Koulukiusaaminen on aina vanhempien syy ja vanhemmat voivat siihen aina vaikuttaa.

mm... sinäänsä kaunis ajatus ap:ltä ja ihan varmasti oli muutama totuuden siemen siellä välissä.

mun tarinaani ei ois kauheesti vaikuttanut mun vanhempien sekaantuminen vaikka ne oliskin tienneet. enkä mä ois osannut kertoa.
mua kiusattiin koko ala asteena jan, mutta silloin olin ite niin paha suustani että osasin puollustautua, ja asiasta tuli ihan hauskaakin lopulta kun joka päivä oli pakko saada kiusaajat puhumaan ittensä pussiin tai muuten hiljaseks.
ylä asteella kaikki meni sitten pahemmaksi. ylä asteella tulee esiin auktoriteetti kysymys eli 7 lk alhaisinta rupu sakkia 8 lk on jo melko kovia ja sitten ysit... se ei passannutkaan enää se suunsoitto koska ylä asteella auktoriteetti käytti väkivaltaa. mopotusta ja lumi pesuja, roskiksia potkuja lyöntejä.
eräs meni jopa niin pitkälle että amiksesta asti tuli mua pöllyyttämään pelkästään siks koska mä olin yksityiselämässäni tehnyt väärin sen hyvän päivän tutulle.

onneks kaikki tuo loppu heti kun pääsin amikseen, ja sitä ennen kokeilin vielä ylä astetta ruotsinkielisessä koulussa jossa kiusaamista ei ollut. kenellekkään.tai ainakaan en nähnyt sellaista poikien tavan omaista painia lukuun ottamatta.

sitten kiusaamisia on ihanerilaisiakin. tähän olis voitu puuttua jos joku olis yhtään tajunnu edes poliittiselta kannalta.
siskoni oli saanut uudet hienot hiuspinnit ja piti niitä ekaa kertaa koulussa kun tummaihoinen luokkakaveri tuli ja otti ne hänen päästään ja laittoi omaansa. kesken tunnin. toisen päästä.
siskoni vaati niitä takaisin ja kun ei saanut kertoi opettajalle.
opettaja ei tehnyt mitään, vaikka oli nähnyt siskoni päässä pinnit aijemmin aamulla jotka nyt killuivat tämän tummaihoisen hiuksissa.
tämä lapsi oli vain sanonut että ei ollut tehnyt mitään, ja se oli sitten sillä hyvä. pinnejä ei sen jälkeen näkynyt. reverse rasism.

 

tähän ketjuun olisi mielenkiintoista saada enemmän ajatuksia kiusattujen tai kiusaajien vanhemmilta, miten he ovat asiat kokeneet...

Kiusaaminen on tosi vakava juttu ja siinä tekee kaikkensa lapsen puolesta. Poikamme oli kiusattu miltei koko peruskoulun ajan lukuunottamatta ala-asteen toista luokkaa ja yläaste ajalta on lämmin muisto erityisopettajasta sillä vaadin pojan siirtämistä eritysopetukseen ns. Sampo-talolle, toinen vaihtoehto oli kotiopetus mutta tuskin sitä olisi koulun ja kaupungin maine kestänyt... näistä kahdesta ajasta pojallamme on mukavat muistot ja muistaa lämmöllä tokaluokan Leena opettajaa ja erityisopettajaa yläasteelta. On toki muutama muukin mutta suurimmaksi osaksi pojalla on katkeruus kauna ja jopa viha opettajia ja rehtoreita kohtaan.
Poika sai myös tappouhkauksia mutta siinä kiusaaja olisi palkittu poliisn toimesta kahvilla tai jäätelöllä kun reilusti myönsi tekonsa eli ei saanut rangaistusta vaikka sitä vaadimmekin eli ei viranomaiset hoida tehtäviään ja pojan onneksi vanhemmat on olleet koko ajan tukena ja turvana ja olemme kuunnelleet poikaa ja miettineet ratkaisuja tilanteisiin, suunnitelmissa oli myös paikkakunnan vaihto mutta jos ei ole töitä ei saa asuntoa, eikä saa asuntoa ellei ole töitä... Eli ainakin yritimme saada pojan kiusaamisen loppumaan mutta kaikki ei aina mene niinkuin itse haluaisi Tilanne on tällä hetkellä se ettei poika vielä ole valmis jatkamaan opiskelua ja on nyt työharjoittelussa eli saa omaa rahaa ja on tosi tyytyväinen ja harrastuksena on kalastus ja judo missä on jo saavutettuna vihreä vyö. Poka ei ole koskaan juonut alkoholia eikä polttanut tupakkaa ja huumeita vihaa yli kaiken eli on joidenkin mielestä "erilainen" nuori mutta saamme olla ylpeitä kun ei ole lähtenyt tuolle tielle. Useasti poika kyllä puhuu että varmaan olisi kavereita mutta "kiitos" koulun kun ei ole ja se ainoa kaveri joka on asuu n. 300 km päässä ja näkevät tosi harvoin.

Kiusaaminen alkoi ekaluokan ensimmäisenä päivänä ja jatkui kun kiusaajana oli alkoholisti perheen lapsi ja oli ilmeisesti sosiaalilautakunnan suojeluohjelmassa oliva lapsi ja eihän sosiaalilautakunta saa koskaan epäonnistua suojeluohjelmassaan. Silloin meillä oli yksi sosiaalityöntekijä joka useamman kerran antoi luvan pitää poikaamme pois koulusta ja syy miksi pyysimme häneltä apua oli se kun oli vaarassa että kiusattu poikamme huostaanotetaan muiden sosiaalityöntekijöiden, rehtorin ja opettajan toimesta. Hyvänä tukena silloin oli myös Kiusattujen tuki ry. sieltä saimme neuvoja ja ohjeita miten pitää toimia ja ne neuvot olivat kultaakin kalliimpia sillä poikamme olisi voitu huostaanottaa ja taistelu takaisinsaamiseksi olisi kestänyt vähintään kaksi vuotta.
Eli ainakin me olemme tehneet kaikkemme lapsen eteen ja katsomme valoisin mielin tulevaisuutta onhan yhdeksän vuoden piinaava rääkki meidän lapsen kohdalta ohi sääliksi tosin käy niitä jotka ovat nyt kiusattuja mutta vanhempien kannattaa taistella lapsien puolesta yhtä paljon kuin me ja kuunnella lasta sitä se todellinen välittäminen on ja lapsi kokee edes jonkun turvalliseksi elämässään.