Koulukiusaaminen on aina vanhempien syy ja vanhemmat voivat siihen aina vaikuttaa.

Pakko sanoa vielä että se ei liity mitenkään vanhempien piittaamattomuuteen tai asiaan puuttumattomuuteen tai mihinkään muuhunkaan jos ei vaihda koulua tai ota kotiopetukseen. Mikä ihmeen näkemys tällainen on, että se on vanhempien syy jos lasta kiusataan. Syytät vanhempia, jotka ovat tehneet KAIKKENSA niin kuin vain asian hyväksi voi kokonaisuuden kannalta ja lapsen kokonaishyvinvoinnin kannnalta tehdä. Kaikille ei ole parhaaksi tai edes mahdollisia samat ratkaisut.

 

juu-u.Mutta jos aikuinen ei asiasta tiedä mitään.Mua kiusattiin koko kouluajan eikä kukaan sitä huomannu ja ite en uskaltanu kellekään kertoo.Kiusaaminen oli henkistä.Vain ja ainoastaan.

Aivan. Lasten hyvinvoinnista huolehtimista on sekin, että he oppivat kotona puhumaan kaikista asioista ja heille puhutaan avoimesti asioista ja että he saavat tulla kuulluksi! Ei toki kaikesta ole aina helppo puhua, mutta uskon, että vanhempien esimerkillä on tässäkin suuri merkitys.

Heitämpä tässä sulle vastakysymyksen:'

Oletko itse ollut kiusattu?
Tiedätkö mitä se käytännssä kiusatusta tuntuu?
Miten kiusaajat uhkailevat?

Onko sinulla omakohtaista kokemusta vai miten osaat asiasta niin vakuuttavasti puhua??

Ei muuten, mielenkiinnosta vaan kun tunnut niin yleistävän kaiken.

 

Pakko sanoa vielä että se ei liity mitenkään vanhempien piittaamattomuuteen tai asiaan puuttumattomuuteen tai mihinkään muuhunkaan jos ei vaihda koulua tai ota kotiopetukseen. Mikä ihmeen näkemys tällainen on, että se on vanhempien syy jos lasta kiusataan. Syytät vanhempia, jotka ovat tehneet KAIKKENSA niin kuin vain asian hyväksi voi kokonaisuuden kannalta ja lapsen kokonaishyvinvoinnin kannnalta tehdä. Kaikille ei ole parhaaksi tai edes mahdollisia samat ratkaisut.

Kyllä totisesti se (lasten välinen) kiusaaminen on AINA vanhempien syy. Oli sitten kyseessä kiusaajan tai kiusatun vanhemmat. Kiusaajakin on yleensä pahoinvoiva lapsi ja niskavilloista voisin hänenkin vanhempiaan puistaa...!
Kiusatun vanhempien tehtävä on huolehtia, ettei lapsi hajoa käsiin!

 

Pakko sanoa vielä että se ei liity mitenkään vanhempien piittaamattomuuteen tai asiaan puuttumattomuuteen tai mihinkään muuhunkaan jos ei vaihda koulua tai ota kotiopetukseen. Mikä ihmeen näkemys tällainen on, että se on vanhempien syy jos lasta kiusataan. Syytät vanhempia, jotka ovat tehneet KAIKKENSA niin kuin vain asian hyväksi voi kokonaisuuden kannalta ja lapsen kokonaishyvinvoinnin kannnalta tehdä. Kaikille ei ole parhaaksi tai edes mahdollisia samat ratkaisut.

Kyllä totisesti se (lasten välinen) kiusaaminen on AINA vanhempien syy. Oli sitten kyseessä kiusaajan tai kiusatun vanhemmat. Kiusaajakin on yleensä pahoinvoiva lapsi ja niskavilloista voisin hänenkin vanhempiaan puistaa...!
Kiusatun vanhempien tehtävä on huolehtia, ettei lapsi hajoa käsiin!

Niin, on huolehdittu, ettei lapsi hajoa käsiin, mutta MITEN HELVETISSÄ SE KIUSAAMINEN ON MINUN SYYNI?

 

Ymmärrän aloittajan pointin. Tarkoitus hänellä ei varmaankaan ole väittää, että ainoa syyllinen kiusatun pahaan oloon on se, etteivät vanhemmat "tee mitään". Mutta on totta sekin, että jos lasta kiusataan ja asiaan on puututtu, eikä silti loppua ole näkyvissä, on aikuisen otettava tilanteesta vastuu.

On minusta kohtuutonta työntää lapsi päivästä toiseen sinne kouluun kiusattavaksi vain siksi, että kiusaajalle ei saa antaa periksi. Lapsi kuitenkin on usein jo tavallaan antanut periksi apua hakiessaan. Siihen saakkahan hän on yrittänyt hoitaa asian ja ollut välittämättä kiusaamisesta.

En nyt tarkoita, että kiusaajan pitäisi antaa vain olla, mutta mielestäni olisi ihan perusteltua ottaa lapsi esim. kotiopetukseen siihen saakka, että tilanne selviää. Vastentahtoinen koulunvaihto kiusaajalle ei ole ihan viikon juttu. Kun ei se ole käsittääkseni sitä silloinkaan, kun se tapahtuu vapaaehtoisesti. Täytyyhän kiusaajallakin olla joku oikeusturva - lapsihan hänkin vain on.

Vaikeita kysymyksiä, mutta ap:n pointti on kuitenkin totta. Aikuisen tehtävä on päättää, milloin liika on liikaa hänen oman lapsensa kohdalla. Vaikka se sotisikin hänen periaatteitaan vastaan. Ei pidä antaa enempää kuormaa kuin jaksaa kantaa.

Ja nyt sitten se syy, miksi kirjoitan harmaana, vaikka on nikkikin. Aiemmin ketjussa puhuttiin tuosta "hiljaisesta kiusaamisesta" ja joku kommentoi, että tähän sortuvat aikuisetkin.

Meidän työpaikallamme (melko pienessä työyhteisössä vieläpä) on yksi henkilö, jonka voisi sanoa olevan hiljaisen kiusaamisen kohteena. Minä itse taas olen tavallaan yksi kiusaajista. Kyseessä on henkilö, joka on persoonaltaan niin erikoinen, että muiden on hänen kanssaan vaikea olla tekemisissä. Pintapuolinen toimeen tuleminen ja hänen kanssaan työskenteleminen onnistuu, mutta muu sosiaalinen kanssakäyminen on vaikeaa.

Olen miettinyt usein, että minun pitäisi tehdä jotain ja yrittää olla hänen seurassaan enemmän, mutta kun en vain tunnu pystyvän. Olen ajautunut pisteeseen, jossa tämän henkilön ääni jo ärsyttää minua niin paljon, että yritän vältellä joutumista samaan huoneeseen hänen kanssaan. Tämähän ei sinänsä olisi ongelma, jos kaikki muutkin eivät toimisi samoin. Ja tarkoitan tosiaan kaikki.

Normaalit työtehtävät toki hoidetaan hänen kanssaan ja saatetaan jotain pinnallista rupatellakin, mutta kukaan ei esimerkiksi halua lähteä tämän henkilön kanssa lounaalle. Tähän on syynä se, että tämä henkilö ei puhu muusta kuin omasta terveydentilastaan, ruumiintoiminnoistaan, eritteistään yms. Jos keskustelua yrittää kääntää johonkin muuhun asiaan, se kääntyy pikaisesti takaisin "pääasiaan". Lisäksi tämä henkilö on usein poissa vedoten erilaisiin (yleensä vakaviin) sairauksiin, jotka sittemmin paljastuvat kuvitelluiksi, minkä hän kyllä itsekin auliisti kertoo. Tämä tietysti kuormittaa muita ja on siksi omiaan ärsyttämään.

Lisäksi tällä henkilöllä on erittäin kova ja kimeä ääni ja epämiellyttävä tapa aloittaa puhuminen kesken toisen ihmisen lauseen. Yleensä ihan muusta aiheesta, kuin mistä muut ovat puhumassa. Jos yrittää keskeyttää, hän vain nostaa volyymia. Ravintolassa ihmiset kääntyvät katsomaan pöytäämme ja vilkuilevat ohi kulkiessaan.

Tämä kaikki ei varmasti ole hänen omaa syytään. Hän vain on sellainen luonne ja hänellä on sellainen ääni ja sellaiset mielenkiinnon kohteet. Minua nämä asiat vaivaavat todella paljon ja välttelen siksi tämän henkilön seuraa. Muut tekevät samoin samasta syystä. Jätämme siis tämän henkilön ulkopuolelle. Olemme kiusaajia.

Mikä siis avuksi? Kenen pitää vaihtaa työpaikkaa? Kuka voi aloittaa tilanteen purkamisen?

Tilanne voi olla sama koulussa.

Ei, kyllä koulussa usein kiusataan parhaita oppilaita, joissa on jotain kadehtimista, hiljaisia ja reiluja, ei vammaisia, kuten tuo työtoverisi.

Ja mielestäni hänen kanssa voi olla ihan normaalisti, tai jos on normaaliälyinen, eikö voi sanoa, että miksi puhuu aina sairauksistaan?

Ja normaalisti rupattelette, joten eihän se sinällään niin kiusaamista ja eristämistä ole, jos normaalisti juttelette hänelle.

 

Olen aloittajan kanssa eri mieltä. Ei ole uhrin vanhempien syy, että lasta kiusataan.

se on kiusaajan, eli aloittajan kaltaisten syy, jotka syyllistävät ja etsivät vikoja uhrista.

 

Pakko sanoa vielä että se ei liity mitenkään vanhempien piittaamattomuuteen tai asiaan puuttumattomuuteen tai mihinkään muuhunkaan jos ei vaihda koulua tai ota kotiopetukseen. Mikä ihmeen näkemys tällainen on, että se on vanhempien syy jos lasta kiusataan. Syytät vanhempia, jotka ovat tehneet KAIKKENSA niin kuin vain asian hyväksi voi kokonaisuuden kannalta ja lapsen kokonaishyvinvoinnin kannnalta tehdä. Kaikille ei ole parhaaksi tai edes mahdollisia samat ratkaisut.

Kyllä totisesti se (lasten välinen) kiusaaminen on AINA vanhempien syy. Oli sitten kyseessä kiusaajan tai kiusatun vanhemmat. Kiusaajakin on yleensä pahoinvoiva lapsi ja niskavilloista voisin hänenkin vanhempiaan puistaa...!
Kiusatun vanhempien tehtävä on huolehtia, ettei lapsi hajoa käsiin!

Niin, on huolehdittu, ettei lapsi hajoa käsiin, mutta MITEN HELVETISSÄ SE KIUSAAMINEN ON MINUN SYYNI?

Sinä annat toisten kiusata lastasi. En epäile, ettetkö ole yrittänyt tehdä mitään sen eteen, että kiusaaminen loppuisi, mutta tarpeeksi et ole tehnyt jos lasta yhä kiusataan! Kuten jo aiemmin sanoin, kiusaajan vanhemmat ovat vastuussa kiusaamisesta, mutta kiusatun vanhemmat kiusatun hyvinvoinnista ja jos ei kiusaajan puolelta asiaa saada kuriin, on kiusatun puolelta laitettava piste asialle, ennen kuin lapsi on ihan rikki ja hänen elämä hajallaan!
On aivan turhaa itkeä sitä, että lapseni kärsii, jos hänet päivä toisensa jälkeen työnnät kouluun, jossa häntä kiusataan.

 

Olen aloittajan kanssa eri mieltä. Ei ole uhrin vanhempien syy, että lasta kiusataan.

se on kiusaajan, eli aloittajan kaltaisten syy, jotka syyllistävät ja etsivät vikoja uhrista.

Näin on.

 

Olen aloittajan kanssa eri mieltä. Ei ole uhrin vanhempien syy, että lasta kiusataan.

se on kiusaajan, eli aloittajan kaltaisten syy, jotka syyllistävät ja etsivät vikoja uhrista.

Kiusaaminen sinänsä ei ole kiusatun vanhempien syy, mutta kiusatun vanhempien syy on siinä vaiheessa, kun kiusaajaa ei saada kuriin=kiusaamista vain vierestä seurataan, eikä tehdä sille loppua!
Jos minä olen kiusaaja, niin sinä olet joulupukki.

 

Olen aloittajan kanssa eri mieltä. Ei ole uhrin vanhempien syy, että lasta kiusataan.

se on kiusaajan, eli aloittajan kaltaisten syy, jotka syyllistävät ja etsivät vikoja uhrista.

Näin on.

Siis toisin sanoen: meidän Pekkaa kiusataan, mutta kun kiusaajaa ei saada kuriin, täytyy sitten vain antaa Pekan kärsiä ja itkeä ja katsoa kun hän käy kohti tuhoaan!?? NÄINKÖ??? Oletteko ihan hulluja?

 

Pakko sanoa vielä että se ei liity mitenkään vanhempien piittaamattomuuteen tai asiaan puuttumattomuuteen tai mihinkään muuhunkaan jos ei vaihda koulua tai ota kotiopetukseen. Mikä ihmeen näkemys tällainen on, että se on vanhempien syy jos lasta kiusataan. Syytät vanhempia, jotka ovat tehneet KAIKKENSA niin kuin vain asian hyväksi voi kokonaisuuden kannalta ja lapsen kokonaishyvinvoinnin kannnalta tehdä. Kaikille ei ole parhaaksi tai edes mahdollisia samat ratkaisut.

Kyllä totisesti se (lasten välinen) kiusaaminen on AINA vanhempien syy. Oli sitten kyseessä kiusaajan tai kiusatun vanhemmat. Kiusaajakin on yleensä pahoinvoiva lapsi ja niskavilloista voisin hänenkin vanhempiaan puistaa...!
Kiusatun vanhempien tehtävä on huolehtia, ettei lapsi hajoa käsiin!

Niin, on huolehdittu, ettei lapsi hajoa käsiin, mutta MITEN HELVETISSÄ SE KIUSAAMINEN ON MINUN SYYNI?

Sinä annat toisten kiusata lastasi. En epäile, ettetkö ole yrittänyt tehdä mitään sen eteen, että kiusaaminen loppuisi, mutta tarpeeksi et ole tehnyt jos lasta yhä kiusataan! Kuten jo aiemmin sanoin, kiusaajan vanhemmat ovat vastuussa kiusaamisesta, mutta kiusatun vanhemmat kiusatun hyvinvoinnista ja jos ei kiusaajan puolelta asiaa saada kuriin, on kiusatun puolelta laitettava piste asialle, ennen kuin lapsi on ihan rikki ja hänen elämä hajallaan!
On aivan turhaa itkeä sitä, että lapseni kärsii, jos hänet päivä toisensa jälkeen työnnät kouluun, jossa häntä kiusataan.

Onko sinulla ymmärryksessä jotain poikkeavaa? Kysyn tätä nyt ihan hyvällä tahdolla. Sanoinhan jo, että kolmas koulu on nyt menossa ja lapsi on vielä ala-aste iässä. Lisään vielä, että kotonakin on välillä oltu. Kaikki mahdollinen on tehty. Mutta, kiusata voi koulun ulkopuolellakin. Kiusaaja voi vaania jo valmiiksi odottamassa, kun astut kotiovesta ulos. Ymmärrätkö? Ei lasta voi erottaa ikätovereistaan ja kavereistaan ja ulkomaailmasta ja yhteiskunnasta ja lista on loputon. Ei lasta voi yksinkertaisesti vaatia olemaan loppuelämäänsä kotona sisällä. Varsinkin kun kyse on erityislapsesta joka tarvitsee kanssakäymistä ikäistensä seurassa oppiakseen tiettyjä asioita. Ymmärsitkö? Vai mitä vielä olisi pitänyt tehdä? MIten tämä on minun vikani? Lisään vielä, että tällä hetkellä ei taas kiusata, kun sain uuden kiusaajan aisoihin.

 

Pakko sanoa vielä että se ei liity mitenkään vanhempien piittaamattomuuteen tai asiaan puuttumattomuuteen tai mihinkään muuhunkaan jos ei vaihda koulua tai ota kotiopetukseen. Mikä ihmeen näkemys tällainen on, että se on vanhempien syy jos lasta kiusataan. Syytät vanhempia, jotka ovat tehneet KAIKKENSA niin kuin vain asian hyväksi voi kokonaisuuden kannalta ja lapsen kokonaishyvinvoinnin kannnalta tehdä. Kaikille ei ole parhaaksi tai edes mahdollisia samat ratkaisut.

Kyllä totisesti se (lasten välinen) kiusaaminen on AINA vanhempien syy. Oli sitten kyseessä kiusaajan tai kiusatun vanhemmat. Kiusaajakin on yleensä pahoinvoiva lapsi ja niskavilloista voisin hänenkin vanhempiaan puistaa...!
Kiusatun vanhempien tehtävä on huolehtia, ettei lapsi hajoa käsiin!

Niin, on huolehdittu, ettei lapsi hajoa käsiin, mutta MITEN HELVETISSÄ SE KIUSAAMINEN ON MINUN SYYNI?

Sinä annat toisten kiusata lastasi. En epäile, ettetkö ole yrittänyt tehdä mitään sen eteen, että kiusaaminen loppuisi, mutta tarpeeksi et ole tehnyt jos lasta yhä kiusataan! Kuten jo aiemmin sanoin, kiusaajan vanhemmat ovat vastuussa kiusaamisesta, mutta kiusatun vanhemmat kiusatun hyvinvoinnista ja jos ei kiusaajan puolelta asiaa saada kuriin, on kiusatun puolelta laitettava piste asialle, ennen kuin lapsi on ihan rikki ja hänen elämä hajallaan!
On aivan turhaa itkeä sitä, että lapseni kärsii, jos hänet päivä toisensa jälkeen työnnät kouluun, jossa häntä kiusataan.

Onko sinulla ymmärryksessä jotain poikkeavaa? Kysyn tätä nyt ihan hyvällä tahdolla. Sanoinhan jo, että kolmas koulu on nyt menossa ja lapsi on vielä ala-aste iässä. Lisään vielä, että kotonakin on välillä oltu. Kaikki mahdollinen on tehty. Mutta, kiusata voi koulun ulkopuolellakin. Kiusaaja voi vaania jo valmiiksi odottamassa, kun astut kotiovesta ulos. Ymmärrätkö? Ei lasta voi erottaa ikätovereistaan ja kavereistaan ja ulkomaailmasta ja yhteiskunnasta ja lista on loputon. Ei lasta voi yksinkertaisesti vaatia olemaan loppuelämäänsä kotona sisällä. Varsinkin kun kyse on erityislapsesta joka tarvitsee kanssakäymistä ikäistensä seurassa oppiakseen tiettyjä asioita. Ymmärsitkö? Vai mitä vielä olisi pitänyt tehdä? MIten tämä on minun vikani? Lisään vielä, että tällä hetkellä ei taas kiusata, kun sain uuden kiusaajan aisoihin.

Nämä kaikki kolme koulua on ilmeisesti samalla paikkakunnalla kuitenkin, sillä kiusaajat vaanivat siellä nurkkien takana? Sinuna oisin viimeistään siinä toisen koulun osottauduttua paskaksi lähetenyt maisemista. Siis kauemmas siitä kaikesta! Ikätovereita ja kavereita voi olla muuallakin.
Ja kyllä: mieluummin vaikka sitten eristän lapseni koko koulumaailmasta, kuin annan hänen kärsiä ja hajota. Kavereita ja ikätovereita voi saada monella muullakin tapaa, kuin koulun kautta.

 

[

Ei, kyllä koulussa usein kiusataan parhaita oppilaita, joissa on jotain kadehtimista, hiljaisia ja reiluja, ei vammaisia, kuten tuo työtoverisi.

Ja mielestäni hänen kanssa voi olla ihan normaalisti, tai jos on normaaliälyinen, eikö voi sanoa, että miksi puhuu aina sairauksistaan?

Ja normaalisti rupattelette, joten eihän se sinällään niin kiusaamista ja eristämistä ole, jos normaalisti juttelette hänelle.

Kyllähän me juttelemme, jos työtilanteessa jotain asiaa tulee.

Mutta kyllä minä ainakin menen esimerkiksi kahville vasta sitten, kun tämä henkilö on jo käynyt. Tai lähden lounaalle etuajassa, jos tiedän, että tämä henkilö on lähdössä samaan aikaan. Ja samaa tekevät muutkin.

Onhan se kiusaamista, vaikka miten haluaisi ymmärtää.

On tämä henkilö käsittääkseni ihan normaaliälyinen - onpahan vaan aika erikoinen persoona, enkä todellakaan hänen seuraansa hakeudu vaikka joskus joudunkin. Toki tuosta sairausasiasta on yritetty sanoa - etenkin kun erilaisten eritteiden kuvailu aiheuttaa osalle ruokapöydässä ruokahaluttomuutta. Mutta kun ei vaan osaa lopettaa. Tämä on hänen ikioma kiinnostuksen kohteensa.

Mitä tulee tuohon väittämääsi koulussa kiusatuista, niin koulussa voi joutua kiusatuksi tuollainen kertomasi kaltainen oppilas. Mutta niin voi käydä myös kenelle tahansa muullekin. Tuttavani lapsi kärsi kiusaamisesta koulunvaihtoon asti. Uudessa koulussa hänelle pystyttiin järjestämään paikka pienluokasta ja myöhemmin todettiinkin Aspergerin syndrooma.

Kiusaamisen syy oli tässä tapauksessa todella hankala käytös muita kohtaan. Lapsi puhui toisten päälle, korjaili toisten vastauksia kesken tunnin, saattoi jankuttaa omaa asiaansa ymmärtämättä, ettei ketään enää kiinnosta ja niin edelleen. Muistutti muuten aika lailla tuota työkaveriani, kun nyt asiaa ajattelen...

Toisessa tuttavaperheessäni on myös Asperger-lapsi. Hänen tapauksessaan koulukiusaaminen edelleen jatkuu. Vanhemmat ovat ottaneet sellaisen asenteen, että muiden täytyy ymmärtää, että heidän lapsensa nyt vaan on erilainen. Muut lapset vaan eivät tahdo millään ymmärtää, että yksi luokkatoveri saattaa töksäytellä heille miltei mitä tahansa. Puhutaan nyt lapsesta, joka 10-vuotis syntymäpäivilleen teki kutsut, joissa luki, että jos et tule niin tapan.

Näiden lasten ero tänä päivänä on se, että toinen menestyy elämässään hyvin ja huolimatta erityisvaikeudestaan, tulee normaalisti toimeen ihmisten kanssa. On työelämässä ja viihtyy hyvin. Hän on opetellut mallit, joiden tietää toimivan. Osaa toimia muiden kanssa, vaikkei se hänelle ole sisäsyntyisesti mahdollista.

Toinen on koulukiusattu teini, joka mm. pyrkii opettamaan minun lapsilleni, että hänellä on oikeus alistaa, koska on vahvempi ja koska maailma ei ole reilu. Hän kokee olevansa friikki ja on siitä tavallaan jopa ylpeä. Kaikki, jotka eivät ole friikkejä ovat homoja ja huoria. Tämän hän avoimesti kertoo kenelle vaan. Normaalia sosiaalista kanssakäymistä ei ole. Pienluokalle eivät vanhemmat halua laittaa - saati nyt mihinkään terapiaan.

No, ot:han tämä meni ja pitkälle, mutta näitä nyt tässä pohdiskelin...

 

Pakko sanoa vielä että se ei liity mitenkään vanhempien piittaamattomuuteen tai asiaan puuttumattomuuteen tai mihinkään muuhunkaan jos ei vaihda koulua tai ota kotiopetukseen. Mikä ihmeen näkemys tällainen on, että se on vanhempien syy jos lasta kiusataan. Syytät vanhempia, jotka ovat tehneet KAIKKENSA niin kuin vain asian hyväksi voi kokonaisuuden kannalta ja lapsen kokonaishyvinvoinnin kannnalta tehdä. Kaikille ei ole parhaaksi tai edes mahdollisia samat ratkaisut.

Kyllä totisesti se (lasten välinen) kiusaaminen on AINA vanhempien syy. Oli sitten kyseessä kiusaajan tai kiusatun vanhemmat. Kiusaajakin on yleensä pahoinvoiva lapsi ja niskavilloista voisin hänenkin vanhempiaan puistaa...!
Kiusatun vanhempien tehtävä on huolehtia, ettei lapsi hajoa käsiin!

Niin, on huolehdittu, ettei lapsi hajoa käsiin, mutta MITEN HELVETISSÄ SE KIUSAAMINEN ON MINUN SYYNI?

Sinä annat toisten kiusata lastasi. En epäile, ettetkö ole yrittänyt tehdä mitään sen eteen, että kiusaaminen loppuisi, mutta tarpeeksi et ole tehnyt jos lasta yhä kiusataan! Kuten jo aiemmin sanoin, kiusaajan vanhemmat ovat vastuussa kiusaamisesta, mutta kiusatun vanhemmat kiusatun hyvinvoinnista ja jos ei kiusaajan puolelta asiaa saada kuriin, on kiusatun puolelta laitettava piste asialle, ennen kuin lapsi on ihan rikki ja hänen elämä hajallaan!
On aivan turhaa itkeä sitä, että lapseni kärsii, jos hänet päivä toisensa jälkeen työnnät kouluun, jossa häntä kiusataan.

Onko sinulla ymmärryksessä jotain poikkeavaa? Kysyn tätä nyt ihan hyvällä tahdolla. Sanoinhan jo, että kolmas koulu on nyt menossa ja lapsi on vielä ala-aste iässä. Lisään vielä, että kotonakin on välillä oltu. Kaikki mahdollinen on tehty. Mutta, kiusata voi koulun ulkopuolellakin. Kiusaaja voi vaania jo valmiiksi odottamassa, kun astut kotiovesta ulos. Ymmärrätkö? Ei lasta voi erottaa ikätovereistaan ja kavereistaan ja ulkomaailmasta ja yhteiskunnasta ja lista on loputon. Ei lasta voi yksinkertaisesti vaatia olemaan loppuelämäänsä kotona sisällä. Varsinkin kun kyse on erityislapsesta joka tarvitsee kanssakäymistä ikäistensä seurassa oppiakseen tiettyjä asioita. Ymmärsitkö? Vai mitä vielä olisi pitänyt tehdä? MIten tämä on minun vikani? Lisään vielä, että tällä hetkellä ei taas kiusata, kun sain uuden kiusaajan aisoihin.

Nämä kaikki kolme koulua on ilmeisesti samalla paikkakunnalla kuitenkin, sillä kiusaajat vaanivat siellä nurkkien takana? Sinuna oisin viimeistään siinä toisen koulun osottauduttua paskaksi lähetenyt maisemista. Siis kauemmas siitä kaikesta! Ikätovereita ja kavereita voi olla muuallakin.
Ja kyllä: mieluummin vaikka sitten eristän lapseni koko koulumaailmasta, kuin annan hänen kärsiä ja hajota. Kavereita ja ikätovereita voi saada monella muullakin tapaa, kuin koulun kautta.

Ei, kaikki koulut on kaukana toisistaan ja et selvästi ymmärrä tilannettamme. Lapsi tarvitsee luontaista kontaktia ikätovereihin, eikä osaa hakea sitä itse kauempaa/muualta jne. kuin koulusta ja pihapiirin/lähistön lapsista. Muualla käydään äidin avustamana, mutta sellainen toimita ei yksin riitä. Asioita pitää ajatella kokonaisuuden kannalta. Lapsi tarvitsee kuntoutusta, eikä siihen mikään toimintaterapia riitä vaan arjen kuntoutusta.

Ja tuolla ylempänä oli jotain puhetta keinoista. Se ei ole aina oikea ratkaisu, että kiusattu luovuttaa ja siirtyy vaan nimen omaan kiusaajan on siirryttävä! Jos kuria ei saada niin olkoot se sitten huostaanotto tai kiusaajille tarkoitettu/sopiva koulu, mutta kiusatulla on oikeus vaatia oikeuksiaan ja niiden toteutumista! Miksi vaahdota ja nähdä vaivaa huonompien keinojen puolesta, kun parempiakin on olemassa? Ja edelleen miten tämä on MINUN SYY?

 

Olen aloittajan kanssa eri mieltä. Ei ole uhrin vanhempien syy, että lasta kiusataan.

se on kiusaajan, eli aloittajan kaltaisten syy, jotka syyllistävät ja etsivät vikoja uhrista.

Näin on.

Siis toisin sanoen: meidän Pekkaa kiusataan, mutta kun kiusaajaa ei saada kuriin, täytyy sitten vain antaa Pekan kärsiä ja itkeä ja katsoa kun hän käy kohti tuhoaan!?? NÄINKÖ??? Oletteko ihan hulluja?

Asiat eivät ole mustavalkoisia.

 

[

Ei, kyllä koulussa usein kiusataan parhaita oppilaita, joissa on jotain kadehtimista, hiljaisia ja reiluja, ei vammaisia, kuten tuo työtoverisi.

Ja mielestäni hänen kanssa voi olla ihan normaalisti, tai jos on normaaliälyinen, eikö voi sanoa, että miksi puhuu aina sairauksistaan?

Ja normaalisti rupattelette, joten eihän se sinällään niin kiusaamista ja eristämistä ole, jos normaalisti juttelette hänelle.

Kyllähän me juttelemme, jos työtilanteessa jotain asiaa tulee.

Mutta kyllä minä ainakin menen esimerkiksi kahville vasta sitten, kun tämä henkilö on jo käynyt. Tai lähden lounaalle etuajassa, jos tiedän, että tämä henkilö on lähdössä samaan aikaan. Ja samaa tekevät muutkin.

Onhan se kiusaamista, vaikka miten haluaisi ymmärtää.

On tämä henkilö käsittääkseni ihan normaaliälyinen - onpahan vaan aika erikoinen persoona, enkä todellakaan hänen seuraansa hakeudu vaikka joskus joudunkin. Toki tuosta sairausasiasta on yritetty sanoa - etenkin kun erilaisten eritteiden kuvailu aiheuttaa osalle ruokapöydässä ruokahaluttomuutta. Mutta kun ei vaan osaa lopettaa. Tämä on hänen ikioma kiinnostuksen kohteensa.

Mitä tulee tuohon väittämääsi koulussa kiusatuista, niin koulussa voi joutua kiusatuksi tuollainen kertomasi kaltainen oppilas. Mutta niin voi käydä myös kenelle tahansa muullekin. Tuttavani lapsi kärsi kiusaamisesta koulunvaihtoon asti. Uudessa koulussa hänelle pystyttiin järjestämään paikka pienluokasta ja myöhemmin todettiinkin Aspergerin syndrooma.

Kiusaamisen syy oli tässä tapauksessa todella hankala käytös muita kohtaan. Lapsi puhui toisten päälle, korjaili toisten vastauksia kesken tunnin, saattoi jankuttaa omaa asiaansa ymmärtämättä, ettei ketään enää kiinnosta ja niin edelleen. Muistutti muuten aika lailla tuota työkaveriani, kun nyt asiaa ajattelen...

Toisessa tuttavaperheessäni on myös Asperger-lapsi. Hänen tapauksessaan koulukiusaaminen edelleen jatkuu. Vanhemmat ovat ottaneet sellaisen asenteen, että muiden täytyy ymmärtää, että heidän lapsensa nyt vaan on erilainen. Muut lapset vaan eivät tahdo millään ymmärtää, että yksi luokkatoveri saattaa töksäytellä heille miltei mitä tahansa. Puhutaan nyt lapsesta, joka 10-vuotis syntymäpäivilleen teki kutsut, joissa luki, että jos et tule niin tapan.

Näiden lasten ero tänä päivänä on se, että toinen menestyy elämässään hyvin ja huolimatta erityisvaikeudestaan, tulee normaalisti toimeen ihmisten kanssa. On työelämässä ja viihtyy hyvin. Hän on opetellut mallit, joiden tietää toimivan. Osaa toimia muiden kanssa, vaikkei se hänelle ole sisäsyntyisesti mahdollista.

Toinen on koulukiusattu teini, joka mm. pyrkii opettamaan minun lapsilleni, että hänellä on oikeus alistaa, koska on vahvempi ja koska maailma ei ole reilu. Hän kokee olevansa friikki ja on siitä tavallaan jopa ylpeä. Kaikki, jotka eivät ole friikkejä ovat homoja ja huoria. Tämän hän avoimesti kertoo kenelle vaan. Normaalia sosiaalista kanssakäymistä ei ole. Pienluokalle eivät vanhemmat halua laittaa - saati nyt mihinkään terapiaan.

No, ot:han tämä meni ja pitkälle, mutta näitä nyt tässä pohdiskelin...

Eli olet kiusaaja ja ylpeä siitä, kun kiusattu ei mielestäsi olet kuten muut, häntä saa kiusata?

 

En nyt oikein tajunnut, että mitä ap tarkoitti.
Että vika on kiusaajien vai kiusatun vanhemmissa?

Kyllä mun mielestä ne kiusaajat pitäis karkoittaa toiseen kouluun ja kiusatut saavat jatkaa vanhassa koulussaan.

 

[

Ei, kyllä koulussa usein kiusataan parhaita oppilaita, joissa on jotain kadehtimista, hiljaisia ja reiluja, ei vammaisia, kuten tuo työtoverisi.

Ja mielestäni hänen kanssa voi olla ihan normaalisti, tai jos on normaaliälyinen, eikö voi sanoa, että miksi puhuu aina sairauksistaan?

Ja normaalisti rupattelette, joten eihän se sinällään niin kiusaamista ja eristämistä ole, jos normaalisti juttelette hänelle.

Kyllähän me juttelemme, jos työtilanteessa jotain asiaa tulee.

Mutta kyllä minä ainakin menen esimerkiksi kahville vasta sitten, kun tämä henkilö on jo käynyt. Tai lähden lounaalle etuajassa, jos tiedän, että tämä henkilö on lähdössä samaan aikaan. Ja samaa tekevät muutkin.

Onhan se kiusaamista, vaikka miten haluaisi ymmärtää.

On tämä henkilö käsittääkseni ihan normaaliälyinen - onpahan vaan aika erikoinen persoona, enkä todellakaan hänen seuraansa hakeudu vaikka joskus joudunkin. Toki tuosta sairausasiasta on yritetty sanoa - etenkin kun erilaisten eritteiden kuvailu aiheuttaa osalle ruokapöydässä ruokahaluttomuutta. Mutta kun ei vaan osaa lopettaa. Tämä on hänen ikioma kiinnostuksen kohteensa.

Mitä tulee tuohon väittämääsi koulussa kiusatuista, niin koulussa voi joutua kiusatuksi tuollainen kertomasi kaltainen oppilas. Mutta niin voi käydä myös kenelle tahansa muullekin. Tuttavani lapsi kärsi kiusaamisesta koulunvaihtoon asti. Uudessa koulussa hänelle pystyttiin järjestämään paikka pienluokasta ja myöhemmin todettiinkin Aspergerin syndrooma.

Kiusaamisen syy oli tässä tapauksessa todella hankala käytös muita kohtaan. Lapsi puhui toisten päälle, korjaili toisten vastauksia kesken tunnin, saattoi jankuttaa omaa asiaansa ymmärtämättä, ettei ketään enää kiinnosta ja niin edelleen. Muistutti muuten aika lailla tuota työkaveriani, kun nyt asiaa ajattelen...

Toisessa tuttavaperheessäni on myös Asperger-lapsi. Hänen tapauksessaan koulukiusaaminen edelleen jatkuu. Vanhemmat ovat ottaneet sellaisen asenteen, että muiden täytyy ymmärtää, että heidän lapsensa nyt vaan on erilainen. Muut lapset vaan eivät tahdo millään ymmärtää, että yksi luokkatoveri saattaa töksäytellä heille miltei mitä tahansa. Puhutaan nyt lapsesta, joka 10-vuotis syntymäpäivilleen teki kutsut, joissa luki, että jos et tule niin tapan.

Näiden lasten ero tänä päivänä on se, että toinen menestyy elämässään hyvin ja huolimatta erityisvaikeudestaan, tulee normaalisti toimeen ihmisten kanssa. On työelämässä ja viihtyy hyvin. Hän on opetellut mallit, joiden tietää toimivan. Osaa toimia muiden kanssa, vaikkei se hänelle ole sisäsyntyisesti mahdollista.

Toinen on koulukiusattu teini, joka mm. pyrkii opettamaan minun lapsilleni, että hänellä on oikeus alistaa, koska on vahvempi ja koska maailma ei ole reilu. Hän kokee olevansa friikki ja on siitä tavallaan jopa ylpeä. Kaikki, jotka eivät ole friikkejä ovat homoja ja huoria. Tämän hän avoimesti kertoo kenelle vaan. Normaalia sosiaalista kanssakäymistä ei ole. Pienluokalle eivät vanhemmat halua laittaa - saati nyt mihinkään terapiaan.

No, ot:han tämä meni ja pitkälle, mutta näitä nyt tässä pohdiskelin...

Eli olet kiusaaja ja ylpeä siitä, kun kiusattu ei mielestäsi olet kuten muut, häntä saa kiusata?

Ei, vaan olen kiusaaja ja huolissani siitä. Toivoisin, että löytäisin itsestäni voimia parantaa tapani ja ymmärtää paremmin työkaveriani. Tässähän on lähinnä kyse siitä, että menen tässä asiassa siitä, missä aita on matalin. Pakoilen itselleni erittäin epämukavaa tilannetta.

Oikeutta kiusata ei tietysti ole kellään. Tilanne vaan on työyhteisössämme nyt päässyt tällaiseksi, eikä kukaan tunnu osaavan sitä korjata. En itseasiassa edes tiedä, kärsiikö työkaverimme tilanteesta, koskapa emme juurikaan puhu mistään muusta kuin työtehtävän vaatimat asiat.

Itse pyrin siihen, että olen koko ajan kohtelias ja asiallinen. Sen enempää en koe pystyväni tekemään.

Pointti oli tässä se, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Kiusaaja ei välttämättä ole kateellinen ja onneton ja kiusattu ei välttämättä ole hiljainen ja taitava. Joskus ihmisen epämiellyttävä käytös voi saada toiset välttelemään häntä. Niinkuin meillä on käynyt.

Pitäisikö mielestäsi meidän muiden nyt vaihtaa työpaikkaa? Vai pitäisikö meidän väkisin yrittää pitää tästä henkilöstä, vaikka emme pidä? Vai riittääkö kohteliaisuus ja asiallisuus, kun sen enempää ei halua tekemisissä olla? Henkilö itse ei pyynnöistä huolimatta ole käytöstään muuttanut, eikä kaikkia asioita edes pystyisi. Mutta kun edes jotain, niin tilanne kyllä helpottaisi.

Ehkä yritän tässä vähän sitäkin sanoa, että näissä keskusteluissa olisi hyvä muistaa se, että kiusatulla voi olla osansa kiusaamisen alkamiseen. Ehkä hän tarvitsisi apua siinä, miten kohdellaan muita. Jotta toisten olisi helpompi olla hänen kanssaan. Ei sitä nyt kokonaan itseään muuttaa pidä eikä kiusaamisesta uhria pidä syyttää, mutta on tapauksia, joissa uhrin oma käytös ei ole ollut siitä sovinnaisimmasta päästä.

 

Minä tulin vain katsomaan joko se vikani on mainittu, että missä tein väärin, kun syy on kerran minun. No ei tainnut sitten tulla sitä vastausta.

En ehdi lukea noita pitkiä tekstejäsi. Vilkaisin vain äkkiä päälisin puolin. Tuli mieleeni, että kumma kun en ole tavannut vielä yhtään ihmistä joka olisi ärsyttänyt niin, etten olisi toimeen tullut. Kaikista en tosiaan pidä, mutta asiallinen täytyy kaikille olla ja asiat pystyä hoitamaan eli tulemaan toimeen. Jos en josta kusta pidä, niin en silti sulkisi häntä mitenkään ulkopuolelle. Olisin ihan niin kuin muutoinkin töissä. Kulkisin kahvilla, kun kulkisin. En katso kuka siellä sattuu istumaan. Juttelen jos kiinnostaa. Jos ei niin luen vaikka lehteä. Jos toinen pulisee omiaan niin puliskoon. Kiusaamisena pitäisin jatkuvaa karttelemista ja yksin jättämistä, jos muut on yhdessä. Seläntakana puhumista jne. Sellaiseen ei tämä selkäranka taipuisi vaikka olisi kuinka hankala ihminen kyseessä.

 

Minä tulin vain katsomaan joko se vikani on mainittu, että missä tein väärin, kun syy on kerran minun. No ei tainnut sitten tulla sitä vastausta.

En ehdi lukea noita pitkiä tekstejäsi. Vilkaisin vain äkkiä päälisin puolin. Tuli mieleeni, että kumma kun en ole tavannut vielä yhtään ihmistä joka olisi ärsyttänyt niin, etten olisi toimeen tullut. Kaikista en tosiaan pidä, mutta asiallinen täytyy kaikille olla ja asiat pystyä hoitamaan eli tulemaan toimeen. Jos en josta kusta pidä, niin en silti sulkisi häntä mitenkään ulkopuolelle. Olisin ihan niin kuin muutoinkin töissä. Kulkisin kahvilla, kun kulkisin. En katso kuka siellä sattuu istumaan. Juttelen jos kiinnostaa. Jos ei niin luen vaikka lehteä. Jos toinen pulisee omiaan niin puliskoon. Kiusaamisena pitäisin jatkuvaa karttelemista ja yksin jättämistä, jos muut on yhdessä. Seläntakana puhumista jne. Sellaiseen ei tämä selkäranka taipuisi vaikka olisi kuinka hankala ihminen kyseessä.

peesi tälle. Kyllä tuo on selvää ilkeyttä ja kiusaamista mistä tuo pitkä teksti kertoo. eikä koulu kiusaamisessa ole tutkimusten mukaan kyse siitä, että kiusattu olisi erilainen, vaan kuka vaan voi joutua kiusatuksi. Usein sellainen, joka itse ei mene kiusaamaan muita. Eli on rehllinen, hieno ja suoraselkäinen.


Kyllä se on aina kiusaajan ilkeyttä ja pahuutta, jos eristää porukalla muista.

 

[

Ei, kyllä koulussa usein kiusataan parhaita oppilaita, joissa on jotain kadehtimista, hiljaisia ja reiluja, ei vammaisia, kuten tuo työtoverisi.

Ja mielestäni hänen kanssa voi olla ihan normaalisti, tai jos on normaaliälyinen, eikö voi sanoa, että miksi puhuu aina sairauksistaan?

Ja normaalisti rupattelette, joten eihän se sinällään niin kiusaamista ja eristämistä ole, jos normaalisti juttelette hänelle.

Kyllähän me juttelemme, jos työtilanteessa jotain asiaa tulee.

Mutta kyllä minä ainakin menen esimerkiksi kahville vasta sitten, kun tämä henkilö on jo käynyt. Tai lähden lounaalle etuajassa, jos tiedän, että tämä henkilö on lähdössä samaan aikaan. Ja samaa tekevät muutkin.

Onhan se kiusaamista, vaikka miten haluaisi ymmärtää.

On tämä henkilö käsittääkseni ihan normaaliälyinen - onpahan vaan aika erikoinen persoona, enkä todellakaan hänen seuraansa hakeudu vaikka joskus joudunkin. Toki tuosta sairausasiasta on yritetty sanoa - etenkin kun erilaisten eritteiden kuvailu aiheuttaa osalle ruokapöydässä ruokahaluttomuutta. Mutta kun ei vaan osaa lopettaa. Tämä on hänen ikioma kiinnostuksen kohteensa.

Mitä tulee tuohon väittämääsi koulussa kiusatuista, niin koulussa voi joutua kiusatuksi tuollainen kertomasi kaltainen oppilas. Mutta niin voi käydä myös kenelle tahansa muullekin. Tuttavani lapsi kärsi kiusaamisesta koulunvaihtoon asti. Uudessa koulussa hänelle pystyttiin järjestämään paikka pienluokasta ja myöhemmin todettiinkin Aspergerin syndrooma.

Kiusaamisen syy oli tässä tapauksessa todella hankala käytös muita kohtaan. Lapsi puhui toisten päälle, korjaili toisten vastauksia kesken tunnin, saattoi jankuttaa omaa asiaansa ymmärtämättä, ettei ketään enää kiinnosta ja niin edelleen. Muistutti muuten aika lailla tuota työkaveriani, kun nyt asiaa ajattelen...

Toisessa tuttavaperheessäni on myös Asperger-lapsi. Hänen tapauksessaan koulukiusaaminen edelleen jatkuu. Vanhemmat ovat ottaneet sellaisen asenteen, että muiden täytyy ymmärtää, että heidän lapsensa nyt vaan on erilainen. Muut lapset vaan eivät tahdo millään ymmärtää, että yksi luokkatoveri saattaa töksäytellä heille miltei mitä tahansa. Puhutaan nyt lapsesta, joka 10-vuotis syntymäpäivilleen teki kutsut, joissa luki, että jos et tule niin tapan.

Näiden lasten ero tänä päivänä on se, että toinen menestyy elämässään hyvin ja huolimatta erityisvaikeudestaan, tulee normaalisti toimeen ihmisten kanssa. On työelämässä ja viihtyy hyvin. Hän on opetellut mallit, joiden tietää toimivan. Osaa toimia muiden kanssa, vaikkei se hänelle ole sisäsyntyisesti mahdollista.

Toinen on koulukiusattu teini, joka mm. pyrkii opettamaan minun lapsilleni, että hänellä on oikeus alistaa, koska on vahvempi ja koska maailma ei ole reilu. Hän kokee olevansa friikki ja on siitä tavallaan jopa ylpeä. Kaikki, jotka eivät ole friikkejä ovat homoja ja huoria. Tämän hän avoimesti kertoo kenelle vaan. Normaalia sosiaalista kanssakäymistä ei ole. Pienluokalle eivät vanhemmat halua laittaa - saati nyt mihinkään terapiaan.

No, ot:han tämä meni ja pitkälle, mutta näitä nyt tässä pohdiskelin...

Eli olet kiusaaja ja ylpeä siitä, kun kiusattu ei mielestäsi olet kuten muut, häntä saa kiusata?

Ei, vaan olen kiusaaja ja huolissani siitä. Toivoisin, että löytäisin itsestäni voimia parantaa tapani ja ymmärtää paremmin työkaveriani. Tässähän on lähinnä kyse siitä, että menen tässä asiassa siitä, missä aita on matalin. Pakoilen itselleni erittäin epämukavaa tilannetta.

Oikeutta kiusata ei tietysti ole kellään. Tilanne vaan on työyhteisössämme nyt päässyt tällaiseksi, eikä kukaan tunnu osaavan sitä korjata. En itseasiassa edes tiedä, kärsiikö työkaverimme tilanteesta, koskapa emme juurikaan puhu mistään muusta kuin työtehtävän vaatimat asiat.

Itse pyrin siihen, että olen koko ajan kohtelias ja asiallinen. Sen enempää en koe pystyväni tekemään.

Pointti oli tässä se, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Kiusaaja ei välttämättä ole kateellinen ja onneton ja kiusattu ei välttämättä ole hiljainen ja taitava. Joskus ihmisen epämiellyttävä käytös voi saada toiset välttelemään häntä. Niinkuin meillä on käynyt.

Pitäisikö mielestäsi meidän muiden nyt vaihtaa työpaikkaa? Vai pitäisikö meidän väkisin yrittää pitää tästä henkilöstä, vaikka emme pidä? Vai riittääkö kohteliaisuus ja asiallisuus, kun sen enempää ei halua tekemisissä olla? Henkilö itse ei pyynnöistä huolimatta ole käytöstään muuttanut, eikä kaikkia asioita edes pystyisi. Mutta kun edes jotain, niin tilanne kyllä helpottaisi.

Ehkä yritän tässä vähän sitäkin sanoa, että näissä keskusteluissa olisi hyvä muistaa se, että kiusatulla voi olla osansa kiusaamisen alkamiseen. Ehkä hän tarvitsisi apua siinä, miten kohdellaan muita. Jotta toisten olisi helpompi olla hänen kanssaan. Ei sitä nyt kokonaan itseään muuttaa pidä eikä kiusaamisesta uhria pidä syyttää, mutta on tapauksia, joissa uhrin oma käytös ei ole ollut siitä sovinnaisimmasta päästä.

Et sinäkään ole täydellinen, ja sinussa voi olla ja todennäköisesti on paljon enemmä ällöttäviä piirteitä jotka joku toinen voi katsoa syyksi kiusata sinua ja eristää sinut joukosta.

Tuo on pas.kapuhetta, että yhden kanssa ei voi olla samaa aikaa syömässä. Sen on joku aloittanut ja muut mukana.

 

en kyllä lukenut koko ketjua...., mut herää heti kysymys, että onko ap:llä lapsia /kouluikäisiä lapsia? Jos on kokenut oman lapsen kohdalla koulukiusaamista, luulisi viestin sävyn olevan hyvin erilaisen. En usko, että yksikään vanhempi toivoo lapselleen koulukiusaamis/-kiusattu -kohtaloa. Se, milloin paljastuu koko karu totuus, on niin uskomaton tie, että jälkeenpäin voi vanhempana yleensä vain todeta, että miten voi olla mahdollista, etten tajunnut asiaa aiemmin.

Millainen idiootti syyllistää automaattisesti vanhempia välinpitämättömyydestä/ puuttumisen halusta?

 

eikä koulu kiusaamisessa ole tutkimusten mukaan kyse siitä, että kiusattu olisi erilainen, vaan kuka vaan voi joutua kiusatuksi. Usein sellainen, joka itse ei mene kiusaamaan muita. Eli on rehllinen, hieno ja suoraselkäinen.

Mä olen tästä eri mieltä, ja olisi mielenkiintoista nähdä ko. tutkimuksia. Mun mielestä kiusattu juuri on jollain tapaa erilainen - käyttäytyy eri tavalla, pukeutuu toisin, on arka, rillipää, lihava, laiha, tyhmä, fiksu... syitähän kiusaamiselle löytyy, mutta aina sille on joku syy. Enkä tosiaan tarkoita, että kiusattu olisi itse syyllinen kiusaamiseensa, vaan että jokin hänen ominaisuuksissaan tai ulkomuodossaan provosoi kiusaajia.

 

Tuo on pas.kapuhetta, että yhden kanssa ei voi olla samaa aikaa syömässä. Sen on joku aloittanut ja muut mukana.

Jos joku puhuu ruokapöydässä eritteistään, niin en mä voisi syödä siinä samaan aikaan. Eikös tämä ollutkin se pointti, jonka vuoksi tyypin kanssa ei tahdota ruokailla yhtä aikaa?

 

Jos kiusatusta ei löydy syytä niin sehän keksitään...

Tuo joka puhuu eritteistään on varmaan vähemmän kaivattua pöytäseuraa mutta ei kuitenkaan syy tulla eristetyksi. Voi hänelle sanoa sievästi mutta selvästi etteä ei puhu enää eritteistä silloin kun toiset syö. Menee ruokahalu. Muistuttaa sitten aina tarvittaessa.