Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...

Heippa!

Adoptioinfossa kerrottiin todella rehellisesti adoptiosta ja siihen liittyvistä vaikeuksista. Kotimaan adoption jono on noin 5 vuotta, joten adoptioprosessiin kannattaa kuulemma ryhtyä viimeistään, kun toinen parista on enintään 35v, koska 40 vuotta on ikäraja suomessa adoptiovanhemmalle. Tulorajat ym. olivat noin suomalaista keskivertoa 2000 euroa kuussa/henk. ja tietty oli terveysvaatimukset ym. Tahattomasti lapsettomat ovat etusijalla, mutta hoidot eivät saa olla kesken prosessin aikana. Ymmärrän tuon kyllä, mutta en tiedä kielletäänkö ns. taviksia tulemasta raskaaksi kesken prosessin.... Suomalaiset vauvat ovat noin 8viikon ikäsiä. Biologiset vanhemmat ovat yleensä teinejä tai opiskelijoita, joiden elämäntilanteeseen vauva ei vielä sovi. Nämä vanhemmat saavat myös toivoa adoptioperheeltä esim. kotieläimiä, urheilullisuutta, maalla asumista, musikaalisuutta jne. ja nämä toiveet menee aina edelle, vaikka olisit jonottanut lasta kauemmin kuin joku toinen pariskunta. Eli yhteenvetona vaatimuksia on ja vähän pitää olla onneakin matkassa, jotta harrastukset ym. osuisi oikeaan. Tosin parasta suomalaisessa adoptiossa on se, että voi saada omakseen aivan pienen vauvan, jolle ei ole ehtinyt tulla niin suuria haavoja elämänpolulla.
Ulkomaan adoptiojono on noin 3 vuotta ja yläikäraja on 45vuotta. Ulkomaanadoptiossa adoptiolapset on suurin osa noin 2-3 vuotiaita tai vanhempia. Ulkomaanadoptiossa pitää ottaa tosiaan se huomioon, että lapsella on jo paljon huonoja kokemuksia ihmissuhteissa ja se vaikuttaa pitkälle. usein lapsilla saattaa olla myös joku krooninen sairaus jne. joka vaatii hoitoa alussa paljonkin. Ulkomaan adoptio maksaa 6000-12 000 euroa riippuen lapsen kotimaasta.

Infon jälkeen tuli vähän lamaantunut olo, kun sai tietää kaikki kriteerit ja todellisen kuvan asioista. Myös oli aika voimaton olo, kun ajatteli suomen adoptiota, jossa pitäisi jo suunnilleen alle kolmekymppisenä tietää olevansa tahattomasti lapseton ja käynyt kaikki hoidot läpi sekä olla vakkarityöpaikka ja muutenkin vakiintunut elämä. Biologiset teini vanhemmat, kun suomessa suosivat nuoria adoptiovanhempia...

Tästä kaikesta huolimatta olemme mieheni kanssa päätyneet ensin yrittämään kotimaista adoptiota, kun ikä vielä antaa periksi. Tosin, jos tässä päästään joskus lapsettomuushoitoihin niin sitten prosessi menee jäihin vähäksi aikaa. Ollaan kuitenkin myös valmiita hakemaan lasta ulkomailta ensisijaisesti 1-2 vuotiasta, vaikka prosessi kestäisi kauemmin.
Adoptio on ollut minulle aina yksi vaihtoehto, vaikka biologisia lapsia saisikin. Oma isäni on adoptoitu, joten on päässyt vierestä seuraamaan myös niitä aikuisen kipuiluja, kun etsitään niitä biologisia vanhempia...

No, mutta tätä tästä adoptioasiasta. Ylihuomenna menen lääkäriin hakemaan T-todistuksen liitteeksi hakupapereihin niin saadaan asia liikkeelle.

Mukavaa sunnuntaita!

 

Toiveikas, kiitos todella paljon tiedoista. On niin voimaton olo lähteä itse metsästämään infoa, kun kaikki asiat ovat niin levällään. Tarkentaisin vielä, että tuleeko molempien vanhempien olla alle 35 prosessin alkaessa vai riittääkö, että jompi kumpi on? Koska edellisessä tapauksessa meillä olisi jo kiire. Eikä vielä ole tehty muuta kuin hoidettu clomilla, järeämmäät jutut on vielä edessä....ja tähän kaikkeen on mennyt jo reilusti yli kolme vuotta! Uskomatonta. Nyt iski kyllä aika synkeä olo. :/ Tai ehkä ennemminkin realistinen.

Kesä, jeee!! Sä olet lomalla!! Nautihan ystäväinen siitä. Ja sitten uusin voimin raskautumaan.

Paljon jaksuja alkavalle viikolle kaikille. :heart:

 

Toiveikas,piti toivottamani paljon onnea adoptioprosessiin.
Ja tosiaan sinulla on aivan lähipiirissä asiasta kokemus.
Mukavaa, jos jaksat joskus kertoilla, kuinka kaikki etenee.

 

Moi moi

Kiva palata työmatkalta tänne teidän pariin.
Ovis meni eli nyt vaan odotellaan luomuihmettä (jälleen). En luonu tällä kertaa miehelle paineita enkä siis kertonut ovulaatiosta mitään. Mies nimittäin stressaa niin ettei pupuilusta tuu mitään joten parempi että vain minä stressaan että varmasti ollaan silloin kun suurinpiirtein pitää.

Täällä on paljon keskusteltu adoptiosta. Itekin olen sitä miettinyt mutta me ei miehen kanssa olla naimisissa. Eikö se olekin yksi kriteereistä? Toisaalta olen ajatellut sijaisperheeksi ryhtymistä mutta mies ei ole siitä hommasta niin kiinnostunut.

PeePeelle :hug:

Toiveikkaalle onnea adoptioprosessiin!!

Niin ja tosta terapiasta... Ade olet käyny parisuhdeterapiassa ja Mustaruusu menossa. Mä olen miettiny tota terapia-asiaa paljon. Olen välillä niin väsynyt tähän lapsettomuuteen että kaipaan ammattiapua ja tää lapsettomuus koettelee parisuhdettakin välillä todella rankasti. Minkälaiset teidän kokemukset ovat olleet terapiasta???

Mukavaa sunnuntaita!!!

 

Kiitos Toiveikkaalle tarkasta selostuksesta adoptioprosessin suhteen. Sekä onnea ja tsemppiä valitsemallenne tielle!

Totta vieköön itseäkin rupesi mietityttämään adoptio entistä enemmän. Ikä tulee tosiaan pian vastaan muista ongelmallisista asioista puhumattakaan. Satuin katsomaan perjataina vanhan Inhimillisen tekijän (olisko ollut helmikuulta), jossa haastateltiin adoptoitua, adoptiovanhempaa sekä Pelastakaa lapset ry:n edustajaa. Painavaa tekstiä.

Terapiasta on ollut täällä myös puhetta. Me käydään miehen kanssa molemmat paikallisella julkisen puolen terapeutilla (siis psyk. erik. lääkäri) ja täytyy sanoa, että on kannattanut. Ajatuksia saa ainakin jotenkin paremmin kasattua, ymmärtää omaa (pahaa) oloa paremmin jne.

PeePeelle pieni pyyntö; voitko laittaa mun päiviin kp 2/30...? E-pillerit aloitettu ja epämääräinen huonohko olo tuntuu jo kropassa...

Tsemppi Unelma-Anelmalle parin viikon piinailuun!

 

Huomenia!

Peepeelle suuret kiitokset että jaksat päivitellä listaa :heart:
Mä huomasin kans eilen että oltiin PeePee samoihin aikoihin linjoilla. Jos ei olisi ollu kiire niin olisin huhuilu sua reaaliaikaisee jutusteluun

Mua rupes nyt kiinnostamaan terapia-asia. Mutta jotenkin kynnys on liian korkea. Sen mä tiedän ettei mies lähe mukaan terapiaan. No toisaalta mieshän ei koe lapsettomuutta samalla tavalla kuin minä sillä hänellä on lapsi jo entuudestaan.

Apua, kello on jo noin paljon. Mun piti vaan tulla nettiin kattomaan bussin aikatauluja ja kuitenkin tulin tänne ekaksi. Kohta myöhästyn töistä.

Ootte niin tärkeitä :heart:

 

Huomenta ja hyvää uutta viikkoa kaikille!

Me ollaan käyty pari kertaa aikaisemmin terapeutilla, ja silloin siitä ei tuntunut olevan sanottavaa hyötyä. Meidän yksityisessä hoitopaikassa kuuluu terapia hoitojen hintaan, eli siellä saa käydä ihan niin usein kuin haluaa. Nyt meidän on ihan pakkokin käydä ainakin tuo kerta, koska luovutettujen solujen käyttöä varten vaaditaan ainakin yksi neuvontakäynti. Kuulostellaan nyt miltä tuntuu, käydäänkö sitten useampikin kerta vai ei. Mun mies aina vähän murisee vastaan, mutta kyllä se sitten kumminkin lähtee.

Adoptiosta on puhuttu: meiltä on se juna mennyt jo ohi, sillä miehellä on ikää jo 46 v. ja mullakin tulee 35 kohta täyteen. Lisäksi meistä kumpikaan ei voi kuvitella että ottaisimme ulkomaalaisen lapsen. Jos ei hoidot kohdallamme koskaan tuota tulosta niin sitten varmaan mietimme sijaisvanhemmuutta, siinä kun ei onneksi ole mtiään tiukkoja ikärajoja.

 

Tiistaita kaikille ja terveiset Väestöliitosta! =)

Jutusteltiin tänään tunti iki-ihanan lääkärimme kanssa keskenmenosta, hoidoista ja elämästä yleensä.. Meillä edetään nyt niin, että loppuvuoden syön Clomeja ja ihan joudutaan harrastamaan seksiä :headwall:
Tammikuussa sitten IVF. Ja Väestöliitolla nyt kuitenkin, vaikka jonoon päästiin myös julkiselle. Sitten tietysti julkiselle mennään ihan rahan takia, jos sellainen ihme sattuu, että jonotusaika lyhenee. (mitä tuskin tapahtuu)

Kivalta tuntuu, että asiat etenee.. vaikkakin koko selostus lääkkeiden sivuvaikutuksista, itse toimenpiteestä ja onnistumisprosenteista alkoi jo pelottaa. Mutta näillä mennään mitä on saatu.

Meiltä lääkärimme kyseli myös henkisen puolen voinnista ja terapian tarpeesta, mutta ollaan koettu kuitenkin hyväksi jutella keskenämme nämä asiat (ja myös kaikille ulkopuolisille, vaikkei niitä kiinnostaisi pätkääkään...) eikä näin tunneta tarvetta mihinkään istuntoihin.. -ainakanaan toistaiseksi.

Eli Peepee, tämä kierto vielä painellaan luomuna, ensi kiertoon voi sitten laittaa Clomit, mutta huhuilen siitä sitten erikseen.

:heart:

 

Iltaa

Täällä yksi vainoharhainen ja toiveikas. Kuvittelen jos jotakin raskausoireita. Eli alavatsakivut alkoivat sekä pientä kuumetta on tänä iltana. Nämä oireet johtuvat siitä viasta joka löytyy korvien välistä

No höppänä olen, että joka kierrolla luulen raskauden alkavan ja tunnen oireetkin. Mutta kuinkas ollakkaan eihän se raskaus alkanutkaan vaan kuukautiset. Joten piinaavat päivät edessä. Todella piinaavat. Tapeltiin äsken miehen kanssa niin että hän lähti eikä kuulemma takasin tule. Eli näin meillä tänä iltana.
Nyt tuli vaan omaa vuodatusta. Mieliala on sen kaltainen ettei nyt jaksaa keskittyä muuhun.

Pidän peukkuja teille kaikille!!!!!

 

Pikainen pistäytyminen illan ratoksi.

Tuli ihan hyvä mieli Emppu sun viestistä. Aivan ylellisen upeaa, että lekuri jaksoi olla kiinnostunut myös siitä henkisestä puolesta. Siis vaikka ette nyt terapiaan olekaan menossa. Teillä on nyt sitten suunnitelmat tehtynä ja pakollista seksiäkin luvassa

Ei vaan, eipä se ole naurun asia, ainakaan meillä. Olen ennenkin valitellut ja nyt taas, että kaikesta muusta rakkaudesta ja keskinäisestä huolenpidosta huolimatta intohimot on pahasti kateissa. Välillä revin asiasta enemmän kierroksia, välillä vähemmän. Olen aivan pohjattoman kyllästynyt kaikkeen pakolliseen intiimiin kanssakäymiseen ja niin on miehenikin. Toivon, ettei kukaan lääkäri enää ehdota meille Clomeja. Luulen, ettei kertakaikkiaan enää jakseta ryhtyä niihin. Toisaalta kamalan rankalta tuntuu sekin, että saataisiin 23.9. Naikkarilla lähinnä jonotuslappu koeputkihoitoon puolen vuoden jototusajalla. Ja niin kai siinä saattaa todella käydäkin. Äähh. Nyt tulee vaan kyllästynyttä tilitystä!

Unelma kysyit terapiasta. Me oltiin miesterapeutilla, jolla oli itsellä kokemusta lapsettomuudesta (ei kyllä tiedetty sitä käyntien alkaessa). Ei minunkaan mies niin kauhean innostunut ollut sinne menemään, mutta toisaalta se on tottunut siihen, että joku terapiakuvio on aina meneillään - ainakin mulla ja vähintään vyöhyketerapia. Itse käynnit teki hyvää, koska ne auttoi meitä tajuamaan toisiamme paremmin. Ja olihan se ylellistä, että joku keskittyy meihin ja meidän asioihin. Menisin uudestaankin ja epäilen, että tarvettakin voisi olla ainakin raskaampien hoitojen koittaessa.

Piti vielä sanoa Unelma, että nauti noista oireistasi!! Koskaan ei tiedä, milloin ne todella ovat siellä haarovälissä eikä pään sisällä... Sun lupaava nimimerkkisikin jo ansaitsisi olla ensimmäinen plussaaja tällä "uudella" porukalla - Miru ja Ennihän täältä jo ponkaisivat odotuspuolelle ja Kesällä on useampi lapsi. - Josta tuli mieleen, että miten Kesän hoitokuviot etenevät?!!

(.) Ei oviskipuja, ei mitään. Limis varmaan sulanut kokonaan pois.
Valivalivali. Oloa hankaloittaa myös se, että mulla on joku ruokatorven tulehdussysteemi meneillään. Vetäisin jo parin viikon kuurin ja nyt olen aloittamassa neljä viikkoa lisää.

Kiitos, kun saa valittaa.
:heart:

 

Paitsi että missä luuraa Toiveikas? Plussaamassa?!!

 

Heippa!

Jaahas täällä alkoi tänään menkat melkein viikon myöhässä, joten taas alkaa laskut alusta :ashamed:
No eipä tällä kerralla ollut kovin montaa mahdollisuutta edes onnistua, kun kerran oltiin kriittisinä päivinä. Toisaalta kertakin voi riittää, ainakin niin mulle on bilsan tunneilla sanottu Tosin mä en kyllä ole yhtään enää tuosta varma.
Mä kyllä tein raskaustestin jo viikon alussa ja se näytti negaa. Sitä vaan niin mielellään toivoo ihmettä tapahtuvaksi, mutta se ei vaan tule mun kohdalle... Kieltämättä nyt vähän harmittaa tai oikeastaan taas masentaa. Tänäänkin messuilla vaan näkyi isoja mahoja. Tällä hetkellä lohduttaa se tieto, että luultavasti viiden vuoden päästä viimeistää meilläkin voisi olla vauva, jos adoptio edes onnistuisi.
Jos ryhtyisi tällä välin, vaikka kasvattamaan niitä haikaroita...
Viikonloppuja kaikille ja kiitos, että täältä läheteltiin plussatuulia se merkitsee paljon!

 

Terehdys!
Vauhdikas viikko takana EU-tarkastuksineen takana.. onneksi kaikki on kunnossa, mutta kyllä nuo tarkastukset pelottaa ja ahdistaa kuitenkin.. etenkin kun tulivat ihan ilmoittamatta..

Ade kyseli... vipinästä huolimatta kontrolliultrassa käyty ja kp 21 alkaa jälleen sumuttelut, eli puolenkuun jälkeen.
Ajatus tökkii, luin kyllä kaikki mutta nyt ei muistu mitään mieleen.. temppiä ja jaksuja kaikille tarvitseville kuitenkin !

 

Heh, olipa mahtipontinen ja omanapainenkin aloitus. Mut mähän lupasin tulla iloisempien uutisten kanssa tänne ja nyt niitä on, nimittäin Prisman halpis-ovistikku näytti kohtuullisen vakuuttavaa viivaa. Eilen miehen palattua reissusta jo valmistelimmekin asiaa, mutta täytyneen tänään tai huomenna vielä viimeistellä.. Mä tosiaan sorruin noihin harakiritikkuihin, laadukkaammat vehkeet ovat niin älyttömän hintaisia ja haluan mieleuummin sijoittaa kaiken ylimääräisen rahan ensi viikon 4.vuotishääpäivämatkaan!!

Niin ja meillä ei siis ole mitään kontrollia näistä Clomeista. Mähän otin nämä ihan omin luvin, ei olla virallisesti hoidossa nyt missään, kuten muistatte tämän kapinallisen taustani?

[/b]Peepee, ikäviä sivuvaikutuksia noilla Zumeilla. En kyllä tunne tuotetta, mutta TUSKIN voi kolme tuntia asiaa nyt kaataa mihinkään. Ainahan ihmist unohtavat ja myöhästyvät lääkkeiden otosta ja tämä inhimillinen tekijä on varmasti huomioitu niiden valmistuksessa. Älä siskokulta ota siitä asiasta kovin paljon lisää painetta jookos, on muutenkiin paineita riittämiin tässä lapsentekosavotassa karskia ilmausta käyttääkseni. Sullakin kierron puoliväli häämöttää jo!

Piti vielä PeePee kommentoida, että samoin kiitos, tuntuu IHANALTA, etä jossain on ihmisiä, joille kaikki nämä intiimitkin kipeät asiat voi kertoa ja tietää jopa, että joku muukin kelailee samoja synkeitä ratoja toisinaan. Ei "normikaverit" voi mitenkään ymmärtää esimerkiksi tuota rakkauselämän haavoittuvuutta, kun on aikataulut ja paineet ja sitten extrapaineet päälle, jos ei jaksakaan tai pystykäänn niitä noudattamaan.

Toiveikas, kurjuus. Vielä kaksinverroin ikävämpää on juuri tuo, kun ensin toivoo ja sitten sitten odottelu pitkittyy, kunnes lopulta kaikki alkaa alusta. Onneksi sulla on perspektiiviä katsoa asiaa samalla hitusen pidemmälle ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Miten muuten oli, pitääkö siis molempien vanhempien olla alle 35 adoptioprosessin alkaessa vai riittääkö, että toinen on?

Kesä, huh mikä yllätysisku! Onneksi kaikki meni hyvin. Sumut siis lähenevät. Olkoon syksy suosiollinen ja hedelmällinen meidän rakkaalle maatalon emännälle!!

Noniin, nyt siivous-kauppa-rupeaman kimppuun. Toivon kovasti, että mun vatsalääkitys tehoaisi pian. On aika kurjat oltavat, kun mahaa kiertää, kivistää ja ruoansulatus on pielessä. Vaikka oon jättänyt jo kahvin, vähäisenkin tupakoinnin ja nauttinut tosi hillitysti alkoholia...okei okei, se pitäisi nyt jättää ihan kokonaan. :ashamed: Mutta asia kerrallaan kuntoon, nyt nautitaan oviksesta! :heart:

 

Sori sori.

 

Hei!

Tänne kuuluu vaihteeksi hyvää, nimittäin sain eilen verikokeen tuloksen ja mun koholla ollut FSH-arvo oli laskenut viitearvojen sisään. Muuta vikaa minussa ei toistaiseksi ole todettu kuin tuo FSH. Voi kun se nyt pysyisikin alhaalla! Mistään luomuihmeistä en kyllä edelleenkään haaveile, kun miehen vika eli vasta-aineet on ja pysyy. Mutta jos minulla olis kaikki kunnossa niin ehkä se parantaisi mahdollisuuksiamme onnistua seuraavassa hoidossa.

Tavallaan on kyllä helpottavaakin, ettei tartte edes haaveilla mistään luomuplussasta. Voin kuvitella miten stressaava oviksen bongailu ja petihommien oikea ajoittaminen voi olla. Mutta onhan se toisaalta taas aika karu tilanne tällainenkin, että juuri mitään luomusti tärppäämisen mahdollisuuksia ei ole. Puolensa siis molemmissa tilanteissa...

Adoptiosta ja ikärajoista: kotimaan adoptiosta en tiedä mitään, mutta ulkoman adoption osalta mulla on ollut sellainen käsitys että mitään tiettyä yläikärajaa ei ole, van se katsotaan niin että lapsen ja vanhemman ikäero ei saa olla yli 45 vuotta. Ja se katsotaan siitä, kumpi on vanhempi. Eli meillä olis jo tosi kiire asian kanssa kun mies on jo 46-v. Toisaalta ilmeisesti se ei kuitenkaan ole ihan ehdotonta noiden ikärajojen kanssa. katsokaapa tämä linkki:

http://www.kho.fi/paatokset/43883.htm

Tämän perusteella pitäisi siis huomattavasti vanhemmillakin olla mahdollisuus adoptioon jos vaan jaksaa asian puolesta taistella! Mä epäilen, että me ei jaksettais, vaan tähtäämme mieluummin sijaisvanhemmuuteen. Joku kyselikin asiasta, oliko se PeePee. Sijaisvanhemmuudesta löytyy TOSI huonosti tietoa netistä, ilmeisesti osa asioista on vaitiolovelvollisuuden alaistakin. Mutta tällainen sivusto ainakin on josta löytyy perustietoa aiheesta:

www.sijaisvanhemmaksi.fi

 

Huh, mikä työviikko takana. Tää viikko on mennyt töissä ja nukkuessa. Väsyttää vietävästi. Ja pientä lämpöä aina iltaisin. Olisikohan tärpännyt??? No se asia selvinnee ensi viikolla. Pelottaa kun nyt elättelee toiveita ett kuinkas sitten käykin jos vuodot alkavat. Mitenhän lujaa sitä tulee taas alas pilvilinnoista.

Mahtavaa Adeliini että ovulaatio löytyi vaikka sitä hieman epäilitkin. Peukut ja varpaat pystyssä, että tärppää!!! Kiihkeitä ovishetkiä teille!!!!

PeePee77: ei tosiaankaan kannata murehtia 3 tunnista. Vaikkakin ymmärrän sua ihan täysin. Mä noudatan aina ohjeita kirjaimellisesti ja murehdin jos myöhästyn 5 minuuttiakin. Zumea olen vain kerran käyttänyt viime syksynä, joten en muista ollenkaan mitä oireita itselläni oli. Se turvotus tuntuu olevan näissä kaikissa hoitoihin liittyvissä lääkkeissä ns. haittavaikutuksena.

Kesä-74: hyvä että selvisitte tarkastuksesta. Kaupunkilaistytölle siis mulle on uusi tieto, että maatiloille tehdään EU-tarkastuksia. Onko niitä usein ja mitä kaikkea ne katsovat?

Nyt täytyy lopetella ja lähteä vanhemmille kylään.

Hyvää sunnuntaita



:heart:

 

Heipsis!

Vettä satanut taas koko päivän joten aikaa istuksia koneellakin, kun ei puimaankaan pääse.. onneksi on se urakka jo kuitenkin puolivälissä.

Peepee, miulla molemmat passit oli luomukiertoon, mutta etenkin viimeisessä ivfssä tuli Suprecurit hönkästyä vähän miten sattuu, 4krt päivässä kyllä mutta ajat heitti melkein joka päivä ja hyvin tepsi jarrutus silti.. pregnylin kanssa oon yrittäny kyllä ajottaa pistämisen tarkkaan.

Unelma-Anelma.. kyllä juu tehdään eu-tarkastuksia. Meille tämä oli vuoden sisällä kolmas, sitä ennen oli vaan kaksi koko eu-aikana. Arvonnan perusteella(satunnaisotantaa) yleensä tulevat. Tai tietty jos on jotain syytä epäillä rikkomuksia tai laiminlyöntejä, niin kai sittenkin tulevat. Meillä on ollut eläintarkastuksia, eläinten lukumäärät ja niiden merkitseminen ja eläinsuojelutarkastus ja sitten viljelypinta-alatarkastus.. eläintarkastukset on miusta olleet helpompia kuin tuo peltopuolen tarkastus, kun siinä tarvii niin paljon kaikkia papereita kaivella esille. Eläintarkastuksiin on yleensä 48h ilmoitusaika ja peltotarkkeihin 2vk, mutta näköjään tulevat ilmoittamattakin.. mutta mikäs siinä kun on asiat ok, niin teretulemas vaan.

on: ovisnippailuita kehissä(tulee lyhyempi kierto), ärsyttävää kun tuntee kroppansa liiankin hyvin mutta mitä hyötyä siitä on, ei niin mitään.. no vajaa kaks viikkoa ja saa alkaa tositoimiin, lohduttaa kai se vähän, kun ei muuten ole mitään mahkuja.

nyt tarttee saada kofeiinia kehiin, silmä alkaa luppasta jo pelottavasti.. mukavaa sunnuntain jatkoa!

 

Tässä pitkän aikaa ajelehtineena yritän löytää joukkoa, johon kuuluisin. Keskenmenopuolella tunnen olevani jotenkin väärässä paikassa, vaikka takana on 5 keskenmenoa kahden ja puolen vuoden sisällä. Kaikki raskaudet ovat alkaneet luomusti ja melko helpostikin, mutta aina on saatu kylmää vettä niskaan viimeistään np-ultrassa. Miehellä on todettu ylimääräinen ns markkerikromosomi (mies itse täysin terve), joka ilmeisesti sotkee jotenkin sikiön kehitystä. Perinnöllisyysneuvonnassa meille sanottiin, että mahdollisuudet onnistuneeseen raskauteen ovat n 25%. Vaihtoehdoksi tarjottiin alkiodiagnostiikkaa ja siis IVF:ää. Keskenmenojen jälkeen olen jotenkin niin sisäisesti rikki, että en jaksaisi enää yhtään raskautta. Lapsi on kuitenkin ollut elämäni ainoa todellinen ja suuri haave. Itse olen jo pyöritellyt mielessäni adoptioajatusta, mutta mies ei halua edes keskustella siitä. Hoidot pelottavat ja erityisesti niiden seurauksena mahdollisesti alkava raskaus. Koen tulevani vain pahalle päälle ystävien kannustavista ja hyvää tarkoittavista kommenteista. Tuntuu siltä, että kukaan muu ei voi ymmärtää sisälläni kasvavaa pahaa oloa, kuin sellainen joka on joutunut kokemaan lapsettomuuteen liittyviä vaikeuksia. Ainakaan minua ei pahemmin lohduta, kun kolmen lapsen äiti sanoo, että kyllä tekin vielä joskus saatte sen oman nyytin. Silloin tekee vain mieli tiuskaista, että mistäs sinä sen tiedät.
Parisuhdekin alkaa olla aika kovilla kaiken jälkeen. Välillä tuntuu, että olen yksin koko lapsiasian kanssa. Mahdollinen hoitoihin lähtö kun on loppupeleissä minun päätökseni. Nyt kaipaisinkin henkistä tukea kokemuksia teiltä, jotka olette jo näiden asioiden kanssa painineet.

 

Moikka immeiset!

Ja aurinkoista viikon alkua! Johan se kesäkin vihdoin Suomeen koitti, tosin vain muutaman kuukauden jälkijunassa...

Ensiksi lämmin tervetulotoivotus Pöppikselle! Olen sanaton tilanteenne suhteen, varmasti raskasta aikaa. Meilläkin on takana kolme keskenmenoa, tosin varsinaista syytä ei ole löytynyt miehestä eikä minusta (jos huonoa siittiölaatua ei oteta huomioon, joka ei välttämättä km:a aiheuta). Meillä oli ensimmäinen ivf (icsi) viime keväänä eikä se ainakaan fyysisesti ollut sietämätöntä. Henkinen puoli onkin sitten toinen juttu. Onko teillä ollut adoption lisäksi keskustelua luovutetuista siittiöistä? Meillä aihe on juuri pohdinnassa ja ilmeisesti otetaan sekin vaihtoehto käyttöön, jos ei seuraavassa icsissä nappaa.
Tuo 25%:n onnistumismahdollisuus antaa kuitenkin toivoa, vaikka ymmärrän täysin senkin, että tuleva pelottaa huonojen kokemusten takia. Voisitko vielä keskustella miehesi kanssa muista vaihtoehdoista? Oletteko saaneet apua psykologilta tms? Sen luulisi ainakin jo kuuluvan kuvioon.
En tiedä, miten sinua rohkaisisin tai millaisia neuvoja antaisin...Aika parantaa aina jotakin. Voisiko siis esim tauko tehdä hyvää, jolloin asioita saisi rauhassa käsitellä (sinä ja miehesi) ja tilanteeseen saattaisi löytää jotain uusia ajatuksia/kuvioita. Täällä niitä ajatuksia saa ainakin purkaa!
Joo, ne kaverit/sukulaiset/kollegat, jotka yrittävät tsempata kommenteilla "kyllä te vielä lapsen saatte" voisivat joutaa jorpakkoon...Hyväähän ihmiset tietysti vain tarkoittavat, mutta eivät välttämättä asiasta enempää tiedä/ajattele. Jos joku keksii oivallisen kommentin em. lausahdukseen, ilmoittakoon heti .
Oletteko muuten yksityisellä vai kunnallisella? Tuo alkiodiagnostiikka kuulostaa mielenkiintoiselta, meille ei sitä ainakaan olla tarjottu (julkisella ollaan)... Mitähän se pitää sisällään?

Unelma-anelma elelee jo ainakin jännittäviä aikoja, ja kohta Adellakin on hetket lähellä. Kylmää hermoa! Kiva kuulla Kesästäkin, sielläkin näyttää olevan pian tositoimet kyseessä.

Tsempit ja :wave: :wave:
toivottelee e-pillereitä mutustava Kummi (kovin turhauttavaa monen "luomuvuoden" jälkeen...)

 

Tervetuloa Pöppis!!! Tänne vaan jakamaan iloja ja suruja ynnä muita tunteita!
Itselläni menee tunteet välillä sellaista vuoristorataa että alta pois.

Kesä-74; tuntuu jotenkin jännittävältä ja vähän pelottavaltakin tuollaiset eu-tarkastukset. Vaikka sanoitkin että kun kaikki on ok niin ei huolen häivää. Ite kun olen mikä olen niin mua varmaan jännittäis tarkastukset niin että vatsa olis kuralla.

Kummi: Anteeksi multa on menny ihan ohi ja olen nyt niin laiska etten jaksa lukea vanhoja viestejä :ashamed: ett miksi sä e-pillereitä söitkään ja kuinka kauan?

Tässä porukassa kohta päästään piinapäiviä viettämään tai oikeastaan tässähän niitä päiviä vietellään koko ajan mutta hoitojen puolesta kohta alkaa PeePeellä ja Kesällä ainakin tapahtumaan. Oon miettinyt kuinka mä henkisesti jaksan seuraavaa hoitoa. Nää hoidot kun muuttuneet vaan raskaammaksi ja raskaammaksi niin nyt mua mietityttää jaksanko kolmatta hoitoa tai mistä mä tiedän voidaanko meille enää hoitoja tehdä. Sehän selviää vasta tässä kuussa. No nyt täytyy ruveta kotitöihin.
Jaksamisia ja voimia teille siskot :heart:

 

Kein Problem, Unelma-anelma , syön noita pilsuja sen takia, että saadaan lyhyt icsi täsmäämään lokakuulle. Siis lokakuun alkuun asti napsin niitä, sitten pitäisi alkaa menkat ja punktio on viikolla 43...
:wave:

 

Huomenia kaikille! Ja kiitos lämpimästä vastaanotosta.
Vähän lisää meidän taustoista. Ollaan käyty kunnallisella puolella perinnöllisyysneuvonnassa (sinne aika järjestyi suit sait ja kahteen kertaan), mutta siitä ei ollut oikein hyötyä vaan ennemminkin tuli vain paha mieli. Ensimmäisellä kerralla selvisi miehen ylimääräinen kromosomi ja että se ehkä saattaisi vaikuttaa keskenmenoihin (tämä kolmannen km:n jälkeen). Kun sitten jälleen tulin raskaaksi ja soitin samalle lääkärille pyytääkseni lausunnot meille kotiin, onnitteli hän vain tulevasta jouluvauvasta ja sai minut vakuuttumaan siitä, että edelliset km:t olivat vain huonoa tuuria. Kesken meni kuitenkin, mutta eteenpäin jatkettiin. Varasin ajan Väestöliittoon ja käytiin kerran lääkärin vastaanotolla. Koska keskenmenojen syytä ei varmasti ole voitu todistaa kromosomivirheestä johtuvaksi, saatiin ohjeeksi vain yrittää luomusti ja jos tulisin raskaaksi, ottaisin tukilääkityksen käyttöön (tosin jo edellisellä kerralla oli minidisperin). Viides raskaus alkoi lähes vuotta myöhemmin, mutta lääkkeistä huolimatta sydän lakkasi lyömästä 9. raskausviikolla. (Kolmessa raskaudessa sydänäänet on kuultu ja kaikki on ollut hyvin kunnes...Ja nämä kolme raskautta ovat päättyneet keskeytyneeseen km:ään, eli ultrassa vain todettu, että sydän ei enää lyö.) Viimeisimmän km:n todennut ihana lääkäri kysyi, että onko meille tarjottu alkiodiagnostiikkaa hoitomuodoksi. Saatiin taas lähete perinnöllisyyspolille ja aika samalle lääkärille, kuin edellisellä kerralla. Odotin informaatiopläjäystä alkiodiagnostiikasta, mutta... Lääkäri vain painotti sitä, että olemme onnekkaita kun on tuo 25% mahdollisuus onnistua "kotikonstein". Ja niinhän se onkin, mutta kun on se 75% todennäköisyys uusiin keskenmenoihin... Kaiken huippu oli se, että kyseinen perinnöllisyyslääkäri veti mukaan oman lapsettomuutensa ja sen, kuinka hänen ja miehensä kromosomit ovat yhteensopimattomia. Tuli vähän sellainen olo, että lääkäri alkoi syyllistämään meitä ja piti meitä valittajina, kun meillä kuitenkin on se 25% mahdollisuus ja hänelle sitä ei oltu suotu. Lopputuloksena lähdin toiveikkaana odottamaltani vastaanotolta itkien. Mieheni hermostui lääkärille, kun hän painostuksen jälkeen lupasi lähetteen hoitoihin. Vastaanotolla olimme toukokuussa, eikä lähetteestä ole vielä kuulunut mitään...Lieneekö edes laittanut sitä. Oma pää on niin sekaisin, etten ole jaksanut varata omatoimisesti aikaa yksityiselle puolellekaan.
Tauon pitäminen tarkoittaisi meillä kumin käyttöä, mulle ei oikein mikään hormonaalinen ehkäisy käy (kaikki muut paitsi kierukka aikanaan kokeiltu). Nyt siis on annettu vain kohtalon käsiin, jos luomutärppi sattuu kohdalle. Ja sekin aiheuttaa paniikkia.
Näin sekavissa tunnelmissa täällä mennään. :headwall:
Anteeksi tämä purkaus. Ihanaa välillä jännätä muiden puolesta, niin oma napa unohtuu edes vähäksi aikaa!

 

Tuossa edellisessä tuli niin pitkästi tekstiä omasta tilanteesta... Miten unelma-anelman tilanne? Koska saadaan uutisia? Entä ketkä olikaan ne terapiassa käyneet? Täälläkin päässä olisi varmasti tarvetta, vähän jäänyt mies ja parisuhde huonolle hoidolle lapsiasiaa murehtiessa. Välillä tullut otettua fyysisestikin etäisyyttä raskauden (tai siis siitä mahd seuraavan keskenmenon) pelossa, mikä taas aiheuttanut kaikenlaista kitkaa ja turhia riitoja. Kyllähän se vaan niin on, että nämä meidän lapsettomuudesta kärsivien kokemukset ovat hirveitä rasitteita parisuhteelle. Toisaalta ne voivat vahvistaa yhteenkuuluvuutta, mutta toisaalta myös oma paha olo aiheuttaa sen, että se yhteinen asia helposti unohtuu...
Pakko varmaan välillä jatkaa töitä, vaikka olisi mukava kirjoitella enemmänkin. Aurinkoista syyspäivää kaikille!

 

Tervetuloa Pöppis!!! Todella hyvä että uskaltauduit kirjottamaan, mua itseäni auttoi paljon tämä vertaistuki ja yhden porukan kanssa ensimmäisestä ivf-hoidosta ollaan tavattukin. Kaikki tämä helpottaa kummasti olotilaa. Toivon sinulle voimia, todella raskasta on toistuvat keskenmenot. Vain yhden kokeneena nostan sinulle hattua että jaksat kertoa ja kirjoittaa.

Nopeasti omasta tilanteesta. Päästiinkin jo tässä kierrossa siirtoon toissapäivänä tiistaina. Oljessa oli ivf-ja icsi-alkiot, joista ivf-alkio kuoli sulatuksessa ja icsi siirrettiin. Olo on aika jännittynyt nyt PP2 ja hieman epätoivoinen. Tuntuu ettei heti edellisen jälkeen voi onnistua. (Kesäkuun alussa keskenmeno) harmittaa myös että ivf-alkio menehtyi, kun Felicitaksen esitteessä IVF-PAS sai onnistumisprosentiksi 33 ja icsi-PAS vain 22% :/

Tänään--> pitäisi kai kiinnittyä jos on kiinnittyäkseen. voi voi tätä hommaa...