Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
[
Ei, kyllä koulussa usein kiusataan parhaita oppilaita, joissa on jotain kadehtimista, hiljaisia ja reiluja, ei vammaisia, kuten tuo työtoverisi.
Ja mielestäni hänen kanssa voi olla ihan normaalisti, tai jos on normaaliälyinen, eikö voi sanoa, että miksi puhuu aina sairauksistaan?
Ja normaalisti rupattelette, joten eihän se sinällään niin kiusaamista ja eristämistä ole, jos normaalisti juttelette hänelle.
Kyllähän me juttelemme, jos työtilanteessa jotain asiaa tulee.
Mutta kyllä minä ainakin menen esimerkiksi kahville vasta sitten, kun tämä henkilö on jo käynyt. Tai lähden lounaalle etuajassa, jos tiedän, että tämä henkilö on lähdössä samaan aikaan. Ja samaa tekevät muutkin.
Onhan se kiusaamista, vaikka miten haluaisi ymmärtää.
On tämä henkilö käsittääkseni ihan normaaliälyinen - onpahan vaan aika erikoinen persoona, enkä todellakaan hänen seuraansa hakeudu vaikka joskus joudunkin. Toki tuosta sairausasiasta on yritetty sanoa - etenkin kun erilaisten eritteiden kuvailu aiheuttaa osalle ruokapöydässä ruokahaluttomuutta. Mutta kun ei vaan osaa lopettaa. Tämä on hänen ikioma kiinnostuksen kohteensa.
Mitä tulee tuohon väittämääsi koulussa kiusatuista, niin koulussa voi joutua kiusatuksi tuollainen kertomasi kaltainen oppilas. Mutta niin voi käydä myös kenelle tahansa muullekin. Tuttavani lapsi kärsi kiusaamisesta koulunvaihtoon asti. Uudessa koulussa hänelle pystyttiin järjestämään paikka pienluokasta ja myöhemmin todettiinkin Aspergerin syndrooma.
Kiusaamisen syy oli tässä tapauksessa todella hankala käytös muita kohtaan. Lapsi puhui toisten päälle, korjaili toisten vastauksia kesken tunnin, saattoi jankuttaa omaa asiaansa ymmärtämättä, ettei ketään enää kiinnosta ja niin edelleen. Muistutti muuten aika lailla tuota työkaveriani, kun nyt asiaa ajattelen...
Toisessa tuttavaperheessäni on myös Asperger-lapsi. Hänen tapauksessaan koulukiusaaminen edelleen jatkuu. Vanhemmat ovat ottaneet sellaisen asenteen, että muiden täytyy ymmärtää, että heidän lapsensa nyt vaan on erilainen. Muut lapset vaan eivät tahdo millään ymmärtää, että yksi luokkatoveri saattaa töksäytellä heille miltei mitä tahansa. Puhutaan nyt lapsesta, joka 10-vuotis syntymäpäivilleen teki kutsut, joissa luki, että jos et tule niin tapan.
Näiden lasten ero tänä päivänä on se, että toinen menestyy elämässään hyvin ja huolimatta erityisvaikeudestaan, tulee normaalisti toimeen ihmisten kanssa. On työelämässä ja viihtyy hyvin. Hän on opetellut mallit, joiden tietää toimivan. Osaa toimia muiden kanssa, vaikkei se hänelle ole sisäsyntyisesti mahdollista.
Toinen on koulukiusattu teini, joka mm. pyrkii opettamaan minun lapsilleni, että hänellä on oikeus alistaa, koska on vahvempi ja koska maailma ei ole reilu. Hän kokee olevansa friikki ja on siitä tavallaan jopa ylpeä. Kaikki, jotka eivät ole friikkejä ovat homoja ja huoria. Tämän hän avoimesti kertoo kenelle vaan. Normaalia sosiaalista kanssakäymistä ei ole. Pienluokalle eivät vanhemmat halua laittaa - saati nyt mihinkään terapiaan.
No, ot:han tämä meni ja pitkälle, mutta näitä nyt tässä pohdiskelin...