No niin tässäpä vähän tätä synnytyskertomusta:
Sunnuntaina aamuna siis klo 4.30 heräsin iloiseen poksahdukseen ja tajusin aika pian, että no nyt meni kalvot rikki ja vedet hulahtaa pihalle. Herätin miehen ja pyysin tuomaan pyyhettä, ettei sänky kastu. Raukka oli ihan sekasin ja kyseli että oonko varma että on lapsivettä
No aluksi ei tuntunu sitten oikein miltään, vettä vaan lorahteli ja synnärilläki sanottiin että voi odottaa aamuun. Sitten niitä suppareita alkoki tulemaan. 10 minuutin välein tuli melken heti, mutta ei ollu pahoja. Aika nopeasti sitten kipeytyivät ja väliin tulivat 5 min välein. Sairaalaa kohti lähdettiin klo6 aikaan.
Pääsin suoraan tarkastukseen ku oli tosi hiljasta ja minä tollo luulin, että oon jo kovastikki auki ku oli niin kipeitä suppareita, mutta mitä vielä. Just sormelle auki
Eli sen mitä olin jo vissiin pari viikkoa muutenki ollu!
Pääsin kuitenki saliin, ilmeisesti se vedenmeno vaikutti. Siellä menin altaaseen lillumaan ja auttoki ihanasti kipuihin, mutta eipä sinne voinu jäädä kovin kauaksi aikaa lillumaan.
Vauvasta alettiin sitten kattomaan käyrää ja kiikkustuolissa istuessa supistuksen aikana tulikin sydänääniin pieni lasku, mutta sängyssä maatessa ei! No sittenpä ne supistukset alko pikkuhiljaa kovenemaan ja mulla heräs toivo, että nyt varmaan aukeaa paikatki oikein vauhdilla
no eipä auennu! Aina ku tarkistettiin tilanne, olin 1,5cm auki, sitten 2cm ja mulla meinas toivo loppua kesken.
Ilokaasua sain hengitellä, mutta eipä siitä niin hirveesti apua ollu. Parhaiten supistukset kesti, jos sai olla pystyssä, kävellä ja äännellä samalla. Mutta mun piti maata siinä käyrällä tosi usein ku seurasivat niitä vauvan käyriä.
Vihdoin koitti klo13 ja minä oli auennut 3 senttiin, jipii
Sain epiduraalin ja voi kuulkaas, siitä se taivas aukes! Alussa meinas verenpaine laskea liian alas ja sanoinki kätilölle, että mulla on hankala hengittää, mutta voi kuulemma aiheuttaa kyseistä tunnetta, jos se aine nousee liian ylös.
No, se olo meni ohi rauhotuin muutenki. Nukuin aika paljon siinä iltapäivän aikana ja mieski nukku. Oksitosiinia alettiin tiputtamaan suht samaan aikaansen epiduraalin kanssa ku aukenin niin hitaasti.
Vauvan päästä otettiin hapetusarvoa pari kertaa siinä iltapäivän/illan aikana ja oli onneksi koko ajan hyvät arvot.
Klo22 vaihtu kätilö ja taisin olla 7-8cm siinä auki. Uusi kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen ja huomas samalla, että vauva on tulossa avosuutarjonnassa pihalle, joka kuulemma tekee ponnistusvaiheesta haastavamman, mutta toisaalta myös sektion mahdollisuutta pohdittiin, vauvan sydänäänten takia. Kätilö antoi mulle sitten vyöhyketerapiaa, jolla oli tarkotus kääntää vauva.
Varmaan 22.30 sain alkaa ponnistelemaan passiivisesti, että vauva laskeutuis. No ne mun passiiviset ponnistukset tuottiki hyvin tulosta, koska vauvalla alko jo kuulemma tukka näkymään ja kaikilla tuliki kiire saada vauva ulos. Sydänääniin tuli siinä vaiheessa tosi pahoja vaihteluita ja imukuppi kaivettiin esille. Eipä siinä tarvinnu ku kaksi ponnistusta ja vauva oli maailmassa
Imukuppia käytettiin tosi kevyesti ja sen jälkeen ku pää oli syntynyt, Oula liukui itsestään maailaan, ilman mitään ponnistamisia. Oli ihanaa ku kätilö kehui, että olin osannut ponnistaa niin hyvin!
Niin ja siis minä oon ollu tosi imukuppikammonen, mutta ei se tuntunut yhtään missään. Vauvan pääkin oli ihan normaalin muotoinen, ei tullu kummosta pahkaakaan.
Jos vauvalla ei ois ollut hätää niin imukuppia ei ois edes tarvittu.
Syntyessään Oulalla oli napanuora kerran vartalon ja kerran kaulan ympärillä, mutta onneksi löyhästi. 9 pisteen poika tuo sitten oli
Oli aika villi tunne ku sen pikkusen huutajan sai paidan alle siinä sängyllä, jotenki ihan epätodellinen.
Mies sai leikata napanuoran ja pestä vauvan. Mulle tehtiin tietenki eppari ja se kursittiin kasaan, kuulemma tosi siisti arpi tuli, eli en revenny epparin lisäksi enää sitten.
Sitten siirryttiin vauvan kanssa osastolle 1.30 aikaan ja mies joutu lähtemään kotia
Täytyy sanoa, että hyvä mieli jäi synnytyksestä ja kokemuksena kyllä aivan mahtava!
Nyt sitten ens maanantaista alkaen aletaan käymään Oulan kanssa neuvolassa painokontrollissa, että paino varmasti nousee tasasesti. Poika kyllä viihtyy tissillä, että eiköhän se pieni kasva siitä pikkuhiljaa
Salvia kyseli vauvan painoarviota, se oli 37+5 3100gr ja pikkunen synty 38+2
Mulle ei povattu isoa vauvaa, mutta siis siitä muistuteltiin koko ajan ja höpötettiin siitä riskistä.
Nyt täytyy mennä imettämään tuota ihanaa pikkusta, että se kasvaa
Duffy ja Oula melkein 5vrk.
