Koulukiusaaminen on aina vanhempien syy ja vanhemmat voivat siihen aina vaikuttaa.

Näihin koulukiusaamisjuttuihin törmää aivan liian usein.
Ja siihen kuinka "asialle ei voi mitään". Paskat.
En ymmärrä vanhempia, jotka antavat lastaan kiusata, enkä ymmärrä vanhempia, jotka tietävät, että lapsi on kiusaaja, eivätkä tee asialle mitään!
Järjetöntä.
Aikuinen aina VOI, jos tarpeeksi TAHTOO.
Tunnen suorastaan vihaa niitä vanhempia kohtaan, jotka ovat luovuttaneet tai jotka eivät ole koskaan edes yrittäneet mitään...antavat lapsena kärsiä.
On ihan turha vedota siihen, että on kaikkensa yrittänyt tai että kotiopetus tulisi kalliiksi...on turha odottaa, että kouluissa saataisiin tarvittava kuri ja järjestys, sitä päivää ei taatusti tule! Pahenee vain meno päivä päivältä.
Helppoa on sysätä vastuu opettajille tai viranomaisille, VANHEMPI on aina vastuussa lapsestaan, oli tilanne ja kuvio mikä tahansa! Toki voi olla vastuu muillakin, mutta ennenkaikkea vanhemmalla, aina ja ikuisesti.
Lasta ei totisesti ole pakko työntää kouluun, jossa häntä kiusataan, jossa hän kärsii ja hänen elämänsä murenee päivä päivältä! Ei taatusti ole pakko!
Vaikka se vaatisi sen ainoankin tienaajan kotiajäämistä, silti.
Köyhyys ei ole mitään verrattuna siihen, että lapsen elämä tuhoutuu ja lapsi kärsii. Eikä se välttämättä mitään köyhyyttä edes tarkoita.
Uskallan väittää, että näiden koulukiusaamistapausten, jotka vain jatkuvat ja jatkuvat -näiden takana on vanhempi, joka ei osaa/halua ottaa vastuutaan lapsesta tai joka on itsekäs ja pistää omat halunsa lapsen hyvinvoinnin edelle.

 

kyllä mä ennemmin lähettäisin ne kiusaajat pois koulusta ja vaatisin sitä.
se toimenpiteen ajan lapseni voisi olla kotona, mutta hänellä on oikeus mennä kouluun niin ettei kukaan häntä siellä kiusaa.
mä voisin viedä asian eteenpäin poliisille ja sosiaalihuollolle.

 

Näinpä, mutta mitä teet jos pienellä paikkakunnalla, pienessä koulussa lapsesi jätetään ulkopuolelle kaikista koulun ulkopuolisista kaverijutuista - ei kutsuja synttäreille yms???

Jos pienessä kylässä ei ole toista koulua ja koti on siellä kuitenkin??

 

kyllä mä ennemmin lähettäisin ne kiusaajat pois koulusta ja vaatisin sitä.
se toimenpiteen ajan lapseni voisi olla kotona, mutta hänellä on oikeus mennä kouluun niin ettei kukaan häntä siellä kiusaa.
mä voisin viedä asian eteenpäin poliisille ja sosiaalihuollolle.

Kyllä hänellä on oikeus joo. Mutta jos lapsi todella kärsii, vanhempi on sekopää, jos ei ymmärrä vaikka sitten ottaa lasta pois koulusta, sinnikkäästi vain puolustaa näitä oikeuksia, välittämättä siitä, että lapsi murenee käsiin siinä samalla!

 

Mua on kiusattu 3.luokasta peruskoulun loppuun asti. Ja uritin kyllä kertoa vanhemmilleni, tai oikeastaan äidille, mutta hän oli liian kiireinen uranainen, jolla ei ollu aikaa kiinnittää lapsen koulumenestykseen huomiota.
Kaverin äidille kerrottiin kaverin kans, ja vastaus oli, että rakkaudesta se hevonenkin potkii (!! ). Koulukuraattorin juttusille menin, mutta hänelle tuli sen 15minuutin aikana niin monta puhelua, etten saanut kerrotuksi asiaani.
Olin siis yksin. Ja kärisn kovasti.
En saanu mistään apuja, en vaikka olin valmis kertomaan ja pyytämään apua. Pointti on että vanhemmat, kuunnelkaa niitä teidän lapsia!!

 

Näinpä, mutta mitä teet jos pienellä paikkakunnalla, pienessä koulussa lapsesi jätetään ulkopuolelle kaikista koulun ulkopuolisista kaverijutuista - ei kutsuja synttäreille yms???

Jos pienessä kylässä ei ole toista koulua ja koti on siellä kuitenkin??

Jos kiusaaminen olisi vakavaa, koti ei olisi siellä kauaa.

 

Niin että hyväksytään vaan kiusaaminen, se kiusattuhan on jo niin alistettu, et viis siitä vaikka se revitään kavereiden keskeltä uusiin maisemiin :headwall:

 

Uskallan väittää, että näiden koulukiusaamistapausten, jotka vain jatkuvat ja jatkuvat -näiden takana on vanhempi, joka ei osaa/halua ottaa vastuutaan lapsesta.

Hyvin mahdollista. Kiusaajan puolelta siis.

 

Onko siis mielestäsi kotiopetus ratkaisu koulukiusaamiseen? Tekstistäsi saa jotenkin sen kuvan, että kaikkien kiusattujen tulisi siirtyä kotiopetukseen ja ongelma olisi sillä ratkaistu.

 

Näinpä, mutta mitä teet jos pienellä paikkakunnalla, pienessä koulussa lapsesi jätetään ulkopuolelle kaikista koulun ulkopuolisista kaverijutuista - ei kutsuja synttäreille yms???

Jos pienessä kylässä ei ole toista koulua ja koti on siellä kuitenkin??

Jos kiusaaminen olisi vakavaa, koti ei olisi siellä kauaa.

Huokaisen tässä kohti, kun tiedän ettei sitä kotia tavallinen köyhä kovin helposti voi vaihtaa, ei maisemaa ja työpaikkojakaan ajatus tietysti on kaunis..

 

mites oppivelvollisuus?
ja lapsen tahto olla koulussa?
pieni kylä jossa ei koulun vaihto mahdollisuutta...
eikä se kyllä ihan niinkään ole että töistä pois vaan jäädään ja mietitään sitten että mistäköhän leipä huomiseksi...
olen kaks ja puol vuotta taistellut.... itkenyt, tapellut, välillä meinannut jättää lapsen kotiin opettaa itse.... mutta kun se ei vaan ole niin yksinkertaista... ei vaan ole!
todennäköisesti ap:llä ei itsellään ole konkreettisia kokemuksia kyseisestä asiasta kun niin ehdoton olet...

 

joo ap kirjotus on vähän outo kyllä
siis lyhyesti sanottuna kiusatkaa vaan kyllä se kiusattu menee kotiopetukseen tai muuttaa toiseen kouluun, ja sitten otetaan hampaisiin seuraava uhri!!!!! |O
näinkö ap meinasit?

 

No huh huh tota ap:n kirjoitusta

 

joo ap kirjotus on vähän outo kyllä
siis lyhyesti sanottuna kiusatkaa vaan kyllä se kiusattu menee kotiopetukseen tai muuttaa toiseen kouluun, ja sitten otetaan hampaisiin seuraava uhri!!!!! |O
näinkö ap meinasit?

Just toltahan se kuulostaa. Ap:n teksti on muuten aivan totta ja tosi fiksusti kirjotettu, paitsi se et kiusatun pitäis jäädä koulusta pois. Kyllä se olis kiusaaja joka koulusta kenkää sais, jos se musta ois kiinni.

Kiusattujen vanhemmat, PUUTTUKAA! Ja kiusaajien vanhemmat, TEHKÄÄ LAPSILLENNE NYT P*RKELE JOTAIN!!!

nimim. aikoinaan kiusattu, nyt koulusa töissä (mahottomia lapsia kaitsemassa)

 

totta turiset!!

Näihin koulukiusaamisjuttuihin törmää aivan liian usein.



Ja siihen kuinka "asialle ei voi mitään". Paskat.
En ymmärrä vanhempia, jotka antavat lastaan kiusata, enkä ymmärrä vanhempia, jotka tietävät, että lapsi on kiusaaja, eivätkä tee asialle mitään!
Järjetöntä.
Aikuinen aina VOI, jos tarpeeksi TAHTOO.
Tunnen suorastaan vihaa niitä vanhempia kohtaan, jotka ovat luovuttaneet tai jotka eivät ole koskaan edes yrittäneet mitään...antavat lapsena kärsiä.
On ihan turha vedota siihen, että on kaikkensa yrittänyt tai että kotiopetus tulisi kalliiksi...on turha odottaa, että kouluissa saataisiin tarvittava kuri ja järjestys, sitä päivää ei taatusti tule! Pahenee vain meno päivä päivältä.
Helppoa on sysätä vastuu opettajille tai viranomaisille, VANHEMPI on aina vastuussa lapsestaan, oli tilanne ja kuvio mikä tahansa! Toki voi olla vastuu muillakin, mutta ennenkaikkea vanhemmalla, aina ja ikuisesti.
Lasta ei totisesti ole pakko työntää kouluun, jossa häntä kiusataan, jossa hän kärsii ja hänen elämänsä murenee päivä päivältä! Ei taatusti ole pakko!
Vaikka se vaatisi sen ainoankin tienaajan kotiajäämistä, silti.
Köyhyys ei ole mitään verrattuna siihen, että lapsen elämä tuhoutuu ja lapsi kärsii. Eikä se välttämättä mitään köyhyyttä edes tarkoita.
Uskallan väittää, että näiden koulukiusaamistapausten, jotka vain jatkuvat ja jatkuvat -näiden takana on vanhempi, joka ei osaa/halua ottaa vastuutaan lapsesta tai joka on itsekäs ja pistää omat halunsa lapsen hyvinvoinnin edelle.

 

kyllä mä ennemmin lähettäisin ne kiusaajat pois koulusta ja vaatisin sitä.
se toimenpiteen ajan lapseni voisi olla kotona, mutta hänellä on oikeus mennä kouluun niin ettei kukaan häntä siellä kiusaa.
mä voisin viedä asian eteenpäin poliisille ja sosiaalihuollolle.

Kyllä hänellä on oikeus joo. Mutta jos lapsi todella kärsii, vanhempi on sekopää, jos ei ymmärrä vaikka sitten ottaa lasta pois koulusta, sinnikkäästi vain puolustaa näitä oikeuksia, välittämättä siitä, että lapsi murenee käsiin siinä samalla!

Ja sit tää lapsi ois oppivelvollisuuden loppuun asti kotiopetuksessa ilman kavereita, kyllä sekin vois hajottaa...
kiusaajat pois koulusta!

 

tähän ketjuun olisi mielenkiintoista saada enemmän ajatuksia kiusattujen tai kiusaajien vanhemmilta, miten he ovat asiat kokeneet...

 

Olen ite ollu koulukiusattu 10 vuotta. Koulussa opettajat näki kiusaamisen mutta siihen ei puututtu koskaan. Vanhemmilleni en koskaan uskaltanu kertoa ku pelkäsin että alkaisivat syyttää mua asiasta. Että ei se aina ole vanhemmista kiinni. Koska aina vanhemmat ei edes tiedä. Mua kiusattiin ihan eka luokasta asti ja mun äiti ei tiedä vieläkään asiasta ja lähentelen jo kolmeakymmentä.

 

Täällä Ruotsissa on aloitettu uusi käytäntö kouluissa, eli jos kiusausta ei saada kuriin, niin kiusaajat pakotetaan vaihtamaan koulua. Eli heille tulee eteen muutto toiselle paikkakunnalle ja toiseen kouluun. Minusta se on aivan oikein, koulusta erottamisen uhka saattaa tuodakin jotain tuloksia, tuossa tapauksessa kun se on kiusaaja joka joutuu etsimään ne kaverit uudelleen ja sopeutumaan.

 

Täällä Ruotsissa on aloitettu uusi käytäntö kouluissa, eli jos kiusausta ei saada kuriin, niin kiusaajat pakotetaan vaihtamaan koulua. Eli heille tulee eteen muutto toiselle paikkakunnalle ja toiseen kouluun. Minusta se on aivan oikein, koulusta erottamisen uhka saattaa tuodakin jotain tuloksia, tuossa tapauksessa kun se on kiusaaja joka joutuu etsimään ne kaverit uudelleen ja sopeutumaan.

Munkin mielestä tämä on paljn parempi näin päin, kuin että se kiusattu joutuisi vaihtamaan koulua. Silloinhan annetaan se viesti, että vika on kiusatussa, hän ei sopeutunut kouluun. Ja kiusatun itsetunnolla hän saattaa helposti joutua seuraavassakin koulussa kiusatuksi.

Toisaalta, kaikista paras tilanne olisi tietenkn se, ettei kenenkään tarvitsisi vaihta koulua, vaan aikuiset osaisivat ohjata lapsia parempaan yhteistoimintaan. Aika kauhea ajatus on sekin, että jotkut huono-osaisista perheistä kotoisin olevat kiusaaja-lapset joutuisivat koulujen välisiksi heittopusseiksi...

 

Lasta ei totisesti ole pakko työntää kouluun, jossa häntä kiusataan, jossa hän kärsii ja hänen elämänsä murenee päivä päivältä! Ei taatusti ole pakko!
.

Jos kiusaamista ei saada kuriin kuin koulunavihdolla tai lapsen koulusta pois ottamisella, koulua vaihtaa se kiusaaja, eikä kiusattu.

 

Mua on kiusattu 3.luokasta peruskoulun loppuun asti. Ja uritin kyllä kertoa vanhemmilleni, tai oikeastaan äidille, mutta hän oli liian kiireinen uranainen, jolla ei ollu aikaa kiinnittää lapsen koulumenestykseen huomiota.
Kaverin äidille kerrottiin kaverin kans, ja vastaus oli, että rakkaudesta se hevonenkin potkii (!! ). Koulukuraattorin juttusille menin, mutta hänelle tuli sen 15minuutin aikana niin monta puhelua, etten saanut kerrotuksi asiaani.
Olin siis yksin. Ja kärisn kovasti.
En saanu mistään apuja, en vaikka olin valmis kertomaan ja pyytämään apua. Pointti on että vanhemmat, kuunnelkaa niitä teidän lapsia!!

tämä oli kuin pätkä minun elämästäni,ainoo että minä juttelin kuraattorin kanssa...virhe,jouduin sen jälkeen psykiatrille ja psykologille....tultiin koulussa siihen tulokseen että se minun vika että minua kiusataan...

 

Kyllä vanhempien tulee ja topakasti puuttua kiusaamiseen!
Minä ainakin saadessani tietää lapseni kiusaamisesta painelin luokan open juttusille ja samalla tahdoin rehtorin tilaisuuteen!
Lapsi salasi juttua aika kauan,mut kun seuraa lasta kyllä huomaa.
Olin töissä joten sekään ei ole puolustus ettei kerkiä!Jos välittää lapsesta ja saa tietoonsa kiusaamisen,ei väliä syyllisistä vaan asian on loputtava.Jokaisella on velvollisuus käydä koulua ja koululla velvollisuus taata koulurauha!Kyllä vanhempienkin tulee seurata kiusaamista,huomaahan sen jo kotona jos omalla lapsella on taipumusta sellaiseen! Jos tavan oppii jo pienenä tahtoo se jatkua isonakin ja jopa avioliitossa keljuiluna! Kiitos ei,en hyväksy milloinkaan!

 

Vanhempien ja opettajien tulee ehdottomasti puuttua, selvä se!

Ongelma vain on siinä, että mitä jos kiusaaminen on hiljaista syrjintää, ulkopuolelle jättämistä jne. Siihen on todella vaikea puuttua. Ketään ei voi pakottaa pitämään toisista, voi vain käskeä jättämään toinen rauhaan. Voi määrätä ottamaan mukaan, mutta yhteishenkeä ei voi ulkopuolinen luoda. Tarkoitan siis vaikkapa sitä, että opettaja ohjaa ulkopuolelle jääneen ryhmään mukaan, saattaa ryhmään kyllä päästä fyysisesti, mutta ei silti "kuulu porukkaan".

Jokainen voi tietysti pyrkiä kasvattamaan omia lapsiaan hyväksymään erilaisuutta ja tutustumaan avoimin mielin kaikenlaisiin ihmisiin. Kun vain joku keksisi takuuvarman lääkkeen kiusaamisen estämiseksi, niin olisin kyllä valmis investoimaan siihen!

 

Ongelma vain on siinä, että mitä jos kiusaaminen on hiljaista syrjintää, ulkopuolelle jättämistä jne. Siihen on todella vaikea puuttua. Ketään ei voi pakottaa pitämään toisista, voi vain käskeä jättämään toinen rauhaan. Voi määrätä ottamaan mukaan, mutta yhteishenkeä ei voi ulkopuolinen luoda. Tarkoitan siis vaikkapa sitä, että opettaja ohjaa ulkopuolelle jääneen ryhmään mukaan, saattaa ryhmään kyllä päästä fyysisesti, mutta ei silti "kuulu porukkaan".

Näinpä. Ja kun tommoseen syyllistyvät monesti aikuisetkin, ei ole vaikea keksiä mistä se esimerkki lähtee. :/