lääkäri. Tuli sellainenkin ajatus, että tämä puudustus ei nyt varmaan onnistu. Sitten lakana levitettiin näköesteeksi ja mieheni tuli sairaalan t-paidaas viereeni. Hänen poskillaan valuivat kyyneleet. Kätilö ilmoitti, että puolen tunnin päästä meillä on vauva.
Tunsin, kuinka viilto tehtiin mahaan. Siinä samassa tunsin myös kivun. Puudute oli epäonnistunut, jokin paikka tunsi kipua yhä. Huusin. Joku painoi varmistukseksi, huusin uudelleen. Mies vietiin ulos, sain nukutusmaskin naamalleni, ja filmi katkesi.
Herätessäni vieressä kolme kätilöä joi kahvia ja puhui miehistä. Nuorin oli tavannut poikaystävänsä facebookissa. Silmäni menivät auki ja kiinni. Välillä vieressä piippasi, ja yksi kätilöistä huikkasi hengittämään syvempään. Mietin, voisinkohan kysyä, onko lapsi terve. En uskaltanut.
Kesti aika kauan ennen kuin minulle sanottiin mitään muuta kuin että hengitä syvempään. Se sama kätilö sanoi, että meille syntyi ihan hyvä poika, joka on nyt isällään. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen minut kärrtätiin huoneeseeni. Isä tulee kohta, sanottiin. Odotin ja odotin. Lopulta käytävältä kuului askelia ja vastasyntyneen rääkyvää itkua. Mies työnsi kärryä ja nosti siitä marakatin näköisen pienen olennon syliini. Pitkät jalat jä kädet, pitkät sormet ja varpaat. Pieni pää ja mustat, hämmentävän tarkkaavaiset silmät. Minun nenäni. Miehen mielestä muutenkin minun näköiseni. Kello oli noin puolenyön ja me ihmettelimme tervettä poikaamme, joka söi rintaani.
Perjantaina 5.3. kävin yliaikaiskontrollissa kättärillä. Viikot olivat silloin 41+3. Kohdunsuu oli aavistuksen avautunut, vauvan pää kiinnittynyt. Sain käynnistysajan tiistaiksi.
Iltapäivällä tuntui juhlalliselta, kun miehellä oli loppupäivä vapaata ja oli viikonloppu tulossa. Sää oli ihanan keväinen ja käytiin Kalliossa syömässä subarit. Ajateltiin mennä vielä Vanhankaupunginkoskelle kävelylle, mutta mulle tuli vähän tukala olo ja mentiinkin vaan kotiin.
Illalla alkoivat epäsäännölliset kivuliaat supistukset. Nukkuminen oli niiden vuoksi hankalaa, mutta aamuyöstä ne helpottivat ja sain nukutuksi. Aamulla 6.3. ne olivatkin tiessään. Yritin kävelemällä saada niitä alkamaan uudelleen, mutta se ei onnistunut. Ne alkoivat sitten taas vasta illemmalla, mutta nyt kovempina ja vähän säännöllisempinä. Ehkäpä kahdeksasta saakka supisteli niin, että väli oli milloin 3 min, milloin 10 min. Yhdeltätoista kävin vessassa ja mietin, tuliko lapsivettä samalla. Vessan jälkeen hulahti taas jotain pöksyyn. Haistelin sidettä, onko imelää hajua, en huomannut. Ei kyllä ollut pissaakaan. Soitin kättärille ja käskivät tulla aamulla näytille.
Supistukset kovenivat. Yritin mennä lepäämään, mutta sängyssä oli sietämätöntä olla supistaessa. Kävin suihkussakin jossain välissä, mutta tulin pois, kun sieltä loppui happi. Jostain syystä jatkoin aika pitkään sängyssä makaamisen yrittämistä, vaikka aina piti ponkaista ylös, kun supistus alkoi. Lopulta yritin vaan uupuneena maata sängyssä, että yö kuluisi ja voisin mennä sairaalaan. Supistuken tullessa aloin täristä. Joskus tuli useita supistuksia ilman taukoa. Yritin muistella rentoustumisvinkkejä, pitää leuan rentona ja käyttää ääntä. Lopulta oli kuitenkin pakko soittaa sairalaan: saako sinne tulla, en kestä täällä enää. Saa tulla, sanoivat sairaalasta.
Kello oli 5.30, kun kirjauduimme Haikaranpesään. Kävelin parkkipaikalta osastolle, kävely helpottikin oloa. Osastolla mietin, pitäisikö teeskennellä vähän kipeämpää, kun yhtäkkiä oli paljon rennompi olo. Yökätilö teki sisätutkimuksen: olin vain 1,5 senttiä auki. Siitä tuli vähän lannistunut olo, koska kivut olivat pitkän olleet kovat, eikä melkein mitään ollut tapahtunut. Lpsivedet testatiin, eivät olleet vielä menneet. Varmaan kotona oli tullut vähän runsaammin juoksevaa valkovuotoa vaan.
Kävimme haukkaamassa vähän aamupalaa ja sitten kävelimme vielä vähän ulkona. Aamuaurinko sarasti. Puhuimme, että kaksi päivää vajaat kaksi vuotta sitten meidät vihittiin juuri samanlaisessa aamunsarastuksessa. Olisin halunnut kävellä pitkään, mutta kävi vähän sääliksi, kun miehellä oli niin kylmä. Hän ei ollut osannut varautua matelemiseen pakkassäässä. Ei ollut hänkään nukkunut yhtään koko yönä. Menimme takaisin sisälle.
Ensimmäinen kätilövuoro vaihtui. Opiskelija antoi peräruiskeen ja menin suihkuun. Olin puolisen tuntia, mutta kuuma olo alkoi taas ahdistaa ja tulin pois. Sisätutkimuksen mukaan olin noin 2 senttiä auki. Lämpimän kaurapussin haju oli alkanut ällöttää, ja sain kuumavesipullon. Minulle laitettiin aquarakkuloita selkään. Se sattui ihan kamalasti, mutta helpotti tosi hyvin. Olin venäyttänyt jossain vaihessa selkälihaksen, ja vähän ajan päästä otinkin toisen satsin rakkuloita siihen. Sen jälkeen jäimme miehen kanssa kakin saliin ja taisin nukahtaa n. 20 minuutiksi.
Olin aika reipas tuon kätilövuoron loppuun saakka eli iltapäivään. Pyysin ja sain toiset rakkulat entisiin paikkoihin, kun olo alkoi olla taas tosi kipeä. Ne tehosivat taas jonkun aikaa. Supistukset olivat hyviä, mutta ne olivat vielä vähän harvassa. Lukuunottamatta sitä torkahdusta en pystynyt koko aikana olemaan maate, vaan minun oli koko ajan pakko kävellä ja äännellä.
Ehkä väsymyksen vuoksi menetin yhtäkkiä itseluottamuksen. Minusta tuntui, että synnytys ei etene. En uskonut, ett kohdunsuu olisi avautunu enempää. Kun uudet kätilöt tulivat, he löysivät minut itkuisena ja vähän sopertelevana. He ehdottivat heti kipulääkitystä, mutta ensin sisätutkimus.
Ilokseni olinkin n. 4 cm auki. Tuli mieletön voimanpuuska. Sanoin, että ei lääkitystä, menisin ammeeseen. Sinne meninkin ja mies mukana.
Vauvan päässä oli pahka. Lapsivesien menoa testattiin, eivät ollet tulleet.
En muista, kuinka kauan olin ammeessa. Kivut kovenivat koko ajan ja yritin käyttää ääntä parhaani mukaan. Jossain vaiheessa ajatus lääkkeellisestä kvunlievityksestä hiipi mieleeni. Sanoin, että tarvitsen jotain, ja kätilö ehdotti ilokaasua. Otin - ja siitä eteenpäin muistikuvat ovatkin ihan sekavia. Ilokaasua oli tosi vaikea ottaa. Joko sitä otti liian vähän tai liikaa - ja taisin ottaa useamman kaarran liikaa. Olo oli kuin tukkihumalassa, kaikki pyöri. Muistan, että kätilöt halusivat tehdä välillä sisätutkimuksen ja minut kehotettiin ulos ammeesta. Aloin nousta, ja kätilö sanoi napakasti, että pidä silmiä auki, kun kävelet! Keskityin silmien auki pitelemiseen ja mietin, että voi luoja, että sattuu. Vesi oli kuin olikin vaimentanut kipuja tosi paljon. Kuivalla maalla ne olivat jotain ihan käsittämätöntä. Kätilö sanoi, ettää menen kohta sitten takaisin ammeeseen. Otin uuden ilokaasumaskin sängyn vierestä ja vedin siitä minkä jaksoin.
Sisätutkimukse tulos: kohdunsuu ei ollut auennut n. viidessä tunnissa yhtään. Pahka vavan päässä tutntui enemmän. En saanut mennä enää ammeeseen, vaan minulle ehdotettiin epiduraalia ja oksitosiinia. Olin todella kipeä ja hirveässä ilokaasupöhnässä ja suostuin mihin vaan. Takaraivossa asui sellainen tunne, että tämä ei tästä parane. Tunsin jossain sisälläni, että koska kohdunsuu ei ollut siihen mennessä auennut, se ei siitä aukeasikaan. En sanoisi, ettää luovutin, mutta jotenkin vaan tiesin, että alatiesynnytys ei onnistuisi.
Paikalle tuli anestesialääkäri, jota kätilö oli kovasti kehunut. Ihmettelin, miksi lääkärin ammattitaitoa pitää erikseen korostaa. Lääkäri sanoi minulle jotain. Minulle jäi mieleen vaan, että hän teititteli minua. Ilokaasusta aivan sekaisin! Kysyin mieheltä, mitä pitää tehdä, ja mies toisteli lääkärin ohjeita. Voi luoja, että oli vaikeaa yrittää köyristää selkää supistuksen aikana! Makaaminenkin oli melkein mahdotonta.
Kun kaikki piikit ja putket oli laitettu, olo alkoi vähän parantua. Vintti taisi pimentyä, luulen nukahdin vähäksi aikaa. Supistukset olivat voimakkaita ja tiheitä. Vauvan käyrä näytti ihan hyvältä. Kätilöt tulivat välillä saliin ja käskivät minun kääntyä, että vauvalta saataisiin vähän liikekäyrää.
Vaikutus kesti varmaan tunnin verran. Sinä aikana aloin pikkuhiljaa tuntea supistukset yläselässä, hartioissa asti, sekä reisissä, polvissa saakka. Ajattelin, että en millään kestä sitä, kun tunto palaa myös alaselkään. Pyysin kätilöt paikalle kysyin, saisinko uuden piikin. He tekivät sisätutkimuksen.
Kohdunsuu oli avautunut jotain puolisen senttiä ja oli nyt 4,5 cm auki. Piinallisen vähän! Pahka vauvan päässä oli kasvanut. Kätilö kutsui paikalle lääkärin, jotta selvitettäisiin, mahtuuko vauva ylipäänsä ulos.
Lääkärin mukaan kanavassa oli tilaa eikä pahka ollut vielä vaarallisen iso. Hän määräsi toisen annoksen epiduraalia ja vahvemmat oksitosiinit. Viisas kätilö teki kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa leikkauspaperit valmiiksi, jos tulisi lähtö. Teitittelev lääkäri tuli ja pisti neulallaan. Olo parani hieman, mutta lääke ei enää vienyt kipua samalla tavalla pois kuin edellisellä kerralla. Sääteily jäi reisiin ja yläselkään. Minulla oli lämpöä 37,3.
Itkin miehelleni, että tiedän, ettei synnytys enää voi onnistua. Olin liian väsynyt, että saattaisin enää ponnistaa silloin kun kohdunsuu joskus ehkä olisi auki. En uskonut, että selviäisin edes kivuista siinä vaiheessa kun epiduraali alkaisi vähetä. En oikeastaan uskonut, että kohdunsuu aukeaisi enää yhtään. Itkin sitä, etten pystynyt olemaan yhtään urhea.
Mies oli koko ajan ihan mieletön. Niin ihanan kannustava ja suureksi avuksi. Sanoin hänelle, etten näe enää muuta vaihtoehtoa kuin leikkauksen. Pyysin, että hän puhuisi lääkärille sen puolesta, jos itse en pystyisi.
Kätilöt hoitivat koko ajan viereisessä salissa olevaa synnytystä samaan aikaan. Kun epiduraalin vaikutus alkoi taas loppua, saimme varakätilön ja aiemman lääkärin taas luoksemme. Kohdunsuu oli edelleen 4,5 cm auki, pahka vauvan päässä kasvanut. Minulla oli kuumetta 38,5, eli olin saanut jonkin infektion. Lähtö leikkaussaliin oli älyttömän nopea. Itkin helpotusta ja kauhua melkein hysteerisenä. Pelkäsin jotain ja sopertelin miehlleni kerran toisensa jälkeen, kuinka häntä rakastin.
Uusi kätilövuoro vaihtui, ja meidän kätilömme tuli esittelmään itsensä leikkaussalissa. Minua puudutettiin. Puudute vie kivun, mutta ei tuntoa, sanottiin. Minun piti arvioida, missä kohden ishoa tunnen kylmyyttä, miss pelkkää painetta, kun minua kosketettiin märällä lapulla. Puudutuksen hoiti teitittelevä lääkäri. Tuli sellainenkin ajatus, että tämä puudustus ei nyt varmaan onnistu. Sitten lakana levitettiin näköesteeksi ja mieheni tuli sairaalan t-paidaas viereeni. Hänen poskillaan valuivat kyyneleet. Kätilö ilmoitti, että puolen tunnin päästä meillä on vauva.
Tunsin, kuinka viilto tehtiin mahaan. Siinä samassa tunsin myös kivun. Puudute oli epäonnistunut, jokin paikka tunsi kipua yhä. Huusin. Joku painoi varmistukseksi, huusin uudelleen. Mies vietiin ulos, sain nukutusmaskin naamalleni, ja filmi katkesi.
Herätessäni vieressä kolme kätilöä joi kahvia ja puhui miehistä. Nuorin oli tavannut poikaystävänsä facebookissa. Silmäni menivät auki ja kiinni. Välillä vieressä piippasi, ja yksi kätilöistä huikkasi hengittämään syvempään. Mietin, voisinkohan kysyä, onko lapsi terve. En uskaltanut.
Kesti aika kauan ennen kuin minulle sanottiin mitään muuta kuin että hengitä syvempään. Se sama kätilö sanoi, että meille syntyi ihan hyvä poika, joka on nyt isällään. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen minut kärrtätiin huoneeseeni. Isä tulee kohta, sanottiin. Odotin ja odotin. Lopulta käytävältä kuului askelia ja vastasyntyneen rääkyvää itkua. Mies työnsi kärryä ja nosti siitä marakatin näköisen pienen olennon syliini. Pitkät jalat jä kädet, pitkät sormet ja varpaat. Pieni pää ja mustat, hämmentävän tarkkaavaiset silmät. Minun nenäni. Miehen mielestä muutenkin minun näköiseni. Kello oli noin puolenyön ja me ihmettelimme tervettä poikaamme, joka söi rintaani.
Tervetuloa amelie
Ja piip, huh Sulla on ollut kyllä melkoinen synnytys!
Täällä on vauvelilla ollut tosi vilkas viikonloppu, mitkä lie sambakarnevaalit Eilen tuntui, et supisteli tosi paljon, vaikken oikeastaan mitään tehnytkään! Josko se sitten on niin, että kun lauantaina oltiin synttäreillä, niin sunnuntaina sitten kärsitään?!
Tänään tuntuu vähän rauhallisemmalta.
Ylihuomenna lääkärinneuvola.
Odessa80 36+1
Ja piip, huh
Sulla on ollut kyllä melkoinen synnytys!Täällä on vauvelilla ollut tosi vilkas viikonloppu, mitkä lie sambakarnevaalit
Eilen tuntui, et supisteli tosi paljon, vaikken oikeastaan mitään tehnytkään! Josko se sitten on niin, että kun lauantaina oltiin synttäreillä, niin sunnuntaina sitten kärsitään?!Tänään tuntuu vähän rauhallisemmalta.
Ylihuomenna lääkärinneuvola.
Odessa80 36+1
Amelielle tervetuloa! :flower:
Pitkä ja voimia kuluttava synnytys on sulla ollut Piip! Onnea poikavauvasta. :heart: Toivottavasti kaikki on nyt hyvin.
Unico: tarkotus on toukuun puolen välin tienoilla käydä lääkärissä ja sitä paria päivää ennen kilpparikokeissa. Koska sun pitää tarkistuttaa arvot synnytyksen jälkeen?
Ritu: Ekat liikkeet on ihana tuntea eikä sulla enää oo siihen pitkä matka. Ja onnea ultraan!
Huomenna meen sitten sairaalaan verikokeisiin ja keskustelemaan vielä ylihuomisen sektiosta. Mieli on tosi herkkänä. Turvotustakin vaikka muille jakaa =) Toivon vaan että kaikki menis hyvin, jotenkin jo vähän pelottaa ja jännittää :$
Omena ja Möykkyliini 38+3
Pitkä ja voimia kuluttava synnytys on sulla ollut Piip! Onnea poikavauvasta. :heart: Toivottavasti kaikki on nyt hyvin.
Unico: tarkotus on toukuun puolen välin tienoilla käydä lääkärissä ja sitä paria päivää ennen kilpparikokeissa. Koska sun pitää tarkistuttaa arvot synnytyksen jälkeen?
Ritu: Ekat liikkeet on ihana tuntea eikä sulla enää oo siihen pitkä matka. Ja onnea ultraan!
Huomenna meen sitten sairaalaan verikokeisiin ja keskustelemaan vielä ylihuomisen sektiosta. Mieli on tosi herkkänä. Turvotustakin vaikka muille jakaa =) Toivon vaan että kaikki menis hyvin, jotenkin jo vähän pelottaa ja jännittää :$
Omena ja Möykkyliini 38+3
piip, oli sulla rankan kuuloinen synnytys. Hyvä et kaikki lopulta hyvin.
Ritu, juu onneksi tuo ei riehu niin että kävis kipeää (sitä ei lasketa kun muksii rakkoon, muuten pärjää). Jaksuja ultran odotteluun. Täällä se oli vähän miten ajat sopi siinä tietyssä välissä.
vetku, ihanan toiminnalliselta kuulosti teidän päivä. Sull ankin sit ihan just kohta ultra
odessa Sielläkin sitten jännät ajat, et mitä se vauveli meinaa
Omena Sulla ei oo enää kauaa kun saat pienen syliin Mulle sano et kuukausi synnytyksen jälkeen et katotaan sitten :d eli suht samoin miettein. Kun tuo mun lääkäri on työterveys ken näitä säätää niin sillekkin hiukan outoa . Mut hei sä pääset kohta siitä turvotuksesta eroon Onnea matkaan!
Tänne ei kummempaa, hirveästi vaan tekee mieli namia ja jätskiä vaikka olis just syönyt ruuan. aamulla kädet on niin turvoksissa et pitä odotella hampaidenpesua kun ei saa harjasta otetta huoh, no oneksi se sit laskee kuitenkin kun aikansa niitä heiluttelee. Ja iltaa kohden on sitten jalat ihan kireenä. Mitä nyt on alkanut muun lisäksi erinäiset nivelet kipuilemaan. Että toivon et toukka kuuntelis mua vihdoinkin ja päättäs syntyä, itsepäinen jo alusta lähtien Sarvipää mikä sarvipää muitavaihtoehtoja ei ole. On vielä hetken aikaa mahdollisuus valita kumpi sarvipää tulee (horoskoopissaan siis)
Unico ja Toukka 38+3
Ritu, juu onneksi tuo ei riehu niin että kävis kipeää (sitä ei lasketa kun muksii rakkoon, muuten pärjää). Jaksuja ultran odotteluun. Täällä se oli vähän miten ajat sopi siinä tietyssä välissä.
vetku, ihanan toiminnalliselta kuulosti teidän päivä. Sull ankin sit ihan just kohta ultra
odessa Sielläkin sitten jännät ajat, et mitä se vauveli meinaa
Omena Sulla ei oo enää kauaa kun saat pienen syliin
Mulle sano et kuukausi synnytyksen jälkeen et katotaan sitten :d eli suht samoin miettein. Kun tuo mun lääkäri on työterveys ken näitä säätää niin sillekkin hiukan outoa . Mut hei sä pääset kohta siitä turvotuksesta eroon Onnea matkaan!Tänne ei kummempaa, hirveästi vaan tekee mieli namia ja jätskiä vaikka olis just syönyt ruuan. aamulla kädet on niin turvoksissa et pitä odotella hampaidenpesua kun ei saa harjasta otetta huoh, no oneksi se sit laskee kuitenkin kun aikansa niitä heiluttelee. Ja iltaa kohden on sitten jalat ihan kireenä. Mitä nyt on alkanut muun lisäksi erinäiset nivelet kipuilemaan. Että toivon et toukka kuuntelis mua vihdoinkin ja päättäs syntyä, itsepäinen jo alusta lähtien
Sarvipää mikä sarvipää muitavaihtoehtoja ei ole. On vielä hetken aikaa mahdollisuus valita kumpi sarvipää tulee (horoskoopissaan siis)Unico ja Toukka 38+3
Unico: joo ei oo kauan enää, ihan epätodellinen olo. Ei sullakaan enää oo kuin korkeintaan noin 3 ja puol viikkoa kun saat pienen syliin, se menee nopeaa! Taitaa Toukastakin tulla härkä.
Mun uni ei sit tainnu ehkä kuitenkaan pitää paikkaansa kun siinä unessa Möykkyliini syntyi 19.4. eli tänään Äsken äiti ja äitin sisko kävi tuomassa ihanan pinniksen reunapehmusteen ja samaa kangasta olevan peiton ja tyynyn, jotka äitin sisko oli ite tehnyt. :heart: Aattelin että vaavi tosiaan nukkuisi ensin jonkin aikaa äitiyspakkauksen laatikossa.. mulla on nyt noin puoltoista viikkoa ollut harjotussupistuksia etenkin öisin ja myös pari kipeää, sitten sellanen menkkamainen jomotus on koko ajan lisääntynyt. Jotenkin vain toivon että keho ehtis mahdolisimman valmiiksi siihen sektioon mennessä..
Ei sullakaan enää oo kuin korkeintaan noin 3 ja puol viikkoa kun saat pienen syliin, se menee nopeaa! Taitaa Toukastakin tulla härkä. Mun uni ei sit tainnu ehkä kuitenkaan pitää paikkaansa kun siinä unessa Möykkyliini syntyi 19.4. eli tänään
Äsken äiti ja äitin sisko kävi tuomassa ihanan pinniksen reunapehmusteen ja samaa kangasta olevan peiton ja tyynyn, jotka äitin sisko oli ite tehnyt. :heart: Aattelin että vaavi tosiaan nukkuisi ensin jonkin aikaa äitiyspakkauksen laatikossa.. mulla on nyt noin puoltoista viikkoa ollut harjotussupistuksia etenkin öisin ja myös pari kipeää, sitten sellanen menkkamainen jomotus on koko ajan lisääntynyt. Jotenkin vain toivon että keho ehtis mahdolisimman valmiiksi siihen sektioon mennessä..Hei kaikille! Puolitoista viikkoa enää vappuun...
Piipillä oli aika rankka synnytys. Toivottavasti toipuminen on mennyt paremmin!
Onnea Omenalle ylihuomiselle!
Huomenna menossa työverveyslääkärille ja neuvolaan. Lääkäriin meen kun nää mun hartiat ja kädet alkaa olla ihan loppu ja olen turvonnut ilmalaiva Hindenburgmaisiin mittoihin... Saa nähdä jos sais taas loppuviikon saikkua. Neuvolasta saan kuulemma tällä kertaa ajan sinne sokerirasitukseen täksi tai ens viikoksi. Poika liikuskelee pitkin päivää, etenkin aamuisin ja iltaisin. Eilen koko maha hytkyi mukana, oli hauska katsoa. Olin vkoloppuna Hgissä hyvän ystävän luona. Ostin pari t-paitaa kesäksi itselleni ja hellehatun ja yökkärin pojalle. Käytiin leffassa ja syömässä ja oli tosi hauskaa.
Tänään töissä meni taas puoli päivää sen loma-asian selvittelyyn. Nyt saa sitten tasan viikon odotella, silloin pitäisi asioiden selvitä. Kiva siinä sitten jäädä lomalle vapusta alle vikon varoitusajalla... Ja entäs jos saikku jatkuu...
Tervetuloa uudet Amelie ja Ritu! Nyt tuntuu kuin viikot lentää, mutta alussa ne suorastaan mateli, kun dodtti ekoja ultria. Mulla myöskin melkein kaikki alun oireet loppui noin vkolla 9 kuin seinään ja np-ultra oli 11+4, siinä sitten oli kuin kissa pistoksissa kaks viikkoa, että onko vatsassa mitään vai ei.
Unico, kuukausi sitten sai jännätä pysyykö Toukka masussa huhtikuun puolelle ja nyt sais jo tulla ulos... Tiikeri se on jo joka tapauksessa, kiinalaisessa horoskoopissa siis, ja vielä kultaisen tiikerin vuonna, joka osuu kohdalle 60 vuoden välein!
Piipillä oli aika rankka synnytys. Toivottavasti toipuminen on mennyt paremmin!
Onnea Omenalle ylihuomiselle!
Huomenna menossa työverveyslääkärille ja neuvolaan. Lääkäriin meen kun nää mun hartiat ja kädet alkaa olla ihan loppu ja olen turvonnut ilmalaiva Hindenburgmaisiin mittoihin... Saa nähdä jos sais taas loppuviikon saikkua. Neuvolasta saan kuulemma tällä kertaa ajan sinne sokerirasitukseen täksi tai ens viikoksi. Poika liikuskelee pitkin päivää, etenkin aamuisin ja iltaisin. Eilen koko maha hytkyi mukana, oli hauska katsoa. Olin vkoloppuna Hgissä hyvän ystävän luona. Ostin pari t-paitaa kesäksi itselleni ja hellehatun ja yökkärin pojalle. Käytiin leffassa ja syömässä ja oli tosi hauskaa.
Tänään töissä meni taas puoli päivää sen loma-asian selvittelyyn. Nyt saa sitten tasan viikon odotella, silloin pitäisi asioiden selvitä. Kiva siinä sitten jäädä lomalle vapusta alle vikon varoitusajalla... Ja entäs jos saikku jatkuu...
Tervetuloa uudet Amelie ja Ritu! Nyt tuntuu kuin viikot lentää, mutta alussa ne suorastaan mateli, kun dodtti ekoja ultria. Mulla myöskin melkein kaikki alun oireet loppui noin vkolla 9 kuin seinään ja np-ultra oli 11+4, siinä sitten oli kuin kissa pistoksissa kaks viikkoa, että onko vatsassa mitään vai ei.
Unico, kuukausi sitten sai jännätä pysyykö Toukka masussa huhtikuun puolelle ja nyt sais jo tulla ulos... Tiikeri se on jo joka tapauksessa, kiinalaisessa horoskoopissa siis, ja vielä kultaisen tiikerin vuonna, joka osuu kohdalle 60 vuoden välein!
Omena jos ei huomenna tuu niin härkä tulee jos huomenna niin oinas, mut sarvipää mikä sarvipää . Onhan tässä vielä ilta aikaa möykkyliinille tulla jos unen mukaan tulee.
mekkala, kiva et reissu meni hyvin! Toivottavasti asiat järjestyy parhain päin ton loman kanssa. tiikerit taitaapi tulla meille kaikille no mä toivon että toukka tulee huhtikuussa ulos (katotaan niin mä kärvistelen viel sit toukokuussakin kun näin sanon)
Kohta pitäs alkaa väsäämään simaa et saa sen vapuksi valmiiksi. No tarvikkeet on tarkoitus ostaa seuraavalta kauppareissulta joten tällä viikolla sen saa tulolleen (jos toukka ei sotke suunnitelmia ) No munkit saa sitten paistaa vapun tienoilla ne ei onneksi oo niin tarkkaa kun ei tarvi montapäivää aikaa kuten sima saa sitten herkutella, joko toukan kanssa tai toukka mahassa toivoo että toukka sylissä Olis varmaan helpompi väsätä kaikkea kun sit kädet kestäs
jos huomenna niin oinas, mut sarvipää mikä sarvipää . Onhan tässä vielä ilta aikaa möykkyliinille tulla jos unen mukaan tulee.mekkala, kiva et reissu meni hyvin! Toivottavasti asiat järjestyy parhain päin ton loman kanssa. tiikerit taitaapi tulla meille kaikille
no mä toivon että toukka tulee huhtikuussa ulos (katotaan niin mä kärvistelen viel sit toukokuussakin kun näin sanon)Kohta pitäs alkaa väsäämään simaa et saa sen vapuksi valmiiksi. No tarvikkeet on tarkoitus ostaa seuraavalta kauppareissulta joten
tällä viikolla sen saa tulolleen (jos toukka ei sotke suunnitelmia ) No munkit saa sitten paistaa vapun tienoilla ne ei onneksi oo niin tarkkaa kun ei tarvi montapäivää aikaa kuten sima saa sitten herkutella, joko toukan kanssa tai toukka mahassa toivoo että toukka sylissä Olis varmaan helpompi väsätä kaikkea kun sit kädet kestäs Hellou eilen poksui 32+0
piipin synnytystarina sai minut itkemään! :snotty:
Rankka synnytys ollut sinulla! :hug:
Kohta syntyy uusia vauvoja!
Jännittää ainakin meikäläistä ihan kamalasti....
En muista enää mitä kukakin kirjoitti, enkä nyt jaksa lukea uudestaan...
Menen päiväunille olen taas niin väsynyt!
Jane ja veijokeiju 32+1
piipin synnytystarina sai minut itkemään! :snotty:
Rankka synnytys ollut sinulla! :hug:
Kohta syntyy uusia vauvoja!
Jännittää ainakin meikäläistä ihan kamalasti....
En muista enää mitä kukakin kirjoitti, enkä nyt jaksa lukea uudestaan...
Menen päiväunille olen taas niin väsynyt!
Jane ja veijokeiju 32+1
Piip, huh mikä koettelemus! Rankan kuuloista tuo kun synnytys vaan ei kivuista huolimatta etene! Aika sissi olet kyllä kun noin kauan ilman epiduraaliakin sinnittelit! Onneksi loppu hyvin ja sinä ja poika kunnossa! :flower:
Tervetuloa Amelie ja Ritu, onnittelut plussista!
Omenalle hurjasti tsemppiä huomiselle ja onnea matkaan! Ihan kohta teillä on käärö siellä :heart:
Omaan oloon ei kummempia, napa on ollut kipeä. Ei siis taida istukka suojatakaan sitä tarpeeksi, saa nähdä pitääkö oikeasti alkaa teippaamaan sitä vai mikä avuksi... Maha on vain vähän kasvanut, mutta napa on nyt jo kääntynyt ulospäin :/
Rakenneultraan tuntuu olevan ikuisuus, yli kolme viikkoa!
Tänään oli jännä päivä kun Helmille tehtiin silmään pieni operaatio, joka kuitenkin vaati nukutuksen. Kaikki meni onneksi tosi hyvin eikä tyttö ollut herättyään juuri moksiskaan! Mua vaan jännitti kovasti etukäteen ja itku kyllä pääsi kun sitä maskia laitettiin tytön naamalle. Onneksi oli isän sylissä (raskaana ollessa kun ei saa sitä ainetta hengittää yhtään) niin pääsin sitten pois äkkiä kun tilanne alkoi ahdistaa ja lapselle jäi kuitenkin turvallinen syli sinne. Päästiin nopeasti kotiin ja nyt toivotaan, että silmätulehdukset olisivat täällä historiaa!
Nyt Salkkarit
Kvartti, Helmi 14kk ja Mini 17+0
Tervetuloa Amelie ja Ritu, onnittelut plussista!
Omenalle hurjasti tsemppiä huomiselle ja onnea matkaan! Ihan kohta teillä on käärö siellä :heart:
Omaan oloon ei kummempia, napa on ollut kipeä. Ei siis taida istukka suojatakaan sitä tarpeeksi, saa nähdä pitääkö oikeasti alkaa teippaamaan sitä vai mikä avuksi... Maha on vain vähän kasvanut, mutta napa on nyt jo kääntynyt ulospäin :/
Rakenneultraan tuntuu olevan ikuisuus, yli kolme viikkoa!
Tänään oli jännä päivä kun Helmille tehtiin silmään pieni operaatio, joka kuitenkin vaati nukutuksen. Kaikki meni onneksi tosi hyvin eikä tyttö ollut herättyään juuri moksiskaan! Mua vaan jännitti kovasti etukäteen ja itku kyllä pääsi kun sitä maskia laitettiin tytön naamalle. Onneksi oli isän sylissä (raskaana ollessa kun ei saa sitä ainetta hengittää yhtään) niin pääsin sitten pois äkkiä kun tilanne alkoi ahdistaa ja lapselle jäi kuitenkin turvallinen syli sinne. Päästiin nopeasti kotiin ja nyt toivotaan, että silmätulehdukset olisivat täällä historiaa!
Nyt Salkkarit
Kvartti, Helmi 14kk ja Mini 17+0
Voi Piip: Onneksi olkoon terveestä poikavauvasta :heart: Sulla oli aivan mieletön synnytys..kiitos kun jaoit sen meidän kanssa. Luin sitä aivan liikuttuneena. Ihanaa että lopultakin kaikki meni hyvin! Nyt vaan nautitte vauvantuoksuisesta arjesta
Omena: Tsemppiä kaikkeen, kyllä kaikki menee varmasti todella hyvin
Mekkala: kuullosti ihanalta toi sun vkl rentoutuminen helsingissä. Pitäisi itse tehdä ihan sama) Mukava kuulla että muillakin on loppunut oireet alussa ..mulla on ollut täs jo useamman päivän paljon parempi olo. Ei oo enää pahoinvointia juuri ollenkaan. Mut nälkä on kyl paljon enemmän ja useemmin kun ikinä aikaisemmin.
Ritu ja Amelie: Joo..aika matelee niiiiiiiiin hitaasti. Mulla on vielä 4 viikkoa about tohon nt-ultraan..eli pieni ikuisuus Mä luulen kans että täs parin kk sisällä alkaa tapahtua ja sit aika menee nopeempaa.
Täällä ei mitään uutta..odotellaan vaan et aika menis eteenpäin. Käytiin viikko sitten varhaisultrassa ja siellä oli meidän pieni..sydän sykki jo lujaa ja kokoa oli hurjat 10 mm. Kyllä tuli herkkä fiilis ja maailman ihanin olo kun sai tietää että siellä se oikeesti on ja kaikki näytti hyvältä. Olin sit ekassa neuvolassakin. Nyt pitäis vaan mennä kaikenmaailman veri ja virtsakokeisiin ja odottelen tosiaan sitä nt-ultraa ja että tää eka kolmannes menisi ohi että voisi vähän hengähtää. Mulla on kans oireet helpottunut, rinnat on edelleen arat ja mahaa turvottaa iltaisin aivan älyttömästi, mutta pahoinvointi on hellittänyt tosi paljon...ja sit on alkanut tekeen mieli kaikenlaista..niinkun yksi ilta oli pakko lähtee hakeen hesen ranskiksia ja paprikadippiä. Vaik muuten oon yrittänyt syödä tosi terveellisesti hedelmiä ja puuroo ja kotiruokaa, mut nyt vaan tuli aivan älytön himo
Siiris 8+0
Omena: Tsemppiä kaikkeen, kyllä kaikki menee varmasti todella hyvin
Mekkala: kuullosti ihanalta toi sun vkl rentoutuminen helsingissä. Pitäisi itse tehdä ihan sama
) Mukava kuulla että muillakin on loppunut oireet alussa ..mulla on ollut täs jo useamman päivän paljon parempi olo. Ei oo enää pahoinvointia juuri ollenkaan. Mut nälkä on kyl paljon enemmän ja useemmin kun ikinä aikaisemmin. Ritu ja Amelie: Joo..aika matelee niiiiiiiiin hitaasti. Mulla on vielä 4 viikkoa about tohon nt-ultraan..eli pieni ikuisuus
Mä luulen kans että täs parin kk sisällä alkaa tapahtua ja sit aika menee nopeempaa. Täällä ei mitään uutta..odotellaan vaan et aika menis eteenpäin. Käytiin viikko sitten varhaisultrassa ja siellä oli meidän pieni..sydän sykki jo lujaa ja kokoa oli hurjat 10 mm. Kyllä tuli herkkä fiilis ja maailman ihanin olo kun sai tietää että siellä se oikeesti on ja kaikki näytti hyvältä. Olin sit ekassa neuvolassakin. Nyt pitäis vaan mennä kaikenmaailman veri ja virtsakokeisiin ja odottelen tosiaan sitä nt-ultraa ja että tää eka kolmannes menisi ohi että voisi vähän hengähtää. Mulla on kans oireet helpottunut, rinnat on edelleen arat ja mahaa turvottaa iltaisin aivan älyttömästi, mutta pahoinvointi on hellittänyt tosi paljon...ja sit on alkanut tekeen mieli kaikenlaista..niinkun yksi ilta oli pakko lähtee hakeen hesen ranskiksia ja paprikadippiä. Vaik muuten oon yrittänyt syödä tosi terveellisesti hedelmiä ja puuroo ja kotiruokaa, mut nyt vaan tuli aivan älytön himo
Siiris 8+0
Tänään on sitten Omenan Suuri Päivä. Mieletöntä ja varmasti tosi jännittävää. Onnea ihan valtavasti matkaan! :heart:
Kiitos piipille synnytyskertomuksesta, minäkin liikutuin kyyneliin sitä lukiessani. On sulla ollut rankka koettelemus, mutta ihanaa että kaikki kuitenkin meni hyvin ja teillä on nyt pieni marakattipoika perheessä. :heart:
Hui kun Unicollakin on laskettu päivä ihan ovella!
(.) Täällä on ehditty olla vähän huolissaan kun vauvalla oli sunnuntaina epätavallisen hiljainen päivä. Soitin sitten illalla äitiyspolillekin, mutta olivat sitä mieltä ettei tarvii tulla kun kuitenkin olin saanut laskettua just sen 10 liikettä, mitkä tosin oli paljon paljon löysempiä kuin vauvan liikkeet normaalisti on olleet. Mulla piti maanantaina olla lääkäriaika synnytystapa-arviointiin, niin siksikin meinasivat että hyvin voin odottaa seuraavaan päivään. No se aika sitten peruuntui kun lääkäri oli sairastunut, ja koska vauva edelleen aamupäivällä liikkui tosi vähän, kävin neuvolassa kuunteluttamassa sydänääniä. Ja normaalit vahvat äänethän sieltä kuului. Kotiin kun pääsin niin vauva aloitti normaalit jumppakuvionsa ja on siitä lähtien taas liikkunut täysin normaalisti. Mutta että se jo ehti pelästyttää!
Synnytystapa-arviointi on huomenna. Jännä tosiaan nähdä onko alakerrassa tapahtunut jotain kypsymistä, harkkasupistuksia kun on siis tullut parin viikon ajan monta kertaa joka päivä.
Onko joku Turun suunnalta menossa Saloon synnyttämään? Sain tietää että turkulaiset saisivat halutessaan mennä sinne ja vähän olen miettinyt pitäisikö sitä vaihtoehtoa harkita. Terkkari nimittäin kertoi että Tyksissä on välillä niin ruuhkaa että osa äideistä on joutunut synnytettyään käytävälle vauvan kanssa!
kevätesikko 36+2
Kiitos piipille synnytyskertomuksesta, minäkin liikutuin kyyneliin sitä lukiessani. On sulla ollut rankka koettelemus, mutta ihanaa että kaikki kuitenkin meni hyvin ja teillä on nyt pieni marakattipoika perheessä. :heart:
Hui kun Unicollakin on laskettu päivä ihan ovella!
(.) Täällä on ehditty olla vähän huolissaan kun vauvalla oli sunnuntaina epätavallisen hiljainen päivä. Soitin sitten illalla äitiyspolillekin, mutta olivat sitä mieltä ettei tarvii tulla kun kuitenkin olin saanut laskettua just sen 10 liikettä, mitkä tosin oli paljon paljon löysempiä kuin vauvan liikkeet normaalisti on olleet. Mulla piti maanantaina olla lääkäriaika synnytystapa-arviointiin, niin siksikin meinasivat että hyvin voin odottaa seuraavaan päivään. No se aika sitten peruuntui kun lääkäri oli sairastunut, ja koska vauva edelleen aamupäivällä liikkui tosi vähän, kävin neuvolassa kuunteluttamassa sydänääniä. Ja normaalit vahvat äänethän sieltä kuului. Kotiin kun pääsin niin vauva aloitti normaalit jumppakuvionsa ja on siitä lähtien taas liikkunut täysin normaalisti. Mutta että se jo ehti pelästyttää!
Synnytystapa-arviointi on huomenna. Jännä tosiaan nähdä onko alakerrassa tapahtunut jotain kypsymistä, harkkasupistuksia kun on siis tullut parin viikon ajan monta kertaa joka päivä.
Onko joku Turun suunnalta menossa Saloon synnyttämään? Sain tietää että turkulaiset saisivat halutessaan mennä sinne ja vähän olen miettinyt pitäisikö sitä vaihtoehtoa harkita. Terkkari nimittäin kertoi että Tyksissä on välillä niin ruuhkaa että osa äideistä on joutunut synnytettyään käytävälle vauvan kanssa!
kevätesikko 36+2
Jaahas, jokohan omenalla on kohta pieni sylissä
Kvartti, hui sullakin jo kohta rankenne ultra Jaksuja navan kanssa. Hieno homma et Helmillä meni kaikki hyvin.
Siiris Jaksuja ultran odotteluun! Mut sähän tiedät kumminkin jo et siellä on joku pikkuinen
kevätesikko Niin ne pienet välilä peläyttää, onneksi oli hyvät sydän äänet ja vilkastuikin pikkunen. Sillä oli ilmeisesti vaan lepopäivä.
Täällä jännitetään, tuleeko toukka omenan möykkyliinin kanssa samalle päivälle No joo ei supistele sitten ollenkaan. Mut mut ällö varoitus ihan limaa tulee urakalla ja verihyytymiä kans mut noi hyytymät laitan kyllä eilisen sisätutkimuksen piikkiin mut noi limat. Paksua ja venyvää et kai se vois jotain enteillä (tai sit mä vaan elän toivossa). No mä varmaan elän jännityksessä kunnes toukkis on ulkona oikeasti löi silmille et mulla on ens viikolla laskettu aika hurjaa, jotenkin ajatellut et se on siellä vapun lähellä ja vappuun on piitkä aika. Mut kun kirjoittelin kalenteriin sitä yliaika kontrolli aikaa niin se avas silmät. Täytyy siis hakea tänään siman teko aineet ja laittaa tulemaan
Aamull amietin kanssa et onpa toukkis hissuksiin mahassa, mut joo radio meni päälle niin tuli heti ekat potkut Kai toinen on jo pikkusesta ehdollistettu radioon
Unico ja Toukka 38+5
Kvartti, hui sullakin jo kohta rankenne ultra
Jaksuja navan kanssa. Hieno homma et Helmillä meni kaikki hyvin.Siiris Jaksuja ultran odotteluun! Mut sähän tiedät kumminkin jo et siellä on joku pikkuinen
kevätesikko Niin ne pienet välilä peläyttää, onneksi oli hyvät sydän äänet ja vilkastuikin pikkunen. Sillä oli ilmeisesti vaan lepopäivä.
Täällä jännitetään, tuleeko toukka omenan möykkyliinin kanssa samalle päivälle
No joo ei supistele sitten ollenkaan. Mut mut ällö varoitus ihan limaa tulee urakalla ja verihyytymiä kans mut noi hyytymät laitan kyllä eilisen sisätutkimuksen piikkiin mut noi limat. Paksua ja venyvää et kai se vois jotain enteillä (tai sit mä vaan elän toivossa). No mä varmaan elän jännityksessä kunnes toukkis on ulkona oikeasti löi silmille et mulla on ens viikolla laskettu aika hurjaa, jotenkin ajatellut et se on siellä vapun lähellä ja vappuun on piitkä aika. Mut kun kirjoittelin kalenteriin sitä yliaika kontrolli aikaa niin se avas silmät. Täytyy siis hakea tänään siman teko aineet ja laittaa tulemaan Aamull amietin kanssa et onpa toukkis hissuksiin mahassa, mut joo radio meni päälle niin tuli heti ekat potkut
Kai toinen on jo pikkusesta ehdollistettu radioon Unico ja Toukka 38+5
Heippa kaikille!
Onnea Omenalle tänään vauvan hakuun! Tule sitten kertomaan miten kaikki meni, kun ehdit. Mua etenkin kiinnostaisi, kun sama tyyli olisi edessä.
Siiris, kyllä mä alusta muistan, että se oli ainaista huolta siihen nt-ultraan asti, ja sen jälkeen liikkeiden tuntemiseen ja rakenneultraan asti, ja siitä eteenpäin huolta, että onkohan se nyt liikkunut varmasti tarpeeksi tänään jne... Valitettavasti näillä ei ole loppua...
Kevätesikko, ainakin Kaarinassa tarjottiin Saloa vaihtoehdoksi, saa itse päättää. Siellä kuulemma saa saman kätilön koko synnytyksen ajaksi. Itse en voi sinne mennä, koska mun tapauksessa lastenlääkärin pitää olla paikalla, Salossa ne taas päivystää.
Unico, voi sinua... No ei enää kauaa, vaikka voi tuntua ikuisuudelta. Jos vaikka se Toukka osaisi totella sinua. Mäkin olen yrittänyt komentaa poikaa, ettei sitten kasveta siellä superisoksi ja että äiti tarvitsee aina uudet kengät. Saa sitten nähdä miten opit menee perille.
Joo, Hgissä oli kivaa ja ihanan rentouttavaa, jos menis uudestaan ensi kuussa, kun mies on merellä kolmisen viikkoa putkeen. Mikä on blääh.
Eilen olin lääkärissä ja neuvolassa. Lääkäriltä sain loppuviikon saikkua ja laittoi verikokeisiin turvotuksen takia. Kävin niissä heti tänään aamulla, ja seuraava lääkärinaika on ensi tiistaina, jolloin jatketaan saikkua parilla viikolla tuonne helatorstaille asti. Sitten palaan viikoksi töihin järjestelemään asita ja jään kolmeksi viikoksi kesälomalle ennen äitiyslomaa... Tällainen olis suunnitelma. Mulla on kädet niin loppu ja särkee hermot niissä koko ajan, mikään kipulääke ei auta, että turha töissä on roikkua, koska mun pitäisi siellä juuri kirjoittaa koko ajan...
Neuvolassa kaikki ok, verenpaineet, paino, pissa ja sydänäänet. On kuulemma tarkka vauva, kun heti huomaa miten häntä häiritään ja yrittää piiloon, mikä ei enää oikein koon puolesta onnistu. Ja pää oli alaspäin mahassa ja potkii ylöspäin. Vielä on mahallakin kuulemma tilaa kasvaa ylöspain, että sitä sitten odotellessa. Musta tää pömppis olis jo tarpeeksi iso... Viikon päästä torstaina joudun sokerirasitukseen... Vaikkei lääkärin ja terkan mukaan ei ole mitään huolta epäillä, että mulla olis sitä raskausdiabetestä, mutta kaikki täällä joutuu. Tylsää. Vapunaattona on se istukkakontrolli sitten äitiyspolilla, että viikko saa vielä odotellessa vierähtää...
Mekkala ja Poikanen 26+6
Onnea Omenalle tänään vauvan hakuun! Tule sitten kertomaan miten kaikki meni, kun ehdit. Mua etenkin kiinnostaisi, kun sama tyyli olisi edessä.
Siiris, kyllä mä alusta muistan, että se oli ainaista huolta siihen nt-ultraan asti, ja sen jälkeen liikkeiden tuntemiseen ja rakenneultraan asti, ja siitä eteenpäin huolta, että onkohan se nyt liikkunut varmasti tarpeeksi tänään jne... Valitettavasti näillä ei ole loppua...
Kevätesikko, ainakin Kaarinassa tarjottiin Saloa vaihtoehdoksi, saa itse päättää. Siellä kuulemma saa saman kätilön koko synnytyksen ajaksi. Itse en voi sinne mennä, koska mun tapauksessa lastenlääkärin pitää olla paikalla, Salossa ne taas päivystää.
Unico, voi sinua... No ei enää kauaa, vaikka voi tuntua ikuisuudelta. Jos vaikka se Toukka osaisi totella sinua. Mäkin olen yrittänyt komentaa poikaa, ettei sitten kasveta siellä superisoksi ja että äiti tarvitsee aina uudet kengät. Saa sitten nähdä miten opit menee perille.
Joo, Hgissä oli kivaa ja ihanan rentouttavaa, jos menis uudestaan ensi kuussa, kun mies on merellä kolmisen viikkoa putkeen. Mikä on blääh.
Eilen olin lääkärissä ja neuvolassa. Lääkäriltä sain loppuviikon saikkua ja laittoi verikokeisiin turvotuksen takia. Kävin niissä heti tänään aamulla, ja seuraava lääkärinaika on ensi tiistaina, jolloin jatketaan saikkua parilla viikolla tuonne helatorstaille asti. Sitten palaan viikoksi töihin järjestelemään asita ja jään kolmeksi viikoksi kesälomalle ennen äitiyslomaa... Tällainen olis suunnitelma. Mulla on kädet niin loppu ja särkee hermot niissä koko ajan, mikään kipulääke ei auta, että turha töissä on roikkua, koska mun pitäisi siellä juuri kirjoittaa koko ajan...
Neuvolassa kaikki ok, verenpaineet, paino, pissa ja sydänäänet. On kuulemma tarkka vauva, kun heti huomaa miten häntä häiritään ja yrittää piiloon, mikä ei enää oikein koon puolesta onnistu. Ja pää oli alaspäin mahassa ja potkii ylöspäin. Vielä on mahallakin kuulemma tilaa kasvaa ylöspain, että sitä sitten odotellessa. Musta tää pömppis olis jo tarpeeksi iso... Viikon päästä torstaina joudun sokerirasitukseen... Vaikkei lääkärin ja terkan mukaan ei ole mitään huolta epäillä, että mulla olis sitä raskausdiabetestä, mutta kaikki täällä joutuu. Tylsää. Vapunaattona on se istukkakontrolli sitten äitiyspolilla, että viikko saa vielä odotellessa vierähtää...
Mekkala ja Poikanen 26+6
Unico, kuulostaa, että limatulppaa irtoilee!! Hui, tuu sit heti kertomaan kun jotain tapahtuu! Ei varmana mene enää kauaa! Katotaan ehditkö simat laittaa
Mekkala, miks sulla pitikään olla lastenlääkäri mukana ja sektioonkin joudut automaattisesti? Sori uteliaisuus, en muista ootko maininnut jotain? Jos et halua kertoa niin tietenkään ei tarvitsekaan
Täällä pikkuneiti viety pyörällä päiväkotiin ja mä keräilen energiaa kirjoittamista varten. Jos vaikka viimein saisin tuon yhden työn ihan valmiiksi ja lähetettyä eteenpäin niin ei tarvitsisi sitä enää miettiä. Kuuntelin äsken taas Miniä kun liikkeitä ei juurikaan oo tuntunut moneen päivään. Ihan välillä vaan joku mylläys tai tönäisy, mutta muuten on ollut aika hiljaista. Ei kai se vielä tarvikaan joka päivä tuntua, mutta eilen alkoi jo vähän häiritsemään. Äänet kuului kuitenkin hyvin ja kuulin jopa ihan korvalla vaihteluakin siinä sykkeessä että eiköhän siellä porskutella eteenpäin
Tänään pitää taas soitella neuvolaan jospa mun verikokeiden tulokset viimein olisivat tulleet. Multa testattiin vesirokon vasta-aineet, kun en varmuudella ole koskaan sairastanut sitä ja nyt kun tyttö on päiväkodissakin niin on suuri todennäköisyys että se tauti jossain vaiheessa rantautuu meille. Sit ollaan helisemässä jos multa ei niitä vasta-aineita löydy, en tiedä mitä sit tehdään. Kun on kuulemma tosi vaarallinen tauti aikuisena ja varsinkin raskaana ollessa. Ja sanoi että raskaana olevia ei kai edes rokoteta sitä vastaan, että pitääkö tyttö sitten rokottaa vai mitä tehdään..? No, toivon vielä että mulla ne vasta-aineet olisi, jos oon vaikka sairastanut sen niin pienenä ettei niitä näppyjä ole huomattu.
Nyt kirjoitushommiin!
Kvartti ja Mini 17+1 (nyt tuntuu nää viikot kyllä vilisevän!)
Mekkala, miks sulla pitikään olla lastenlääkäri mukana ja sektioonkin joudut automaattisesti? Sori uteliaisuus, en muista ootko maininnut jotain? Jos et halua kertoa niin tietenkään ei tarvitsekaan
Täällä pikkuneiti viety pyörällä päiväkotiin ja mä keräilen energiaa kirjoittamista varten. Jos vaikka viimein saisin tuon yhden työn ihan valmiiksi ja lähetettyä eteenpäin niin ei tarvitsisi sitä enää miettiä. Kuuntelin äsken taas Miniä kun liikkeitä ei juurikaan oo tuntunut moneen päivään. Ihan välillä vaan joku mylläys tai tönäisy, mutta muuten on ollut aika hiljaista. Ei kai se vielä tarvikaan joka päivä tuntua, mutta eilen alkoi jo vähän häiritsemään. Äänet kuului kuitenkin hyvin ja kuulin jopa ihan korvalla vaihteluakin siinä sykkeessä että eiköhän siellä porskutella eteenpäin
Tänään pitää taas soitella neuvolaan jospa mun verikokeiden tulokset viimein olisivat tulleet. Multa testattiin vesirokon vasta-aineet, kun en varmuudella ole koskaan sairastanut sitä ja nyt kun tyttö on päiväkodissakin niin on suuri todennäköisyys että se tauti jossain vaiheessa rantautuu meille. Sit ollaan helisemässä jos multa ei niitä vasta-aineita löydy, en tiedä mitä sit tehdään. Kun on kuulemma tosi vaarallinen tauti aikuisena ja varsinkin raskaana ollessa. Ja sanoi että raskaana olevia ei kai edes rokoteta sitä vastaan, että pitääkö tyttö sitten rokottaa vai mitä tehdään..? No, toivon vielä että mulla ne vasta-aineet olisi, jos oon vaikka sairastanut sen niin pienenä ettei niitä näppyjä ole huomattu.
Nyt kirjoitushommiin!
Kvartti ja Mini 17+1 (nyt tuntuu nää viikot kyllä vilisevän!)
Kvart över, toivottavasti niitä vasta-aineita löytyy! Inhottava joutua tuollaista pelkäämään.
mekkala, onneksi sun ei tarvi enää kauan olla töissä! Onko sulla siis tuo käsien särkeminen ihan raskaudesta johtuvaa? Mulla on tarkotus tehdä tässä kevään ja kesän aikana gradu loppuun. Vähän jännittää, että miten sitten jaksan kesällä istua koneen äärellä. Pitää laittaa vauhtia kirjottamiseen, kun ei se varmaan ainakaan helpommaksi tuu ajan myötä!
Unico, toivottavasti siellä alkais lähtö lähetä!
kevätesikko, no hyvä, että vauva alkoi taas jumppailla vilkkaammin.
Siiris80, just tossa mietin, että miksei mulla oo ollu mitään erikoisia mielitekoja. Kun aina kuulee juttuja, että pakotetaan mies iltamyöhällä hakemaan jotain tiettyä kaupasta, kun on vaan pakko saada sitä tiettyä jotain. Vaikka ihan hyvä tietysti, ettei esim. Hesen tarjonta, jäätelö tms. houkuttele. *koputtaa puuta* Kerran kävin Hesellä syömässä kasvishampurilaisaterian, ja siitä tuli niiiin huono olo. :x Olin varmaan koko illan sen jälkeen ihan koomassa! Siis väsytti kauheesti ja oli tosi vetämätön olo.
Jane69, onnea viikkojen poksumisesta!
Onnea matkaan Omena-81:lle!
Kiitos, piip, synnytystarinasta. Kuulostaa tosi rankkaa olleen, mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin! Onnea hirmuisesti! :flower:
Odessa80, sielläkin alkaa olla huima määrä viikkoja kasassa!
vetku, mitäs ultrassa näkyi?
Ritu82, mulla on oikeestaan koko aika ollu melko oireetonta, vaikka alussa olikin enemmän pahaa oloa (oksennella ei oo juuri tarvinnu). En kyllä muista, että missä vaiheessa se pahoinvointi sitten väheni. Mutta aina neuvolaan, ultraan jne. mennessä oon varmaan muistanu mainita hoitajalle tai lääkärille, että mulla ei oo oikein mitään oireita, että onkohan siellä nyt kaikki hyvin. Ja aina on tähän mennessä ollu!
amelie29, tervetuloa ja onnea! :flower:
En oo taas vähään aikaan käyny kirjottelemassa, mutta tuntuu, ettei silti oo oikein mitään uutta kirjoteltavaa. Maha alkaa kyllä olla jo sen kokoinen, että sitä on hankala piilotella. Tai siis en oo enää oikein yrittänytkään piilotella. Olin tuossa pätkän töissä (seisomatyötä ), ja heti huomasi sen vaikutuksen kroppaan. Olin välillä tosi turvoksissa, ilmeisesti johtuen siitä seisomisesta ja normaalia epäsäännöllisemmistä elämäntavoista (liian vähän vettä, unta ja liikuntaa, eväät mitä sattuu). Onneksi en hakenu kesätöitä, koska en mä varmaankaan ois jaksanu tuota työtä!
Mitäs muuta, dopplerilla on nyt saatu helposti sydänäänet kuulumaan. :heart: Mun mielestä ehdottomasti hintansa väärti tuo laite. Liikkeet ei vielä oikein tunnu, mutta muutamia kertoja mahassa on ollu jotain muljuntaa. Mutta vaikea vielä sanoa, että onko masukki siihen syyllinen.
Valeska 15+1
mekkala, onneksi sun ei tarvi enää kauan olla töissä!
Onko sulla siis tuo käsien särkeminen ihan raskaudesta johtuvaa? Mulla on tarkotus tehdä tässä kevään ja kesän aikana gradu loppuun. Vähän jännittää, että miten sitten jaksan kesällä istua koneen äärellä. Pitää laittaa vauhtia kirjottamiseen, kun ei se varmaan ainakaan helpommaksi tuu ajan myötä!Unico, toivottavasti siellä alkais lähtö lähetä!
kevätesikko, no hyvä, että vauva alkoi taas jumppailla vilkkaammin.
Siiris80, just tossa mietin, että miksei mulla oo ollu mitään erikoisia mielitekoja. Kun aina kuulee juttuja, että pakotetaan mies iltamyöhällä hakemaan jotain tiettyä kaupasta, kun on vaan pakko saada sitä tiettyä jotain. Vaikka ihan hyvä tietysti, ettei esim. Hesen tarjonta, jäätelö tms. houkuttele.
*koputtaa puuta* Kerran kävin Hesellä syömässä kasvishampurilaisaterian, ja siitä tuli niiiin huono olo. :x Olin varmaan koko illan sen jälkeen ihan koomassa! Siis väsytti kauheesti ja oli tosi vetämätön olo.Jane69, onnea viikkojen poksumisesta!
Onnea matkaan Omena-81:lle!
Kiitos, piip, synnytystarinasta. Kuulostaa tosi rankkaa olleen, mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin!
Onnea hirmuisesti! :flower: Odessa80, sielläkin alkaa olla huima määrä viikkoja kasassa!
vetku, mitäs ultrassa näkyi?
Ritu82, mulla on oikeestaan koko aika ollu melko oireetonta, vaikka alussa olikin enemmän pahaa oloa (oksennella ei oo juuri tarvinnu). En kyllä muista, että missä vaiheessa se pahoinvointi sitten väheni. Mutta aina neuvolaan, ultraan jne. mennessä oon varmaan muistanu mainita hoitajalle tai lääkärille, että mulla ei oo oikein mitään oireita, että onkohan siellä nyt kaikki hyvin. Ja aina on tähän mennessä ollu!
amelie29, tervetuloa ja onnea! :flower:
En oo taas vähään aikaan käyny kirjottelemassa, mutta tuntuu, ettei silti oo oikein mitään uutta kirjoteltavaa.
Maha alkaa kyllä olla jo sen kokoinen, että sitä on hankala piilotella. Tai siis en oo enää oikein yrittänytkään piilotella. Olin tuossa pätkän töissä (seisomatyötä ), ja heti huomasi sen vaikutuksen kroppaan. Olin välillä tosi turvoksissa, ilmeisesti johtuen siitä seisomisesta ja normaalia epäsäännöllisemmistä elämäntavoista (liian vähän vettä, unta ja liikuntaa, eväät mitä sattuu). Onneksi en hakenu kesätöitä, koska en mä varmaankaan ois jaksanu tuota työtä!Mitäs muuta, dopplerilla on nyt saatu helposti sydänäänet kuulumaan. :heart: Mun mielestä ehdottomasti hintansa väärti tuo laite. Liikkeet ei vielä oikein tunnu, mutta muutamia kertoja mahassa on ollu jotain muljuntaa. Mutta vaikea vielä sanoa, että onko masukki siihen syyllinen.
Valeska 15+1